Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Vierailija kirjoitti:

"Mitähän v---- tuokin läskikasa luulee saavuttavansa täällä olollaan? Se yrittää vaan näyttää ja sit menee hesen kautta kotiin"

Tämän sanoja oli paikkakunnalle västikään muuttanut itsekin todella ylipainoinen mies. Ja kyllä olin lihava joka oli pudottanut painoa jo 40 kiloa juuri sillä uimisella (+ ruokavalio) Voin sanoa että k e t u t t i ja rankasti! En saanut suutani auki siinä tilanteessa koska halusin vain keskittyä uimiseen, voin sanoa että tuo jäi päähän ja kuukauteen en käynyt uimassa. Tosin ne sanat antoivat pontta ja voimaa kun päätin että näytän. Nykyään olen normimitoissa ja tuo mies on itse lihonut. Mutta edelleen jos törmään häneen niin muistan nuo sanat ja muistan sen että vaikka se silloin satutti niin kyllä se jotenkin voimaannutti myös.

Inhottava tuo mies. Varmaan hän itse teki juuri noin, että oli uimassa ja sitten meni hesen/mäkin kautta kotiin ja hän päätti alistua kiusaamiseen koska itseään vitutti että sä sentään yritit.  Jos saisin euron joka kerta kun joku sanoo/kysyy miksi olen uimassa/kuntosalilla lihavana niin olisin rikas. Ja muutenkin, saanut kuraa muutenkin paljon niskaani vain siksi että olen lihava.

Mulle kävi työmaalla niin että suunniteltiin uimahalli/kylpylä reissua ja työmaan sairaalloisen ylipainoinen mies nasevasti totesi tyyliin että ' no, minna se varmaan ei uskalla tulla kun ei kukaan häntä uimapuvussa halua katsella. siis yäk ' ja kakoi päälle. Voin sanoa ettei tullut paha mieli, vaan aika suuri myötähäpeä ja ärsytys juurikin sen vuoksi että tää mies oli mua lihavampi varmaan yli 80 kiloa yms. Olisin kuvitellut että hän jos kuka tietää millaista on olla lihava ja kuinka sanat voivat satuttaa. Teki silloin mieli sanoa vastaan ja pahasti, mutta mun periaatteena on etten alistu kiusaajien tasolle, Ikinä. Onneksi tuolloin siinä oli ihania ihmisiä ketkä mua puolusti ja tämä herrakin sitten pyysi anteeksi

Ystäväni pyysi minua bestmaniksi. Olin juuri lopettanut seurustelun hänen siskonsa kanssa joka oli tulossa häihin hänen exänsä kanssa. Koin tilanteen kiusalliseksi ja halusin jutella ystäväni (siis tämä sulhanen) kanssa asiasta. Hän sanoi suoraan että hänelle on ihan sama tulenko vai en. Oli ymmälläni! No en mennyt häihin enkä bestmaniksi. Muutaman vuoden välimme oli...no haaleat mutta nyt ollaan mitä parhaimmat ystävät. Loppu kaneettina, hän on eronnut vaimostaan.

Veljeni totesi minulle, että "Tappaisit itsesi koska kukaan ei edes jäisi kaipaamaan sinua". Tästä on reilu 10 vuotta aikaa emmekä ole olleet missään tekemisissä keskenämme tämän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni sanoi minulle, että olen hänelle vain vakipi*lu. 

Kuinka kukaan voi sanoa noin vaimolleen ja lastensa äidille?

Pystyisikö teistä kukaan antamaan tuota miehelleen anteeksi ja jatkamaan liittoa niin, että tuo kommentti ei kaikuisi mielessänne?

En pystyisi jatkamaan. Kenenkään itseään kunnioittavan ei kannata jatkaa tuon jälkeen.

Mielenkiinnosta, mikä on miehesi (toivottavasti nyt ex) horoskooppimerkki? Skorpioni?

Optikolla kuultua: "Sinulla on hyvän kokoinen nenä." Korjasi pian perään, että mallinen ja lasit saa istumaan hyvin. 

Avioeron jälkeen eräs vanhempi etäinen sukulainen tenttasi asiasta ja totesi lopulta:  "Ei sinussa ole päällepäin mitään vikaa."

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni sanoi minulle, että olen hänelle vain vakipi*lu. 

Kuinka kukaan voi sanoa noin vaimolleen ja lastensa äidille?

Pystyisikö teistä kukaan antamaan tuota miehelleen anteeksi ja jatkamaan liittoa niin, että tuo kommentti ei kaikuisi mielessänne?

No en tuollaista pystyisi unohtamaan. Tyhmä mies, kun ei tajuaisi, että se vakipi*llun saanti loppuisi tuohon kommenttiin. Aika monelle mutkalle mies saisi vääntyä, että saisi hoidettua anteeksipyynnön niin, että sen uskoisin. En ole varma, onnistuisiko sittenkään.

"Onks sut raiskattu?"

"Ootsä sairas?"

Tällaisia kommentteja sain hieman alta parikymppisenä miespuolisilta kavereilta, jotka tulivat vastaan kauppareissulla kun kerrankin rohkenin poistua kotoa ilman meikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni sanoi minulle, että olen hänelle vain vakipi*lu. 

Kuinka kukaan voi sanoa noin vaimolleen ja lastensa äidille?

Pystyisikö teistä kukaan antamaan tuota miehelleen anteeksi ja jatkamaan liittoa niin, että tuo kommentti ei kaikuisi mielessänne?

Kyllä pyörisi päivittäin mielessä...

Mies haukkuu mua vammaiseksi...

Mies sanoo että oon ihan 💩

Mun äiti sanoi oonko hieman yksinkertainen.. ?!

Mun mummo sanoi onko mulla päässä muuta kuin hiukset (ei aivoja 😢💧💧)

Mun täti sanoi vierustoverilleen, kun olin seurassa joskus että oon tyhmä..

Hei, mulla on kokous meneillään ja näyt kaikille

(olin tullut puolison viereen tajuamatta teams-kokousta, luikin nolona tieheni samalla kun väki etäyhteydellä vilkutteli)

Kun olen yli 6 kk raskaana, sanon itserakkaalle miehelleni joka jatkuvasti ihailee selfie kamerasta itseään että aah minä, pane ittees. Takaisin tulee : "mieluummin kun sua, nii kun oot varmaan huomannu"

Sinä se olet viihtynyt ruoka-aikaan pöydässä. Sanoi k-pää tätini kun olin pullea esiteini. 20v myöhemmin, syömishäiriön kokeneena sanon: haista sie Anu vitt#!

Opiskelijabileissä olin tanssimassa kavereideni kanssa, kun kuulin yhtäkkiä parin tuntemattoman tytön puhuvan sivummalla: "Kato, eiks toi ole (nimeni)?" "Joo on, mitä se h**ra täällä tekee?" Kun katsoin heitä, tuijottivat minua kiukkuisesti. Jäi lähinnä mieleen siksi, että olin teini- ja opiskeluaikoinani kiltti nörtti, enkä mielestäni antanut pienintäkään syytä tuolle nimitykselle. Kyseessä suht pieni kaupunki, jossa olin koko ikäni asunut. En kuitenkaan jaksanut mennä riitelemään tyttöjen kanssa, joten arvoitukseksi jäi, miksi olivat niin vihamielisiä.

"Sinä olet älykäs. Olet älykkäämpi kuin aluksi luulin sinun olevan" sanoi eräs henkilö jonka olin tuntenut muutaman kuukauden. Ilmeisesti hän halusi olla kohtelias mutta jäin miettimään, että huomasiko hän itse sitä, että hän samalla antoi ymmärtää, että hän piti minua aluksi tyhmänä.

16-vuotiaana koulukiusaajan suusta kuultua:" Jos minä olisin nainen ja yhtä ruma kuin sinä,tappaisin itseni mieluummin kuin haluaisin elää.Tällä elämällä ei ole sinunlaisellesi mitään tarjottavaa, kukaan ei halua olla ystäväsi,kukaan ei edes koskaan palkkaa sinua,koska kukaan ei halua jonkun noin ruman edustavan yritystään."

Jäi kieltämättä mieleen.Sanojana oli lukioaikainen koulutoveri joka oli luokan suosituin poika.Kiusasi minua systemaattisesti koko lukioajan.

Peruskoulussa, katkeroitunut opettaja kysyi millaisesta ammatista haaveilette. 

Me pelkäsimme häntä kaikki, mutta innostuttiin, kun näinkin mukava aihe tuli pikkeuksellisti tarjolle. 

Hän näki innostuksemme ja päättikin, että tämähän pitää saada paperille.  

Olin silloin varma, että haluan opettajaksi, sillä en ikinä halua olla Hymyriksi nimetyn kaltainen sadisti. 

Muistan sen ikuisesti, kuinka hän palautti kirjoituksemme ja pirullisesti hymyillen nauroi haaveillemme. 

Kukaan ei saanut minkäänlaista sympatiaa häneltä.

Hän lyttäsi haaveeni täysin vedoten oppimiseeni, vähäiseen älyyni ja perheeseeni.  Ei me silloin ymmärretty ettei tuollaista saa tehdä.  En kertonut kenellekään, vaan lohduttauduin sillä, että hän ei ole enää opettajani seuraavana vuonna.

Unohdin hänet vuosien kuluessa, kun opiskelin pääkaupungissa ja valmistuin.

Palasin kotikulmille jossa näin sattumalta tuon opettajan kävelevän torilla. 

Mieleeni palautui alistaminen ja suoranainen sadismi.

Ajattelin mennä kysymään vieläkö hän muistaa minut ja ne kaikki luokkakaverini.

Halusin huutaa nimet hänelle ja nauraa päälle. 

Katseemme kohtasivat. Tervehdin ja toivotin hyvää loppuelämää. Hän ei reagoinut mitenkään.

Tuli hyvä olo. Hän ei tehnyt minusta kaltaistaan.