Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Olin teininä suht vaatimattoman näköinen ja minulla oli surkea itsetunto. Koulussa olin ulkopuolinen ja suurin osa luokastani kiusasi minua. Puhkesin kukkaan vasta lukion jälkeen muutettuani toiseen kaupunkiin, jolloin elämäni parani huomattavasti. Uskaltauduin mukaan luokkakokoukseenkin, joka pidettiin 10 vuotta yläasteelta pääsyn jälkeen. Sieltä on jäänyt mieleen pari kommenttia, joihin alkoholilla oli toki osuutta:

"Et sä kyllä ainakaan sisimmässäsi tule koskaan muuttumaan, oot aina samanlainen kuin silloin ennen", sanoi eräs naispuolinen entinen kiusaajani (uskomatonta, että jaksoi kettuilla vieläkin). Sen sijaan eräs silloinen pahispoika, jonka kanssa en kouluaikoina puhunut sanaakaan, sanoi: "Sä näytät upeelta, mut upea sä olit kyllä jo silloinkin."

"Älä välitä, pitkäjalkaisilla naisilla on usein huono ryhti" - nuorimies, jolle kerroin, etten halua seurustella

"Sä oot niin iso" - lyhyt ja pullea ystäväni. Itse olin tuolloin 167 cm pitkä ja painoin n. 50 kg. Luulin pitkään sen jälkeen olevani todella lihava.

"Jokos sinä kohta sata kiloa painat?" - äitini, joka halusi loukata minua, muttei siihen hätään pahempaa keksinyt. Painoin tuolloin alle 70 kg.

"Ette kai te sitä kotona meinaa pitää?" - äitini, jolle olin juuri kertonut, että esikoiseni on lievästi kehitysvammainen.

"Etkös sinä ole jo liian vanha?" - äitini, kun tulin 4-kymppisenä raskaaksi ja odotin iltatähteämme.

"Laita pska asialle ja mene itse perässä" - äitini 8-vuotiaalle minulle, kun en osannut keittää hänelle kunnollista kahvia.

Kaikenlaista olen saanut kuulla, nuo ovat jostain syystä jääneet mieleen.

"Tapa ittes"

-Se oot sinä! Mä just katoin, että onpa kaunis ihminen.

(Tuttava leirisaunan jälkeisessä iltapalajonossa)

- Tuu nyt kattoon, miten kaunis sylkirauhanen.

(Hammaslääkäri hammashoitajalle, minä suu auki tuolissa)

-Pitkä tukka sopii sulle. (oma mies).

- Olet eteerisen kaunis. (sanoi yhdistystoveri ensimmäistä lasta odottaessani).

-Sulla on hyvä kielen taju. (tytär, kun pyysi oikolukemaan graduaan)

-Tulin ihan kurkistamaan, kuka juttelee noin kivasti lapsiensa kanssa. (neuvolalääkäri)

Koulussa yläasteella liikunnantunnilla minä vahingossa kaaduin toisen tytön päälle ja hän tokaisi vihaisena, että "sun täytyy painaa varmasti yli sata kiloo!", vaikka painoin silloin hädin tuskin 50 kiloa.

Jouluna isäni sanoi minun näyttävän aivan norsunv*tulta, kun minulla oli huono päivä enkä jaksanut esittää iloista.

Siskoni puolestaan sanoi kerran, että näytän aivan hakatulta, vaikka olin vain oma normaali itseni.

Koulussa eräs poika sanoi, että kukaan ei halua minua ja tulen elämään elämäni yksin.

Ala-asteella luokan kaunein tyttö kysyi minulta, että aionko mennä nenäleikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

"Sinä kävisit ihan juutalaisesta", sanoi naispuolinen opiskelukaverini.

En oikein tiennyt, miten olisin suhtautunut tuohon väitteeseen. Myöhemmin kävi ilmi, että kaverin mielestä tyypilliset juutalaiset kasvonpiirteet olivat hyvin kauniita.

Kuten Ron Jeremyn, Gene Simmonsin, Henry Kissingerin ja Jared the Jewn piirteet vai?

Laihduin pienessä ajassa ,syy sairastin ! Kun vanha sairastaa.laihtuu paljon pienessä ajassa.iho ei kimoisasti palaudu .Huudetiin puldokki naama ,kananperse tukka ! Kun se huutaja rakas ,sattuu!Koko nuoruus ikäni. Helpoahan sinun kun olet tollanen kusiluistin,viitaten normaali painooni.Loukaavin kun uskon valkosipulin voimaan ,raa an inkiväärin.Yllätäen minut eläkeläinen pyysi joku makkiin hampurilaiselle.En siis kerinyt pitää välipäivää valkosipulin.Kohdatessa hänet sanoi heti: Kyllä minä haistan viinan valkosipulin alta.Hönkäsin :Haiseeko? Ei haissut,koska en juo!Henkilö tavanut 21v. aikana ehkä 21 kertaa? mutta noukii juorut oletus ja lehdet: Yksin asuvat juovat. Laihtumisetani ei kysynyt koskaan miksi? minä kun olen aina terve ja rikas.Kun en valita terveys ja raha.On surulista myös kun oikeasti sairasti 6kk kukaan ei tullut apuun ,tai kysynyt miten voin? Ellei minulla silloin olisi ollut miesystävä,en eläisi tässä nyt.Hän opetti minut takaisin syömään.Ottamaan kiinni elämästä.Matkan takaa mies ystäväni tuli julkiset joka ilta ja töihin lähti aamu 6.kotoani,todella 6kk.ainoa joka välitti.

Vierailija kirjoitti:

Ex-poikaystävä sanoi sängyssä "sä näytät tälleen alaviistosta ihan sialta" ja nauroi päälle. Vielä tänä päivänä mietin miltä näytän mieheni silmiin sängyssä vaikka hän ei ole minua koskaan loukannut.

Ihmisiähän on kasvoiltaan vain kahta päätyyppiä: sika ja kettu. Lisäksi on myös näätä, joka on ketun alatyyppi, eräänlainen hc-versio siis. Useimmat ihmiset kuuluvat kuitenkin sikoihin.

Ihraperse.

On monikin huono sekä hyvä.En tykkää jos arvosteltiin oot lihon oot laihtun.Enkä tykkää ulkonäköön liittyvistä kommenteista.Hiuksia nuorena värjätty leikattu..niitäkin kommentoitiin.Seksuaalinen ahdistelu oot nätti,ja muuta..Nykyään ei onnistuisi.Kauniitakin kommentteja satoi miespuolisilta perusteluineen,puolustaminen kun joku haukku.Ne jää mieleen,mutta jää ivailukin.

Kun olin vielä freelancer ja haastattelin julkkiksia, Juha Muje kehui nauruani. Rauha hänen sielulleen, muistan häntä entistäkin enemmän hyvällä juuri tuon takia.

Kaikkea p* on myös tullut kuultua ylipainon ja ties minkä takia. Ne on helpompi sietää, koska olen nähnyt, miten hyvin moni näistä kiusaajista ovat päätyneet elämässään umpikujaan. Itse korjaan noita itsetunnon kolhuja hirveällä työllä vielä kolmekymppisenä.

Siitä kaikesta on kuitenkin seurannut jotain hyvääkin. Päätin omistaa työelämäni toisten auttamiselle ja pidän aina tasan tarkkaan huolen siitä, että vaikkapa työporukan uudet jäsenet tuntevat olonsa tervetulleeksi. 99% näistä yhteisöjen ihmisistä tekevät samoin. Pyrin myös aina kehumaan joka päivä vaikkapa jonkun ihmisen hiuksia, ehostusta tai vaatetta. Tämän tavan olen oppinut äidiltäni.

Lukuvuonna 1974-75 olin 14-vuotias ja silloisen oppikoulun 4. luokalla. Kotitalous oli mukava ja mielenkiintoinen uusi oppiaine. Valitettavasti opetusryhmässämme oli kuitenkin eräs tyttö, joka teki köksän tunneista minulle painajaisen. Jatkuvasti hän haukkui, nälvi ja arvosteli minua ja työtäni, ja usein tähän osallistui pari muutakin tyttöä. Tuntui, etten osannut tehdä mitään oikein.

Kunnes sitten kerran sain työparikseni erään pojan. Leivoimme yhdessä leipiä ja kun leikkasimme niitä tarjolle, poika sanoi minulle: "Leikkaa sinä nämä leivät, sinä osaat paremmin."

 

"Sinä osaat paremmin." Nuo sanat lämmittivät mieltäni todella paljon ja kohottivat suuresti itsetuntoani. Ensimmäisen kerran köksän tunnilla joku kehui minua!

 

Vielä nytkin, kuusikymppisenä, muistelen lämmöllä noita sanoja ja niiden sanojaa. Toivon, että vielä kerran tapaisin tuon henkilön, jotta voisin kiittää häntä.

Mies jota nuorempana tapailin sanoi "mä oon hei nähnyt sut alasti ja haluan silti olla sun kanssa"

Vielä, yhä 15 vuotta tuon jälkeen tuo kommentti palaa välillä mieleen.

Sydäntä särkee lukea joitain asioita joita teille on sanottu. Kyllä osaakin jopa aikuiset sanoa julmasti pienillekin lapsille. Toivon teille kaikkea hyvää ja jaksamista. Tiedän miltä tuntuu, kun halveksutaan ja väheksytään. Muistakaa että te kaikki olette arvokkaita ja teillä on väliä. Teissä on voima laittaa stoppi pahan kierteelle, ollaan hyviä ihmisiä toisillemme.

Oli tuo ulkosynnytinkommentti niin tuli mieleen että mulle kerran työterveyslääkäri sano että "Sulla on kyllä todella sievät korvat!" 

Yllättävä kommentti jää mieleen :D

Asuin parikymppisenä kämppiksenä ala-asteen ekalta asti tuntemani ystävän kanssa. Hän oli todella hoikka, kaunis ja suosittu miesten keskuudessa, minä taas ylipainoinen, masentunut ja itsetuntoni oli todella heikko. Baarireissumme menivät aina niin, että häntä piiritti useampi mies ja minä istuin seinäruusuna samassa pöydässä, eikä kukaan kiinnittänyt minuun huomiota tai yrittänyt pitää keskustelua yllä edes kohteliaisuudesta. Yhtenä päivänä hän kertoi minulle, että oli nähnyt unta, että laihduin ja kaikki miehet kiinnostuivatkin minusta eikä hänestä, ja se oli ihan kauheaa! Hän päivitteli tätä todella pitkään vaikka silloisen rohkeuteni vastaisesti sanoin ääneenkin, että nyt ei oo ok. Emme ole olleet enää vuosiin tekemisissä, vaikka hän on useaan otteeseen yrittänyt.

Meillä on iso, kaunis, rehevä puutarha joka on rakas harrastus. Vierailta ohikulkijoilta saamme usein ihailua ja positiivista palautetta. Luomme puutarhaamme ihan itseämme varten, eikä ole näyttelypuutarha, mutta kuitenkin suhteellisen hyvin hoidettu.

Käy myös kyläilijöitä, jotka katsoo asiakseen etsiä vain vikoja. Kauniista kukkaloistosta ei sanota mitään.

Mitäs tuossa on rikkaruoho, etpäs ole viitsinyt noita kuihtuneita kukkia leikata, tuossa on muurahaisia, etkö pelkää että tuo kukka leviää, kyllä meillä on paljon suuremmat samettiruusut, tuohon leimukukkaan voi tulla hometta, kyllä noihin liljoihin tulee kohta kirvoja, eikös noita kukkia nyt ole aivan liikaa. Ei noista keltapiiskuista monikaan tykkää nykyaikana. Miksette harrasta mitään?

Olen jo lakannut selittelemästä ja harkinnut sulkeutua vain omaan suosiooni.

Tämä ehkä meni vähän asian vierestä. Arvosteluhan kohdistuu puutarhaani, mutta minulle se vain on melkein kuin minä itse.

Olin 8-vuotias ja lapsenpyöreä. Vietin syntymäpäiviäni serkun luona, sillä heillä oli uima-allas mikä oli luonnollisesti tuon ikäisistä kiva ja jännä juttu. Juoksimme innoissamme pihalla allasta ympäri ja hyppäsimme veteen. Tätini, serkun äiti, katsoi minua halveksuen ja tokaisi "Elina (serkku) juoksee kevyesti kuin gaselli mutta sinä lyllerrät kuin sika, ja älä enää hyppää sinne veteen kun puoli altaallista roiskuu ulos" 

Kiitos, täti. Jäi oikein hyvä mieli omana syntymäpäivänäni.

Sulla on niin väljä et sinne vois hukkua

Et sitte tappanu