Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Vanhempieni ja jätkien vuosien saatossa sanomat ikävät kommentit ulkonäöstäni ovat edelleen päässäni, vaikken niitä aktiivisesti märehdi. Mutta eivät ne ole kadonneet. 

Oot niin paras nuolemaan

Onkohan tässä asiassa eroja tyttöjen/naisten ja poikien/miesten välillä? Naisten ulkonäköä arvostellaan kärkkäämmin ja röyhkeämmin. Plus huorittelut. Joutuvatko naiset kantamaan mielessään enemmän muiden ihmisten viskomaa myrkkyä?

"Ota toi tankki mukaan!"

Sanoi isä äitille, joka oli lähdössä pikkusiskoni kanssa mummilaan viikonlopuksi.

Olin teini, enkä enää usein lähtenyt mukaan kun lähtivät isän juopottelua pakoon. Menin mieluummin ryyppäämään kaverien kanssa ja kuuntelin isäni huorittelua. 😞

kahden vuoden ystävyyden jälkeen ystävä lakkaa puhumasta, välttelee ja yks kaks sanoo kaiken tämän

olleen vitsi

Tausta: olin hetkeä aikaisemmin eronnut poikaystävästäni. Olin hakenut kouluun, mutta en päässyt. En jostain syystä myöskään enää tullut valituksi kesätöihin, vaikka olin ollut samassa paikassa monta kesää ja joulua. Olin edellisenä päivänä ollut työhaastattelussa joka ei tuntunut menneen kovin hyvin. Samana päivänä olin kuullut, että eräät ystäväni menevät ulkomaanreissulle eikä minulle oltu edes ehdotettu tulenko mukaan.

Ja mitä kysyy kylään tupsahtanut äitini? "Miksi sinä et voi olla niin kuin ystäväsi? He on töissäja perustaa perheitä ja sinä makaat täällä".

Kaksi ystävääni olivat saaneet sinä keväänä jo lapsen ja heistä toinen oli menossa naimisiin. Ja minä tosiaan olin työtön, ilman opiskelupaikkaa jäänyt, vastentahtoinen sinkku. Se kommentti iski todella syvälle.

Ainakin kolme kertaa joku tuntematon mies on sanonut minulle baarissa tai festareilla kovaan ääneen "ei kiitos" inhoava ilme kasvoillaan, vaikka en ole ottanut mitään kontaktia. Nämä ovat siis tapahtuneet eri miesten toimista, eri vuosina ja jopa eri paikkakunnilla. Olen varattu ja uskollinen puolisolleni, en ole ruma tai vastenmielinen eikä tapanani ole vetää perskännejä ja sekoilla ympäriinsä. Nykyään jopa vähän huvittaa tuo käytös, mutta en ymmärrä, mistä se kumpuaa. 

Olin ensimmäisellä luokalla peruskoulussa. vuonna -73. Silloin oli muotia tällainen neronleimaus kuin joukko-oppi.

En käsittänyt siitä mitään. Jäin matikantunnilta välitunnille katsomaan laskentokirjan sivua, joka näytti minusta kuin oudolta vieraita kuvioita kirjan sivulla. Muistan lamaannuksen ja vaikka joku olisi tullut kysymään nimeäni, en olisi osannut sitä sanoa.

 Edellisen kevään ylioppilas-tyttö, joka oli opettajana,( joka käski minun jäämään oppimaan joukko-oppia) laskeutui lopulta opettajankorokkeeltaan, sähisi vasten kasvojani: Oot sinä sitten ihan hirveen tyhmä.

Muistan hänen vaaleat muodikkaasti kerrostetut hiuksensa miten ne heilahtivat poskille ja hänen raivosta punertuvat kasvonsa.

 Kumma miten tällainen ulkonäkö-asia tulee mieleen myös. 

Minua käytti seksuaalisesti eräs mies hyväkseen kun olin 11-vuotias. Näin hänet seuraavan kerran kun olin 18-vuotias ja olin eräässä tanssiravintolassa.

Hän haki minua tanssimaan ja uskomatonta, myös läksin! Olin niin typertynyt etten osannut edes kieltäytyä. Kohta hän sanoikin: Minun pitäisi kai (huom!) pyytää anteeksi kun kiusasin sinua silloin aikoinaan."  

 Sopertelin jotain terapiasta, jossa jouduin käymään ja menin pöytääni istumaan tyrmistyneenä.

 Nyt yli viisikymmenvuotiaana soitin hänelle  ja kysyin miten hän aikoo korvata minulle, sen että olen masennuksen vuoksi työkyvytön ja joutunut käymään terapiassa ym. 

 Hän, tämä iljettävä ihmismato vastasi: Sinähän tulit ja lähestyit minua itse!

 Niin.

Hän oli sitä mieltä edelleen, että 11-vuotias tyttö tuli ja  viekoitteli 45-vuotiaan miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Minua käytti seksuaalisesti eräs mies hyväkseen kun olin 11-vuotias. Näin hänet seuraavan kerran kun olin 18-vuotias ja olin eräässä tanssiravintolassa.

Hän haki minua tanssimaan ja uskomatonta, myös läksin! Olin niin typertynyt etten osannut edes kieltäytyä. Kohta hän sanoikin: Minun pitäisi kai (huom!) pyytää anteeksi kun kiusasin sinua silloin aikoinaan."  

 Sopertelin jotain terapiasta, jossa jouduin käymään ja menin pöytääni istumaan tyrmistyneenä.

 Nyt yli viisikymmenvuotiaana soitin hänelle  ja kysyin miten hän aikoo korvata minulle, sen että olen masennuksen vuoksi työkyvytön ja joutunut käymään terapiassa ym. 

 Hän, tämä iljettävä ihmismato vastasi: Sinähän tulit ja lähestyit minua itse!

 Niin.

Hän oli sitä mieltä edelleen, että 11-vuotias tyttö tuli ja  viekoitteli 45-vuotiaan miehen. 

 

Älä missään nimessä jätä sitä tuohon. Laita ukolle viestejä ja painosta että maailma saa tietää. Pidä painetta yllä.

Vaihdoin työpaikkaa, niin silloinen työkaveri sanoi, että tulee kaipaamaan minua, koska olen niin kiva ja hyvä työssä. 

En ole paljoa tällaisia kehuja saanut, niin tuntui tosi hyvältä. Ja kaipaan myös häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kolme kertaa joku tuntematon mies on sanonut minulle baarissa tai festareilla kovaan ääneen "ei kiitos" inhoava ilme kasvoillaan, vaikka en ole ottanut mitään kontaktia. Nämä ovat siis tapahtuneet eri miesten toimista, eri vuosina ja jopa eri paikkakunnilla. Olen varattu ja uskollinen puolisolleni, en ole ruma tai vastenmielinen eikä tapanani ole vetää perskännejä ja sekoilla ympäriinsä. Nykyään jopa vähän huvittaa tuo käytös, mutta en ymmärrä, mistä se kumpuaa. 

Heillä on päässä vikaa, tarve alistaa satunnaisia naisia. Jotenkin triggeröit heidän epävarmuutensa, ehkä olemalla niin tyytyväinen ja normaali. Eivät kestä sellaista.  

Törmäsin ihan aikuiseen naiseen työpaikalla, joka tykkäsi "kehua" minua. Ainut vaan, että aina yhtä ilkeä ilme silmissään ja naamallaan (toki, varmasti osittain hänen perusilme myös). Tuli vaan selväksi, että kehut eivät olleet aitoja, vaan hänen tapansa ilkkua. Jotenkin lapsellinen olo tuli hänestä, sellaista peruskoulumeininkiä. Onko yleistäkin? Ei, en valitettavasti kuvitellut. Sitä en tiedä, tekikö näin muille, vai minulle vain. Kateellisuus kaiketi. Rauhoittui, kun pääsi etenemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua käytti seksuaalisesti eräs mies hyväkseen kun olin 11-vuotias. Näin hänet seuraavan kerran kun olin 18-vuotias ja olin eräässä tanssiravintolassa.

Hän haki minua tanssimaan ja uskomatonta, myös läksin! Olin niin typertynyt etten osannut edes kieltäytyä. Kohta hän sanoikin: Minun pitäisi kai (huom!) pyytää anteeksi kun kiusasin sinua silloin aikoinaan."  

 Sopertelin jotain terapiasta, jossa jouduin käymään ja menin pöytääni istumaan tyrmistyneenä.

 Nyt yli viisikymmenvuotiaana soitin hänelle  ja kysyin miten hän aikoo korvata minulle, sen että olen masennuksen vuoksi työkyvytön ja joutunut käymään terapiassa ym. 

 Hän, tämä iljettävä ihmismato vastasi: Sinähän tulit ja lähestyit minua itse!

 Niin.

Hän oli sitä mieltä edelleen, että 11-vuotias tyttö tuli ja  viekoitteli 45-vuotiaan miehen. 

 

Älä missään nimessä jätä sitä tuohon. Laita ukolle viestejä ja painosta että maailma saa tietää. Pidä painetta yllä.

Siis tuon ukonhan pitiäsi olla nyt liki 90-vuotias? Ei sillä, ei kai se mahdotonta ole mutta että muistaa yhä tapahtuneen ja vastaa tuntemattomiin numeroihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkai sä tullu mun sissään. Äiti sano kun opetti mua nussimaan.

Kauheeta. Ei kai oikeesti tuollaista tapahdu?

Näitä lasten hyväksikäyttö tapahtumia saamme jatkuvasti lukea uutisista ja niistä annettavat tuomiot ovat yllensä saakkoa tai ehdollista vankeutta. Yleistähän tälläinen toiminta on ja täysin moraalitonta. Äidit poikiensa ja isät tyttäriensä kimpussa.

Jos joku täällä voisi kertoa miltä tuntuu sekaantua omaan lapseen niin kiinnostaisi tietää niistä tunteista.

Vierailija kirjoitti:

"Sä oot niin komee, että sä saat tolla pärstäällä kenet vaan"

Eikä vieläkään ole mulla ketään

Näyttää siltä, että mä oon liian komee kellekkään

Ha ha😂

Sit vika on ulosannissa.

Oletko ilkeä? Besserwisser. Arvostatko kanssaihmusiä ja kaikista paras: arvostatko itseäsi?

Ok näköinen ilman kumppania, vika on luonteessa.

Vierailija kirjoitti:

Nielitkö kaiken. Otin isältäni suihin kun olin 13 vuotias ja jo monesti isäni raiskaama. Nyt isäni jo kuollut mutta silti olen antanut kaikki hänelle anteeksi.

Hyvä että olet pystynyt. Itse en. Ja junnaan paikoillani.

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin ihan aikuiseen naiseen työpaikalla, joka tykkäsi "kehua" minua. Ainut vaan, että aina yhtä ilkeä ilme silmissään ja naamallaan (toki, varmasti osittain hänen perusilme myös). Tuli vaan selväksi, että kehut eivät olleet aitoja, vaan hänen tapansa ilkkua. Jotenkin lapsellinen olo tuli hänestä, sellaista peruskoulumeininkiä. Onko yleistäkin? Ei, en valitettavasti kuvitellut. Sitä en tiedä, tekikö näin muille, vai minulle vain. Kateellisuus kaiketi. Rauhoittui, kun pääsi etenemään.

Tätä piilovituilua tekee miehet myös.

Lienee itsetunto-ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua käytti seksuaalisesti eräs mies hyväkseen kun olin 11-vuotias. Näin hänet seuraavan kerran kun olin 18-vuotias ja olin eräässä tanssiravintolassa.

Hän haki minua tanssimaan ja uskomatonta, myös läksin! Olin niin typertynyt etten osannut edes kieltäytyä. Kohta hän sanoikin: Minun pitäisi kai (huom!) pyytää anteeksi kun kiusasin sinua silloin aikoinaan."  

 Sopertelin jotain terapiasta, jossa jouduin käymään ja menin pöytääni istumaan tyrmistyneenä.

 Nyt yli viisikymmenvuotiaana soitin hänelle  ja kysyin miten hän aikoo korvata minulle, sen että olen masennuksen vuoksi työkyvytön ja joutunut käymään terapiassa ym. 

 Hän, tämä iljettävä ihmismato vastasi: Sinähän tulit ja lähestyit minua itse!

 Niin.

Hän oli sitä mieltä edelleen, että 11-vuotias tyttö tuli ja  viekoitteli 45-vuotiaan miehen. 

 

Älä missään nimessä jätä sitä tuohon. Laita ukolle viestejä ja painosta että maailma saa tietää. Pidä painetta yllä.

 Teinkin niin ja kostin kertomalla hänen rikoksensa pojalleen, joka oli tietysti syytön. Mutta hyväksikäyttäjä ei halunnut ottaa vastuuta vaikka kerroin, että hän saa kärsiä tekosestaan. 

 Pedofiili kuoli viime vuonna ja kuolinilmoituksessa luki miten hyvä isä ja isoisä hän oli. Tietääkseni hän käytti hyväkseen myös toista poikaansa. 

Kolleega: "xxxxxx, tiesitkö, että olet todella harvinaislaatuinen ihminen" (hyvässä mielessä)

Ex-vaimo: "Oih, miten sä olet noin ihanan iso!?"

Tuttava: "Olet suuri suomalainen moderni johtaja"

Sisko: "Sähän olet ihan helmi"

Kolleega: "Kyllä sä olet vain kova jätkä!"

..

Muitakin tulisi varmasti mieleen kun muistelisi mutta pointti käy näistä varmasti selväksi: aito voimakkaan positiivinen palaute jää saajalleen mieleen jopa eliniäksi ja antaa voimaa puskea vaikka läpi harmaan kiven. Palautteen saaja muistaa palauteen antajan todella positiivisessa valossa.

Antakaa toisillenne positiivista palautetta aina kun siihen on aihetta. Arvostakaa toisianne ja iloitkaa siitä kun muut onnistuvat. Ennemmin tai myöhemmin saatte samaa hyvää energiaa takaisin moninkertaisena.