Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
Mä en muista mitään negatiivista enkä positiivista.
Hyvä vai huono juttu...
"Menisit töihin v*tun hippi" - Joku joka ilmeisesti käy töissä.
"no et sä kyllä ainakaan luova ole" (ammatinvalinta psykologi Jyväskylän työvoimatoimisto),
"nyt etsitään sulle parempi ammatti" ( jkl koulun psykologi jolle tulin puhumaan läheisen kuolemasta).
"Sä oot ihan äitis näköinen" ( Osuuspankin virkailija jkl).
Vierailija kirjoitti:
Muutamia on jäänyt mieleen. Tässä yksi:
Olin n 12v ja kävelemässä kotiin illalla. Muutama suurin piirtein saman ikäinen poika lähtee seuraamaan ja yksi kävelee ohi, katsoo minua ja toteaa: Ei mun makuuni
Jännä, että lähes kaikki mieleen jääneet kommentit koskevat ulkonäköni.
Itsellä sama tapahtui, todella pelottava tilanne. Juoksin melkeinpä kotiin koirien kanssa sen jälkeen.
Anoppi vertasi minua lypsylehmään kun imetin lastani.
Ensimmäinen poikaystäväni sanoi, että suuni näyttää hain kidalta kun nukun selälläni. Siitä on yli 30 vuotta, mutta olen sen jälkeen pitänyt huolen, että kasvoillani on aina peitonkulma, jos nukun selälläni.
Itsellä olisi moniakin juttuja, mutta en näköjään saa niitä tänne kirjoittaa. Viestissä ei minusta ollut mitään pahaa ja ei ole ainoa kerta tässä ketjussa, kun ei julkaista.
Et osaa kokata. Et osaa siivoa. Oot tylsä, et tee koskaan mitään. Et käy missään.
”Et ole niin hyvä ihminen kuin uskottelet itsellesi olevasi” sanoi mun ”ystävä.”
Kaikki alkoi siitä kun kerroin olevani raskaana.
Tästä jäi vain passaa käteen, sanoi entinen kihlattuni kahden vuoden yhdessäolon jälkeen. Olin käytännössä elättänyt häntä ainakin vuoden ja minun ansiostani hän muutti uudelle paikkakunnalle, josta sai hyvän työn. Mahdollistin monen kuukauden työn etsimisen ja siihen kouluttautumisen. Siihen asti hän oli ollut työtön tai välillä töissä vanhempiensa yrityksessä.
Minulle ei oikeasti jäänyt mitään käteen siitä suhteesta.
Niin jotta olet laiha ettet lapsia tule ikänä saamaan. Mummoni sanoi. Olin kolmekymppinen vasta kun tulin raskaaksi. Mummon sanat kaikui päässä.
Näitä on useita... ihmiset osaavat olla välillä todella tahdittomia ja jopa törkeitä.
"Olet sellainen ihminen, joka tulee iloiseksi kun muille tapahtuu pahaa." -ex
"Olet alipainoinen/liian laiha/vaatteesi näyttävät nuken vaatteilta jne." -tätä kuullut usealta, koska olen ollut alipainoinen koko elämäni
"Sulla on perunanenä" -"kaveri" (tää oli ihan ihmekommentti, koska oikeasti mulla on todellakin pieni ja suora nenä.)
"Olet söpö, mutta et kaunis" -eka poikaystävä
"Äiti ja siskot ei halunneet sua mukaan lomalle kun oelet rasittava ja siksi lähtivät keskenään" -isä
Olen jo nuoresta saanut kuulla huomautuksia täyteläistä takapuolestani. Nuorena kuullut kommentit jäivät mieleeni ja pitkään peittelin takapuoltani. Onneksi omaan muuten hyvän itsetunnon ja osin vääristynyt kehonkuvani ei nujertanut omanarvontuntoani.
Joitain vuosia sitten ollessani ulkomailla sain tuntemattomat mieheltä spontaanin kommentin joka pysäytti. Kiirehdin puolijuoksua jonnekin, kun vastaan tullut mies huikkasi "olet kuin J-Lo" ja hymyili iloisesti. Jäi hyvä mieli.
Liikun aktiivisesti ja pidän huolen kehostani, silti pylly on ja pysyy. Ikävä kyllä alentavia ja rumia kommentteja kehostani olen saanut vain suomessa suomalaisilta (miehiltä).
Nykyinen pyllybuumi vähän huvittaa, mutta kieltämättä nuoruus olisi ollut mukavampi ilman kehokompleksia.
Oltiin nuoruudessa poikien kesken kaverini kämpässä pohjia ottamassa ennen ravintolaan lähtemistä. Siinä tuli sitten varmaan meteliä sen verran, että 2 meille tuntematonta nuorta naista kuulivat että bileet on käynnissä. Ovikellon soitua minä menin aukaisemaan ovea, niin toinen kysyi ensimmäisenä että ”onko täällä yhtään paremman näköisiä jätkiä”. Sanoin että on ja päästin sisään. Kai tuo jo silloin jotenkin huvitti, mutta ilmeisesti myös ottanut itsetunnon päälle kun on mieleen jäänyt. Mainittakoon että kysyjän omakaan ulkonäkö ei kummoinen ollut.
Exä haukkui huonoksi äidiksi kun vauva 1kk itki illalla vähän pitempään. En unohda.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo nuoresta saanut kuulla huomautuksia täyteläistä takapuolestani. Nuorena kuullut kommentit jäivät mieleeni ja pitkään peittelin takapuoltani. Onneksi omaan muuten hyvän itsetunnon ja osin vääristynyt kehonkuvani ei nujertanut omanarvontuntoani.
Joitain vuosia sitten ollessani ulkomailla sain tuntemattomat mieheltä spontaanin kommentin joka pysäytti. Kiirehdin puolijuoksua jonnekin, kun vastaan tullut mies huikkasi "olet kuin J-Lo" ja hymyili iloisesti. Jäi hyvä mieli.
Liikun aktiivisesti ja pidän huolen kehostani, silti pylly on ja pysyy. Ikävä kyllä alentavia ja rumia kommentteja kehostani olen saanut vain suomessa suomalaisilta (miehiltä).
Nykyinen pyllybuumi vähän huvittaa, mutta kieltämättä nuoruus olisi ollut mukavampi ilman kehokompleksia.
I feel you! Ja hienoa, että olet sinut takamuksesi kanssa nykyään. Sama täällä : )
Kun olin 7-8v, naapurin vanha mies sanoi pelottavan näköisenä: "Olet hyvä valehtelemaan" Nuo sanat kaikuivat päässäni kauan ja tunsin häpeää ja syyllisyyttä, mutta toisaalta myös pientä ylpeyttä. Olin tosin valehdellut vain saaneeni luvan päästä yökylään naapuriin, en sen kummempaa. Jäin kuitenkin niin pian valheestani kiinni, että mietin tosi pitkään, että miten niin olen muka hyvä valehtelemaan. Mutta kai minä olen, jos vanha viisas mies niin sanoo. Sen jälkeen olenkin valehdellut jatkuvalla syötöllä, vähän isommistakin asioista.
Olisit tosi kaunis, JOS olisit vähän laihempi/sinulla olisi pienempi nenä/sinulla olisi isommat tissit jne. eri variaatioilla.
Jännä juttu miten kaikki pahat kommentit jäävät mieleen niin hyvin mutta positiiviset eivät ollenkaan. Kannattaisi jokaisen miettiä aika hemmetin tarkkaan mitä muille sanoo.
- Härpitihää sille sukulaiselle!