Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Jos saan joskus olla sun kanssa niin sitten voin kuolla

"Seisot kuin gorilla" sanoi fysioterapeutti, kun olin vastaanptolla selkävaivojen vuoksi. Myöhemmin selkä jouduttiinkin leikkaamaan.

"Sä oot niin komee, että sä saat tolla pärstäällä kenet vaan"

Eikä vieläkään ole mulla ketään

Näyttää siltä, että mä oon liian komee kellekkään

Ha ha😂

teininä ja parikymppisenä joka ainoa ilkeä kommentti jäi pyörimään mieleen. eniten tilanteissa häiritsi se, että en yleensä tajunnut sanoa vastaan kommentin laukojalle. vihasin omaa avuttomuuttani, päivittäin joka saatanan minuutti.  Sitten päätin, että alan sanomaan vastaan. tuli vähän kahinaa jonkun tyypin kanssa yliopistonmäellä. tyyppi haukkui mua läskiksi. juoksin sen kiinni ja kaadoin maahan. potkin sitä niin pahasti, että siltä lähti henki. sain tuomion, josta istuin viis vuotta. jos en olis potkinu tota tyyppiä, oisin miettiny sen sanomisia päivittäin ainakin ton viis vuotta. joten eräänlainen vankilatuomio sekin olis ollu. ääneenhän tätä ei tietenkään sais sanoo, mutta olen kyllä tyytyväinen, että asia meni näin. kerrankin sain sanottua hyvin vastaan. koko jutusta alkaa kohta oleen parikytävuotta, vankila-ajat on vaan kaukanen muisto ja elämä on nyt mallillaan. meinneisyys ei pahemmin kummitteli, on hyvä työpaikka ja työuraakin vielä jäljellä.

"Oot tosi hyvä kokki ja teet naisestas onnellisen"

Tämä naispuolisen ystävän suusta. Jäänyt mieleen, iso itsevarmuuden lisä oli aikanaan.

Noin 17 vuotta sitten kaverini sanoi minulle että miehet haluavat seurustella sellaisten kanssa kuin minä, mutta menevät kuitenkin naimisiin sellaisten kanssa kuin hän. Tuolloin olin jo seurustellut pari vuotta saman miehen kanssa (ja aiemmin lyhyesti kahden muun), eikä hän ollut seurustellut kenenkään. No edelleen, olen yhdessä tuolloisen miehen kanssa, naimisissa ja lapsia. Hänellä ei edelleenkään yhtään seurustelu saati aviosuhdetta takana. Ihan älyvapaa kommentti mutta onpa vaan jäänyt mieleen.

Olin noin 13-vuotias ja mulla oli silloin akne. Kävelin yksin kotikadulla, ja vastaan tuleva samanikäinen poika sanoi vaan yhtäkkiä: "Ei millään pahalla mut sä oot aika ruma". Muistan, kun olin matkalla tuolloin mummon luokse perheillalliselle, ja nieleskelin tyyliin itkua koko illallisen ajan. :(

Yksi ihana kommentti mikä on jäänyt mieleen on eräältä mieheltä, jonka kanssa on ollut säpinää. Kun tuli ilmi, että minulla on sukujuuria ulkomailta, mies sanoi siihen: "Sen takia sä oot niin kaunis!" silmät loistaen ja ihastuneena. En koskaan unohda tuota enkä tuota miestä muutenkaan.

Anoppi on laukonut kaikkea saastaa päälleni vuosikymmenen ajan. Ja nyt koronan aikana myös.

Onneksi mies ei välitä hänestä piirun vertaakaan. Sääliksi käy. Oikeastaan. On jo vanha. Niin.

"En kyl yhtää ihmettele, että isäs jätti sut ja äitis"

Kun silloisen poikaystäväni ex tuli sanomaan minulle: "sun poikaystävä kysy eilen multa, että haluisinko ottaa sen takas."

"Tää on löy-sä!"

- Fysioterapeutti väännellessään jalkapöytääni joka toden totta on kuin mikäkin veltto nahanpala. (Tuo tuli vielä sellaisella nuoren ihmisen äänenpainolla.) Selvisi miksi juoksuharrastus ei oikein ollut ottanut tuulta siipien alle kun päkiä ei tehnyt alkuunkaan töitään ja sidekudokset ovat niin löysät että jalassa ei ole mitään ryhtiä.

Kauheeta, kun sä oot laiha. 

Sanottiin joskus ylä-asteella. Koko nuoruusiän häpesin hoikkaa vartaloani. Nykyisin olen ylpeä hoikasta vartalostani. 

Olet ruma ja huo'a. (tässä vaiheessa hädin tuskin edes suudellut ketään, varsinkin ensimmäisen kerran kuultua. myöhemmin kuullut tämän mm. työelämässä työkaverin suusta)

Mene hoitoon (sattui aika paljon, varsinkin kun jatkuvasti käynkin hoidoissa sairaalassa)

Kun nuoruuden aika on ruusuinen

ja riemuinen sen joka puoli 

ota tiestäsi vaari ja suunnasta sen 

älä kaikista ruusuista juoli

Vierailija kirjoitti:

Kun nuoruuden aika on ruusuinen

ja riemuinen sen joka puoli 

ota tiestäsi vaari ja suunnasta sen 

älä kaikista ruusuista huoli

Olin kaverini kanssa baarissa kun tyyppi tuli pöytään ja kysyi: ”Mitäs tytöt? Kelpaako kolmen kimppa?” (Olen mies) En ole unohtanut tuota repliikkiä vieläkään vaikka siitä on 15 vuotta.

Minusta ei ole koskaan äidiksi, abortin jälkeen. Ex-miehen äiti. 

No varmaan olikin totuuden juurta kun en osannut tulevan lapseni puolia pitää.  

(Mies ei halunnut että raskaus jatkuu)

No nyt olen äiti ja yritän olla hyvä äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Olin 17-vuotias ja tapailin muutamaa vuotta vanhempaa miestä. Olin kova menemään tuohon aikaan, biletin ja nautin elämästä. En oikein osannut sitoutua. Tämä mies kuitenkin yritti sinnikkäästi, vaikka olin ajoittain aika kylmäkin.

Muistan, kun olin hänen asunnollaan ja hän suuteli minua ja sanoi ”en voi sille mitään, minulla on kova suojelunhalu sinua kohtaan” (En tiedä tarkoittiko hän rakastavansa minua, vai sanoittiko vaan muuten vaan omia tunteitaan). Silloin se ällötti ja ahdisti, kun itse olin vielä niin kylmä ja minulla oli selvittämättömiä asioita itseni kanssa, mutta jälkeen päin muistelin lämmöllä tuota ihmistä ja hänen sanojaan.

Olin ekaa kertaa mallina muotinäytöksessä. Jouduin avaamaan näytöksen. Jännitti ja luulin, että kuolen lavalle ja että kaikki näkevät jännitykseni. Näytöksen jälkeen oli silloisen poikaystäväni bileet. Muistan, kun suurin osa porukasta oli ollut katsomassa näytöstä ja kun yksi poika sanoi, että olin oikeasti koko näytöksen parhain.

Koulukiusaamisesta on jäänyt vaikka mitä lauseita elämään. Ehkä ahdistavin muisto teiniajoilta oli se, kun teininä riitelin vanhan ystäväni kanssa ja hän huusi ”sinusta tulee juoppo kuten äidistäsi, sinusta ei tule koskaan mitään”.

”Sä oot kauniimpi kuin x ja x, vaikka ne luulevat olevansa jotain malleja ja maailmanomistajia”.

Liikunnanopettaja sanoi mulle kun olin 14 ”sun pitäisi alkaa oikeasti miettimään voisitko alkaa kilpaurheilemaan, sun kunto ja kestävyys on sitä tasoa. En voi uskoa että poltat tupakkaa ja juhlit viikonloput, kun juokset yhtä lujaa kuin x”. En alkanut harrastamaan, eikä harmita. Olen silti edelleen kovassa kunnossa.

Muistan, kun minulla oli 2 ystävää, joiden opettaja jatkuvasti puhui (tai kuulemma puhui) heille ”teistä kahdesta tulee vielä jotain, loput luokasta tulee päätymään tavallisiin tehtäviin ja osasta ei tule koskaan MITÄÄN.” Vaikkei tuo lause ollut osoitettu minulle, enkä tiedä oliko niin oikeasti edes käynyt, niin en enää osannut arvostaa tuota opettajaa. Nämä 2 naista ovat nykyään joo ihan ok menestyneet, toinen AMK:n käynyt ja toinen opiskellut jotain taiteisiin liittyvää yliopistossa, mutta eivät he vielä ole tehneet mitään tajunnan räjäyttävää tai mistä olisi jäänyt merkittävä muisto maailmalle. Itse olen opiskellut 3 ammattia alle 30-vuotiaana, viimeisin AMK-tutkinto. Olen kerennyt olemaan esimiehenä ja lukemaan myös paljon kursseja yliopistolla, luultavasti valmistun 2 vuoden sisällä yliopistosta. Kuukausiansioni ovat viime kuukausina olleet 9000 e pääomatulojen kanssa :D Mutta merkitseekö tämä nyt sitä, että olen ”menestynyt” sen opettajan kategorian mukaan? Harrastan myös sellaista harrastusta, jossa olen päässyt olemaan myös tosi esillä. Olen tehnyt lapset alle 25-vuotiaana, joten joku voisi rankata mut kategoriaan ”shit, se ei joutunutkaan kaupan kassalle niinku aina puhuttiin!”. Juu, hyvä saksanopettaja, fyffee täältä löytyy vaikka sossupummiksi mua joskus povasit.

Joku on täynnä itseään 🤣

"Etkö sie tajua, että et ole minkään näköinen", siskoni täräytti!

Puoliso sanoi "reikä se on rotallakin"