Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
Anna mun kaikki kestää kirjoitti:
Minun nykyinen mies päästelee suustansa niin suuria älyttömyyksiä, että tekisi mieli välillä jättää hänet pelkistä tyhmistä jutuista.
Tässä ensimmäinen:
Hän kertoi ensimmäisestä vaimostaan, hänen äidistään ja teini-ikäisestä tytöst näin.
" Siinä oli ensimmäinen kombo mitä hän voisi panna, isoäiti oli kuuma, hyvin säilynyt, häntä olisi voinut panna. Tytär eli mieheni ensimmäinen vaimo oli hot, häntä mies pani. Ja jos hän olisi odottanut pari vuotta, jotta tytärpuoli tulisi täysi ikään, niin häntä mieheni olisi mielellään pannu. 😱Toinen mikä on jäänyt mieleen:
Minä olen meidän perheen elättäjä, mies on ollut koko viiden vuoden työttömänä, minkä me olemme olleet yhdessä.
Sanoin joskus, että olisi ihanaa mennä ravintolaan, pukeutua hyvin, syödä hyvin ja mies maksaisi kaiken... Johonka mies vastasi " Eli, sinä haluat olla hu ora. Sitä varten miehet vie naisen ulos syömään, kun heillä on taka-ajatuksia." Toki hän oli aina valmis lähtemään pitsalle tai kebabille minun tarjoamana, eikä silloin sanonut mitään hu orana olemisena.
Sulla meni aikamuodot sekaisin eli et lopuksi enää muistanut kirjoittavasi ”nykyisestä” miehestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olet niin ruma, ettet ikinä löydä ketään miestä" Äiti sanoi minulle, kun olin 17 v
"Jos nyt jätät hänet, et löydä ikinä ketään toista, joka sinut huolisi" Äitini minulle, kun olin 18 v ja mietin erittäin inhottavan ja kamalan poikaystäväni jättämistä. Onneksi en kuunnellut äitiäni.
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ensitapaamisella kutsui minua: Miniäntekele! (eikä jäänyt ainoaksi sammakoksi...)
Ei mitään pahaa ole tuossa, tarkoittaa että ottaa suhteen tosissaan.
Ilmeestä ja äänenpainosta päätellen, ei ollut mitenkään hyvällä sanottu! Muuten toki olisin ottanut kohteliaisuutena. Täälläpäin tekele on huonoon viittaava!
terv, viestin lähettäjä
Vierailija kirjoitti:
"Ai ootko sä kakannu housuus?" tuumasi äitini, kun yritin hienotunteisesti kertoa hänelle alkaneista kuukautisistani pyytämällä apua veristen alushousujen pesuun. Veti kyllä harvinaisen sanattomaksi.
Olin 14 eikä housuun ulostaminen tosiaan ollut tapana. Myöhemmin äitini harmitteli, kuinka isosiskoni oli koittanut aikoinaan salailla omia kuukautisiaan häneltä pitkään, enkä yhtään ihmetellyt miksi... Tilanteen aiheuttama häpeä seuraa minua varmaan hautaan saakka.
Ei sinun tarvitse hävetä äitisi moukkamaisuuden vuoksi.
Kerran eräs työkaveri sanoi minua nuoren Armi Kuuselan näköiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsiko nämä olla ulkonäkökommentteja?
Minulle on parhaiten jäänyt mieleen luokio-opettajani, joka huomasi kuukausia jatkuneen stressin ja lohdutti laskemalla kätensä olkapäälleni ja muistuttamalla "ei aina tarvitse jaksaa". Tämä kommentti taisi pelastaa minut, ainakin jatkuvalta suorittamiselta, jos ei muulta.
Anna mun kaikki kestää kirjoitti:
Minun nykyinen mies päästelee suustansa niin suuria älyttömyyksiä, että tekisi mieli välillä jättää hänet pelkistä tyhmistä jutuista.
Tässä ensimmäinen:
Hän kertoi ensimmäisestä vaimostaan, hänen äidistään ja teini-ikäisestä tytöst näin.
" Siinä oli ensimmäinen kombo mitä hän voisi panna, isoäiti oli kuuma, hyvin säilynyt, häntä olisi voinut panna. Tytär eli mieheni ensimmäinen vaimo oli hot, häntä mies pani. Ja jos hän olisi odottanut pari vuotta, jotta tytärpuoli tulisi täysi ikään, niin häntä mieheni olisi mielellään pannu. 😱Toinen mikä on jäänyt mieleen:
Minä olen meidän perheen elättäjä, mies on ollut koko viiden vuoden työttömänä, minkä me olemme olleet yhdessä.
Sanoin joskus, että olisi ihanaa mennä ravintolaan, pukeutua hyvin, syödä hyvin ja mies maksaisi kaiken... Johonka mies vastasi " Eli, sinä haluat olla hu ora. Sitä varten miehet vie naisen ulos syömään, kun heillä on taka-ajatuksia." Toki hän oli aina valmis lähtemään pitsalle tai kebabille minun tarjoamana, eikä silloin sanonut mitään hu orana olemisena.
Tästä löydöstä kannattaa pitää kiinni. Kuulostaa ihan wt- meiningiltä, onko mies joku lähiökapakan kovis farkkutakkipultsari Pera tai Reiska? Eikö ole kätevää, kun voisi panna saman perheen naisia kolmessa,polvessa, niin ei tarvitsisi käydä vieraissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä mieleeni on jäänyt, kun lapsena harmittelin mummulle, että mulla on pienet jalat. Ehkä oltiin vertailtu kengänkokoja kavereiden kanssa...? Mummu vastasi siihen vaan, että pieni on kaunista ja päivä oli pelastettu.
Lapsena äidin ystävä muisti aina kehua silmiäni, kuulemma hänelle tuli suklaanapit mieleen niistä. Luonteesta olen monesti kuullut, että mun kanssa on helppo olla. Ja opiskelukaveri kertoi, että olen siitä ihana, kun en mene paniikkiin tietokoneen kanssa. :)
Yläaste ei ollut mullekaan mukavaa aikaa, kaikenlaisia murrosikäisten jätkien aivopieruja joutui kuuntelemaan ja katselemaan kuten monet muutkin täällä. Seurustelin ensimmäisen kerran vasta päälle parikymppisenä, koska olin vakuuttunut, että olen poikien mielestä vastenmielinen.
Kun olin n. 21-vuotias,seurustelin puoli vuotta samanikäisen miehen kanssa. Suhde päättyi siihen, kun hän lopetti vastaamasta viesteihini ja puheluihin. Sitten kuuden päivän tavoittelun jälkeen hän vihdoin vastasi puhelimeen ja kertoi jättäneensä minut, koska hän haluaa yrittää etsiä parempaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ensimmäinen kommentti oli kun kerroin lapseni kuolemasta, että hän kuoli sen takia että kääntyisin elämässäni Jumalan puoleen. Ihan en pysty ymmärtämään että Jumala tappaa opetuksena viattomia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa märehtiä menneitä. Pääsee helpommalla, kun ajattelee että kaikilla ihmisillä on joskus huonoja päiviä.
Mutta kun joillakin joka päivä on huono päivä ja jos ei ole niin on vaan hupia nöyryyttää muita. Silloin ei voi ajatella, että se virhe kävi vaan kerran. Jos elämässä on muutenkin ikävää aikaa niin todellakin monet voivat tehdä siitä kaikesta ihan sietämätöntä käytöksellään. En itse pystyisi siihen ikinä ja mietin todellakin, että monilla ihmisellä ei ole mitään omaatuntoa jos miettii mitä suustaan päästävän. Jos näitä ihmisiä sitten kohtaa paljon niin heidän vaikutuksensa pakostakin näkyy ja itse en ole pystynyt unohtamaan kaikkea, vaikka kuinka tahtoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus mieheni kaverin valmistujaisissa, jossa melkein kaikki olivat minulle tuntemattomia ennestään. Jatkoilla baarissa yritin tehdä juttua vieressäni istuneen tytön kanssa, ja kehuin hänen mekkoaan kauniiksi. Hän kiitti ja sanoi: "mä tykkään varsinkin tästä kaula-aukosta. Mulla kun on rinnat joita kehtaa esitellä, toisin kuin sulla." Sitten nousi ja lähti jonnekin muualle.
Olin ihan että aha :D
Varovainen veikkaus, että olisiko ollut ihastunut mieheesi ja kateellinen sinulle?
No jaa, hän kyllä oli tuolla oman poikaystävänsä kanssa, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Poikaystävä oli kyllä vähän samanlainen kuin hänkin, epäkohtelias kaikille paitsi itse juhlakalulle.
Mies sanoi että en koskaan saisi muita miehiä kun hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ystäväni kuoli yllättäen aivokasvaimeen, niin kun äitinsä näki minut kadulla, hän kävi aivan raivona kimppuuni ja huusi, Mikset se ollut sinä.
Kerran minulle sanottiin, että sinulla on ihan Osama bin Ladenin silmät. Tätä pidän kohteliaisuutena, sillä hänellä oli suuret, lempeät silmät, vaikka muuten oli mitä oli.
Osallistuin yliopistolla kurssille, jota veti tohtoriksi opiskeleva, entinen tutorini. Eräällä luennolla saimme miettiä pienissä ryhmissä, miten määrittelisimme erään termin. Tuo kurssin vetäjä kysyi sitten koko salilta, mikä määritelmämme olisi. Kukaan ei vastannut, joten päätin tarjota oman vastaukseni. Vetäjä naurahti ja sanoi "no nyt oli kyllä niin surkea määritelmä, että voisiko joku muu vastata". Pari kurssilaistakin hörähteli.
Se tuntui inhottavalta, varsinkin kun olin koulukiusauksen takia ujo vastailemaan luennoilla vielä yliopistossakin. Kyseinen tyyppi oli ollut mielestäni aina todella mukava, enkä vieläkään voi ymmärtää, miksi hän nolasi minut noin - varsinkin, kun hän itse oli joskus kertonut olleensa myöskin kiusattu ja sanonut, että sen seurauksena hänestä oli tullut erittäin tunneälykäs.
Laitoin hänelle jälkikäteen sähköpostia, jossa ihan ystävällisesti sanoin, että kommentti oli mielestäni asiaton ja opetustöissä toimivana hänen tulisi olla tarkka siitä, kuinka opetettavilleen puhuu; hän kun ei voi tietää heidän taustoistaan tai siitä, miten nämä suhtautuvat ivallisiin kommentteihin. Hän ei kuitenkaan koskaan vastannut.
Kun menimme kihloihin, anoppini huudahti "voi ei, sä olet raskaana! Minä en ainakaan hoida sitä!" ja lisäsi "sulla on semmonen kroppa, et susta tulee läski, kun saat vauvan"
No, en ollut raskaana. Lapsia tuli vähän myöhemmin ja anoppi on saanut pysyä kaukana minun lapsista!
Appiukko tuli katsomaan vastasyntynyttä lastamme ja tuumas miehelleni lasta pidellessään. "Kukahan tämän isä on, kun ei ole yhtään sinun näköinen?" Tuosta voi vetää omat johtopäätökset, sillä appiukolla ei ole mitään dementiaa / sairautta, jonka vuoksi hän päästelisi sammakoita suustaan. Kertoo ainakin sen, mitä hän minusta ajattelee.
Myöhemmin appiukko huudahti "oletpa sä iso!" Olen ollut aina hoikka ja mulla on hyvä kroppa. Kummastutti, mutta lähinnä nauratti. Olin oppinut jo tuntemaan tuota ihmistä ja tajunnut, että hän haluaa loukata minua keinolla millä hyvänsä.
Sittemmin päätin, ettei minun tarvitse enää tavata häntä!
Muistan ensimmäisen kerran kun poika sanoi minua söpöksi, olin 14-15. En ole erityinen kaunotar enkä erityisen hoikka tms mutta hirmu kiitollinen siitä että nuoruuden pienet hyvät kokemukset on rakentaneet mulle hyvän itsetunnon suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen. :)
Sä voisit ehkä olla ihan ok näköinen, mut ensin sun pitäis käydä kampaajalla ja sun nenästä pitäis leikata ainakin puolet pois.
Luokkakaveri (poika) seiskaluokalla.
Vierailija kirjoitti:
"Sinusta ei ikinä tule yhtään mitään" opettaja yläasteella.
Ei voi olla totta! Minulle sanottiin juuri samoin. Ja ivallinen nauru päälle.
Kertoo minusta mitä?