Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
Olen aina pitänyt maalaamisesta ja piirtämisestä ja yläasteella olin tässä jo melko hyvä. Osallistuin sitten aika isoon kuvaamataitokilpailuun, jonka yllättäen voitin.
Kaikki onnittelivat, mutta pari luokkalaista naureskellen kommentoi, että "palkinto varmaan arvottiin". Tuo lause pyörii toisinaan mielessäni vielä vuosikymmenien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä olet ylioppilaaksi päässyt? Mitä tuohon vastaa....
Suoritin lukion kurssit ja ylioppilaskirjoitukset hyväksytysti.
'Olisit tosi hyvännäköinen, jos sulla olis isommat tissit'. t. ensimmäinen ja ainoa poikaystäväni ollessamme ensimmäistä ja ainoaa kertaa sängyssä. Eipä ole ollut hirveästi mieltä deittailla tai harrastaa seksiä tuon jälkeen. N27
"Sinä et ikinä lähtenyt mun kiusaamiseen mukaan", sanoi luokkakaveri, jota luokan pellet muka "hyväntahtoisesti" piikittelivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sinä kävisit ihan juutalaisesta", sanoi naispuolinen opiskelukaverini.
En oikein tiennyt, miten olisin suhtautunut tuohon väitteeseen. Myöhemmin kävi ilmi, että kaverin mielestä tyypilliset juutalaiset kasvonpiirteet olivat hyvin kauniita.
Tuo kannattaa ottaa kohteliaisuutena.
Olen itse juutalainen, ylpeä juuristani.
Totta! Nyt kun ajattelen niin kaikki tuntemani juutalaiset ovat tosi komeita/ kauniita. Mutta oudoltahan tuo kommentti voi kuullostaa.
Sinulla on silmät kuin sudella
"Hei, sä näytät ihan virtahevolta!" Ylä-asteen uimatunnit meni aina näin. Enpä ole sen jälkeen kenellekään uimapuvussa tai alasti näyttäytynyt. t. Kohta 30-v nainen
Teen virheitä enemmän töissä kuin muut.
Äitini, kun selvisi, että esikoiseni on kehitysvammainen: kai te sen johonkin laitokseen laitatte, ette kai te sitä kotona aio pitää?
Myös äitini: joko se sinäkin kohta sata kiloa painat? Painoin n. 65 kiloa.
Myös äitini: sinun takia isäsi kuoli, kun ei jaksanut kuunnella ainaisia murheitasi.
Myös äitini, kun olin eronnut: etkö ymmärrä, miten paljon saan hävetä takiasi? Mitä ihmisetkin sanoo??
Myös äitini, kun en alle 10-vuotiaana osannut keittää kelvollista kahvia: laita paska asialle ja mene itse perässä
Näitähän riittää, tuossa vain pieni otos.
Vierailija kirjoitti:
Äitini, kun selvisi, että esikoiseni on kehitysvammainen: kai te sen johonkin laitokseen laitatte, ette kai te sitä kotona aio pitää?
Myös äitini: joko se sinäkin kohta sata kiloa painat? Painoin n. 65 kiloa.
Myös äitini: sinun takia isäsi kuoli, kun ei jaksanut kuunnella ainaisia murheitasi.
Myös äitini, kun olin eronnut: etkö ymmärrä, miten paljon saan hävetä takiasi? Mitä ihmisetkin sanoo??
Myös äitini, kun en alle 10-vuotiaana osannut keittää kelvollista kahvia: laita paska asialle ja mene itse perässä
Näitähän riittää, tuossa vain pieni otos.
Huhhuh, onpa oikea vuoden äitini taas.. Oletteko yhä tekemisissä?
1) "Kuka nyt sinunnäköistäsi ahdistelisi?"
Eräs poika kutosella, kun yritin vapautua tilanteesta, jossa luokan pojat haukkuivat minua rasistisesti.
2) "Ai on *NIMENI*:lla kysyntää? On sitä aikoihin eletty"
Eräs poika kasiluokalla, entinen kaverini. Rinnakkaisluokkalaiset olivat järjestäneet "jäynän", jossa joku tuli minua piloillaan iskemään.
3) "Ei noilla rinnoilla miestä saa."
Eräs vuotta vanhempi tyttö lukiossa.
4) "Ei tuo avatar (Lucy Elfen Lied -animesta, jos joku haluaa googlata) muistuta sinua. Et ole... kaunis."
Eräs poikapuolinen kaverini Messenger-chatissa.
4) "Ei sinusta missiksi olisi. Olet kaunis omalla tavallasi."
Äitini. Loppukaneetti ei paljoa pelastanut.
5) "Sinulla on iso *kirosana naisen alapäälle*."
Puolisoni. Vihaan vieläkin alapäätäni.
Nämä kommentit ovat yksi syy siihen, miksi annoin vanhan miehen rikkoa rajojani monesti lapsena. Kommentit ovat vaikuttaneet myös siihen, miten ala-arvoisesti olen antanut puolisoni käyttäytyä minua kohtaan ja jatkaa rajojen rikkomista vuosikausien ajan. Minähän ansaitsen sen, koska ihmisarvoahan minulla ei ole. En ole ihminen, koska olen näkymätön enemmistölle, niille tavallisille ja normaaleille, jotka elävät arvoistansa elämää. Minulla ei ole siihen oikeutta, koska kasvoni ja kehoni eivät sitä minulle oikeuta. Kasvoni ja kehoni ovat roskaa. Kehoni ei toimi eikä kelpaa kenellekään. Jokin on minussa rikki.
Tilannetta eivät silloin paljoa tukeneet anonyymit palstat, joiden keskusteluissa haukuttiin rumiksi juuri ne piirteet, jotka minulta löytyvät. Niitä piti kuitenkin lukea, kun ympäristöstä ei saanut rakentavaa hyväksyntää. Sosiaaliseen mediaan, LinkedIn mukaan lukien, minulla on edelleen syvä pelko jakaa itsestäni minkäänlaisia kuvia, koska pelkään niiden leviävän hallitsemattomasti muiden haukuttavaksi.
En tiedä, onko tällä mitään mitään merkitystä, mutta kirjoitan kuitenkin loppuun. Kun kirjoitatte tälle palstalle, muistakaa, että lapsilla ja nuorilla on vapaa pääsy niitä lukemaan. Mielipiteenvapaus kulkee yhdessä vastuun kanssa, ja sanoista ei ryhdytä tekoihin - puhe itsessään on teko.
Sinun lähipiiriisi on siunaantunut paljon tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä. Toivottavasti olet heidät heivannut etkä ole tekemisissä enää. Vaikutat fiksulta enkä usko että ulkonäössäsi on mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Pää pystyyn vaan, olet hyvä juuri omana itsenäsi!
Näin miehenä kun näitä lukee niin pitää kyllä todeta, että jotkut pystyvät sanomaan tolkuttoman julmia ja loukkaavia asioita toisille. Ihan sukupuolesta riippumatta.
Kun olin Aasiassa lomalla ja soittiva,t esitellen itsensä:" Veikkauksesta x x terve. Olet voittanut..."
Se oli aika nami namia.
Mitäs siinä toljotat?
Sä oot historiaa.
Katso itseäsi. Sinussa ei ole mitään haluttavaa.
Arpokaa keskenänne, kumpi maksaa.
Tapailin yhtä miestä ja kaverini sanoi, että mies tapaili mua vain sen takia kun oli kiinnostunut tästä kaveristani. Että mies halusi kauniin kaverini mersunsa etupenkille.
Kaverit koulussa taputtivat minua päähän ja hokivat: "Lää lää lättäpää, älä kasva ikinää". Olin luokan pienin tyttö ja aikuisenakin vain 158cm.
Enpä tuota enää murehdi, vaan olen hyväksynyt että olen tumppi.
Olin noin 10 vuotias ja lauloin iloisena ja oli oikein hyvä fiilis. Äitini tuli ja sanoi että, sinulla ei ole sitten yhtään nuottikorvaa. Tämän muistan aina silloin kun laulan, nytkin reilun 30 vuoden päästä.
Kun olin lapsi niin mummoni sanoi ettei minusta ja veljistäni tule koskaan kunnon ihmisiä. Että hän säälii isäämme/poikaansa kun on tuollaiset lapset ja vaimo.
Kätilö sanoi ensisynnytykseni jälkeen, että yli 30 vuoden kokemuksen jälkeenkin tämä oli hänelle mieleenpainuva synnytys. Olin ihmeissäni ja kyselin syytä ja hän sanoi minun olleen niin reipas ja vahva. Ikuisesti muistan, vaikka en osaa tarkemmin edelleenkään sanoa, mikä minusta hänen silmissä teki reippaan ja vahvan. Kiitollinen kuitenkin olen tuosta kommentista!