Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
Ruma lauta. Ja tämä toki uudelleen ja uudelleen. Kumma kun on vielä aikuisenakin ollut vaikeuksia pitää itsestään, saati sitten uskoa ensimmäistäkään positiivista kommenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies lauloi minulle Elton Johnin Your songia erityisesti kohtaa: How wonderful life is while you're in the world. Olin tosi rakastunut
Vierailija kirjoitti:
Kun olin reilu kolmikymppisenä ensimmäisessä työpaikassani.
"Ihana! Katsokaa, miten söpö! Kuin pupu!", huudahti muutamaa vuotta vanhempi miespuolinen työkaverini kahvihuoneessa kaikkien muiden työkavereiden kuullen tarkoittaen minua. Taisin olla vain ottamassa teekuppia kaapista, en muista tehneeni tai sanoneeni mitään ihmeellistä.Varmaan punastuin, hämmennyin, enkä osannut vastata mitään. Olin korviani myöten ihastunut tuohon mieheen, ja nyt se yhtäkkiä kehui minua söpöksi pupuksi hihitellen vähän ja näyttäen siltä kuin katsoisi jotain maailman ihaninta asiaa.
En varmaan koskaan unohda tuota.
Mitä teit ensimmäiset kolmekymmentä vuotta, jos vasta tuolloin menit ensimmäistä kertaa töihin?
Mies sanoi erään pahan riidan aikana hankkivansa sellaiset lakimiehet, että en tule näkemään meidän lasta enää ikinä. Tämä vaan vihapäissään, ei liittynyt mitenkään äitiyteeni, halusi satuttaa kaikista pahiten. Tuo tuntui tosi pahalta ja jotenkin syöpynyt mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin reilu kolmikymppisenä ensimmäisessä työpaikassani.
"Ihana! Katsokaa, miten söpö! Kuin pupu!", huudahti muutamaa vuotta vanhempi miespuolinen työkaverini kahvihuoneessa kaikkien muiden työkavereiden kuullen tarkoittaen minua. Taisin olla vain ottamassa teekuppia kaapista, en muista tehneeni tai sanoneeni mitään ihmeellistä.Varmaan punastuin, hämmennyin, enkä osannut vastata mitään. Olin korviani myöten ihastunut tuohon mieheen, ja nyt se yhtäkkiä kehui minua söpöksi pupuksi hihitellen vähän ja näyttäen siltä kuin katsoisi jotain maailman ihaninta asiaa.
En varmaan koskaan unohda tuota.
Mitä teit ensimmäiset kolmekymmentä vuotta, jos vasta tuolloin menit ensimmäistä kertaa töihin?
Opiskelin kaksi yliopistotutkintoa peräkkäin ja sain pari lasta, joiden kanssa halusin olla kotona kun olivat pieniä. Hain töihin vasta nuorimman ollessa liki 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin reilu kolmikymppisenä ensimmäisessä työpaikassani.
"Ihana! Katsokaa, miten söpö! Kuin pupu!", huudahti muutamaa vuotta vanhempi miespuolinen työkaverini kahvihuoneessa kaikkien muiden työkavereiden kuullen tarkoittaen minua. Taisin olla vain ottamassa teekuppia kaapista, en muista tehneeni tai sanoneeni mitään ihmeellistä.Varmaan punastuin, hämmennyin, enkä osannut vastata mitään. Olin korviani myöten ihastunut tuohon mieheen, ja nyt se yhtäkkiä kehui minua söpöksi pupuksi hihitellen vähän ja näyttäen siltä kuin katsoisi jotain maailman ihaninta asiaa.
En varmaan koskaan unohda tuota.
Mitä teit ensimmäiset kolmekymmentä vuotta, jos vasta tuolloin menit ensimmäistä kertaa töihin?
Opiskelin kaksi yliopistotutkintoa peräkkäin ja sain pari lasta, joiden kanssa halusin olla kotona kun olivat pieniä. Hain töihin vasta nuorimman ollessa liki 3v.
Etkö siis ole tehnyt ennen sitä edes kesätöitä? Taitaa olla aika poikkeuksellista.
Tässäpä Pekka sinulle pihlajanmarja karkki, kun olit ihan selvästi yrittäny lukea läksysi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin reilu kolmikymppisenä ensimmäisessä työpaikassani.
"Ihana! Katsokaa, miten söpö! Kuin pupu!", huudahti muutamaa vuotta vanhempi miespuolinen työkaverini kahvihuoneessa kaikkien muiden työkavereiden kuullen tarkoittaen minua. Taisin olla vain ottamassa teekuppia kaapista, en muista tehneeni tai sanoneeni mitään ihmeellistä.Varmaan punastuin, hämmennyin, enkä osannut vastata mitään. Olin korviani myöten ihastunut tuohon mieheen, ja nyt se yhtäkkiä kehui minua söpöksi pupuksi hihitellen vähän ja näyttäen siltä kuin katsoisi jotain maailman ihaninta asiaa.
En varmaan koskaan unohda tuota.
Mitä teit ensimmäiset kolmekymmentä vuotta, jos vasta tuolloin menit ensimmäistä kertaa töihin?
Opiskelin kaksi yliopistotutkintoa peräkkäin ja sain pari lasta, joiden kanssa halusin olla kotona kun olivat pieniä. Hain töihin vasta nuorimman ollessa liki 3v.
Etkö siis ole tehnyt ennen sitä edes kesätöitä? Taitaa olla aika poikkeuksellista.
En laskenut oikeiksi töiksi kesä- tai viikonlopputöitä tai harjoitteluja. Tuo oli siis ensimmäinen oikea palkkatyö, johon tarvittiin tutkinto.
Ihanin on ehkä kun 5 vuotias sanoi että mä olisin hyvä äiti, kun vahtisin häntä ja hänen 3 v sisarusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
xxxxx, hitto sä oot komeen näköinen mies!
Tapahtui toimistolla kesken työpäivän, kun olin hakemassa kahvia ja naispuolinen kollega tuli viereen ja kehui aivan puskista. Olen ulkonäköni (olin joskus raskaasti ylipainoinen) vuoksi koulussa koulukiusattu, niin voitte kuvitella miltä tämä tuntui. Eipä tuo työkaverikaan hassumman näköinen ollut, mutta jäi vain työkaveriksi. Olin hämilläni ja onneni kukkuloilla samaan aikaan.
"Oletko saanut p.ll.a?" Kysyi ääni puhelimessa ja taustalta kuului: "ei ainakaan sillä munalla" ja nauroivat päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikoinani juttelimme porukalla kesätyöpaikassa siitä, mitä kukin meistä opiskelee. Eräs kauppiksessa opiskellut tyttö tokaisi minulle "mitä HYÖTYÄ teistä sitten oikeastaan on?" Jatkoi vielä: "sä tuut varmaan olemaan melkoisessa stressissä valmistuttuasi. Siis meille kauppislaisille on käytännössä työpaikat valmiina, mutta teille tuskin on paljon mitään. Kannattais opiskella vaan hyödyllisiä aloja".
Hän totesi tämän kaiken ikään kuin asiallisesti, mutta hymyili ivallisesti samalla. Enkä nyt tarkoita dissata tällä kaikkia kauppislaisia, tämä kyseinen tyttö nyt vain sattui olemaan vähän omituinen.
Minullekin sitten muuten oli loppujen lopuksi työpaikka valmiina, kun valmistuin :D
Jokseenkin en ihmettele :D Olen tosin itsekin kauppiksesta valmistunut, mutta olihan siellä osa porukasta niin käsittämättömiä pätijöitä,
että harvemmin niin monta kohtaa samassa tilassa.
tämä lienee traumatisoivimmasta päästä, mutta isäni sairastui psyykkisesti niin pahasti että kerranehdotti minulle seurustelua kanssaan ollessani parikymppinen :(
Valitettavasti ne sanat ovat syöpyneet mieleen. Käyn terapiassa. Täysin käsittämätön tapaus, sillä muuten hän ei ikinä ollut asiaton ei sitä ennen eikä sen jälkeen. mutta sen kerran jälkeen kun hän ehdotteli minulle, menivät välit lopullisesti. Se kai oli tarkotuskin.
Kiitos kun sain jakaa tämän, eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on suurin penis mitä olen nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
"Sinusta ei ikinä tule yhtään mitään" opettaja yläasteella.
Meilläkin yläasteella yksi opettaja sanoi noin eräälle luokkalaiselleni. Vastauksena oli vain kyllästynein ilmein sanottu "no eipä sustakaan kummempia tullut kun yläasteelle päädyit opettajaks ja ajelet ruosteenraiskaamalla samaralla". Opettaja näytti hetken siltä kuin alkaisi pillittää.
"Mä haluun sua"
Ensimmäinen seksikertani ja siksi on jäänyt mieleen. Oli vielä niin kiihottuneella äänellä huokaisten sanottu.
m38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin reilu kolmikymppisenä ensimmäisessä työpaikassani.
"Ihana! Katsokaa, miten söpö! Kuin pupu!", huudahti muutamaa vuotta vanhempi miespuolinen työkaverini kahvihuoneessa kaikkien muiden työkavereiden kuullen tarkoittaen minua. Taisin olla vain ottamassa teekuppia kaapista, en muista tehneeni tai sanoneeni mitään ihmeellistä.Varmaan punastuin, hämmennyin, enkä osannut vastata mitään. Olin korviani myöten ihastunut tuohon mieheen, ja nyt se yhtäkkiä kehui minua söpöksi pupuksi hihitellen vähän ja näyttäen siltä kuin katsoisi jotain maailman ihaninta asiaa.
En varmaan koskaan unohda tuota.
Mitä teit ensimmäiset kolmekymmentä vuotta, jos vasta tuolloin menit ensimmäistä kertaa töihin?
Opiskelin kaksi yliopistotutkintoa peräkkäin ja sain pari lasta, joiden kanssa halusin olla kotona kun olivat pieniä. Hain töihin vasta nuorimman ollessa liki 3v.
Etkö siis ole tehnyt ennen sitä edes kesätöitä? Taitaa olla aika poikkeuksellista.
En laskenut oikeiksi töiksi kesä- tai viikonlopputöitä tai harjoitteluja. Tuo oli siis ensimmäinen oikea palkkatyö, johon tarvittiin tutkinto.
Itse olin kolmekymppisenä aina saanut vain kesätöitä vaikkei ollut vielä yhtään yliopistotutkintoa tai sikiämistä.
Harrastajateatterin karonkassa plarit lensivät nurkkaan kun ohjaaja opasti meitä alkoholin saloihin. Koko porukka tietysti ryyppäsi sitten kerhohuoneella sydämensä kyllyydestä ja ohjaaja jo ihan päissään tuli eteeni, istuin tuolilla, ja kiskaisi housunsa alas munasilleeen ja huudahti " Katso Mari, tällainen on mies. Ei tämä sen kummempaa ole!" no ei tosiaan ollut kummoinen näky :D
Myöhemmin illalla hän sopersi minulle, "sinä olet ainoa tästä porukasta, jolla olisi aineksia eteenpäin alalla!" Ville Myllyrinne oli samassa näytelmässä ja hänhän pääsi sitten eteenpäin urallaan. pyrin kerran Ylioppilasteatteriin mutta siellä oli niin hurjat pääsykokeet ( esitä raiskatuksi tulemista stagella) etten onneksi päässyt messiin.
Tuli sitten lahjakas yo-merkonomi minusta !
Lapseni syntyi keskosena. Yksi lähipiiristä kommentoi: "saat nauttia vauva-ajasta muita pidempäään".
Sain nauttia mm. siitä, iih, niin ihanasta pelosta, että selviääkö lapseni ylipäätään hengissä.
Money is good....