Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Olen ihan nätti kasvonpiirteiltäni, mutta valitettavasti olen perinyt pottunokan. Ja sitä jotkut ihmiset vaan jaksaa kommentoida. Yksi heistä on isäpuoleni ja oon siitä saanut kuulla ainakin teini-ikäisestä asti. Teininä muutkin on kommentoinut, että oot tosi kaunis mutta sulla on toi nenä. Kaverin veli on myös haukkunut pottunokaksi. Nyt aikuisena ajattelen jatkuvasti että oon ihan kauhea, koska mulla on tää nenä. Mutta leikatakkaan en uskalla.

Todella paljon loukkauksia on syöpynyt ikuisiksi ajoiksi mieleen, mutta joskus kaikkein loukkaavinta on se kun ei sanota mitään. En tiedä onko muissa kulttuureissa tapana tällainen "sanoit jotain niin hävettävää, että teeskentelen etten kuullut sinua".

Vierailija kirjoitti:

5 viimeistä luku vuotta minua kiusattiin todella rajusti.

Olin yksin hiljainen ja arka.Koulussa ei ollut ystäviä seisoin milloin missäkin yksin kaikki välitunnit.

Jos oli ryhmä töitä tai liikuntaa olin aina viimeinen joka jäi jäljelle.

Minut kierrettiin kaukaa ja on totta että kierrettiin olin kuin tautia levittävä virus.

Minua haukuttiin huudeltiin ja solvattiin.

Olen niin tottunut ikäviin kommentteihin

Yök mikä läski

Pesisit hampaasi

Kato itteäs peilistä jne.

Minusta ei koskaan tullut mitään.

Kohta odottaa yksinäiset eläke vuodet olen harvinaisen tyytymätön elämääni.

He pilasivat elämäni!

Lueskelin näitä sieltä täältä, kun kommenttisi pisti silmään. Voi, kuinka pahoillani olen puolestasi! Kukaan ei ansaitse sellaista kohtelua, mutta lapset ja nuoret ovat ymmärtämättömiä, moni on ymmärtämätön ja keskenkasvuinen vielä aikuisenakin.

Muistan omasta nuoruudestani sen, kun isäni piti meitä lapsiaan täysin arvottomina. Vihasin häntä ja päätin ihan kostomielessä näyttää hänelle, että minusta ei todellakaan tulisi mitään. Löin koulun lekkeriksi, mutta töihin menin ( silloin pääsi töihin kun kävi vain kysymässä) ihan pelkästään saadakseni rahaa. Miksikään en halunnut tulla, kunnes nelikymppisenä (vasta) tajusin isäsuhteeni vaikutuksen ja myös sen, että olen oman elämäni "herra", ja saan elää ja tehdä, opiskellakin ihan vain itseäni varten. Löysin niin sanotusti itseni ja aloin tehdä asioita oman hyvinvointini eteen. Samalla annoin isälleni anteeksi, hänkin oli vain vajavainen ihminen. Kerroin myös hänelle, etten halua enää kuulla vähättelyä ja että pitäisin yhteyttä vain siinä tapauksessa, että kuulen normaalia puhetta. Asiallisesti esitetty toive muutti suhteemme, ja etenkin se, että ymmärsin ettei arvoni riipu toisten ihmisten mielipiteestä. Vain se on tärkeää, mitä ajattelen itsestäni.

Sinun tapauksessasi tärkeää on vain se, mitä sinä ajattelet itsestäsi! Muiden mielipiteet kertovat vain heistä ja heidän kypsymättömyydestään.

Ole sinäkin oman elämäsi herra (rouva). Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää itseään, mutta mitä aiemmin löytää, sitä enemmän ehtii elämästään nauttia. Kaikkea hyvää Sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan nätti kasvonpiirteiltäni, mutta valitettavasti olen perinyt pottunokan. Ja sitä jotkut ihmiset vaan jaksaa kommentoida. Yksi heistä on isäpuoleni ja oon siitä saanut kuulla ainakin teini-ikäisestä asti. Teininä muutkin on kommentoinut, että oot tosi kaunis mutta sulla on toi nenä. Kaverin veli on myös haukkunut pottunokaksi. Nyt aikuisena ajattelen jatkuvasti että oon ihan kauhea, koska mulla on tää nenä. Mutta leikatakkaan en uskalla.

Älä anna nenäsi pilata koko elämääsi! Ihmiset korjaavat isoilla rahoilla ulkonäköään, hampaitaan ja silmiään. Nuoret naiset laittavat rahaa tonnitolkulla silikoneihin ja taas uusiin, miksi sinä et laittaisi nenääsi!

Sinullahan on täsmälleen kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä nenäsi sellaisena kuin se on tai leikkauttaa se! Onnea valintaasi!

Vanhanpiian perikuva. Väärässä olivat, naimisissa ja 1 aikuinen lapsi.

Isäni oli varsinainen toksinen latistaja, ehkä 50-luvulla syntyneenä aikansa tuotos. Sain osakseni kaikenlaisia naisvihaa sisältäviä kommentteja ihan pienestä tytöstä saakka. En koskaan kelvannut mihinkään enkä ollut riittävän hyvä mihinkään harrastukseen, tekemiseen tai toimintaan. "Akkojen paikka on hellan ja nyrkin välissä" , oli vakiokommentointia. " Akat on tyhmiä, akat nalkuttaa. No nyt sustakin tulee ko toi äitis. Pahinta oli, että olin hiljainen lytistetty hiirulainen vielä teininäkin. Joka vain niin kovasti olisi halunnut, että oma isä hyväksyisi.

Rakkaalla serkullani oli tapana moittia minua milloin mistäkin, mutta en osannut siitä ottaa itseeni, koska elämäni muut tärkeät ihmiset eivät koskaan puhuneet niin. Näin jälkikäteen on helppo nähdä, miten serkkuni paha olo purkautui minuun. Olen monta kertaa ajatellut, että onneksi se paskasanko olin minä, eikä joku ennestään lannistettu.

Vierailija kirjoitti:

"Esimerkillinen ensisynnyttäjä, et huutanut, kironnut, etkä kertaakaan sanonut ettet pysty tai jaksa."

Näin sanoi kätilö 23h kestäneen synnytyksen seuraavana päivänä palatessaan töihin ja kävi osastolla tervehtimässä :)

Omasta mielestä yllä mainitut asiat tuskin olisivat tilanteessa auttaneetkaan, mutta hyvä mieli tuli kommentista silti.

Et sitten tajunnut että sinua ylistämällä alistettiin?

Jokainen synnyttäjä on esimerkillinen eikä sitä poista huutaminen, kiroilu, en jaksa en pysty en halua ottakaa se pois eikä mikään. Toisekseen kätilö ei ole mikään arvostelemaan synnyttäjän synnytystaitoja . Todella epäammattimainen kätilö.

Kätilö halusi vain itselleen helpon synnyttäjån eli huono kätilö.

Vierailija kirjoitti:

"Sinusta ei ikinä tule yhtään mitään" opettaja yläasteella. 

No tuliko?

Futisvalkku, kun olin 12v - susta voi tulla mitä vaan kunhan keskityt.

Opettaja yläasteella: "susta voisi tulla mitä vaan, jos et pyörisi ton Pekan ja muiden idioottien kanssa".

Asuin lapsuuden Karjalan siirtolaisten asuttamiseksi laaditun asutuslain perusteella suurtilalta lohkotulla varsin syrjäisellä pientilalla. Naapurissa asui kartanon tyttären perhe heille lohkotulla tilalla. Olisinkos ollut jotain seitsemän vuotta, kun  satuimme pyöräilemään ja leikkimäänkin siellä itse kartanolla, kun naapurin lapset, jotka muuten olivat niin kaveria alkoivat julistamaan, "ettei karjalaisten kakaroilla ja maavarkailla ole mitään asiaa tänne".

Kyllä, sain maistiaisen siitä mitä on olo olla *eekerinä syvän etelän puuvillapelloilla ja samaa riitti aikuiseksi  aina 70-luvulle saakka. Kun ikää tuli 15 ja sai mopon alle, niin kyllähän kaveripiiri vaihtui!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Asutustoiminta_Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Opettaja yläasteella: "susta voisi tulla mitä vaan, jos et pyörisi ton Pekan ja muiden idioottien kanssa".

Oliko opettaja oikeassa?

Olen nainen ja nuorempana olin sellainen rock-henkinen, silmät meikattu vahvasti jne. Olin baarissa kaverini kanssa, kun eräs random työkaveri suuttui mulle jostain (oli vahvassa humalassa) ja huusi mulle, että näytän Uniklubin Jussilta 😁 Myöhemmin etsin jostain tämän Jussin kuvan (ei ollut mitään älypuhelimia silloin) ja toden totta, näytin Uniklubin Jussilta, olin ihan samaa mieltä! 🤣 Äsken googletin hänet ja joo-o, kyllä mä nään paljon itseäni, Jussilla vaan isompi otsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja yläasteella: "susta voisi tulla mitä vaan, jos et pyörisi ton Pekan ja muiden idioottien kanssa".

Oliko opettaja oikeassa?

Ei ollut. Minusta tuli esimies ja "Pekasta" it-asuantuntija ja perheenisä. Edelleen ollaan ystäviä.

Aika monella tuntuu jääneen mieleen jotakin mitä heille on sanottu lapsena/ nuorena.

Kuudennen luokan opettajani sanoi, että parempi kun jäisit komeroon (tarkoitti seuraavaa seiskaluokkaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviomies on muutamaan otteeseen sanonut, että ei rakasta minua, kun on ollut vaikeampaa. Lisäksi on kertonut seksin olleen parempaa toisen naisen kanssa, kun kävi välissä vieraissa. Nämä ovat edelleen jääneet kummittelemaan ja vaivaavat aika ajoin, vaikka anteeksi olen antanut ja yrittänyt asian unohtaa.

Miksi olette yhä yhdessä?

Meillä on lapsia ja haluan, että elävät mahdollisimman onnellisen ja tasapainoisen lapsuuden. Itse olen erolapsi, niin tiedän, mitä se voi pahimmillaan olla.

Häissäni minulle sanottiin, että älä huoli, susta saa upeat kuvat vaikka oletkin lihava.

En edes ollut kovin ylipanoinen silloin. Valokuvista katselin, että ihan tavallisen näköinen ihminen. Nykyään en.

Tyttöystäväni sanoi suikkarin aikana että "sulla on kiva k*ulli kun se mahtuu suuhun, exän ei mahtunut".. Kai se oli kehu mutta kyllähän se syöpyi eri tavalla mieleen.