Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Muista aina olla rehellinen itsellesi

Vierailija kirjoitti:

Minulle luokkatoveri sanoi että olen puolikielinen ja en osaa puhua mitään kieltä, hän sanoi myös et minusta tulisi hyvä nunna

Ja yksi poika jota en edes tunne sanoi et en ymmärrä miten sä kestät sitä miten sua kiusataan ja sinuna minä tekisin itsemurhan

Mä siedin sitä kiusaamista ja potkimista, haukkumista 2 vuotta. Olin ikionnellinen kun muutettiin takaisin ulkomaille. Minun kohdalla paluumuutto oli ikävä kokemus, suomi oli pimeä, kylmä ja outo maa

Ajattele, että se oli OK että koko luokan edessä eräs poika sai potkia minua, kukaan ei sanonut että väkivalta naista kohtaan on väärin. Vielä ajattelen ja ihmettelen tätä

Jospa se on osa suomalaisuutta? Hänellä ei ole siskoa ja ainoa nainen jota hän olisi kotonaan potkia olisi ollut hänen oma äiti

Missä ja milloin tämä tapahtui? Kerro enemmän.

Exä kehui aina kuinka hyvältä minä tuoksun ja tunnun, sekä joskus miltä maistuin.

Osasi kohottaa toisen mielialaa ja itsetuntoa.

No onhan näitä tullut, osa huvittaa vieläkin.

"On aina hauska nähdä, miten tavalliset ihmiset elävät!", hallituksen puheenjohtajan rouva kotonani olleiden päivällisten jälkeen.

"Mistä kirpparilta sä löysit tuon puvun?", satunnainen nainen baarissa.

"Kaikkea rahaa ei oteta vastaan, kaikkea tarjottua alkoholia ei juoda ja kaikkia halukkaita naisia ei ,hrmmph, noniin. Viisas tietää miksi", edesmennyt isoisäni.

"Enpä nyt elämänviisaudesta tiedä. Kuitenkaan rahasta, ystävistä ja lisäammuksista ei ole yleensä ollut haittaa", edesmennyt isäni.

Ehkä 1970-1980-lukujen vaihteessa työtoverin - määräaikaisena pankissa hänkin - antama kommentti "Eihän sua voi ottaa vakavasti".  Pani alulle itsetutkiskelun, joka johti vähän parempaan aikuisuuteen kuin millainen se oli siihen asti ollut.  Olin tuolloin jo sentään 23-vuotias, joten herätys oli paikallaan!

No eksä sano mm.

"Näytät vähän hassulta ilman meikkiä"

Joskus pakotti mut meikkaamaan ennen yhdessä kauppaan menoa . Myöhemmin tajusin,kuinka sairaassa suhteessa olin.

"onpa sulla tummat käsikarvat!" sanoi yksi tyttö minulle kolmosluokalla. Jotenkin tuo on jäänyt mieleen.

Hei, lähetit meille cv:si ja hakemuksesi juuri. Katsoin ne ja totesin että

"nyt on niin kovan luokan tekijä"

että pyytäisin sinut mahdollisimman pian haastatteluun.

Tein vaadittavat 3 testiä, kävin haastattelussa ja tunnin kuluttua siitä minulla oli työpaikka.

Muistan nuo sanat varmasti aina ja eteenkin silloin kun koittaa huono päivä ja alemmuuskompleksi iskee.

Naamasi on kuin sian perhe, sanoi avomieheni aikoinaan. Rauha hänen sielulleen, kuitenkin.

En unohda, mutta yritän kirjoitti:

Naamasi on kuin sian perse, sanoi avomieheni aikoinaan. Rauha hänen sielulleen, kuitenkin.

Xxxxx (nimeni), minulla on vieläkin sinua ikävä, minä oisin halunnu sinut.... nyyh.

Olin aikoinaan hoitajana ulkomailla. Talo oli kolmekerroksinen ja hissi oli mielestäni liian hidas joten juoksentelin pitkin päivää rappusissa ylös alas. Yksi asukkaista totesi minulle:"Hyvä Madame, te olette kuin nuori gaselli tässä talossa". Olin silloin 40-v. joten otin sen kohteliaisuutena.

"Ei hän voi olla normaaliälyinen, koska hänellä puhekyky on niin heikkoa". Noin sanoi eräs henkilö minusta kun hän yritti perustella että miksi hänestä minun paikka on psykiatrisessa sairaalassa. Teki mieli kysyä, että oletko sattumoisin koskaan kuullut puheentuoton erityishäiriöstä eli siitä, että joku ei pysty tuottamaan puhetta vaikka älyllisesti siihen pystyisi eli puhumattomuus ei todellakaan aina johdu kehitysvammasta. Minä kun satun olemaan normaaliälyinen, mutta kommunikoin parhaiten kirjoittamalla enkä puhumalla. Toisaalta taas mikä syy psykiatriseen sairaalaan joutumiselle olisi se, että henkilö sattuisi olemaan kehitysvammainen, koska eihän kehitysvamma ole psyykkinen sairaus, jota hoidetaan psykiatrisessa sairaalassa. Tuon kommentin lausuja oli itse vielä kehitysvammaisten hoitaja, joten siksikin oli todella outoa, että hän lausui tuollaisen kommentin.

Vierailija kirjoitti:

"... Kännissä...", mutisi eräs eläkeläispariskunta, kun oksensin sisuskalujani pihalle sairaalan pihalla jäätävässä ruokamyrkytyksessä. Eivät muuten ottaneet minua sinne sairaalaankaan vaan passittivat kotiin...

Ruokamyrkytyksen takia ei tarvitse mennä sairaalaan, kun oksentaa voi kotonakin. Lääkäriinkin vasta, jos oksentelu jatkuu 3-4 vuorokautta tai vointi menee todella huonoksi tai on korkea kuume. 

"Itsemurha on rohkea teko." Näin sukulainen sanoi minulle, kun surin kuollutta puolisoa ja yhteisen kodin menettämistä.

"Näytät huoralta!" Iäkäs sukulainen kommentoi ollessani teini mustaksi värjättyjä hiuksiani.

Olin juuri täyttänyt 18 vuotta ja ensimmäisessä työpaikassani . Ilman mitään koulutusta Kansakoulun jälkeen. Elettiin vuotta 1975.

Tehtaan tyttö. Siinä ammattini silloin.

Esimieheni oli yli 50 vuotias vanhapiika. Eräänä aamuna hän koilotti kovaan ääneen että : "tänne tulee nykyään näitä nuoria typeryyksiä, jotka eivät pärjää koulussa, eikä missään ".

Joskus nään unia tuosta työpaikasta.

Painajaisia.

Eräs henkilö väitti minun olevan todella vaarallinen rikollinen ja väkivaltainen hullu, joka hautoo koko ajan mielessään ties mitä kamalia väkivaltarikoksia ja siksi hän ei uskalla kääntää minulle selkäänsä etten hyökkää hänen kimppuunsa pahoinpitelemään häntä. Tämän hän sanoi siksi, että minä olin silloin psykoosissa. Vaikka jotkut psykoosissa olevat ihmiset ovatkin väkivaltaisia, niin eivät todellakaan kaikki ole sitä. Aivan samoin kuin suurin osa miehistä esimerkiksi ei raiskaisi naista, vaikka osa raiskaa.

Torimyyjä(nainen) kesäaikaan arpoja ostavalle 6-luokkalaiselle: Oi sentään, noin pienellä tytöllä on jo tissit!"

Sen jälkeen ei tuntunut mukavalta liikkua pitkään aikaan yhtään missään, ei ainakaan ilman todella peittäviä vaatteita kuten takkia.

Kävellessäni kadulla ohikulkeva mies karjaisi täysillä ohittaessaan minut. Luonnollisesti säikähdin jolloin mies kommentoi: "tuhti tyttö säikähti".