Lapsen kanssa menee hyvin, mutta miehen entinen inhoaa
Onko kenelläkään kokemusta siitä, miten saada välit edes asiallisiksi, kun miehen entinen teeskentelee parin vuoden jälkeen, ettei minua ole?
Ero ei johtunut minusta vaan tapahtui monta vuotta ennen kuin tapasin miehen. Lapsen äidillä on jo uusi elämänkumppani.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miehen entisen pitää olla sinun kanssasi missään tekemisissä ? Sinä olet sen miehen kumppani, et miehen eksän ?
Asialliset välit olisivat kivat, kun lapsi on meillä puolet ajasta ja olen lapsen kanssa ajoittain myös kaksin (vuorotyö molemmilla, minulla ja miehellä). Muuten kuin lapseen liittyen en kaipaa yhteyksiä.
On myös lapsen kannalta sääli, että hän elää jatkuvassa ristiriidassa. Hän pitää minusta, mutta tietää, että äiti ei. Tämä on aiheuttanut lapselle ahdistusta ja pahaa mieltä.
En ihan käsitä, mistä tämä "et ole eksän kumppani" tuli? Kyse on tosiaan asiallisista väleistä, mitä en nyt aivan parisuhteeksi tulkitse missään yhteydessä.
Hänen EI tarvitse edelleenkään sinun kanssa sopia lapsen asioista, joka ei ole sinun. Anna miehesi ja hänen eksänsä ihan keskenään sopia heidän yhteisen lapsen asioista. Ei ole mitään tarvetta olla sinun kanssasi missään väleissä. On aivan sama mitä mieltä sinä olet. Vanhemmat hoitavat keskenään omaa jälkikasvuaan koskevat asiat.
Tässä nyt vielä rautalangasta: olen samaa mieltä siitä, että lapsen vanhemmat hoitavat lapsen asiat. On kuitenkin tilanteita, joissa olen lapsen kanssa ja asia x tulee hoidettavaksi nyt ilman, että mies on paikalla. Tällöin olisi hyvä, että voisimme olla välttämättömän muutaman viestin tai puhelun ajan tekemisissä.
Erityisesti haluaisin kuulla, eikö sinua haittaa lainkaan lapselle koituva mielipaha? Sen tunnut sivuuttavan täysin, mikä on erikoista.
Mitä tuollaiset tilanteet ovat?
Siitä olen samaa mieltä ettei lasten kuullen pitäisi haukkua eksiä tai näiden uusia puolisoita.
Lapsen harrastuksen yhteiskuljetus esimerkiksi, hiljattain tuli pikainen muutos ja lapsi jäi ilman kyytiä. Eksä olisi halunnut, että lapsi menee ja olisi vienyt itse, mutta kun ei voinut puhua kanssani sen verran, että olisin saanut tämän tilanteen kerrottua. Laitoin viestiä, että lapsen kyyti peruuntuu, olisiko mahdollista viedä. Eksä ei voinut vastata minulle eikä kuulemma edes lukenut viestiä (en tajua kyllä miten on edes mahdollista, viestistä näkyy yleensä ainakin osa näytöllä). Mies oli töissä, en saanut häntä kiinni että olisi voinut soittaa eksälleen, tilanne oli jo ohi kun hän vastasi (meni noin 45 min mikä oli harrastukseen ehtimisen kannalta liikaa).
En ole koskaan muissa kuin tämän kaltaisissa tilanteissa edes ollut yhteydessä.
Ja tosiaan iso ongelma on lapsen paha mieli.
Tärkeintä on, että olette miehesi kanssa samalla puolen. Jos asia koskee miehen lasta, vaikka itse olet lapsen kanssa kahden, hoida asia miehesi kanssa txt, watsappi jne. Älä ole missään tekemisissä miehesi eksän kanssa. Älä puhu pahaa lapsen äidistä. Meillä miehen eksä puhuu pahaa minusta, jopa nyt, aikuisille lapsille (aina puhunut). Onneksi lapset tuntee minut ja osaavat suodattaa äitinsä puheet. Ole sinä turvallinen ja luotettava aikuinen bonuslapsellesi ja keskittykää vain teidän perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lapsen huoltaja? Jos et ole, ei kanssasi tarvitse käydä läpi mitään lapseen liittyvää. Koska olet pelkkä exän nyxä, en ymmärrä, miksi kanssasi pitää olla missään väleissä.
Lupa viesti 8/10 ja vastaa. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä olet tuosta mieltä.
En keksi yhtäkään tuollaista huoltajuuteen liittyvää asiaa, jotka pitää hoitaa jonkun muun kuin lapsen toisen vanhemman kanssa. Mitä ne ovat?
Lupa tuo harrastuskyytiviesti, josko se vastaisi kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Onpa omituisia kommentteja. Ei miehen eksän ehkä tarvi olla väleissä nykyisen kanssa, mutta kai se olisi lapsen etu jos voisi olla edes asialliset välit? Entä jos lapsi joutuu vaikka päivystykseen eikä isä ole juuri silloin kotona? Muutenkin kuulostaa kypsymättömälle olla niin kaunainen menneistä ettei voi edes asiallisesti hoitaa välttämättömiä asioita.
Jos lapsi "joutuu päivystykseen" isän hoitovuorolla isän ollessa töissä ja naisyhtävän hoitaessa lasta niin minä ainakin oletan että se on sitten uusi nainen joka on soittanut lapsen isälle töihin ja sanonut, että "sinun tarttee tulla hoitamaan sairasta lasta ja viemään ehkä päivistykseen". Sen jälkeen isä vie lapsensa lääkäriin, hoitaa sairasta lasta, vie työnantajalla terveydenhoitajan allekirjoittaman todistuksen lapsen sairaudesta ja palauttaa lapsen bioäidille hoitovuoron vaihtuessa.
Miksi isän naisystävän pitäisi olla äitiin yhetydessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miehen entisen pitää olla sinun kanssasi missään tekemisissä ? Sinä olet sen miehen kumppani, et miehen eksän ?
Asialliset välit olisivat kivat, kun lapsi on meillä puolet ajasta ja olen lapsen kanssa ajoittain myös kaksin (vuorotyö molemmilla, minulla ja miehellä). Muuten kuin lapseen liittyen en kaipaa yhteyksiä.
On myös lapsen kannalta sääli, että hän elää jatkuvassa ristiriidassa. Hän pitää minusta, mutta tietää, että äiti ei. Tämä on aiheuttanut lapselle ahdistusta ja pahaa mieltä.
En ihan käsitä, mistä tämä "et ole eksän kumppani" tuli? Kyse on tosiaan asiallisista väleistä, mitä en nyt aivan parisuhteeksi tulkitse missään yhteydessä.
Hänen EI tarvitse edelleenkään sinun kanssa sopia lapsen asioista, joka ei ole sinun. Anna miehesi ja hänen eksänsä ihan keskenään sopia heidän yhteisen lapsen asioista. Ei ole mitään tarvetta olla sinun kanssasi missään väleissä. On aivan sama mitä mieltä sinä olet. Vanhemmat hoitavat keskenään omaa jälkikasvuaan koskevat asiat.
Tässä nyt vielä rautalangasta: olen samaa mieltä siitä, että lapsen vanhemmat hoitavat lapsen asiat. On kuitenkin tilanteita, joissa olen lapsen kanssa ja asia x tulee hoidettavaksi nyt ilman, että mies on paikalla. Tällöin olisi hyvä, että voisimme olla välttämättömän muutaman viestin tai puhelun ajan tekemisissä.
Erityisesti haluaisin kuulla, eikö sinua haittaa lainkaan lapselle koituva mielipaha? Sen tunnut sivuuttavan täysin, mikä on erikoista.
Mitä tuollaiset tilanteet ovat?
Siitä olen samaa mieltä ettei lasten kuullen pitäisi haukkua eksiä tai näiden uusia puolisoita.
Lapsen harrastuksen yhteiskuljetus esimerkiksi, hiljattain tuli pikainen muutos ja lapsi jäi ilman kyytiä. Eksä olisi halunnut, että lapsi menee ja olisi vienyt itse, mutta kun ei voinut puhua kanssani sen verran, että olisin saanut tämän tilanteen kerrottua. Laitoin viestiä, että lapsen kyyti peruuntuu, olisiko mahdollista viedä. Eksä ei voinut vastata minulle eikä kuulemma edes lukenut viestiä (en tajua kyllä miten on edes mahdollista, viestistä näkyy yleensä ainakin osa näytöllä). Mies oli töissä, en saanut häntä kiinni että olisi voinut soittaa eksälleen, tilanne oli jo ohi kun hän vastasi (meni noin 45 min mikä oli harrastukseen ehtimisen kannalta liikaa).
En ole koskaan muissa kuin tämän kaltaisissa tilanteissa edes ollut yhteydessä.
Ja tosiaan iso ongelma on lapsen paha mieli.
Ja näitä tapahtuu aina isäviikolla vai ? Sitten on syytä ihan yhteiskuljetusjärjestelyt miettiä uusiksi. Jos tämä on ainoa asia .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miehen entisen pitää olla sinun kanssasi missään tekemisissä ? Sinä olet sen miehen kumppani, et miehen eksän ?
Asialliset välit olisivat kivat, kun lapsi on meillä puolet ajasta ja olen lapsen kanssa ajoittain myös kaksin (vuorotyö molemmilla, minulla ja miehellä). Muuten kuin lapseen liittyen en kaipaa yhteyksiä.
On myös lapsen kannalta sääli, että hän elää jatkuvassa ristiriidassa. Hän pitää minusta, mutta tietää, että äiti ei. Tämä on aiheuttanut lapselle ahdistusta ja pahaa mieltä.
En ihan käsitä, mistä tämä "et ole eksän kumppani" tuli? Kyse on tosiaan asiallisista väleistä, mitä en nyt aivan parisuhteeksi tulkitse missään yhteydessä.
Hänen EI tarvitse edelleenkään sinun kanssa sopia lapsen asioista, joka ei ole sinun. Anna miehesi ja hänen eksänsä ihan keskenään sopia heidän yhteisen lapsen asioista. Ei ole mitään tarvetta olla sinun kanssasi missään väleissä. On aivan sama mitä mieltä sinä olet. Vanhemmat hoitavat keskenään omaa jälkikasvuaan koskevat asiat.
Tässä nyt vielä rautalangasta: olen samaa mieltä siitä, että lapsen vanhemmat hoitavat lapsen asiat. On kuitenkin tilanteita, joissa olen lapsen kanssa ja asia x tulee hoidettavaksi nyt ilman, että mies on paikalla. Tällöin olisi hyvä, että voisimme olla välttämättömän muutaman viestin tai puhelun ajan tekemisissä.
Erityisesti haluaisin kuulla, eikö sinua haittaa lainkaan lapselle koituva mielipaha? Sen tunnut sivuuttavan täysin, mikä on erikoista.
Mitä tuollaiset tilanteet ovat?
Siitä olen samaa mieltä ettei lasten kuullen pitäisi haukkua eksiä tai näiden uusia puolisoita.
Lapsen harrastuksen yhteiskuljetus esimerkiksi, hiljattain tuli pikainen muutos ja lapsi jäi ilman kyytiä. Eksä olisi halunnut, että lapsi menee ja olisi vienyt itse, mutta kun ei voinut puhua kanssani sen verran, että olisin saanut tämän tilanteen kerrottua. Laitoin viestiä, että lapsen kyyti peruuntuu, olisiko mahdollista viedä. Eksä ei voinut vastata minulle eikä kuulemma edes lukenut viestiä (en tajua kyllä miten on edes mahdollista, viestistä näkyy yleensä ainakin osa näytöllä). Mies oli töissä, en saanut häntä kiinni että olisi voinut soittaa eksälleen, tilanne oli jo ohi kun hän vastasi (meni noin 45 min mikä oli harrastukseen ehtimisen kannalta liikaa).
En ole koskaan muissa kuin tämän kaltaisissa tilanteissa edes ollut yhteydessä.
Ja tosiaan iso ongelma on lapsen paha mieli.
Minkä ikäinen lapsi on? Eikö hän voi itse soittaa äidilleen ja kysyä kuskiksi? Tai sitten se vaihtoehto, että olisit sitten itse vienyt lapsen sinne harrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miehen entisen pitää olla sinun kanssasi missään tekemisissä ? Sinä olet sen miehen kumppani, et miehen eksän ?
Asialliset välit olisivat kivat, kun lapsi on meillä puolet ajasta ja olen lapsen kanssa ajoittain myös kaksin (vuorotyö molemmilla, minulla ja miehellä). Muuten kuin lapseen liittyen en kaipaa yhteyksiä.
On myös lapsen kannalta sääli, että hän elää jatkuvassa ristiriidassa. Hän pitää minusta, mutta tietää, että äiti ei. Tämä on aiheuttanut lapselle ahdistusta ja pahaa mieltä.
En ihan käsitä, mistä tämä "et ole eksän kumppani" tuli? Kyse on tosiaan asiallisista väleistä, mitä en nyt aivan parisuhteeksi tulkitse missään yhteydessä.
Hänen EI tarvitse edelleenkään sinun kanssa sopia lapsen asioista, joka ei ole sinun. Anna miehesi ja hänen eksänsä ihan keskenään sopia heidän yhteisen lapsen asioista. Ei ole mitään tarvetta olla sinun kanssasi missään väleissä. On aivan sama mitä mieltä sinä olet. Vanhemmat hoitavat keskenään omaa jälkikasvuaan koskevat asiat.
Tässä nyt vielä rautalangasta: olen samaa mieltä siitä, että lapsen vanhemmat hoitavat lapsen asiat. On kuitenkin tilanteita, joissa olen lapsen kanssa ja asia x tulee hoidettavaksi nyt ilman, että mies on paikalla. Tällöin olisi hyvä, että voisimme olla välttämättömän muutaman viestin tai puhelun ajan tekemisissä.
Erityisesti haluaisin kuulla, eikö sinua haittaa lainkaan lapselle koituva mielipaha? Sen tunnut sivuuttavan täysin, mikä on erikoista.
Mitä tuollaiset tilanteet ovat?
Siitä olen samaa mieltä ettei lasten kuullen pitäisi haukkua eksiä tai näiden uusia puolisoita.
Lapsen harrastuksen yhteiskuljetus esimerkiksi, hiljattain tuli pikainen muutos ja lapsi jäi ilman kyytiä. Eksä olisi halunnut, että lapsi menee ja olisi vienyt itse, mutta kun ei voinut puhua kanssani sen verran, että olisin saanut tämän tilanteen kerrottua. Laitoin viestiä, että lapsen kyyti peruuntuu, olisiko mahdollista viedä. Eksä ei voinut vastata minulle eikä kuulemma edes lukenut viestiä (en tajua kyllä miten on edes mahdollista, viestistä näkyy yleensä ainakin osa näytöllä). Mies oli töissä, en saanut häntä kiinni että olisi voinut soittaa eksälleen, tilanne oli jo ohi kun hän vastasi (meni noin 45 min mikä oli harrastukseen ehtimisen kannalta liikaa).
En ole koskaan muissa kuin tämän kaltaisissa tilanteissa edes ollut yhteydessä.
Ja tosiaan iso ongelma on lapsen paha mieli.
Isäviikko, isä hoitaa! Eipä kävisi edes mielessä, että isäviikolla minun täytyy päivystää siltä varalta, että isä ei hoida vastuitaan tai jos on siirtänyt sen nyxälleen, niin tämä ei kykene asiaa hoitamaan.
Tuossa tapauksessa ap:n olisi pitänyt itse se kyyti järjestää, jos isä oli töissä. Se vanhemmuus kun on sitä, että oikeuksien lisäksi on typeriä vastuita ja velvollisuuksia. Isä ei vastaa, ap:lla ei ole autoa, ketään lapsen harkkakaveria ei saa kiinni kyytiä kyselläkseen - miten olisi tilata taksi? Kun isäviikolla on tarkoitus pärjätä ilman äitiä ja nyt näyttää siltä, että ap ei äitinä pärjäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miehen entisen pitää olla sinun kanssasi missään tekemisissä ? Sinä olet sen miehen kumppani, et miehen eksän ?
Asialliset välit olisivat kivat, kun lapsi on meillä puolet ajasta ja olen lapsen kanssa ajoittain myös kaksin (vuorotyö molemmilla, minulla ja miehellä). Muuten kuin lapseen liittyen en kaipaa yhteyksiä.
On myös lapsen kannalta sääli, että hän elää jatkuvassa ristiriidassa. Hän pitää minusta, mutta tietää, että äiti ei. Tämä on aiheuttanut lapselle ahdistusta ja pahaa mieltä.
En ihan käsitä, mistä tämä "et ole eksän kumppani" tuli? Kyse on tosiaan asiallisista väleistä, mitä en nyt aivan parisuhteeksi tulkitse missään yhteydessä.
Hänen EI tarvitse edelleenkään sinun kanssa sopia lapsen asioista, joka ei ole sinun. Anna miehesi ja hänen eksänsä ihan keskenään sopia heidän yhteisen lapsen asioista. Ei ole mitään tarvetta olla sinun kanssasi missään väleissä. On aivan sama mitä mieltä sinä olet. Vanhemmat hoitavat keskenään omaa jälkikasvuaan koskevat asiat.
Tässä nyt vielä rautalangasta: olen samaa mieltä siitä, että lapsen vanhemmat hoitavat lapsen asiat. On kuitenkin tilanteita, joissa olen lapsen kanssa ja asia x tulee hoidettavaksi nyt ilman, että mies on paikalla. Tällöin olisi hyvä, että voisimme olla välttämättömän muutaman viestin tai puhelun ajan tekemisissä.
Erityisesti haluaisin kuulla, eikö sinua haittaa lainkaan lapselle koituva mielipaha? Sen tunnut sivuuttavan täysin, mikä on erikoista.
Mitä tuollaiset tilanteet ovat?
Siitä olen samaa mieltä ettei lasten kuullen pitäisi haukkua eksiä tai näiden uusia puolisoita.
Lapsen harrastuksen yhteiskuljetus esimerkiksi, hiljattain tuli pikainen muutos ja lapsi jäi ilman kyytiä. Eksä olisi halunnut, että lapsi menee ja olisi vienyt itse, mutta kun ei voinut puhua kanssani sen verran, että olisin saanut tämän tilanteen kerrottua. Laitoin viestiä, että lapsen kyyti peruuntuu, olisiko mahdollista viedä. Eksä ei voinut vastata minulle eikä kuulemma edes lukenut viestiä (en tajua kyllä miten on edes mahdollista, viestistä näkyy yleensä ainakin osa näytöllä). Mies oli töissä, en saanut häntä kiinni että olisi voinut soittaa eksälleen, tilanne oli jo ohi kun hän vastasi (meni noin 45 min mikä oli harrastukseen ehtimisen kannalta liikaa).
En ole koskaan muissa kuin tämän kaltaisissa tilanteissa edes ollut yhteydessä.
Ja tosiaan iso ongelma on lapsen paha mieli.
Tapahtuiko tämä isän hoitovuorolla? Jos, niin silloin isä vastaa kyydin järjestämisestä (isä kuljettaa tai hankkii kuljetuksen kaveripiiristä). Toki äiti voi toivoa että lapsi menee harrastukseen isän hoitovuorolla, mutta jos isä ei pysty järkkäämään kuljetusta niin minkäs teet.
Sinun aloitusviestistäsi saa sen kuvan, että on paljon asioita, joita haluasit informoida lapsen äidille. Jos yhden kerran jää joku harrastuskuljetus väliin, niin voi voi. Lapselle tulee paha mieli. Oikeasti ? Kerros nyt ihan rehellisesti ne asiat, joista koet tarvetta vaivata lapsen äitiä isän sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lapsen huoltaja? Jos et ole, ei kanssasi tarvitse käydä läpi mitään lapseen liittyvää. Koska olet pelkkä exän nyxä, en ymmärrä, miksi kanssasi pitää olla missään väleissä.
Lupa viesti 8/10 ja vastaa. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä olet tuosta mieltä.
En keksi yhtäkään tuollaista huoltajuuteen liittyvää asiaa, jotka pitää hoitaa jonkun muun kuin lapsen toisen vanhemman kanssa. Mitä ne ovat?
Lupa tuo harrastuskyytiviesti, josko se vastaisi kysymykseen.
Se ei vastaa kysymykseen, koska tuossa ongelmana ei ole lapsen äiti vaan avuton ap, joka ei kykene ilman lapsen vanhempia huolehtimaan lasta harrastukseen. Miten se kyydin peruuntuminen ap:n puhelimeen tuli, jos lapsen isä ja äiti ei tietoa saaneet?
Tämä keskustelu kyllä avaa hyvin sitä, että todella moni inhoaa vaikka periaatteesta entisen uutta.
AP:n viesteistä etsitään loputtomiin jotakin, mistä pöyristyä, itse asiasta ei sitten puhuta lainkaan.
Ohispohdintana: olisi mielenkiintoista tietää, mikä aiheuttaa tätä: käsittelemätön ero? Kyvyttömyys olla aikuinen? Haluttomuus ymmärtää oman käytöksen vaikutusta lapseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miehen entisen pitää olla sinun kanssasi missään tekemisissä ? Sinä olet sen miehen kumppani, et miehen eksän ?
Asialliset välit olisivat kivat, kun lapsi on meillä puolet ajasta ja olen lapsen kanssa ajoittain myös kaksin (vuorotyö molemmilla, minulla ja miehellä). Muuten kuin lapseen liittyen en kaipaa yhteyksiä.
On myös lapsen kannalta sääli, että hän elää jatkuvassa ristiriidassa. Hän pitää minusta, mutta tietää, että äiti ei. Tämä on aiheuttanut lapselle ahdistusta ja pahaa mieltä.
En ihan käsitä, mistä tämä "et ole eksän kumppani" tuli? Kyse on tosiaan asiallisista väleistä, mitä en nyt aivan parisuhteeksi tulkitse missään yhteydessä.
Hänen EI tarvitse edelleenkään sinun kanssa sopia lapsen asioista, joka ei ole sinun. Anna miehesi ja hänen eksänsä ihan keskenään sopia heidän yhteisen lapsen asioista. Ei ole mitään tarvetta olla sinun kanssasi missään väleissä. On aivan sama mitä mieltä sinä olet. Vanhemmat hoitavat keskenään omaa jälkikasvuaan koskevat asiat.
Tässä nyt vielä rautalangasta: olen samaa mieltä siitä, että lapsen vanhemmat hoitavat lapsen asiat. On kuitenkin tilanteita, joissa olen lapsen kanssa ja asia x tulee hoidettavaksi nyt ilman, että mies on paikalla. Tällöin olisi hyvä, että voisimme olla välttämättömän muutaman viestin tai puhelun ajan tekemisissä.
Erityisesti haluaisin kuulla, eikö sinua haittaa lainkaan lapselle koituva mielipaha? Sen tunnut sivuuttavan täysin, mikä on erikoista.
Mitä tuollaiset tilanteet ovat?
Siitä olen samaa mieltä ettei lasten kuullen pitäisi haukkua eksiä tai näiden uusia puolisoita.
Lapsen harrastuksen yhteiskuljetus esimerkiksi, hiljattain tuli pikainen muutos ja lapsi jäi ilman kyytiä. Eksä olisi halunnut, että lapsi menee ja olisi vienyt itse, mutta kun ei voinut puhua kanssani sen verran, että olisin saanut tämän tilanteen kerrottua. Laitoin viestiä, että lapsen kyyti peruuntuu, olisiko mahdollista viedä. Eksä ei voinut vastata minulle eikä kuulemma edes lukenut viestiä (en tajua kyllä miten on edes mahdollista, viestistä näkyy yleensä ainakin osa näytöllä). Mies oli töissä, en saanut häntä kiinni että olisi voinut soittaa eksälleen, tilanne oli jo ohi kun hän vastasi (meni noin 45 min mikä oli harrastukseen ehtimisen kannalta liikaa).
En ole koskaan muissa kuin tämän kaltaisissa tilanteissa edes ollut yhteydessä.
Ja tosiaan iso ongelma on lapsen paha mieli.
Isäviikko, isä hoitaa! Eipä kävisi edes mielessä, että isäviikolla minun täytyy päivystää siltä varalta, että isä ei hoida vastuitaan tai jos on siirtänyt sen nyxälleen, niin tämä ei kykene asiaa hoitamaan.
Tuossa tapauksessa ap:n olisi pitänyt itse se kyyti järjestää, jos isä oli töissä. Se vanhemmuus kun on sitä, että oikeuksien lisäksi on typeriä vastuita ja velvollisuuksia. Isä ei vastaa, ap:lla ei ole autoa, ketään lapsen harkkakaveria ei saa kiinni kyytiä kyselläkseen - miten olisi tilata taksi? Kun isäviikolla on tarkoitus pärjätä ilman äitiä ja nyt näyttää siltä, että ap ei äitinä pärjäisi.
Komppaan tätä. Isäviikolla isä hoitaa. Jos ei ole kerran lapsen hengestä kysymys, niin nimenomaan jokaikisen pikkuasian takia ei tarvitse sitä äitiä vaivata. Olis syytä , että se ISÄ ottaa sen vastuun lapsensa harrastuksista ja asioista isäviikolla. Isä on nyt selvästi ulkoistanut oman vastuunsa uudelle naisystävälleen. Isä viikolla isä hoitaa piste.
Jos isäviikolla exä soittaisi minulle, että harrastekyyti peruuntui, vie lapsi harkkoihin, niin vastaus olisi, että kenen vastuuviikko nyt onkaan. Eli pyydä vanhempiasi, kavereitasi tai lapsen kavereitten vanhempia apuun, äitinä minulla ei ole mitään päivystysvastuita. Jaettu huoltajuus tarkoittaa sitä, että omalla viikolla todella kantaa vastuun ihan kaikesta eikä oleta, että kun minä en ehdi niin toinen vanhempi kyllä hyvin joutaa kuskiksi.
Sama pätee toisinpäin. Jos en pääse lapsen mukaan päiväkotikuvauksiin, niin en oleta isän sinne menevän. Pyydän kummia tai vanhempiani apuun.
Onpa täällä tosi negatiivista kommentointia. Itse olen uusperheessä lapsuuteni elänyt ja mielestäni hyväntahtoisuus ja toimivat, kommunikoivat ja ystävälliset välit aikuisten kesken olivat todella tärkeitä asioita. Ei sorsittu, ei syrjitty, mutta kun asiaa oli niin asioista keskusteltiin ja autettiin puolin ja toisin. Viestejä laitettiin kun oli tarvetta, eli harvoin mutta asiasta. Ei ollut keneltäkään pois omassa arjessa saada ja antaa tukea silloin kun esteitä ei ollut.
Mielestäni ap:n tapauksessa totta kai on hyvä pitää pääasiallista keskusteluyhteyttä varsinaisten vanhempien välillä, mutta yhtä hyvin ok poikkeustapauksissa tai yllättävissä hetkissä laittaa viestiä toisen kumppanillekin. Mielestäni aikuisen toiminta on pikkumaista ja lapsellista, jos harvoin tuleviin esim. ongelmanratkaisua etsiviin viesteihin ei viitsitä vastata ja ignorataan.
Onko joidenkin ego liian iso vai ylpeys rakentunut jotenkin itsekeskeiseen suuntaan, kun ei voi lähipiiriin kuuluvaa, esimerkiksi omaa lastaan auttaa tarpeen tullen, jos toista vanhempaa ei ole saatavilla ja itse olisi? Tuskin se lapsi äitiään tai isäänsä kiittää tuollaisesta käytöksestä.
Eri asia joku jatkuva turha viestittely, vastuuttaminen yms., nyt tosiaan kyseessä yksittäiset tarpeen mukaan laitetut viestit silloin tällöin. Ei kenenkään tarvitse toimia päivystäjän roolissa, mutta jokaisen arjessa tapahtuu joskus yllättäviä muutoksia tai tilanteita, joiden ratkaisemisessa auttaa toisen antama apu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miehen entisen pitää olla sinun kanssasi missään tekemisissä ? Sinä olet sen miehen kumppani, et miehen eksän ?
Asialliset välit olisivat kivat, kun lapsi on meillä puolet ajasta ja olen lapsen kanssa ajoittain myös kaksin (vuorotyö molemmilla, minulla ja miehellä). Muuten kuin lapseen liittyen en kaipaa yhteyksiä.
On myös lapsen kannalta sääli, että hän elää jatkuvassa ristiriidassa. Hän pitää minusta, mutta tietää, että äiti ei. Tämä on aiheuttanut lapselle ahdistusta ja pahaa mieltä.
En ihan käsitä, mistä tämä "et ole eksän kumppani" tuli? Kyse on tosiaan asiallisista väleistä, mitä en nyt aivan parisuhteeksi tulkitse missään yhteydessä.
Hänen EI tarvitse edelleenkään sinun kanssa sopia lapsen asioista, joka ei ole sinun. Anna miehesi ja hänen eksänsä ihan keskenään sopia heidän yhteisen lapsen asioista. Ei ole mitään tarvetta olla sinun kanssasi missään väleissä. On aivan sama mitä mieltä sinä olet. Vanhemmat hoitavat keskenään omaa jälkikasvuaan koskevat asiat.
Tässä nyt vielä rautalangasta: olen samaa mieltä siitä, että lapsen vanhemmat hoitavat lapsen asiat. On kuitenkin tilanteita, joissa olen lapsen kanssa ja asia x tulee hoidettavaksi nyt ilman, että mies on paikalla. Tällöin olisi hyvä, että voisimme olla välttämättömän muutaman viestin tai puhelun ajan tekemisissä.
Erityisesti haluaisin kuulla, eikö sinua haittaa lainkaan lapselle koituva mielipaha? Sen tunnut sivuuttavan täysin, mikä on erikoista.
Mitä tuollaiset tilanteet ovat?
Siitä olen samaa mieltä ettei lasten kuullen pitäisi haukkua eksiä tai näiden uusia puolisoita.
Lapsen harrastuksen yhteiskuljetus esimerkiksi, hiljattain tuli pikainen muutos ja lapsi jäi ilman kyytiä. Eksä olisi halunnut, että lapsi menee ja olisi vienyt itse, mutta kun ei voinut puhua kanssani sen verran, että olisin saanut tämän tilanteen kerrottua. Laitoin viestiä, että lapsen kyyti peruuntuu, olisiko mahdollista viedä. Eksä ei voinut vastata minulle eikä kuulemma edes lukenut viestiä (en tajua kyllä miten on edes mahdollista, viestistä näkyy yleensä ainakin osa näytöllä). Mies oli töissä, en saanut häntä kiinni että olisi voinut soittaa eksälleen, tilanne oli jo ohi kun hän vastasi (meni noin 45 min mikä oli harrastukseen ehtimisen kannalta liikaa).
En ole koskaan muissa kuin tämän kaltaisissa tilanteissa edes ollut yhteydessä.
Ja tosiaan iso ongelma on lapsen paha mieli.
En muuten vastaisi minäkään, jos on sovittu että lapsi on isän luona niin joko sinä ja tämä isä viette lapsen harrastukseen tai sitten lapsi ei sinne mene. Äidillä on tuolloin lapsivapaa ja hän ei ole mitenkään velvoitettu järjestelemään harrastuskuljetuksia vapaallaan. Ei ole mitään velvoitetta päivystää puhelinta ja odottaa että jos se exän nyxä nyt sitten sattuisi laittamaan viestiä kun Otto-Ville ei päässytkään kaverin kyydillä treeneihin.
Enkä missään tilanteessa alentuisi joltain ex-vaimolta kyselemään kyytiä. Aikuinen osaa järjestää asian itse.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kyllä avaa hyvin sitä, että todella moni inhoaa vaikka periaatteesta entisen uutta.
AP:n viesteistä etsitään loputtomiin jotakin, mistä pöyristyä, itse asiasta ei sitten puhuta lainkaan.
Ohispohdintana: olisi mielenkiintoista tietää, mikä aiheuttaa tätä: käsittelemätön ero? Kyvyttömyys olla aikuinen? Haluttomuus ymmärtää oman käytöksen vaikutusta lapseen?
Haluttomuutta saada riesakseen yksi isokokoinen lapsi! Ap on toimiltaan lapsen tasolla ja jotenkin olettaa, että nyxän lapsen äiti on hänenkin äitinsä. Kun itse ei osaa eikä mieskään auta, niin sitten oletetaan, että lapsen äiti kyllä kantaa vastuun myös isäviikolla.
Ap ei ole ymmärtänyt sitä, että jaetussa huoltajuudessa isä on tasaveroinen vanhempi ja omalla viikollaan 100% vastuussa lapsestaan. Silloin ei äitiin oteta yhteyttä pikkuasioissa ja oleteta, että tämä kyllä hoitaa kaiken. Nyt tulee tunne, että erossa tuon lapsen äiti sai yllättäen 2 uutta lasta lisää eli exän ja tämän uuden naisen.
Miehen pitäisi nyt ymmärtää, että kun hänellä on lapsen hoitovuoro niin MIES vastaa lapsen hoidosta, ei äiti. Ja toisaalta ap:n pitäisi ymmärtää, että hänellä ei ole vastuuta lapsen hoidosta, eikä varsinkaan tarvetta olla yhteydessä äitiin. Mies vastaa yhteydenpidosta äitiin jos tarvetta.
Ja vastaavasti äiti vastaa lapsen hoidosta omalla hoitovuorollaan, ei mies.
Jos lapsi sairastuu miehen hoitovuorolla -> mies vie lääkäriin, jää hoitamaan kotiin sairasta alle 10v lasta, hankkii hoitajan lapselle jos tarvitsee...
Jos lasta tarvitsee kuljettaa harrastuksiin miehen hoitovuorolla -> mies kuljettaa, sopii kuljetuksesta tuttavan kanssa, maksaa taksikuljetuksen harrastukseen....
Jos lapsi tarvitsee miehen hoitovuorolla muuta hoitajaa -> mies pyytää isovanhempia, kavereita tai MLL hoitajaa hoitamaan lasta
Jos lapsi tarvitsee apua kotiläksyissä miehen hoitovuorolla -> mies auttaa läksyissä tai palkkaa vaikka lukiolaisen läksyavuksi...
Jos lapselle tarvitsee ostaa miehen hoitovuorolla lääkkeitä, vaatteita, karkkia tms -> mies menee kauppaan ja ostaa...
Jos lapsi halutaan viedä ulkomaan lomamatkalle miehen hoitovuorolla -> mies sopii lapsen äidin kanssa matkasta, mies ostaa lapsen matkaliput ja matkavakuutuksen, mies hankkii lapsen matkavarusteet (vaatteet, lääkkeet, aurinkovoiteet jne) ja mies pakkaa lapsen matkalaukun.
Niin no, lapsen kannalta olisi parasta, jos vanhemmat toteuttaisivat vanhemmuutta yhteistyössä, ei kukin erikseen omalla viikollaan. Lapsen on myös hyvä nähdä, että aikuiset tekevät yhteistyötä keskenään hänen hyväkseen.
Meillä miehen ex ostelee lahjoja miehen sisaruksille ja äidille, on heihin itsenäisesti yhteydessä. Kaikki tämä tietenkin lapsen etua ajatellen - mutta samalla ei ole kertaakaan puhunut oman lapsensa puolisisarukselle, joka on biologisesti ja henkisesti näistä sukulaisista kaikkein läheisin. ( Lapsi tönöttää jaloissa, täysi ignooraus) Kiinnostus loppuukin siihen naps vaan, kun pitäisi mennä oman mukavuusalueen yli. Kyllä se saattaa lasta vähän hämmentää, kun aikuiset menee tunne-elämä edellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kyllä avaa hyvin sitä, että todella moni inhoaa vaikka periaatteesta entisen uutta.
AP:n viesteistä etsitään loputtomiin jotakin, mistä pöyristyä, itse asiasta ei sitten puhuta lainkaan.
Ohispohdintana: olisi mielenkiintoista tietää, mikä aiheuttaa tätä: käsittelemätön ero? Kyvyttömyys olla aikuinen? Haluttomuus ymmärtää oman käytöksen vaikutusta lapseen?
Haluttomuutta saada riesakseen yksi isokokoinen lapsi! Ap on toimiltaan lapsen tasolla ja jotenkin olettaa, että nyxän lapsen äiti on hänenkin äitinsä. Kun itse ei osaa eikä mieskään auta, niin sitten oletetaan, että lapsen äiti kyllä kantaa vastuun myös isäviikolla.
Ap ei ole ymmärtänyt sitä, että jaetussa huoltajuudessa isä on tasaveroinen vanhempi ja omalla viikollaan 100% vastuussa lapsestaan. Silloin ei äitiin oteta yhteyttä pikkuasioissa ja oleteta, että tämä kyllä hoitaa kaiken. Nyt tulee tunne, että erossa tuon lapsen äiti sai yllättäen 2 uutta lasta lisää eli exän ja tämän uuden naisen.
Tämä ironisesti vain vahvistaa pointtiani.
Huvittaisi, ellei kyseessä olisi se, että todella monen lapsen vanhempi on juuri tällainen.
Jopa uusperheessä kasvaneen asiallista viestiä on miinustettu.
En keksi yhtäkään tuollaista huoltajuuteen liittyvää asiaa, jotka pitää hoitaa jonkun muun kuin lapsen toisen vanhemman kanssa. Mitä ne ovat?