Lapsen kanssa menee hyvin, mutta miehen entinen inhoaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas täällä on yksi tai useampi katkeroitunut eksä meuhkaamassa. Koomisia tapauksia.

Missä täällä on katkeroituneita exiä? Minusta täällä on aikuisia äitejä, jotka antavat isäviikolla isälle täyden vapauden olla ja elää niin, että exä ei ole koko ajan hengittämässä niskaan ja varmistamassa, että lapsi tulee kuljetettua sinne minne piti. Ei siis mitään lapseen tarrautunutta äitiyttä, vaan sen hyväksyminen, että isäviikolla on isän säännöt ja niillä mennään. Jos lapsi ei pääse harrastukseensa, niin se on kurjaa, mutta ehkä isä siitä oppii jotain.

Ongelmia tulee siitä, kun isäviikolla ei saada hommaa toimimaan ja oletetaan, että biologinen äitiys tarkoittaa jatkuvaa vastuuta lapsesta. Jos isä ei ehdi, nostetaan se äidin vanhemmuus tikun nokkaan ja siihen vedoten vaaditaan olemaan isän uuden perheen käytössä.

Normiperheessä ap olisi itse vienyt lapsen harkkoihin ja that´s it. Eroisän nyxä voi aina vierittää vastuun pois itseltään ja itkeä, että lapsen äiti ei ole mun kaveri. Miksi ihmeessä olisi, harva aikuinen haluaa lasta kaverikseen.

Normiuusperheessä nyxä ei ole lapsen normivanhempi vaan hänellä pikkuhiljaa vuosien varrella rakentuu lapsen kanssa ihmissuhde. Vastuut taas neuvotellaan erikseen isän kanssa, miten juuri meidän perheessä toimitaan. Normiydinperhe on ihan eri asia kuin normiuusperhe. Lisäksi uusperheessä on eri vanhemmuusmalleja, riippuen siitä kuinka paljon esim nyxä ottaa sen vanhemman roolia, mikä on just siinä kombossa hyvä. Nyxä voi itse valita jättäytyykö sivuun, onko kaveri vai täysvanhempi miehensä lapsille. Ja tähän vaikuttaa isosti myös biologinen äiti ja hänen tunneälynsä uusperheen suhteen. Sen voi aloittaa esim siitä et kunnioittaa lapsensa toista perhettä.

Ydinperheessäkin on erilaisia vanhemmuusmalleja. On kyseessä sitten se normiydinperhe tai epänormiydinperhe.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyxä, joka joutui rajaamaan miehen exän, joka oli kuin ap. Ex halusi minuun hyvät välit, koska haluaa tuntea lapsen elämään kuuluvat henkilöt. Oikeasti hänellä oli tavoitteena, että olen tarvittaessa lapsen ja lemmikkinsä hoitaja hänen menojensa aikana. Harrastuskuskaajaksi kelpasin myös. Voi sitä pettymystä, kun sanoin, että hoida asiat exäsi kanssa. Minulla on jo kolme lasta ja tarpeeksi tekemistä siinä. Ihan itse saatte exäsi kanssa pärjätä tuon yhden kanssa.

Vastaavasti exänä hoidan lasteni asiat exäni, en hänen nyxänsä kanssa. Nyxä on kiva tyyppi ja mukava lapsilleni, mutta hänellä ei ole, ainakaan minun asettamanani, mitään velvollisuuksia. Ihan saavat siellä heidän perheensä kesken sopia miten haluavat.

Elämässämme on ollut myös tarjoustalvikenkätapaus, mutta niin päin, että mieheni tarjouksen bongasi. Mies soitti minulle, että ostaako. On absurdi ajatus, että olisi soitellut exälleni, jos ei olisi saanut minua kiinni. Sitten olisi mennyt tarjous ohi, sellaista se on eikä siihen maailma kaadu. Eikä kaadu siihenkään, jos ei harrastukseen joskus pääse.

Minusta ap säätää ihan turhaan. Olen ollut uusperheellinen nyt jo vuosia. Kunnioitus toisten perherauhaa kohtaan on kaiken a ja o. Oman exäni kanssa sujuu hyvin, kun hän ei esim. hyppyytä minua harrastuskuskauksiin omalla viikollaan. Miehen exään taas on välit jäissä, kun aina on jotain eikä vaan aikuinen ihminen mitenkään opi pärjäämään itse.

Uusperheessä selkeät rajat ovatkin tosi tärkeitä. Ja ihan yhtä tärkeää on "tunnustaa" kaikki kuvioon kuuluvat ihmiset. Ja minusta ap:n todellinen viesti on tämä- että miehen ex väheksyy hänen olemassaoloaan siinä kuviossa, vaikka hän on ihan oikeasti oleva ihminen kaikkine tunteineen ja tarpeineen ja koska exän lapset tulevat hänen kotiinsa, exän vanhemmuus ja olemassaolo on todella konkreettista siinä uusperheessä.. Äidillä on yleensä etulyöntiasema suhteessa lapsiin ja se isän nyxä joutuu hakemaan paikkaansa, hän on lähtökohtaisesti ensin vieras ihminen. Jotta isän perheessäkin voidaan voida hyvin, äitipuoli tarvitsee miehensä tukea paikkansa löytämiseen, ja lapsi tarvitsee äitinsä hyväksynnän sille että hänen on lupa kiintyä isän kumppaniin. Sitä ei tarvitse edes ääneen sanoa- se on äidin asenteessa. Jos äiti halveksii isän uutta, se on se malli minkä lapsi saa. Asenne tihkuu lapseen äidin käytöksestä ja tunteista, joille lapset ovat hyvin herkkiä. Se, että biologiset äidit eivät suostu tunnustamaan äitipuolia lastensa elämässä oleviksi oikeiksi ihmisiksi  kertoo tietysti siitä ettei äideillä ole kykyä käsitellä omia tuneitaan ja koko kuviossa se merkitsee manipulointia joka on aina haitallista ihmissuhteille. En minäkään soittele lasteni isän vaimolle, ja  mun suuntaan lasten asioista yhteydessä on lasten isä. Mutta me olemme tutustuneet- on ollut lasten yhteisiä juhlia ja muuta- pidämme toisistamme ja arvostamme toisiamme ja olen todella iloinen siitä että lasteni elämässä on tämä fiksu ihminen -se on lapsilleni suuri rikkaus. Olen myös kiitollinen siitä, että lapseni saivat erosta huolimatta kaksi hyvää perhettä. Ja sitten onkin mieheni ex. Hänen elämänsä näyttää olevan katkera, kostonhimoinen valtataistelu ja minua ei ole olemassa. Tai on.  Syntipukkina- jossa on kaikenlaisia häiriöitä ja vikoja ja joka uhkaa hänen lapsensa hyvinvointia.  Olen nähnyt hänet yhden kerran. Yritin luoda jotakin vastaavaa suhdetta häneen kuin mulla on lasteni äitipuolen kanssa. Että ihan vaan tavataan ja "tunnustetaan" toistemme olemassaolo. Ei onnistunut- hän haluaa säilyttää mahdollisuutensa vihaan, tai mitä sitten hänelle edustankaan. Nykyään minulla "ei ole oikeutta" olla häneen yhteydessä.  Eli kotiini saapuu säännöllisesti myös lapsi, jonka äidille minä olen ilmaa- tai mitä lie. Kun lapsi puhuu äidistään- minä en tiedä kenestä hän puhuu.  Eli hänen äitinsä on perheessämme musta aukko. Tälle äidille on tärkeää, että kun lapsi lähtee isälleen, hänen ei tarvitse edes auttaa lasta lähtöön- koska kyseessä on isän vuoro.  Hänen vastuunsa päättyy kuin seinään. Hän "antaa täyden vastuun isälle".  Se pointi: se miehen nyxä on olemassaoleva ihminen. Ja normaalisti kaikki ihmiset voivat tunnustaa toistensa olemassaolon ja olla tekemisissä- lähtökohtaisesti, vaikkei mitään asiaa lopulta olisikaan. Jos näin ei ole, jotakin on pahasti pielessä. Ja siitä kärsii äitipuoli, joka oikeasti on osa myös sitä bioäidin elämänpiiriä- niinkuin bioäidinkin olemassaolo äitipuolen- vaikka tämä kuinka sen kieltäisi- ja kaikkein eniten tällaisista valtapeleistä ja kyvyttömyydestä käsitellä omia tunteitaan kärsivät ne biologisen äidin omat lapset. 

Onneksi en edes tiedä, kuka tai millainen on mieheni lapsen äiti. Asia ei kiinnosta minua pätkääkään. Ehkä joskus mekin vielä tapaamme, mutta minun puoleltani siihen ei ole mitään kiirettä. Meillä ei ole yhteistä kotia miehen kanssa, joten ei ole tarvetta tutustua miehen exään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annas nyt esimerkki tilanteesta, joka pitää hoitaa heti, kun lapsen isä ei ole paikalla ? Mikä on sellainen asia, jonka SINUN pitää hoitaa , eikä voi odottaa, että lapsen isä hoitaa asian lapsen äidin kanssa. 

En ole ap mutta meillä tilanteita on mm.

Olen lapsen kanssa Prismassa, mies on töissä (harvoin voi vastata työssä puhelimeen). Hyvät talvikengät on tarjouksessa. Soitan miehen eksälle eli lasten äidille ja kerron että nyt on hyvät kengät -50, ostanko lapselle kun tässä ollaan.

Lasten vaatteiden hankintavastuu on huoltajilla. Isä tai äiti hankkii vaatteet, juuri sellaiset vaatteet mistä he pitävät laadun ja ulkonäön puolesta. Isä ja äiti maksavat myös lapsen vaatteet. Sinun ei tarvitse huolehtia vaatehanknnoista eikä varsinkaan hinnasta ja alennusmyynniestä. Olet "työllistänyt" itsesi ihan turhaan tämän asian osalta, ilman sinun tarjoushaukkailujakin pärjätään.

Äiti soittaa lasten koulun myyjäisjutyista, mitä kaikkea saatu lapsen kanssa meillä valmiiksi. Tämä vaikka mies olisi vieressä koska mies ei ole mitenkään osallinen tähän harrasteeseen.

Eli sinä olet tehnyt lapsen koulun myyjäisiin tuotteita? Koulun myyjäisten tuotteiden valmistusvastuu on isällä ja äidillä. Jos isää ei kiinnosta niin sitten äidillä. Sinun ei tarvitse leipoa mokkapaloja lapsen koulun myyjäisiin.

Minä saatan soittaa ehtiikö hakea harrastuksesta tai että lapsi menee äidilleen koulun jälkeen ennen kuin haen lapsen.

Tähänkään sinua ei tarvita. Isä voi halutessaan soittaa äidille että ehtiikö hakea harrastuksesta. Ja isä voi sopia äidin kanssa että lapsi menee äidilleen koulun jälkeen ja että isä hakee lapsen sieltä.

Soitellaan ja viestitellä joskus jopa lasten isovanhempien kanssa.

Nämä kaikki tilanteet meidän perheestä jo ihan joulukuulta. Olet mikromanageri.

Sinä joka olet kirjoittanut nuo tummennetut, oletko harkinnut hakeutua terapiaan tai jonkun muun avun piiriin? Lapsen äitipuoli välittää lapsesta ja yrittää tehdä yhteistyötä- kysyy siis äidiltä miten tämä hänen apunsa sopisi yhteen äidin ajatusten kanssa- kunnioittaa siis lapsen äitiä mitä suuremmassa määrin. Eli on ihan huipputyyppi LAPSEN KANNALTA.  Tukee isyyttä, ottaa vastuuta, pyrkii luomaan hyvin toimivan perheen lapsen ympärille. Mutta sinulle hän on uhka, jolta pitää ottaa valta pois ja kyykyttää nobodyksi jonnekin sinun (ja isän) varjoon? Hänhän on isän perheen toinen aikuinen ja hoitaa hommansa todella hienosti. MIssään ei koskaan ole sanottu että lasten asioita saa hoitaa vain biologinen vanhempi. Tai toki, silloin kun käydään karkeraa taistelua oikeudessa tai ilman, aletaan vääntää rajoituksia ja kontrolloida kaikkea. Mutta se ei olekaan tervettä. Minun lapseni äitipuoli leipoi kakut lapset rippijuhliinkin. Oli tosi kivaa, hyviä olivat ja pois minun hommistani.

Voi apua, ei ihme että uusperheillä on yhä niin huono leima kun ihmiset on näin epäkypsiä.

Seurustelen etäisän kanssa, heillä exän kanssa mutkattomat välit ja exä tuntuu suhtautuvan minuun positiivisesti. Siitä johtunee että heidän lapsensa on hyväksynyt minut toistaiseksi hienosti. Enkä näe, miksi kukaan meistä sekoaisi tulevaisuudessakaan niin pahasti että haluaisi tehdä niin molemman perheen aikuisten kuin lapsenkin elämästä kamalaa.

Katkeria eksiä topicci täynnä :D mutkun minun vastuu loppuu itse hommaamastani muksusta heti kun ei ole minun viikko!! Yksi tällainen löytyy täältäkin, mutta ei haittaa sillä touhutaan lapsen kanssa siitä huolimatta. Sekös äitiä ketuttaa, kun ollaan käyty jäätelöllä tai pulkkamäessä. Joskus jopa mun vapaapäivänä kahdestaan saatettu tehdä jotain kun isä on töissä viikonloppuna 😁