Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ”katuvat” uusperhettä? Onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia?
01.01.2020 |
Onko täällä muita, jotka katuvat uusperhettä? Itsellä tilanne sellainen, että olen ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa, jolla on tällähetkellä teini-ikäinen lapsi. Omat vaikeutemme ja hyvät hetket on ollut ja kaikesta aina selvitty. Miehen ex tuonut omat lisäyksensä soppaan. Joskus aiemmin olen miettinyt eroa, kun on alkanut oikein kunnolla vituttamaan. Nyt meillä on kuitenkin yhteinen lapsi ja alkaa ottamaan päähän, kuinka paljon tämän teini-ikäisen oikkujen mukaan pitäisi vieläkin elää. Hän on kuitenkin jo kohta aikuinen. En jaksa alkaa mitään yksityiskohtaisia esimerkkejä antamaan, mutta kuitenkin hänellä aina älyttömiä vaatimuksia, joita sitten isi olisi toteuttamassa ettei mene välit.. tämä sitten vaikuttaa tietty meidän arkeen ja elämään. Ja mistään ilkeästä äitipuolen roolista ei ole nyt kysymys. Kertokaahan kokemuksia, onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia??
Kommentit (488)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa uusperheiden ongelmista ja eroista johtuu juurikin niistä ed suhteen lapsista. Ei sinällään siitä, että lapset ovat vaikeita tai muuta, vaan siitä mitä kaikkea se tuo mukanaan kun ihmisellä on lapsi edellisen kumppanin kanssa. Yhteinen historia, ex-puoliso, mustasukkaisuus, ulkopuolisuus. Erittäin vaikeita tunteita ja tilanteita liittyy näihin aina.
Hmmm. Totta nuo ovat asioita, jotka jokaisen pitää pääkopassaan selvittää. Mutta sinäsä ne eivät ole ongelmia, vaan vain käsiteltäviä asioita,
Ne todelliset ongelmat syntyvät kolmesta syystä
1. Lapset ovat erityislapsia. Se vaatii vanhemmaltakin paljon, ja voi olla ylipäääsemätöntä äitipuolelle
2. Vanhempi ei hoida omia hommiaan, vaan laittaa äitipuolen kasvattamaaan lapsia.
3. Eksälle ei laiteta rajoja, vaan hän ujuttautuu elämään mukaan.Suurin osa lapsista ei ole erityislapsia kuitenkaan. Lapsi voi olla normaali lapsi ja silti hänestä riippumattomista asioista uusperhe ei onnistu.
Äiti - ja isäpuolen pitää löytää oma roolinsa, eikä jäädä ulkopuoliseksi. Hänellä pitää olla omanlainen suhde lapseen ja lapsella häneen, tämä EI tarkoita saman veroista sidettä mikä biovanhemmalla on lapseensa. Missään nimessä se ei myöskään tarkoita, että rakastaisi lasta/lapsi rakastaisi isä/äitipuolta.
Ja mitä tulee eksään niin hänen ei tarvitse tehdä mtn, kun hän jo on perheessä lapsen kautta. Hän on lapsen isä/äiti eli lapsessa on osa häntä ja lapsi aina hänestä puhuu. Eksä on siis aina lapsen kautta muistuttamassa itsestä ja entisestä suhteesta ja elämästä.
Mitäköhän sinä mahdat puhua?
Minä olen ollut äitipuoli jo 7 vuotta, eikä minulla ole mitään roolia miehen lapsiin. Olen ulkopuolinen heistä. He ovat ulkopuolisia meidän elämässämme. Koska käyvät vain joka toinen vkl, niin ei edes biovanhemmalla ole samanlaista sidosta lapsiinsa kuin lähivanhemmalla.
Eikä lasten äiti näy minun elämässäni mitenkään. Tiedän, että vanhemmat välillä olevat kommenukoivat keskenään, mutta hyvin, hyvin harvoin on sellaista, mitä minun pitäisi tietää. En ole koskaan edes nähnyt livenä ko henkilöä.
Toki jos on noin idiootti, että suostuu pistämään joka toinen vkl parisuhteen jäihin kun lapsi tulee, eikä näyttäydy kotona.
Mikä saa sinut kuvittelemaan tuollaisia? Lapset olivat juuri täällä tämän viikonlopun, ja olin itse koko viikonlopun kotona. Eilen vielä istuin samassa autossa heidän kanssaan neljä tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole eroa tullut, mutta kyllä tympii ja rasittaa kun miehen 6v tulee joka toinen vkonloppu. Lapsi roikkuu ja vaatii viihdyttämistä tavalla joka on itselleni aivan vierasta. Omassa lapsuudessani lapset ohjattiin leikkimään, mutta tämä mankuu jatkuvasti ohjattua tekemistä. Ihmettelen myös ettei tuon ikäiseltä takapuolenkaan pyyhkiminen onnistu ja muuta vastaavaa.
Minun asiani ei kuitenkaan ole puuttua eikä mieskään puutu kun äitinsä vastaa pääsääntöisesti kasvatuksesta, meillä käyminen sen verran vähäisempää. Välillä vaan joka toinen viikonloppukin tuntuu paljolta ja ne päivåt erittäin pitkiltä.Ei kyllä hirveästi heru sympatiaa. Ensinnäkin olet ottanut mieheksi tuollaisen vätyksen, joka ei osallistu edes oman lapsensa kasvattamiseen, ja toisekseen miehesi on niin kamala, että on ottanut naisen, joka ei edes siedä miehen lasta. Huh, mikä kultakimpale taas tuo sinunkin miehesi. Lapsiparka.
Tää ei munkaan arvomaailmaan mahdu, että miten joku lapsen vanhempi voi ottaa puolisokseen sellaisen, joka ei pidä lapsesta.
Minulla on lapsia, ja jos joskus ottaisin jonkun puolison niin vakavaan suhteeseen, että hän tapaisi mun lapsenikin, niin mulle olisi todella tärkeää, että hän suhtautuu lapsiin positiivisesti. Mistä nämä tyypit edes kaivaa noita lapsivihaisia kumppaneita? Jos mietin koko kaveriporukkanikin läpi, niin kaikki on tosi mukavia mun lapsille. En todellakaan voisi ottaa puolisoa, jolle mun lapset olisi jotenkin ongelma.
Ja sitten nämä, ketkä on muuttaneet yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia, vielä itkee palstalla, kuinka kamala se teini on. Joo, teinit nyt on vähän sellaisia. Ihan kuin et olisi tiennyt, mihin ryhdyit. Itse olit varmaan teininä mitä parhain käytökseltäsi?
Enkä jotenkin ymmärrä sitäkään, että miten uusperheissä ei muka mitenkään pääse tämä uusi puoliso vaikuttamaan toisen lapsen käytökseen. Mun ihan kaveritkin - varsinkin lasten kummit - komentaa tuosta noin vaan mun lapsia, myös sivistää, neuvoo ja ohjaa mun lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Miten ihmeessä joku puoliso voisi olla asemassa, jossa ei voisi mitenkään vaikuttaa?
Minä en kauheasti pitänyt mieheni lapsista, kerroin sen heti alkuun miehelle, mutta hän silti halusi kanssani naimisiin asti. Vuosien varrella olen ihan oppinut pitämään heistä, mutta aikaa en heidän kanssaan silti vietä.
Mikäli tulkitsen oikein, niin kyse on siitä, että mies elää minun kanssani 26 päivää kuukaudessa ja lastensa kanssa 4 päivää kuussa. Lapset myös kasvavat ja poistuvat pikkuhiljaa elämästä, jolloin lopulta hän elää lastensa kanssa ehkä 4 tuntia kuussa. Mikä peruste on hylätä elämänsä rakkaus tällaisten tuntimäärien vuoksi?
No tuossa nyt menee jo perusteellisesti vikaan se, että tuo isä on itse jo lähestulkoon hylännyt nuo lapsensa. Häntä tuskin hirveästi sitten kiinnostaakaan, että onko niillä lapsilla hyvä olla teillä vai ei, kun itsekin vaan odottaa, ettei tarvisi kuin korkeintaan pari tuntia enää lapsiaan sietää.
Miten pystyt arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuuta omista lapsistaan? Itse en pystyisi.
Mistä lähtien isää, joka tapaa lapsiasn joka toinen vkl, on kutsuttu lapsensa hylänneeksi?? Tuolla logiikalla suurin osa miehistä on hyljännyt lapsensa.
Huom. Mies kantaa vastuunsa lapsistaan. Jos hän ei kantaisi vastuuta, ei hän koskaan heitä näkisi.
Kyllä kaikki kunnolliset miehet pitää lapsia eron jälkeen arkenakin. Ainoa poikkeus tähän, jos on pakko asua töiden vuoksi eri paikkakunnalla tai lapsen äiti on muuttanut eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Jos nyt ei ihan viikko-viikko, niin edes n. 35-65 jako (4 pvä/kk on vain n. 13%). Kyllä siinä kuule se lapsen äiti hoitaa kaikki lapsen asiat, hankinnat, arjen kokonaan jne., eli hän kantaa yksin vastuun, ja isä nyt viettelee pari vapaapäivää pari kertaa kuussa.
Oletko muuten koskaan miettinyt, että jos lasten äiti kuolisi, niin lapset olisi teillä aina?
Lapset asuvat tunnin päässä, eikä heillä olisi mahdollista kulkea koulussa meiltä.
Olen miettinyt tuota ja päättänyt, että jos äiti kuolee, niin ryhdyn äidiksi. Ennen sitä en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa uusperheiden ongelmista ja eroista johtuu juurikin niistä ed suhteen lapsista. Ei sinällään siitä, että lapset ovat vaikeita tai muuta, vaan siitä mitä kaikkea se tuo mukanaan kun ihmisellä on lapsi edellisen kumppanin kanssa. Yhteinen historia, ex-puoliso, mustasukkaisuus, ulkopuolisuus. Erittäin vaikeita tunteita ja tilanteita liittyy näihin aina.
Hmmm. Totta nuo ovat asioita, jotka jokaisen pitää pääkopassaan selvittää. Mutta sinäsä ne eivät ole ongelmia, vaan vain käsiteltäviä asioita,
Ne todelliset ongelmat syntyvät kolmesta syystä
1. Lapset ovat erityislapsia. Se vaatii vanhemmaltakin paljon, ja voi olla ylipäääsemätöntä äitipuolelle
2. Vanhempi ei hoida omia hommiaan, vaan laittaa äitipuolen kasvattamaaan lapsia.
3. Eksälle ei laiteta rajoja, vaan hän ujuttautuu elämään mukaan.Suurin osa lapsista ei ole erityislapsia kuitenkaan. Lapsi voi olla normaali lapsi ja silti hänestä riippumattomista asioista uusperhe ei onnistu.
Äiti - ja isäpuolen pitää löytää oma roolinsa, eikä jäädä ulkopuoliseksi. Hänellä pitää olla omanlainen suhde lapseen ja lapsella häneen, tämä EI tarkoita saman veroista sidettä mikä biovanhemmalla on lapseensa. Missään nimessä se ei myöskään tarkoita, että rakastaisi lasta/lapsi rakastaisi isä/äitipuolta.
Ja mitä tulee eksään niin hänen ei tarvitse tehdä mtn, kun hän jo on perheessä lapsen kautta. Hän on lapsen isä/äiti eli lapsessa on osa häntä ja lapsi aina hänestä puhuu. Eksä on siis aina lapsen kautta muistuttamassa itsestä ja entisestä suhteesta ja elämästä.
Mitäköhän sinä mahdat puhua?
Minä olen ollut äitipuoli jo 7 vuotta, eikä minulla ole mitään roolia miehen lapsiin. Olen ulkopuolinen heistä. He ovat ulkopuolisia meidän elämässämme. Koska käyvät vain joka toinen vkl, niin ei edes biovanhemmalla ole samanlaista sidosta lapsiinsa kuin lähivanhemmalla.
Eikä lasten äiti näy minun elämässäni mitenkään. Tiedän, että vanhemmat välillä olevat kommenukoivat keskenään, mutta hyvin, hyvin harvoin on sellaista, mitä minun pitäisi tietää. En ole koskaan edes nähnyt livenä ko henkilöä.
Toki jos on noin idiootti, että suostuu pistämään joka toinen vkl parisuhteen jäihin kun lapsi tulee, eikä näyttäydy kotona.
Mikä saa sinut kuvittelemaan tuollaisia? Lapset olivat juuri täällä tämän viikonlopun, ja olin itse koko viikonlopun kotona. Eilen vielä istuin samassa autossa heidän kanssaan neljä tuntia.
Ja nautit varmasti viikonlopusta ja yhdessäolosta, ottakaa naiset mallia jos haluatte pilata elämänne. Sinun ois pitänyt ottaa lapseton mies tai olla yksin. Myös noiden lasten takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole eroa tullut, mutta kyllä tympii ja rasittaa kun miehen 6v tulee joka toinen vkonloppu. Lapsi roikkuu ja vaatii viihdyttämistä tavalla joka on itselleni aivan vierasta. Omassa lapsuudessani lapset ohjattiin leikkimään, mutta tämä mankuu jatkuvasti ohjattua tekemistä. Ihmettelen myös ettei tuon ikäiseltä takapuolenkaan pyyhkiminen onnistu ja muuta vastaavaa.
Minun asiani ei kuitenkaan ole puuttua eikä mieskään puutu kun äitinsä vastaa pääsääntöisesti kasvatuksesta, meillä käyminen sen verran vähäisempää. Välillä vaan joka toinen viikonloppukin tuntuu paljolta ja ne päivåt erittäin pitkiltä.Ei kyllä hirveästi heru sympatiaa. Ensinnäkin olet ottanut mieheksi tuollaisen vätyksen, joka ei osallistu edes oman lapsensa kasvattamiseen, ja toisekseen miehesi on niin kamala, että on ottanut naisen, joka ei edes siedä miehen lasta. Huh, mikä kultakimpale taas tuo sinunkin miehesi. Lapsiparka.
Tää ei munkaan arvomaailmaan mahdu, että miten joku lapsen vanhempi voi ottaa puolisokseen sellaisen, joka ei pidä lapsesta.
Minulla on lapsia, ja jos joskus ottaisin jonkun puolison niin vakavaan suhteeseen, että hän tapaisi mun lapsenikin, niin mulle olisi todella tärkeää, että hän suhtautuu lapsiin positiivisesti. Mistä nämä tyypit edes kaivaa noita lapsivihaisia kumppaneita? Jos mietin koko kaveriporukkanikin läpi, niin kaikki on tosi mukavia mun lapsille. En todellakaan voisi ottaa puolisoa, jolle mun lapset olisi jotenkin ongelma.
Ja sitten nämä, ketkä on muuttaneet yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia, vielä itkee palstalla, kuinka kamala se teini on. Joo, teinit nyt on vähän sellaisia. Ihan kuin et olisi tiennyt, mihin ryhdyit. Itse olit varmaan teininä mitä parhain käytökseltäsi?
Enkä jotenkin ymmärrä sitäkään, että miten uusperheissä ei muka mitenkään pääse tämä uusi puoliso vaikuttamaan toisen lapsen käytökseen. Mun ihan kaveritkin - varsinkin lasten kummit - komentaa tuosta noin vaan mun lapsia, myös sivistää, neuvoo ja ohjaa mun lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Miten ihmeessä joku puoliso voisi olla asemassa, jossa ei voisi mitenkään vaikuttaa?
Minä en kauheasti pitänyt mieheni lapsista, kerroin sen heti alkuun miehelle, mutta hän silti halusi kanssani naimisiin asti. Vuosien varrella olen ihan oppinut pitämään heistä, mutta aikaa en heidän kanssaan silti vietä.
Mikäli tulkitsen oikein, niin kyse on siitä, että mies elää minun kanssani 26 päivää kuukaudessa ja lastensa kanssa 4 päivää kuussa. Lapset myös kasvavat ja poistuvat pikkuhiljaa elämästä, jolloin lopulta hän elää lastensa kanssa ehkä 4 tuntia kuussa. Mikä peruste on hylätä elämänsä rakkaus tällaisten tuntimäärien vuoksi?
No tuossa nyt menee jo perusteellisesti vikaan se, että tuo isä on itse jo lähestulkoon hylännyt nuo lapsensa. Häntä tuskin hirveästi sitten kiinnostaakaan, että onko niillä lapsilla hyvä olla teillä vai ei, kun itsekin vaan odottaa, ettei tarvisi kuin korkeintaan pari tuntia enää lapsiaan sietää.
Miten pystyt arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuuta omista lapsistaan? Itse en pystyisi.
Mistä lähtien isää, joka tapaa lapsiasn joka toinen vkl, on kutsuttu lapsensa hylänneeksi?? Tuolla logiikalla suurin osa miehistä on hyljännyt lapsensa.
Huom. Mies kantaa vastuunsa lapsistaan. Jos hän ei kantaisi vastuuta, ei hän koskaan heitä näkisi.
Kyllä kaikki kunnolliset miehet pitää lapsia eron jälkeen arkenakin. Ainoa poikkeus tähän, jos on pakko asua töiden vuoksi eri paikkakunnalla tai lapsen äiti on muuttanut eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Jos nyt ei ihan viikko-viikko, niin edes n. 35-65 jako (4 pvä/kk on vain n. 13%). Kyllä siinä kuule se lapsen äiti hoitaa kaikki lapsen asiat, hankinnat, arjen kokonaan jne., eli hän kantaa yksin vastuun, ja isä nyt viettelee pari vapaapäivää pari kertaa kuussa.
Oletko muuten koskaan miettinyt, että jos lasten äiti kuolisi, niin lapset olisi teillä aina?
Tuossapa onkin vähän näkökulmaa ap:sta lähtien tämän ketjun naisille, jotka eivät pidä miehensä lapsista. Tosiaan, jos lasten äiti kuolee, niin lapset varmasti muuttaisivat täysiaikaisesti ainoan elossa olevan huoltajansa luo. Siinähäpähän sitten mietitte, että oliko hirveää, kun miehen teini kävi vain joka toinen viikonloppu.
On muuten aika jännä, että ne on juuri ne viikonloppuisät, jotka ottaa näitä lapsia vihaavia puolisoita. Ei ainakaan itselläni osunut yhtään tästä silmään, jolla olisi lapset viikollakin tai vaikkapa niin päin, että olisi enemmän lapset isällään kuin äidillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa uusperheiden ongelmista ja eroista johtuu juurikin niistä ed suhteen lapsista. Ei sinällään siitä, että lapset ovat vaikeita tai muuta, vaan siitä mitä kaikkea se tuo mukanaan kun ihmisellä on lapsi edellisen kumppanin kanssa. Yhteinen historia, ex-puoliso, mustasukkaisuus, ulkopuolisuus. Erittäin vaikeita tunteita ja tilanteita liittyy näihin aina.
Hmmm. Totta nuo ovat asioita, jotka jokaisen pitää pääkopassaan selvittää. Mutta sinäsä ne eivät ole ongelmia, vaan vain käsiteltäviä asioita,
Ne todelliset ongelmat syntyvät kolmesta syystä
1. Lapset ovat erityislapsia. Se vaatii vanhemmaltakin paljon, ja voi olla ylipäääsemätöntä äitipuolelle
2. Vanhempi ei hoida omia hommiaan, vaan laittaa äitipuolen kasvattamaaan lapsia.
3. Eksälle ei laiteta rajoja, vaan hän ujuttautuu elämään mukaan.Suurin osa lapsista ei ole erityislapsia kuitenkaan. Lapsi voi olla normaali lapsi ja silti hänestä riippumattomista asioista uusperhe ei onnistu.
Äiti - ja isäpuolen pitää löytää oma roolinsa, eikä jäädä ulkopuoliseksi. Hänellä pitää olla omanlainen suhde lapseen ja lapsella häneen, tämä EI tarkoita saman veroista sidettä mikä biovanhemmalla on lapseensa. Missään nimessä se ei myöskään tarkoita, että rakastaisi lasta/lapsi rakastaisi isä/äitipuolta.
Ja mitä tulee eksään niin hänen ei tarvitse tehdä mtn, kun hän jo on perheessä lapsen kautta. Hän on lapsen isä/äiti eli lapsessa on osa häntä ja lapsi aina hänestä puhuu. Eksä on siis aina lapsen kautta muistuttamassa itsestä ja entisestä suhteesta ja elämästä.
Mitäköhän sinä mahdat puhua?
Minä olen ollut äitipuoli jo 7 vuotta, eikä minulla ole mitään roolia miehen lapsiin. Olen ulkopuolinen heistä. He ovat ulkopuolisia meidän elämässämme. Koska käyvät vain joka toinen vkl, niin ei edes biovanhemmalla ole samanlaista sidosta lapsiinsa kuin lähivanhemmalla.
Eikä lasten äiti näy minun elämässäni mitenkään. Tiedän, että vanhemmat välillä olevat kommenukoivat keskenään, mutta hyvin, hyvin harvoin on sellaista, mitä minun pitäisi tietää. En ole koskaan edes nähnyt livenä ko henkilöä.
Toki jos on noin idiootti, että suostuu pistämään joka toinen vkl parisuhteen jäihin kun lapsi tulee, eikä näyttäydy kotona.
Mikä saa sinut kuvittelemaan tuollaisia? Lapset olivat juuri täällä tämän viikonlopun, ja olin itse koko viikonlopun kotona. Eilen vielä istuin samassa autossa heidän kanssaan neljä tuntia.
Ja nautit varmasti viikonlopusta ja yhdessäolosta, ottakaa naiset mallia jos haluatte pilata elämänne. Sinun ois pitänyt ottaa lapseton mies tai olla yksin. Myös noiden lasten takia.
Miksi ottaisin lapsettoman miehen? Minulla on omia lapsia. Aikuisia tosin jo.
Ja itse asiassa, tässä on yksi syy, miksi en hoida miehen lapsia. Hän ei mitenkään ollut aikoinaan minun lasteni kanssa. Se oli minulle ok. En vaatinut häneltä mitään. Olen nyt vain vastavuoroinen samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole eroa tullut, mutta kyllä tympii ja rasittaa kun miehen 6v tulee joka toinen vkonloppu. Lapsi roikkuu ja vaatii viihdyttämistä tavalla joka on itselleni aivan vierasta. Omassa lapsuudessani lapset ohjattiin leikkimään, mutta tämä mankuu jatkuvasti ohjattua tekemistä. Ihmettelen myös ettei tuon ikäiseltä takapuolenkaan pyyhkiminen onnistu ja muuta vastaavaa.
Minun asiani ei kuitenkaan ole puuttua eikä mieskään puutu kun äitinsä vastaa pääsääntöisesti kasvatuksesta, meillä käyminen sen verran vähäisempää. Välillä vaan joka toinen viikonloppukin tuntuu paljolta ja ne päivåt erittäin pitkiltä.Ei kyllä hirveästi heru sympatiaa. Ensinnäkin olet ottanut mieheksi tuollaisen vätyksen, joka ei osallistu edes oman lapsensa kasvattamiseen, ja toisekseen miehesi on niin kamala, että on ottanut naisen, joka ei edes siedä miehen lasta. Huh, mikä kultakimpale taas tuo sinunkin miehesi. Lapsiparka.
Tää ei munkaan arvomaailmaan mahdu, että miten joku lapsen vanhempi voi ottaa puolisokseen sellaisen, joka ei pidä lapsesta.
Minulla on lapsia, ja jos joskus ottaisin jonkun puolison niin vakavaan suhteeseen, että hän tapaisi mun lapsenikin, niin mulle olisi todella tärkeää, että hän suhtautuu lapsiin positiivisesti. Mistä nämä tyypit edes kaivaa noita lapsivihaisia kumppaneita? Jos mietin koko kaveriporukkanikin läpi, niin kaikki on tosi mukavia mun lapsille. En todellakaan voisi ottaa puolisoa, jolle mun lapset olisi jotenkin ongelma.
Ja sitten nämä, ketkä on muuttaneet yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia, vielä itkee palstalla, kuinka kamala se teini on. Joo, teinit nyt on vähän sellaisia. Ihan kuin et olisi tiennyt, mihin ryhdyit. Itse olit varmaan teininä mitä parhain käytökseltäsi?
Enkä jotenkin ymmärrä sitäkään, että miten uusperheissä ei muka mitenkään pääse tämä uusi puoliso vaikuttamaan toisen lapsen käytökseen. Mun ihan kaveritkin - varsinkin lasten kummit - komentaa tuosta noin vaan mun lapsia, myös sivistää, neuvoo ja ohjaa mun lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Miten ihmeessä joku puoliso voisi olla asemassa, jossa ei voisi mitenkään vaikuttaa?
Minä en kauheasti pitänyt mieheni lapsista, kerroin sen heti alkuun miehelle, mutta hän silti halusi kanssani naimisiin asti. Vuosien varrella olen ihan oppinut pitämään heistä, mutta aikaa en heidän kanssaan silti vietä.
Mikäli tulkitsen oikein, niin kyse on siitä, että mies elää minun kanssani 26 päivää kuukaudessa ja lastensa kanssa 4 päivää kuussa. Lapset myös kasvavat ja poistuvat pikkuhiljaa elämästä, jolloin lopulta hän elää lastensa kanssa ehkä 4 tuntia kuussa. Mikä peruste on hylätä elämänsä rakkaus tällaisten tuntimäärien vuoksi?
No tuossa nyt menee jo perusteellisesti vikaan se, että tuo isä on itse jo lähestulkoon hylännyt nuo lapsensa. Häntä tuskin hirveästi sitten kiinnostaakaan, että onko niillä lapsilla hyvä olla teillä vai ei, kun itsekin vaan odottaa, ettei tarvisi kuin korkeintaan pari tuntia enää lapsiaan sietää.
Miten pystyt arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuuta omista lapsistaan? Itse en pystyisi.
Mistä lähtien isää, joka tapaa lapsiasn joka toinen vkl, on kutsuttu lapsensa hylänneeksi?? Tuolla logiikalla suurin osa miehistä on hyljännyt lapsensa.
Huom. Mies kantaa vastuunsa lapsistaan. Jos hän ei kantaisi vastuuta, ei hän koskaan heitä näkisi.
Kyllä kaikki kunnolliset miehet pitää lapsia eron jälkeen arkenakin. Ainoa poikkeus tähän, jos on pakko asua töiden vuoksi eri paikkakunnalla tai lapsen äiti on muuttanut eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Jos nyt ei ihan viikko-viikko, niin edes n. 35-65 jako (4 pvä/kk on vain n. 13%). Kyllä siinä kuule se lapsen äiti hoitaa kaikki lapsen asiat, hankinnat, arjen kokonaan jne., eli hän kantaa yksin vastuun, ja isä nyt viettelee pari vapaapäivää pari kertaa kuussa.
Oletko muuten koskaan miettinyt, että jos lasten äiti kuolisi, niin lapset olisi teillä aina?
Tuossapa onkin vähän näkökulmaa ap:sta lähtien tämän ketjun naisille, jotka eivät pidä miehensä lapsista. Tosiaan, jos lasten äiti kuolee, niin lapset varmasti muuttaisivat täysiaikaisesti ainoan elossa olevan huoltajansa luo. Siinähäpähän sitten mietitte, että oliko hirveää, kun miehen teini kävi vain joka toinen viikonloppu.
On muuten aika jännä, että ne on juuri ne viikonloppuisät, jotka ottaa näitä lapsia vihaavia puolisoita. Ei ainakaan itselläni osunut yhtään tästä silmään, jolla olisi lapset viikollakin tai vaikkapa niin päin, että olisi enemmän lapset isällään kuin äidillään.
Ei tietenkään kukaan lapsia vihaava ryhdy vuoroviikkoiluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole eroa tullut, mutta kyllä tympii ja rasittaa kun miehen 6v tulee joka toinen vkonloppu. Lapsi roikkuu ja vaatii viihdyttämistä tavalla joka on itselleni aivan vierasta. Omassa lapsuudessani lapset ohjattiin leikkimään, mutta tämä mankuu jatkuvasti ohjattua tekemistä. Ihmettelen myös ettei tuon ikäiseltä takapuolenkaan pyyhkiminen onnistu ja muuta vastaavaa.
Minun asiani ei kuitenkaan ole puuttua eikä mieskään puutu kun äitinsä vastaa pääsääntöisesti kasvatuksesta, meillä käyminen sen verran vähäisempää. Välillä vaan joka toinen viikonloppukin tuntuu paljolta ja ne päivåt erittäin pitkiltä.Ei kyllä hirveästi heru sympatiaa. Ensinnäkin olet ottanut mieheksi tuollaisen vätyksen, joka ei osallistu edes oman lapsensa kasvattamiseen, ja toisekseen miehesi on niin kamala, että on ottanut naisen, joka ei edes siedä miehen lasta. Huh, mikä kultakimpale taas tuo sinunkin miehesi. Lapsiparka.
Tää ei munkaan arvomaailmaan mahdu, että miten joku lapsen vanhempi voi ottaa puolisokseen sellaisen, joka ei pidä lapsesta.
Minulla on lapsia, ja jos joskus ottaisin jonkun puolison niin vakavaan suhteeseen, että hän tapaisi mun lapsenikin, niin mulle olisi todella tärkeää, että hän suhtautuu lapsiin positiivisesti. Mistä nämä tyypit edes kaivaa noita lapsivihaisia kumppaneita? Jos mietin koko kaveriporukkanikin läpi, niin kaikki on tosi mukavia mun lapsille. En todellakaan voisi ottaa puolisoa, jolle mun lapset olisi jotenkin ongelma.
Ja sitten nämä, ketkä on muuttaneet yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia, vielä itkee palstalla, kuinka kamala se teini on. Joo, teinit nyt on vähän sellaisia. Ihan kuin et olisi tiennyt, mihin ryhdyit. Itse olit varmaan teininä mitä parhain käytökseltäsi?
Enkä jotenkin ymmärrä sitäkään, että miten uusperheissä ei muka mitenkään pääse tämä uusi puoliso vaikuttamaan toisen lapsen käytökseen. Mun ihan kaveritkin - varsinkin lasten kummit - komentaa tuosta noin vaan mun lapsia, myös sivistää, neuvoo ja ohjaa mun lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Miten ihmeessä joku puoliso voisi olla asemassa, jossa ei voisi mitenkään vaikuttaa?
Minä en kauheasti pitänyt mieheni lapsista, kerroin sen heti alkuun miehelle, mutta hän silti halusi kanssani naimisiin asti. Vuosien varrella olen ihan oppinut pitämään heistä, mutta aikaa en heidän kanssaan silti vietä.
Mikäli tulkitsen oikein, niin kyse on siitä, että mies elää minun kanssani 26 päivää kuukaudessa ja lastensa kanssa 4 päivää kuussa. Lapset myös kasvavat ja poistuvat pikkuhiljaa elämästä, jolloin lopulta hän elää lastensa kanssa ehkä 4 tuntia kuussa. Mikä peruste on hylätä elämänsä rakkaus tällaisten tuntimäärien vuoksi?
No tuossa nyt menee jo perusteellisesti vikaan se, että tuo isä on itse jo lähestulkoon hylännyt nuo lapsensa. Häntä tuskin hirveästi sitten kiinnostaakaan, että onko niillä lapsilla hyvä olla teillä vai ei, kun itsekin vaan odottaa, ettei tarvisi kuin korkeintaan pari tuntia enää lapsiaan sietää.
Miten pystyt arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuuta omista lapsistaan? Itse en pystyisi.
Mistä lähtien isää, joka tapaa lapsiasn joka toinen vkl, on kutsuttu lapsensa hylänneeksi?? Tuolla logiikalla suurin osa miehistä on hyljännyt lapsensa.
Huom. Mies kantaa vastuunsa lapsistaan. Jos hän ei kantaisi vastuuta, ei hän koskaan heitä näkisi.
Kyllä kaikki kunnolliset miehet pitää lapsia eron jälkeen arkenakin. Ainoa poikkeus tähän, jos on pakko asua töiden vuoksi eri paikkakunnalla tai lapsen äiti on muuttanut eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Jos nyt ei ihan viikko-viikko, niin edes n. 35-65 jako (4 pvä/kk on vain n. 13%). Kyllä siinä kuule se lapsen äiti hoitaa kaikki lapsen asiat, hankinnat, arjen kokonaan jne., eli hän kantaa yksin vastuun, ja isä nyt viettelee pari vapaapäivää pari kertaa kuussa.
Oletko muuten koskaan miettinyt, että jos lasten äiti kuolisi, niin lapset olisi teillä aina?
Tuossapa onkin vähän näkökulmaa ap:sta lähtien tämän ketjun naisille, jotka eivät pidä miehensä lapsista. Tosiaan, jos lasten äiti kuolee, niin lapset varmasti muuttaisivat täysiaikaisesti ainoan elossa olevan huoltajansa luo. Siinähäpähän sitten mietitte, että oliko hirveää, kun miehen teini kävi vain joka toinen viikonloppu.
On muuten aika jännä, että ne on juuri ne viikonloppuisät, jotka ottaa näitä lapsia vihaavia puolisoita. Ei ainakaan itselläni osunut yhtään tästä silmään, jolla olisi lapset viikollakin tai vaikkapa niin päin, että olisi enemmän lapset isällään kuin äidillään.
Eikä muuten tarvi edes kuolla. Ihan riittää, että äiti joutuu vaikka lataamoon burnoutin takia, kun pyörittää yksin lapsiarkea töidensä lisäksi lasten isän humputellessa uuden naisensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole eroa tullut, mutta kyllä tympii ja rasittaa kun miehen 6v tulee joka toinen vkonloppu. Lapsi roikkuu ja vaatii viihdyttämistä tavalla joka on itselleni aivan vierasta. Omassa lapsuudessani lapset ohjattiin leikkimään, mutta tämä mankuu jatkuvasti ohjattua tekemistä. Ihmettelen myös ettei tuon ikäiseltä takapuolenkaan pyyhkiminen onnistu ja muuta vastaavaa.
Minun asiani ei kuitenkaan ole puuttua eikä mieskään puutu kun äitinsä vastaa pääsääntöisesti kasvatuksesta, meillä käyminen sen verran vähäisempää. Välillä vaan joka toinen viikonloppukin tuntuu paljolta ja ne päivåt erittäin pitkiltä.Ei kyllä hirveästi heru sympatiaa. Ensinnäkin olet ottanut mieheksi tuollaisen vätyksen, joka ei osallistu edes oman lapsensa kasvattamiseen, ja toisekseen miehesi on niin kamala, että on ottanut naisen, joka ei edes siedä miehen lasta. Huh, mikä kultakimpale taas tuo sinunkin miehesi. Lapsiparka.
Tää ei munkaan arvomaailmaan mahdu, että miten joku lapsen vanhempi voi ottaa puolisokseen sellaisen, joka ei pidä lapsesta.
Minulla on lapsia, ja jos joskus ottaisin jonkun puolison niin vakavaan suhteeseen, että hän tapaisi mun lapsenikin, niin mulle olisi todella tärkeää, että hän suhtautuu lapsiin positiivisesti. Mistä nämä tyypit edes kaivaa noita lapsivihaisia kumppaneita? Jos mietin koko kaveriporukkanikin läpi, niin kaikki on tosi mukavia mun lapsille. En todellakaan voisi ottaa puolisoa, jolle mun lapset olisi jotenkin ongelma.
Ja sitten nämä, ketkä on muuttaneet yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia, vielä itkee palstalla, kuinka kamala se teini on. Joo, teinit nyt on vähän sellaisia. Ihan kuin et olisi tiennyt, mihin ryhdyit. Itse olit varmaan teininä mitä parhain käytökseltäsi?
Enkä jotenkin ymmärrä sitäkään, että miten uusperheissä ei muka mitenkään pääse tämä uusi puoliso vaikuttamaan toisen lapsen käytökseen. Mun ihan kaveritkin - varsinkin lasten kummit - komentaa tuosta noin vaan mun lapsia, myös sivistää, neuvoo ja ohjaa mun lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Miten ihmeessä joku puoliso voisi olla asemassa, jossa ei voisi mitenkään vaikuttaa?
Minä en kauheasti pitänyt mieheni lapsista, kerroin sen heti alkuun miehelle, mutta hän silti halusi kanssani naimisiin asti. Vuosien varrella olen ihan oppinut pitämään heistä, mutta aikaa en heidän kanssaan silti vietä.
Mikäli tulkitsen oikein, niin kyse on siitä, että mies elää minun kanssani 26 päivää kuukaudessa ja lastensa kanssa 4 päivää kuussa. Lapset myös kasvavat ja poistuvat pikkuhiljaa elämästä, jolloin lopulta hän elää lastensa kanssa ehkä 4 tuntia kuussa. Mikä peruste on hylätä elämänsä rakkaus tällaisten tuntimäärien vuoksi?
No tuossa nyt menee jo perusteellisesti vikaan se, että tuo isä on itse jo lähestulkoon hylännyt nuo lapsensa. Häntä tuskin hirveästi sitten kiinnostaakaan, että onko niillä lapsilla hyvä olla teillä vai ei, kun itsekin vaan odottaa, ettei tarvisi kuin korkeintaan pari tuntia enää lapsiaan sietää.
Miten pystyt arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuuta omista lapsistaan? Itse en pystyisi.
Mistä lähtien isää, joka tapaa lapsiasn joka toinen vkl, on kutsuttu lapsensa hylänneeksi?? Tuolla logiikalla suurin osa miehistä on hyljännyt lapsensa.
Huom. Mies kantaa vastuunsa lapsistaan. Jos hän ei kantaisi vastuuta, ei hän koskaan heitä näkisi.
Kyllä kaikki kunnolliset miehet pitää lapsia eron jälkeen arkenakin. Ainoa poikkeus tähän, jos on pakko asua töiden vuoksi eri paikkakunnalla tai lapsen äiti on muuttanut eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Jos nyt ei ihan viikko-viikko, niin edes n. 35-65 jako (4 pvä/kk on vain n. 13%). Kyllä siinä kuule se lapsen äiti hoitaa kaikki lapsen asiat, hankinnat, arjen kokonaan jne., eli hän kantaa yksin vastuun, ja isä nyt viettelee pari vapaapäivää pari kertaa kuussa.
Oletko muuten koskaan miettinyt, että jos lasten äiti kuolisi, niin lapset olisi teillä aina?
Tuossapa onkin vähän näkökulmaa ap:sta lähtien tämän ketjun naisille, jotka eivät pidä miehensä lapsista. Tosiaan, jos lasten äiti kuolee, niin lapset varmasti muuttaisivat täysiaikaisesti ainoan elossa olevan huoltajansa luo. Siinähäpähän sitten mietitte, että oliko hirveää, kun miehen teini kävi vain joka toinen viikonloppu.
On muuten aika jännä, että ne on juuri ne viikonloppuisät, jotka ottaa näitä lapsia vihaavia puolisoita. Ei ainakaan itselläni osunut yhtään tästä silmään, jolla olisi lapset viikollakin tai vaikkapa niin päin, että olisi enemmän lapset isällään kuin äidillään.
Ei tietenkään kukaan lapsia vihaava ryhdy vuoroviikkoiluun.
Niinpä. Kyllä seipään nokassa kököttää neljä päivää kuukaudesta, mutta ei neljäätoista päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole eroa tullut, mutta kyllä tympii ja rasittaa kun miehen 6v tulee joka toinen vkonloppu. Lapsi roikkuu ja vaatii viihdyttämistä tavalla joka on itselleni aivan vierasta. Omassa lapsuudessani lapset ohjattiin leikkimään, mutta tämä mankuu jatkuvasti ohjattua tekemistä. Ihmettelen myös ettei tuon ikäiseltä takapuolenkaan pyyhkiminen onnistu ja muuta vastaavaa.
Minun asiani ei kuitenkaan ole puuttua eikä mieskään puutu kun äitinsä vastaa pääsääntöisesti kasvatuksesta, meillä käyminen sen verran vähäisempää. Välillä vaan joka toinen viikonloppukin tuntuu paljolta ja ne päivåt erittäin pitkiltä.Ei kyllä hirveästi heru sympatiaa. Ensinnäkin olet ottanut mieheksi tuollaisen vätyksen, joka ei osallistu edes oman lapsensa kasvattamiseen, ja toisekseen miehesi on niin kamala, että on ottanut naisen, joka ei edes siedä miehen lasta. Huh, mikä kultakimpale taas tuo sinunkin miehesi. Lapsiparka.
Tää ei munkaan arvomaailmaan mahdu, että miten joku lapsen vanhempi voi ottaa puolisokseen sellaisen, joka ei pidä lapsesta.
Minulla on lapsia, ja jos joskus ottaisin jonkun puolison niin vakavaan suhteeseen, että hän tapaisi mun lapsenikin, niin mulle olisi todella tärkeää, että hän suhtautuu lapsiin positiivisesti. Mistä nämä tyypit edes kaivaa noita lapsivihaisia kumppaneita? Jos mietin koko kaveriporukkanikin läpi, niin kaikki on tosi mukavia mun lapsille. En todellakaan voisi ottaa puolisoa, jolle mun lapset olisi jotenkin ongelma.
Ja sitten nämä, ketkä on muuttaneet yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia, vielä itkee palstalla, kuinka kamala se teini on. Joo, teinit nyt on vähän sellaisia. Ihan kuin et olisi tiennyt, mihin ryhdyit. Itse olit varmaan teininä mitä parhain käytökseltäsi?
Enkä jotenkin ymmärrä sitäkään, että miten uusperheissä ei muka mitenkään pääse tämä uusi puoliso vaikuttamaan toisen lapsen käytökseen. Mun ihan kaveritkin - varsinkin lasten kummit - komentaa tuosta noin vaan mun lapsia, myös sivistää, neuvoo ja ohjaa mun lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Miten ihmeessä joku puoliso voisi olla asemassa, jossa ei voisi mitenkään vaikuttaa?
Minä en kauheasti pitänyt mieheni lapsista, kerroin sen heti alkuun miehelle, mutta hän silti halusi kanssani naimisiin asti. Vuosien varrella olen ihan oppinut pitämään heistä, mutta aikaa en heidän kanssaan silti vietä.
Mikäli tulkitsen oikein, niin kyse on siitä, että mies elää minun kanssani 26 päivää kuukaudessa ja lastensa kanssa 4 päivää kuussa. Lapset myös kasvavat ja poistuvat pikkuhiljaa elämästä, jolloin lopulta hän elää lastensa kanssa ehkä 4 tuntia kuussa. Mikä peruste on hylätä elämänsä rakkaus tällaisten tuntimäärien vuoksi?
No tuossa nyt menee jo perusteellisesti vikaan se, että tuo isä on itse jo lähestulkoon hylännyt nuo lapsensa. Häntä tuskin hirveästi sitten kiinnostaakaan, että onko niillä lapsilla hyvä olla teillä vai ei, kun itsekin vaan odottaa, ettei tarvisi kuin korkeintaan pari tuntia enää lapsiaan sietää.
Miten pystyt arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuuta omista lapsistaan? Itse en pystyisi.
Mistä lähtien isää, joka tapaa lapsiasn joka toinen vkl, on kutsuttu lapsensa hylänneeksi?? Tuolla logiikalla suurin osa miehistä on hyljännyt lapsensa.
Huom. Mies kantaa vastuunsa lapsistaan. Jos hän ei kantaisi vastuuta, ei hän koskaan heitä näkisi.
Kyllä kaikki kunnolliset miehet pitää lapsia eron jälkeen arkenakin. Ainoa poikkeus tähän, jos on pakko asua töiden vuoksi eri paikkakunnalla tai lapsen äiti on muuttanut eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Jos nyt ei ihan viikko-viikko, niin edes n. 35-65 jako (4 pvä/kk on vain n. 13%). Kyllä siinä kuule se lapsen äiti hoitaa kaikki lapsen asiat, hankinnat, arjen kokonaan jne., eli hän kantaa yksin vastuun, ja isä nyt viettelee pari vapaapäivää pari kertaa kuussa.
Oletko muuten koskaan miettinyt, että jos lasten äiti kuolisi, niin lapset olisi teillä aina?
Tuossapa onkin vähän näkökulmaa ap:sta lähtien tämän ketjun naisille, jotka eivät pidä miehensä lapsista. Tosiaan, jos lasten äiti kuolee, niin lapset varmasti muuttaisivat täysiaikaisesti ainoan elossa olevan huoltajansa luo. Siinähäpähän sitten mietitte, että oliko hirveää, kun miehen teini kävi vain joka toinen viikonloppu.
On muuten aika jännä, että ne on juuri ne viikonloppuisät, jotka ottaa näitä lapsia vihaavia puolisoita. Ei ainakaan itselläni osunut yhtään tästä silmään, jolla olisi lapset viikollakin tai vaikkapa niin päin, että olisi enemmän lapset isällään kuin äidillään.
Tässä ketjussa on myös paljon ajateltavaa naisille, jotka eroavat ns turhan vuoksi. Eli eivät väkivallan tms johdosta.
Miettikää vähän etukäteen, mihin kaikkeen lapsenne altistatte eron jälkeen. Oisko sittenkin ollut parempi jatkaa parisuhteessa miehen kanssa, vaikka tämä ei oikein puhu eikä pussaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa uusperheiden ongelmista ja eroista johtuu juurikin niistä ed suhteen lapsista. Ei sinällään siitä, että lapset ovat vaikeita tai muuta, vaan siitä mitä kaikkea se tuo mukanaan kun ihmisellä on lapsi edellisen kumppanin kanssa. Yhteinen historia, ex-puoliso, mustasukkaisuus, ulkopuolisuus. Erittäin vaikeita tunteita ja tilanteita liittyy näihin aina.
Hmmm. Totta nuo ovat asioita, jotka jokaisen pitää pääkopassaan selvittää. Mutta sinäsä ne eivät ole ongelmia, vaan vain käsiteltäviä asioita,
Ne todelliset ongelmat syntyvät kolmesta syystä
1. Lapset ovat erityislapsia. Se vaatii vanhemmaltakin paljon, ja voi olla ylipäääsemätöntä äitipuolelle
2. Vanhempi ei hoida omia hommiaan, vaan laittaa äitipuolen kasvattamaaan lapsia.
3. Eksälle ei laiteta rajoja, vaan hän ujuttautuu elämään mukaan.Suurin osa lapsista ei ole erityislapsia kuitenkaan. Lapsi voi olla normaali lapsi ja silti hänestä riippumattomista asioista uusperhe ei onnistu.
Äiti - ja isäpuolen pitää löytää oma roolinsa, eikä jäädä ulkopuoliseksi. Hänellä pitää olla omanlainen suhde lapseen ja lapsella häneen, tämä EI tarkoita saman veroista sidettä mikä biovanhemmalla on lapseensa. Missään nimessä se ei myöskään tarkoita, että rakastaisi lasta/lapsi rakastaisi isä/äitipuolta.
Ja mitä tulee eksään niin hänen ei tarvitse tehdä mtn, kun hän jo on perheessä lapsen kautta. Hän on lapsen isä/äiti eli lapsessa on osa häntä ja lapsi aina hänestä puhuu. Eksä on siis aina lapsen kautta muistuttamassa itsestä ja entisestä suhteesta ja elämästä.
Mitäköhän sinä mahdat puhua?
Minä olen ollut äitipuoli jo 7 vuotta, eikä minulla ole mitään roolia miehen lapsiin. Olen ulkopuolinen heistä. He ovat ulkopuolisia meidän elämässämme. Koska käyvät vain joka toinen vkl, niin ei edes biovanhemmalla ole samanlaista sidosta lapsiinsa kuin lähivanhemmalla.
Eikä lasten äiti näy minun elämässäni mitenkään. Tiedän, että vanhemmat välillä olevat kommenukoivat keskenään, mutta hyvin, hyvin harvoin on sellaista, mitä minun pitäisi tietää. En ole koskaan edes nähnyt livenä ko henkilöä.
Toki jos on noin idiootti, että suostuu pistämään joka toinen vkl parisuhteen jäihin kun lapsi tulee, eikä näyttäydy kotona.
Mikä saa sinut kuvittelemaan tuollaisia? Lapset olivat juuri täällä tämän viikonlopun, ja olin itse koko viikonlopun kotona. Eilen vielä istuin samassa autossa heidän kanssaan neljä tuntia.
Ja nautit varmasti viikonlopusta ja yhdessäolosta, ottakaa naiset mallia jos haluatte pilata elämänne. Sinun ois pitänyt ottaa lapseton mies tai olla yksin. Myös noiden lasten takia.
Miksi ottaisin lapsettoman miehen? Minulla on omia lapsia. Aikuisia tosin jo.
Ja itse asiassa, tässä on yksi syy, miksi en hoida miehen lapsia. Hän ei mitenkään ollut aikoinaan minun lasteni kanssa. Se oli minulle ok. En vaatinut häneltä mitään. Olen nyt vain vastavuoroinen samalla tavalla.
Niin ei sun tarvitsekaan hoitaa (tosin teinit ei hoitoa tarvisekaan) tai olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Mutta se onko tuollainen elämää, että joka toinen vkl vain sietää lapsia ilman mtn suhdetta heihin, on eri asia. Itse kärsit siinä, halusit sitä myöntää tai et. Et pidä heidän läsnäolostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa uusperheiden ongelmista ja eroista johtuu juurikin niistä ed suhteen lapsista. Ei sinällään siitä, että lapset ovat vaikeita tai muuta, vaan siitä mitä kaikkea se tuo mukanaan kun ihmisellä on lapsi edellisen kumppanin kanssa. Yhteinen historia, ex-puoliso, mustasukkaisuus, ulkopuolisuus. Erittäin vaikeita tunteita ja tilanteita liittyy näihin aina.
Hmmm. Totta nuo ovat asioita, jotka jokaisen pitää pääkopassaan selvittää. Mutta sinäsä ne eivät ole ongelmia, vaan vain käsiteltäviä asioita,
Ne todelliset ongelmat syntyvät kolmesta syystä
1. Lapset ovat erityislapsia. Se vaatii vanhemmaltakin paljon, ja voi olla ylipäääsemätöntä äitipuolelle
2. Vanhempi ei hoida omia hommiaan, vaan laittaa äitipuolen kasvattamaaan lapsia.
3. Eksälle ei laiteta rajoja, vaan hän ujuttautuu elämään mukaan.Suurin osa lapsista ei ole erityislapsia kuitenkaan. Lapsi voi olla normaali lapsi ja silti hänestä riippumattomista asioista uusperhe ei onnistu.
Äiti - ja isäpuolen pitää löytää oma roolinsa, eikä jäädä ulkopuoliseksi. Hänellä pitää olla omanlainen suhde lapseen ja lapsella häneen, tämä EI tarkoita saman veroista sidettä mikä biovanhemmalla on lapseensa. Missään nimessä se ei myöskään tarkoita, että rakastaisi lasta/lapsi rakastaisi isä/äitipuolta.
Ja mitä tulee eksään niin hänen ei tarvitse tehdä mtn, kun hän jo on perheessä lapsen kautta. Hän on lapsen isä/äiti eli lapsessa on osa häntä ja lapsi aina hänestä puhuu. Eksä on siis aina lapsen kautta muistuttamassa itsestä ja entisestä suhteesta ja elämästä.
Mitäköhän sinä mahdat puhua?
Minä olen ollut äitipuoli jo 7 vuotta, eikä minulla ole mitään roolia miehen lapsiin. Olen ulkopuolinen heistä. He ovat ulkopuolisia meidän elämässämme. Koska käyvät vain joka toinen vkl, niin ei edes biovanhemmalla ole samanlaista sidosta lapsiinsa kuin lähivanhemmalla.
Eikä lasten äiti näy minun elämässäni mitenkään. Tiedän, että vanhemmat välillä olevat kommenukoivat keskenään, mutta hyvin, hyvin harvoin on sellaista, mitä minun pitäisi tietää. En ole koskaan edes nähnyt livenä ko henkilöä.
Toki jos on noin idiootti, että suostuu pistämään joka toinen vkl parisuhteen jäihin kun lapsi tulee, eikä näyttäydy kotona.
Mikä saa sinut kuvittelemaan tuollaisia? Lapset olivat juuri täällä tämän viikonlopun, ja olin itse koko viikonlopun kotona. Eilen vielä istuin samassa autossa heidän kanssaan neljä tuntia.
Ja nautit varmasti viikonlopusta ja yhdessäolosta, ottakaa naiset mallia jos haluatte pilata elämänne. Sinun ois pitänyt ottaa lapseton mies tai olla yksin. Myös noiden lasten takia.
Miksi ottaisin lapsettoman miehen? Minulla on omia lapsia. Aikuisia tosin jo.
Ja itse asiassa, tässä on yksi syy, miksi en hoida miehen lapsia. Hän ei mitenkään ollut aikoinaan minun lasteni kanssa. Se oli minulle ok. En vaatinut häneltä mitään. Olen nyt vain vastavuoroinen samalla tavalla.
Niin ei sun tarvitsekaan hoitaa (tosin teinit ei hoitoa tarvisekaan) tai olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Mutta se onko tuollainen elämää, että joka toinen vkl vain sietää lapsia ilman mtn suhdetta heihin, on eri asia. Itse kärsit siinä, halusit sitä myöntää tai et. Et pidä heidän läsnäolostaan.
Ei, en minä kärsi. En oikeastaan edes muista, että lapset ovat meillä, kun istuvat omissa huoneissaan. Elän elämääni ihan samoin kuin silloin, kun lapset eivät ole meillä. Lapsiviikonloppuina tekemiseni painottuvat vanhan äitini avustamiseen ja ystäväni näkemiseen, kun taas ei-lapsiviikonloppuina olen miehen kanssa kahdestaan. Kyse on vain ajankäytön organisoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa uusperheiden ongelmista ja eroista johtuu juurikin niistä ed suhteen lapsista. Ei sinällään siitä, että lapset ovat vaikeita tai muuta, vaan siitä mitä kaikkea se tuo mukanaan kun ihmisellä on lapsi edellisen kumppanin kanssa. Yhteinen historia, ex-puoliso, mustasukkaisuus, ulkopuolisuus. Erittäin vaikeita tunteita ja tilanteita liittyy näihin aina.
Hmmm. Totta nuo ovat asioita, jotka jokaisen pitää pääkopassaan selvittää. Mutta sinäsä ne eivät ole ongelmia, vaan vain käsiteltäviä asioita,
Ne todelliset ongelmat syntyvät kolmesta syystä
1. Lapset ovat erityislapsia. Se vaatii vanhemmaltakin paljon, ja voi olla ylipäääsemätöntä äitipuolelle
2. Vanhempi ei hoida omia hommiaan, vaan laittaa äitipuolen kasvattamaaan lapsia.
3. Eksälle ei laiteta rajoja, vaan hän ujuttautuu elämään mukaan.Suurin osa lapsista ei ole erityislapsia kuitenkaan. Lapsi voi olla normaali lapsi ja silti hänestä riippumattomista asioista uusperhe ei onnistu.
Äiti - ja isäpuolen pitää löytää oma roolinsa, eikä jäädä ulkopuoliseksi. Hänellä pitää olla omanlainen suhde lapseen ja lapsella häneen, tämä EI tarkoita saman veroista sidettä mikä biovanhemmalla on lapseensa. Missään nimessä se ei myöskään tarkoita, että rakastaisi lasta/lapsi rakastaisi isä/äitipuolta.
Ja mitä tulee eksään niin hänen ei tarvitse tehdä mtn, kun hän jo on perheessä lapsen kautta. Hän on lapsen isä/äiti eli lapsessa on osa häntä ja lapsi aina hänestä puhuu. Eksä on siis aina lapsen kautta muistuttamassa itsestä ja entisestä suhteesta ja elämästä.
Mitäköhän sinä mahdat puhua?
Minä olen ollut äitipuoli jo 7 vuotta, eikä minulla ole mitään roolia miehen lapsiin. Olen ulkopuolinen heistä. He ovat ulkopuolisia meidän elämässämme. Koska käyvät vain joka toinen vkl, niin ei edes biovanhemmalla ole samanlaista sidosta lapsiinsa kuin lähivanhemmalla.
Eikä lasten äiti näy minun elämässäni mitenkään. Tiedän, että vanhemmat välillä olevat kommenukoivat keskenään, mutta hyvin, hyvin harvoin on sellaista, mitä minun pitäisi tietää. En ole koskaan edes nähnyt livenä ko henkilöä.
Toki jos on noin idiootti, että suostuu pistämään joka toinen vkl parisuhteen jäihin kun lapsi tulee, eikä näyttäydy kotona.
Mikä saa sinut kuvittelemaan tuollaisia? Lapset olivat juuri täällä tämän viikonlopun, ja olin itse koko viikonlopun kotona. Eilen vielä istuin samassa autossa heidän kanssaan neljä tuntia.
Ja nautit varmasti viikonlopusta ja yhdessäolosta, ottakaa naiset mallia jos haluatte pilata elämänne. Sinun ois pitänyt ottaa lapseton mies tai olla yksin. Myös noiden lasten takia.
Miksi ottaisin lapsettoman miehen? Minulla on omia lapsia. Aikuisia tosin jo.
Ja itse asiassa, tässä on yksi syy, miksi en hoida miehen lapsia. Hän ei mitenkään ollut aikoinaan minun lasteni kanssa. Se oli minulle ok. En vaatinut häneltä mitään. Olen nyt vain vastavuoroinen samalla tavalla.
Niin ei sun tarvitsekaan hoitaa (tosin teinit ei hoitoa tarvisekaan) tai olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Mutta se onko tuollainen elämää, että joka toinen vkl vain sietää lapsia ilman mtn suhdetta heihin, on eri asia. Itse kärsit siinä, halusit sitä myöntää tai et. Et pidä heidän läsnäolostaan.
Ei, en minä kärsi. En oikeastaan edes muista, että lapset ovat meillä, kun istuvat omissa huoneissaan. Elän elämääni ihan samoin kuin silloin, kun lapset eivät ole meillä. Lapsiviikonloppuina tekemiseni painottuvat vanhan äitini avustamiseen ja ystäväni näkemiseen, kun taas ei-lapsiviikonloppuina olen miehen kanssa kahdestaan. Kyse on vain ajankäytön organisoinnista.
Kyllä kärsit, esität vain ettei haittaa tai ettet ole mustasukkainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa uusperheiden ongelmista ja eroista johtuu juurikin niistä ed suhteen lapsista. Ei sinällään siitä, että lapset ovat vaikeita tai muuta, vaan siitä mitä kaikkea se tuo mukanaan kun ihmisellä on lapsi edellisen kumppanin kanssa. Yhteinen historia, ex-puoliso, mustasukkaisuus, ulkopuolisuus. Erittäin vaikeita tunteita ja tilanteita liittyy näihin aina.
Hmmm. Totta nuo ovat asioita, jotka jokaisen pitää pääkopassaan selvittää. Mutta sinäsä ne eivät ole ongelmia, vaan vain käsiteltäviä asioita,
Ne todelliset ongelmat syntyvät kolmesta syystä
1. Lapset ovat erityislapsia. Se vaatii vanhemmaltakin paljon, ja voi olla ylipäääsemätöntä äitipuolelle
2. Vanhempi ei hoida omia hommiaan, vaan laittaa äitipuolen kasvattamaaan lapsia.
3. Eksälle ei laiteta rajoja, vaan hän ujuttautuu elämään mukaan.Suurin osa lapsista ei ole erityislapsia kuitenkaan. Lapsi voi olla normaali lapsi ja silti hänestä riippumattomista asioista uusperhe ei onnistu.
Äiti - ja isäpuolen pitää löytää oma roolinsa, eikä jäädä ulkopuoliseksi. Hänellä pitää olla omanlainen suhde lapseen ja lapsella häneen, tämä EI tarkoita saman veroista sidettä mikä biovanhemmalla on lapseensa. Missään nimessä se ei myöskään tarkoita, että rakastaisi lasta/lapsi rakastaisi isä/äitipuolta.
Ja mitä tulee eksään niin hänen ei tarvitse tehdä mtn, kun hän jo on perheessä lapsen kautta. Hän on lapsen isä/äiti eli lapsessa on osa häntä ja lapsi aina hänestä puhuu. Eksä on siis aina lapsen kautta muistuttamassa itsestä ja entisestä suhteesta ja elämästä.
Mitäköhän sinä mahdat puhua?
Minä olen ollut äitipuoli jo 7 vuotta, eikä minulla ole mitään roolia miehen lapsiin. Olen ulkopuolinen heistä. He ovat ulkopuolisia meidän elämässämme. Koska käyvät vain joka toinen vkl, niin ei edes biovanhemmalla ole samanlaista sidosta lapsiinsa kuin lähivanhemmalla.
Eikä lasten äiti näy minun elämässäni mitenkään. Tiedän, että vanhemmat välillä olevat kommenukoivat keskenään, mutta hyvin, hyvin harvoin on sellaista, mitä minun pitäisi tietää. En ole koskaan edes nähnyt livenä ko henkilöä.
Toki jos on noin idiootti, että suostuu pistämään joka toinen vkl parisuhteen jäihin kun lapsi tulee, eikä näyttäydy kotona.
Mikä saa sinut kuvittelemaan tuollaisia? Lapset olivat juuri täällä tämän viikonlopun, ja olin itse koko viikonlopun kotona. Eilen vielä istuin samassa autossa heidän kanssaan neljä tuntia.
Ja nautit varmasti viikonlopusta ja yhdessäolosta, ottakaa naiset mallia jos haluatte pilata elämänne. Sinun ois pitänyt ottaa lapseton mies tai olla yksin. Myös noiden lasten takia.
Miksi ottaisin lapsettoman miehen? Minulla on omia lapsia. Aikuisia tosin jo.
Ja itse asiassa, tässä on yksi syy, miksi en hoida miehen lapsia. Hän ei mitenkään ollut aikoinaan minun lasteni kanssa. Se oli minulle ok. En vaatinut häneltä mitään. Olen nyt vain vastavuoroinen samalla tavalla.
Niin ei sun tarvitsekaan hoitaa (tosin teinit ei hoitoa tarvisekaan) tai olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Mutta se onko tuollainen elämää, että joka toinen vkl vain sietää lapsia ilman mtn suhdetta heihin, on eri asia. Itse kärsit siinä, halusit sitä myöntää tai et. Et pidä heidän läsnäolostaan.
Ei, en minä kärsi. En oikeastaan edes muista, että lapset ovat meillä, kun istuvat omissa huoneissaan. Elän elämääni ihan samoin kuin silloin, kun lapset eivät ole meillä. Lapsiviikonloppuina tekemiseni painottuvat vanhan äitini avustamiseen ja ystäväni näkemiseen, kun taas ei-lapsiviikonloppuina olen miehen kanssa kahdestaan. Kyse on vain ajankäytön organisoinnista.
Kyllä kärsit, esität vain ettei haittaa tai ettet ole mustasukkainen.
Ok, kiitos tiedosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa uusperheiden ongelmista ja eroista johtuu juurikin niistä ed suhteen lapsista. Ei sinällään siitä, että lapset ovat vaikeita tai muuta, vaan siitä mitä kaikkea se tuo mukanaan kun ihmisellä on lapsi edellisen kumppanin kanssa. Yhteinen historia, ex-puoliso, mustasukkaisuus, ulkopuolisuus. Erittäin vaikeita tunteita ja tilanteita liittyy näihin aina.
Hmmm. Totta nuo ovat asioita, jotka jokaisen pitää pääkopassaan selvittää. Mutta sinäsä ne eivät ole ongelmia, vaan vain käsiteltäviä asioita,
Ne todelliset ongelmat syntyvät kolmesta syystä
1. Lapset ovat erityislapsia. Se vaatii vanhemmaltakin paljon, ja voi olla ylipäääsemätöntä äitipuolelle
2. Vanhempi ei hoida omia hommiaan, vaan laittaa äitipuolen kasvattamaaan lapsia.
3. Eksälle ei laiteta rajoja, vaan hän ujuttautuu elämään mukaan.Suurin osa lapsista ei ole erityislapsia kuitenkaan. Lapsi voi olla normaali lapsi ja silti hänestä riippumattomista asioista uusperhe ei onnistu.
Äiti - ja isäpuolen pitää löytää oma roolinsa, eikä jäädä ulkopuoliseksi. Hänellä pitää olla omanlainen suhde lapseen ja lapsella häneen, tämä EI tarkoita saman veroista sidettä mikä biovanhemmalla on lapseensa. Missään nimessä se ei myöskään tarkoita, että rakastaisi lasta/lapsi rakastaisi isä/äitipuolta.
Ja mitä tulee eksään niin hänen ei tarvitse tehdä mtn, kun hän jo on perheessä lapsen kautta. Hän on lapsen isä/äiti eli lapsessa on osa häntä ja lapsi aina hänestä puhuu. Eksä on siis aina lapsen kautta muistuttamassa itsestä ja entisestä suhteesta ja elämästä.
Mitäköhän sinä mahdat puhua?
Minä olen ollut äitipuoli jo 7 vuotta, eikä minulla ole mitään roolia miehen lapsiin. Olen ulkopuolinen heistä. He ovat ulkopuolisia meidän elämässämme. Koska käyvät vain joka toinen vkl, niin ei edes biovanhemmalla ole samanlaista sidosta lapsiinsa kuin lähivanhemmalla.
Eikä lasten äiti näy minun elämässäni mitenkään. Tiedän, että vanhemmat välillä olevat kommenukoivat keskenään, mutta hyvin, hyvin harvoin on sellaista, mitä minun pitäisi tietää. En ole koskaan edes nähnyt livenä ko henkilöä.
Toki jos on noin idiootti, että suostuu pistämään joka toinen vkl parisuhteen jäihin kun lapsi tulee, eikä näyttäydy kotona.
Mikä saa sinut kuvittelemaan tuollaisia? Lapset olivat juuri täällä tämän viikonlopun, ja olin itse koko viikonlopun kotona. Eilen vielä istuin samassa autossa heidän kanssaan neljä tuntia.
Ja nautit varmasti viikonlopusta ja yhdessäolosta, ottakaa naiset mallia jos haluatte pilata elämänne. Sinun ois pitänyt ottaa lapseton mies tai olla yksin. Myös noiden lasten takia.
Miksi ottaisin lapsettoman miehen? Minulla on omia lapsia. Aikuisia tosin jo.
Ja itse asiassa, tässä on yksi syy, miksi en hoida miehen lapsia. Hän ei mitenkään ollut aikoinaan minun lasteni kanssa. Se oli minulle ok. En vaatinut häneltä mitään. Olen nyt vain vastavuoroinen samalla tavalla.
Niin ei sun tarvitsekaan hoitaa (tosin teinit ei hoitoa tarvisekaan) tai olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Mutta se onko tuollainen elämää, että joka toinen vkl vain sietää lapsia ilman mtn suhdetta heihin, on eri asia. Itse kärsit siinä, halusit sitä myöntää tai et. Et pidä heidän läsnäolostaan.
Ei, en minä kärsi. En oikeastaan edes muista, että lapset ovat meillä, kun istuvat omissa huoneissaan. Elän elämääni ihan samoin kuin silloin, kun lapset eivät ole meillä. Lapsiviikonloppuina tekemiseni painottuvat vanhan äitini avustamiseen ja ystäväni näkemiseen, kun taas ei-lapsiviikonloppuina olen miehen kanssa kahdestaan. Kyse on vain ajankäytön organisoinnista.
Kyllä kärsit, esität vain ettei haittaa tai ettet ole mustasukkainen.
Ylläoleva kertoi, että hänellä on myös omia lapsia. Miksi sellainen ihminen olisi mustasukkainen toisen lapsista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole eroa tullut, mutta kyllä tympii ja rasittaa kun miehen 6v tulee joka toinen vkonloppu. Lapsi roikkuu ja vaatii viihdyttämistä tavalla joka on itselleni aivan vierasta. Omassa lapsuudessani lapset ohjattiin leikkimään, mutta tämä mankuu jatkuvasti ohjattua tekemistä. Ihmettelen myös ettei tuon ikäiseltä takapuolenkaan pyyhkiminen onnistu ja muuta vastaavaa.
Minun asiani ei kuitenkaan ole puuttua eikä mieskään puutu kun äitinsä vastaa pääsääntöisesti kasvatuksesta, meillä käyminen sen verran vähäisempää. Välillä vaan joka toinen viikonloppukin tuntuu paljolta ja ne päivåt erittäin pitkiltä.Ei kyllä hirveästi heru sympatiaa. Ensinnäkin olet ottanut mieheksi tuollaisen vätyksen, joka ei osallistu edes oman lapsensa kasvattamiseen, ja toisekseen miehesi on niin kamala, että on ottanut naisen, joka ei edes siedä miehen lasta. Huh, mikä kultakimpale taas tuo sinunkin miehesi. Lapsiparka.
Tää ei munkaan arvomaailmaan mahdu, että miten joku lapsen vanhempi voi ottaa puolisokseen sellaisen, joka ei pidä lapsesta.
Minulla on lapsia, ja jos joskus ottaisin jonkun puolison niin vakavaan suhteeseen, että hän tapaisi mun lapsenikin, niin mulle olisi todella tärkeää, että hän suhtautuu lapsiin positiivisesti. Mistä nämä tyypit edes kaivaa noita lapsivihaisia kumppaneita? Jos mietin koko kaveriporukkanikin läpi, niin kaikki on tosi mukavia mun lapsille. En todellakaan voisi ottaa puolisoa, jolle mun lapset olisi jotenkin ongelma.
Ja sitten nämä, ketkä on muuttaneet yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia, vielä itkee palstalla, kuinka kamala se teini on. Joo, teinit nyt on vähän sellaisia. Ihan kuin et olisi tiennyt, mihin ryhdyit. Itse olit varmaan teininä mitä parhain käytökseltäsi?
Enkä jotenkin ymmärrä sitäkään, että miten uusperheissä ei muka mitenkään pääse tämä uusi puoliso vaikuttamaan toisen lapsen käytökseen. Mun ihan kaveritkin - varsinkin lasten kummit - komentaa tuosta noin vaan mun lapsia, myös sivistää, neuvoo ja ohjaa mun lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Miten ihmeessä joku puoliso voisi olla asemassa, jossa ei voisi mitenkään vaikuttaa?
Minä en kauheasti pitänyt mieheni lapsista, kerroin sen heti alkuun miehelle, mutta hän silti halusi kanssani naimisiin asti. Vuosien varrella olen ihan oppinut pitämään heistä, mutta aikaa en heidän kanssaan silti vietä.
Mikäli tulkitsen oikein, niin kyse on siitä, että mies elää minun kanssani 26 päivää kuukaudessa ja lastensa kanssa 4 päivää kuussa. Lapset myös kasvavat ja poistuvat pikkuhiljaa elämästä, jolloin lopulta hän elää lastensa kanssa ehkä 4 tuntia kuussa. Mikä peruste on hylätä elämänsä rakkaus tällaisten tuntimäärien vuoksi?
No tuossa nyt menee jo perusteellisesti vikaan se, että tuo isä on itse jo lähestulkoon hylännyt nuo lapsensa. Häntä tuskin hirveästi sitten kiinnostaakaan, että onko niillä lapsilla hyvä olla teillä vai ei, kun itsekin vaan odottaa, ettei tarvisi kuin korkeintaan pari tuntia enää lapsiaan sietää.
Miten pystyt arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuuta omista lapsistaan? Itse en pystyisi.
Mistä lähtien isää, joka tapaa lapsiasn joka toinen vkl, on kutsuttu lapsensa hylänneeksi?? Tuolla logiikalla suurin osa miehistä on hyljännyt lapsensa.
Huom. Mies kantaa vastuunsa lapsistaan. Jos hän ei kantaisi vastuuta, ei hän koskaan heitä näkisi.
Kyllä kaikki kunnolliset miehet pitää lapsia eron jälkeen arkenakin. Ainoa poikkeus tähän, jos on pakko asua töiden vuoksi eri paikkakunnalla tai lapsen äiti on muuttanut eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Jos nyt ei ihan viikko-viikko, niin edes n. 35-65 jako (4 pvä/kk on vain n. 13%). Kyllä siinä kuule se lapsen äiti hoitaa kaikki lapsen asiat, hankinnat, arjen kokonaan jne., eli hän kantaa yksin vastuun, ja isä nyt viettelee pari vapaapäivää pari kertaa kuussa.
Oletko muuten koskaan miettinyt, että jos lasten äiti kuolisi, niin lapset olisi teillä aina?
Tuossapa onkin vähän näkökulmaa ap:sta lähtien tämän ketjun naisille, jotka eivät pidä miehensä lapsista. Tosiaan, jos lasten äiti kuolee, niin lapset varmasti muuttaisivat täysiaikaisesti ainoan elossa olevan huoltajansa luo. Siinähäpähän sitten mietitte, että oliko hirveää, kun miehen teini kävi vain joka toinen viikonloppu.
On muuten aika jännä, että ne on juuri ne viikonloppuisät, jotka ottaa näitä lapsia vihaavia puolisoita. Ei ainakaan itselläni osunut yhtään tästä silmään, jolla olisi lapset viikollakin tai vaikkapa niin päin, että olisi enemmän lapset isällään kuin äidillään.
Tässä ketjussa on myös paljon ajateltavaa naisille, jotka eroavat ns turhan vuoksi. Eli eivät väkivallan tms johdosta.
Miettikää vähän etukäteen, mihin kaikkeen lapsenne altistatte eron jälkeen. Oisko sittenkin ollut parempi jatkaa parisuhteessa miehen kanssa, vaikka tämä ei oikein puhu eikä pussaa?
En usko, että kukaan koskaan eroaa turhaan. Eron todellisista syistä ei vaan kerrota, koska se uhriksikin joutuminen saattaa hävettää. Esim. itse olen eronnut ja nyt exäni on juuri tuollainen viikonloppuisä, joka ei halua lapsiaan enempää. Oltiin yhdessä 4v ennen lapsia, mies oli vastuullisessa työssä, oli ystäviä, hyvät välit lapsuuden perheeseensä - mikään ei hälyttänyt. Hän oli lasten hankinnassa täysillä mukana. Jotain tapahtui ja hän ahdistui lapsiarjessa. Vetäytyi itse hommasta, alkoi tehdä ylitöitä, suostui vaikka mihin harrastusporukan hallitukseen jne. ja ylipäätään harrasti paljon.
Lapset oli pieniä, joten minä olin täysin sidoksissa heihin päiväkotipäivien ulkopuolella. Mies aloitti hirveän riidan joka kerta, jos minä halusin mennä jonnekin ilman lapsia. Hän lyttäsi, haukkui ja lannisti mun urasuunnitelmia. Ihan siitä, että halusin kerran kuussa mennä ystävän kanssa kahville töiden jälkeen, tuli aivan kamala riita, vaikka jokainen muu päivä olin lasten kanssa. Myös esim. laittoi telkkarin täysille ja toisella kertaa alkoi imuroimaan ihan tahallaan, kun olin puhelimessa. Minä en saanut mennä minnekään, mun ei kannattanut tehdä mitään jne. Aloin olla jo tosi passivoitunut ja voin todella huonosti tuollaisessa elämässä.
Ero oli todellakin helpotus. Olen eron jälkeen saanut työurani nousuun, lasten kanssa on mukavaa, kotona on helppo hengittää, tapaan ystäviäni paljon enemmän nykyään (mullahan on joka toinen viikonloppu omaa aikaa). Se ilmapiiri ennen eroa oli aivan hirveää lapsillekin. Nuorempi ei muista, mutta esikoinen kyllä kärsi siitä.
Ja joo, mun exäni on juuri tuollainen, millaisia miehiä nämä naiset on ottaneet. Oma arki kiinnostaa enemmän kuin lapsensa. Nyt lapset onneksi joutuvat katselemaan tuota vain joka toinen viikonloppu ja luulen, että sen verran se isäkin pystyy esittämään, että häntä kiinnostaisi olla lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole eroa tullut, mutta kyllä tympii ja rasittaa kun miehen 6v tulee joka toinen vkonloppu. Lapsi roikkuu ja vaatii viihdyttämistä tavalla joka on itselleni aivan vierasta. Omassa lapsuudessani lapset ohjattiin leikkimään, mutta tämä mankuu jatkuvasti ohjattua tekemistä. Ihmettelen myös ettei tuon ikäiseltä takapuolenkaan pyyhkiminen onnistu ja muuta vastaavaa.
Minun asiani ei kuitenkaan ole puuttua eikä mieskään puutu kun äitinsä vastaa pääsääntöisesti kasvatuksesta, meillä käyminen sen verran vähäisempää. Välillä vaan joka toinen viikonloppukin tuntuu paljolta ja ne päivåt erittäin pitkiltä.Ei kyllä hirveästi heru sympatiaa. Ensinnäkin olet ottanut mieheksi tuollaisen vätyksen, joka ei osallistu edes oman lapsensa kasvattamiseen, ja toisekseen miehesi on niin kamala, että on ottanut naisen, joka ei edes siedä miehen lasta. Huh, mikä kultakimpale taas tuo sinunkin miehesi. Lapsiparka.
Tää ei munkaan arvomaailmaan mahdu, että miten joku lapsen vanhempi voi ottaa puolisokseen sellaisen, joka ei pidä lapsesta.
Minulla on lapsia, ja jos joskus ottaisin jonkun puolison niin vakavaan suhteeseen, että hän tapaisi mun lapsenikin, niin mulle olisi todella tärkeää, että hän suhtautuu lapsiin positiivisesti. Mistä nämä tyypit edes kaivaa noita lapsivihaisia kumppaneita? Jos mietin koko kaveriporukkanikin läpi, niin kaikki on tosi mukavia mun lapsille. En todellakaan voisi ottaa puolisoa, jolle mun lapset olisi jotenkin ongelma.
Ja sitten nämä, ketkä on muuttaneet yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia, vielä itkee palstalla, kuinka kamala se teini on. Joo, teinit nyt on vähän sellaisia. Ihan kuin et olisi tiennyt, mihin ryhdyit. Itse olit varmaan teininä mitä parhain käytökseltäsi?
Enkä jotenkin ymmärrä sitäkään, että miten uusperheissä ei muka mitenkään pääse tämä uusi puoliso vaikuttamaan toisen lapsen käytökseen. Mun ihan kaveritkin - varsinkin lasten kummit - komentaa tuosta noin vaan mun lapsia, myös sivistää, neuvoo ja ohjaa mun lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Miten ihmeessä joku puoliso voisi olla asemassa, jossa ei voisi mitenkään vaikuttaa?
Minä en kauheasti pitänyt mieheni lapsista, kerroin sen heti alkuun miehelle, mutta hän silti halusi kanssani naimisiin asti. Vuosien varrella olen ihan oppinut pitämään heistä, mutta aikaa en heidän kanssaan silti vietä.
Mikäli tulkitsen oikein, niin kyse on siitä, että mies elää minun kanssani 26 päivää kuukaudessa ja lastensa kanssa 4 päivää kuussa. Lapset myös kasvavat ja poistuvat pikkuhiljaa elämästä, jolloin lopulta hän elää lastensa kanssa ehkä 4 tuntia kuussa. Mikä peruste on hylätä elämänsä rakkaus tällaisten tuntimäärien vuoksi?
No tuossa nyt menee jo perusteellisesti vikaan se, että tuo isä on itse jo lähestulkoon hylännyt nuo lapsensa. Häntä tuskin hirveästi sitten kiinnostaakaan, että onko niillä lapsilla hyvä olla teillä vai ei, kun itsekin vaan odottaa, ettei tarvisi kuin korkeintaan pari tuntia enää lapsiaan sietää.
Miten pystyt arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuuta omista lapsistaan? Itse en pystyisi.
Mistä lähtien isää, joka tapaa lapsiasn joka toinen vkl, on kutsuttu lapsensa hylänneeksi?? Tuolla logiikalla suurin osa miehistä on hyljännyt lapsensa.
Huom. Mies kantaa vastuunsa lapsistaan. Jos hän ei kantaisi vastuuta, ei hän koskaan heitä näkisi.
Kyllä kaikki kunnolliset miehet pitää lapsia eron jälkeen arkenakin. Ainoa poikkeus tähän, jos on pakko asua töiden vuoksi eri paikkakunnalla tai lapsen äiti on muuttanut eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Jos nyt ei ihan viikko-viikko, niin edes n. 35-65 jako (4 pvä/kk on vain n. 13%). Kyllä siinä kuule se lapsen äiti hoitaa kaikki lapsen asiat, hankinnat, arjen kokonaan jne., eli hän kantaa yksin vastuun, ja isä nyt viettelee pari vapaapäivää pari kertaa kuussa.
Oletko muuten koskaan miettinyt, että jos lasten äiti kuolisi, niin lapset olisi teillä aina?
Tuossapa onkin vähän näkökulmaa ap:sta lähtien tämän ketjun naisille, jotka eivät pidä miehensä lapsista. Tosiaan, jos lasten äiti kuolee, niin lapset varmasti muuttaisivat täysiaikaisesti ainoan elossa olevan huoltajansa luo. Siinähäpähän sitten mietitte, että oliko hirveää, kun miehen teini kävi vain joka toinen viikonloppu.
On muuten aika jännä, että ne on juuri ne viikonloppuisät, jotka ottaa näitä lapsia vihaavia puolisoita. Ei ainakaan itselläni osunut yhtään tästä silmään, jolla olisi lapset viikollakin tai vaikkapa niin päin, että olisi enemmän lapset isällään kuin äidillään.
Tässä ketjussa on myös paljon ajateltavaa naisille, jotka eroavat ns turhan vuoksi. Eli eivät väkivallan tms johdosta.
Miettikää vähän etukäteen, mihin kaikkeen lapsenne altistatte eron jälkeen. Oisko sittenkin ollut parempi jatkaa parisuhteessa miehen kanssa, vaikka tämä ei oikein puhu eikä pussaa?
En usko, että kukaan koskaan eroaa turhaan. Eron todellisista syistä ei vaan kerrota, koska se uhriksikin joutuminen saattaa hävettää. Esim. itse olen eronnut ja nyt exäni on juuri tuollainen viikonloppuisä, joka ei halua lapsiaan enempää. Oltiin yhdessä 4v ennen lapsia, mies oli vastuullisessa työssä, oli ystäviä, hyvät välit lapsuuden perheeseensä - mikään ei hälyttänyt. Hän oli lasten hankinnassa täysillä mukana. Jotain tapahtui ja hän ahdistui lapsiarjessa. Vetäytyi itse hommasta, alkoi tehdä ylitöitä, suostui vaikka mihin harrastusporukan hallitukseen jne. ja ylipäätään harrasti paljon.
Lapset oli pieniä, joten minä olin täysin sidoksissa heihin päiväkotipäivien ulkopuolella. Mies aloitti hirveän riidan joka kerta, jos minä halusin mennä jonnekin ilman lapsia. Hän lyttäsi, haukkui ja lannisti mun urasuunnitelmia. Ihan siitä, että halusin kerran kuussa mennä ystävän kanssa kahville töiden jälkeen, tuli aivan kamala riita, vaikka jokainen muu päivä olin lasten kanssa. Myös esim. laittoi telkkarin täysille ja toisella kertaa alkoi imuroimaan ihan tahallaan, kun olin puhelimessa. Minä en saanut mennä minnekään, mun ei kannattanut tehdä mitään jne. Aloin olla jo tosi passivoitunut ja voin todella huonosti tuollaisessa elämässä.
Ero oli todellakin helpotus. Olen eron jälkeen saanut työurani nousuun, lasten kanssa on mukavaa, kotona on helppo hengittää, tapaan ystäviäni paljon enemmän nykyään (mullahan on joka toinen viikonloppu omaa aikaa). Se ilmapiiri ennen eroa oli aivan hirveää lapsillekin. Nuorempi ei muista, mutta esikoinen kyllä kärsi siitä.
Ja joo, mun exäni on juuri tuollainen, millaisia miehiä nämä naiset on ottaneet. Oma arki kiinnostaa enemmän kuin lapsensa. Nyt lapset onneksi joutuvat katselemaan tuota vain joka toinen viikonloppu ja luulen, että sen verran se isäkin pystyy esittämään, että häntä kiinnostaisi olla lastensa kanssa.
Kyllä minulla oli turha ero. Mies siis rakastui toiseen, emmekä edes yrittäneet parantaa tilannetta. Minusta jokainen lapsiperheen ero turha, kun ei edes yritetä etsiä ratkaisua.
Mieheni ero oli myös ns turha. Heille tuli konkurssi, ja oli tiukkaa, joo. Mutta miksi pitää rikkoa lasten koti sen takia? Ei se ero tehnyt konkurssia tekemättömäksi. He sentäs kävivät pariterapiassa, mutta nainen ei vain päässyt yli siitä, että koti meni alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole eroa tullut, mutta kyllä tympii ja rasittaa kun miehen 6v tulee joka toinen vkonloppu. Lapsi roikkuu ja vaatii viihdyttämistä tavalla joka on itselleni aivan vierasta. Omassa lapsuudessani lapset ohjattiin leikkimään, mutta tämä mankuu jatkuvasti ohjattua tekemistä. Ihmettelen myös ettei tuon ikäiseltä takapuolenkaan pyyhkiminen onnistu ja muuta vastaavaa.
Minun asiani ei kuitenkaan ole puuttua eikä mieskään puutu kun äitinsä vastaa pääsääntöisesti kasvatuksesta, meillä käyminen sen verran vähäisempää. Välillä vaan joka toinen viikonloppukin tuntuu paljolta ja ne päivåt erittäin pitkiltä.Ei kyllä hirveästi heru sympatiaa. Ensinnäkin olet ottanut mieheksi tuollaisen vätyksen, joka ei osallistu edes oman lapsensa kasvattamiseen, ja toisekseen miehesi on niin kamala, että on ottanut naisen, joka ei edes siedä miehen lasta. Huh, mikä kultakimpale taas tuo sinunkin miehesi. Lapsiparka.
Tää ei munkaan arvomaailmaan mahdu, että miten joku lapsen vanhempi voi ottaa puolisokseen sellaisen, joka ei pidä lapsesta.
Minulla on lapsia, ja jos joskus ottaisin jonkun puolison niin vakavaan suhteeseen, että hän tapaisi mun lapsenikin, niin mulle olisi todella tärkeää, että hän suhtautuu lapsiin positiivisesti. Mistä nämä tyypit edes kaivaa noita lapsivihaisia kumppaneita? Jos mietin koko kaveriporukkanikin läpi, niin kaikki on tosi mukavia mun lapsille. En todellakaan voisi ottaa puolisoa, jolle mun lapset olisi jotenkin ongelma.
Ja sitten nämä, ketkä on muuttaneet yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia, vielä itkee palstalla, kuinka kamala se teini on. Joo, teinit nyt on vähän sellaisia. Ihan kuin et olisi tiennyt, mihin ryhdyit. Itse olit varmaan teininä mitä parhain käytökseltäsi?
Enkä jotenkin ymmärrä sitäkään, että miten uusperheissä ei muka mitenkään pääse tämä uusi puoliso vaikuttamaan toisen lapsen käytökseen. Mun ihan kaveritkin - varsinkin lasten kummit - komentaa tuosta noin vaan mun lapsia, myös sivistää, neuvoo ja ohjaa mun lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Miten ihmeessä joku puoliso voisi olla asemassa, jossa ei voisi mitenkään vaikuttaa?
Minä en kauheasti pitänyt mieheni lapsista, kerroin sen heti alkuun miehelle, mutta hän silti halusi kanssani naimisiin asti. Vuosien varrella olen ihan oppinut pitämään heistä, mutta aikaa en heidän kanssaan silti vietä.
Mikäli tulkitsen oikein, niin kyse on siitä, että mies elää minun kanssani 26 päivää kuukaudessa ja lastensa kanssa 4 päivää kuussa. Lapset myös kasvavat ja poistuvat pikkuhiljaa elämästä, jolloin lopulta hän elää lastensa kanssa ehkä 4 tuntia kuussa. Mikä peruste on hylätä elämänsä rakkaus tällaisten tuntimäärien vuoksi?
No tuossa nyt menee jo perusteellisesti vikaan se, että tuo isä on itse jo lähestulkoon hylännyt nuo lapsensa. Häntä tuskin hirveästi sitten kiinnostaakaan, että onko niillä lapsilla hyvä olla teillä vai ei, kun itsekin vaan odottaa, ettei tarvisi kuin korkeintaan pari tuntia enää lapsiaan sietää.
Miten pystyt arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuuta omista lapsistaan? Itse en pystyisi.
Mistä lähtien isää, joka tapaa lapsiasn joka toinen vkl, on kutsuttu lapsensa hylänneeksi?? Tuolla logiikalla suurin osa miehistä on hyljännyt lapsensa.
Huom. Mies kantaa vastuunsa lapsistaan. Jos hän ei kantaisi vastuuta, ei hän koskaan heitä näkisi.
Kyllä kaikki kunnolliset miehet pitää lapsia eron jälkeen arkenakin. Ainoa poikkeus tähän, jos on pakko asua töiden vuoksi eri paikkakunnalla tai lapsen äiti on muuttanut eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Jos nyt ei ihan viikko-viikko, niin edes n. 35-65 jako (4 pvä/kk on vain n. 13%). Kyllä siinä kuule se lapsen äiti hoitaa kaikki lapsen asiat, hankinnat, arjen kokonaan jne., eli hän kantaa yksin vastuun, ja isä nyt viettelee pari vapaapäivää pari kertaa kuussa.
Oletko muuten koskaan miettinyt, että jos lasten äiti kuolisi, niin lapset olisi teillä aina?
Tuossapa onkin vähän näkökulmaa ap:sta lähtien tämän ketjun naisille, jotka eivät pidä miehensä lapsista. Tosiaan, jos lasten äiti kuolee, niin lapset varmasti muuttaisivat täysiaikaisesti ainoan elossa olevan huoltajansa luo. Siinähäpähän sitten mietitte, että oliko hirveää, kun miehen teini kävi vain joka toinen viikonloppu.
On muuten aika jännä, että ne on juuri ne viikonloppuisät, jotka ottaa näitä lapsia vihaavia puolisoita. Ei ainakaan itselläni osunut yhtään tästä silmään, jolla olisi lapset viikollakin tai vaikkapa niin päin, että olisi enemmän lapset isällään kuin äidillään.
Tässä ketjussa on myös paljon ajateltavaa naisille, jotka eroavat ns turhan vuoksi. Eli eivät väkivallan tms johdosta.
Miettikää vähän etukäteen, mihin kaikkeen lapsenne altistatte eron jälkeen. Oisko sittenkin ollut parempi jatkaa parisuhteessa miehen kanssa, vaikka tämä ei oikein puhu eikä pussaa?
En usko, että kukaan koskaan eroaa turhaan. Eron todellisista syistä ei vaan kerrota, koska se uhriksikin joutuminen saattaa hävettää. Esim. itse olen eronnut ja nyt exäni on juuri tuollainen viikonloppuisä, joka ei halua lapsiaan enempää. Oltiin yhdessä 4v ennen lapsia, mies oli vastuullisessa työssä, oli ystäviä, hyvät välit lapsuuden perheeseensä - mikään ei hälyttänyt. Hän oli lasten hankinnassa täysillä mukana. Jotain tapahtui ja hän ahdistui lapsiarjessa. Vetäytyi itse hommasta, alkoi tehdä ylitöitä, suostui vaikka mihin harrastusporukan hallitukseen jne. ja ylipäätään harrasti paljon.
Lapset oli pieniä, joten minä olin täysin sidoksissa heihin päiväkotipäivien ulkopuolella. Mies aloitti hirveän riidan joka kerta, jos minä halusin mennä jonnekin ilman lapsia. Hän lyttäsi, haukkui ja lannisti mun urasuunnitelmia. Ihan siitä, että halusin kerran kuussa mennä ystävän kanssa kahville töiden jälkeen, tuli aivan kamala riita, vaikka jokainen muu päivä olin lasten kanssa. Myös esim. laittoi telkkarin täysille ja toisella kertaa alkoi imuroimaan ihan tahallaan, kun olin puhelimessa. Minä en saanut mennä minnekään, mun ei kannattanut tehdä mitään jne. Aloin olla jo tosi passivoitunut ja voin todella huonosti tuollaisessa elämässä.
Ero oli todellakin helpotus. Olen eron jälkeen saanut työurani nousuun, lasten kanssa on mukavaa, kotona on helppo hengittää, tapaan ystäviäni paljon enemmän nykyään (mullahan on joka toinen viikonloppu omaa aikaa). Se ilmapiiri ennen eroa oli aivan hirveää lapsillekin. Nuorempi ei muista, mutta esikoinen kyllä kärsi siitä.
Ja joo, mun exäni on juuri tuollainen, millaisia miehiä nämä naiset on ottaneet. Oma arki kiinnostaa enemmän kuin lapsensa. Nyt lapset onneksi joutuvat katselemaan tuota vain joka toinen viikonloppu ja luulen, että sen verran se isäkin pystyy esittämään, että häntä kiinnostaisi olla lastensa kanssa.
Kyllä minulla oli turha ero. Mies siis rakastui toiseen, emmekä edes yrittäneet parantaa tilannetta. Minusta jokainen lapsiperheen ero turha, kun ei edes yritetä etsiä ratkaisua.
Mieheni ero oli myös ns turha. Heille tuli konkurssi, ja oli tiukkaa, joo. Mutta miksi pitää rikkoa lasten koti sen takia? Ei se ero tehnyt konkurssia tekemättömäksi. He sentäs kävivät pariterapiassa, mutta nainen ei vain päässyt yli siitä, että koti meni alta.
Ei se mielestäni ole turha ero, jos toinen osapuoli on rakastunut toiseen. Sehän olisi ollut täysi kulissiavioliitto, jos olisitte jääneet yhteen. Se ei lasten vuoksi kannata. Kaverillani (oli siis tarinan lapsi) kävi niin, että hän sai n. 16-vuotiaana tietää, että toisella vanhemmallaan oli ollut salasuhde jo 10 vuotta. Olivat lasten takia päättäneet jatkaa avioliitossa, mutta tuolloin erosivat (kaverini oli kuopus ja sisaruksensa tuolloin jo aikuisia).
Kaverini elämältä meni ihan pohja. Häneltä meni välit kokonaan tuohon vanhempaan, jolla toinen suhde oli, hän masentui ja lukio jäi kesken. Kävi myöhemmin amislinjan, jolle ei voinut terveyssyiden vuoksi työllistyä. Hänen veljellänsä ei mennyt yhtään sen paremmin. Kaveri selitti, että tuon jälkeen hän ymmärsi lapsuudenkotinsa dynamiikan, sen kuinka oli aina kokenut, että oli jotenkin kylmää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäkää, että sieltä tulee paketti historiaa ja tiettyä ennaltamäärittävää tulevaisuutta. Ei ole sellaista vaihtoehtoa " vain me kaksi".
Useinhan se menee niin päin, että yh-äidit mainostavat sinkkumiehille: minä ja lapsi ollaan paketti, ota tai jätä. Sitäkään en ymmärrä, sillä eihän se mies seurustele sentään sen lapsen kanssa, vaan naisen kanssa. Vai tuleeko sinkkuäidit ensitreffeille lapsensa kanssa, jos he kerta ovat paketti?
Kyllä olen katunut, meillä oli molemmilla lapsia kun tapasimme ja aluksi kaikki oli mukavaa. Sitten kuitenkin miehen ex ja mies tappelivat ihan kaikesta lapsiin liittyvästä, meille satoi ihan kohtuuttomia vaatimuksia ja aikataulut vaihtuivat puolen tunnin varoitusajalla. Joskus oltiin matkalla lentokentälle, kun ex ilmoitti vieneensä lapset meidän pihalle odottamaan. Kaikkea sellaista...
Nyt kaikki lapset ovat jo aikuisia, mutta jonkinlaisen arven nuo pahimmat ajat ovat jättäneet. En esimerkiksi edelleenkään nauti miehen nuoremman tyttären seurasta ollenkaan, hän on niin äitinsä kaltainen ja edelleen vaatimassa milloin rahaa, milloin autoa, milloin yösijaa pikaisella aikataululla jne. Ei se lopulta edes ole hänen syytä ollenkaan, ne epätoivon tunteet vaan kantavat jostain kaukaa ja tuovat pintaan tuskallisia muistoja.
Aina välillä mietin edelleen eroa, mutta pohjimmiltaan elämä on nyt seesteistä ja mukavaa vihdoin, niin tässä nyt olen toistaiseksi.
Kyllä kaikki kunnolliset miehet pitää lapsia eron jälkeen arkenakin. Ainoa poikkeus tähän, jos on pakko asua töiden vuoksi eri paikkakunnalla tai lapsen äiti on muuttanut eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Jos nyt ei ihan viikko-viikko, niin edes n. 35-65 jako (4 pvä/kk on vain n. 13%). Kyllä siinä kuule se lapsen äiti hoitaa kaikki lapsen asiat, hankinnat, arjen kokonaan jne., eli hän kantaa yksin vastuun, ja isä nyt viettelee pari vapaapäivää pari kertaa kuussa.
Oletko muuten koskaan miettinyt, että jos lasten äiti kuolisi, niin lapset olisi teillä aina?