Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ”katuvat” uusperhettä? Onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia?
01.01.2020 |
Onko täällä muita, jotka katuvat uusperhettä? Itsellä tilanne sellainen, että olen ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa, jolla on tällähetkellä teini-ikäinen lapsi. Omat vaikeutemme ja hyvät hetket on ollut ja kaikesta aina selvitty. Miehen ex tuonut omat lisäyksensä soppaan. Joskus aiemmin olen miettinyt eroa, kun on alkanut oikein kunnolla vituttamaan. Nyt meillä on kuitenkin yhteinen lapsi ja alkaa ottamaan päähän, kuinka paljon tämän teini-ikäisen oikkujen mukaan pitäisi vieläkin elää. Hän on kuitenkin jo kohta aikuinen. En jaksa alkaa mitään yksityiskohtaisia esimerkkejä antamaan, mutta kuitenkin hänellä aina älyttömiä vaatimuksia, joita sitten isi olisi toteuttamassa ettei mene välit.. tämä sitten vaikuttaa tietty meidän arkeen ja elämään. Ja mistään ilkeästä äitipuolen roolista ei ole nyt kysymys. Kertokaahan kokemuksia, onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia??
Kommentit (488)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole eroa tullut, mutta kyllä tympii ja rasittaa kun miehen 6v tulee joka toinen vkonloppu. Lapsi roikkuu ja vaatii viihdyttämistä tavalla joka on itselleni aivan vierasta. Omassa lapsuudessani lapset ohjattiin leikkimään, mutta tämä mankuu jatkuvasti ohjattua tekemistä. Ihmettelen myös ettei tuon ikäiseltä takapuolenkaan pyyhkiminen onnistu ja muuta vastaavaa.
Minun asiani ei kuitenkaan ole puuttua eikä mieskään puutu kun äitinsä vastaa pääsääntöisesti kasvatuksesta, meillä käyminen sen verran vähäisempää. Välillä vaan joka toinen viikonloppukin tuntuu paljolta ja ne päivåt erittäin pitkiltä.Ei kyllä hirveästi heru sympatiaa. Ensinnäkin olet ottanut mieheksi tuollaisen vätyksen, joka ei osallistu edes oman lapsensa kasvattamiseen, ja toisekseen miehesi on niin kamala, että on ottanut naisen, joka ei edes siedä miehen lasta. Huh, mikä kultakimpale taas tuo sinunkin miehesi. Lapsiparka.
Tää ei munkaan arvomaailmaan mahdu, että miten joku lapsen vanhempi voi ottaa puolisokseen sellaisen, joka ei pidä lapsesta.
Minulla on lapsia, ja jos joskus ottaisin jonkun puolison niin vakavaan suhteeseen, että hän tapaisi mun lapsenikin, niin mulle olisi todella tärkeää, että hän suhtautuu lapsiin positiivisesti. Mistä nämä tyypit edes kaivaa noita lapsivihaisia kumppaneita? Jos mietin koko kaveriporukkanikin läpi, niin kaikki on tosi mukavia mun lapsille. En todellakaan voisi ottaa puolisoa, jolle mun lapset olisi jotenkin ongelma.
Ja sitten nämä, ketkä on muuttaneet yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia, vielä itkee palstalla, kuinka kamala se teini on. Joo, teinit nyt on vähän sellaisia. Ihan kuin et olisi tiennyt, mihin ryhdyit. Itse olit varmaan teininä mitä parhain käytökseltäsi?
Enkä jotenkin ymmärrä sitäkään, että miten uusperheissä ei muka mitenkään pääse tämä uusi puoliso vaikuttamaan toisen lapsen käytökseen. Mun ihan kaveritkin - varsinkin lasten kummit - komentaa tuosta noin vaan mun lapsia, myös sivistää, neuvoo ja ohjaa mun lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Miten ihmeessä joku puoliso voisi olla asemassa, jossa ei voisi mitenkään vaikuttaa?
Minä en kauheasti pitänyt mieheni lapsista, kerroin sen heti alkuun miehelle, mutta hän silti halusi kanssani naimisiin asti. Vuosien varrella olen ihan oppinut pitämään heistä, mutta aikaa en heidän kanssaan silti vietä.
Mikäli tulkitsen oikein, niin kyse on siitä, että mies elää minun kanssani 26 päivää kuukaudessa ja lastensa kanssa 4 päivää kuussa. Lapset myös kasvavat ja poistuvat pikkuhiljaa elämästä, jolloin lopulta hän elää lastensa kanssa ehkä 4 tuntia kuussa. Mikä peruste on hylätä elämänsä rakkaus tällaisten tuntimäärien vuoksi?
No tuossa nyt menee jo perusteellisesti vikaan se, että tuo isä on itse jo lähestulkoon hylännyt nuo lapsensa. Häntä tuskin hirveästi sitten kiinnostaakaan, että onko niillä lapsilla hyvä olla teillä vai ei, kun itsekin vaan odottaa, ettei tarvisi kuin korkeintaan pari tuntia enää lapsiaan sietää.
Miten pystyt arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuuta omista lapsistaan? Itse en pystyisi.
Mistä lähtien isää, joka tapaa lapsiasn joka toinen vkl, on kutsuttu lapsensa hylänneeksi?? Tuolla logiikalla suurin osa miehistä on hyljännyt lapsensa.
Huom. Mies kantaa vastuunsa lapsistaan. Jos hän ei kantaisi vastuuta, ei hän koskaan heitä näkisi.
Kyllä kaikki kunnolliset miehet pitää lapsia eron jälkeen arkenakin. Ainoa poikkeus tähän, jos on pakko asua töiden vuoksi eri paikkakunnalla tai lapsen äiti on muuttanut eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Jos nyt ei ihan viikko-viikko, niin edes n. 35-65 jako (4 pvä/kk on vain n. 13%). Kyllä siinä kuule se lapsen äiti hoitaa kaikki lapsen asiat, hankinnat, arjen kokonaan jne., eli hän kantaa yksin vastuun, ja isä nyt viettelee pari vapaapäivää pari kertaa kuussa.
Oletko muuten koskaan miettinyt, että jos lasten äiti kuolisi, niin lapset olisi teillä aina?
Tuossapa onkin vähän näkökulmaa ap:sta lähtien tämän ketjun naisille, jotka eivät pidä miehensä lapsista. Tosiaan, jos lasten äiti kuolee, niin lapset varmasti muuttaisivat täysiaikaisesti ainoan elossa olevan huoltajansa luo. Siinähäpähän sitten mietitte, että oliko hirveää, kun miehen teini kävi vain joka toinen viikonloppu.
On muuten aika jännä, että ne on juuri ne viikonloppuisät, jotka ottaa näitä lapsia vihaavia puolisoita. Ei ainakaan itselläni osunut yhtään tästä silmään, jolla olisi lapset viikollakin tai vaikkapa niin päin, että olisi enemmän lapset isällään kuin äidillään.
Tässä ketjussa on myös paljon ajateltavaa naisille, jotka eroavat ns turhan vuoksi. Eli eivät väkivallan tms johdosta.
Miettikää vähän etukäteen, mihin kaikkeen lapsenne altistatte eron jälkeen. Oisko sittenkin ollut parempi jatkaa parisuhteessa miehen kanssa, vaikka tämä ei oikein puhu eikä pussaa?
En usko, että kukaan koskaan eroaa turhaan. Eron todellisista syistä ei vaan kerrota, koska se uhriksikin joutuminen saattaa hävettää. Esim. itse olen eronnut ja nyt exäni on juuri tuollainen viikonloppuisä, joka ei halua lapsiaan enempää. Oltiin yhdessä 4v ennen lapsia, mies oli vastuullisessa työssä, oli ystäviä, hyvät välit lapsuuden perheeseensä - mikään ei hälyttänyt. Hän oli lasten hankinnassa täysillä mukana. Jotain tapahtui ja hän ahdistui lapsiarjessa. Vetäytyi itse hommasta, alkoi tehdä ylitöitä, suostui vaikka mihin harrastusporukan hallitukseen jne. ja ylipäätään harrasti paljon.
Lapset oli pieniä, joten minä olin täysin sidoksissa heihin päiväkotipäivien ulkopuolella. Mies aloitti hirveän riidan joka kerta, jos minä halusin mennä jonnekin ilman lapsia. Hän lyttäsi, haukkui ja lannisti mun urasuunnitelmia. Ihan siitä, että halusin kerran kuussa mennä ystävän kanssa kahville töiden jälkeen, tuli aivan kamala riita, vaikka jokainen muu päivä olin lasten kanssa. Myös esim. laittoi telkkarin täysille ja toisella kertaa alkoi imuroimaan ihan tahallaan, kun olin puhelimessa. Minä en saanut mennä minnekään, mun ei kannattanut tehdä mitään jne. Aloin olla jo tosi passivoitunut ja voin todella huonosti tuollaisessa elämässä.
Ero oli todellakin helpotus. Olen eron jälkeen saanut työurani nousuun, lasten kanssa on mukavaa, kotona on helppo hengittää, tapaan ystäviäni paljon enemmän nykyään (mullahan on joka toinen viikonloppu omaa aikaa). Se ilmapiiri ennen eroa oli aivan hirveää lapsillekin. Nuorempi ei muista, mutta esikoinen kyllä kärsi siitä.
Ja joo, mun exäni on juuri tuollainen, millaisia miehiä nämä naiset on ottaneet. Oma arki kiinnostaa enemmän kuin lapsensa. Nyt lapset onneksi joutuvat katselemaan tuota vain joka toinen viikonloppu ja luulen, että sen verran se isäkin pystyy esittämään, että häntä kiinnostaisi olla lastensa kanssa.
Kyllä minulla oli turha ero. Mies siis rakastui toiseen, emmekä edes yrittäneet parantaa tilannetta. Minusta jokainen lapsiperheen ero turha, kun ei edes yritetä etsiä ratkaisua.
Mieheni ero oli myös ns turha. Heille tuli konkurssi, ja oli tiukkaa, joo. Mutta miksi pitää rikkoa lasten koti sen takia? Ei se ero tehnyt konkurssia tekemättömäksi. He sentäs kävivät pariterapiassa, mutta nainen ei vain päässyt yli siitä, että koti meni alta.
Ei se mielestäni ole turha ero, jos toinen osapuoli on rakastunut toiseen. Sehän olisi ollut täysi kulissiavioliitto, jos olisitte jääneet yhteen. Se ei lasten vuoksi kannata. Kaverillani (oli siis tarinan lapsi) kävi niin, että hän sai n. 16-vuotiaana tietää, että toisella vanhemmallaan oli ollut salasuhde jo 10 vuotta. Olivat lasten takia päättäneet jatkaa avioliitossa, mutta tuolloin erosivat (kaverini oli kuopus ja sisaruksensa tuolloin jo aikuisia).
Kaverini elämältä meni ihan pohja. Häneltä meni välit kokonaan tuohon vanhempaan, jolla toinen suhde oli, hän masentui ja lukio jäi kesken. Kävi myöhemmin amislinjan, jolle ei voinut terveyssyiden vuoksi työllistyä. Hänen veljellänsä ei mennyt yhtään sen paremmin. Kaveri selitti, että tuon jälkeen hän ymmärsi lapsuudenkotinsa dynamiikan, sen kuinka oli aina kokenut, että oli jotenkin kylmää.
Se on turha ero, jos tilannetta ei yritetä selvittää. Ei ole ennenkuulumatonta, että pitkässä suhteessa rakastuu toiseen. Ja ihan yhtä usein se rakastuminen menee ohi, koska kyse on vain mielikuvasta.
En kyllä yhtään ymmärrä tuotakaan asennetta. Ei se oikeasti ole lasten edun mukaista, että väkisin yritetään olla liitossa, jossa vähintään toinen osapuoli ei halua olla. Kyllä lapset sen rakkaudettomuuden aistii ja kasvaa siinä jotenkin kieroon. Parempi vain rehellisesti erota. Lapset näkevät sitten muita hyviä liittoja esimerkeiksi (ehkä jopa toinen tai molemmat vanhemmistaan löytävät myöhemmin rakkaudellisen liiton) ja eivät altistu sille kireälle, kylmälle ja riitaisalle ilmapiirille, mitä tuo toisen vanhemman pettäminen jne. väkisin aiheuttaa.
Eikä eron aina tarvi tarkoittaa radikaaleja muutoksia lasten elämään. Esim. exäni myi mulle (olen nainen) oman puoliskonsa asunnosta, jäimme lasten kanssa tähän. Lasten kaverit, arki ja koti pysyi samana. Lapset on isällään joka toisen viikonlopun ja lisäksi isänsä hoitaa harrastuksiinvientejä arkena, kun asuu lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäkää, että sieltä tulee paketti historiaa ja tiettyä ennaltamäärittävää tulevaisuutta. Ei ole sellaista vaihtoehtoa " vain me kaksi".
Useinhan se menee niin päin, että yh-äidit mainostavat sinkkumiehille: minä ja lapsi ollaan paketti, ota tai jätä. Sitäkään en ymmärrä, sillä eihän se mies seurustele sentään sen lapsen kanssa, vaan naisen kanssa. Vai tuleeko sinkkuäidit ensitreffeille lapsensa kanssa, jos he kerta ovat paketti?
Tässä on se vissi ero, että naiset usein kokevatkin, että lapset tulee huomioida näissä asioissa. Lapset usein myös asuvat lähes täysin äitiensä kanssa, jos ovat isällä vain joka toinen viikonloppu. Tuo viikonloppuisä sen sijaan, niin, hänellä on tosiaan kuukaudessa 26 päivää, kun ei ole lapsia ollenkaan, joten ei ne isät, eikä näiden isien puolisot ymmärrä alkuunkaan, että pakettiin kuuluu lapsiakin, joiden tunteet, kasvu ja kehitys tulisi myös huomioida. Sitten ihmettelevät täällä, että on se kumma, kun tarvii jotain teiniä katsella 4 päivää kuukaudessa.
Voi ap, ei se lopu. Kun teini saa omia lapsia, ottaa vaari lapsenlapsia hoitoon ja sinä hoidat heitä kuin omiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole eroa tullut, mutta kyllä tympii ja rasittaa kun miehen 6v tulee joka toinen vkonloppu. Lapsi roikkuu ja vaatii viihdyttämistä tavalla joka on itselleni aivan vierasta. Omassa lapsuudessani lapset ohjattiin leikkimään, mutta tämä mankuu jatkuvasti ohjattua tekemistä. Ihmettelen myös ettei tuon ikäiseltä takapuolenkaan pyyhkiminen onnistu ja muuta vastaavaa.
Minun asiani ei kuitenkaan ole puuttua eikä mieskään puutu kun äitinsä vastaa pääsääntöisesti kasvatuksesta, meillä käyminen sen verran vähäisempää. Välillä vaan joka toinen viikonloppukin tuntuu paljolta ja ne päivåt erittäin pitkiltä.Ei kyllä hirveästi heru sympatiaa. Ensinnäkin olet ottanut mieheksi tuollaisen vätyksen, joka ei osallistu edes oman lapsensa kasvattamiseen, ja toisekseen miehesi on niin kamala, että on ottanut naisen, joka ei edes siedä miehen lasta. Huh, mikä kultakimpale taas tuo sinunkin miehesi. Lapsiparka.
Tää ei munkaan arvomaailmaan mahdu, että miten joku lapsen vanhempi voi ottaa puolisokseen sellaisen, joka ei pidä lapsesta.
Minulla on lapsia, ja jos joskus ottaisin jonkun puolison niin vakavaan suhteeseen, että hän tapaisi mun lapsenikin, niin mulle olisi todella tärkeää, että hän suhtautuu lapsiin positiivisesti. Mistä nämä tyypit edes kaivaa noita lapsivihaisia kumppaneita? Jos mietin koko kaveriporukkanikin läpi, niin kaikki on tosi mukavia mun lapsille. En todellakaan voisi ottaa puolisoa, jolle mun lapset olisi jotenkin ongelma.
Ja sitten nämä, ketkä on muuttaneet yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia, vielä itkee palstalla, kuinka kamala se teini on. Joo, teinit nyt on vähän sellaisia. Ihan kuin et olisi tiennyt, mihin ryhdyit. Itse olit varmaan teininä mitä parhain käytökseltäsi?
Enkä jotenkin ymmärrä sitäkään, että miten uusperheissä ei muka mitenkään pääse tämä uusi puoliso vaikuttamaan toisen lapsen käytökseen. Mun ihan kaveritkin - varsinkin lasten kummit - komentaa tuosta noin vaan mun lapsia, myös sivistää, neuvoo ja ohjaa mun lapsia ja viettää heidän kanssaan aikaa. Miten ihmeessä joku puoliso voisi olla asemassa, jossa ei voisi mitenkään vaikuttaa?
Minä en kauheasti pitänyt mieheni lapsista, kerroin sen heti alkuun miehelle, mutta hän silti halusi kanssani naimisiin asti. Vuosien varrella olen ihan oppinut pitämään heistä, mutta aikaa en heidän kanssaan silti vietä.
Mikäli tulkitsen oikein, niin kyse on siitä, että mies elää minun kanssani 26 päivää kuukaudessa ja lastensa kanssa 4 päivää kuussa. Lapset myös kasvavat ja poistuvat pikkuhiljaa elämästä, jolloin lopulta hän elää lastensa kanssa ehkä 4 tuntia kuussa. Mikä peruste on hylätä elämänsä rakkaus tällaisten tuntimäärien vuoksi?
No tuossa nyt menee jo perusteellisesti vikaan se, että tuo isä on itse jo lähestulkoon hylännyt nuo lapsensa. Häntä tuskin hirveästi sitten kiinnostaakaan, että onko niillä lapsilla hyvä olla teillä vai ei, kun itsekin vaan odottaa, ettei tarvisi kuin korkeintaan pari tuntia enää lapsiaan sietää.
Miten pystyt arvostaa ihmistä, joka ei kanna vastuuta omista lapsistaan? Itse en pystyisi.
Mistä lähtien isää, joka tapaa lapsiasn joka toinen vkl, on kutsuttu lapsensa hylänneeksi?? Tuolla logiikalla suurin osa miehistä on hyljännyt lapsensa.
Huom. Mies kantaa vastuunsa lapsistaan. Jos hän ei kantaisi vastuuta, ei hän koskaan heitä näkisi.
Kyllä kaikki kunnolliset miehet pitää lapsia eron jälkeen arkenakin. Ainoa poikkeus tähän, jos on pakko asua töiden vuoksi eri paikkakunnalla tai lapsen äiti on muuttanut eron jälkeen toiselle paikkakunnalle. Jos nyt ei ihan viikko-viikko, niin edes n. 35-65 jako (4 pvä/kk on vain n. 13%). Kyllä siinä kuule se lapsen äiti hoitaa kaikki lapsen asiat, hankinnat, arjen kokonaan jne., eli hän kantaa yksin vastuun, ja isä nyt viettelee pari vapaapäivää pari kertaa kuussa.
Oletko muuten koskaan miettinyt, että jos lasten äiti kuolisi, niin lapset olisi teillä aina?
Tuossapa onkin vähän näkökulmaa ap:sta lähtien tämän ketjun naisille, jotka eivät pidä miehensä lapsista. Tosiaan, jos lasten äiti kuolee, niin lapset varmasti muuttaisivat täysiaikaisesti ainoan elossa olevan huoltajansa luo. Siinähäpähän sitten mietitte, että oliko hirveää, kun miehen teini kävi vain joka toinen viikonloppu.
On muuten aika jännä, että ne on juuri ne viikonloppuisät, jotka ottaa näitä lapsia vihaavia puolisoita. Ei ainakaan itselläni osunut yhtään tästä silmään, jolla olisi lapset viikollakin tai vaikkapa niin päin, että olisi enemmän lapset isällään kuin äidillään.
Tässä ketjussa on myös paljon ajateltavaa naisille, jotka eroavat ns turhan vuoksi. Eli eivät väkivallan tms johdosta.
Miettikää vähän etukäteen, mihin kaikkeen lapsenne altistatte eron jälkeen. Oisko sittenkin ollut parempi jatkaa parisuhteessa miehen kanssa, vaikka tämä ei oikein puhu eikä pussaa?
En usko, että kukaan koskaan eroaa turhaan. Eron todellisista syistä ei vaan kerrota, koska se uhriksikin joutuminen saattaa hävettää. Esim. itse olen eronnut ja nyt exäni on juuri tuollainen viikonloppuisä, joka ei halua lapsiaan enempää. Oltiin yhdessä 4v ennen lapsia, mies oli vastuullisessa työssä, oli ystäviä, hyvät välit lapsuuden perheeseensä - mikään ei hälyttänyt. Hän oli lasten hankinnassa täysillä mukana. Jotain tapahtui ja hän ahdistui lapsiarjessa. Vetäytyi itse hommasta, alkoi tehdä ylitöitä, suostui vaikka mihin harrastusporukan hallitukseen jne. ja ylipäätään harrasti paljon.
Lapset oli pieniä, joten minä olin täysin sidoksissa heihin päiväkotipäivien ulkopuolella. Mies aloitti hirveän riidan joka kerta, jos minä halusin mennä jonnekin ilman lapsia. Hän lyttäsi, haukkui ja lannisti mun urasuunnitelmia. Ihan siitä, että halusin kerran kuussa mennä ystävän kanssa kahville töiden jälkeen, tuli aivan kamala riita, vaikka jokainen muu päivä olin lasten kanssa. Myös esim. laittoi telkkarin täysille ja toisella kertaa alkoi imuroimaan ihan tahallaan, kun olin puhelimessa. Minä en saanut mennä minnekään, mun ei kannattanut tehdä mitään jne. Aloin olla jo tosi passivoitunut ja voin todella huonosti tuollaisessa elämässä.
Ero oli todellakin helpotus. Olen eron jälkeen saanut työurani nousuun, lasten kanssa on mukavaa, kotona on helppo hengittää, tapaan ystäviäni paljon enemmän nykyään (mullahan on joka toinen viikonloppu omaa aikaa). Se ilmapiiri ennen eroa oli aivan hirveää lapsillekin. Nuorempi ei muista, mutta esikoinen kyllä kärsi siitä.
Ja joo, mun exäni on juuri tuollainen, millaisia miehiä nämä naiset on ottaneet. Oma arki kiinnostaa enemmän kuin lapsensa. Nyt lapset onneksi joutuvat katselemaan tuota vain joka toinen viikonloppu ja luulen, että sen verran se isäkin pystyy esittämään, että häntä kiinnostaisi olla lastensa kanssa.
Kyllä minulla oli turha ero. Mies siis rakastui toiseen, emmekä edes yrittäneet parantaa tilannetta. Minusta jokainen lapsiperheen ero turha, kun ei edes yritetä etsiä ratkaisua.
Mieheni ero oli myös ns turha. Heille tuli konkurssi, ja oli tiukkaa, joo. Mutta miksi pitää rikkoa lasten koti sen takia? Ei se ero tehnyt konkurssia tekemättömäksi. He sentäs kävivät pariterapiassa, mutta nainen ei vain päässyt yli siitä, että koti meni alta.
Ei se mielestäni ole turha ero, jos toinen osapuoli on rakastunut toiseen. Sehän olisi ollut täysi kulissiavioliitto, jos olisitte jääneet yhteen. Se ei lasten vuoksi kannata. Kaverillani (oli siis tarinan lapsi) kävi niin, että hän sai n. 16-vuotiaana tietää, että toisella vanhemmallaan oli ollut salasuhde jo 10 vuotta. Olivat lasten takia päättäneet jatkaa avioliitossa, mutta tuolloin erosivat (kaverini oli kuopus ja sisaruksensa tuolloin jo aikuisia).
Kaverini elämältä meni ihan pohja. Häneltä meni välit kokonaan tuohon vanhempaan, jolla toinen suhde oli, hän masentui ja lukio jäi kesken. Kävi myöhemmin amislinjan, jolle ei voinut terveyssyiden vuoksi työllistyä. Hänen veljellänsä ei mennyt yhtään sen paremmin. Kaveri selitti, että tuon jälkeen hän ymmärsi lapsuudenkotinsa dynamiikan, sen kuinka oli aina kokenut, että oli jotenkin kylmää.
Se on turha ero, jos tilannetta ei yritetä selvittää. Ei ole ennenkuulumatonta, että pitkässä suhteessa rakastuu toiseen. Ja ihan yhtä usein se rakastuminen menee ohi, koska kyse on vain mielikuvasta.
En kyllä yhtään ymmärrä tuotakaan asennetta. Ei se oikeasti ole lasten edun mukaista, että väkisin yritetään olla liitossa, jossa vähintään toinen osapuoli ei halua olla. Kyllä lapset sen rakkaudettomuuden aistii ja kasvaa siinä jotenkin kieroon. Parempi vain rehellisesti erota. Lapset näkevät sitten muita hyviä liittoja esimerkeiksi (ehkä jopa toinen tai molemmat vanhemmistaan löytävät myöhemmin rakkaudellisen liiton) ja eivät altistu sille kireälle, kylmälle ja riitaisalle ilmapiirille, mitä tuo toisen vanhemman pettäminen jne. väkisin aiheuttaa.
Eikä eron aina tarvi tarkoittaa radikaaleja muutoksia lasten elämään. Esim. exäni myi mulle (olen nainen) oman puoliskonsa asunnosta, jäimme lasten kanssa tähän. Lasten kaverit, arki ja koti pysyi samana. Lapset on isällään joka toisen viikonlopun ja lisäksi isänsä hoitaa harrastuksiinvientejä arkena, kun asuu lähellä.
Ymmärrän kyllä, mitä sanot kulissiliitosta, mutta ei kaikki rakastumiset johda kulissiliittoihin. Hyvin moni sivusuhteista kohtuu pettäjän henkilökohtaisesta kriisistä. Jos se on syy, niin minusta perheellinen on velkaa sen lapsilleen, että selvittää pääkoppansa ensin. On väärin rikkoa lasten koti ja puoli vuotta myöhemmin tajuta, että petti vain sen takia, koska LUULI olleensa rakastunut, koska oma pää oli sekaisin.
Meillä ei mennyt asiat eron jälkeen noin hyvin. Toinen lapsista masentui vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, ei se lopu. Kun teini saa omia lapsia, ottaa vaari lapsenlapsia hoitoon ja sinä hoidat heitä kuin omiasi.
Ei näistä viikonloppuisistä tule niitä vaareja, jotka hoitavat lastenlapsiaan. Ei ainakaan ilman, että joku auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, ei se lopu. Kun teini saa omia lapsia, ottaa vaari lapsenlapsia hoitoon ja sinä hoidat heitä kuin omiasi.
Näin on. Uusperhekuviot ei lopu lasten aikuistuttua. Lapsenlapset sitovat entistä enemmmän oli uudesssa liitossa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, ei se lopu. Kun teini saa omia lapsia, ottaa vaari lapsenlapsia hoitoon ja sinä hoidat heitä kuin omiasi.
Ei näistä viikonloppuisistä tule niitä vaareja, jotka hoitavat lastenlapsiaan. Ei ainakaan ilman, että joku auttaa.
Olen miettinyt tätä, että mahtaakohan lasten isä olla enää missään tekemisissä lasten kanssa sitten, kun lapset on aikuisia. Nyt hän on sen joka toisen viikonlopun, ei halua enempää, vaikka voisi (siis asuu riittävän lähellä, että lasten arki toimisi sieltäkin), ja selitti lastenvalvojallekin jotain, että ei kai lapset enää teininä halua hänen luokseen tulla, kun ovat kavereillaan jne. sitten. Eli aikoo vetäytyä ihan lopullisesti hommasta. Lastenvalvoja kyllä laittoi aika nopeasti isälle luun kurkkuun, siis tokaisi, että on isän vastuulla pitää huoli siitä, että suhde lapsiin säilyy, ja ettei lapset itse sitä päätä, missä viikonloppunsa viettävät. Oli mulla pokassa pitelemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, ei se lopu. Kun teini saa omia lapsia, ottaa vaari lapsenlapsia hoitoon ja sinä hoidat heitä kuin omiasi.
Ei näistä viikonloppuisistä tule niitä vaareja, jotka hoitavat lastenlapsiaan. Ei ainakaan ilman, että joku auttaa.
Olen miettinyt tätä, että mahtaakohan lasten isä olla enää missään tekemisissä lasten kanssa sitten, kun lapset on aikuisia. Nyt hän on sen joka toisen viikonlopun, ei halua enempää, vaikka voisi (siis asuu riittävän lähellä, että lasten arki toimisi sieltäkin), ja selitti lastenvalvojallekin jotain, että ei kai lapset enää teininä halua hänen luokseen tulla, kun ovat kavereillaan jne. sitten. Eli aikoo vetäytyä ihan lopullisesti hommasta. Lastenvalvoja kyllä laittoi aika nopeasti isälle luun kurkkuun, siis tokaisi, että on isän vastuulla pitää huoli siitä, että suhde lapsiin säilyy, ja ettei lapset itse sitä päätä, missä viikonloppunsa viettävät. Oli mulla pokassa pitelemistä.
Tyhmä lastenvalvoja , kun ei tajunnut, ettei miestä kiinnosta se suhteen ylläpito.
Ja totta kai lapsi saa päättää, teininä siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, ei se lopu. Kun teini saa omia lapsia, ottaa vaari lapsenlapsia hoitoon ja sinä hoidat heitä kuin omiasi.
Ei näistä viikonloppuisistä tule niitä vaareja, jotka hoitavat lastenlapsiaan. Ei ainakaan ilman, että joku auttaa.
Olen miettinyt tätä, että mahtaakohan lasten isä olla enää missään tekemisissä lasten kanssa sitten, kun lapset on aikuisia. Nyt hän on sen joka toisen viikonlopun, ei halua enempää, vaikka voisi (siis asuu riittävän lähellä, että lasten arki toimisi sieltäkin), ja selitti lastenvalvojallekin jotain, että ei kai lapset enää teininä halua hänen luokseen tulla, kun ovat kavereillaan jne. sitten. Eli aikoo vetäytyä ihan lopullisesti hommasta. Lastenvalvoja kyllä laittoi aika nopeasti isälle luun kurkkuun, siis tokaisi, että on isän vastuulla pitää huoli siitä, että suhde lapsiin säilyy, ja ettei lapset itse sitä päätä, missä viikonloppunsa viettävät. Oli mulla pokassa pitelemistä.
Tyhmä lastenvalvoja , kun ei tajunnut, ettei miestä kiinnosta se suhteen ylläpito.
Ja totta kai lapsi saa päättää, teininä siis.
Ei saa päättää. Teini ei itse saa päättää, että meneekö yöksi kaverille vai meneekö isälleen. Kaverilla yöpymistä varten kysytään vanhemman lupa, ja jos on isäviikonloppu, se lupa kysytään isältä. Jos se olisi ollut ainoa aika, kun lapsi moneen viikkoon tapaa isäänsä, voi isä hyvin päättää, että nyt ei mennä kaverille, vaan vietetään aikaa yhdessä.
Ja moraalisesti on kyllä todella väärin isältä, jos ei kiinnosta, kun ei todellakaan tullut raiskatuksi lasta tehdessä, vaan lasta ihan yrittämällä yritettiin ja oltiin pitkään oltu parisuhteessa, ja ehkäisy oli tietoisesti jätetty pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa uusperheiden ongelmista ja eroista johtuu juurikin niistä ed suhteen lapsista. Ei sinällään siitä, että lapset ovat vaikeita tai muuta, vaan siitä mitä kaikkea se tuo mukanaan kun ihmisellä on lapsi edellisen kumppanin kanssa. Yhteinen historia, ex-puoliso, mustasukkaisuus, ulkopuolisuus. Erittäin vaikeita tunteita ja tilanteita liittyy näihin aina.
Hmmm. Totta nuo ovat asioita, jotka jokaisen pitää pääkopassaan selvittää. Mutta sinäsä ne eivät ole ongelmia, vaan vain käsiteltäviä asioita,
Ne todelliset ongelmat syntyvät kolmesta syystä
1. Lapset ovat erityislapsia. Se vaatii vanhemmaltakin paljon, ja voi olla ylipäääsemätöntä äitipuolelle
2. Vanhempi ei hoida omia hommiaan, vaan laittaa äitipuolen kasvattamaaan lapsia.
3. Eksälle ei laiteta rajoja, vaan hän ujuttautuu elämään mukaan.Suurin osa lapsista ei ole erityislapsia kuitenkaan. Lapsi voi olla normaali lapsi ja silti hänestä riippumattomista asioista uusperhe ei onnistu.
Äiti - ja isäpuolen pitää löytää oma roolinsa, eikä jäädä ulkopuoliseksi. Hänellä pitää olla omanlainen suhde lapseen ja lapsella häneen, tämä EI tarkoita saman veroista sidettä mikä biovanhemmalla on lapseensa. Missään nimessä se ei myöskään tarkoita, että rakastaisi lasta/lapsi rakastaisi isä/äitipuolta.
Ja mitä tulee eksään niin hänen ei tarvitse tehdä mtn, kun hän jo on perheessä lapsen kautta. Hän on lapsen isä/äiti eli lapsessa on osa häntä ja lapsi aina hänestä puhuu. Eksä on siis aina lapsen kautta muistuttamassa itsestä ja entisestä suhteesta ja elämästä.
Mitäköhän sinä mahdat puhua?
Minä olen ollut äitipuoli jo 7 vuotta, eikä minulla ole mitään roolia miehen lapsiin. Olen ulkopuolinen heistä. He ovat ulkopuolisia meidän elämässämme. Koska käyvät vain joka toinen vkl, niin ei edes biovanhemmalla ole samanlaista sidosta lapsiinsa kuin lähivanhemmalla.
Eikä lasten äiti näy minun elämässäni mitenkään. Tiedän, että vanhemmat välillä olevat kommenukoivat keskenään, mutta hyvin, hyvin harvoin on sellaista, mitä minun pitäisi tietää. En ole koskaan edes nähnyt livenä ko henkilöä.
Toki jos on noin idiootti, että suostuu pistämään joka toinen vkl parisuhteen jäihin kun lapsi tulee, eikä näyttäydy kotona.
Mikä saa sinut kuvittelemaan tuollaisia? Lapset olivat juuri täällä tämän viikonlopun, ja olin itse koko viikonlopun kotona. Eilen vielä istuin samassa autossa heidän kanssaan neljä tuntia.
Ja nautit varmasti viikonlopusta ja yhdessäolosta, ottakaa naiset mallia jos haluatte pilata elämänne. Sinun ois pitänyt ottaa lapseton mies tai olla yksin. Myös noiden lasten takia.
Miksi ottaisin lapsettoman miehen? Minulla on omia lapsia. Aikuisia tosin jo.
Ja itse asiassa, tässä on yksi syy, miksi en hoida miehen lapsia. Hän ei mitenkään ollut aikoinaan minun lasteni kanssa. Se oli minulle ok. En vaatinut häneltä mitään. Olen nyt vain vastavuoroinen samalla tavalla.
Niin ei sun tarvitsekaan hoitaa (tosin teinit ei hoitoa tarvisekaan) tai olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Mutta se onko tuollainen elämää, että joka toinen vkl vain sietää lapsia ilman mtn suhdetta heihin, on eri asia. Itse kärsit siinä, halusit sitä myöntää tai et. Et pidä heidän läsnäolostaan.
Ei, en minä kärsi. En oikeastaan edes muista, että lapset ovat meillä, kun istuvat omissa huoneissaan. Elän elämääni ihan samoin kuin silloin, kun lapset eivät ole meillä. Lapsiviikonloppuina tekemiseni painottuvat vanhan äitini avustamiseen ja ystäväni näkemiseen, kun taas ei-lapsiviikonloppuina olen miehen kanssa kahdestaan. Kyse on vain ajankäytön organisoinnista.
Kyllä kärsit, esität vain ettei haittaa tai ettet ole mustasukkainen.
Mustasukkainen miehestä, hän rakastaa lapsiaan ja valmis laittamaan ne sinun edelle?
Olen muutaman kerran lueskellut näitä ketjuja samasta aiheesta. Tunnistan tämän omassa huoneessa elävän äitipuolen kirjoituksen. Oletko äitipuoli koskaan ajatellut asiaa lasten kannalta?Entä jos omilla nyt jo aikuisilla lapsillasi olisi ollut vastaava tilanne? Miten olisit suhtautunut jos ex miehesi uusi puoliso olisi suhtautunut heihin yhtä kylmästi kuin sinä suhtaudut nykyisen kumppanisi lapsiin?
Eikä se suhde uuden kumppanin lapsiin häviä iän myötä. Olen itse uusissa naimisissa, seurustelimme pitkään ja muutimme yhteen vasta kun kummankin lapset olivat aikuisia ja omilleen muuttaneita. Nyt miehen lapsilla on omia lapsia. Minusta todella mukavaa kun käyvät, touhuan mielellään heidän kanssaan. Kuten tulevaisuudessa myös mieheni tekee jos minun lapseni saavat lapsia. Lapset ovat osa perhettä aina.
Sellaista se on ydinperheissäkin, jos lasten ikäero suuri.
Tietysti teinillä on erilaiset tarpeet, kuin leikki-ikäisillä.
Helpottaa kummasti, jos lapset samaa ikäluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, ei se lopu. Kun teini saa omia lapsia, ottaa vaari lapsenlapsia hoitoon ja sinä hoidat heitä kuin omiasi.
Ei näistä viikonloppuisistä tule niitä vaareja, jotka hoitavat lastenlapsiaan. Ei ainakaan ilman, että joku auttaa.
Olen miettinyt tätä, että mahtaakohan lasten isä olla enää missään tekemisissä lasten kanssa sitten, kun lapset on aikuisia. Nyt hän on sen joka toisen viikonlopun, ei halua enempää, vaikka voisi (siis asuu riittävän lähellä, että lasten arki toimisi sieltäkin), ja selitti lastenvalvojallekin jotain, että ei kai lapset enää teininä halua hänen luokseen tulla, kun ovat kavereillaan jne. sitten. Eli aikoo vetäytyä ihan lopullisesti hommasta. Lastenvalvoja kyllä laittoi aika nopeasti isälle luun kurkkuun, siis tokaisi, että on isän vastuulla pitää huoli siitä, että suhde lapsiin säilyy, ja ettei lapset itse sitä päätä, missä viikonloppunsa viettävät. Oli mulla pokassa pitelemistä.
Tyhmä lastenvalvoja , kun ei tajunnut, ettei miestä kiinnosta se suhteen ylläpito.
Ja totta kai lapsi saa päättää, teininä siis.
Ei saa päättää. Teini ei itse saa päättää, että meneekö yöksi kaverille vai meneekö isälleen. Kaverilla yöpymistä varten kysytään vanhemman lupa, ja jos on isäviikonloppu, se lupa kysytään isältä. Jos se olisi ollut ainoa aika, kun lapsi moneen viikkoon tapaa isäänsä, voi isä hyvin päättää, että nyt ei mennä kaverille, vaan vietetään aikaa yhdessä.
Ja moraalisesti on kyllä todella väärin isältä, jos ei kiinnosta, kun ei todellakaan tullut raiskatuksi lasta tehdessä, vaan lasta ihan yrittämällä yritettiin ja oltiin pitkään oltu parisuhteessa, ja ehkäisy oli tietoisesti jätetty pois.
No, meillä 15 v päätti, ettei mene isälleen, niin lastenvalvoja sanoi, ettei yksikään tuomioistuin pakota siihen. Eli turha viedä oikeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, ei se lopu. Kun teini saa omia lapsia, ottaa vaari lapsenlapsia hoitoon ja sinä hoidat heitä kuin omiasi.
Ei näistä viikonloppuisistä tule niitä vaareja, jotka hoitavat lastenlapsiaan. Ei ainakaan ilman, että joku auttaa.
Olen miettinyt tätä, että mahtaakohan lasten isä olla enää missään tekemisissä lasten kanssa sitten, kun lapset on aikuisia. Nyt hän on sen joka toisen viikonlopun, ei halua enempää, vaikka voisi (siis asuu riittävän lähellä, että lasten arki toimisi sieltäkin), ja selitti lastenvalvojallekin jotain, että ei kai lapset enää teininä halua hänen luokseen tulla, kun ovat kavereillaan jne. sitten. Eli aikoo vetäytyä ihan lopullisesti hommasta. Lastenvalvoja kyllä laittoi aika nopeasti isälle luun kurkkuun, siis tokaisi, että on isän vastuulla pitää huoli siitä, että suhde lapsiin säilyy, ja ettei lapset itse sitä päätä, missä viikonloppunsa viettävät. Oli mulla pokassa pitelemistä.
Tyhmä lastenvalvoja , kun ei tajunnut, ettei miestä kiinnosta se suhteen ylläpito.
Ja totta kai lapsi saa päättää, teininä siis.
Ei saa päättää. Teini ei itse saa päättää, että meneekö yöksi kaverille vai meneekö isälleen. Kaverilla yöpymistä varten kysytään vanhemman lupa, ja jos on isäviikonloppu, se lupa kysytään isältä. Jos se olisi ollut ainoa aika, kun lapsi moneen viikkoon tapaa isäänsä, voi isä hyvin päättää, että nyt ei mennä kaverille, vaan vietetään aikaa yhdessä.
Ja moraalisesti on kyllä todella väärin isältä, jos ei kiinnosta, kun ei todellakaan tullut raiskatuksi lasta tehdessä, vaan lasta ihan yrittämällä yritettiin ja oltiin pitkään oltu parisuhteessa, ja ehkäisy oli tietoisesti jätetty pois.
No, meillä 15 v päätti, ettei mene isälleen, niin lastenvalvoja sanoi, ettei yksikään tuomioistuin pakota siihen. Eli turha viedä oikeuteen.
Toi kuulostaa siltä, että teini nimenomaan ei halua mennä isälleen. Se on eri asia, kuin se, että haluaisi jonain viikonloppuna mennä johonkin bileisiin ja jäädä kaverille yöksi. Eihän teinit mieti asiaa siten, että ai niin, sitten en näe isää pitkään aikaan. Se on sen isän tehtävä pitää huoli, että näkevät. Eli siis lähden itse oletuksesta, ettei teinillä ole mitään isäänsä vastaan, vaan teinillä nyt vaan saattaa olla jotain teinimeiningissä muita kiinnostuksia juuri silloin, kuten vaikka notkua kaupungilla ja mennä jollekin random-kaverille yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa uusperheiden ongelmista ja eroista johtuu juurikin niistä ed suhteen lapsista. Ei sinällään siitä, että lapset ovat vaikeita tai muuta, vaan siitä mitä kaikkea se tuo mukanaan kun ihmisellä on lapsi edellisen kumppanin kanssa. Yhteinen historia, ex-puoliso, mustasukkaisuus, ulkopuolisuus. Erittäin vaikeita tunteita ja tilanteita liittyy näihin aina.
Hmmm. Totta nuo ovat asioita, jotka jokaisen pitää pääkopassaan selvittää. Mutta sinäsä ne eivät ole ongelmia, vaan vain käsiteltäviä asioita,
Ne todelliset ongelmat syntyvät kolmesta syystä
1. Lapset ovat erityislapsia. Se vaatii vanhemmaltakin paljon, ja voi olla ylipäääsemätöntä äitipuolelle
2. Vanhempi ei hoida omia hommiaan, vaan laittaa äitipuolen kasvattamaaan lapsia.
3. Eksälle ei laiteta rajoja, vaan hän ujuttautuu elämään mukaan.Suurin osa lapsista ei ole erityislapsia kuitenkaan. Lapsi voi olla normaali lapsi ja silti hänestä riippumattomista asioista uusperhe ei onnistu.
Äiti - ja isäpuolen pitää löytää oma roolinsa, eikä jäädä ulkopuoliseksi. Hänellä pitää olla omanlainen suhde lapseen ja lapsella häneen, tämä EI tarkoita saman veroista sidettä mikä biovanhemmalla on lapseensa. Missään nimessä se ei myöskään tarkoita, että rakastaisi lasta/lapsi rakastaisi isä/äitipuolta.
Ja mitä tulee eksään niin hänen ei tarvitse tehdä mtn, kun hän jo on perheessä lapsen kautta. Hän on lapsen isä/äiti eli lapsessa on osa häntä ja lapsi aina hänestä puhuu. Eksä on siis aina lapsen kautta muistuttamassa itsestä ja entisestä suhteesta ja elämästä.
Mitäköhän sinä mahdat puhua?
Minä olen ollut äitipuoli jo 7 vuotta, eikä minulla ole mitään roolia miehen lapsiin. Olen ulkopuolinen heistä. He ovat ulkopuolisia meidän elämässämme. Koska käyvät vain joka toinen vkl, niin ei edes biovanhemmalla ole samanlaista sidosta lapsiinsa kuin lähivanhemmalla.
Eikä lasten äiti näy minun elämässäni mitenkään. Tiedän, että vanhemmat välillä olevat kommenukoivat keskenään, mutta hyvin, hyvin harvoin on sellaista, mitä minun pitäisi tietää. En ole koskaan edes nähnyt livenä ko henkilöä.
Toki jos on noin idiootti, että suostuu pistämään joka toinen vkl parisuhteen jäihin kun lapsi tulee, eikä näyttäydy kotona.
Mikä saa sinut kuvittelemaan tuollaisia? Lapset olivat juuri täällä tämän viikonlopun, ja olin itse koko viikonlopun kotona. Eilen vielä istuin samassa autossa heidän kanssaan neljä tuntia.
Ja nautit varmasti viikonlopusta ja yhdessäolosta, ottakaa naiset mallia jos haluatte pilata elämänne. Sinun ois pitänyt ottaa lapseton mies tai olla yksin. Myös noiden lasten takia.
Miksi ottaisin lapsettoman miehen? Minulla on omia lapsia. Aikuisia tosin jo.
Ja itse asiassa, tässä on yksi syy, miksi en hoida miehen lapsia. Hän ei mitenkään ollut aikoinaan minun lasteni kanssa. Se oli minulle ok. En vaatinut häneltä mitään. Olen nyt vain vastavuoroinen samalla tavalla.
Niin ei sun tarvitsekaan hoitaa (tosin teinit ei hoitoa tarvisekaan) tai olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Mutta se onko tuollainen elämää, että joka toinen vkl vain sietää lapsia ilman mtn suhdetta heihin, on eri asia. Itse kärsit siinä, halusit sitä myöntää tai et. Et pidä heidän läsnäolostaan.
Ei, en minä kärsi. En oikeastaan edes muista, että lapset ovat meillä, kun istuvat omissa huoneissaan. Elän elämääni ihan samoin kuin silloin, kun lapset eivät ole meillä. Lapsiviikonloppuina tekemiseni painottuvat vanhan äitini avustamiseen ja ystäväni näkemiseen, kun taas ei-lapsiviikonloppuina olen miehen kanssa kahdestaan. Kyse on vain ajankäytön organisoinnista.
Kyllä kärsit, esität vain ettei haittaa tai ettet ole mustasukkainen.
Mustasukkainen miehestä, hän rakastaa lapsiaan ja valmis laittamaan ne sinun edelle?
Olen muutaman kerran lueskellut näitä ketjuja samasta aiheesta. Tunnistan tämän omassa huoneessa elävän äitipuolen kirjoituksen. Oletko äitipuoli koskaan ajatellut asiaa lasten kannalta?Entä jos omilla nyt jo aikuisilla lapsillasi olisi ollut vastaava tilanne? Miten olisit suhtautunut jos ex miehesi uusi puoliso olisi suhtautunut heihin yhtä kylmästi kuin sinä suhtaudut nykyisen kumppanisi lapsiin?
Eikä se suhde uuden kumppanin lapsiin häviä iän myötä. Olen itse uusissa naimisissa, seurustelimme pitkään ja muutimme yhteen vasta kun kummankin lapset olivat aikuisia ja omilleen muuttaneita. Nyt miehen lapsilla on omia lapsia. Minusta todella mukavaa kun käyvät, touhuan mielellään heidän kanssaan. Kuten tulevaisuudessa myös mieheni tekee jos minun lapseni saavat lapsia. Lapset ovat osa perhettä aina.
Tunnistat minut?
Ensinnäkin, minä en elä omassa huoneessa, vaan olohuoneessa. Lapset itse ovat omissa huoneissaan, eikö se liity mitenkään minuun. Vaikka olen poissa kotoa, niin lapset ovat huoneissaan pelaamassa ja isä istuu yksin olohuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, ei se lopu. Kun teini saa omia lapsia, ottaa vaari lapsenlapsia hoitoon ja sinä hoidat heitä kuin omiasi.
Ei näistä viikonloppuisistä tule niitä vaareja, jotka hoitavat lastenlapsiaan. Ei ainakaan ilman, että joku auttaa.
Olen miettinyt tätä, että mahtaakohan lasten isä olla enää missään tekemisissä lasten kanssa sitten, kun lapset on aikuisia. Nyt hän on sen joka toisen viikonlopun, ei halua enempää, vaikka voisi (siis asuu riittävän lähellä, että lasten arki toimisi sieltäkin), ja selitti lastenvalvojallekin jotain, että ei kai lapset enää teininä halua hänen luokseen tulla, kun ovat kavereillaan jne. sitten. Eli aikoo vetäytyä ihan lopullisesti hommasta. Lastenvalvoja kyllä laittoi aika nopeasti isälle luun kurkkuun, siis tokaisi, että on isän vastuulla pitää huoli siitä, että suhde lapsiin säilyy, ja ettei lapset itse sitä päätä, missä viikonloppunsa viettävät. Oli mulla pokassa pitelemistä.
Tyhmä lastenvalvoja , kun ei tajunnut, ettei miestä kiinnosta se suhteen ylläpito.
Ja totta kai lapsi saa päättää, teininä siis.
Ei saa päättää. Teini ei itse saa päättää, että meneekö yöksi kaverille vai meneekö isälleen. Kaverilla yöpymistä varten kysytään vanhemman lupa, ja jos on isäviikonloppu, se lupa kysytään isältä. Jos se olisi ollut ainoa aika, kun lapsi moneen viikkoon tapaa isäänsä, voi isä hyvin päättää, että nyt ei mennä kaverille, vaan vietetään aikaa yhdessä.
Ja moraalisesti on kyllä todella väärin isältä, jos ei kiinnosta, kun ei todellakaan tullut raiskatuksi lasta tehdessä, vaan lasta ihan yrittämällä yritettiin ja oltiin pitkään oltu parisuhteessa, ja ehkäisy oli tietoisesti jätetty pois.
No, meillä 15 v päätti, ettei mene isälleen, niin lastenvalvoja sanoi, ettei yksikään tuomioistuin pakota siihen. Eli turha viedä oikeuteen.
Toi kuulostaa siltä, että teini nimenomaan ei halua mennä isälleen. Se on eri asia, kuin se, että haluaisi jonain viikonloppuna mennä johonkin bileisiin ja jäädä kaverille yöksi. Eihän teinit mieti asiaa siten, että ai niin, sitten en näe isää pitkään aikaan. Se on sen isän tehtävä pitää huoli, että näkevät. Eli siis lähden itse oletuksesta, ettei teinillä ole mitään isäänsä vastaan, vaan teinillä nyt vaan saattaa olla jotain teinimeiningissä muita kiinnostuksia juuri silloin, kuten vaikka notkua kaupungilla ja mennä jollekin random-kaverille yöksi.
Niin, eihän ydinperheissäkään teinit saa missä sattuu luuhata ja todellakin tarvitsee luvan, jos ei tule yöksi kotiin. Jos on isäviikonloppu, niin kyllä sopii olettaa, että isä vastuullisena vanhempana pitää huolen, että missä se teini menee, ja että tulee kotiin yöksi, eikä vaan ulkoista hommaa joka viikonloppuna lapsen äidille.
Miksi tämä ketju on otsikon perusteella osoitettu vain naisille? Miksei miehille voisi esittää saman kysymyksen, että "onko suhteenne loppunut naisen lapsen takia?"?
Vierailija kirjoitti:
Ne todelliset ongelmat syntyvät kolmesta syystä
1. Lapset ovat erityislapsia. Se vaatii vanhemmaltakin paljon, ja voi olla ylipäääsemätöntä äitipuolelle
2. Vanhempi ei hoida omia hommiaan, vaan laittaa äitipuolen kasvattamaaan lapsia.
3. Eksälle ei laiteta rajoja, vaan hän ujuttautuu elämään mukaan.
Kohta 3 yleensä tai ainakin usein johtuu kohdasta 2. Eli kun se eksä tietää, että kyseinen vanhempi ei hoida lapsiaan, niin siinä on iso huoli koko ajan ja sitten asioita pitää soitella ja varmistella. Huolta lisää se, että se toinen ei esim. suostu vastaamaan puhelimeen eikä kerro viikonlopuista mitään. Lähivanhempi voi kuulla jälkikäteen, että lapset ovat olleet ties kenen tuntemattomien ihmisten hoidossa tms. Eli ymmärrän myös niitä rahattomia eksiä. On hirveää jättää pieniä lapsia ihmiselle, johon ei pysty luottamaan yhtään. Etenkin, jos alkoholi on mukana kuvioissa.
🇺🇦🇮🇱
Ei rahattomia vaan rajattomia, autocorrect taas asialla.
🇺🇦🇮🇱
Se on turha ero, jos tilannetta ei yritetä selvittää. Ei ole ennenkuulumatonta, että pitkässä suhteessa rakastuu toiseen. Ja ihan yhtä usein se rakastuminen menee ohi, koska kyse on vain mielikuvasta.