Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin hyvilläni, kun minun ei enää tarvitse pitää välejä yllä myrkylliseen suhteeseen äitini kanssa
01.01.2020 |
Äiti ei sitä oikein tajuakaan, sanoi jouluna kun puhuimme (lasten joulun vietosta) puhelimessa, että ”pidetään vaan yhteyttä”. Olin hetkeä aikaisemmin sanonut hänelle, että en ole soitellut, koska pidin vihanpitoa, niin hän jatkoi, että ”ei pidetä vihanpitoa”. Olin ihan vain että joo joo, en sanonut, että tuskinpa soittelen tai pidän mitään yhteyttä minua halveksineeseen ihmiseen.
Tänäkin aamuna tuntuu niin hyvältä herätä uuteen vuoteen, kun se myrkyllinen ihminen ei vaadi päässäni enää pitämään yhteyttä ja tanssimaan siis HÄNEN pillinsä mukaan.
Hän on ihmisenä myrkyllinen, eikä suostu muuttumaan, niin en voi muuta, kuin olla pitämättä yhteyksiä.
Mitä varten niitä pitäisin?
Että hän voisi edelleen tuntea itsensä hyväksi satuttaessaan ja halveksittuaan minua?
As if.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tehnyt lapsia ollenkaan kun en siedä että kodissani olisi vieraita ihmisiä koko ajan. Helvetin isovanhempia ja lasten ystäviä yms. En halua elää kommuunissa ja joku rauha ja yksityisyys se pitää olla. Vanhempani olivat erooneita ja läheisriippuvaisia ja koko lapsuuden sai elää missä ihmeellisimmissä kommuuneissa vieraiden ihmisten kanssa heittopussina.
Minä en ajatellut, että omat lapset olisivat vieraita. Kaikkeen muuhun pystyy vaikuttamaan kyllä.
ApNo ei sulle mutta mulle ne kaikki ihmiset ovat vieraita vaikka olisi tuupattu omasta perseestä ulos.
Mites sitten kumppani? Ymmärrän sinua, ei omiin lapsiin tutustuminen ole mikään itsestäänselvä prosessi. Minä en tätä tajunnut, koska en tajunnut, että minulta puuttuu se, että minua kuunneltaisiin. Voin sanoa, että onnittelen vilpittömästi sinua valinnastasi, niin hirveästi huolta lapsista saa, kun kaikki alkaakin mennä mäkeen heidän maailmaan päätymisen jälkeen.
Ap
Mulla on mies sama ollut yli 30 vuotta ja häntä rakastan yli kaiken. Hän antaa minun olla sellainen kun olen eikä ole alkanut muuttamaan. Saakin onnitella sillä olen hyvin valinnut ja itse päättänyt mitä mitä elämältäni haluan eikä kukaan muu ole siihen vaikuttanut millään lailla. Olen vahva persoona mutta siihekin voi sairastua mutta olen selviytynyt kuitenkin. Vaikeita ikä kriisejä tuli 30- 40 välillä enkä voi sanoa että helpolla olisin päässyt. Poden sukupolvien sodan traumoja vanhempieni kautta ja lapsuus oli kamalaa peloitteluja ja uhkailemista, väkivaltaakin. Juoppojen katselemista ja nälän näkemistäkin. Vaatteet olivat ihan kamalia, surkeita ja epmukavia. Joka raajat ja naama on paleltunut lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äiti jäänyt katkeroituneensa roikkumaan eikä ole päästänyt irti. Hyvin on onnistunut sillä et osaa itsekkään irrottaa. Hyvin on sukupolvien huonojen asioiden jatkumo sitten viety eteenpäin.
No ei ole todellakaan päästänyt irti, turhaan sinä siellä ilkut ja ilkeilet, minulla on hyvä sydän ja haluan kuunnella muita ja välitän muista, ei se ole minun vikani, jos oma vanhempi halveksii minua MUTTA kääntää sen välittämiseksi, jolla estää minua vapautumasta, koska hänellä on aina takataskussaan jokin salainen vika minussa, josta syyttely on itseasiassa mitä suurinta välittämistä, koska ellei hän vihjailisi minulle, ettei minusta voi kukaan pitää, joku saattaisi vaikka pitääkin minusta, minä huomata sen ja häipyä hänen luotaan ikuisiksi ajoiksi.
ApNo miten paljon se sun äidin arvio pitää tai ei pidä paikkaansa? Onko sulla ystäviä? Pidetäänkö susta? Onko ihmisiä jotka tuntee sut oikeasti ja pitää sua hyvänä tyyppinä?
Hänen arvionsa on määrittänyt elämäni. En ole voinut lähteä noihin asioihin hänelä saamieni eväiden pohjalta. Niiden antama viesti on se, että luojja varjelkoon kaikkia ihmisiä seuraltani. Olen sitä toteuttanut ettei muiden tarvitsisi minusta kärsiä. En siis ITSE ajattele niin.
Ap
Ok. Oon ihan vilpittömän pahoillani. Yksinäisyys on raskas taakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tehnyt lapsia ollenkaan kun en siedä että kodissani olisi vieraita ihmisiä koko ajan. Helvetin isovanhempia ja lasten ystäviä yms. En halua elää kommuunissa ja joku rauha ja yksityisyys se pitää olla. Vanhempani olivat erooneita ja läheisriippuvaisia ja koko lapsuuden sai elää missä ihmeellisimmissä kommuuneissa vieraiden ihmisten kanssa heittopussina.
Minä en ajatellut, että omat lapset olisivat vieraita. Kaikkeen muuhun pystyy vaikuttamaan kyllä.
ApNo ei sulle mutta mulle ne kaikki ihmiset ovat vieraita vaikka olisi tuupattu omasta perseestä ulos.
Mites sitten kumppani? Ymmärrän sinua, ei omiin lapsiin tutustuminen ole mikään itsestäänselvä prosessi. Minä en tätä tajunnut, koska en tajunnut, että minulta puuttuu se, että minua kuunneltaisiin. Voin sanoa, että onnittelen vilpittömästi sinua valinnastasi, niin hirveästi huolta lapsista saa, kun kaikki alkaakin mennä mäkeen heidän maailmaan päätymisen jälkeen.
ApMulla on mies sama ollut yli 30 vuotta ja häntä rakastan yli kaiken. Hän antaa minun olla sellainen kun olen eikä ole alkanut muuttamaan. Saakin onnitella sillä olen hyvin valinnut ja itse päättänyt mitä mitä elämältäni haluan eikä kukaan muu ole siihen vaikuttanut millään lailla. Olen vahva persoona mutta siihekin voi sairastua mutta olen selviytynyt kuitenkin. Vaikeita ikä kriisejä tuli 30- 40 välillä enkä voi sanoa että helpolla olisin päässyt. Poden sukupolvien sodan traumoja vanhempieni kautta ja lapsuus oli kamalaa peloitteluja ja uhkailemista, väkivaltaakin. Juoppojen katselemista ja nälän näkemistäkin. Vaatteet olivat ihan kamalia, surkeita ja epmukavia. Joka raajat ja naama on paleltunut lapsuudessa.
Minuakaan ei moni asia vaivaisi näin paljon, ellei se vaikuttaisi lapsiini.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran sun äidin mielestä sopivat välit pitää yhteyttä, olisi kohteliaat heipat jouluna ja syntymäpäivänä, niin tuskinpa häntä hirveästi kiinnostaa sun edesottamukset.
Näyttäisi siltä, ettei välitä olla yhteyksissä edes miljoonasta eurosta.Et nyt tainnut oikein tajuta? Kun hänen mielestään nimenomaan tuollaiset välit kuuluu olla. Ei sellaiset, jotka menevät sen mukaan, välittääkö hänestä aidosti, vai ei. Jonka pohjalta siis en tervehtisi lainkaan.
ApKyllä mä ymmärsin. Sepä juuri, ettei äitiäsi kiinnosta asia sen enempää. Kunhan muodolliset tervehdykset pari kertaa vuodessa. Että varmaan aika turhaa mehuilla ajatuksella, jossa hän nyt kärsii ja repii tukkaa päästä, kun sinä katkaiset välit.
Niin, siis nyt ei saa niitäkään. Sepä tässä juuri mietityttää, että se ei ole ainakaan aiemmin kelvannut.
ApNiin. En usko että pystyt mitään merkittävää mielipahaa aiheuttamaan välien katkaisulla. Jos ihminen on itselle tärkeä, häneen ollaan yhteydessä paljon enemmän.
Ei sitä tiedä, kun on narsistisesta persoonasta kysymys ja tarve välien säilyttämiselle syntyy oman arvon tuntemisesta sitä kautta, ei siitä, että niin on tapana.
Tai...en oikein ymmärrä, miksi hän silloinkin halusi näitä muodollisia välejä yllä pitää, kun ratkaisin asian suoltamalla mitä hirveimpiä loukkauksia ja törkeyksiä hänen naamalleen, koska ei jättänyt minua rauhaan. Mitäpä luulet?
ApHän oli sitten tyytyväinen, kun oli kuitenkin joulutervehdyksen saanut laittaa. Ja tyytyi siihenkin, että siihen vastattiin suoltamalla törkeyksiä hänen naamalleen.
Tästälähin hänen tervehdyksensä vain ignoorataan, samoin kuin syyllistys ja valitus siitä, etä ne ignoorattiin. Jos se ei yhtään hetkauta, niin aika harmi, että laittelee sitten turhia trvehdyksiä.
Ap
Ap
Äitisi on tietoinen, ettet ole ihan terve ja siitä huolimatta jaksaa vielä välittää, senkin uhalla, että saa vaan paskaa niskaansa. Antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Onhan näitä tapauksia, missä aikuinen lapsi ongelmineen saa vanhempansa kestämään mitä tahansa, mutta jaksavat ymmärtää ja mennään sen ”lapsen” ehdoilla hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äiti jäänyt katkeroituneensa roikkumaan eikä ole päästänyt irti. Hyvin on onnistunut sillä et osaa itsekkään irrottaa. Hyvin on sukupolvien huonojen asioiden jatkumo sitten viety eteenpäin.
No ei ole todellakaan päästänyt irti, turhaan sinä siellä ilkut ja ilkeilet, minulla on hyvä sydän ja haluan kuunnella muita ja välitän muista, ei se ole minun vikani, jos oma vanhempi halveksii minua MUTTA kääntää sen välittämiseksi, jolla estää minua vapautumasta, koska hänellä on aina takataskussaan jokin salainen vika minussa, josta syyttely on itseasiassa mitä suurinta välittämistä, koska ellei hän vihjailisi minulle, ettei minusta voi kukaan pitää, joku saattaisi vaikka pitääkin minusta, minä huomata sen ja häipyä hänen luotaan ikuisiksi ajoiksi.
ApNo miten paljon se sun äidin arvio pitää tai ei pidä paikkaansa? Onko sulla ystäviä? Pidetäänkö susta? Onko ihmisiä jotka tuntee sut oikeasti ja pitää sua hyvänä tyyppinä?
Hänen arvionsa on määrittänyt elämäni. En ole voinut lähteä noihin asioihin hänelä saamieni eväiden pohjalta. Niiden antama viesti on se, että luojja varjelkoon kaikkia ihmisiä seuraltani. Olen sitä toteuttanut ettei muiden tarvitsisi minusta kärsiä. En siis ITSE ajattele niin.
ApOk. Oon ihan vilpittömän pahoillani. Yksinäisyys on raskas taakka.
On. Onhan se. Varsinkin, kun olet tavallaan itse vankilassa. Ei minulle koskaan kukaan ole sähissyt, että katoa elämästään, koska olisin loukannut tai toiminut niin hirveällä tavalla. Silti se on vaikeaa, pelkonani, ja siis juuri nyt mietin, että sillä on varmaan tekemistä sen kanssa, että kun kerroin äidille lapsena jostain tilanteesta, jossa minua ei selkeästi kuunneltu, niin äitini asettui aina niiden toisten, ei omansa puolelle. Se on haavoittanut pahasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran sun äidin mielestä sopivat välit pitää yhteyttä, olisi kohteliaat heipat jouluna ja syntymäpäivänä, niin tuskinpa häntä hirveästi kiinnostaa sun edesottamukset.
Näyttäisi siltä, ettei välitä olla yhteyksissä edes miljoonasta eurosta.Et nyt tainnut oikein tajuta? Kun hänen mielestään nimenomaan tuollaiset välit kuuluu olla. Ei sellaiset, jotka menevät sen mukaan, välittääkö hänestä aidosti, vai ei. Jonka pohjalta siis en tervehtisi lainkaan.
ApKyllä mä ymmärsin. Sepä juuri, ettei äitiäsi kiinnosta asia sen enempää. Kunhan muodolliset tervehdykset pari kertaa vuodessa. Että varmaan aika turhaa mehuilla ajatuksella, jossa hän nyt kärsii ja repii tukkaa päästä, kun sinä katkaiset välit.
Niin, siis nyt ei saa niitäkään. Sepä tässä juuri mietityttää, että se ei ole ainakaan aiemmin kelvannut.
ApNiin. En usko että pystyt mitään merkittävää mielipahaa aiheuttamaan välien katkaisulla. Jos ihminen on itselle tärkeä, häneen ollaan yhteydessä paljon enemmän.
Ei sitä tiedä, kun on narsistisesta persoonasta kysymys ja tarve välien säilyttämiselle syntyy oman arvon tuntemisesta sitä kautta, ei siitä, että niin on tapana.
Tai...en oikein ymmärrä, miksi hän silloinkin halusi näitä muodollisia välejä yllä pitää, kun ratkaisin asian suoltamalla mitä hirveimpiä loukkauksia ja törkeyksiä hänen naamalleen, koska ei jättänyt minua rauhaan. Mitäpä luulet?
ApHän oli sitten tyytyväinen, kun oli kuitenkin joulutervehdyksen saanut laittaa. Ja tyytyi siihenkin, että siihen vastattiin suoltamalla törkeyksiä hänen naamalleen.
Tästälähin hänen tervehdyksensä vain ignoorataan, samoin kuin syyllistys ja valitus siitä, etä ne ignoorattiin. Jos se ei yhtään hetkauta, niin aika harmi, että laittelee sitten turhia trvehdyksiä.
Ap
ApÄitisi on tietoinen, ettet ole ihan terve ja siitä huolimatta jaksaa vielä välittää, senkin uhalla, että saa vaan paskaa niskaansa. Antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Onhan näitä tapauksia, missä aikuinen lapsi ongelmineen saa vanhempansa kestämään mitä tahansa, mutta jaksavat ymmärtää ja mennään sen ”lapsen” ehdoilla hautaan asti.
Ainoa, joka tässä ei ole terve on hän. Hän ei osaa kuunnella lasta, hän pakotti lapsen kuuntelemaan itseään, kun hän haukkui ja vahingoitti lasta.
Mutta jos se saa harhaisen mielesi rauhoittumaan, että käännät asiat mielessäsi noin päin kuten teet, niin sit sun on varmaan pakko kääntää ne. Eikä lähteä myös omassa elämässäsi kohti reaalisuutta ja realistista tilannetta. Harhoissa on lämmin elää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran sun äidin mielestä sopivat välit pitää yhteyttä, olisi kohteliaat heipat jouluna ja syntymäpäivänä, niin tuskinpa häntä hirveästi kiinnostaa sun edesottamukset.
Näyttäisi siltä, ettei välitä olla yhteyksissä edes miljoonasta eurosta.Et nyt tainnut oikein tajuta? Kun hänen mielestään nimenomaan tuollaiset välit kuuluu olla. Ei sellaiset, jotka menevät sen mukaan, välittääkö hänestä aidosti, vai ei. Jonka pohjalta siis en tervehtisi lainkaan.
ApKyllä mä ymmärsin. Sepä juuri, ettei äitiäsi kiinnosta asia sen enempää. Kunhan muodolliset tervehdykset pari kertaa vuodessa. Että varmaan aika turhaa mehuilla ajatuksella, jossa hän nyt kärsii ja repii tukkaa päästä, kun sinä katkaiset välit.
Niin, siis nyt ei saa niitäkään. Sepä tässä juuri mietityttää, että se ei ole ainakaan aiemmin kelvannut.
ApNiin. En usko että pystyt mitään merkittävää mielipahaa aiheuttamaan välien katkaisulla. Jos ihminen on itselle tärkeä, häneen ollaan yhteydessä paljon enemmän.
Ei sitä tiedä, kun on narsistisesta persoonasta kysymys ja tarve välien säilyttämiselle syntyy oman arvon tuntemisesta sitä kautta, ei siitä, että niin on tapana.
Tai...en oikein ymmärrä, miksi hän silloinkin halusi näitä muodollisia välejä yllä pitää, kun ratkaisin asian suoltamalla mitä hirveimpiä loukkauksia ja törkeyksiä hänen naamalleen, koska ei jättänyt minua rauhaan. Mitäpä luulet?
ApHän oli sitten tyytyväinen, kun oli kuitenkin joulutervehdyksen saanut laittaa. Ja tyytyi siihenkin, että siihen vastattiin suoltamalla törkeyksiä hänen naamalleen.
Tästälähin hänen tervehdyksensä vain ignoorataan, samoin kuin syyllistys ja valitus siitä, etä ne ignoorattiin. Jos se ei yhtään hetkauta, niin aika harmi, että laittelee sitten turhia trvehdyksiä.
Ap
ApÄitisi on tietoinen, ettet ole ihan terve ja siitä huolimatta jaksaa vielä välittää, senkin uhalla, että saa vaan paskaa niskaansa. Antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Onhan näitä tapauksia, missä aikuinen lapsi ongelmineen saa vanhempansa kestämään mitä tahansa, mutta jaksavat ymmärtää ja mennään sen ”lapsen” ehdoilla hautaan asti.
Vielä sen verran harhaiseen kuplaasi toteaisin, että jos tässä olisi menty ”minun sairailla ehdoillani”, niin hän ei pitäisi minuun teennäisesti yhteyttä. Ja hän kuuntelisi pää kallellaan ja täysin hiljaa minun ripittäessäni häntä hänen vioistaan, jotta mulla ois hyvä mieli. Eikä sanoisi vastaan tavuakaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äiti jäänyt katkeroituneensa roikkumaan eikä ole päästänyt irti. Hyvin on onnistunut sillä et osaa itsekkään irrottaa. Hyvin on sukupolvien huonojen asioiden jatkumo sitten viety eteenpäin.
No ei ole todellakaan päästänyt irti, turhaan sinä siellä ilkut ja ilkeilet, minulla on hyvä sydän ja haluan kuunnella muita ja välitän muista, ei se ole minun vikani, jos oma vanhempi halveksii minua MUTTA kääntää sen välittämiseksi, jolla estää minua vapautumasta, koska hänellä on aina takataskussaan jokin salainen vika minussa, josta syyttely on itseasiassa mitä suurinta välittämistä, koska ellei hän vihjailisi minulle, ettei minusta voi kukaan pitää, joku saattaisi vaikka pitääkin minusta, minä huomata sen ja häipyä hänen luotaan ikuisiksi ajoiksi.
ApNo miten paljon se sun äidin arvio pitää tai ei pidä paikkaansa? Onko sulla ystäviä? Pidetäänkö susta? Onko ihmisiä jotka tuntee sut oikeasti ja pitää sua hyvänä tyyppinä?
Hänen arvionsa on määrittänyt elämäni. En ole voinut lähteä noihin asioihin hänelä saamieni eväiden pohjalta. Niiden antama viesti on se, että luojja varjelkoon kaikkia ihmisiä seuraltani. Olen sitä toteuttanut ettei muiden tarvitsisi minusta kärsiä. En siis ITSE ajattele niin.
ApOk. Oon ihan vilpittömän pahoillani. Yksinäisyys on raskas taakka.
Mutta en mä silti täysin toivottomaksi koe tilannettani. Voin käsitellä nyt terapiassa ihmissuhdeasioita paremmin, kun äitini narsistisuuden aiheuttamat vauriot alkavat löytyä kartalta ja saan vihdoinkin jonkun kuulemaan minua ja sitä tuskaa, millaista on ollut elää sellaisen hullun kanssa.
ne ongelmat sijaitsevat vasta sen kaiken alla. Kyllä minä muistan ne hetket, milloin kaikki alkoi hänen takiaan mennä väärin ja pieleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tehnyt lapsia ollenkaan kun en siedä että kodissani olisi vieraita ihmisiä koko ajan. Helvetin isovanhempia ja lasten ystäviä yms. En halua elää kommuunissa ja joku rauha ja yksityisyys se pitää olla. Vanhempani olivat erooneita ja läheisriippuvaisia ja koko lapsuuden sai elää missä ihmeellisimmissä kommuuneissa vieraiden ihmisten kanssa heittopussina.
Minä en ajatellut, että omat lapset olisivat vieraita. Kaikkeen muuhun pystyy vaikuttamaan kyllä.
ApNo ei sulle mutta mulle ne kaikki ihmiset ovat vieraita vaikka olisi tuupattu omasta perseestä ulos.
Mites sitten kumppani? Ymmärrän sinua, ei omiin lapsiin tutustuminen ole mikään itsestäänselvä prosessi. Minä en tätä tajunnut, koska en tajunnut, että minulta puuttuu se, että minua kuunneltaisiin. Voin sanoa, että onnittelen vilpittömästi sinua valinnastasi, niin hirveästi huolta lapsista saa, kun kaikki alkaakin mennä mäkeen heidän maailmaan päätymisen jälkeen.
ApMulla on mies sama ollut yli 30 vuotta ja häntä rakastan yli kaiken. Hän antaa minun olla sellainen kun olen eikä ole alkanut muuttamaan. Saakin onnitella sillä olen hyvin valinnut ja itse päättänyt mitä mitä elämältäni haluan eikä kukaan muu ole siihen vaikuttanut millään lailla. Olen vahva persoona mutta siihekin voi sairastua mutta olen selviytynyt kuitenkin. Vaikeita ikä kriisejä tuli 30- 40 välillä enkä voi sanoa että helpolla olisin päässyt. Poden sukupolvien sodan traumoja vanhempieni kautta ja lapsuus oli kamalaa peloitteluja ja uhkailemista, väkivaltaakin. Juoppojen katselemista ja nälän näkemistäkin. Vaatteet olivat ihan kamalia, surkeita ja epmukavia. Joka raajat ja naama on paleltunut lapsuudessa.
Minuakaan ei moni asia vaivaisi näin paljon, ellei se vaikuttaisi lapsiini.
Ap
Niimpä kun ei ole käsitellyt omia ongelmiaan niin ne helposti siirretään sukukupolvesta seuraavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äiti jäänyt katkeroituneensa roikkumaan eikä ole päästänyt irti. Hyvin on onnistunut sillä et osaa itsekkään irrottaa. Hyvin on sukupolvien huonojen asioiden jatkumo sitten viety eteenpäin.
No ei ole todellakaan päästänyt irti, turhaan sinä siellä ilkut ja ilkeilet, minulla on hyvä sydän ja haluan kuunnella muita ja välitän muista, ei se ole minun vikani, jos oma vanhempi halveksii minua MUTTA kääntää sen välittämiseksi, jolla estää minua vapautumasta, koska hänellä on aina takataskussaan jokin salainen vika minussa, josta syyttely on itseasiassa mitä suurinta välittämistä, koska ellei hän vihjailisi minulle, ettei minusta voi kukaan pitää, joku saattaisi vaikka pitääkin minusta, minä huomata sen ja häipyä hänen luotaan ikuisiksi ajoiksi.
ApNo miten paljon se sun äidin arvio pitää tai ei pidä paikkaansa? Onko sulla ystäviä? Pidetäänkö susta? Onko ihmisiä jotka tuntee sut oikeasti ja pitää sua hyvänä tyyppinä?
Hänen arvionsa on määrittänyt elämäni. En ole voinut lähteä noihin asioihin hänelä saamieni eväiden pohjalta. Niiden antama viesti on se, että luojja varjelkoon kaikkia ihmisiä seuraltani. Olen sitä toteuttanut ettei muiden tarvitsisi minusta kärsiä. En siis ITSE ajattele niin.
ApOk. Oon ihan vilpittömän pahoillani. Yksinäisyys on raskas taakka.
Mutta en mä silti täysin toivottomaksi koe tilannettani. Voin käsitellä nyt terapiassa ihmissuhdeasioita paremmin, kun äitini narsistisuuden aiheuttamat vauriot alkavat löytyä kartalta ja saan vihdoinkin jonkun kuulemaan minua ja sitä tuskaa, millaista on ollut elää sellaisen hullun kanssa.
ne ongelmat sijaitsevat vasta sen kaiken alla. Kyllä minä muistan ne hetket, milloin kaikki alkoi hänen takiaan mennä väärin ja pieleen.
Ap
Voin nyt käsitellä niitä epävarmuuksia ja kysymyksiä ihmisen kanssa, joka aidosti KUUNTELEE MINUA, ja jolla on aidosti intressinä minun parhaani. Eli terapeutin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin pidin siksi, että haukuin häntä, nyt en näe enää sitäkään tarpeelliseksi, koska tajusin, miten hän halveksii minua.
Olit aiemmin äitiisi yhteydessä vain haukkuaksesi häntä ja äitisi vain halveksii sinua?
Et ole kertonut miten äitisi halveksii sinua. Etkä myöskään vaikuta kovin mukavalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tehnyt lapsia ollenkaan kun en siedä että kodissani olisi vieraita ihmisiä koko ajan. Helvetin isovanhempia ja lasten ystäviä yms. En halua elää kommuunissa ja joku rauha ja yksityisyys se pitää olla. Vanhempani olivat erooneita ja läheisriippuvaisia ja koko lapsuuden sai elää missä ihmeellisimmissä kommuuneissa vieraiden ihmisten kanssa heittopussina.
Minä en ajatellut, että omat lapset olisivat vieraita. Kaikkeen muuhun pystyy vaikuttamaan kyllä.
ApNo ei sulle mutta mulle ne kaikki ihmiset ovat vieraita vaikka olisi tuupattu omasta perseestä ulos.
Mites sitten kumppani? Ymmärrän sinua, ei omiin lapsiin tutustuminen ole mikään itsestäänselvä prosessi. Minä en tätä tajunnut, koska en tajunnut, että minulta puuttuu se, että minua kuunneltaisiin. Voin sanoa, että onnittelen vilpittömästi sinua valinnastasi, niin hirveästi huolta lapsista saa, kun kaikki alkaakin mennä mäkeen heidän maailmaan päätymisen jälkeen.
ApMulla on mies sama ollut yli 30 vuotta ja häntä rakastan yli kaiken. Hän antaa minun olla sellainen kun olen eikä ole alkanut muuttamaan. Saakin onnitella sillä olen hyvin valinnut ja itse päättänyt mitä mitä elämältäni haluan eikä kukaan muu ole siihen vaikuttanut millään lailla. Olen vahva persoona mutta siihekin voi sairastua mutta olen selviytynyt kuitenkin. Vaikeita ikä kriisejä tuli 30- 40 välillä enkä voi sanoa että helpolla olisin päässyt. Poden sukupolvien sodan traumoja vanhempieni kautta ja lapsuus oli kamalaa peloitteluja ja uhkailemista, väkivaltaakin. Juoppojen katselemista ja nälän näkemistäkin. Vaatteet olivat ihan kamalia, surkeita ja epmukavia. Joka raajat ja naama on paleltunut lapsuudessa.
Minuakaan ei moni asia vaivaisi näin paljon, ellei se vaikuttaisi lapsiini.
ApNiimpä kun ei ole käsitellyt omia ongelmiaan niin ne helposti siirretään sukukupolvesta seuraavaan.
Kun ei ole käsitellyt, se ei ainakaan ole itsestäni kiinni. Jos minua kuuntelva mielenterveyden ammattilainen ei ymmärrä, miten auttaa minua, niin on se vähän vaikeaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tehnyt lapsia ollenkaan kun en siedä että kodissani olisi vieraita ihmisiä koko ajan. Helvetin isovanhempia ja lasten ystäviä yms. En halua elää kommuunissa ja joku rauha ja yksityisyys se pitää olla. Vanhempani olivat erooneita ja läheisriippuvaisia ja koko lapsuuden sai elää missä ihmeellisimmissä kommuuneissa vieraiden ihmisten kanssa heittopussina.
Minä en ajatellut, että omat lapset olisivat vieraita. Kaikkeen muuhun pystyy vaikuttamaan kyllä.
ApNo ei sulle mutta mulle ne kaikki ihmiset ovat vieraita vaikka olisi tuupattu omasta perseestä ulos.
Mites sitten kumppani? Ymmärrän sinua, ei omiin lapsiin tutustuminen ole mikään itsestäänselvä prosessi. Minä en tätä tajunnut, koska en tajunnut, että minulta puuttuu se, että minua kuunneltaisiin. Voin sanoa, että onnittelen vilpittömästi sinua valinnastasi, niin hirveästi huolta lapsista saa, kun kaikki alkaakin mennä mäkeen heidän maailmaan päätymisen jälkeen.
ApMulla on mies sama ollut yli 30 vuotta ja häntä rakastan yli kaiken. Hän antaa minun olla sellainen kun olen eikä ole alkanut muuttamaan. Saakin onnitella sillä olen hyvin valinnut ja itse päättänyt mitä mitä elämältäni haluan eikä kukaan muu ole siihen vaikuttanut millään lailla. Olen vahva persoona mutta siihekin voi sairastua mutta olen selviytynyt kuitenkin. Vaikeita ikä kriisejä tuli 30- 40 välillä enkä voi sanoa että helpolla olisin päässyt. Poden sukupolvien sodan traumoja vanhempieni kautta ja lapsuus oli kamalaa peloitteluja ja uhkailemista, väkivaltaakin. Juoppojen katselemista ja nälän näkemistäkin. Vaatteet olivat ihan kamalia, surkeita ja epmukavia. Joka raajat ja naama on paleltunut lapsuudessa.
Minuakaan ei moni asia vaivaisi näin paljon, ellei se vaikuttaisi lapsiini.
ApNiimpä kun ei ole käsitellyt omia ongelmiaan niin ne helposti siirretään sukukupolvesta seuraavaan.
Kun ei ole käsitellyt, se ei ainakaan ole itsestäni kiinni. Jos minua kuuntelva mielenterveyden ammattilainen ei ymmärrä, miten auttaa minua, niin on se vähän vaikeaa.
Ap
Kun siis menin terapiaan ja kävin siellä 6 v. ensimmäisen kerran 1997.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIkset voi laittaa äidillesi vaikka viestiä "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta"? Mitä sinä sillä voitat, ettet pidä mitään yhteyttä?
Kuitenkin koko ajan ajattelet äitiäsi ja kirjoittelet kymmeniä kommentteja täällä siitä, miten vihaat häntä. Käytät aika paljon energiaa ja aikaa tähän asiaan. Jos oikeasti ei tarvitse pitää yhteyttä, niin pidä sitten äiti poissa mielestäkin ja keskity vaikka siihen että pidät suhdetta yllä omiin lapsiisi, he tarvitsevat sinua ja varmasti kaipaavat äitiään.
Ihan suoraan sanottuna, jos käytät koko elämäsi tähän äitisi vihaamiseen, niin se menee hukkaan. Tekisit jotain positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äiti jäänyt katkeroituneensa roikkumaan eikä ole päästänyt irti. Hyvin on onnistunut sillä et osaa itsekkään irrottaa. Hyvin on sukupolvien huonojen asioiden jatkumo sitten viety eteenpäin.
No ei ole todellakaan päästänyt irti, turhaan sinä siellä ilkut ja ilkeilet, minulla on hyvä sydän ja haluan kuunnella muita ja välitän muista, ei se ole minun vikani, jos oma vanhempi halveksii minua MUTTA kääntää sen välittämiseksi, jolla estää minua vapautumasta, koska hänellä on aina takataskussaan jokin salainen vika minussa, josta syyttely on itseasiassa mitä suurinta välittämistä, koska ellei hän vihjailisi minulle, ettei minusta voi kukaan pitää, joku saattaisi vaikka pitääkin minusta, minä huomata sen ja häipyä hänen luotaan ikuisiksi ajoiksi.
ApNo miten paljon se sun äidin arvio pitää tai ei pidä paikkaansa? Onko sulla ystäviä? Pidetäänkö susta? Onko ihmisiä jotka tuntee sut oikeasti ja pitää sua hyvänä tyyppinä?
Hänen arvionsa on määrittänyt elämäni. En ole voinut lähteä noihin asioihin hänelä saamieni eväiden pohjalta. Niiden antama viesti on se, että luojja varjelkoon kaikkia ihmisiä seuraltani. Olen sitä toteuttanut ettei muiden tarvitsisi minusta kärsiä. En siis ITSE ajattele niin.
ApOk. Oon ihan vilpittömän pahoillani. Yksinäisyys on raskas taakka.
On. Onhan se. Varsinkin, kun olet tavallaan itse vankilassa. Ei minulle koskaan kukaan ole sähissyt, että katoa elämästään, koska olisin loukannut tai toiminut niin hirveällä tavalla. Silti se on vaikeaa, pelkonani, ja siis juuri nyt mietin, että sillä on varmaan tekemistä sen kanssa, että kun kerroin äidille lapsena jostain tilanteesta, jossa minua ei selkeästi kuunneltu, niin äitini asettui aina niiden toisten, ei omansa puolelle. Se on haavoittanut pahasti.
Ap
Ymmärrän vertauksen vankilaan. Ja kyllä, lapseen istutettu huonommuuden tunne kulkee helposti kivirekenä läpi elämän. Toivon että saat vielä sen oivalluksen, joka lopullisesti vapauttaa siitä. Mulla pisti silmään siinä joulu keskustelussa, että menit tapanina takaisin ja veit pitsaa mukanasi. Mun mielestä se on selkeä tarkoitus toimia kivasti ja ilahduttaa perhettäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin pidin siksi, että haukuin häntä, nyt en näe enää sitäkään tarpeelliseksi, koska tajusin, miten hän halveksii minua.
Olit aiemmin äitiisi yhteydessä vain haukkuaksesi häntä ja äitisi vain halveksii sinua?
Et ole kertonut miten äitisi halveksii sinua. Etkä myöskään vaikuta kovin mukavalta ihmiseltä.
Juu. Vihasin ihmistä, joka ei ollut kuunnellut minua, mutta joka pakotti minut kuuntelemaan häntä ja satuttamaan itseäni sillä. Koska hän kuulemma näki minussa vikoja, joita kaikki vihaisivat! HÄN uskotteli minulle muiden vihaavan minua, itse n ole koskaan kokenut sellaista. Mutta uskoin enemän omaa äitiäni, kuin vieraiden kasvoja, joista asiaa ei voinut päätellä. Varsinkin kun hän liitti aina asiat tilanteisiin, joissa tein jonkin virheen siis siksi, etten vielä osannut paremmin tai muistanut mikä olikaan oikein. Sellaisesta lapsen satuttaminen on sadismia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
MIkset voi laittaa äidillesi vaikka viestiä "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta"? Mitä sinä sillä voitat, ettet pidä mitään yhteyttä?
Kuitenkin koko ajan ajattelet äitiäsi ja kirjoittelet kymmeniä kommentteja täällä siitä, miten vihaat häntä. Käytät aika paljon energiaa ja aikaa tähän asiaan. Jos oikeasti ei tarvitse pitää yhteyttä, niin pidä sitten äiti poissa mielestäkin ja keskity vaikka siihen että pidät suhdetta yllä omiin lapsiisi, he tarvitsevat sinua ja varmasti kaipaavat äitiään.
Ihan suoraan sanottuna, jos käytät koko elämäsi tähän äitisi vihaamiseen, niin se menee hukkaan. Tekisit jotain positiivista.
Mitäkö voitan? Sen, ettei välejä ole. Aion katkaista ne kokonaan, mikäli asia on minusta kiinni. Haluan laitella toivotuksia VAIN ihmisille, jotka kuuntelevat mitä minulla on sanottavani ja välittävät minusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIkset voi laittaa äidillesi vaikka viestiä "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta"? Mitä sinä sillä voitat, ettet pidä mitään yhteyttä?
Kuitenkin koko ajan ajattelet äitiäsi ja kirjoittelet kymmeniä kommentteja täällä siitä, miten vihaat häntä. Käytät aika paljon energiaa ja aikaa tähän asiaan. Jos oikeasti ei tarvitse pitää yhteyttä, niin pidä sitten äiti poissa mielestäkin ja keskity vaikka siihen että pidät suhdetta yllä omiin lapsiisi, he tarvitsevat sinua ja varmasti kaipaavat äitiään.
Ihan suoraan sanottuna, jos käytät koko elämäsi tähän äitisi vihaamiseen, niin se menee hukkaan. Tekisit jotain positiivista.
Mitäkö voitan? Sen, ettei välejä ole. Aion katkaista ne kokonaan, mikäli asia on minusta kiinni. Haluan laitella toivotuksia VAIN ihmisille, jotka kuuntelevat mitä minulla on sanottavani ja välittävät minusta.
Ap
Jos äitini haluaa vaikuttaa asiaan, hän opettelee kuuntelemaan minua, niin sitten on toinen tilanne. Mutta siihen en usko pätkääkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIkset voi laittaa äidillesi vaikka viestiä "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta"? Mitä sinä sillä voitat, ettet pidä mitään yhteyttä?
Kuitenkin koko ajan ajattelet äitiäsi ja kirjoittelet kymmeniä kommentteja täällä siitä, miten vihaat häntä. Käytät aika paljon energiaa ja aikaa tähän asiaan. Jos oikeasti ei tarvitse pitää yhteyttä, niin pidä sitten äiti poissa mielestäkin ja keskity vaikka siihen että pidät suhdetta yllä omiin lapsiisi, he tarvitsevat sinua ja varmasti kaipaavat äitiään.
Ihan suoraan sanottuna, jos käytät koko elämäsi tähän äitisi vihaamiseen, niin se menee hukkaan. Tekisit jotain positiivista.
Mitäkö voitan? Sen, ettei välejä ole. Aion katkaista ne kokonaan, mikäli asia on minusta kiinni. Haluan laitella toivotuksia VAIN ihmisille, jotka kuuntelevat mitä minulla on sanottavani ja välittävät minusta.
ApJos äitini haluaa vaikuttaa asiaan, hän opettelee kuuntelemaan minua, niin sitten on toinen tilanne. Mutta siihen en usko pätkääkään.
Ap
Äitini suhde minuun perustuu jonkin sortin halveksunnalle, niin sehän menisi ihan pipariksi, jos joutuisi kuuntelemaan minua. Ei toista halveksiva ihminen kuuntele tätä. Siksi se ei ole mahdollista 😥
Mutta oon siihen jo niin tottunut, ettei se isosti mitään muuta. Kunhan pääsen irti ja eroon koko saatanasta.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Hänen arvionsa on määrittänyt elämäni. En ole voinut lähteä noihin asioihin hänelä saamieni eväiden pohjalta. Niiden antama viesti on se, että luojja varjelkoon kaikkia ihmisiä seuraltani. Olen sitä toteuttanut ettei muiden tarvitsisi minusta kärsiä. En siis ITSE ajattele niin.
Ap