Olen niin hyvilläni, kun minun ei enää tarvitse pitää välejä yllä myrkylliseen suhteeseen äitini kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ainoa elämänlankani oli isäni, jolla oli erityinen kyky kuunnella ja ymmärtää lasta.

Ap

Miksi et sitten asunut isäsi kanssa?

Koska äitini sanoi, että sen jälkeen minulla ei tule olemaan elämässä ystäviä eikä kavereita, koska seuraisin isäni ohjeita, jotka eivät kasvattaneet minusta ”hyvää ihmistä”. Aivan kuin ei rakastava äiti voisi itse ohjeistaa niillä, vaikka lapsi asuisikin isällään. Sen puheen ainoa tavoite oli eristää minut minut hyväksyvistä ihmisistä. Ettei hän menetä minua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan olen oikeasti hyvilläni siitä, että kun tajusin äitini halveksineen minua, niin minun ei enää tarvitse ylläpitää välejä häneen. Hän on todella myrkyllinen, suhteemme oli pelkkää myrkkyä, kun aloin taistella hänen hävyttömyyttään vastaan.

Mutta mitäpä sinä tietäisit hävyttömistä ihmisistä, jotka naamioivat sen välittämiseksi. Ei kun taidatkin itse olla sellainen, niin olet ilmiölle sokea.

Ap

Niin kukas se tuossa onkaan myrkyllinen. Älä sitten roiku siinä äidissäsi, jos haluat päästä hänestä eroon.

Äitisi sijassa löisin hanskat tiskiin ja pitäisin yhteyttä vain lapsenlapsiin. En ymmärrä miten hän kestää ja jaksaa.

Roiku? Kukahan se tänäänkin soitti minulle? En toki vastannut, mutta KUVITTELETKO sä, että hän sellaisen nielee? Hyväksyy? Kuuntelee mahdollisesti syyn, miksi en vastaa hänelle? Ei se ole siksi, että en itse piittaisi hänestä, vaan syy on HÄNEN KÄYTÖKSENSÄ! Miksei korjaa sitä?

Ap

Mitä muuta kuin roikkumista tämä äiti-case on? Olet riippuvainen hänestä ja tuntemastasi vihasta. Yhtä ja samaa vuodesta toiseen. Oma käytöksesi on törkeää, ja lähtee ihan omasta itsestäsi.

Äidillä on kohtalaisen normaalit vaistot huolehtia sairaasta lapsestaan, mutta hänen sijassaan pistäisin tiukat rajat tai se on goodbye. Ehkä hän yrittää suojella lapsenlapsia asettumalla kilveksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle olisi kyllä helpompaa, hänen mentyään pois tästä maailmasta, jos hän ei yrittäisi ottaa yhteyttä minuun, mutta koitan lohduttautua sillä, että mies sentään ei kiellä häneltä yhteydenpitoa sen verran lapsenlapsiinsa, mitä hän kaipaa. Se saa nyt riittää, ja jos oikein alkaa veetuttaa, kiellän senkin tai kekustelen lasten kanssa, minkälaisesta pahiksesta onkaan kyse.

Ap

Ei, kyllä se rimputtaa sulle vielä haudan takaa. 😈

I did not mean that! 😅

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ainoa elämänlankani oli isäni, jolla oli erityinen kyky kuunnella ja ymmärtää lasta.

Ap

Miksi et sitten asunut isäsi kanssa?

Koska äitini sanoi, että sen jälkeen minulla ei tule olemaan elämässä ystäviä eikä kavereita, koska seuraisin isäni ohjeita, jotka eivät kasvattaneet minusta ”hyvää ihmistä”. Aivan kuin ei rakastava äiti voisi itse ohjeistaa niillä, vaikka lapsi asuisikin isällään. Sen puheen ainoa tavoite oli eristää minut minut hyväksyvistä ihmisistä. Ettei hän menetä minua.

Ap

Yritti sentään säilyttää jotenkin normaalin kasvuympäristön. Tästä nähdään ettei se ole ollut kiinni kodista vaan geeneistä.

Ap. Oletko huomannut että kylpyhuoneen allaskaapista kuuluu äitisivihaista ja syyllistävää puhetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan olen oikeasti hyvilläni siitä, että kun tajusin äitini halveksineen minua, niin minun ei enää tarvitse ylläpitää välejä häneen. Hän on todella myrkyllinen, suhteemme oli pelkkää myrkkyä, kun aloin taistella hänen hävyttömyyttään vastaan.

Mutta mitäpä sinä tietäisit hävyttömistä ihmisistä, jotka naamioivat sen välittämiseksi. Ei kun taidatkin itse olla sellainen, niin olet ilmiölle sokea.

Ap

Niin kukas se tuossa onkaan myrkyllinen. Älä sitten roiku siinä äidissäsi, jos haluat päästä hänestä eroon.

Äitisi sijassa löisin hanskat tiskiin ja pitäisin yhteyttä vain lapsenlapsiin. En ymmärrä miten hän kestää ja jaksaa.

Roiku? Kukahan se tänäänkin soitti minulle? En toki vastannut, mutta KUVITTELETKO sä, että hän sellaisen nielee? Hyväksyy? Kuuntelee mahdollisesti syyn, miksi en vastaa hänelle? Ei se ole siksi, että en itse piittaisi hänestä, vaan syy on HÄNEN KÄYTÖKSENSÄ! Miksei korjaa sitä?

Ap

Mitä muuta kuin roikkumista tämä äiti-case on? Olet riippuvainen hänestä ja tuntemastasi vihasta. Yhtä ja samaa vuodesta toiseen. Oma käytöksesi on törkeää, ja lähtee ihan omasta itsestäsi.

Äidillä on kohtalaisen normaalit vaistot huolehtia sairaasta lapsestaan, mutta hänen sijassaan pistäisin tiukat rajat tai se on goodbye. Ehkä hän yrittää suojella lapsenlapsia asettumalla kilveksi.

En ole, ainakaan niin, että se hyödyttäisi minua. Mutta siitä on vaikeaa päästä eroon, koska arvoisiani ihmisiä ei kasva joka oksalla. Ensin pitää suostua yksinäisyyteen ja se oli lapselta liikaa vaadittu. Siksi en voinut valita sitä, se olisi ollut kohtuutonta.

Käytökseni ei ole mitenkään törkeää, en näe mitään törkeää siinä, että kohtelee ihmistä, joka ei kuuntele sinua ja on äitisi, satuttavasti. Ja minä kilpenä? Ei hän heitä tapaa kuin muutamia kertoja viodessa. Miten soitteleminen minulle auttaisi kilpenä lapsille?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ainoa elämänlankani oli isäni, jolla oli erityinen kyky kuunnella ja ymmärtää lasta.

Ap

Miksi et sitten asunut isäsi kanssa?

Koska äitini sanoi, että sen jälkeen minulla ei tule olemaan elämässä ystäviä eikä kavereita, koska seuraisin isäni ohjeita, jotka eivät kasvattaneet minusta ”hyvää ihmistä”. Aivan kuin ei rakastava äiti voisi itse ohjeistaa niillä, vaikka lapsi asuisikin isällään. Sen puheen ainoa tavoite oli eristää minut minut hyväksyvistä ihmisistä. Ettei hän menetä minua.

Ap

Yritti sentään säilyttää jotenkin normaalin kasvuympäristön. Tästä nähdään ettei se ole ollut kiinni kodista vaan geeneistä.

Valheella, jos yritti. Ja kuvitteletko sinä sitä normaaliksi kasvuympäristöksi, ettei vanhempi kuuntele omaa lastaan? Hyvä ympäristö se ei ainakaan ole! Vaan täysin sairas!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ainoa elämänlankani oli isäni, jolla oli erityinen kyky kuunnella ja ymmärtää lasta.

Ap

Miksi et sitten asunut isäsi kanssa?

Koska äitini sanoi, että sen jälkeen minulla ei tule olemaan elämässä ystäviä eikä kavereita, koska seuraisin isäni ohjeita, jotka eivät kasvattaneet minusta ”hyvää ihmistä”. Aivan kuin ei rakastava äiti voisi itse ohjeistaa niillä, vaikka lapsi asuisikin isällään. Sen puheen ainoa tavoite oli eristää minut minut hyväksyvistä ihmisistä. Ettei hän menetä minua.

Ap

Yritti sentään säilyttää jotenkin normaalin kasvuympäristön. Tästä nähdään ettei se ole ollut kiinni kodista vaan geeneistä.

Valheella, jos yritti. Ja kuvitteletko sinä sitä normaaliksi kasvuympäristöksi, ettei vanhempi kuuntele omaa lastaan? Hyvä ympäristö se ei ainakaan ole! Vaan täysin sairas!

Ap

Ja siis tällä en tarkoita sitä, että pitää antaa lapselle valtaa ja lapsen määräillä! Se on ennemminkin lapsen oman tilan säilyttämistä, arvostamista ja hengissä pitämistä. Kasvattaa vahva lapsi, vahva aiku8nen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei yhtään tajua, että hänen pahuutensa vaikutti minun väleihini lapsiini. Minä tarvitsen oikeamielistä, reilua ja arvostavaa kohtelua voidakseni olla sellainen äiti lapsilleni, kuin he ansaitsevat.

Ap

Valitset ja kehität tyylisi ihan itse. Niin muutkin tekevät.

Ei se niin mene. Manipuloiva narsisti voi tehdä elämästä aivan toista ja sinusta ihmisenä, kuin valitsisit tai haluaisit, saati suunnittelit.

Ap

Moni on yrittänyt, mutta yleensä yksi ihminen ei pysty kyykyttämään minua kovin pitkään. Lapseni olen kasvattanut pitkälti omin reseptein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei yhtään tajua, että hänen pahuutensa vaikutti minun väleihini lapsiini. Minä tarvitsen oikeamielistä, reilua ja arvostavaa kohtelua voidakseni olla sellainen äiti lapsilleni, kuin he ansaitsevat.

Ap

Valitset ja kehität tyylisi ihan itse. Niin muutkin tekevät.

Ei se niin mene. Manipuloiva narsisti voi tehdä elämästä aivan toista ja sinusta ihmisenä, kuin valitsisit tai haluaisit, saati suunnittelit.

Ap

Moni on yrittänyt, mutta yleensä yksi ihminen ei pysty kyykyttämään minua kovin pitkään. Lapseni olen kasvattanut pitkälti omin reseptein.

Niin, no entä sitten? Kaikki eivät ole, niin kuin sinä. Joku täällä juuri sanoi, ettei kuuntele toisia. Minusta se on aika suuri vaje, en itse voisi sellaisen ihmisen kanssa elää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin pidin siksi, että haukuin häntä, nyt en näe enää sitäkään tarpeelliseksi, koska tajusin, miten hän halveksii minua.

Olit aiemmin äitiisi yhteydessä vain haukkuaksesi häntä ja äitisi vain halveksii sinua?

Et ole kertonut miten äitisi halveksii sinua. Etkä myöskään vaikuta kovin mukavalta ihmiseltä.

Juu. Vihasin ihmistä, joka ei ollut kuunnellut minua, mutta joka pakotti minut kuuntelemaan häntä ja satuttamaan itseäni sillä. Koska hän kuulemma näki minussa vikoja, joita kaikki vihaisivat! HÄN uskotteli minulle muiden vihaavan minua, itse n ole koskaan kokenut sellaista. Mutta uskoin enemän omaa äitiäni, kuin vieraiden kasvoja, joista asiaa ei voinut päätellä. Varsinkin kun hän liitti aina asiat tilanteisiin, joissa tein jonkin virheen siis siksi, etten vielä osannut paremmin tai muistanut mikä olikaan oikein. Sellaisesta lapsen satuttaminen on sadismia.

Ap

Minut on lapsena kasvatettu 70-luvulla ja silloin oli tavallista, että lapsen kuului käyttäytyä hyvin ja ”hyvien”

vanhempien tuli puuttua huonoon käytökseen, varsinkin vieraita ja muita kohtaan. Yleistä oli juuri toruminen, miten se toinen/vieras saattoi pahoittaa mielensä, ei niinkään sen lapsen käytöksen ymmärtäminen. Ihan normi ihminen minusta tuli.

Ehkeisinulla ole kokemusta siitä, että sinua kuunnellaan, kuten minulla. Sen jälkeen ei tuollaiseen paskakohteluun enää alistu. Se ei ole PARASTA kohtelua, mitä lapsi voi saada. Oman lapsen kuuleminen ei todellakaan tarkoita sitä, että lapsi saisi määrätä. Vaan sitä, että lapsella säilyy tunne, että vanhempaan voi luottaa, koska tämä ottaa lapsensa tunteet huomioon. Myös lapsen oma kuva pysyy vahvana sillä. Samoin ymmärrys toisia kohtaan voi kehittyä.

Ap

En niin väittänytkään, että siinä mitään hyvää oli, mutta se oli sen ajan kasvatusta ja vanhemmille oli kunnia-asia kasvattaa lapsesta hyväkäytöksinen. Jos lapsi ei totellut, vanhempia pidettiin epäonnistuneina. Pyydettiin pitämään huone siistinä ja se pidettiin.

Tunsin silti lapsuuteni turvallisena ja vanhempiin luottavaisena. Pikkuveljeni syntyi 80-luvulla ja hän pääsi paljon helpommalla, koska kasvatusasiat olivat muuttuneet sen ajan tyyliin ja vanhemmat sen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ainoa elämänlankani oli isäni, jolla oli erityinen kyky kuunnella ja ymmärtää lasta.

Ap

Miksi et sitten asunut isäsi kanssa?

Koska äitini sanoi, että sen jälkeen minulla ei tule olemaan elämässä ystäviä eikä kavereita, koska seuraisin isäni ohjeita, jotka eivät kasvattaneet minusta ”hyvää ihmistä”. Aivan kuin ei rakastava äiti voisi itse ohjeistaa niillä, vaikka lapsi asuisikin isällään. Sen puheen ainoa tavoite oli eristää minut minut hyväksyvistä ihmisistä. Ettei hän menetä minua.

Ap

Oma isäni haki yksinhuoltajuutta minuun, miksei isäsi tehnyt niin, jos sinut niin kovasti halusi ja rakasti ja sinä häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ainoa elämänlankani oli isäni, jolla oli erityinen kyky kuunnella ja ymmärtää lasta.

Ap

Miksi et sitten asunut isäsi kanssa?

Koska äitini sanoi, että sen jälkeen minulla ei tule olemaan elämässä ystäviä eikä kavereita, koska seuraisin isäni ohjeita, jotka eivät kasvattaneet minusta ”hyvää ihmistä”. Aivan kuin ei rakastava äiti voisi itse ohjeistaa niillä, vaikka lapsi asuisikin isällään. Sen puheen ainoa tavoite oli eristää minut minut hyväksyvistä ihmisistä. Ettei hän menetä minua.

Ap

Oma isäni haki yksinhuoltajuutta minuun, miksei isäsi tehnyt niin, jos sinut niin kovasti halusi ja rakasti ja sinä häntä?

Saiko hän sen? Millähän perusteella minun isäni olisi saanut sen? Hänellä oli ainakin ollessani alle 12-vuotias jonkin verran matkapäiviä työnsä takia. Miksi isäsi sai yksinhuoltajuuden? Oliko äitisi jokin näkyvästi vajaa ihminen?

Ap

Minun äitini ei vain pystynyt kuuntelemaan minua, koska ei häntä itseäänkään ollut varmaan kuunneltu! Ihan luuseriperheestä! 😃

Ap

Äitini on luuseri luuseriperheestä.

Ap

"Olen niin hyvilläni"... Et kuulosta olevasi kovin hyvilläsi, vaan jauhat samoja traumojasi täällä kuten ennenkin.

Jos olet oikeasti hyvilläsi, mikset keskity johonkin muuhun?

Vierailija kirjoitti:

"Olen niin hyvilläni"... Et kuulosta olevasi kovin hyvilläsi, vaan jauhat samoja traumojasi täällä kuten ennenkin.

Jos olet oikeasti hyvilläsi, mikset keskity johonkin muuhun?

No ei se ole koskaan kauean kivaa havaita, ettei se, jonka olisi kuulunut kuunnella sinua (äiti) olekaan tehnyt niin. Eli tajuta, että olisi ollut oikein, jos minua olisi kunneltu niin, etten kärsisi nyt.

Ap

No hyvä että olet tuon tajunnut. Ei tietenkään sinun tarvitse pitää häneen mitään yhteyttä. Seuraavaksi sinun kannattaa pyrkiä siihen, että lakkaat miettimästä sitä, mitä hän haluaa ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ainoa elämänlankani oli isäni, jolla oli erityinen kyky kuunnella ja ymmärtää lasta.

Ap

Miksi et sitten asunut isäsi kanssa?

Koska äitini sanoi, että sen jälkeen minulla ei tule olemaan elämässä ystäviä eikä kavereita, koska seuraisin isäni ohjeita, jotka eivät kasvattaneet minusta ”hyvää ihmistä”. Aivan kuin ei rakastava äiti voisi itse ohjeistaa niillä, vaikka lapsi asuisikin isällään. Sen puheen ainoa tavoite oli eristää minut minut hyväksyvistä ihmisistä. Ettei hän menetä minua.

Ap

Oma isäni haki yksinhuoltajuutta minuun, miksei isäsi tehnyt niin, jos sinut niin kovasti halusi ja rakasti ja sinä häntä?

Saiko hän sen? Millähän perusteella minun isäni olisi saanut sen? Hänellä oli ainakin ollessani alle 12-vuotias jonkin verran matkapäiviä työnsä takia. Miksi isäsi sai yksinhuoltajuuden? Oliko äitisi jokin näkyvästi vajaa ihminen?

Ap

Äitini oli epävakaa ja isä haki oikeudesta yksinhuoltajuutta ja sai sen.

Isäsi olisi varmasti myös saanut, jos äitisi oli sairas mieleltään ja olisi varmasti järjestänyt työkuvionsa toisin, onhan lapsi ja hänen etunsa se tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin pidin siksi, että haukuin häntä, nyt en näe enää sitäkään tarpeelliseksi, koska tajusin, miten hän halveksii minua.

Olit aiemmin äitiisi yhteydessä vain haukkuaksesi häntä ja äitisi vain halveksii sinua?

Et ole kertonut miten äitisi halveksii sinua. Etkä myöskään vaikuta kovin mukavalta ihmiseltä.

Juu. Vihasin ihmistä, joka ei ollut kuunnellut minua, mutta joka pakotti minut kuuntelemaan häntä ja satuttamaan itseäni sillä. Koska hän kuulemma näki minussa vikoja, joita kaikki vihaisivat! HÄN uskotteli minulle muiden vihaavan minua, itse n ole koskaan kokenut sellaista. Mutta uskoin enemän omaa äitiäni, kuin vieraiden kasvoja, joista asiaa ei voinut päätellä. Varsinkin kun hän liitti aina asiat tilanteisiin, joissa tein jonkin virheen siis siksi, etten vielä osannut paremmin tai muistanut mikä olikaan oikein. Sellaisesta lapsen satuttaminen on sadismia.

Ap

Minut on lapsena kasvatettu 70-luvulla ja silloin oli tavallista, että lapsen kuului käyttäytyä hyvin ja ”hyvien”

vanhempien tuli puuttua huonoon käytökseen, varsinkin vieraita ja muita kohtaan. Yleistä oli juuri toruminen, miten se toinen/vieras saattoi pahoittaa mielensä, ei niinkään sen lapsen käytöksen ymmärtäminen. Ihan normi ihminen minusta tuli.

Ehkeisinulla ole kokemusta siitä, että sinua kuunnellaan, kuten minulla. Sen jälkeen ei tuollaiseen paskakohteluun enää alistu. Se ei ole PARASTA kohtelua, mitä lapsi voi saada. Oman lapsen kuuleminen ei todellakaan tarkoita sitä, että lapsi saisi määrätä. Vaan sitä, että lapsella säilyy tunne, että vanhempaan voi luottaa, koska tämä ottaa lapsensa tunteet huomioon. Myös lapsen oma kuva pysyy vahvana sillä. Samoin ymmärrys toisia kohtaan voi kehittyä.

Ap

En niin väittänytkään, että siinä mitään hyvää oli, mutta se oli sen ajan kasvatusta ja vanhemmille oli kunnia-asia kasvattaa lapsesta hyväkäytöksinen. Jos lapsi ei totellut, vanhempia pidettiin epäonnistuneina. Pyydettiin pitämään huone siistinä ja se pidettiin.

Tunsin silti lapsuuteni turvallisena ja vanhempiin luottavaisena. Pikkuveljeni syntyi 80-luvulla ja hän pääsi paljon helpommalla, koska kasvatusasiat olivat muuttuneet sen ajan tyyliin ja vanhemmat sen mukana.

Teidän tyyli oli sentään parempi kuin toinen ajalle tyypillinen: tilanne keskeytettiin, mutta sitä ei puitu mitenkään.

Kiusaajan nöyristelystä puhumattakaan.