Lapset pitäisi tehdä nuorena - töitä ehtii tehdä vanhana

Puolensa. Itse tapasin mieheni ollessani 19v ja suhde ollut hyvä ja vakaa koko ajan, lapsia siis olisi voinut tehdä jo ajat sitten. Esikoisen sain 35v. Olin siis jo tuohon mennessä opiskellut, edennyt uralla ja vaihtanut työpaikkoja jne. Kerännyt varallisuutta ja ostettu asunto, johon mahtuu lapsiakin. Vanhempaintuet maksettiin hyvän suuruisina sillä palkka oli yli keskiverron reilusti. No sitten yritettiin toista lasta, eikä raskaus alkanutkaan niin vain. Säästöjä hupeni vajaa 20ke lapsettomuushoitoihin mutta tulin raskaaksi ja vauva saatiin kun olen 39v. Eli ei se niin yksioikoista ole enää saada lapsia vanhempana välttämättä. Onni toki oli se että oli varaa viedä läpi hoidot ja katsoa miten siinä käy, tietäen että on ainakin tehnyt kaikkensa. Nyt nautin vanhempainvapaasta ja perhe-elämästä eikä ole kiire töihin sillä taloudellisesti ei ole niin kiire, pysähdys työelämän oravanpyörästä tekee hyvää, mutta ei tähän liian pitkäksi aikaa voi jäädä sillä iästä riippumatta, jos on töistä 3v poissa niin se on alallani adios.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä? Jos olet ehtinyt vuoden olla töissä vaikka 19 vuotiaana saat samaa päivärahaa kuin yhtäpaljon tienaava 37 vuotias?

Näin juuri, jos tiedät että 37 vuotiaana et tule tienaamaan enempää kuin jo tienatessasi 19vuotiaana ja sulla on maailman paras isäkandidaatti kainalossa, niin kannattaa tehdä lapset nuorena. Tärkeintä on ettei tee niitä lapsia jonkun huithapelin kanssa, yh meininki syöksee koko perheen köyhyyteen pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse valinnut tuon otsikon mukaisen järjestyksen tehdä asiat elämässäni ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Lapset 19- ja 21-vuotiaana, sitten yliopistoon ja nopeasti valmistuminen, ja työelämään. Opiskelun kanssa sopi todella hyvin yhteen pienten lasten äitiys, ja sitten kun valmistui ja meni töihin lapset ei ihan niin pieniä ollutkaan enää. Nyt olen 34 v eikä käy kateeksi ikäisiäni kollegoita joilla on alle kouluikäisiä lapsia. Omat alkaa olla jo itsenäisiä ja isoja, ja voin keskittyä uraan rauhassa.

Mutta kyllä siitä kanssaihmisiltä aikanaan kovaa kritiikkiä sai, että alkoi lapsentekoon ennen kouluja, ja ennen kuin on niitä varaa itse elättää. Kaikki "povasivat", että kyllä ne koulut jää ja paskaduuneja tulen tekemään loppuikäni. Vaan eipä jääneet koulut.

Uli uli, elävä esimerkki että kaikki pääsee yliopistoon. Kukaan oikeasti järkevä ei halua lapsia. Lapset on inhottavia, saastaisia, ja oksettavia rumine kuolaa tihkuvine naamoineen. Ja niin oot sinäkin, wannabe-yliopstosaasta jossain muka hienossa duunissa joku ruma jakku päällä. Hajoo lapsiis ja "uraasi". :DDD

Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä, että kaikille pitäisi maksaa samansuuruinen äitiysraha tuloista riippumatta? Paljonko se summa silloin olisi? Luultavasti tulottomalla ja töissä olevalla menotkin on erit. Toisella voi olla asuntolainaa jne. Ei kukaan hyvätuloinen voisi hankkia lapsia, jos tulot radikaalisti laskisi. Jos taas kaikille maksettavan äitiysrahan määrä olisi suurempi kuin nykyinen minimi, tulisi tilanne, jossa tulottomien tulot nousisi huomattavasti äitiysrahan ajalle ja töissä olevilla laskisi. Ei sekään olisi reilua. Eiköhän järkevää ole, että äitysraha suunnilleen vastaa nykyisiä tuloja.

Wannabe opiskelijat ja vauvat v*ttuun suomesta. 

Tämän keskustelun sisältö ei mitenkään liity tuohon uutiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse valinnut tuon otsikon mukaisen järjestyksen tehdä asiat elämässäni ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Lapset 19- ja 21-vuotiaana, sitten yliopistoon ja nopeasti valmistuminen, ja työelämään. Opiskelun kanssa sopi todella hyvin yhteen pienten lasten äitiys, ja sitten kun valmistui ja meni töihin lapset ei ihan niin pieniä ollutkaan enää. Nyt olen 34 v eikä käy kateeksi ikäisiäni kollegoita joilla on alle kouluikäisiä lapsia. Omat alkaa olla jo itsenäisiä ja isoja, ja voin keskittyä uraan rauhassa.

Mutta kyllä siitä kanssaihmisiltä aikanaan kovaa kritiikkiä sai, että alkoi lapsentekoon ennen kouluja, ja ennen kuin on niitä varaa itse elättää. Kaikki "povasivat", että kyllä ne koulut jää ja paskaduuneja tulen tekemään loppuikäni. Vaan eipä jääneet koulut.

Mitä kävi parisuhteelle?

Naimisissa ollaan edelleen. Lasten hankinta jo tuossa iässä oli molempien tietoinen päätös, ei mikään vahinko joka olisi sitonut toisiimme "ennen aikojaan". Toki on niinkin että nykyään moni ei halua sitoutua lopullisesti keneenkään vielä tuossa iässä, eikä silloin kannata lapsia vielä tehdä. Me aloimme miehen kanssa seurustella 16-vuotiaana ja molemmilla oli alusta asti tunne, että tämä on loppuelämän juttu nyt. (Siinä on toinen asia mitä sukulaiset kyseenalaisti urakalla, että voiko teinisuhde kestää, sen lisäksi että kyseenalaistivat sen että opiskelen ammatin vaikka saan lapsia)

Aiemmin sanoit menneesi lasten syntymän jälkeen yliopistoon. Tässä kuitenkin kerrot opiskelleesi ammatin. Mitähän mahdoitkaan opiskella?

Mulla ei olisi ollut mitenkään varaa lapsiin opiskeluaikana.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät valinnat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse valinnut tuon otsikon mukaisen järjestyksen tehdä asiat elämässäni ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Lapset 19- ja 21-vuotiaana, sitten yliopistoon ja nopeasti valmistuminen, ja työelämään. Opiskelun kanssa sopi todella hyvin yhteen pienten lasten äitiys, ja sitten kun valmistui ja meni töihin lapset ei ihan niin pieniä ollutkaan enää. Nyt olen 34 v eikä käy kateeksi ikäisiäni kollegoita joilla on alle kouluikäisiä lapsia. Omat alkaa olla jo itsenäisiä ja isoja, ja voin keskittyä uraan rauhassa.

Mutta kyllä siitä kanssaihmisiltä aikanaan kovaa kritiikkiä sai, että alkoi lapsentekoon ennen kouluja, ja ennen kuin on niitä varaa itse elättää. Kaikki "povasivat", että kyllä ne koulut jää ja paskaduuneja tulen tekemään loppuikäni. Vaan eipä jääneet koulut.

Minä sain pari lastani kolmekymppisenä. Oli sekin oikein hyvä valinta. Oli takana korkeakouluopiskelut, työkokemusta, matkustelut, harrastukset, huoleton onnellinen opiskelijanuoruus ym. Aikuisena ja aikuisen järjellä valittu puoliso. Ja nyt toistakymmentä vuotta myöhemminkin kaikki kivasti, sama hyvä puoliso ja lapset jo melko isoja. Nyt pidetään hauskaa vielä perheenä, matkustellaan, harrastetaan jne.

Näin 'valitsee' suurin osa. Koska yhteiskunnan tuet siihen ohjaavat. Mutta onko oikein rangaista toisin valitsevia heikommalla toimeentulolla?

Tämä ei ole pelkästään ikä kysymys, vaan myös ammatinvalintakysymys. Mitä suurempi palkka, niin sitä parempi on äitiysraha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse valinnut tuon otsikon mukaisen järjestyksen tehdä asiat elämässäni ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Lapset 19- ja 21-vuotiaana, sitten yliopistoon ja nopeasti valmistuminen, ja työelämään. Opiskelun kanssa sopi todella hyvin yhteen pienten lasten äitiys, ja sitten kun valmistui ja meni töihin lapset ei ihan niin pieniä ollutkaan enää. Nyt olen 34 v eikä käy kateeksi ikäisiäni kollegoita joilla on alle kouluikäisiä lapsia. Omat alkaa olla jo itsenäisiä ja isoja, ja voin keskittyä uraan rauhassa.

Mutta kyllä siitä kanssaihmisiltä aikanaan kovaa kritiikkiä sai, että alkoi lapsentekoon ennen kouluja, ja ennen kuin on niitä varaa itse elättää. Kaikki "povasivat", että kyllä ne koulut jää ja paskaduuneja tulen tekemään loppuikäni. Vaan eipä jääneet koulut.

Mitä kävi parisuhteelle?

Naimisissa ollaan edelleen. Lasten hankinta jo tuossa iässä oli molempien tietoinen päätös, ei mikään vahinko joka olisi sitonut toisiimme "ennen aikojaan". Toki on niinkin että nykyään moni ei halua sitoutua lopullisesti keneenkään vielä tuossa iässä, eikä silloin kannata lapsia vielä tehdä. Me aloimme miehen kanssa seurustella 16-vuotiaana ja molemmilla oli alusta asti tunne, että tämä on loppuelämän juttu nyt. (Siinä on toinen asia mitä sukulaiset kyseenalaisti urakalla, että voiko teinisuhde kestää, sen lisäksi että kyseenalaistivat sen että opiskelen ammatin vaikka saan lapsia)

Aiemmin sanoit menneesi lasten syntymän jälkeen yliopistoon. Tässä kuitenkin kerrot opiskelleesi ammatin. Mitähän mahdoitkaan opiskella?

Kaikilla täällä on vähintään 5 korkeakoulututkintoa ja yliopstokin käytynä, niin eiköhän ne 3 ammattitutkintoakin löydy. Vähintään. :D 

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun sisältö ei mitenkään liity tuohon uutiseen.

Ei niin ja sitä ihmettelen itsekin. Mistä Ap oikein haluaa keskustella vai laitoitko väärän linkin?

Lapsen elättäminen on muutakin kuin äitiyspäivärahoja. Mieluummin olin työssäkäyvä äiti kuin opiskeleva äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse valinnut tuon otsikon mukaisen järjestyksen tehdä asiat elämässäni ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Lapset 19- ja 21-vuotiaana, sitten yliopistoon ja nopeasti valmistuminen, ja työelämään. Opiskelun kanssa sopi todella hyvin yhteen pienten lasten äitiys, ja sitten kun valmistui ja meni töihin lapset ei ihan niin pieniä ollutkaan enää. Nyt olen 34 v eikä käy kateeksi ikäisiäni kollegoita joilla on alle kouluikäisiä lapsia. Omat alkaa olla jo itsenäisiä ja isoja, ja voin keskittyä uraan rauhassa.

Mutta kyllä siitä kanssaihmisiltä aikanaan kovaa kritiikkiä sai, että alkoi lapsentekoon ennen kouluja, ja ennen kuin on niitä varaa itse elättää. Kaikki "povasivat", että kyllä ne koulut jää ja paskaduuneja tulen tekemään loppuikäni. Vaan eipä jääneet koulut.

Mitä kävi parisuhteelle?

Naimisissa ollaan edelleen. Lasten hankinta jo tuossa iässä oli molempien tietoinen päätös, ei mikään vahinko joka olisi sitonut toisiimme "ennen aikojaan". Toki on niinkin että nykyään moni ei halua sitoutua lopullisesti keneenkään vielä tuossa iässä, eikä silloin kannata lapsia vielä tehdä. Me aloimme miehen kanssa seurustella 16-vuotiaana ja molemmilla oli alusta asti tunne, että tämä on loppuelämän juttu nyt. (Siinä on toinen asia mitä sukulaiset kyseenalaisti urakalla, että voiko teinisuhde kestää, sen lisäksi että kyseenalaistivat sen että opiskelen ammatin vaikka saan lapsia)

Aiemmin sanoit menneesi lasten syntymän jälkeen yliopistoon. Tässä kuitenkin kerrot opiskelleesi ammatin. Mitähän mahdoitkaan opiskella?

Olen kirurgi.

Vierailija kirjoitti:

Olen kirurgi.

Niinhän me kaikki ollaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun sisältö ei mitenkään liity tuohon uutiseen.

Ei niin ja sitä ihmettelen itsekin. Mistä Ap oikein haluaa keskustella vai laitoitko väärän linkin?

Linkin haastatellulla äitiysraha muodostui odotettua pienemmäksi ikävän sattuman takia. Ihmettelen miksi näin sattumanvaraisesti äitejä kohteleva laki uudistuksen jälkeenkin on. Miksi äitejä tuetaan eri summilla? Eikö kaikkien äitiys ole samanarvoista?

Luulisi, että hyvin tienanneella on säästöjä ja tarvitsisi siis vähemmän tukea kuin pienituloinen.

Turvaverkkoja on sossusuomessa eri korkeuksilla.

Olen 24v ja tähän ikään mennessä ei ole ollut vielä ainuttakaan mahdollista hetkeä tehdä lapsia. Eikä ole vieläkään.

Ansiosidonnaiset tuet takaavat byrokraattien työt.

Kyllä niitä lapsia pitäisi hankkia nuorella iällä tai jättää haaveet perheenlisäyksestä kokonaan. Voi olla hyvin vaarallista tulla raskaaksi yli 30-vuoden ikäisenä.