Maaliskuussa naimisiin, mies vaatii sopimuksen allekirjoittamista

Vierailija kirjoitti:

Itse ilmoittaisin, että pitäisin oman nimen tai keksisin uuden ja tulevat lapset ovat äidin nimellä. Ei miehen.

Tätä olin tulossa ehdottamaan. Pitäisin oman nimeni ja lapset saisivat myös minun nimeni. Vaihtoehtoisesti ottaisin miehen nimen mutta ilman tuota sopimusta. Mies voi valira näistä.

Ei kait mitään sukunimien suojausta edes ole enää? Voit ottaa nimen käyttöösi, jos sinulla on siihen joku yhteys.  Et voi, jos yhteyttä ei ole. Vaikka nyt mun tapauksessa Virtanen, kun ei ole yhtään Virtasta missään kohtaa sukupuuta, en sitä voi käyttööni ottaa. Ja ap:n tapauksessa se yhteys syntyy samalla hetkellä kun he saavat lapsen, joka sitten (mahdollisesti) saa isänsä sukunimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, miksi joku haluaisi säilyttää saman nimen erottuaankin. Jos esimerkiksi on ollut 20 vuotta naimisissa ja sinä aikana luonuturaa, jossa nimi ja sen tunnettuus on tärkeää: vaikka kirjailijana, taiteilijana, tieteentekijänä tai vastaavana. Näissä jatkomenestys on aina kiinni aikaisemmista saavutuksista ja siitä, muistetaanko ne. Silloin luopuminen nimestä tarkoittaa myös luopumista luomastaan ammattittunnettuudesta ja siis osasta uraansa. Nimenluonti pitäisi tavallaan aloittaa alusta viisikymppisenä.

Tämän tietysti välttää sillä, kun ei alunperinkään ota puolison nimeä.

Ai niinkö Kata Kärkkäisellä, kukaan ei enää muista Katan uraa, mutta joku Souri muistetaan? Jos on kuuluisa yhdellä nimellä, niin kyllä se kuuluisuus seuraa toisellekin nimelle. Niinkö Tanja Vienosella, vai Saarelalla, vai Karpelalla? Kaikki tietää Suvi Miinalan ja Lola Wallinkosken.

Anja Kauranen, nyk. Snellman vaikka on eronnut. Aika jännä ,et vaihtoi Snelmanniksi, vaikka oli tunnettu Kaurasena. No en tiedä pitääkö tuon Snelmannin?

Pidät nimesi ja myös tulevat lapsenne nimeät sitten omalle sukunimellesi. 

Erikseen suojattuja sukunimiä ei ole ollut käytössä pitkiin aikoihin. Nykyään kaikki sukunimet on sillä tavalla suojattuja ettei voi ottaa olemassa olevaa sukunimeä ellei mene naimisiin tai vaihtoehtoisesti ota jollain isovanhemmalla ollutta sukunimeä. Miehen kannalta olisi parempi että kumpikin pitää oman sukunimen. Kun lapsia tulee niin heille voi antaa kaksi sukunimeä, jos niin tahdotte.

Vierailija kirjoitti:

Ei kait mitään sukunimien suojausta edes ole enää? Voit ottaa nimen käyttöösi, jos sinulla on siihen joku yhteys.  Et voi, jos yhteyttä ei ole. Vaikka nyt mun tapauksessa Virtanen, kun ei ole yhtään Virtasta missään kohtaa sukupuuta, en sitä voi käyttööni ottaa. Ja ap:n tapauksessa se yhteys syntyy samalla hetkellä kun he saavat lapsen, joka sitten (mahdollisesti) saa isänsä sukunimen.

Päin vastoin, kaikki suomalaiset sukunimet ovat suojattuja ja ovat olleet jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, miksi joku haluaisi säilyttää saman nimen erottuaankin. Jos esimerkiksi on ollut 20 vuotta naimisissa ja sinä aikana luonuturaa, jossa nimi ja sen tunnettuus on tärkeää: vaikka kirjailijana, taiteilijana, tieteentekijänä tai vastaavana. Näissä jatkomenestys on aina kiinni aikaisemmista saavutuksista ja siitä, muistetaanko ne. Silloin luopuminen nimestä tarkoittaa myös luopumista luomastaan ammattittunnettuudesta ja siis osasta uraansa. Nimenluonti pitäisi tavallaan aloittaa alusta viisikymppisenä.

Tämän tietysti välttää sillä, kun ei alunperinkään ota puolison nimeä.

Ai niinkö Kata Kärkkäisellä, kukaan ei enää muista Katan uraa, mutta joku Souri muistetaan? Jos on kuuluisa yhdellä nimellä, niin kyllä se kuuluisuus seuraa toisellekin nimelle. Niinkö Tanja Vienosella, vai Saarelalla, vai Karpelalla? Kaikki tietää Suvi Miinalan ja Lola Wallinkosken.

Ahaa, no kuka sitten on Minna Johnson?

kuuluisuus ei siirry nimeltä toiselle itsestään, vaan siirtäminen nimeltä toiselle vaatii paljon ylimääräistä markkinointi- ja viestintätyötä. Toisin sanoen, resursseja, jotka olisi järkemäpi suunnata vaikka sen varsinaisen ammattinsa harjoittamiseen.

Ap on pikkusieluinen jos alkaa ollasesta kiukuttelemaan. Nimiä on maailma täynnä, eiköhän sopiva löydy jos ero tulee. Ja tuleehan se ero jos jo ennen liittoa tällanen asia järkyttää.  Antaa miehen suvun pitää nimestään kiinni. Tartteeko sitä edes avioliitossa omakseen ottaa kun nyt jo ahdistaa tuleva ero kun ei saa nimeä pitää..?

Pitäisin tuossa tilanteessa oman nimeni, ja pyytäisin allekirjoittamaan sopimuksen, että jos tulee yhteisiä lapsia, niin ne laitetaan äidin sukunimelle.

Vierailija kirjoitti:

AP täällä. Nyt on valjastettu miehen aukikin tähän taisteluun jo. Sain tekstarin miehen äidiltä että minun tulisi nyt ajatella hänen poikansa parasta ja allekirjoittaa tämä ”sopimus”. En ole vastannut vielä mitään .

Ilmoitat vaan että et ole vaihtamassa sukuniemäsi, joten sopimusta ei tarvita. Samalla ilmoitat että mahdolliset tulevat lapsenne tulevat myös sinun sukunimellesi.

Ei nimi miestä pahenna kirjoitti:

Ap on pikkusieluinen jos alkaa ollasesta kiukuttelemaan. Nimiä on maailma täynnä, eiköhän sopiva löydy jos ero tulee. Ja tuleehan se ero jos jo ennen liittoa tällanen asia järkyttää.  Antaa miehen suvun pitää nimestään kiinni. Tartteeko sitä edes avioliitossa omakseen ottaa kun nyt jo ahdistaa tuleva ero kun ei saa nimeä pitää..?

Toisaalta on kai se hyvä jo nyt vähän tunnustella asianajajien suhteen, että sitten erossa on sopiva valmiina. Auvoista avioliittoa vaan!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, miksi joku haluaisi säilyttää saman nimen erottuaankin. Jos esimerkiksi on ollut 20 vuotta naimisissa ja sinä aikana luonuturaa, jossa nimi ja sen tunnettuus on tärkeää: vaikka kirjailijana, taiteilijana, tieteentekijänä tai vastaavana. Näissä jatkomenestys on aina kiinni aikaisemmista saavutuksista ja siitä, muistetaanko ne. Silloin luopuminen nimestä tarkoittaa myös luopumista luomastaan ammattittunnettuudesta ja siis osasta uraansa. Nimenluonti pitäisi tavallaan aloittaa alusta viisikymppisenä.

Tämän tietysti välttää sillä, kun ei alunperinkään ota puolison nimeä.

Ai niinkö Kata Kärkkäisellä, kukaan ei enää muista Katan uraa, mutta joku Souri muistetaan? Jos on kuuluisa yhdellä nimellä, niin kyllä se kuuluisuus seuraa toisellekin nimelle. Niinkö Tanja Vienosella, vai Saarelalla, vai Karpelalla? Kaikki tietää Suvi Miinalan ja Lola Wallinkosken.

Anja Kauranen, nyk. Snellman vaikka on eronnut. Aika jännä ,et vaihtoi Snelmanniksi, vaikka oli tunnettu Kaurasena. No en tiedä pitääkö tuon Snelmannin?

Hänellä juuri lapsensa ovat Snellmaneja. Lisäksi lasten isä vaihtoi oman nimensä takaisin Saarikoskeksi, joten lapsilla ei olisi yhtään samannimistä vanhempaa jos Anja vaihtaisi myös nimensä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin tuossa tilanteessa oman nimeni, ja pyytäisin allekirjoittamaan sopimuksen, että jos tulee yhteisiä lapsia, niin ne laitetaan äidin sukunimelle.

Ei siihen mitään nimeä tarvita mihinkään paperiin. Lapset tulee ihan automaattisesti äidin nimelle, ellei muuta sovita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ilmoittaisin, että pitäisin oman nimen tai keksisin uuden ja tulevat lapset ovat äidin nimellä. Ei miehen.

Tätä olin tulossa ehdottamaan. Pitäisin oman nimeni ja lapset saisivat myös minun nimeni. Vaihtoehtoisesti ottaisin miehen nimen mutta ilman tuota sopimusta. Mies voi valira näistä.

Tuollaisen sopimuksen ehdotksen jälkeen asiasta ei eneää neuvoteltaisi, vaan pitäisi nimeni ja se tulisi olemaan myös lasten sukunimi.

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

AP täällä. Nyt on valjastettu miehen aukikin tähän taisteluun jo. Sain tekstarin miehen äidiltä että minun tulisi nyt ajatella hänen poikansa parasta ja allekirjoittaa tämä ”sopimus”. En ole vastannut vielä mitään .

Luultavasti miehen suvun idea koko sopimus. Anoppi haluaa määrätä.

Jos olisin sinä, tekisin näin: allekirjoittaisin että pääsisin vähällä draamalla, mutta tekisin häiden jälkeen selväksi että "uskalsin allekirjoittaa kun luotan ettei erota, mutta jos erotaan niin sopimus on lain silmissä kohtuuton eikä päde".

Olihan joku tehnyt sopimuksen gerbiilien tapaamisoikeudestakin, no ei Suomen oikeuslaitosta kiinnosta ratkoa tätä. Melko huoletta olisin.

Vierailija kirjoitti:

AP täällä. Nyt on valjastettu miehen aukikin tähän taisteluun jo. Sain tekstarin miehen äidiltä että minun tulisi nyt ajatella hänen poikansa parasta ja allekirjoittaa tämä ”sopimus”. En ole vastannut vielä mitään .

Miehesi siis meni kantelemaan sinusta äidilleen?? Joka katsoi asiakseen puuttua asiaan? Nyt taisit saada viime hetken varoituksen tästä liitosta, ap.

Miksi mies olettaa sinun ottavan hänen sukunimensä? Pidä omasi ja toki mahdolliset lapset saavat sinun sukunimesi.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä ihan hyvin. Tiedän tapauksen, jossa ex piti harvinaisen sukunimen, meni uusiin naimisiin ja uusi mieskin otti sen harvinaisen nimen.

Joillekin suvuille se nimi ja sukupuu on tärkeä. Sinuna kunnioittaisin miehen tahtoa. Jos ette eroa, asiaan ei edes tarvitse koskaan palata. Ja jos eroatte niin varmaan syystä, miksi ihmeessä haluaisit eksän nimen siinä tapauksessa säilyttää.

Tai voithan vain pitää oman nimesi myös naimisiin mennessä.

Tuo nimen siirtyminen uudelle puolisolle eron jälkeen ei ole laillisesti mahdollista, joten puhut puppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP täällä. Nyt on valjastettu miehen aukikin tähän taisteluun jo. Sain tekstarin miehen äidiltä että minun tulisi nyt ajatella hänen poikansa parasta ja allekirjoittaa tämä ”sopimus”. En ole vastannut vielä mitään .

Miehesi siis meni kantelemaan sinusta äidilleen?? Joka katsoi asiakseen puuttua asiaan? Nyt taisit saada viime hetken varoituksen tästä liitosta, ap.

Totta. Jätä se sika ap.

Toki voit myös olla ottama miehen sukunimeä ollenkaan.