Maaliskuussa naimisiin, mies vaatii sopimuksen allekirjoittamista

Jos ero tulee, niin kuuluuhan exä sukuun yhä, varsinkin jos on yhteisiä lapsia.

Eli siinä mielessä miehen vaatimus on mielestäni väärä tulevalle vaimolle ja mahd lasten äidille. Elämässä ei ole takeita, mutta niitä mies nyt yrittää saada. Jospa eivät avioutuisikaan?

Jos nyt tämä on totta. Jokin aloituksessa häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä ihan hyvin. Tiedän tapauksen, jossa ex piti harvinaisen sukunimen, meni uusiin naimisiin ja uusi mieskin otti sen harvinaisen nimen.

Joillekin suvuille se nimi ja sukupuu on tärkeä. Sinuna kunnioittaisin miehen tahtoa. Jos ette eroa, asiaan ei edes tarvitse koskaan palata. Ja jos eroatte niin varmaan syystä, miksi ihmeessä haluaisit eksän nimen siinä tapauksessa säilyttää.

Tai voithan vain pitää oman nimesi myös naimisiin mennessä.

Ei ole mahdollista suomessa.

Puoliso ei voi ottaa sukunimeä joka on tullut avioliiton kautta toiselle puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä ihan hyvin. Tiedän tapauksen, jossa ex piti harvinaisen sukunimen, meni uusiin naimisiin ja uusi mieskin otti sen harvinaisen nimen.

Joillekin suvuille se nimi ja sukupuu on tärkeä. Sinuna kunnioittaisin miehen tahtoa. Jos ette eroa, asiaan ei edes tarvitse koskaan palata. Ja jos eroatte niin varmaan syystä, miksi ihmeessä haluaisit eksän nimen siinä tapauksessa säilyttää.

Tai voithan vain pitää oman nimesi myös naimisiin mennessä.

"Yhteiseksi sukunimeksi ei kuitenkaan kelpaa sukunimi, jonka toinen aviopuolisoista on saanut edellisen avioliittonsa myötä. " Minilex Avioliitto ja sukunimen vaihtaminen.

Itse ilmoittaisin, että pitäisin oman nimen tai keksisin uuden ja tulevat lapset ovat äidin nimellä. Ei miehen.

Itse en kyllä voisi kuvitellakaan pitäväni ex-puolison nimeä. Ei hemmetti, että halusin siitä ihmisestä vain eroon. Tyttärellä on isänsä nimi, mutta itse onneksi olin pitänyt oman nimeni.

Vuodon suostua tuohon yhdellä ehdolla:

Jos saisimme lapsia ja lapsilla on (tietenkin) sama sukunimi kuin vanhemmillaan niin saisin pitää tietenkin siinä tapauksessa saman sukunimen vaikka eroaisimmekin.

On täysin idioottimainen ajatus sitoutua siihen että joskus voisi olla pakotettuna elämään niin että on eri sukunimi kuin lapsilla vaikka kaikilla olisi alunperin sama sukunimi.

Jos mies ei suostuisi tähän en varmaan vaihtaisi sukunimeä ollenkaan vaan pitäisin oman nimeni ja ottaisin tulevat mahdolliset lapsetkin omalle nimelleni.

Ymmärrän, miksi joku haluaisi säilyttää saman nimen erottuaankin. Jos esimerkiksi on ollut 20 vuotta naimisissa ja sinä aikana luonuturaa, jossa nimi ja sen tunnettuus on tärkeää: vaikka kirjailijana, taiteilijana, tieteentekijänä tai vastaavana. Näissä jatkomenestys on aina kiinni aikaisemmista saavutuksista ja siitä, muistetaanko ne. Silloin luopuminen nimestä tarkoittaa myös luopumista luomastaan ammattittunnettuudesta ja siis osasta uraansa. Nimenluonti pitäisi tavallaan aloittaa alusta viisikymppisenä.

Tämän tietysti välttää sillä, kun ei alunperinkään ota puolison nimeä.

Vierailija kirjoitti:

Komppaan 1.stä, mutta olisiko tuollainen edes sitova sopimus Suomessa?

Asianajajasta puhuminen tässä yhteydessä ei edistä liittonne asiaa.

Ei ole. Edes omasta aloitteesta ja vapaasta tahdosta ei voi tehdä sopimuksia, jotka "ylittäisivät" Suomen lain. Laki määrää sukunimestä ja sen mukaan eronnut voi käyttää edelleen eksänsä sukunimeä. Myöskään miehen vaatimalla kirjallisella sopimuksella ei ole yhtään mitään arvoa oikeudessa.

Miehen takia vaihdeltaisiin nimeä aina siviilisäädyn vaihtuessa?

Sano ukolle, että pidät oman nimesi. Mies saa ottaa sinun sukunimesi, jos haluaa, että perheellä on yhteinen sukunimi. Lapset tulevat joka tapauksessa sinun nimellesi. Tämä lisäksi paperille, ja miehen allekirjoitus alle.

En allekirjoittaisi mitään sopimusta joka antaisi miehelle valtaa päättää henkilökohtaisista asioistani eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vuodon suostua tuohon yhdellä ehdolla:

Jos saisimme lapsia ja lapsilla on (tietenkin) sama sukunimi kuin vanhemmillaan niin saisin pitää tietenkin siinä tapauksessa saman sukunimen vaikka eroaisimmekin.

On täysin idioottimainen ajatus sitoutua siihen että joskus voisi olla pakotettuna elämään niin että on eri sukunimi kuin lapsilla vaikka kaikilla olisi alunperin sama sukunimi.

Jos mies ei suostuisi tähän en varmaan vaihtaisi sukunimeä ollenkaan vaan pitäisin oman nimeni ja ottaisin tulevat mahdolliset lapsetkin omalle nimelleni.

Siis sen nimen kanssa menisit naimisiin? Täh?! Yhdistelmänimi, mistä helppo tiputtaa miehen nimi pois jos ero tulee.

Kaikki sukunimet ovat "suojattuja" ollut jo kauan, myös se "Toropainen".

Miehesi ehdottama sopimus, vaikka se olisi allekirjoitettu, on laiton, sillä Suomen laki menee kaiken edelle, luki siinä sopimuksessa mitä tahansa.

Jos teidät vihitään avioliittoon, sinulla on oikeus lain mukaan käyttää edelleen miehesi sukunimeä, oli sopimusta tai ei, tai haluaako miehesi vai ei, jos eroatte myöhemmin. Siitä päätät sinä yksin.

Avioliiton kautta olet miehesi suvun jäsen.

Mikä on tämä suojattu sukunimi? Laki ei sellaista enää tunne.

Pidä oma nimesi mennessäsi avioon, ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä ihan hyvin. Tiedän tapauksen, jossa ex piti harvinaisen sukunimen, meni uusiin naimisiin ja uusi mieskin otti sen harvinaisen nimen.

Joillekin suvuille se nimi ja sukupuu on tärkeä. Sinuna kunnioittaisin miehen tahtoa. Jos ette eroa, asiaan ei edes tarvitse koskaan palata. Ja jos eroatte niin varmaan syystä, miksi ihmeessä haluaisit eksän nimen siinä tapauksessa säilyttää.

Tai voithan vain pitää oman nimesi myös naimisiin mennessä.

Miksi valehtelet?

Tällainen sopimus on mielestäni avioehtoon rinnastettavissa oleva asia.

Tuolla toisessa ketjussa on äänekkäästi julistettu ettei avioehto loukkaa naista, koska se käsittelee tulevaisuutta, ei mennyttä...

Tämän ketjun perusteella näyttää kyllä siltä (yleisin mielipide), että loukkaa kuitenkin, ja jää koko häät pitämättä, jos mies kehtaa moista vaatia...

Erikoista, näin se mieli muuttuu kuin tuuliviiri! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi sinä edes eron tulessa haluaisit pitää henkilön nimen, jonka kanssa et halua olla naimisissa? Nimi paperiin vaan. Jos ette eroa niin eihän sillä ole mitään väliä.

Jospa on sennimisiä lapsia myös. Ja nimestä tulee osa omaa identiteettiä.

Äiti ei vaihtanut nimeä erossa.

Huono tekosyy. Lapset vaihtavat kuitenkin nimeään mennessään itse naimisiin! Et ole lopun ikääsi samanniminen lastesi kanssa.

Ohis, mutta ihan kaikki sukunimet ovat suojattuja. Eivät vain "harvinaiset ja kauniit". Et voi olla vaihtaa tuosta vain halutessasi edes Korhoseksi, jos suvustasi ei heitä löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vuodon suostua tuohon yhdellä ehdolla:

Jos saisimme lapsia ja lapsilla on (tietenkin) sama sukunimi kuin vanhemmillaan niin saisin pitää tietenkin siinä tapauksessa saman sukunimen vaikka eroaisimmekin.

On täysin idioottimainen ajatus sitoutua siihen että joskus voisi olla pakotettuna elämään niin että on eri sukunimi kuin lapsilla vaikka kaikilla olisi alunperin sama sukunimi.

Lapset muuttavat sukunimensä mennessään naimisiin, joten on vain tekosyy itsesi pitää ex-miehen nimi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ero tulee, niin kuuluuhan exä sukuun yhä, varsinkin jos on yhteisiä lapsia.

Eli siinä mielessä miehen vaatimus on mielestäni väärä tulevalle vaimolle ja mahd lasten äidille. Elämässä ei ole takeita, mutta niitä mies nyt yrittää saada. Jospa eivät avioutuisikaan?

Jos nyt tämä on totta. Jokin aloituksessa häiritsee.

Jos ei yhteisiä lapsia ole, niin exä kuuluu sukuun yhtä paljon kuin kaikki muutkin keiden kanssa on seurustellut. Eli eipä yhtään, sitä se avioero on.

Eihän tuollaisella sopimuksella ole mitään lainvoimaa, jos menette naimisiin tai saatte yhteisiä lapsia, niin joka tapauksessa ole miehesi suvun jäsen sukuselvityksessä ja virallisissa asiakitjoissa, jos eroatte, vaikka käyttäisit tyttönimeäsi.

En ymmärrä, mitä hyötyä mies yrittää saada sopimuksella.