Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Maaliskuussa naimisiin, mies vaatii sopimuksen allekirjoittamista
29.12.2019 |
Niin siis ollaan menossa naimisiin ja nyt mies otti esille yhden asian. Miehellä on harvinainen, suojattu sukunimi jonka olen ottamassa itselleni. Mies vaatii nyt, että kirjoitan alle sellaisen sopimuksen että kos me joskus erotaan, niin minun on otettava tyttönimeni takaisin.
Aikamoinen shokki oli kuulla tuollainen vaatimus näin viime tipassa. Miehellä on kivan kuuloinen nimi ja itsellä suomalaiseen tyypilliseen tapaan tyyppiä ”toropainen”. En kuitenkaan haluaisi allekirjoittaa mitään, minusta tuo tuntuu kiristykseltä. Onko tuollainen sopimus laillinen? Kannattaako vetää asianajaja tähän asiaan mukaan?
Kommentit (107)
Exä ei ole enää sukua, joten miksi pitäisi olla entisen suvun sukunimikään. Sukulaisuus loppuu eroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestä ihan hyvin. Tiedän tapauksen, jossa ex piti harvinaisen sukunimen, meni uusiin naimisiin ja uusi mieskin otti sen harvinaisen nimen.
Joillekin suvuille se nimi ja sukupuu on tärkeä. Sinuna kunnioittaisin miehen tahtoa. Jos ette eroa, asiaan ei edes tarvitse koskaan palata. Ja jos eroatte niin varmaan syystä, miksi ihmeessä haluaisit eksän nimen siinä tapauksessa säilyttää.
Tai voithan vain pitää oman nimesi myös naimisiin mennessä.
Lain mukaan uusi puoliso ei Suomessa voi ottaa ex-puolison nimeä eli missä maassa tapahtunut?
Miten niin ei voi? Uusperheellä on kuitenkin mahdollisuus ottaa yhteinen sukunimi, niin miksei sitten ex-puolison? Jos Virtanen on muuttanut sukunimensä Lahtiseksi, hänellä on lapsia joiden sukunimi on Lahtinen. Hän eroaa ja saa uusia lapsia jotka saavat äitinsä nimen, Lahtisen ja hän menee naimisiin näiden lasten isän kanssa, niin mikään laki Suomessa ei todellakaan tule estämään etteikö mies voi myös muuttaa nimeään samaksi lastensa kanssa.
Suomessa ei btw ole suojattuja sukunimiä.
Vierailija kirjoitti:
Exä ei ole enää sukua, joten miksi pitäisi olla entisen suvun sukunimikään. Sukulaisuus loppuu eroon!
Tuskinpa tulee eron jälkeen kutsua sukukokoukseen😀
Kutsu menee vain lapsille tietenkin.
En ymmärrä naisia, jotka pitävät kiinni exän sukunimestä eron jälkeen. Eihän heillä ole enää mitään tekemistä sen suvun kanssa! Kuvastaa sitä, että roikkuvat henkisesti kiinni exässään.
Vierailija kirjoitti:
Exä ei ole enää sukua, joten miksi pitäisi olla entisen suvun sukunimikään. Sukulaisuus loppuu eroon!
Nyxäkään ei ole sukua. Sukuun synnytään, ei liitytä avioliiton kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan mies kiukutteli ja mekasti kuin pikkulapsi ottaessani yhdistelmänimen enkä pelkästään hänen sukunimeään. Samalla lailla kiukutteli erotessamme, kun pidin yhdistelmänimeä muutamia vuosia. Kyseessä siis suomalainen tavallinen nen-päätteinen nimi. Nauroin hänen kiukuttelulleen molemmilla kerroilla.
Kun/jos otat avioiduttua toisen nimen, on se siitä lähtien SINUN nimesi, eikä siitä kukaan muu kuin sinä itse voi määrätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinä edes eron tulessa haluaisit pitää henkilön nimen, jonka kanssa et halua olla naimisissa? Nimi paperiin vaan. Jos ette eroa niin eihän sillä ole mitään väliä.
Niin että 20v on tehnyt vaikka akateemista tutkimusta sillä nimellä minkä otti naimisiin mennessä ja sitten pitäisi eron myötä luopua sukunimestä jolla on tehnyt uransa? Justjoo. En menisi naimisiin miehen kanssa joka tuollaista vaatisi, lähtisin välittömästi kävelemään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kohtuullinen vaatimus. Ja hyvä kun esitti sen ennen avioliittoa.
Älä eroa, niin saat pitää nimen.
Naisen pitäisi siis luopua identiteetistään, ammatillisesta tunnettavuudestaan ja yhteisestä sukunimestä mahdollisten lasten kanssa, jos miestä vaikka jossain vaiheessa alkaa kiinnostaa seurustelu uuden nätin työkaverin kanssa? "Älä eroa, niin saat pitää nimen". Voi elämä... mitäpä jos sanot miehelle, että laita effortia sen avioliiton eteen äläkä eroa, niin ei tule ex-vaimoja joilla olisi sama sukunimi. Mutta naisen harteillehan tämäkin pitää jättää? Ja että ihan "saa" pitää nimen, sen jälkeen kun se traditioiden yms. varjolla on ensin hänelle pakotettu, ja väkisin lapsillekin ujutettu. Ihan etuoikeus, katsokaas.
Mitäpä jos käännetään tilanne toisinpäin? Mies ottakoon vaimonsa sukunimen, lapsille toki sama sukunimi, ja jos ero joskus tulee - joutuu mies luopumaan tästä nimestä ja aloittamaan kaiken alusta lähtien passin uusimisesta, puolitutuille tilanteen selittämisestä vielä vuosienkin kuluttua, vaikeuksista matkustaessa erinimisten lasten kanssa, ammatillisten mahdollisuuksien kuihtumisesta kun kukaan ei enää löydä herraa, jne. Ihan reiluahan tämä oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lopu avioliitonkaan kautta saatu sukulaisuus eroon. Vaimo n.o 1 jne.
Ei tuleva miehesi ainakaan penaalin terävimpiä kyniä ole. Mieti vielä jaksatko avioelämää noin yksinkertaisen tapauksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopimus kuulostaa järkevältä. Kaikkein järkevintä olisi tietysti alunperinkin pitää oma sukunimi. Mikä ihme hinku naisilla on luopua omasta sukunimestään, joka on ollut itsellä esim. 30 vuotta? Ymmärrän sen ainoastaan silloin, jos oma nimi on Sikiö tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinä edes eron tulessa haluaisit pitää henkilön nimen, jonka kanssa et halua olla naimisissa? Nimi paperiin vaan. Jos ette eroa niin eihän sillä ole mitään väliä.
Jospa on sennimisiä lapsia myös. Ja nimestä tulee osa omaa identiteettiä.
Äiti ei vaihtanut nimeä erossa.
Miksi sama nimi pitäs olla ku lapsilla? Miten voi toisen nimestä tulla osa identiteettiä? Oma nimihän on osa identiteettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisin omani tuossa tapauksessa ja mahdolliset lapset tulisi minun nimelle. Ymmärrän vaatimuksen koska jos eroatte, nimi jää sinulle ja perustat vaikka uuden perheen ja saat lapsia joille tulee sukunimesi on nimi jo tuon alkuperäisen suvun ulottumattomissa. Mutta siitä huolimatta en haluaisi tilanteeseen jossa esimerkiksi mies löytää uuden, eroaa yksipuolisesti ja lapsille jää hänen nimi ja itse joutuisin jotain nimeäni tuon p*skan keskellä muuttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ero tulee, niin kuuluuhan exä sukuun yhä, varsinkin jos on yhteisiä lapsia.
Eli siinä mielessä miehen vaatimus on mielestäni väärä tulevalle vaimolle ja mahd lasten äidille. Elämässä ei ole takeita, mutta niitä mies nyt yrittää saada. Jospa eivät avioutuisikaan?
Jos nyt tämä on totta. Jokin aloituksessa häiritsee.
Jos ei yhteisiä lapsia ole, niin exä kuuluu sukuun yhtä paljon kuin kaikki muutkin keiden kanssa on seurustellut. Eli eipä yhtään, sitä se avioero on.
Avioliiton kautta liitytään virallisesti puolison sukuun eliniäksi ja se näkyy kaikissa virallisissa asiakirjoissa, vaikka ei olisi lapsia.
Minun mummin ensimmäinen avioliitto kesti vajaa 2vk, lapsettomana, kun mies kaatui sodassa ja se näkyi ja huomioitiin vielä yli 70v päästä mummin perunkirjoitustilaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Sopimus kuulostaa järkevältä. Kaikkein järkevintä olisi tietysti alunperinkin pitää oma sukunimi. Mikä ihme hinku naisilla on luopua omasta sukunimestään, joka on ollut itsellä esim. 30 vuotta? Ymmärrän sen ainoastaan silloin, jos oma nimi on Sikiö tms.
Samaa ihmettelen. Yksi tuttu tosin meni naimisiin ja otti nimekseen Sikiön, joka oli miehensä nimi. No, makuja on monia.
Vierailija kirjoitti:
Ei lopu avioliitonkaan kautta saatu sukulaisuus eroon. Vaimo n.o 1 jne.
Vaimo ei ole miehensä sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ero tulee, niin kuuluuhan exä sukuun yhä, varsinkin jos on yhteisiä lapsia.
Eli siinä mielessä miehen vaatimus on mielestäni väärä tulevalle vaimolle ja mahd lasten äidille. Elämässä ei ole takeita, mutta niitä mies nyt yrittää saada. Jospa eivät avioutuisikaan?
Jos nyt tämä on totta. Jokin aloituksessa häiritsee.
No voi herran jestas. Kuulutko vain sukuuun, jolla on sama sukunimi? Kyllä minulla ainakin äidillä, serkulla jne on kaikilla eri sukunimet ja samaan sukuun kuulutaan. Ei sellaista sukua olekaan, missä kaikki on samalla nimellä.
Ei tietenkään. Mies yrittää nimisopimuksellaan kuitenkin luoda keinotekoisen rajan suvun ja exän välille. Voihan exä päättää joka tapauksessa ottaa tyttönimensä takaisin, mutta niin tai näin, se on hänen eikä kenenkään muun asia.
Mutta tässä ketjussa puhutaan erosta ennen kuin mitään liittoakaan on solmittu.
Jos oma sukunimi on niin tärkeä, ettei halua sitä ilman ehtoja tulevalle puolisolleen antaa, niin kannattaako liittokaan.
Pidä oma sukunimesi ja laita mies allekirjoittamaan paperi että teidän yhteiset lapsenne on sinun nimelläsi.
Alue: Aihe vapaa
No voi herran jestas. Kuulutko vain sukuuun, jolla on sama sukunimi? Kyllä minulla ainakin äidillä, serkulla jne on kaikilla eri sukunimet ja samaan sukuun kuulutaan. Ei sellaista sukua olekaan, missä kaikki on samalla nimellä.