Maaliskuussa naimisiin, mies vaatii sopimuksen allekirjoittamista
Niin siis ollaan menossa naimisiin ja nyt mies otti esille yhden asian. Miehellä on harvinainen, suojattu sukunimi jonka olen ottamassa itselleni. Mies vaatii nyt, että kirjoitan alle sellaisen sopimuksen että kos me joskus erotaan, niin minun on otettava tyttönimeni takaisin.
Aikamoinen shokki oli kuulla tuollainen vaatimus näin viime tipassa. Miehellä on kivan kuuloinen nimi ja itsellä suomalaiseen tyypilliseen tapaan tyyppiä ”toropainen”. En kuitenkaan haluaisi allekirjoittaa mitään, minusta tuo tuntuu kiristykseltä. Onko tuollainen sopimus laillinen? Kannattaako vetää asianajaja tähän asiaan mukaan?
Kommentit (107)
Ihan kohtuullinen vaatimus. Ja hyvä kun esitti sen ennen avioliittoa.
Älä eroa, niin saat pitää nimen.
Ei ketään voi missään tilanteessa pakottaa vaihtamaan nimeä. En kyllä tuollaisen ukon kanssa edes naimisiin menisi. Kontrollointi tuskin rajoittuu vain tähän nimiasiaan.
Älä mene naimisiin, jos tuosta jää kiinni. Tai jospa miehesi ottaa sinun sukunimesi?
Asianajajaa on turha vaivata tuollaisella. Toki voit sopimuksen tehdä, jos haluat, mutta mikään laki sinua ei siihen velvoita.
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinä edes eron tulessa haluaisit pitää henkilön nimen, jonka kanssa et halua olla naimisissa? Nimi paperiin vaan. Jos ette eroa niin eihän sillä ole mitään väliä.
Jospa on sennimisiä lapsia myös. Ja nimestä tulee osa omaa identiteettiä.
Äiti ei vaihtanut nimeä erossa.
Komppaan 1.stä, mutta olisiko tuollainen edes sitova sopimus Suomessa?
Asianajajasta puhuminen tässä yhteydessä ei edistä liittonne asiaa.
Porvoosta löytyy mitä ihmeellisempiä miehiä. Onneksi en asu siellä.
Pidä oma sukunimesi tai vaihda nyt itsellesi mieleinen nimi. Itse pidin oman sukunimeni vaikka se ruma onkin.
Ymmärrän miestä ihan hyvin. Tiedän tapauksen, jossa ex piti harvinaisen sukunimen, meni uusiin naimisiin ja uusi mieskin otti sen harvinaisen nimen.
Joillekin suvuille se nimi ja sukupuu on tärkeä. Sinuna kunnioittaisin miehen tahtoa. Jos ette eroa, asiaan ei edes tarvitse koskaan palata. Ja jos eroatte niin varmaan syystä, miksi ihmeessä haluaisit eksän nimen siinä tapauksessa säilyttää.
Tai voithan vain pitää oman nimesi myös naimisiin mennessä.
En allekirjoittaisi moista roskaa. Enkä ottaisi miehen sukunimeä - jos et pidä omastasi, keksi uusi.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan 1.stä, mutta olisiko tuollainen edes sitova sopimus Suomessa?
Asianajajasta puhuminen tässä yhteydessä ei edistä liittonne asiaa.
Yhtä sitova kuin se, että minä lupaan viedä koiran ulos parittomina päivinä. Eli ihan reiluahan se sopimus on pitää, mutta ei siitä vankilaan joudu, jos ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinä edes eron tulessa haluaisit pitää henkilön nimen, jonka kanssa et halua olla naimisissa? Nimi paperiin vaan. Jos ette eroa niin eihän sillä ole mitään väliä.
Jospa on sennimisiä lapsia myös. Ja nimestä tulee osa omaa identiteettiä.
Äiti ei vaihtanut nimeä erossa.
No jokos siitä on tullut osa identiteettiä, vaikka ei ole edes naimisissa vielä. Identiteetti on pakosti kiinni siinä omassa nimessä. Lapset isänsä nimellä ja ap isänsä nimellä eron tullessa. Täysin loogista. On melko ikäviä nämä toiseen kertaan avioituvat, jotka pitävät ekan aviomiehen nimen.
Menetkö siis miehen kanssa naimisiin vain sukunimen takia? Vai mikä tässä nyt on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestä ihan hyvin. Tiedän tapauksen, jossa ex piti harvinaisen sukunimen, meni uusiin naimisiin ja uusi mieskin otti sen harvinaisen nimen.
Joillekin suvuille se nimi ja sukupuu on tärkeä. Sinuna kunnioittaisin miehen tahtoa. Jos ette eroa, asiaan ei edes tarvitse koskaan palata. Ja jos eroatte niin varmaan syystä, miksi ihmeessä haluaisit eksän nimen siinä tapauksessa säilyttää.
Tai voithan vain pitää oman nimesi myös naimisiin mennessä.
Lain mukaan uusi puoliso ei Suomessa voi ottaa ex-puolison nimeä eli missä maassa tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaan 1.stä, mutta olisiko tuollainen edes sitova sopimus Suomessa?
Asianajajasta puhuminen tässä yhteydessä ei edistä liittonne asiaa.
Yhtä sitova kuin se, että minä lupaan viedä koiran ulos parittomina päivinä. Eli ihan reiluahan se sopimus on pitää, mutta ei siitä vankilaan joudu, jos ei pidä.
Reilua juu mutta eron sattuessa viilataan pilkkua.
Tilanteessasi vaihtaisin nimeni täysin uuteen ja täten vieläkin harvinaisempaan nimeen kuin miehellä. Tuo nimi ei olisi sitten kuin itsellä ja toki nimi siirtyisi myös jälkikasvulle - tokihan nimistä se ainutlaatuisempi kannattaa siirtää tuleville polville.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan 1.stä, mutta olisiko tuollainen edes sitova sopimus Suomessa?
Asianajajasta puhuminen tässä yhteydessä ei edistä liittonne asiaa.
Todellakin. Jos tämä nimiasia on sinulle näin tärkeä, mietin motiivejasi koko avioliiton suhteen... Miksi olet menossa naimisiin?
Miksi vaihdat nimesi?
En ymmärrä miksi vuonna 2020 edelleen naiset ottavat miehen sukunimen.
On iso vaiva (ja maksaa rahaakin) uusia kaikki pankki- ajo- kirjasto- bussi- ym. kortit, passit ym.
Pidä oma nimesi, ja lapsille sitten vaikka arvalla sukunimi, vai muuttuiko sukunimilaki vasta niin, että voi olla olla yhdistelmänimi "Mäkinen-Virtanen" isän ja äidin nimistä...?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestä ihan hyvin. Tiedän tapauksen, jossa ex piti harvinaisen sukunimen, meni uusiin naimisiin ja uusi mieskin otti sen harvinaisen nimen.
Joillekin suvuille se nimi ja sukupuu on tärkeä. Sinuna kunnioittaisin miehen tahtoa. Jos ette eroa, asiaan ei edes tarvitse koskaan palata. Ja jos eroatte niin varmaan syystä, miksi ihmeessä haluaisit eksän nimen siinä tapauksessa säilyttää.
Tai voithan vain pitää oman nimesi myös naimisiin mennessä.
Ei ole mahdollista. Ks. Sukunimilaki.
No miksi sinä edes eron tulessa haluaisit pitää henkilön nimen, jonka kanssa et halua olla naimisissa? Nimi paperiin vaan. Jos ette eroa niin eihän sillä ole mitään väliä.