Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Selkä oli kipee. Painelin kipukohtaa sormella ja siihen tuli punainen jälki. Lääkärin dg oli vyöruusu, johon ruusulääkitys, jota en hakenut.

Oli pitkään kestänyt ihan järjetön yskä, että välillä tuntui, että yskin keuhkot ulos, niin lääkäri vaan sanoi, että yskimisestä voi tulla tapa ja yritä olla yskimättä. Lisäksi sanoi, että näytän alakuloiselta. No, pitäskö näyttää iloiselta, kun tulet kipeänä lääkäriin klo 7 aamulla ja lääkäri vaan viisastelee. Ei välttämättä yskittänyt just sillä hetkellä kun siellä lääkärillä olin. En kyllä mene enää mielelläni yskästä lääkäriin tai muutenkaan. Se on aika yleistä, että lähden sieltä tyhjin käsin ja tunnen itseni typeräksi, että edes kävin. Ei koske ainoastaan tk-lääkäreitä vaan yksityisellä vielä pahempaa. No, mitä nyt särkylääkettä tai muita epämääräisiä kalliita lääkkeitä kirjottavat silloin kun niitä vähiten kaipaisit. Töihin vaan vaikka et kunnolla kävelisi. Sitten kun haluat lääkkeen johonkin vaivaan niin ihan varmasti et sitä saa vaikka kuinka kerjäät ja anelet. On kyllä lääkärin ammatin arvostus pudonnut mun mielessä. On toki mukavia ja fiksujakin lääkäreitä ollut molemmilla yleisellä ja yksityisellä, mutta harvemmin ne jää mieleen. Enempi mieleen jää se kun päin naamaa nauretaan ja lähden vihaisena ovet paukkuen ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Sinnittelin koko syksyn työssäni kunnes sain hermoromahduksen ja muutuin itsetuhoiseksi. Työterveys ei ottanut minua vastaan koska heillä ei ollut antaa aikoja.

Tk-lääkäri, vanhempi venäläistaustainen nainen, kirjoitti viikon saikkua ja kehotti palaamaan töihin, "saat muuta ajateltavaa". Lykkäsi kouraani myös rauhoittavia ja tokaisi "näihin jää sitten koukkuun". Olin aivan hajalla.

Nyt olen vuoden ollut mt-toipilas psykiatrisen erikoissairaanhoidon asiakkaana. Olen kiitollinen että olen edelleen elossa, näin jälkikäteen ajateltuna.

Viikko saikkua ja bentsokuuri on kyllä monelle toimiva ratkaisu loppuun palamiseen. Harmi vaan, että moista ei nykyään uskalla kirjoittaa kuin tosiaan joku vanhempi venakko.

Lääkäri oli viisas: raskaana ei vedetä mömmöjä pikku yökötyksiin.

Masennusdiagnoosi on ”taika-avain” kelan palveluihin. Muuten ei saa sairauslomaa, terapiaa, fysioterapiaa, päivärahaa. Hermoromahdus ei ole diagnoosi eikä siihen saa mitään apua mistään. Lomakkeita osataan täytellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Tossa on järkeä. Kaikki lääkkeet ei toimi kaikilla tasan samoin, joki voi olla parempi kuin toinen.

Mitä ihmeen lääkettä flunssaan edes on? Ei ainakaan mitään toimivaa lääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitäkin, miten  potilas kuvaa vaivaansa. On se arvailukeskus. Tkssa ei ole laitetta jonka läpi ihmisen voi sujuttaa ja joka näyttäisi kaiken, eikä kemiallista analyysiä heti. Jos tavallisista oireista ei voi päätellä kuolemantautia, niin ei voi. Edellä kuvatuissa tapauksissakin oikea dg on kuitenkin myöhemmin löydetty, tk:ssako?  Lääkärin on pakko tehdä oletuksia tietojensa pohjalta ja kompromisseja lääkityksessä.  Buranan pakkauksessakin muuten mainitaan vasta-aiheista, jos sen setelin jaksaa lukea. Tai mainita mahavaivoistaan lääkärille. 

Oletukset näyttää tapahtuvan ennenkuin potilas ehtii istumaan, yksikään ”lääkäri” ei vilkaise kahta kertaa potilaaseen päin, mutta diagnosointi sujuu supsikkaasti. On ne niin osaavia.

jos työnantaja määrää, on mentävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut monta kuukautta aivan tolkuttoman väsynyt, kuukautiskierto ihan sekaisin ja lihonut lyhyessä ajassa 7,5 kiloa. Olin siis aiemmin ollut hoikka ja urheilullinen, urheilu jäi koska olin niin väsynyt kokoajan.

Lopulta mieheni patisti minut lääkäriin. Kerroin oireet lääkärille joka totesi heti että joo sulla on masennus, määrään masennuslääkkeet. Ihmettelin diagnoosia koska en kokenut oloani mitenkään erityisen masentuneeksi ja yritin sanoa että mielestäni kaikki johtuu tästä epätavallisesta väsymyksestä. JOO MASENNUS . Lääkäri ei edes kuunnellut mua sen enempää vaan 15 min käynnin jälkeen ilman mitään kokeita tai muuta,mulla oli masennusdiagnoosi ja lääkeresepti.

Menin melkein samalta istumalta yksityiselle lääkäriasemalle jossa vastaanotto oli täysin eri. Minulta otettiin verikokeet ja tulos oli kilpirauhasen vajaatoiminta -ei edes mitenkään viitearvojen rajamailla vaan arvot oli ihan selvästi vajaatoiminnan puolella. Lisäksi hormonitoiminta on oli ihan sekaisin, otettiin kolme hormoniarvoa ja jokainen niistä oli täysin päin prinkkalaa.

Lääkkeillä- ei tosin masennuslääkkeillä- sian arvot ja jaksamisen kuntoon. Meni täysin luotto TK lääkäreihin.

Olet siis aivan varma, ettei kyseinen yksityinen lääkäri ole tk-lääkäri?

Helposti näköjään luovutat, kun jo yksi kerta on maailmanloppu. Voisit hyötyä psykoterapiasta, sillä et välttämättä tunnista masennustasi. Se on hyvin tavallista ja siksi ensimmäinen lääkäri stä ehdotti vastusteluistasi huolimatta.

Siis todettu kilpirauhasen vajaatoiminta on mielestäsi masennusta ja kun potilas ei tähän tyydy, hänen pitää mennä psykoterapiaan? Yleensä kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan kilpirauhashormonilääkityksellä, eikä psykoterapialla. 

Työterveyslääkäri tokaisi ennen kuin ehdin suutani avata, että "olisko sun paras vaihtaa työpaikkaa". Siinä ihmetellen seisoskelin hetken ja sitten selitin asiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aampp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aampp kirjoitti:

Menin terveyskeskukseen valittamaan pohkeen kipua kävellessä. Nuori naislääkäri koitteli pohjettani ja totesi että olen kuulemma syönyt vain leipää liikaa (painoni oli silloin 80 kg). Sanoin että minulla on ollut ennenkin veritulppa samassa jalassa että on kokemusta kivusta. Sanoin että haluan että minulle todistetaan verikokeilla että EI ole veritulppa. No vaivoin lääkäri määräsi verikokeeseen. Oli keskiviikko ja odottelin vastausta verikokeesta, mutta soitin sitten perjantaina kun ei vastausta kuulunut ja sairaanhoitaja kertoi, että KYLLÄ sinulla on veritulppa, mene äkkiä Ensiapuun ja lähdin taksilla ja veritulppa todettiin vielä kuvauksessa.

Jos olisi epäilty veritulppaa tosissaan, olisit saanut heti lähetteen jalan ultraan, siitä näkee onko veritulppa heti.

Ja kyllä lääkäri näkee heti, onko syytä epäillä veritulppaa, se näkyy tietyllä jalassa,  on pahasti turvonnu yms.

Kommentoija puhuu nyt puuta heinää.

Vastaus: siinähän tämä käynti juuri erikoinen on että väitti ettei mitään tulppaa ole, EI ollut turvotusta, olisi edes lääkäri lukenut historiaani missä olisi voinut nähdä että on jo ollut veritulppa ja siksi en antanut periksi että ainakin verikokeilla pitää varmistaa ettei ole veritulppa, mutta sitten sekin tapahtui ettei minulle soitettu verikokeen tulosta heti vaan jouduin sitä odottelemaan ja viimein soitin mikä on tulos!

Tavallisesti potilaat ymmärtävät soittaa itse jo aiemmin, jos luvattua puhelua ei kuulu.

Yksityisellä ehkäpä, mutta terveyskeskuksissa tämä on yleensä kielletty. TK ottaa (tai ei ota) yhteyttä asian tärkeyden mukaan ja omat utelut vain vievät heiltä resursseja.

Moni vaan ei vastaa, kun puhelu tulee tuntemattomasta numerosta. Sitten soittavat takaisin hermostuneena, kun ei ole soitettu, vaikka piti. Osalla on puhelimessaan sellainen asetuskin, että kun tuntematon numero soittaa, niin puhelu katkeaa automaattisesti ja piippaa soittajalle vain varattua.

No jos on niin tyhmä, ettei vastaa puheluihin tuntemattomista numeroista, jos odottaa soittoa vaikkapa terveyskeskuksesta, niin minkä sille sitten mahtaa? Ei puheluun vastaaminen mitään tee. Vakoiluohjelmat saa ujutettua nykyään ihmisten puhelimiin ilman vastaamistakin, riittää, että tietää numeron. Mitään laskuja ei vastaamisesta tule.

Vierailija kirjoitti:

Oli pitkään kestänyt ihan järjetön yskä, että välillä tuntui, että yskin keuhkot ulos, niin lääkäri vaan sanoi, että yskimisestä voi tulla tapa ja yritä olla yskimättä. Lisäksi sanoi, että näytän alakuloiselta. No, pitäskö näyttää iloiselta, kun tulet kipeänä lääkäriin klo 7 aamulla ja lääkäri vaan viisastelee. Ei välttämättä yskittänyt just sillä hetkellä kun siellä lääkärillä olin. En kyllä mene enää mielelläni yskästä lääkäriin tai muutenkaan. Se on aika yleistä, että lähden sieltä tyhjin käsin ja tunnen itseni typeräksi, että edes kävin. Ei koske ainoastaan tk-lääkäreitä vaan yksityisellä vielä pahempaa. No, mitä nyt särkylääkettä tai muita epämääräisiä kalliita lääkkeitä kirjottavat silloin kun niitä vähiten kaipaisit. Töihin vaan vaikka et kunnolla kävelisi. Sitten kun haluat lääkkeen johonkin vaivaan niin ihan varmasti et sitä saa vaikka kuinka kerjäät ja anelet. On kyllä lääkärin ammatin arvostus pudonnut mun mielessä. On toki mukavia ja fiksujakin lääkäreitä ollut molemmilla yleisellä ja yksityisellä, mutta harvemmin ne jää mieleen. Enempi mieleen jää se kun päin naamaa nauretaan ja lähden vihaisena ovet paukkuen ulos. 

Yskään ei ole olemassa mitään tehoavaa lääkettä.

Joskus yskä saattaa kestä kuukaudenkin, ja sitten loppuu.

Vain yskänärsytykseen, siihen että pikkasen voi sitä yskimistä on apteekissa ihan ilman reseptiä saatavia lääkkeitä.

Kokemusta on yskästä runsaasti itselläni.

Kolme kureutunutta tyrää, löytyi tähystyksessä, sitä ennen tukku diagnooseja. Yksi olisi halunnut luuduttaa symfyysin, toinen epäili endoa, kolmas synnytyksessä syntynyttä hermovammaa, neljäs stressivatsaa, viides totesi, että kaikkea sitä synnytyksessä sattuu, eikä aina saa korjattua. Tyrät verkotettu ja kivut parantuivat. 

Vierailija kirjoitti:

Oli pitkään kestänyt ihan järjetön yskä, että välillä tuntui, että yskin keuhkot ulos, niin lääkäri vaan sanoi, että yskimisestä voi tulla tapa ja yritä olla yskimättä. Lisäksi sanoi, että näytän alakuloiselta. No, pitäskö näyttää iloiselta, kun tulet kipeänä lääkäriin klo 7 aamulla ja lääkäri vaan viisastelee. Ei välttämättä yskittänyt just sillä hetkellä kun siellä lääkärillä olin. En kyllä mene enää mielelläni yskästä lääkäriin tai muutenkaan. Se on aika yleistä, että lähden sieltä tyhjin käsin ja tunnen itseni typeräksi, että edes kävin. Ei koske ainoastaan tk-lääkäreitä vaan yksityisellä vielä pahempaa. No, mitä nyt särkylääkettä tai muita epämääräisiä kalliita lääkkeitä kirjottavat silloin kun niitä vähiten kaipaisit. Töihin vaan vaikka et kunnolla kävelisi. Sitten kun haluat lääkkeen johonkin vaivaan niin ihan varmasti et sitä saa vaikka kuinka kerjäät ja anelet. On kyllä lääkärin ammatin arvostus pudonnut mun mielessä. On toki mukavia ja fiksujakin lääkäreitä ollut molemmilla yleisellä ja yksityisellä, mutta harvemmin ne jää mieleen. Enempi mieleen jää se kun päin naamaa nauretaan ja lähden vihaisena ovet paukkuen ulos. 

Jos tyhjin käsin lähteminen lekurin luota yleistä sulle, niin joko  et osaa esittää asiaasi,tai sitten sitä asiaa ei ole .

Kannattaa laittaa paperille kaikki asiat aina ennenkuin menee.

HenkiKatkolla kirjoitti:

Laaja-alainen molemminpuolinen keuhkoveritulppa oli lääkärin mielestä laiskuutta ja ylipainosta johtuvaa tykytystä. Buranaa ja lenkkiä ehdotti.

Ei auttanut vaikka fidd korkea ja ekg:ssä oikean kammion rasitus.

Piti oikein pahaksi tulla, että pääsi jatkohoitoon ja sieltä sitten teholle suoraan.

100km piti vielä itse siirtyä, ei mitään ambulansseja.

Nyt valehtele niin, että nokkasi tutisee.

Ensinäkin tuollaista diagnoosia ei ole edes olemassa.

Ja toisekseen keuhkoihin ei koskaan tule itse veritulppaa, vaan se jokin hyytymä lähtee jostain päin kehoa, yleensä jalasta ja kulketuu keuhkoihin.

Siellä se tukkii hengitystä.

Se ei aiheuta mitään tykytyksiä.

Ja aivan varmasti lääkäri kyseli sulta kaikki oireet.

Jos sulla tuo olisi ollut, et olisi pystynyt lähtemään enää lääkäristä pois.

Saati muka matkustaa 100 km, olisit menehtynyt.

Sinulla on ranteessa murtuma mikä ilmenee viikon päästä, todellisuudessa ranteet luut oli pois paikaltaan

Ranne ei muka ollut murtunut, muuten vain kipeä ja turvonnut eikä kättä voinut käyttää. Sinnittelin kotona kolme päivää ja  kun menin uudestaan päivystykseen, vastassa oli sama lääkäri asenteella "Sinäkö taas`" Tällä kertaa sain kinuttua röngenkuvat ja kun murtuma  todettiin lääkäri siihen "Se on varmasti murtunut viikonloppuna!"

HenkiKatkolla kirjoitti:

Laaja-alainen molemminpuolinen keuhkoveritulppa oli lääkärin mielestä laiskuutta ja ylipainosta johtuvaa tykytystä. Buranaa ja lenkkiä ehdotti.

Ei auttanut vaikka fidd korkea ja ekg:ssä oikean kammion rasitus.

Piti oikein pahaksi tulla, että pääsi jatkohoitoon ja sieltä sitten teholle suoraan.

100km piti vielä itse siirtyä, ei mitään ambulansseja.

Mistä nuo tulpat sitten tuli keuhkoihin?

Eikö ne tule  usein siitä ettei liiku tarpeeksi ?

Löysin alaselästä ruskean röpelön josta en tiennyt mikä se oli ja varasin ajan tk:hon. Huonoa suomea puhuva lääkäri julisti "sinulla  olla lika selkä!", haki paperia jonka kasteli ja koetti hangata selkääni. Eihän se lähtenyt! Lääkäri sitten määräsi verikokeisiin ja kun menin niihin, selvisi että kyseessä oli raskaustesti! Mitään muita tutkimuksia ei tehty.  Monikaan ei  meinannut uskoa kun jaoin tapahtuman facebookissani. 

Tuolla se euron kolikon kokoinen röpö yhä on. Kai minä henkiin jään. 

Meinasin tukehtua paksuun keltaiseen limaan ja keuhkot vihelsi kuin kukkopilli, lääkärin mielestä olisi pitänyt vain juoda teetä ja lepäillä kun työtön olin. Paitsi ettei ollut, mulla oli  työmaana kaksi koiraa ja poika joka oli tuolloin ala-asteella. Piti lenkittää koirat, laittaa lapselle ruokaa..

Vasta kun kuntoni romahti, kuume nousi  ja henkeä ahdisti tutkivat kunnolla päivystyksessä.  Keuhkokuume .