Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Viiden lapsen iskä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa että lääkärit ei ole ajatuksenlukijoita, eli he tekevät päätelmät sen perusteella mitä on kerrottu ja toki todennäköisyyksien valossa myös. Jokaista närästelijää ei voi tähystää, mutta jos iästä riippumatta puhutaan myös nielemisvaikeudesta ja laihtumisesta niin johan lähtee paatuneimmaltakin ja kiireisimmältäkn lähete skopiaan.

Tuossahan olisi useampi eri oire. Potilas saa mainita niistä vastaanotolla vain yhden.

"Ota vastaanotolla esille vain yksi hoidettava asia."

"Ystävällisin terveisin Maisa Kuusela, terveyspalveluyksikön johtaja, yleisterveyden ylilääkäri YTHS, Turku-Rauma"

. Mä ymmärsin tuon niin, että yhdellä vastaanotolla ei käsitellä monta erillistä vaivaa. Polvikipu ja mielenterveys vaativat oman aikansa, tällä käynnillä käsitellään diabetestä. Yhdessä vaivassa voi toki olla useampi eri oire joista lääkärin on saatava tieto voidakseen tehdä diagnoosin ja suunnitella hoidon.

Tässäkin ilmeisesti säästetään kun asiakas ramppaa monta kertaa eri asioiden kanssa lääkäriä tapailemassa? Mahtaako todella tulla säästöjä...

Täysin jåärjetöntä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Human trash kirjoitti:

Vuosia kestänyt työpaikka kiusaaminen narsistisen ihmisen toimesta aiheuttanut ahdistusta, unettomuutta ja itseinhoa. Lääkäri: vaihda työpaikkaa.

Hyvä neuvo. Jos kerran kiusaamisesta ei päästä eroon, on vaihtoehtona nostaa kytkintä. Ei se pillereillä parane.

Ei kai kiusaamisen vuoksi pidä lääkäriin mennä vaan ottaa yhteyttä poliisiin.

No ei sitä kyllä ensimmäiseksi oteta poliisiin yhteyttä, vaan kerrotaan esimiehelle ja mahdollisesti tämän esimiehelle jos homma ei toimi, ja mennään työterveyteen, jossa lääkärin on kirjattava asia ja määrättävä jatkotoimenpiteet. Tottakai mennään lääkäriin jos on ahdistusta.

Työterveydestä nämä hommat lähtevät rullaamaan esimiehen lisäksi. Mutta läpimätää työpaikkaa ei voi loppujen lopuksi muuttaa. Se on kuitenkin muistettava että kiusatulla voi olla vakityöpaikka eikä työpaikan vaihtaminen ole ensimmäinen keino.

Menin kerran hammaslääkäriin. Oli ien hieman kipeä. Lääkäri huomasi, että viisaudenhampaani saattoi hangata ientä. Sen voisi ottaa pois, on ihan nopea ja helppo homma. Siinä sitä sitten revittiin. Loppujen lopuksi hampaasta/juuresta jäi paikalleen pala, jota ei pois saatu. Repimisessä tosiaan kesti, ei todellakaan ollut mikään nopea toimenpide. Lähdin kotiin tuppo suussa. Verenvuoto (todella runsas) ei loppunut millään, ei koko päivänä. Loppujen lopuksi oli lähdettävä päivystykseen istumaan. Monen tunnin odottelun jälkeen päivystyslääkäri sitten yritti tikata tätä kohtaa kiinni, mutta eihän siitäkään mitään tullut. Päivitteli, kuinka vaikeaa tikkiä oli laittaa jne. Pitkän tuskastelun jälkeen suussa oli vain yksi tikki, koska toista ei nyt vaan saatu laitettua. Kipu tikkikohdassa jatkui viikkoja. Menin yksityiselle. Hän repi huonosti ommellun tikin pois. Kipu loppui, traumat jäi.

Susanna12345 kirjoitti:

Minulla oli ollut yläselässä pitkittynyttä kipua. Nuori lääkäri lähetti röntgeniin ja kertoi soittavansa tiettynä päivänä kun katsoo kuvat ensin. No soittoa ei kuulunut ja soitin terkkariin, laittoivat lääkärille soittopyynnön.

Soitto tuli ja lääkäri kehoitti minua lähtemään pikaisesti Taysin ensiapuun ja itse ei saisi ajaa enää. Kyseessä oli kuulemma aortan aneyrysma. Matkalla vielä pitäisi hakea lähete omalta terveysasemalta asioinnin jouduttamiseksi ensiavussa. No tilasin taksin ja suuntasin omalle terveysasemalle joka olikin jo suljettu. Soitin ovikelloa, siivooja tuli avaamaan oven. Kerroin hakevani lähetettäni, siivooja päästi minut lääkärin huoneeseen ja sanoi "etsi sieltä "!! Lääkärin pöydällä oli potilaiden papereita ja otin siitä omani.

Ensiavussa makuulle, ei saanut liikkua, verikokeita, aluastialle virtsaaminen ja kuvauksen odottelua. Tk-lääkärin kohdallani tekemä diagnoosihan on melko vakava. Kun kaikki tutkimukset oli tehty tuli lääkäri luokseni ja sanoi, ettei löydetty mitään tehtyyn diagnoosiin viittaavaa, mutta pakkohan nämä epäilyt on tutkia. Sanoi, että voin lähteä , ei minua mikään vaivaa.Kuolleisuus aortan aneyrysmaan on erittäin suuri. Sairaalassa neljä tuntia maatessaan ehti käydä läpi jos vaikka mitä.

Kun kävelin terveenä ulos sairaalan ovesta, aurinko paistoi ja elämä hymyili.

Ja saiko siivooja lähtöpassit, kun päästi sinut selailemaan potilaspapereita?

Vähän olisi erikoista touhua. Enpä oikein usko tuota. Veit vielä koko kansion, eikö sinun pitänyt hakea lähete?

Vierailija kirjoitti:

Menin kerran hammaslääkäriin. Oli ien hieman kipeä. Lääkäri huomasi, että viisaudenhampaani saattoi hangata ientä. Sen voisi ottaa pois, on ihan nopea ja helppo homma. Siinä sitä sitten revittiin. Loppujen lopuksi hampaasta/juuresta jäi paikalleen pala, jota ei pois saatu. Repimisessä tosiaan kesti, ei todellakaan ollut mikään nopea toimenpide. Lähdin kotiin tuppo suussa. Verenvuoto (todella runsas) ei loppunut millään, ei koko päivänä. Loppujen lopuksi oli lähdettävä päivystykseen istumaan. Monen tunnin odottelun jälkeen päivystyslääkäri sitten yritti tikata tätä kohtaa kiinni, mutta eihän siitäkään mitään tullut. Päivitteli, kuinka vaikeaa tikkiä oli laittaa jne. Pitkän tuskastelun jälkeen suussa oli vain yksi tikki, koska toista ei nyt vaan saatu laitettua. Kipu tikkikohdassa jatkui viikkoja. Menin yksityiselle. Hän repi huonosti ommellun tikin pois. Kipu loppui, traumat jäi.

Olit kunnon hammaslääkäriä vailla.

Susanna12345 kirjoitti:

Minulla oli ollut yläselässä pitkittynyttä kipua. Nuori lääkäri lähetti röntgeniin ja kertoi soittavansa tiettynä päivänä kun katsoo kuvat ensin. No soittoa ei kuulunut ja soitin terkkariin, laittoivat lääkärille soittopyynnön.

Soitto tuli ja lääkäri kehoitti minua lähtemään pikaisesti Taysin ensiapuun ja itse ei saisi ajaa enää. Kyseessä oli kuulemma aortan aneyrysma. Matkalla vielä pitäisi hakea lähete omalta terveysasemalta asioinnin jouduttamiseksi ensiavussa. No tilasin taksin ja suuntasin omalle terveysasemalle joka olikin jo suljettu. Soitin ovikelloa, siivooja tuli avaamaan oven. Kerroin hakevani lähetettäni, siivooja päästi minut lääkärin huoneeseen ja sanoi "etsi sieltä "!! Lääkärin pöydällä oli potilaiden papereita ja otin siitä omani.

Ensiavussa makuulle, ei saanut liikkua, verikokeita, aluastialle virtsaaminen ja kuvauksen odottelua. Tk-lääkärin kohdallani tekemä diagnoosihan on melko vakava. Kun kaikki tutkimukset oli tehty tuli lääkäri luokseni ja sanoi, ettei löydetty mitään tehtyyn diagnoosiin viittaavaa, mutta pakkohan nämä epäilyt on tutkia. Sanoi, että voin lähteä , ei minua mikään vaivaa.Kuolleisuus aortan aneyrysmaan on erittäin suuri. Sairaalassa neljä tuntia maatessaan ehti käydä läpi jos vaikka mitä.

Kun kävelin terveenä ulos sairaalan ovesta, aurinko paistoi ja elämä hymyili.

No,ehkä tuo sai muuttamaan elintapoja kuitenkin,ja nyt huolehdit että selän lihakset hyvässä kunnossa.

Olin ollut monta kuukautta aivan tolkuttoman väsynyt, kuukautiskierto ihan sekaisin ja lihonut lyhyessä ajassa 7,5 kiloa. Olin siis aiemmin ollut hoikka ja urheilullinen, urheilu jäi koska olin niin väsynyt kokoajan.

Lopulta mieheni patisti minut lääkäriin. Kerroin oireet lääkärille joka totesi heti että joo sulla on masennus, määrään masennuslääkkeet. Ihmettelin diagnoosia koska en kokenut oloani mitenkään erityisen masentuneeksi ja yritin sanoa että mielestäni kaikki johtuu tästä epätavallisesta väsymyksestä. JOO MASENNUS . Lääkäri ei edes kuunnellut mua sen enempää vaan 15 min käynnin jälkeen ilman mitään kokeita tai muuta,mulla oli masennusdiagnoosi ja lääkeresepti.

Menin melkein samalta istumalta yksityiselle lääkäriasemalle jossa vastaanotto oli täysin eri. Minulta otettiin verikokeet ja tulos oli kilpirauhasen vajaatoiminta -ei edes mitenkään viitearvojen rajamailla vaan arvot oli ihan selvästi vajaatoiminnan puolella. Lisäksi hormonitoiminta on oli ihan sekaisin, otettiin kolme hormoniarvoa ja jokainen niistä oli täysin päin prinkkalaa.

Lääkkeillä- ei tosin masennuslääkkeillä- sian arvot ja jaksamisen kuntoon. Meni täysin luotto TK lääkäreihin.

Turvonnot ja kipeä jalka, millä ei pystynyt astumaan. Lääkäri siveli hetken aikaa jalkaa, totesi että tulehtunut ja kirjoitti reseptin Buranaa. Ei auttanut, ja seuraavaksi kirjoitti uuden reseptin buranaa.

Tämän jälkeen lääkäri vaihtoon ja uusi diagnoosi: Katkennut akillesjänne.

Eniten mua ihmetyttää terveyskeskuslääkäreissä se että potilasta ei kuunnella.

Menin lääkäriin koska tavarat eivät pysyneet enää käsissä, puristusvoimat olivat heikentynyt huomattavasti, sähköiskumaiset kivut käteen ja päähän tekivät elämästäni helvettiä. Olin silloin 28-vuotias kahden lapsen äiti, harrastin paljon urheilua ja elin muutenkin tosi terveellistä elämää. Alaselästäni oli leikattu välilevynpullistumat kahteen kertaan, 21v ja 26v. Tiedoissani oli merkintä näistä leikkauksista ja kerroin lääkärille niistä. Sanoin epäileväni niskan välilevyn pullistumaa. Lääkäri teilasi tämän heti. Ei niin nuorella kuulemma voinut oikeasti olla näin paljon selän kanssa ongelmia. Sitten alkoi luetella kipulääkkeitä (mm. Lyrica) mitä toisella kertaa välilevyn pullistuman hermosärkyyn oli toinen lääkäri määrännyt. "Nämähän on aivan huumeita, siis ymmrärätkö että nää aiheuttaa riippuvuutta?!" Lääkäri kauhisteli kahden vuoden takaista reseptiä. Ihmettelin ja turhauduin siihen että lääkäri sivuutti ihan täysin syyn miksi tulin vastaanotolle ja alkoi penkoa vanhoja potilastietojani kuin piru raamattua. Ilmoitti ettei aio määrätä minulle buranaa vahvempia lääkkeitä vaikka mistä olisi kyse. Ok, älä sitten määrää, en ollut edes pyytänyt saati maininnut mitään lääkkeistä, tulin vain kertomaan tilanteestani avun toivossa, ajattelin. Emme päässeet asiassa eteenpäin, sillä lääkäri luennoi vain 2v aiemmin minulle määrättyjen lääkkeiden vaarallisuudesta. Lähdin vastaanotolta syyllistettynä ja vailla apua. Pari kolme viikkoa sinnittelin, mutta kipu yltyi niin kovaksi että lähdin päivystykseen eräänä iltana. Minulla oli kaularangassa iso välilevyn pullistuma ja nikamasiirtymää. Minut leikattin kiireesti, siirtymä painoi selkäydintä. Pysyväksi riesaksi jäi hermovaurio, sillä en saanut riittävän nopeasti hoitoa. Nytpä syön sitten tuota Lyricaa lähes joka päivä tähän hermosärkyyn. Ironista on että jos tuo eka lääkäri olisi ottanut minut tosissaan ja keskittynyt hoitamiseeni, sensijaan että tylytti aiemmista resepteistä, olisin päässyt ehkä ajoissa leikkaukseen ja voi olla että hermovauriota ei olisi tullut. Syytän lääkäriä kieltämättä tästä hiukan.

”tiiätkö, mistä sun lapsen allergiat johtuu? Kun se on korvikelapsi ja ei saa niitä ruokia, joita käsittelet keittiössä samalla kun lapsi on siellä”

Tämä sattui ennen kuin tk siirtyi keskussairaalan kanssa saman katon alle.

Asuimme ihan  tk:n vieressä. Miehellä oli kova vatsakipu ja tk:n lääkäri oli todenut sitten että "pitäisi varmaan ottaa verikokeita ynnä muuta, reippaillet tuonne keskussairaalaan päivystykseen". Se  reippailu  oli varmaan  vitsiksi tarkoitettu, mutta kivuissaan sekaisin oleva mies lähti oikeasti kävelemään sen noin 5km mitä tk:sta oli keskussairaalaan! Onneksi laittoi viestin, hyppäsin heti raskausmahani kanssa autoon ja lähdin miehen perään että et muuten kävele!

Lääkärit saisi vähän miettiä, mitä sanoo potilaille.

Ei taida olla ihan diagnoosi, mutta oire johon olisi sitten lekurin pitänyt antaa diagnoosimääritys ja käypähoitosuositus... Kirjoitti jopa Ruotsin sairaskassalle, että minä sanon että koiratkin puhuvat... en tosin ole ikinä saanut nähdä mitään mitä minusta on kirjoitettu enkä tiedä näiden lääkäreiden 'nimiä'... identiteettihän se pitäisi tietää eikä joku nimi... mutta jos kysyy lääkäriltä, että kuka olette niin varmaan päätyy johonkin koppiin... Tämä koirajuttu sattui aivan vahingossa silmiini... 

Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että ei todellakaan ole mikään mahdottomuus, että afgaanivinttikoirani, 'edesmennyt' jo vuonna 1962, MAZAR-I-SHARIF-RANI on puhunut jollekin - ei minulle itselleni - jotakin... ja tämmöinen haju on sitten päätynyt tämänkin todella lihavan lääkärin korviin... valtavan lihava 'lääkäri' oireilee mielestäni ulkoisella olemuksellaan, että hän ei ole ihan tasapainossa...

Ja noihin kertoihin kun joku valkotakki kirjoitti ensimmäisen diagnoosinsa liittyy sellainen mitätön sivuseikka että koko 'lääkärin' pieni huone oli täynnä mustapukuisia pukumiehiä... tätä tuskin on kirjoitettu mihinkään sairaskertomukseeni koska se ei ollut minkäänlainen harha, joita minulla ei muutenkaan ole ollut mutta joita hirveästi yritetään opettaa psykiatrian pakkohoitoASIAKKAILLE nk psykoEDUkaatiossa... heillähän ei ole potilaita vaan varakkaita asiakkaita... jotka kuitenkin ovat ryysyläisten tilassa...

Onhan noi mustapukuiset miehet aika kivoja kun niitä näkee myös menevän pankissakin takahuoneisiin ja jostain syystä heidän joukkoonsa on soluttautunut sitten noita räkänokka-asuisia tyyppejä, ties minkä porukan sotilaita... ja pelkällä kirjoitusvirheellähän näistä sotilaista saadaan helposti potilaita... Pankkimaailmalla ja sairaalamaailmalla taitaa olla oikein roppakaupalla yhteistä bisnestä... ja varmaan yhteisiä sotilaita, potilaita... ja siis kaikenkarvaisia asiakkaita...

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla ihan diagnoosi, mutta oire johon olisi sitten lekurin pitänyt antaa diagnoosimääritys ja käypähoitosuositus... Kirjoitti jopa Ruotsin sairaskassalle, että minä sanon että koiratkin puhuvat... en tosin ole ikinä saanut nähdä mitään mitä minusta on kirjoitettu enkä tiedä näiden lääkäreiden 'nimiä'... identiteettihän se pitäisi tietää eikä joku nimi... mutta jos kysyy lääkäriltä, että kuka olette niin varmaan päätyy johonkin koppiin... Tämä koirajuttu sattui aivan vahingossa silmiini... 

Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että ei todellakaan ole mikään mahdottomuus, että afgaanivinttikoirani, 'edesmennyt' jo vuonna 1962, MAZAR-I-SHARIF-RANI on puhunut jollekin - ei minulle itselleni - jotakin... ja tämmöinen haju on sitten päätynyt tämänkin todella lihavan lääkärin korviin... valtavan lihava 'lääkäri' oireilee mielestäni ulkoisella olemuksellaan, että hän ei ole ihan tasapainossa...

Ja noihin kertoihin kun joku valkotakki kirjoitti ensimmäisen diagnoosinsa liittyy sellainen mitätön sivuseikka että koko 'lääkärin' pieni huone oli täynnä mustapukuisia pukumiehiä... tätä tuskin on kirjoitettu mihinkään sairaskertomukseeni koska se ei ollut minkäänlainen harha, joita minulla ei muutenkaan ole ollut mutta joita hirveästi yritetään opettaa psykiatrian pakkohoitoASIAKKAILLE nk psykoEDUkaatiossa... heillähän ei ole potilaita vaan varakkaita asiakkaita... jotka kuitenkin ovat ryysyläisten tilassa...

Onhan noi mustapukuiset miehet aika kivoja kun niitä näkee myös menevän pankissakin takahuoneisiin ja jostain syystä heidän joukkoonsa on soluttautunut sitten noita räkänokka-asuisia tyyppejä, ties minkä porukan sotilaita... ja pelkällä kirjoitusvirheellähän näistä sotilaista saadaan helposti potilaita... Pankkimaailmalla ja sairaalamaailmalla taitaa olla oikein roppakaupalla yhteistä bisnestä... ja varmaan yhteisiä sotilaita, potilaita... ja siis kaikenkarvaisia asiakkaita...

Mitä ihmettä?

Oletko nyt ihan varma, ettetkö tarvitsisi tälläkin hetkellä jotain apua? En kysy tätä vinoillakseni, mutta kirjoituksesi on melkoisen harhaisen oloista. 

paras oli kyllä kerran kun menin koululääkärille ja tarkoituksenani oli kysyä, voisiko hänellä olla vinkkejä tulehduskierteeseeni. oli ollut korva-, silmä-, luomireuna yms. tulehduksia ja muita paljon. ei hometaloa, lemmikkejä, tupakointia ja suht hyvät elämäntavat mielestäni. hän tsekkasi potilaskertomuksia ja tokaisi, että joo niin on kyllä paljon lääkärikäyntejä ollut sulla viime aikoina, oletko miettinyt jos sulla on sairaus nimeltä luulosairaus? että olis tässä hyvin aikoja psykologille, jos haluan. kiitos vaan.

En muista parasta, mutta useampi on ehdottanut psykoosia ja kehottanut joukkoliikenteen sijaan käyttämään taksia lähtiessäni jonnekin tai saapuessani jostakin. Eivät ole jokaisen taksimatkan kohdalla kuitenkaan suostuneet kustantamaan sitä, joten noudatin kehotusta vain pakkoraoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Kuka menee flunssan takia lääkäriin?

työssäkäyvät miehet tarvitsevat flunssasta lääkärintodistuksen saikkuun. Naiset ovat oireettomia taudinlevittäjiä, joten saikkuakaan ei tarvita

Ymmärrystä molempiin suuntiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain kesällä täydellisen vanhanaikaisen hermoromahduksen. Oli ollut töitä 3kk ilman taukoa (yrittäjä). Sitten tuli samaan aikaan hirveä  juhannuskiire, 1 alainen jäi pois töistä ryyppäämään, ja ex-mies pommitti 4vrk satoja uhkausviestejä ja ilmestyili kännissä yritykseeni häiriköimään. Aloin kiljua asiakkaille ja kollegoille ja laitoin firman ovet lukkoon kesken täyden sesongin.

Tuli se hermoromahdus.

Terveyskeskuslääkärin mielestä "masennus."

No ei ollut. Hommasin itse rauhoittavia, 2 päivää niitä naamaan sekä täyslepo kotona pimeässä huoneessa.  Sen jälkeen takaisin töihin. Olin sillä omahoidolla kunnossa ja olen edelleen.

Ei kannata ihmetellä miksi tk lääkäri ei määrännyt omahoitosi kaltaista hoitoa, se ei nimittäin ole mitään käypä hoito-suositusten mukaista, ei masennukseen eikä 'hermoromahdukseen'.

Valitettavasti ne käypähoitosuositukset eivät ole jokaisessa tilanteessa maaginen avain paranemiseen, on ihmisiä joille jonkun asian tyypillinen hoitotapa on vain asiaa pitkittävä tai pahentava. Toivoisin hoitohenkilökunnan ja lääkärien kuuntelevan herkemmällä korvalla potilaan itse kertomaa kokemusta. Ja ennenkuin joku tulee kaakattamaan että niinhän sitä sitten kaikille pitäisi antaa joka vaivaan rauhoittavat ja vahvat kipulääkkeet yms etc, niin tietysti sen lääkärin tulee käyttää harkiten ja järkevästi ammattitaitoaan. Mutta esimerkiksi muutama päivä pimeässä rauhottavien kanssa hoitaisi minulla moisen ongelman alle viikossa, suositusten mukainen hoito kesti useita kuukausia, pahensi tilannetta valtavasti, kuormitti julkista terveydenhoitoa ja aiheutti epäluottamusta systeemiin. Se on minun kokemukseni vain, mutta kuuliaisesti tein suositusten mukaan eikä kukaan reagoinut kun kerroin tilanteen pahenevan vakavalle tasolle. Resurssipula on iso harmi meillä julkisella puolella.

Mua naurattaa ja itkettää samaan aikaan, jos luen sopivassa mielentilassa kunnanhallituksen pöytäkirjoista mainintoja siitä, ettei terveydenhuollon kuluihin voi vaikuttaa. Voi jos työntekijät ja johto haluavat, mutta niin ei vain käy koska pitää olla töitä kaikille mukaville kavereille. Resurssipula on sanahelinää noissa katsellaan -tapauksissa, joita moni on. Riippuu pärstäkertoimesta, kenelle annetaan apua heti eikä sitten joskus, kun kollegalla on tunnit miinuksella.

silmälääkäriltä meni 3 käyntikertaa huomata, että tulehdus ei ollutkaan silmässä vaan luomessa! olisko pitänyt mennä luomilääkärille?

up!

fant-asia kirjoitti:

Susanna12345 kirjoitti:

Minulla oli ollut yläselässä pitkittynyttä kipua. Nuori lääkäri lähetti röntgeniin ja kertoi soittavansa tiettynä päivänä kun katsoo kuvat ensin. No soittoa ei kuulunut ja soitin terkkariin, laittoivat lääkärille soittopyynnön.

Soitto tuli ja lääkäri kehoitti minua lähtemään pikaisesti Taysin ensiapuun ja itse ei saisi ajaa enää. Kyseessä oli kuulemma aortan aneyrysma. Matkalla vielä pitäisi hakea lähete omalta terveysasemalta asioinnin jouduttamiseksi ensiavussa. No tilasin taksin ja suuntasin omalle terveysasemalle joka olikin jo suljettu. Soitin ovikelloa, siivooja tuli avaamaan oven. Kerroin hakevani lähetettäni, siivooja päästi minut lääkärin huoneeseen ja sanoi "etsi sieltä "!! Lääkärin pöydällä oli potilaiden papereita ja otin siitä omani.

Ensiavussa makuulle, ei saanut liikkua, verikokeita, aluastialle virtsaaminen ja kuvauksen odottelua. Tk-lääkärin kohdallani tekemä diagnoosihan on melko vakava. Kun kaikki tutkimukset oli tehty tuli lääkäri luokseni ja sanoi, ettei löydetty mitään tehtyyn diagnoosiin viittaavaa, mutta pakkohan nämä epäilyt on tutkia. Sanoi, että voin lähteä , ei minua mikään vaivaa.Kuolleisuus aortan aneyrysmaan on erittäin suuri. Sairaalassa neljä tuntia maatessaan ehti käydä läpi jos vaikka mitä.

Kun kävelin terveenä ulos sairaalan ovesta, aurinko paistoi ja elämä hymyili.

Ja saiko siivooja lähtöpassit, kun päästi sinut selailemaan potilaspapereita?

Vähän olisi erikoista touhua. Enpä oikein usko tuota. Veit vielä koko kansion, eikö sinun pitänyt hakea lähete?

Siivooja ei saa päästää ketään ulkopuolista sisälle, outoa että sai henkilökohtaisia papereja penkoa,itse siivojana sanoisin että potkut olis saanut tai varoituksen