Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Äitini vaihdevuodet päätettiin hoitaa  lääkärin numero yksi toimesta masennuslääkkeellä, lääkäri numero kaksi ihmetteli tätä kovin ja määräsi uudet,asianmukaisemmat lääkkeet.

Mieheni polven revennyttä ristisidettä hoidettiin työterveydessä mobilatilla, päivystyksessä buranalla ja kuvattiin vasta, kun  mies ei enää kyennyt edes seisomaan.

Lapseni hengitysvaikeus johtui kuulemma siitä etten osannut antaa astmalääkettä,  vaikka lapsi oli 2vuotias ja hengitellyt suppilon läpi 6kuukautisesta.  Lääkäri koetti vihaisen oloisena antaa lääkettä itse ja ihmetteli, miten ei helpota ja lapsi vaan hengitti alavatsan lihaksilla niin että maha meni ihan kuopalle. Lopulta lääkäri käski, edelleen  vihaisena, meidän painua sairaalaan ja osastolle. Lapsi sai happiviikset välittömästi. Oli kuumeeton keuhkokuume.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Miksi flunssaan ylipäätään on määrätty lääkettä?

No duact esimerkiksi on sellainen mikä pysäyttää nenän vuotamisen.

Sen saa apteekista ilman lääkäriäkin

Turkissa sai. Suomessa kieltäytyivät mokomat myymästä.

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut monta kuukautta aivan tolkuttoman väsynyt, kuukautiskierto ihan sekaisin ja lihonut lyhyessä ajassa 7,5 kiloa. Olin siis aiemmin ollut hoikka ja urheilullinen, urheilu jäi koska olin niin väsynyt kokoajan.

Lopulta mieheni patisti minut lääkäriin. Kerroin oireet lääkärille joka totesi heti että joo sulla on masennus, määrään masennuslääkkeet. Ihmettelin diagnoosia koska en kokenut oloani mitenkään erityisen masentuneeksi ja yritin sanoa että mielestäni kaikki johtuu tästä epätavallisesta väsymyksestä. JOO MASENNUS . Lääkäri ei edes kuunnellut mua sen enempää vaan 15 min käynnin jälkeen ilman mitään kokeita tai muuta,mulla oli masennusdiagnoosi ja lääkeresepti.

Menin melkein samalta istumalta yksityiselle lääkäriasemalle jossa vastaanotto oli täysin eri. Minulta otettiin verikokeet ja tulos oli kilpirauhasen vajaatoiminta -ei edes mitenkään viitearvojen rajamailla vaan arvot oli ihan selvästi vajaatoiminnan puolella. Lisäksi hormonitoiminta on oli ihan sekaisin, otettiin kolme hormoniarvoa ja jokainen niistä oli täysin päin prinkkalaa.

Lääkkeillä- ei tosin masennuslääkkeillä- sian arvot ja jaksamisen kuntoon. Meni täysin luotto TK lääkäreihin.

Olet siis aivan varma, ettei kyseinen yksityinen lääkäri ole tk-lääkäri?

Helposti näköjään luovutat, kun jo yksi kerta on maailmanloppu. Voisit hyötyä psykoterapiasta, sillä et välttämättä tunnista masennustasi. Se on hyvin tavallista ja siksi ensimmäinen lääkäri stä ehdotti vastusteluistasi huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aampp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aampp kirjoitti:

Menin terveyskeskukseen valittamaan pohkeen kipua kävellessä. Nuori naislääkäri koitteli pohjettani ja totesi että olen kuulemma syönyt vain leipää liikaa (painoni oli silloin 80 kg). Sanoin että minulla on ollut ennenkin veritulppa samassa jalassa että on kokemusta kivusta. Sanoin että haluan että minulle todistetaan verikokeilla että EI ole veritulppa. No vaivoin lääkäri määräsi verikokeeseen. Oli keskiviikko ja odottelin vastausta verikokeesta, mutta soitin sitten perjantaina kun ei vastausta kuulunut ja sairaanhoitaja kertoi, että KYLLÄ sinulla on veritulppa, mene äkkiä Ensiapuun ja lähdin taksilla ja veritulppa todettiin vielä kuvauksessa.

Jos olisi epäilty veritulppaa tosissaan, olisit saanut heti lähetteen jalan ultraan, siitä näkee onko veritulppa heti.

Ja kyllä lääkäri näkee heti, onko syytä epäillä veritulppaa, se näkyy tietyllä jalassa,  on pahasti turvonnu yms.

Kommentoija puhuu nyt puuta heinää.

Vastaus: siinähän tämä käynti juuri erikoinen on että väitti ettei mitään tulppaa ole, EI ollut turvotusta, olisi edes lääkäri lukenut historiaani missä olisi voinut nähdä että on jo ollut veritulppa ja siksi en antanut periksi että ainakin verikokeilla pitää varmistaa ettei ole veritulppa, mutta sitten sekin tapahtui ettei minulle soitettu verikokeen tulosta heti vaan jouduin sitä odottelemaan ja viimein soitin mikä on tulos!

Tavallisesti potilaat ymmärtävät soittaa itse jo aiemmin, jos luvattua puhelua ei kuulu.

Yksityisellä ehkäpä, mutta terveyskeskuksissa tämä on yleensä kielletty. TK ottaa (tai ei ota) yhteyttä asian tärkeyden mukaan ja omat utelut vain vievät heiltä resursseja.

Moni vaan ei vastaa, kun puhelu tulee tuntemattomasta numerosta. Sitten soittavat takaisin hermostuneena, kun ei ole soitettu, vaikka piti. Osalla on puhelimessaan sellainen asetuskin, että kun tuntematon numero soittaa, niin puhelu katkeaa automaattisesti ja piippaa soittajalle vain varattua.

Järki kirjoitti:

Viisikymppinen nainen oli väsynyt jatkuvasti. Kertoi lääkärille elämäntavoistaan; teki normipäivän lisäksi ylitöitä paljon, heräsi viideltä aamulla ja polki fillarilla töihin 15 km ja sama illalla yhdeksän aikaan takaisin, kesät ja talvet, useana arki-iltana ja joskus viikonloppuisin jos urakka töissä painoi päälle. Urheili sitten lisäksi vapaina hetkinä, jos kotitöiltä ennätti, teini-ikäisten yh-äiti. Lääkäri kuunteli ja sanoi hitaasti: Rouva hyvä, mitä jos te lepäisitte välillä.

Tämähän oli oikein hyvä neuvo!

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ollut ihmeellistä huippausta ja mies vei minut lääkäriin, tuli mukaan huoneeseen. Lääkäri, viisikymppinen nainen, oli jotenkin outo, pälyili miestäni, kyseli onko ollut stressiä, kurkkasi varoittamatta pooloneuleeni kauluksen alle ja lopulta pyysi miestäni käytävään odottamaan. Diagnoosi oli jännitysniska.

Vasta jälkeenpäin ymmärsin lääkärin epäilevän perhe vä kivaltaa! Siksi kai kurkki kauluksenikin alle, etsi mustelmia...

Mieheni on puoliksi romani minkä uskon vaikuttaneen lääkärin asenteeseen.

Huimaus voi johtua kireistä niska-hartiaseudun lihaksista, olisiko siinä ollut syy niskan paljastamiseen.

Ja täällä foliohattuosasto vauhdissa. Lääkärit eivät todellakaan ole näitä tehneet.

Herätkää jo.

Vierailija kirjoitti:

Äitini vaihdevuodet päätettiin hoitaa  lääkärin numero yksi toimesta masennuslääkkeellä, lääkäri numero kaksi ihmetteli tätä kovin ja määräsi uudet,asianmukaisemmat lääkkeet.

Mieheni polven revennyttä ristisidettä hoidettiin työterveydessä mobilatilla, päivystyksessä buranalla ja kuvattiin vasta, kun  mies ei enää kyennyt edes seisomaan.

Lapseni hengitysvaikeus johtui kuulemma siitä etten osannut antaa astmalääkettä,  vaikka lapsi oli 2vuotias ja hengitellyt suppilon läpi 6kuukautisesta.  Lääkäri koetti vihaisen oloisena antaa lääkettä itse ja ihmetteli, miten ei helpota ja lapsi vaan hengitti alavatsan lihaksilla niin että maha meni ihan kuopalle. Lopulta lääkäri käski, edelleen  vihaisena, meidän painua sairaalaan ja osastolle. Lapsi sai happiviikset välittömästi. Oli kuumeeton keuhkokuume.

Masennuslääkkeet on tosi yleinen tapa hoitaa vaihtareiden tuomat oireet. Auttaa mm. kuumiin aaltoihin.

VMhyvinvointiP kirjoitti:

Ylipainoinen (bmi31) potilas jolla oireena heikotus, huippaus ja tasapainon menetys, ärtyneisyys, päänsärky ym.

Syynä näihin alhainen verenpaine sekä alhainen verensokeri. Näistä ensimmäinen jatkuvaa, jälkimmäinen tapahtuu nopeina pudotuksina.

Kymmenen kymmenestä lääkäristä kehottaa laihduttamaan. Samat antavat hoito-ohjeeksi ensimmäiseen syödä salmiakkia, lakritsia, lisätä suolaa ruokavalioon, hankkia stressiä ja kukkua huonosti. Jälkimmäisen hoito-ohje on syödä useammin, säännöllisesti, muista hiilarit, älä ole syömättä, mutta laihdu hei samalla kun puputat jatkuvasti.

Koska syyt eivät ole lääkkeillä hoidettavia sairauksia ja potilas on ylipainoinen(riskinä saada verenpainetauti sekä diabetes), ei saatavilla ruokavalio-ohjeita, ei lähetettä ravitsemusterapeutille, ei seurantaa, ei oikeutta varata aikaa diabeteshoitajalle.

Kun potilas on raskaana ja mainitsee asiasta neuvolassa, vastaus on; hyvä sen painon on nyt vaan antaa nousta, kannattaa hitaammin nousta seisomaan, syöthän vielä useammin; sokerirasituksen tulos 4.0, 3.3, 2.8.

Kun sokerirasituksessa myöhemmät mitatut arvot ovat sitä paastoarvoa matalampia, se enteilee diabeteksen puhkeamista lähitulevaisuudessa.

VMhyvinvointiP kirjoitti:

Ylipainoinen (bmi31) potilas jolla oireena heikotus, huippaus ja tasapainon menetys, ärtyneisyys, päänsärky ym.

Syynä näihin alhainen verenpaine sekä alhainen verensokeri. Näistä ensimmäinen jatkuvaa, jälkimmäinen tapahtuu nopeina pudotuksina.

Kymmenen kymmenestä lääkäristä kehottaa laihduttamaan. Samat antavat hoito-ohjeeksi ensimmäiseen syödä salmiakkia, lakritsia, lisätä suolaa ruokavalioon, hankkia stressiä ja kukkua huonosti. Jälkimmäisen hoito-ohje on syödä useammin, säännöllisesti, muista hiilarit, älä ole syömättä, mutta laihdu hei samalla kun puputat jatkuvasti.

Koska syyt eivät ole lääkkeillä hoidettavia sairauksia ja potilas on ylipainoinen(riskinä saada verenpainetauti sekä diabetes), ei saatavilla ruokavalio-ohjeita, ei lähetettä ravitsemusterapeutille, ei seurantaa, ei oikeutta varata aikaa diabeteshoitajalle.

Kun potilas on raskaana ja mainitsee asiasta neuvolassa, vastaus on; hyvä sen painon on nyt vaan antaa nousta, kannattaa hitaammin nousta seisomaan, syöthän vielä useammin; sokerirasituksen tulos 4.0, 3.3, 2.8.

Nuo alussa mainitsemasi oireet johtuvat siitä, että aivot eivät saa tarpeeksi sokeria. Syynä voi olla insulinooma (kasvain) tai sitten autoimmuunipohjalta on syntynyt vasta-aineita insuliinia tai insuliinireseptoreita kohtaan. Vikaa voi olla myös haimassa tai joissakin harvinaisissa tapauksissa perinnöllinen aineenvaihduntasairaus. Tutkia pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tk-lääkäri kirjoitti lähetteen sterilisaatioon ja lähetti paperit sairaalaan. Ainoa ”pikku” ongelma oli, että hän lähetti väärän henkilön paperit. Tällä toisella henkilöllä oli lähes sama nimi kuin minulla.

Onneksi toimenpiteen tehnyt lääkäri sen tajusi, toisella hlöllä ja minulla oli huomattava ikäero.

Aika sille ensimmäiselle lääkärille oli varmaankin varattu tämän toisen henkilön nimellä. Ei siis lääkärin moka.

Nuorena neitona ystäväni meni lääkärille mahakivuista.. Tämä otatti pariin kertaan sukupuolitautitestit eikä muita kokeita, vaikka siihen aikaan ystävälläni oli ollut vain ”hänen eka-poikaystävän eka” -suhde..,Tohtori ei uskonut: piti vissiin villinä neitona.. Lopulta oikea syy selvisi omatoimisesti : laktoosia ei sietänyt..

Selän iskiasvaivaan annettiin särkylääkeresepti ja ohjattiin kotiin.

Työterveys teetätti magneettikuvauksen jossa paljastui selkänikamanmurtuma.

Silmä oli kipeä. Tk:sta laittoivat kiireellisenä sairaalan silmäpolille tarkastukseen ja diagnoosi oli jotain ei niin selkokieltä. Odotin polilla vuoroa kun lääkäri kurkkasi ovelta ja sanoi nimeni. Nousin pystyyn ja pysähdyin koska lääkäri tuijotti minua monttu auki. Tuumasi sitten että näytät aika nuorelta 81-vuotiaaksi, koska se diagnoosi mikä minulle oli annettu, esiintyy vain vanhuksilla. Otti kuitenkin sisään naureskellen että taidat olla syntynyt vuonna 81 ja katsotaan vielä uudelleen mikä sitä silmää vaivaa.

Mulla puhkesi anoreksia 15-vuotiaana. Hypin silloin kotona raivokkaasti jotain jumppaa musan tahdissa, kun päässä alkoi tuntua oudolta ja siksi hakeuduin lääkäriin. (Nais)lääkäri vain ihasteli, miten helppoa joidenkin onkaan pudottaa painoa. Mittani olivat 165/37. Ei mitään toimenpiteitä. Seuraavalla viikolla pyörryin ihan normaalilla liikuntatunnilla koulussa ja suoraan sairaalaan tippaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla puhkesi anoreksia 15-vuotiaana. Hypin silloin kotona raivokkaasti jotain jumppaa musan tahdissa, kun päässä alkoi tuntua oudolta ja siksi hakeuduin lääkäriin. (Nais)lääkäri vain ihasteli, miten helppoa joidenkin onkaan pudottaa painoa. Mittani olivat 165/37. Ei mitään toimenpiteitä. Seuraavalla viikolla pyörryin ihan normaalilla liikuntatunnilla koulussa ja suoraan sairaalaan tippaan.

Kukaan oikeasti anorektinen ei hakeudu hoitoon tuollaisen vaivan vuoksi.

Lääkäri oli sitä mieltä ettei isoa, tummaa luomea kyljestäni tarvinnut poistaa vain siksi että "näyttää nätiltä bikineissä". Syöpää minä mietin, enkä ulkonäköä!

Sinnittelin koko syksyn työssäni kunnes sain hermoromahduksen ja muutuin itsetuhoiseksi. Työterveys ei ottanut minua vastaan koska heillä ei ollut antaa aikoja.

Tk-lääkäri, vanhempi venäläistaustainen nainen, kirjoitti viikon saikkua ja kehotti palaamaan töihin, "saat muuta ajateltavaa". Lykkäsi kouraani myös rauhoittavia ja tokaisi "näihin jää sitten koukkuun". Olin aivan hajalla.

Nyt olen vuoden ollut mt-toipilas psykiatrisen erikoissairaanhoidon asiakkaana. Olen kiitollinen että olen edelleen elossa, näin jälkikäteen ajateltuna.

Jalassani oli ruusu joka hoidettiin.Viiden vuoden jälkeen uusiutui ,hoidettiin väärin josta seurauksena pi-

dempi aikainen tulehdus ja käynnit 2krt /vko terv.keskuksessa,ehdotin legurille joka oli nuori juippi,että

saisin kefalex kuurin jolla aiemmin sain apua vaivaan,että se näkyy oma kannasta jos katsoo.Otti pojalla

niin koville että,anto 350 kpl särkylääkkeitä (300 oli 1gr panacodeja ja 50 veteen liuotettavia versioita)

Kävi tuuri kun hammas alko villuilee ja hms leguri tempas hampaan veks ja anto 5pv kefalex kuurin ,

näin alkoi jalka paranemaan.Älä ole leguri kun menet vastaanotolle ,ne meenaa olla maailman parhaita

kun on lukeneet itsensä Poppamiehiksi.

Laaja-alainen molemminpuolinen keuhkoveritulppa oli lääkärin mielestä laiskuutta ja ylipainosta johtuvaa tykytystä. Buranaa ja lenkkiä ehdotti.

Ei auttanut vaikka fidd korkea ja ekg:ssä oikean kammion rasitus.

Piti oikein pahaksi tulla, että pääsi jatkohoitoon ja sieltä sitten teholle suoraan.

100km piti vielä itse siirtyä, ei mitään ambulansseja.