Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Kävin lääkärissä ihomuutoksen takia. Samalla kysyin aiemmista verikoetuloksista. Ferritiini tosi alhainen, hemoglobiini aika korkea. Sanoin, että olin ostanut apteekista rautatbletteja ja kysyin, että kannattaisiko niitä syödä. Lääkäri vastasi, että pitäähän ne syödä, kalliit pillerit.

Psykiatri sanoi minulla olevan "epävakaa persoonallisuushäiriö" kun itkin takaumia, mieleen tunkeutuvia muistoja lapsuuden aikaisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä. Myöhempi (oikea) diagnoosi: PTSD eli traumaperäinen stressihäiriö tuli pelkiltä terveyskeskuslääkäreiltä jotka eivät olleet edes erikoistuneet mihinkään alaan.

Vierailija kirjoitti:

Löysin alaselästä ruskean röpelön josta en tiennyt mikä se oli ja varasin ajan tk:hon. Huonoa suomea puhuva lääkäri julisti "sinulla  olla lika selkä!", haki paperia jonka kasteli ja koetti hangata selkääni. Eihän se lähtenyt! Lääkäri sitten määräsi verikokeisiin ja kun menin niihin, selvisi että kyseessä oli raskaustesti! Mitään muita tutkimuksia ei tehty.  Monikaan ei  meinannut uskoa kun jaoin tapahtuman facebookissani. 

Tuolla se euron kolikon kokoinen röpö yhä on. Kai minä henkiin jään. 

Voin varmasti lohduttaa sinua: uskon että kyseessä on rasvaluomi johon kasvanut semmoinen röpöinen pinta. Minullakin on sellainen ja myönnän, pelästyin koska ei näyttänyt  yhtään aiemmin tulleilta ravaluomilta jotka olivat sileitä. Sen voisi poistaa, mutta pelkään piikkejä eikä luomi häiritse edes ulkonöllisesti kun on hartiassa.

Vierailija kirjoitti:

"lääkkeeksi lyrica + opamox, en uskonut diagnoosiin enkä ikinä hakenut lääkkeitä."

Olisit vaan ollut onnellinen tuosta. Sait lääkkeitä joita ei nykyään myönnetä edes todelliseen tarpeeseen. Minulle on tarjottu kaikenlaisia pillereitä ja terapiaa vaikka joka kerta sanon että vain Opamox (ja ehkä Diapam tai Xanor) auttaa. Muka väärinkäyttäjä. 

Minulla masennus/ahdistus diagnoosi tehty joskus ja kävin terapiassa. Nykyään kaikki vaivani mistä ikinä menenkin lääkäriin johtuvat edellä mainitusta. Masennuslääkettä määräävät joka vaivaan Juurikin mm tuota opamoxia + unilääkettä ja epilepsialääkettä olen syönyt nyt yli 10v, ja lopetus/annoksen vähentäminen yhtä helvettiä.. Pakko vain syödä että pystyy töissä käymään.. Terapia ensihoitona tilanteeseeni olisi auttanut, mutta eipäs päässyt terapiaan ennen kuin lääkettä kokeiltu, bentsot rinnalle vain ahdistukseen ja masennuslääkkeiden haittavaikutuksiin.. Kiva, nyt sitten lääkekoukussa ja oireet potenssiin 10 jos lääke annoksia menee muuttamaan..

En tiedä minkä diagnoosin vaiko mitään sain huolella tutkittuun väsymykseen, jolle ei löytynyt syytä. Hoidoksi sain lääkkeen, joka väsyttää. Silloin kyllä nauratti, mutta ei naurata enää kun siitä on jo monta kuukautta, ja väsyttää aina vain enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kävin lääkärissä ihomuutoksen takia. Samalla kysyin aiemmista verikoetuloksista. Ferritiini tosi alhainen, hemoglobiini aika korkea. Sanoin, että olin ostanut apteekista rautatbletteja ja kysyin, että kannattaisiko niitä syödä. Lääkäri vastasi, että pitäähän ne syödä, kalliit pillerit.

Minulle myös on useampaan otteeseen eri vaivoihin kommentoitu, että kun se on niin kallista! Esim. viimeksi ferritiini 5, joka ei nouse millään valmisteilla. Infuusio ei lääkärin mukaan kannata, koska on kallista ja se pitäisi sitten tehdä joskus toisenkin kerran. En mielestäni näytä miltään rääsyläistason köyhältä ja haluaisin pitää terveydestäni huolta. Hammashoidosta (yksityinen) olen saanut vastaavia kommentteja.

Menin lääkäriin jatkuvasti puutuvan käden ja tunnottoman sormenpään takia. Tk-lääkäri "Kädessä ei voi olla mitään isompaa vikaa, joska siinä on pulssi". Okei. No, kolme kk myöhemmin siitä leikattiin rannekanava ja puutuminen loppui siihen ja tunto palasi sormenpäähän. 

Mulla oli iso patti kaulassa, joka haittasi jo hengitystä. Tk-lääkärin diagnoosi oli aataminomena. 6 viikkoa myöhemmin poistettiin 134g painoinen struuma. Kas kummaa, "aataminomena" katosi samalla... 

Vatsakivusta terveysasemalla. Ulkomaalaistaustainen lääkäri: "Oota hetki, käyn sairaanhoitajalta kysymässä, mitä lääkettä siihen sopii määrätä". 

Vaikea canalis carpi, rannekanavaoireyhtymä, käsissä ei pysynyt enää mikään, ei voinut nostaa kättä sydämen tason yläpuolelle ja yöt valvoin kivuissa---ylipaino

kun vihdoin pääsin leikkaukseen, kysyin, aiheuttaako ylipaino tuon vaivan, sain käsikirurgilta yksiselitteisen vastauksen :EI

En jaksanut tehdä valitusta tk-lääkäristä, olis pitänyt

(p.s leikkauksesta yli 10v aikaa ja valitettavasti painoa 15kg enemmän, ei oo vaiva uusiutunut!)

Puolisoni astui vuosia sitten työaamun normaalien touhujen aikana ampiaisen päälle keittiössämme ja se pisti häntä jalkapohjaan. Hän sai siitä allergisen reaktion, jonka seurauksena jalka turposi nopeasti ja piti mennä lääkäriin sairauslomaa varten.

Lääkärinä oli ulkomaalaistaustainen mies. Hän oli tiukannut ensin pitkään, että "kenen ampiainen se oli?" "oliko se sinun ampiainen?" "oliko se naapurin ampiainen?". Ei meinannut mennä jakeluun millään, että amppari oli vaan amppari. Sitten hän oli naputellut tietokonetta useita minuutteja mutisten ja tuhisten koko ajan jotain.

Lääkärintodistuksen ja kipulääkereseptin hän oli läväyttänyt pöydälle, riipaisi todistukseen allekirjoituksensa ja noussut kätelläkseen puolisoni ulos. Onneksi puoliso katsoi lääkärintodistusta, siinä oli kirjoitettu kaksi päivää sairauslomaa ja syynä oli ollut "vakava krotiilin purema".

Silloinen esihenkilönsä oli ollut täysin huumorintajuton tiukkis, joten puoliso oli joutunut anelemaan uuden lääkärintodistuksen koska tämä krokotiilinpurema tuskin olisi mennyt läpi vaikka lapussa oli ollut lääkärin allekirjoitus. Uusi todistus muodostui kuulemma huomattavasti nopeammin ja syyksi oli kirjattu "myrkyllisen hyönteisen pisto tai purema". Tämä oli menny läpi töissäkin.

Potilaalla pää kipeä, poistetaan ja laitetaan toisinpäin takaisin.

Hirvee flunssa, aivan tautinen kurkkukipu.

Intialaistaustaiselta vaikuttanut hoonosoominen nuori mies katsoi kurkkua ja totesi : Olet ehkä nuolaissut jonkun lusikkaa."

Kirjoitti 600:sta Buranaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidon eriarvoisuus on muuten ihan järkyttävää. Minulla on veljen kanssa sama sairaus joka on minulla pahempana ja edennyt siihen että joudun olemaan paljon pois töistä. Veli on päässyt kunnon hoitoputkeen, käynyt esim kuvauksissa (magneetti yms) kymmeniä kertoja ja saa tehokkaita biologisia lääkkeitä, jatkuva hoitokontakti erikoissairaanhoitoon. Jatkuvia tutkimuksia, kokeita ja tilan seuraamista.

Itse pääsin kerran käymään polilla, sain lääkkeen ja jatkohoito terveyskeskuksessa. Lääke ei sopinut minulle, olin sille allerginen. Lääke vaihdettiin lääkärin mukaan ”turhaan” koska se ei tule auttamaan eikä sille vastetta ollutkaan. Tämän jälkeen en saanut edes lääkitystä. Kertaakaan ei ole kuvattu mistään.

Sama kuin ystävä sairastui masennukseen. Sai lääkkeen ja pääsi terveyskeskuksen terapiaan. Terapeutti perui aikoja jatkuvasti ja lopulta ei edes vastannut yhteydenottoihin ja kun vihdoin sai toista kautta yhteyden, oli lähtenyt työpaikasta pois eikä saanut toista terapeuttia. Käyntejä toteutui 2 kertaa.

Ystävän mies sairastui myöhemmin myös masennukseen, pääsi psykiatrisen Polin asiakkaaksi jossa kokonainen tiimi alkoi hoitamaan. He kävivät myös perheen kotona kartoittamassa tilannetta, tukeeko vaino toipumista jne. Hoitokontakti ollut nyt vuosia, saa lääkäriin yhteyden saman päivän aikana ja viikottaiset terapiat.

Kertokaa joku miksi toinen saa erittäin hyvää hoitoa ja toinen ei saa mitään?

Valitettavasti es taitaa aika usein olla ihan kiinni siitä, kenen vastaanotolle joutuu/pääsee. Paskoja lääkäreitä on sekä julkisella että yksityisellä puolella, ja joskus käy myös ihan vain huono tuuri. Ne lääkäritkin kun ovat vain ihmisiä ja siten he tekevät virheitä ennemmin tai myöhemmin, halusi tai ei. 

Tämä on totta. Minulla on vamma tai sairaus joka alidiagnosoidaan, ettei ymmärretä että vaiva on oikeasti semmoinen josta voi jäädä kokonaan työkyvyttömäksi. Kerroin vaivastani usein, minut leimattiin luulosairaaksi ja sain vähättelyä, lopulta niin että en enää puhunut vaivastani vaan kärsin kivuista itsekseni.  

Pääsin ihmeen kaupalla tähän vaivaan erikoistuneen lääkärin vastaanotolle, hän heti tajusi että kyse onkin oikeasta tilanteesta, hän ohjelmoi mulle tutkimukset ja vasta kuukausia myöhemmin mulle selvisikin että hän on alansa huippuja.  Siinä ei kissaa kerennyt sanomaan kun lääkäri pisti tuulemaan, pistettiin magneettiin ja kuvien jälkeen soitettiin vastaanotolle jossa tämä lääkäri totesi että tuut seuraavana päivänä leikkaussaliin. Minut leikattiin ja kuntoutettiin, nyt on hoitosuhde oikealle polille ja tälle lääkärille. 

Mutta se on totta, että kun pääsee oikealle lääkärille niin kyllä kuvataan ja tutkitaan. Mutta miten juuri sille lääkärille pääsee niin siihen vaatii vähän hyvää onnea.

2 yleislääketieteen lääkäriä ei tunnustanut syyhyä. Katsoivat kumpikin netistä että pitäisi alkaa sormiväleistä. No ei alkanut vaan polvesta, siihen tuli hankala rupisyyhy ja sen jälkeen levisi muualle. Tuli helvetillinen kutina, kun se lyö allergisen reaktion päälle. Viimein sain syyhylääkkeet tablettina, sekä antihistamiinin kutinaan että pystyi nukkumaan ja apteekista saatavaa voidetta käytin 4 kertaa viikon välein. Lääkäri oli ohjeistanut väärin jatkohoidon. Sanoi 4 vk, kun syyhypunkki lisääntyy aina 10 vrk jälkeen. Uskon että sain kaupan vessasta tartunnan. Muita mahdollisia paikkoja ei oikein ole

Tk ulkomailla. 

Vajaa viikon kestänyt raju oksentelu oli "lääkityksen aiheuttamaa pientä pahoinvointia". Ketoaineita eivät suostuneet mittaamaan, koska "ei ole välineitä". Onneksi mun saattaja sai raivokohtauksen ja tk:n soittamaan ambulanssin.

Kaksi päivää tehohoidossa ja 6 päivää tavallisella osastolla ketoasidoosin vuoksi. Tk-lääkärit tiesi, että olen 1 tyypin diabeetikko.

Hakeuduin vatsakivun takia päivystykseen. Ensin meille tuli lääkärin kanssa kielimuuri väliin, ei ymmärtänyt mikä on tuikkiva vatsakipu. Määrättiin verikokeita joita kukaan ei tullut ottamaan,  myöhemmin  kun työvuorot vaihtui tapasin toisen lääkärin jolle sanoin ettei minusta otettu kokeita vaikka jonkun piti tulla ottamaan. Lopulta  hoitaja oli tuli nappaamaan verinäytteen sormenpäästä ja    minulle laitettiin jostain syystä myös  nestetippa!  Torkahtelin siinä tipassa ymmärtämättä enää yhtään mitä tapahtuu, heräsin aamuyöstä kun tippa otettiin pois ja  toinen lääkäri halusi tunkea sormet ahteriini varmistaakseni ettei minulla ole ummetusta. Kerroin kakanneeni edellispäivänä mutta lääkärin mukaan peräsuolessa oli massaa ja ja lähdin kotiin ummetus diagnoosina.  Omakantaan taas ilmestyi epikriisiin että minulla olisi virtsatietulehdus ja resepti närästyslääke Somacille (on reseptivapaa mutta lääkäri pystyy määräämään isomman annoksen)!

En vieläkään tiedä mikä minulla oli, kipu kuitenkin loppui siellä päivystyksessä torkkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Pohkeen veritulppaa hoidettiin ruusuna jonkin aikaa.

Minulle sanottiin että suonenvetoa vaan. Änkesin itseni päivystykseen seuraavana päivänä ja kun 3 h odottelun jälkeen pääsin lääkärin käsiin ja ultralla kuvattavaksi, sain heti liikkumiskiellon ettei tulppa vaan irtoa :) Oli aika hurja tunne ja toisaalta raivostutti, että mitä olisi voinut sattua kun minua ei kuunneltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin lääkärissä ihomuutoksen takia. Samalla kysyin aiemmista verikoetuloksista. Ferritiini tosi alhainen, hemoglobiini aika korkea. Sanoin, että olin ostanut apteekista rautatbletteja ja kysyin, että kannattaisiko niitä syödä. Lääkäri vastasi, että pitäähän ne syödä, kalliit pillerit.

Minulle myös on useampaan otteeseen eri vaivoihin kommentoitu, että kun se on niin kallista! Esim. viimeksi ferritiini 5, joka ei nouse millään valmisteilla. Infuusio ei lääkärin mukaan kannata, koska on kallista ja se pitäisi sitten tehdä joskus toisenkin kerran. En mielestäni näytä miltään rääsyläistason köyhältä ja haluaisin pitää terveydestäni huolta. Hammashoidosta (yksityinen) olen saanut vastaavia kommentteja.

Turhaan monet haikailee noiden rautainfiusioiden perään. Minä olen niitä saanut, mutta niissä on omat riskinsä. Minulle tulee haittavaikutuksia, jonka takia yritän aina lykätä niitä, vaikka tiedän että tarvitsen. Ja vaikutus ei tosiaan kestä kovin pitkään, eli jos tuo on ainoa hoito niin kohta tarvittaisiin uusi.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatri sanoi minulla olevan "epävakaa persoonallisuushäiriö" kun itkin takaumia, mieleen tunkeutuvia muistoja lapsuuden aikaisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä. Myöhempi (oikea) diagnoosi: PTSD eli traumaperäinen stressihäiriö tuli pelkiltä terveyskeskuslääkäreiltä jotka eivät olleet edes erikoistuneet mihinkään alaan.

Sama täällä. "Kyllä sinulla on epävakaa pers.häiriö". Osallistuin johonkin sopeutumiskurssillekin. Testien mukaan ei mitään persoonallisuushäiriöitä. Oikea diagnoosi ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin lääkärissä ihomuutoksen takia. Samalla kysyin aiemmista verikoetuloksista. Ferritiini tosi alhainen, hemoglobiini aika korkea. Sanoin, että olin ostanut apteekista rautatbletteja ja kysyin, että kannattaisiko niitä syödä. Lääkäri vastasi, että pitäähän ne syödä, kalliit pillerit.

Minulle myös on useampaan otteeseen eri vaivoihin kommentoitu, että kun se on niin kallista! Esim. viimeksi ferritiini 5, joka ei nouse millään valmisteilla. Infuusio ei lääkärin mukaan kannata, koska on kallista ja se pitäisi sitten tehdä joskus toisenkin kerran. En mielestäni näytä miltään rääsyläistason köyhältä ja haluaisin pitää terveydestäni huolta. Hammashoidosta (yksityinen) olen saanut vastaavia kommentteja.

Turhaan monet haikailee noiden rautainfiusioiden perään. Minä olen niitä saanut, mutta niissä on omat riskinsä. Minulle tulee haittavaikutuksia, jonka takia yritän aina lykätä niitä, vaikka tiedän että tarvitsen. Ja vaikutus ei tosiaan kestä kovin pitkään, eli jos tuo on ainoa hoito niin kohta tarvittaisiin uusi.

Jos niille on tarvetta, niin silloin niitä pitäisi antaa.

Endometrioosi ja siitä johtuvat vatsakivut diagnosoitiin aluksi psykosomaattiseksi oireiluksi. Lopulta pitkän taistelunjälkeen pääsin ultraan ja sain oikean diagnoosin.

Nykyään tuntuu että näitä mt peräisiä diagnooseja ja masennuslääkkeitä jaellaan terveyskeskuksissa ihan liian hövelisti. Lieneekö sitten säästöt syynä?!