Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet
itse sain refluksioireisiin burana-kuurin. Ibuprofeeni on muuten yksi refluksitaudin aiheuttajista.
Kommentit (2561)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Migreenini oli lääkärin mukaan niskat juntturassa ja käski jumpata sekä tiputtaa painoa, kävin viikottain salilla ja mittani olivat 160/60 eli kroppani ei todellakaan ollut jumissa eikä minulla ollut ylipainoa! Kärsin siitä hiton migreenistä 5 pv kunnes menin uudelleen lääkäriin ja tällä kertaa eri lääkäri, oikea diagnoosi.
Toisaalta niska-hartiaseudun jumit on yksi yleisimmistä migreenin laukaisevista tekijöistä. Toki tuo on hyödyllistä vain ennaltaehkäisevästi.
Jos migreenikohtaus on päällä, jumppa on pahinta mitä voi tehdä. Jokainen jolla on joskus ollut migreeni, tietää tämän. Pätevä lääkäri olisi määrännyt asianmukaista lääkettä ja sitten vasta selittänyt näitä ennaltaehkäisyohjeita. Paitsi ettei migreenipäissään olevalle ihmiselle kannata hirveästi selittää, kun mikään ei mene jakeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä oli kyseessä yksityisen puolen lääkäri, mutta hän hoiti mun veritulppaa kyypakkauksella. Turvotuksen ja sinertävän värin syynä oli hänen mielestään "myrkkyhyttynen". Jostain syystä ei sitten tuo kyypakkaus auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan hyvää ja välillä opettavaistakin luettavaa lääkisopiskelijalle :D
Itse ehkä toivoisin, että potilaat ei heti olis niskakarvat pystyssä jos ruvetaan kysymään mielialasta. Itse olen sijaisena ollut psykiatrialla, ja tk:ssa kandina kyllä joskus potilaalta kysyn mielialasta, vaikka olis ihan muissa asioissa potilas tullut. En tiedä muista lääkäreistä, mutta itse kysyn sitä auttaakseni potilasta, en sen takia että leimaisin potilaan kaikki vaivat masennuksesta johtuvaksi.
Voisin puhua tästä asiasta loputtomiin, mutta on ikävää, että usein mielialaongelmat koetaan tabuksi. Ja toki, onhan asia toisinpäinkin, hyvin ikävää sellaisetkin tapaukset, kun fyysistä vaivaa on epäilty psyykkiseksi, eikä potilasta ole tutkittu ollenkaan, lätkäisty vaan depislääke kouraan. Minä psykiatrialla töissä ollessani ohjelmoin aina ekalla vastaanotolla "masennuslabrat" joilla voitiin poissulkea yleiset sairaudet jotka voi masennuksen kaltaisia oireita aiheuttaa (kuten vaikkapa se kilpirauhasen vajaatoiminta) ja en todellakaan ainoa ole, on varmasti yleistä kaikilla psykiatrian poleilla/osastoilla.
Kiitos kun oot olemassa 💖
Ei nyt varsinaisesti diagnoosi mutta pyysin uutta reseptiä rauhoittaviin (kolmiolääke) joita käytin paniikkikohtauksiin. Usein noita reseptejä on mahdoton saada koska lääkärit pelkäävät päihdekäyttäjiä, mutta kyseinen tk lääkäri kysyi heti ”montako siinä edellisessä reseptissä käsketään ottamaan”. Väitin reseptissä lukevan max 3 päivässä (oikeasti max 1,5) ja tällaisen reseptin sitten sain. Eipähän tarvinut niin pian olla pyytämässä uutta reseptiä kun tuli enemmän kerralla.
Muija oli käynyt vieraissa ja mulle oli ilmestynyt vehkeeseen ikävännäköinen tulehdus. Kävin näyttämässä lääkärille, joka meinasi aluksi että olen runkannut liikaa... Laittoi kuitenkin testiin tinkaamisen jälkeen.
Tautia ei ollut, ja lopulta syy löytyi vanhasta ja likaisesta palasaippuasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun puoliso huomasi aamusta töissä, ettei toinen käsi toimi kunnolla ja oli kovasti puutunut ilman mitään näkyvää, fyysistä syytä. Oli passitettu työterveyteen, jossa hoitaja oli todennut vasemman käden olevan käytännössä halvaantunut kyynärpäästä alaspäin ja konsultoinut lääkäriä. Lääkäri oli tehnyt lähetteen ja hoitaja lykännyt lähetteen kouraan ja sanonut että voit lähteä päivystykseen. Yksin. Kävellen ilman saattajaa useamman kilometrin päähän.
Onni onnettomuudessa sain hänet kiinni, ennen kuin lähti kävelemään ja vein sairaalaan, diagnoosina vaikea aivoverisuonen ahtauma, liuotushoito ja kolme viikkoa seurannassa. kun teimme valituksen niin lääkäri oli pokkana selittänyt miten "se oli kyllä ihan selkeästi migreeni eikä aivoinfarkti" vaikka puolisolla ei ollut pää kertaakaan koko keikan aikana kipeä eikä hänellä ole koskaan ollut migreenin kaltaisia oireita eläessään. Puoliso oli tällöin 38v ja alla monilääkehoito vaikeaan verenpainetautiin jonka olisi pitänyt kertoa ja lääkärille millaisen potilaan kanssa on tekemissä.
fyysisesti mies parani, henkisesti ja persoonaltaan ei. tilannetta on helpoin kuvailla niin, että mä olen ollut kahden miehen kanssa naimisissa, sen joka sairastui -18 ja sen joka tuli sairaalasta kotiin.
En muista kirjoitinko jo tänne, pahoittelut jos toistoa.
Minulla on masennustaustaa, ja kesällä oli tavallista hankalampi olo lisääntyneen kuormituksen takia (lapsi kotona eikä hoidossa kuten arkena). Lähetin netin kautta yhteydenottopyynnön omalääkärille, jossa pyysin tätä harkitsemaan lisälääkityksen tarvetta (on ollut joskus tarvittaessa) tämän takia, jotta jaksaisin kunnialla kesän loppuun. Lääkäri kirjasi vastaukseensa, että minun kannattaisi ehkä miettiä lääkkeettömiä keinoja pärjätä arjessa ja että joku muu ratkaisu koskien lastenhoitoa voisi olla terveydelleni suotuisa. Kärvistelin kesän loppuun ja hoidon alettua en ole jaksanut kuin nukkua päivisin, mutta kiitos vaan analyysista lääkärilleni, ihan hirveästi oli apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sattui samalla reissulla huono ja hyvä julkisen lääkäri.
Kaaduin ja kyynärpää meni sijoiltaan. Röntgenissä näkyi selvä luksaatio eikä murtumia. Hyvin tympeän oloinen venäläinen naislääkäri hiihteli paikalle ja mutisi että ei tälle täällä mitään tehdä (aluesairaalassa), pitää tilata uusi ambulanssi ja odottaa lisää ja lähteä Taysiin käsikirurgille.
Odottelin ambulanssikuskien kanssa jotain papereita (tai mitä lie) kun paikalle pyyhälsi reipas nuori suomalainen mieslääkäri, joka sanoi että vedetäänpä se sijoilleen, ei tässä nyt mitään Taysia tarvita. Piikki niveleen, pari tyyppiä apuun, naks kyynärpää paikalleen, kantoside käteen, kipulääkeresepti tassuun ja kotia kohti. Kommentoi että siellä Taysissa olisi maannut koko illan.
Mietin vaan, paljonko järjestelmän resursseja lääkäri 2 säästi kun lääkäri 1 ei hoitanut ihan selvää ja helppoa hommaa, johon meni oikeasti se muutama minuutti kun ryhdyttiin toimeen. Ja mitä olisi säästynyt jos lääkäri 1 olisi vaan tehnyt sen heti.
Mä tiedän ihan tasan tarkkaan mikä aluesairaala ja mikä venäläinen naislääkäri. ”Hoiti” myös mun miestä kun mies oli jäänyt mönkijän alle. Kirjoitti siis Panacodia jonka lisäksi kettuili mulle siitä että olin miehen mukana myös vastaanotolla. Mies halusi mut sinne, oli niin tuskainen että oli parempi että oli useammat korvat kuulolla mitä lääkäri sanoi. Ei kuvia, ei mitään tutkimuksia. Seuraavana aamuna mies pyörtyi kivusta Panacodista huolimatta, ja vatsa oli todella turvoksissa. Takaisin päivystykseen, maksa-arvot viturallaan, sieltä sitten ultraan (sisäelimet oli onneksi ehjät, kylkiluista löytyi pelkästään toiselta puolelta 7 murtumaa, toista puolta eivät enää viitsineet ultrata kun ei niille mitään kuitenkaan voi tehdä), ja taas lääkärille. Tämä toinen, kokenut ja aivan mahtava mieslääkäri määräsi sitten paremmat lääkkeet, ja maksa-arvot palasivat normaaliksi ja turvotus poistui Panacodin lopettamisen myötä.
Joka tapauksessa tästä kyseisestä naislääkäristä olen kuullut pelkkää huonoa, en ymmärrä miten saa pitää työnsä. Täysin asiatonta käytöstä ja mitään ei kiinnosta hoitaa.
Jos ei kukaan tee valitusta niin saahan se jatkaa vaikka eläkeikään saakka. Mitä enemmän valituksia sitä varmemmin saa lähtöpassin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.
Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?
Tässä ammatissa virheet vaikuttaa aika ratkaisevasti toisen ihmisen elämään, voi jopa päättää toisen ihmisen elämän. Siksi tällaisia ketjuja. Ymmärrän hyvin potilaita ja että tietyt mokat jää ikuisesti mieleen (koska potilaalla on voinut olla tosiaan se hengenkin lähtö lähellä, ei sellaista unohda). Se on se vastuu ja ammatin varjopuoli, mikä on opittava kantamaan. Terveisin toinen lääkäri
Suurin osa valituksista taitaa koskea kuitenkin ihan sitä lääkärien asennetta potilaaseen. Jos ollaan väsyneitä, tiuskitaan, nauretaan, vähätellään, ei kuunnella eikä uskota. Potilas kuitenkin parhaiten oman kroppansa tuntee. Lääkärit yleensä myös närkästyvät siitä että potilas on googletellut oireitaan. Tietysti on. Itse ainakin olen monen monta turhaa lääkärikäyntiä välttänyt sillä että olen googlettanut oireita. Sieltä on löytynyt syy ja hoitokin. Moni potilas jopa julkisella edullisella lääkärikäynnillä käyttää yhteen käyntiin viikon ruokarahat (kuten minä) ja toivois että sillä rahalla saa maksimaalisen hyödyn eli tulee kuulluksi ja hyvin kohdelluksi, saa riittävästi pyytämättä tietoa ja rauhoittelua. Olen kymmeniä kertoja joutunut sanomaan että "ei se mitään jos et osaa sanoa, minä googletan kotona lisätietoja (lääkkeestä, sairauden hoidosta, tutkimuksista jne)". Tietoa ei saa edes pyytämällä. Kyllä potilas ymmärtää sen virhediagnoosinkin jos lääkäri selittää että tämä oire voi olla sitä tai tätä, mutta tutkitaan ensin tämä tai kokeillaan ensin tämä hoito. Eli sitä käyttäytymistä painottaisin lääkäreille!!! Älkää esiintykö liian itsevarmoina ja tietävinä kun me kaikki potilaat tiedetään miten vaikeaa on diagnoosia varmasti tietää ilman tutkimuksia. Olen tavannut ihan huippuja lääkäreitä ja todella surkeita, terveyskeskuksessa. Luottamus ei ole nollassa mutta ihan arpapeliähän se on minkälaisen lääkärin luokse pääsee. Köyhälle (540€ työmarkkinatuki, josta jää pakollisten menojen jälkeen 200€ laskujen maksuun ja ruokaan) maksaa paljon jo se 20€ käyntimaksu vaikka teidän palkoissa se on lähinnä kolikoita. Työniloa vastuulliseen työhön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ollut muutamana päivänä vatsakipua ja hakeuduin omaan terveyskeskukseen. Miellyttävä keski-ikäinen mieslääkäri paineli vatsaani ja kirjoitti saman tien lähetteen päivystykseen. Sairaalassa todettiin umpisuolentulehdus ja leikannut lääkäri kertoi, että umpisuoli oli ollut juuri puhkeamaisillaan. Henkeni pelastui.
Umpisuolesi oli ilmeisesti osittain puhjennut kuten vastaavasti itsellä. Jatkuva epämääräinen vatsasärky mädän eritteen leviämisestä vatsaonteloon, kova kuume +40 (sairaalan 35-36 normilämpötiloja mittaavat "terve mikä terve" -mittarit eivät toki päässy ihan 40 asteeseen 🤨 jonka takia itsekin jouduin kiirettömien jonoon). Tulehdusarvot huitelivat kuitenkin jo tuolloin taivaissa ja jälkikäteen todella korkeissa lukemissa. Useiden tuntien odotuksen jälkeen pääsin lekurin pakeille, mutta hoitona vain "seurataan". Mitään kuolemanhätää tässä ei kuitenkaan ollut. Minuakaan ei leikattu. Vain antibioottia suoneen ja sillä hoitui. Toki lääkärien jatkuva arvuuttelu ja epätietoisuus mikä on vialla vähän huolestutti.
........................ kirjoitti:
mun puoliso huomasi aamusta töissä, ettei toinen käsi toimi kunnolla ja oli kovasti puutunut ilman mitään näkyvää, fyysistä syytä. Oli passitettu työterveyteen, jossa hoitaja oli todennut vasemman käden olevan käytännössä halvaantunut kyynärpäästä alaspäin ja konsultoinut lääkäriä. Lääkäri oli tehnyt lähetteen ja hoitaja lykännyt lähetteen kouraan ja sanonut että voit lähteä päivystykseen. Yksin. Kävellen ilman saattajaa useamman kilometrin päähän.
Onni onnettomuudessa sain hänet kiinni, ennen kuin lähti kävelemään ja vein sairaalaan, diagnoosina vaikea aivoverisuonen ahtauma, liuotushoito ja kolme viikkoa seurannassa. kun teimme valituksen niin lääkäri oli pokkana selittänyt miten "se oli kyllä ihan selkeästi migreeni eikä aivoinfarkti" vaikka puolisolla ei ollut pää kertaakaan koko keikan aikana kipeä eikä hänellä ole koskaan ollut migreenin kaltaisia oireita eläessään. Puoliso oli tällöin 38v ja alla monilääkehoito vaikeaan verenpainetautiin jonka olisi pitänyt kertoa ja lääkärille millaisen potilaan kanssa on tekemissä.
fyysisesti mies parani, henkisesti ja persoonaltaan ei. tilannetta on helpoin kuvailla niin, että mä olen ollut kahden miehen kanssa naimisissa, sen joka sairastui -18 ja sen joka tuli sairaalasta kotiin.
Migreenipotilastakaan ei saa laittaa kävelemään yksin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen poski oli hieman turvonnut ja leukaluuta särki, hammaslääkäri totesi että mies narskuttaa ja kun hammasta ei särje niin ei tarvitse kuvata. Käski tilata netistä semmoisen jutun suuhun yöksi. Tämä oli to ja la lähdimme risteilylle, siellä poski turposi lisää ja särky säteili leuasta nenään ja otsaan. Ma mies meni heti uudestaan hammaslääkäriin ja nyt kuvattiin ja todettiin tulehdus leukaluussa.
Vierailija kirjoitti:
"sinun täytyy nyt vaan opetella elämään kivun kanssa", kun valitin että Buranaa ei ole kiva syödä vuosikausia päivittäin nivelrikkokipuihin
Onko nivelrikkokipuun sitten jotain muuta hoitoa kuin kipulääkkeet?
Glukosamiinia voi kokeilla, mutta eteneehän nivelrikko pikkuhiljaa joka tapauksessa.
Että mitä lääkärin olisi pitänyt tuohon sanoa tai tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmp kirjoitti:
Appi sai masennusdiagnoosin, kun tuli hajamieliseksi yms. Ja tätä jatkui 2 vuotta, kunnes mieheni huusi sairaalassa, kun appi oli harhaillut pakkasessa tie vieressä,että NYT tutkitte! Oli tennispallon kokoinen kasvain päässä.
Ystäväni appiukolle kävi myös noin.
Tuli outoja oireita, käsi ei toiminut ihan kunnolla, tuli ruokahaluttomuutta .
Lääkäri määräsi masennuslääkkeet.
Kerran tämä appiukko oli sitten kaatunut järvenjäällä hiihtoretkellä.
Sen jälkeen vaimo oli pakottanut miehen neurologille ' koska ei nyt ikänsä hiihtänyt mies kaadu tasaisella jäällä".
Löytyi kysta pikkuaivoista , joka leikattiin ja oireet hävisivät.
Tähän leikkaukseen mennessä oli kulunut pitkä aika ja useita lääkärissä käyntejä.
Olihan hänellä aika epämääräiset ja ei niin vaikeat oireet , mutta silti ; että ei uskota ihmistä, eikä tutkita , vaikka hän käy samojen oireiden takia useamman kerran lääkärissä.
Eikä minkäänlaista masennustaustaa aikaisemmin.
Ihmettelen että miten mielenterveyspotilaat voivat ollenkaan saada apua , jos tulee uusia oireita, jotka eivät liity näihin mielenterveysongelmiin.
Eihän niitä kukaan usko, että voisi olla joku uusi sairaus. Sehän onkin tutkittu juttu, että heillä diagnoosit viivästyvät.
Hammaslääkäri. Sanoin, mitä hammasta sattui ja hänestä siinä ei ollut mitään vikaa.
Pari viikkoa myöhemmin kivun yllyttyä täysin sietämättömäksi menin toiselle ja hän aloitti heti juurihoidon.
Hmp kirjoitti:
Appi sai masennusdiagnoosin, kun tuli hajamieliseksi yms. Ja tätä jatkui 2 vuotta, kunnes mieheni huusi sairaalassa, kun appi oli harhaillut pakkasessa tie vieressä,että NYT tutkitte! Oli tennispallon kokoinen kasvain päässä.
Sama kokemus. äitini epilepsiakohtaus, hajuharhat, huimaus, luonteen muutos,.... Ovat kuulemma mielenterveysongelma. Piti olla useita ihmisiä puolesta puhumassa vastaanotolla, ei auttanut. Vasta kun löytyi tajuttomana, kuvattiin pää. Iso kasvain, liian myöhäistä hoitaa.
Lopettakaa Buranan popsiminen...munuaiset ei tykkää. Mullekin lääkäri määräsi Buranaa 600 mil.,
jota en saa syödä munuaisvaivan takia, vaikka kerroin. Reseptiin oli kirjannut myös sen.
Naislääkäri kerto mulla olevan sokeritauti, veren sokeri koholla. Oli koholla, kun popsin pussillisen karkkia.
Otin kaikki epikriisit vuosilta paperisena, ja mitä älytöntä ja keksittyä oli kirjoitettu useampaan.
Ei lääkäriä kiinnosta kuin palkka.
Laihatkin ovat sairaita, jopa todella sairaita. Ei voi pienen ylipainon syyksi vetää oikein mitään sairautta. Tiedän enemmän terveitä ylipainoisia, kuin terveitä laihoja. Kommenttisi on asenteellinen.
"Hyvä että sulla ei ole paino noussut, vaikka sulla onkin diabetes"
(Oikeasti otin liian vähän insuliinia laihdutuksen toivossa eli mulla oli diabulimia, lääkäri ei edes tiennyt mikä sen on. )
tyypin 1 diabeetikko
Mielenkiintoista, että valtaosa Suomen lääkäreistä sitten toimii väärin. Minulla on ollut useinkin mies mukana lääkärissä, eikä yksikään lääkäri ole koskaan käskenyt sitä poistumaan, saati katsellut kaulukseni alle.
Ihmisillä voi olla kymmeniä eri syitä ottaa puoliso vastaanotolle mukaan, joten kotiväkivallan epäileminen joka kerta on aikamoinen overkill. Hysteriaa. Typeryyttä.
Eri asia, jos sinne mennään silmä mustana tai mystisten luunmurtumien kanssa.