Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet
itse sain refluksioireisiin burana-kuurin. Ibuprofeeni on muuten yksi refluksitaudin aiheuttajista.
Kommentit (2561)
Ei ole kyse säästöistä, vaan siitä, että lääkäri on muuten myöhässä koko ajan. Jos jokaisen potilaan kohdalla käsitellään kaikki vaivat mitä heillä on, täytyy olla aikaa myös varattu reilusti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Migreenini oli lääkärin mukaan niskat juntturassa ja käski jumpata sekä tiputtaa painoa, kävin viikottain salilla ja mittani olivat 160/60 eli kroppani ei todellakaan ollut jumissa eikä minulla ollut ylipainoa! Kärsin siitä hiton migreenistä 5 pv kunnes menin uudelleen lääkäriin ja tällä kertaa eri lääkäri, oikea diagnoosi.
Toisaalta niska-hartiaseudun jumit on yksi yleisimmistä migreenin laukaisevista tekijöistä. Toki tuo on hyödyllistä vain ennaltaehkäisevästi.
Joka kerta on eri lääkäri ja kaikki ne lääkärit voi kurkata omat tiedot koneelta. Mahtavaa!
Ylipainoinen (bmi31) potilas jolla oireena heikotus, huippaus ja tasapainon menetys, ärtyneisyys, päänsärky ym.
Syynä näihin alhainen verenpaine sekä alhainen verensokeri. Näistä ensimmäinen jatkuvaa, jälkimmäinen tapahtuu nopeina pudotuksina.
Kymmenen kymmenestä lääkäristä kehottaa laihduttamaan. Samat antavat hoito-ohjeeksi ensimmäiseen syödä salmiakkia, lakritsia, lisätä suolaa ruokavalioon, hankkia stressiä ja kukkua huonosti. Jälkimmäisen hoito-ohje on syödä useammin, säännöllisesti, muista hiilarit, älä ole syömättä, mutta laihdu hei samalla kun puputat jatkuvasti.
Koska syyt eivät ole lääkkeillä hoidettavia sairauksia ja potilas on ylipainoinen(riskinä saada verenpainetauti sekä diabetes), ei saatavilla ruokavalio-ohjeita, ei lähetettä ravitsemusterapeutille, ei seurantaa, ei oikeutta varata aikaa diabeteshoitajalle.
Kun potilas on raskaana ja mainitsee asiasta neuvolassa, vastaus on; hyvä sen painon on nyt vaan antaa nousta, kannattaa hitaammin nousta seisomaan, syöthän vielä useammin; sokerirasituksen tulos 4.0, 3.3, 2.8.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskauspahoinvointiin hoito-ohjeeksi kahvin juomisen ja rasvaisten ruokien syömisen välttämistä. Piti oikein vinkua sitä pahoinvointilääkettä, ei olisi halunnut määrätä.
Mutta määräsi sulle kuitenkin pahoinvointilääkettä koska vinkuit?
Olipa paska lääkäri, kun määrää odottavilta äideiltä kiellettyä lääkettä odottavalle äidille? Ja mimmoinen äiti ottaa lapselleen tällaisia riskejä?
Ei toki sanottu missä vaiheessa raskautta, mutta kyllä Suomessa voidaan määrätä pahaan raskauspahoinvointiin (hyperemesis) varsin turvallisiksi todettuja lääkkeitä, varsinkin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Vaarallistahan sikiölle on myös äidin elimistön kuivuminen, äidin laihtuminen, ja merkittävästi suurentunut alttius masennukseen ym. psyykkisiin oireisiin jos oksentaa kaiken ylös ihan joka päivä. Asenteesi kuvastaa taas sitä misogynististä täydellinen äiti-muottia, joka on täyttä p*skaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ketään muuta ahdista tää ketju? En ole itse lääkäri, mutta varmasti siellä terveyskeskuksessa kaikki parhaimpansa yrittävät, hirveessä kiireessä. Sitten toiset perustaa ketjun jossa kilpaa ilkkuvat ja naureskelevat ja jopa palkka kyseenalaistetaan. Jos työ olis niin helppoa niin siitä vaan jokainen pyrkimään lääkikseen ja terveyskeskukseen hommiin! Ilman yhtään virhettä koskaan.
Itse olen saanut hyvää hoitoa, aina. Ei tulis mieleenkään arvostella kenenkään työtä.
Ole iloinen että olet saanut. Tässä kuitenkin pyritään tuomaan esiin ihan oikeita epäkohtia, ei mitään tarpeetonta illkumista (suurimmaksi osaksi). Näistä voi vaikka oppia jotain ja auttaa itseä ja läheisiä joskus saamaan parempaa hoitoa. Kaikessa muussa asiakaspalvelutyössä on ihan normaalia että otetaan palautetta vastaan, on julkisia arvosteluja sun muita, eikä kyseessä edes ole työt joissa on ihmishenget kyseessä. With great power comes great responsibility.
Vierailija kirjoitti:
Näistä kertomuksista tulee selkeästi myös se kuva että osa ihmisistä kuvaa oireensa hyvin epäselvästi. Osa on myös tapahtumista jälkikäteenkin ihan pihalla (esim. tuo verta vatsaontelo täynnä eikä tiedä mitä sille on tehty). Kommunikaatiossa parantamisen varaa puolin ja toisin.
Tähän ei tietty nykyisillä henkilöstömäärillä ole aikaa, mutta pitäisi osan kanssa käydä tilanteet jälkikäteen läpi ihan kuin synnyttäjien kanssa käydään synnytys läpi. Koska tosi kivuissaan ja sairaana oleva ihminen harvoin kommunikoi tai kuuntelee kovin hyvin. Pakkohan tuo nyt on pystyä selvittämään, jos ei tiedä onko vaiva ja/tai hoitotoimenpide vienyt mahdollisuudet lapsen saamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain vahvaa masennuslääkettä päänsärkyyn...Särky loppui kun hommasin silmälasit.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ranteessa ganglio, eli nivelpussiin kertynyttä nestettä. Lääkäri ehdotti että voin lyödä siihen, keskelle rannetta, vasaralla, jotta se pussi hajoaa ja ganglio katoaa. En kokeillut.
Tämä on aivan normaali tapa hoitaa ranteessa olevaa gangliota. Viulisteilla tämä on yleinen "vaiva" ja he turvautuvat tähän keinoon. Olisi kannattanut uskoa lääkäriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten intialaisen lääkärin pituus vaikutti asiaan?
Miten intialaisen lääkärin pituus vaikutti asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.
- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?Kuka menee flunssan takia lääkäriin?
Naiset. Jotka käyttävät julkisen sektorin terveyspalveluita 10 miljardilla miehiä enemmän vuosittain.
Lasketaanko han neuvolakäynnit lapsille vai äideille? Ainakin synnytyksen menee äitien piikkiin, eikä koko perheelle.
Nykyisin synnyttää muualta tulleet, ja keskihintaisilla synnytyksillä tällä syntyvyystahdilla synnytysten osuus on vain 200 miljoonaa euroa.
Miksi neuvolat laskettaisiin naisten lukuihin?
Kyllä te hassaatte sen rahan juoksemalla turhasta julkisella.
Toihan on totta että naiset käy helpommin lääkärillä tarkistuttamassa. Jos ei nuorena niin viimeistään neuvolarumban jälkeen.
Naiset myös elävät pidempään.
Omalla kohdallani päädyin isoon leikkaukseen neuvolan kautta, eli vaikka neuvolakäyntejä ei laskettais niin kyllä mun kihdallani terveydenhoidon kulut kohosivat, kiitos neuvolan.
Kysymys sulle, katkera penninvenyttäjä: pitäiskö kulujen mielestäsi olla tasan, ja miten toteuttaisit tasajaon?
Naiset synnyttämääm kodeissa, esimerkiksi kerrostalossa suihkukaapin lattialle?
Hoito lopetettais kaikilta kun ylittyis keskimääräinen elinikä? Myös pitkäikäisiltä miehiltä, muuhan ei olis tasaveroista 👍🏻
Mitäs muuta?
Kyllä äitiysneuvolan ja seulaultraäänet ovat äitien kuluja. Eihän lapsi ole syntynyt, eikä sillä ole mitään etua jolle edes kirjata neuvolakäyntejä. Lastenneuvola vasta kirjautuvat lapselle.
Lisäksi naisten tulisi käydä kerran vuodessa gynellä, vaikka ei edes olisi mitään akuutteja oireita. Se vaan on niin, että kun on kohtu ja munasarjat, niissä voi olla sairauksia jotka pitää hoitaa. Jokainen lääkäri tietää että naisten vatsavaivat ovat paljon monimutkaisempia diagnosoida kuin miesten (ja enää tätä ei yleisesti kutsuta hysteriaksi).
"– Jos ei ole mitään oiretta, huolta tai esimerkiksi ehkäisyyn liittyvää asiaa, lääkärissä ei tarvitse käydä, hän [gynekologi] vastaa.
– Hyvä pohja on varata aika silloin, kun on jokin huoli tai kysymys, joka mietityttää.
Moni käy gynekologilla kalenterin mukaan kerran vuodessa – vaikkapa aina maaliskuussa.
– Tämä on hiukan hassu elämään jäänyt asia, joka usein siirtyy äidiltä tyttärelle. Kalenterin mukaan lääkäriin ei kuitenkaan tarvitse tulla, sillä eihän muillekaan erikoislääkäreille varata aikaa, jos ei ole asiaa."
Teininä olin lasten kesäleirillä kesätöissä ja sen jälkeen aloin kutista joka paikasta. Ensin tk-lääkäri antoi jotain kortisonirasvaa, ei vaikutusta. Sitten joku yksityinen puoskari antoi hiivalääkkeet, ei vaikutusta. Sitten menin yksityiselle ihotautilääkärille ja se vain vilkaisi kämmentäni ja totesi että syyhy, hae apteekista respetivapaata lääkettä. Sen jälkeen en oo koskenut lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukioaikana mulla on paikattu yksi hammas. Muutama vuosi myöhemmin opiskelun loppupuolella alkoi ensin fyysisessä rasituksessa tykyttävä kipu jossain oikealla puolella suuta (tykytystä oli todella vaikea paikantaa sen tarkemmin kun oli sen verran voimakkaasti säteilevää). Vähän aikaa tätä oiretta tuli ja meni, kävin YTHS:n hammaslääkärillä muutamaan otteeseen ja siellä kyllä poisteltiin viisureita ja viilailtiin ylähammasta jonka epäiltiin painavan alahammasta, mutta näistä ei tuohon vaivaan ollut apua, edelleen tuli ja meni. Vuosi myöhemmin jo valmistuttuani tuo äityi pahaksi, tykytti aina sykkeen noustessa entistä pahemmin ja pikkuhiljaa se alkoi tuntua myös levossa. Oikealla puolella suuta ei pystynyt pureskelemaan mitään vähänkään kovaa, siksi aloin epäilemään liittyisikö vanhaan paikkaan joka oli suussa juuri tuolla.
Särkylääkkeet ei auttaneet kunnolla, ainoa mikä antoi lähes täydellisen, mutta hetkellisen, helpotuksen oli kylmän veden purskuttelu suussa. Kävin kivun yltyessä oikein pahaksi päivystyksessä missä hoitava lääkäri ei tuntunut ottavan kipua todesta, lopulta määräsi kuitenkin vähän voimakkaampia kipulääkkeitä ja käski menemään laajempaan tutkimukseen myöhemmin jos jatkuu. Kuukausi myöhemmin pääsin julkiselle hammaslääkäriin ja silloin rohkenin jopa johonkin väliin itse kysyä mielessä hautunutta ajatusta, voisiko vanhan paikan alla reikä voinut jatkaa etenemistä. En muista miksi tuota ei pidetty todennäköisenä, mutta epäiltiin poskiontelontulehdusta (ei minkäänlaisia nuhaoireita) ja että narskutan öisin hampaita yhteen (olin tätä stressin vuoksi jonkin aikaa opiskelijana tehnyt) joka aiheuttaa kivun. Käskettiin käydä lääkärillä, hankkia purentakiskot, palata jos jatkuu. En mennyt tuonne yleislääkärille, hankin purentakiskon. Kivut jatkuivat, nyt alkoivat olla jo infernaalisia. Menin uudestaan päivystykseen ja nyt vaadin itkien, että katsovat myös paikan alle että en jaksa enää purskutella vettä joka hereilläolon tuntina ja vetää särkylääkkeitä iltaisin että saa yön nukuttua. Porasivat hammasta ja minä olin ihan onnessani vihlovasta kivusta siihen jatkuvaan matalasti sykkivään kipuun verrattuna. Hammasytimen tulehdus. Kipu loppui heti kun puuduttivat. Kolme kertaa juurihoitoa. Lopulta en voi kuin olla onnellinen että saatiin hoidettua, mutta luulisi että olisi voinut tuon vähän helpommalla ja nopeamminkin selvittää. Ottaa myös päähän että sitten vasta otettiin todesta kun itkin ja olin jo univajeinen ja jatkuvasta kivusta väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Lukioaikana mulla on paikattu yksi hammas. Muutama vuosi myöhemmin opiskelun loppupuolella alkoi ensin fyysisessä rasituksessa tykyttävä kipu jossain oikealla puolella suuta (tykytystä oli todella vaikea paikantaa sen tarkemmin kun oli sen verran voimakkaasti säteilevää). Vähän aikaa tätä oiretta tuli ja meni, kävin YTHS:n hammaslääkärillä muutamaan otteeseen ja siellä kyllä poisteltiin viisureita ja viilailtiin ylähammasta jonka epäiltiin painavan alahammasta, mutta näistä ei tuohon vaivaan ollut apua, edelleen tuli ja meni. Vuosi myöhemmin jo valmistuttuani tuo äityi pahaksi, tykytti aina sykkeen noustessa entistä pahemmin ja pikkuhiljaa se alkoi tuntua myös levossa. Oikealla puolella suuta ei pystynyt pureskelemaan mitään vähänkään kovaa, siksi aloin epäilemään liittyisikö vanhaan paikkaan joka oli suussa juuri tuolla.
Särkylääkkeet ei auttaneet kunnolla, ainoa mikä antoi lähes täydellisen, mutta hetkellisen, helpotuksen oli kylmän veden purskuttelu suussa. Kävin kivun yltyessä oikein pahaksi päivystyksessä missä hoitava lääkäri ei tuntunut ottavan kipua todesta, lopulta määräsi kuitenkin vähän voimakkaampia kipulääkkeitä ja käski menemään laajempaan tutkimukseen myöhemmin jos jatkuu. Kuukausi myöhemmin pääsin julkiselle hammaslääkäriin ja silloin rohkenin jopa johonkin väliin itse kysyä mielessä hautunutta ajatusta, voisiko vanhan paikan alla reikä voinut jatkaa etenemistä. En muista miksi tuota ei pidetty todennäköisenä, mutta epäiltiin poskiontelontulehdusta (ei minkäänlaisia nuhaoireita) ja että narskutan öisin hampaita yhteen (olin tätä stressin vuoksi jonkin aikaa opiskelijana tehnyt) joka aiheuttaa kivun. Käskettiin käydä lääkärillä, hankkia purentakiskot, palata jos jatkuu. En mennyt tuonne yleislääkärille, hankin purentakiskon. Kivut jatkuivat, nyt alkoivat olla jo infernaalisia. Menin uudestaan päivystykseen ja nyt vaadin itkien, että katsovat myös paikan alle että en jaksa enää purskutella vettä joka hereilläolon tuntina ja vetää särkylääkkeitä iltaisin että saa yön nukuttua. Porasivat hammasta ja minä olin ihan onnessani vihlovasta kivusta siihen jatkuvaan matalasti sykkivään kipuun verrattuna. Hammasytimen tulehdus. Kipu loppui heti kun puuduttivat. Kolme kertaa juurihoitoa. Lopulta en voi kuin olla onnellinen että saatiin hoidettua, mutta luulisi että olisi voinut tuon vähän helpommalla ja nopeamminkin selvittää. Ottaa myös päähän että sitten vasta otettiin todesta kun itkin ja olin jo univajeinen ja jatkuvasta kivusta väsynyt.
Kummallista että hampaita ei kuvattu. Olisi näkynyt mahdolliset reiät, kystat ja vaikka mitä.
"sinun täytyy nyt vaan opetella elämään kivun kanssa", kun valitin että Buranaa ei ole kiva syödä vuosikausia päivittäin nivelrikkokipuihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukioaikana mulla on paikattu yksi hammas. Muutama vuosi myöhemmin opiskelun loppupuolella alkoi ensin fyysisessä rasituksessa tykyttävä kipu jossain oikealla puolella suuta (tykytystä oli todella vaikea paikantaa sen tarkemmin kun oli sen verran voimakkaasti säteilevää). Vähän aikaa tätä oiretta tuli ja meni, kävin YTHS:n hammaslääkärillä muutamaan otteeseen ja siellä kyllä poisteltiin viisureita ja viilailtiin ylähammasta jonka epäiltiin painavan alahammasta, mutta näistä ei tuohon vaivaan ollut apua, edelleen tuli ja meni. Vuosi myöhemmin jo valmistuttuani tuo äityi pahaksi, tykytti aina sykkeen noustessa entistä pahemmin ja pikkuhiljaa se alkoi tuntua myös levossa. Oikealla puolella suuta ei pystynyt pureskelemaan mitään vähänkään kovaa, siksi aloin epäilemään liittyisikö vanhaan paikkaan joka oli suussa juuri tuolla.
Särkylääkkeet ei auttaneet kunnolla, ainoa mikä antoi lähes täydellisen, mutta hetkellisen, helpotuksen oli kylmän veden purskuttelu suussa. Kävin kivun yltyessä oikein pahaksi päivystyksessä missä hoitava lääkäri ei tuntunut ottavan kipua todesta, lopulta määräsi kuitenkin vähän voimakkaampia kipulääkkeitä ja käski menemään laajempaan tutkimukseen myöhemmin jos jatkuu. Kuukausi myöhemmin pääsin julkiselle hammaslääkäriin ja silloin rohkenin jopa johonkin väliin itse kysyä mielessä hautunutta ajatusta, voisiko vanhan paikan alla reikä voinut jatkaa etenemistä. En muista miksi tuota ei pidetty todennäköisenä, mutta epäiltiin poskiontelontulehdusta (ei minkäänlaisia nuhaoireita) ja että narskutan öisin hampaita yhteen (olin tätä stressin vuoksi jonkin aikaa opiskelijana tehnyt) joka aiheuttaa kivun. Käskettiin käydä lääkärillä, hankkia purentakiskot, palata jos jatkuu. En mennyt tuonne yleislääkärille, hankin purentakiskon. Kivut jatkuivat, nyt alkoivat olla jo infernaalisia. Menin uudestaan päivystykseen ja nyt vaadin itkien, että katsovat myös paikan alle että en jaksa enää purskutella vettä joka hereilläolon tuntina ja vetää särkylääkkeitä iltaisin että saa yön nukuttua. Porasivat hammasta ja minä olin ihan onnessani vihlovasta kivusta siihen jatkuvaan matalasti sykkivään kipuun verrattuna. Hammasytimen tulehdus. Kipu loppui heti kun puuduttivat. Kolme kertaa juurihoitoa. Lopulta en voi kuin olla onnellinen että saatiin hoidettua, mutta luulisi että olisi voinut tuon vähän helpommalla ja nopeamminkin selvittää. Ottaa myös päähän että sitten vasta otettiin todesta kun itkin ja olin jo univajeinen ja jatkuvasta kivusta väsynyt.
Kummallista että hampaita ei kuvattu. Olisi näkynyt mahdolliset reiät, kystat ja vaikka mitä.
Enkä osannut silloin edes vaatia kuvausta. Kuten muutkin, luotin että lääkärit tietää ja löytää. Tai no, mitä pidemmälle tää keissi eteni, sitä vähemmän aloin luottaa. Tuolla julkisella käynnillä ei kuvattu, omakannassa: "d 16 on siisti ei mitään eritystä". Tämä siis se hammas joka myöhemmin juurihoidettiin. Aiemmasta, ensimmäisestä päivystyksessä käynnistä "d.16 hf-sta ei näy dist.juuri". En tiedä mitä tuo tarkoittaa, muttei ole mainintaa röntgenistä kuin vasta toisella päivystyskäynnillä. Muistan näin jälkikäteen päivystyskäynneiltä lähinnä epätoivon tunteen että eikö tähän löydy selitystä kun niillä kerroilla oli kipu kovimmillaan. Ainakaan ei mitään hoito-ohjeita muuten tuolla ekalla kerralla annettu kuin tyyliin kattele tilannetta.
(Aiempi jatkaa) Eli se jäi pois etteivät ihan vain minua uskoneet vaan kuvasivat suun oikeaa puolta sitten kun itkin päivystyksessä kipua. Sitten eteni aika nopeasti tuo paikan avaaminen ja muu hoito. Juurihoidot tehnyt hammaslääkäri taas oli aivan ihana. Tää on varmaankin sattumaa, mutta juurihoidot tehtiin yksityisen puolella... lisäksi ekalla päivystyskäynnillä hammaslääkäri oli ulkomaalaistaustainen ja puhui suomea niin leveällä aksentilla etten meinannut edes ymmärtää mitä hän sanoi.
Appi sai masennusdiagnoosin, kun tuli hajamieliseksi yms. Ja tätä jatkui 2 vuotta, kunnes mieheni huusi sairaalassa, kun appi oli harhaillut pakkasessa tie vieressä,että NYT tutkitte! Oli tennispallon kokoinen kasvain päässä.
Jos saikkua tarvii?