Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet
itse sain refluksioireisiin burana-kuurin. Ibuprofeeni on muuten yksi refluksitaudin aiheuttajista.
Kommentit (2561)
Vierailija kirjoitti:
Miehellä oli kurkku todella kipeä ja nielemisvaikeuksia, työterveyslääkäri (tk:n yleislääkäri) ei antanut saikkua vaan käski ostaa yskänpastilleja ja liottaa buranaa veteen. Kun olo ei kohentunut ja kuume nousi, mies varasi ajan toiselle lääkärille jonka mukaan kurkussa oli kuulemma pieni punotus ja mies sai ab-kuurin, jota ei voinut syödä kun pillerit eivät menneet alas. Ei pystynyt syömään edes jugurttia.
Kun mies saanut enää suutaan kunnolla auki ja puhe meni sössötykseksi vein kiireesti päivystykseen, jossa lääkäri totesi miltei samalla sekunnilla kun mies astui sisään "Nielupaise!"
Kotimatkalle lähti verta sylkevä mutta tyytyväinen mies kun paise oli puhkaistu. Oli kuulemma ollut hengenlähtö lähellä. Paiseen kanssa ei kuulemma saisi odotella noin kauan, mutta eihän mies ollutkaan odottanut!
En todellakaan ymmärrä, miten kaksi ensimmäistä lääkäriä eivät paisetta huomanneet :(
Minulla yksi tuttu oli pari viikkoa teholla ja pidettiin tajuttomana samasta syystä. Oli hengenlähtö ihuskarvan päässä kolmen lapsen isällä, kun vajaaälyiset työterveys- ja tk-lääkärit eivät ole angiinapaisetta osanneet tunnistaa.
Tämän lisäksi sille annettiin teholla ja osastolla vain puolet siitä ravintoliuosmäärästä suoneen mitä oli määrätty, joten meinasivat t-ap-p-aa hänet nälkään siinä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri oli täysin varma, että mulla juomisen takia maksakirroosi, arvot oli tonneissa, noh syyksi paljastu akuutti c-hepatiitti, ultrassa näky ihan ok maksa, vähän rasvottunu vaan.
Kaikki hyvin sinulla- myöhemmin samana iltana Mehiläisessä: laryngiitti, bronkiitti ja välikorvan tulehdus, alkava keuhkokuume ja silmätulehdus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukin haimasyöpä oli vaan flunssaa, kotiin ja buranaa. Tätä jatkui pari kuukautta ja lopulta sai diagnoosin liian myöhään, kuoli alle viikossa diagnoosista.
Haimasyöpää on ihan turha tutkia etukäteen. Ei kaikkia voi tutkia. Jos on jo oireita haimasyövästä, niin kuolee melko varmasti.
On arvovalinta, että kaikkia ei tutkita etukäteen. On ilmeisesti parempi maksaa laskua turhista tutkimuksista, jotka ovat kuitenkin "halvempia" kuin vaikkapa magneettikuvaus. Otetaanpa vaikka vaimoni tapaus. Noin 20 terveyskeskus/sairaalakäyntiä, joista 3/4 tapauksista ensin sairaanhoitajan haastattelu ja sitten lääkärin vastaanotto. Kolme turhaa tähystystä nielun kautta koska lääkäri(t) olivat vakuuttuneet keliakian olevan oireiden aiheuttajana. Suurin piirtein 30 verikokeet (osa kontrollina), jokunen lääkärin soittoaika, parit ultraäänet (jälkimmäisessä löydös kun kasvain oli ehtinyt kasvaa 3 cm kokoiseksi). Nämä siis vasta diagnoosin saamiseksi.
Kaksi vaativaa leikkausta, joista jälkimmäinen täysin turha koska etäpesäkkeiden poisto maksasta ei hyödytä mikäli kasvaimia on yhä muualla elimistössä. Sairaseläkkeelle alalta, jolla on työvoimapula. Verotulot jäävät saamatta ja valtio maksaa eläkettä x vuoden ajan kunnes kuolema meidät erottaa.
Entäpä lääkkeet. Arviolta n. 2000e/kk maksava lääkitys pitää vaimoani elossa jo neljättä vuotta, hidastaen taudin kulkua. On annettu sytostaatteja, joiden tiedettiin etukäteen olevan tätä tautia vastaan turhia (google scholar). Täsmäsädehoitoa on annettu n. 50-100 000 euron arvosta (hoitohenkilökunnan kulut). On kelan kustantamaa taksia, junamatkaa, potilashotelliyöpymisiä ja tätä rataa.
Olen miettinyt, etten koskaan pysty maksamaan elinaikanani niin paljon veroja, että sillä kustannetaan tällainen rahamäärä. Tulisiko lopulta halvemmaksi jos tehtäisiin muutama "turha" tutkimus?
Loukkasin polveni ja menin lääkäriin.
TK-lääkäri: Polvessa ei mitään vikaa. Buranaa ja lepoa.
Erikoislääkäri: Nivelkierukka on revennyt. Leikataan.
No, joskus on kyllä ollut toisinkin päin asia. Yksityisellä erikoislääkäri ei ottanut sydänoireita tosissaan ja sanoi, että ihan normaaleja tuntemuksia. Menin terveyskeskukseen ja siellä yleislääkäri laittoi ekg-seurannan, verikokeet yms. ja vika löytyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäaikaiseen ankaraan veriripuliin lääkäri käski vetämään imodiumia. Sen käyttöohjeessa vielä luki, ettei pidä ottaa, jos ulosteessa verta. Oli haavainen paksusuolentulehdus.
Viiden lapsen iskä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukin haimasyöpä oli vaan flunssaa, kotiin ja buranaa. Tätä jatkui pari kuukautta ja lopulta sai diagnoosin liian myöhään, kuoli alle viikossa diagnoosista.
Haimasyöpää on ihan turha tutkia etukäteen. Ei kaikkia voi tutkia. Jos on jo oireita haimasyövästä, niin kuolee melko varmasti.
On arvovalinta, että kaikkia ei tutkita etukäteen. On ilmeisesti parempi maksaa laskua turhista tutkimuksista, jotka ovat kuitenkin "halvempia" kuin vaikkapa magneettikuvaus. Otetaanpa vaikka vaimoni tapaus. Noin 20 terveyskeskus/sairaalakäyntiä, joista 3/4 tapauksista ensin sairaanhoitajan haastattelu ja sitten lääkärin vastaanotto. Kolme turhaa tähystystä nielun kautta koska lääkäri(t) olivat vakuuttuneet keliakian olevan oireiden aiheuttajana. Suurin piirtein 30 verikokeet (osa kontrollina), jokunen lääkärin soittoaika, parit ultraäänet (jälkimmäisessä löydös kun kasvain oli ehtinyt kasvaa 3 cm kokoiseksi). Nämä siis vasta diagnoosin saamiseksi.
Kaksi vaativaa leikkausta, joista jälkimmäinen täysin turha koska etäpesäkkeiden poisto maksasta ei hyödytä mikäli kasvaimia on yhä muualla elimistössä. Sairaseläkkeelle alalta, jolla on työvoimapula. Verotulot jäävät saamatta ja valtio maksaa eläkettä x vuoden ajan kunnes kuolema meidät erottaa.
Entäpä lääkkeet. Arviolta n. 2000e/kk maksava lääkitys pitää vaimoani elossa jo neljättä vuotta, hidastaen taudin kulkua. On annettu sytostaatteja, joiden tiedettiin etukäteen olevan tätä tautia vastaan turhia (google scholar). Täsmäsädehoitoa on annettu n. 50-100 000 euron arvosta (hoitohenkilökunnan kulut). On kelan kustantamaa taksia, junamatkaa, potilashotelliyöpymisiä ja tätä rataa.
Olen miettinyt, etten koskaan pysty maksamaan elinaikanani niin paljon veroja, että sillä kustannetaan tällainen rahamäärä. Tulisiko lopulta halvemmaksi jos tehtäisiin muutama "turha" tutkimus?
Tätähän se on kun hoidetaan vasta sairastuneita eikä ennaltaehkäistä sairauksia tai tutkita heti ensimmäisellä käyntikerralla kunnolla. Sitten maksetaan miljoonia kun sairaus on niin paha että potilas ei kykene enää edes töihin ja tarvitsee osastohoitoa, leikkauksia ja kalliita lääkkeitä. Itselläni on monia sairauksia puhjennut viimeisen 20v aikana. Jokaista hoidettu erillisenä sairautena jotka johtuu muka vääristä elintavoista. Minua ei ole kuunneltu missään vaiheessa, ei edelleenkään kuunnella. Nyt on todettu tänä vuonna 4 sairautta jotka on kaikki selitettävissä yhdellä niistä eli se yksi sairaus on aiheuttanut nämä 3 muuta ja aiemmin puhjenneet kaksi muuta sairautta. Eikä se yksi sairaus ole mitenkään elintavoista kiinni vaan vain huonoa tuuria ja geenilottoa. Olen työkyvytön, luultavasti eläkeikään saakka. Jos olisi silloin, noin 10v sitten kun aloitin oireista kertomaan, tutkittu kunnolla en tarvitsisi nyt neljää kelakorvattavaa lääkettä, erikoislääkärin tutkimuksia ja hoitoja, kelataksikyytejä satojen kilometrien päähän, työttömyyspäivärahaa, asumistukea, jatkuvia verikokeita ja röntgenkuvia. Kallista on yhteiskunnalle enkä itse tuota yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt mikään hirveän paha, mutta minulla oli viikon kestävä loputon päänsärky, jonka syyksi paljastui allerginen reaktio. Yksityislääkäri oli sitä mieltä, että olen vaan liian lihava ja tissit painavat liikaa, joten päänsärky johtuu siitä. Sain jumppaohjeita.
Harmi vaan, että mulla on ollut nykyistä enemmän ylipainoa sekä daisarien kokoa vuosikymmeniä, enkä koskaan kärsinyt päänsäryistä niiden takia.
Ikävää, että yksityiselläkin, olipa vamma mikä tahansa, syy on tietysti aina se, että sulla on liikaa painoa. Olen saanut parempaa hoitoa silloin, kun olin 30kg hoikempi.
Silmässä piilokarsastus,joka siis todellisuudessa paljastui ms-taudiksi.
Kaksi eri lääkäriä,molemmat aasialaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeijassa: Se on hieman tärähtänyt, ota burana.
Hieman myöhemmin röntgenissä: Luunmurtuma.
Olin aikoinaan vaihto-oppilaana USA:ssa, kahdeksankymmentäluvun lopulla. Palattuani oli sitkeä kesäflunssa, ja menin lekuriin. Flunssa nyt johtui varmaankin erilaisesta bakteerikannasta ja palaamisen aiheuttamasta stressistä.
Jäi mieleen kun nuori tk lääkäri herra Neitola sanoi : ja otetaan vielä nuo HIV-kokeet, kun olet ollut siellä ulkomailla. AIDS oli ollut suuri uutinen muutama vuosi aiemmin, ja lääkäri ilmeisesti halusi löytää ensimmäisen HIV tapauksensa. Ja ei, en ollut käynyt Friscon homokortteleissa.
Ei koskaan tullut soitettua noista tuloksista, että eipä kai sitä hiviä sitten ollut, aikaa mennyt noin 35v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut edes lääkäriaikaa, hoitaja ilmoitti puhelimessa että "perusflunssa" ja suositteli höyryhengitystä. Pari tuntia ja yksityisen kautta sairaalaan, viikko osastolla keuhkokuumeessa. En käytä enää tk-"palveluja", työterveys on onneksi nyt ja yksityinen tarvittaessa.
Kai teit valiksen sinne terkkariin ja kerroit asiasta?
Mikään ei muutu jos näistä ei oikeasti tehdä valitusta! Näitä ei saa jättää vain av-palstan kommenteiksi vaan viedä asia eteenpäin.
Valiksen?! Suomen kielen tappaja!!
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.
Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?
No kun lääkärit ottaisivat aikaa kuuntelemiseen, googlettaisivat vaikka sitten ne oireet jos ei itsellä kellot soita EIVÄTKÄ lukisi vastaanottajan itsekeksimää sepostusta samalla muka kuunnellen potilasta kun kahteen yhtäaikaiseen asiaan ei näytä aivokapasiteetti riittävän..
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimakas hengenahdistus oli kuulemma psyykkistä. Sain masennuslääkereseptin.
Kun keuhkoputkeni supistuivat spontaanisti umpeen ja jouduin soittamaan ambulanssin, selvisi, että se olikin vaikea astma :)
Hups!
Vierailija kirjoitti:
Voimakas hengenahdistus oli kuulemma psyykkistä. Sain masennuslääkereseptin.
Kun keuhkoputkeni supistuivat spontaanisti umpeen ja jouduin soittamaan ambulanssin, selvisi, että se olikin vaikea astma :)
Hups!
Lisään vielä, että kerroin kyllä lääkärille, että kun ei minua masenna.
Hänen mielestään masennuksen puute ei kuitenkaan riittänyt poissulkemaan masennusdiagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa se arvostelu tai en vastaa enää mihinkään kysymyksiin.
-tk lääkäri, Porvoo
eikö totuutta saa sanoa lääkäreistä, miksi,
ei tänne ihmiset huvikseen kirjoita, ainakaan kaikki,
nykyään ei totuutta saa sanoa kenestäkään, eikä mistään, kumma juttu
Lääkäreiden ego on tunnetusti herkkä. Esim. potilas ei saa itse arvailla, mikä häntä mahtaa vaivata. Lääkäri ei sitten vasitenkaan enää ota oireita tosissaan. (tuo Porvoon lääkärin kommenttikin vahvistaa tämän lääkärin etiikalle sopimattoman reaktion) Koska hänen pitää saada itse tehdä diagnoosi. Eihän sitä potilas voi tunnistaa omasta kehostaan, miltä hänestä tuntuu. Se pitää lukea lääkärikirjasta.
- Menin lääkäriin sydänoireiden vuoksi, olin varma että juuri sydän oireili. En olisi saanut sanoa sitä. Lääkäri totesi, että on astma tai mielenterveysongelma. Lääkäri ei kuitenkaan määrännyt mielenterveyshoitoon tai lääkettä astmaan, koska tiesi, ettei siitä ollut oikeasti kyse.
Kunhan kiukkuili egonsa takia, koska itse sanoin, mistä oireet johtuvat.
Nuo potilaiden itsensä esittämät diagnoosit ovat ikäviä. Sanotaan että minulla on sappivaivaa, mutta lääkärin kysyessä ei haluta tarkentaa, millaisia oireita, vaan toistetaan vaan sitä sappivaivaa (oli sydäninfarkti). Toinen oli varma, että hänellä on virtsatulehdus, eikä taaskaan kertonut oireitaan, kuin oikein kaivelemalla. Ei ollut virtsatulehdus, oli divertikuliitti.
Tämä tapahtui 25 vuotta sitten. Mutta diagnoosia ei saa sanoa edes sille sairaanhoitajalle.
Kaupungissamme oli päivystys järjestetty niin, että mentiin ilmoittautumaan ja sitten odotettiin kutsua lääkäriin.
Jonotin poskionteloiden leikkaukseen, joten aika hyvin tiesin, koska poskiontelot olivat mätää täynnä. Punkteersuksiakin takana varmaan 30.
Kun kysyttiin tulon syy, vastasin, että poskiontelontulehdus
Sh siihen, että OLETETTU poskiontelot jne..
Selitin taustani ja sh jatkoi, että OLETETTU.
Eli oletin, että minun olisikin pitänyt kertoa, että mikähän mulla on, kun poskia särkee valtavasti ja vihreää ja keltaista jotain ihmeellistä valuu kurkkuun ja yskittää.
Juu, ei mikään vakava asia, mutta opin sen, että en kerro suoraan syytä, miksi tulin.Sama toki päti yhteen lääkäriin. Olo oli niin tukala, että pyysin punkteeraamaan ontelot. Loukkaantui kai omatekemästä diagnoosista, kun ei suostunut poskia tutkimaan, vaan kirjoitti Dolaia niskajäykkyyteen. Kävin sitten yksityisellä tyhjennyttämässä moskat pois, että olo helpotti.
Leikkauksen jälkeen ei ole tarvinnut enää näiden kanssa pelleillä onneksiMikä tuossakin nyt oli ongelma, että hoitaja kirjasi tulosyyksi "oletettu poskiontelontulehdus"? Niinhän se menee että vasta lääkäri vahvistaa diagnoosin. Ei hoitaja luukulla potilaan oman ilmoituksen perusteella. Ei siitä tarvitse loukkaantua. Ja antaahan tuollainen tulosyymerkintä kuitenkin listaa lukevalle lääkärille paljon enemmän informaatiota kuin pelkkä "nuha".
Olen itse lääkäri ja kyllä minä kerron ilmoittautuessa mikä minua vaivaa jos se on tiedossa. Mutta jos minulta kysytään lisätietoja, niin en minä näe mitään syytä vetää siitä herneitä nenään ja kieltäytyä ihan vaan kostoksi seuraavalla kerralla kertomasta sitä epäilemääni oireiden syytä. Omaan nilkkaanhan siinä vaan ampuu. Jos minulla on ollut aiemmin identtinen oire, niin tietysti se on lääkärille tärkeä tieto mitä silloin on diagnosoitu.
Tuon jälkimmäisen tapauksen kohdalla ymmärrän kyllä harmituksen täysin.
Ei minua harmittanut, vaan huvitti. Se hoitajan OLETETTU tuli niin korostuneesti, että selkeästi ymmärsin, että en voi kertoa diagnoosia, mikä minua vaivaa.
Myöhemmin samaisen hoitajan kanssa meni hyvin, kun kerroin vain oireet, enkä maininnut, mikä minulla on.
Vuosikymmenien varrella ei ole tällaista tullut vastaan muualla.
Odotin esikoistani vähän yli 20-vuotiaana. Loppuraskaudesta oli hankalaa nukkua, kun närästi ja vauva painoi (oli noin 4kg kun syntyi). Neuvolassa patologisoitiin asia, että minulla on stressiä ja jos mitä huolta ja murhetta. Sairaalassa kiikutettiin ekana jotain uni- / nukahtamislääkettä pöydälle. En todellakaan niihin koskenut. Nukkumisongelmat jäivät saliin, kun sai vauvan ulos. En tiedä tänäkään päivänä mitä mun papereissa lukee. Muistan vain kun lääkäri ja th olivat sitä mielyä, että "sinulla on niin vaativa työ, että stressaat sitä ja lisäksi asut eri paikkakunnalla kuin isovanhemmat rikä ole turvaverkkoja". Onhan nuo riskitekijöitä ja monille paha juttu, mutta itse koin pärjääväni vallan mainiosti. Suututtaa taas kun alan miettiä asiaa :D
Viiden lapsen iskä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukin haimasyöpä oli vaan flunssaa, kotiin ja buranaa. Tätä jatkui pari kuukautta ja lopulta sai diagnoosin liian myöhään, kuoli alle viikossa diagnoosista.
Haimasyöpää on ihan turha tutkia etukäteen. Ei kaikkia voi tutkia. Jos on jo oireita haimasyövästä, niin kuolee melko varmasti.
On arvovalinta, että kaikkia ei tutkita etukäteen. On ilmeisesti parempi maksaa laskua turhista tutkimuksista, jotka ovat kuitenkin "halvempia" kuin vaikkapa magneettikuvaus. Otetaanpa vaikka vaimoni tapaus. Noin 20 terveyskeskus/sairaalakäyntiä, joista 3/4 tapauksista ensin sairaanhoitajan haastattelu ja sitten lääkärin vastaanotto. Kolme turhaa tähystystä nielun kautta koska lääkäri(t) olivat vakuuttuneet keliakian olevan oireiden aiheuttajana. Suurin piirtein 30 verikokeet (osa kontrollina), jokunen lääkärin soittoaika, parit ultraäänet (jälkimmäisessä löydös kun kasvain oli ehtinyt kasvaa 3 cm kokoiseksi). Nämä siis vasta diagnoosin saamiseksi.
Kaksi vaativaa leikkausta, joista jälkimmäinen täysin turha koska etäpesäkkeiden poisto maksasta ei hyödytä mikäli kasvaimia on yhä muualla elimistössä. Sairaseläkkeelle alalta, jolla on työvoimapula. Verotulot jäävät saamatta ja valtio maksaa eläkettä x vuoden ajan kunnes kuolema meidät erottaa.
Entäpä lääkkeet. Arviolta n. 2000e/kk maksava lääkitys pitää vaimoani elossa jo neljättä vuotta, hidastaen taudin kulkua. On annettu sytostaatteja, joiden tiedettiin etukäteen olevan tätä tautia vastaan turhia (google scholar). Täsmäsädehoitoa on annettu n. 50-100 000 euron arvosta (hoitohenkilökunnan kulut). On kelan kustantamaa taksia, junamatkaa, potilashotelliyöpymisiä ja tätä rataa.
Olen miettinyt, etten koskaan pysty maksamaan elinaikanani niin paljon veroja, että sillä kustannetaan tällainen rahamäärä. Tulisiko lopulta halvemmaksi jos tehtäisiin muutama "turha" tutkimus?
Haima on siitä hankala, että se on usein niin pahasti muiden elimien takana, ettei sitä kuvissa oikein saa näkyviin. Ja tosiaan oireiden alkaessa on useimmiten jo liian myöhäistä. Äidilläni oli haimassa hyvänlaatuinen kasvain, joka poistettiin. Kävi sen takia kuitenkin kontrolleissa, joissa löytyi mm. polyyppi. 7 vuotta hyvälaatuisen kasvaimen poistosta äitini kuoli haimasyöpään, 3kk diagnoosista, huolimatta säännöllisistä kontrolleista. Haimasyöpä is a bitch.
Itse olen pääasiassa saanut hyvää hoitoa, ainoana poikkeuksena erikoissairaanhoidon uni- ja keuhkopolit. Keuhkoilla kävin astmaepäilyn takia. Kun ei ollut astmaa, määrättiin närästyslääkettä ja unohdettiin koko asia. Kyse oli lopulta homealtistuksesta. Unipolilla kävin jatkuvan väsymyksen takia, joka haittasi paljon työtäni (autolla ajoa, meinasin jatkuvasti nukahdella rattiin). Mikroheräämisiä oli unitutkimuksen aikana noin 200 kpl yössä, ja noin 10 kunnon heräämistä. Lääkärin mukaan se on normaalia. Ja koska ei ollut uniapneaa, lääkäri totesi vain että pitää hakeutua psykiatrille. Työterveydestä lopulta sain avun, kun kävin lääkärillä muusta asiasta, ja hän oli lukenut historiaani ja kysyi olinko saanut unipolilta apua nukkumiseen. Hän määräsi melatoniinia, ja uniongelmani ratkesi sillä. Meillä on onneksi ollut aina ihan loistava työterveys, kaiken tarvittavan avun olen sieltä saanut.
Lääkäri toisensa jälkeen (yli puolen vuoden rumba) kertoi mahtavia diagnooseja ja antoi hienoja ohjeita kuten "sun niskahan on vaan jumissa, kyllä mullakin välillä on!" tai "kannattais vähän alkaa treenaamaan ja lähteä salille kasvattamaan lihasmassaa kun oot noin hoikka!" sekä määräili millon mitäkin lääkettä. Eräskin alan spesialisti yritti saada minut perumaan kauan vaatimani ja odottamani kuvauksen, sillä "ei sieltä mitään kuitenkaan löydy". Noh, menin tähän kuvaukseen ja sieltä paljastui hermovaurio.
Näin kävi vaimonikin tilanteessa. Hoitovirheitä tehtiin liuta, mutta koska asiakas on ollut toipilaana ja kärsii jatkuvista kivuista turhan leikkauksen jäljiltä, niin ei ole voimia kamppailla järjestelmää vastaan. Lisäksi on ajatus, että mikäli leimautuu "hankalaksi" asiakkaaksi, niin saa vielä vähemmän apua sitä tarvitessaan.