Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sattui kyllä erkoislääkärillä. Pyysin lääkettä kuumiin aaltoihin, ne keiden tarvii tietä, kyllä tietää mitä se  on. Sain v.....flex nimisen lääkkeen. Ei ne tuntuneet auttavan. Katsoin netistä,  niin olivat masennuslääkkeitä. Siitä ei ollut puhetta lääkärin kanssa, eikä sitä vaivaa onneksi ollutkaan. Ja kaiken lisäksi lääkkeen ensimmäinen haittavaikutus on kuumat aallot??

Venlafaksiinia on käytetty jo parinkymmenen vuoden ajan vaihdevuosioireisiin ja nimenomaan kuumien aaltojen hoitoon. Ne eivät ole yhtä tehokkaita, mutta niitä voidaan käyttää, kun hormonihoito on vasta-aiheinen tai potilas ei hormoneja halua käyttää.

* yhtä tehokkaita kuin hormonikorvaushoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa se arvostelu tai en vastaa enää mihinkään kysymyksiin.

-tk lääkäri, Porvoo

eikö totuutta saa sanoa lääkäreistä, miksi,

ei tänne ihmiset huvikseen kirjoita, ainakaan kaikki,

nykyään ei totuutta saa sanoa kenestäkään, eikä mistään, kumma juttu

Lääkäreiden ego on tunnetusti herkkä. Esim. potilas ei saa itse arvailla, mikä häntä mahtaa vaivata. Lääkäri ei sitten vasitenkaan enää ota oireita tosissaan. (tuo Porvoon lääkärin kommenttikin vahvistaa tämän lääkärin etiikalle sopimattoman reaktion) Koska hänen pitää saada itse tehdä diagnoosi. Eihän sitä potilas voi tunnistaa omasta kehostaan, miltä hänestä tuntuu. Se pitää lukea lääkärikirjasta.

- Menin lääkäriin sydänoireiden vuoksi, olin varma että juuri sydän oireili. En olisi saanut sanoa sitä. Lääkäri totesi, että on astma tai mielenterveysongelma. Lääkäri ei kuitenkaan määrännyt mielenterveyshoitoon tai lääkettä astmaan, koska tiesi, ettei siitä ollut oikeasti kyse.

Kunhan kiukkuili egonsa takia, koska itse sanoin, mistä oireet johtuvat.

Nuo potilaiden itsensä esittämät diagnoosit ovat ikäviä. Sanotaan että minulla on sappivaivaa, mutta lääkärin kysyessä ei haluta tarkentaa, millaisia oireita, vaan toistetaan vaan sitä sappivaivaa (oli sydäninfarkti). Toinen oli varma, että hänellä on virtsatulehdus, eikä taaskaan kertonut oireitaan, kuin oikein kaivelemalla. Ei ollut virtsatulehdus, oli divertikuliitti.

Tämä tapahtui 25 vuotta sitten. Mutta diagnoosia ei saa sanoa edes sille sairaanhoitajalle.

Kaupungissamme oli päivystys järjestetty niin, että mentiin ilmoittautumaan ja sitten odotettiin kutsua lääkäriin.

Jonotin poskionteloiden leikkaukseen, joten aika hyvin tiesin, koska poskiontelot olivat mätää täynnä. Punkteersuksiakin takana varmaan 30.

Kun kysyttiin tulon syy, vastasin, että poskiontelontulehdus

Sh siihen, että OLETETTU poskiontelot jne..

Selitin taustani ja sh jatkoi, että OLETETTU.

Eli oletin, että minun olisikin pitänyt kertoa, että mikähän mulla on, kun poskia särkee valtavasti ja vihreää ja keltaista jotain ihmeellistä valuu kurkkuun ja yskittää.

Juu, ei mikään vakava asia, mutta opin sen, että en kerro suoraan syytä, miksi tulin.

Sama toki päti yhteen lääkäriin. Olo oli niin tukala, että pyysin punkteeraamaan ontelot. Loukkaantui kai omatekemästä diagnoosista, kun ei suostunut poskia tutkimaan, vaan kirjoitti Dolaia niskajäykkyyteen. Kävin sitten yksityisellä tyhjennyttämässä moskat pois, että olo helpotti.

Leikkauksen jälkeen ei ole tarvinnut enää näiden kanssa pelleillä onneksi

Vierailija kirjoitti:

Menin vatsakivun takia lääkäriin, päälläni oli ns oversize mallin huppari.  Lääkäri alkoi saarnata painosta ja siitä että pitäisi miettiä mitä syö, että ei ole ihme jos on maha kipeä!lopuksi totesi  että  painelee vatsaani. Pyysin odottamaan sen aikaa että riisuisin hupparin (alla oli toppi) ja kun olin tämän tehnyt lääkäri huudahti, että ihan  turhaanhan minä sinulle painosta saarnasin!  Painan noin 65 kiloa ja olen 170cm pitkä. Mutta vaikka olisin painanut 100kg, olisi lääkärin saarna ollut asiaton tai ainakin sopimattomassa tilanteessa esitetty. 

Minun käskettiin laihduttamaan, kun selkä oli kipeä. Pituus 170 cm ja paino 61kg

No en totellut, vaan sain fyssarilähetteen, relaxantit ja paremmat särkyläkkeet yksityiseltä

Miehellä oli kurkku todella kipeä ja  nielemisvaikeuksia, työterveyslääkäri (tk:n yleislääkäri)  ei antanut saikkua vaan käski ostaa yskänpastilleja ja liottaa buranaa veteen. Kun olo ei kohentunut ja kuume nousi, mies varasi ajan toiselle lääkärille jonka mukaan  kurkussa oli kuulemma pieni punotus ja mies sai ab-kuurin, jota ei voinut syödä kun pillerit eivät menneet alas. Ei pystynyt syömään edes jugurttia.  

Kun mies saanut enää suutaan kunnolla auki ja puhe meni sössötykseksi vein kiireesti päivystykseen, jossa  lääkäri totesi miltei samalla sekunnilla kun mies astui sisään "Nielupaise!"

Kotimatkalle lähti verta sylkevä mutta tyytyväinen mies kun paise oli puhkaistu.  Oli kuulemma ollut hengenlähtö lähellä. Paiseen kanssa ei kuulemma saisi odotella noin kauan, mutta eihän mies ollutkaan odottanut!

En todellakaan ymmärrä, miten kaksi ensimmäistä lääkäriä eivät paisetta huomanneet :(

Alhaiseen ferritiiniin sain allergialääkettä :DD

90-luvulla yksi lääkäri määräsi rautaa vaivaan kuin vaivaan. Ei siis rautapillereitä, vaan rautaa. Esim jalkakipu -» "Sido siihen jotain rautaa kääreellä. Naulat käy hyvin."

Sai aikanaan varoituksen jne. ja häipyi ainakin meidän tk:sta.

Lapsen sydänäänissä kuulosti olevan häikkää (kotona kuunneltiin), äänet laskivat yhtäkkiä 50 lyöntiin. Neuvolakortista huomasin, että sikiön kasvu oli hidastunut. Soitin lääkärille, joka moitti minua paniikkihäiriöiseksi. Päätin lähteä sairaalaan. Sieltä kehoitettiin lähtemään kotiin. En lähtenyt, vaadin, että tutkitaan. Tuli ihana mieslääkäri, joka tutki, sanoi, että oikeassa olet. Siitä sitten osaston kautta sektioon. 38 viikkoinen vauva syntyi ja suoraan vietiin teholle. Lastenlääkäri tuumasi, että pelastit lapsesi hengen. Kuukauden päästä päästiin kotiin. Syy lapsen vointiin oli napavaltimoissa, jotka olivat tukossa eli kärsi hapen puutteesta. Onneksemme lapsemme selvisi ja sai terveen paperit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa se arvostelu tai en vastaa enää mihinkään kysymyksiin.

-tk lääkäri, Porvoo

eikö totuutta saa sanoa lääkäreistä, miksi,

ei tänne ihmiset huvikseen kirjoita, ainakaan kaikki,

nykyään ei totuutta saa sanoa kenestäkään, eikä mistään, kumma juttu

Lääkäreiden ego on tunnetusti herkkä. Esim. potilas ei saa itse arvailla, mikä häntä mahtaa vaivata. Lääkäri ei sitten vasitenkaan enää ota oireita tosissaan. (tuo Porvoon lääkärin kommenttikin vahvistaa tämän lääkärin etiikalle sopimattoman reaktion) Koska hänen pitää saada itse tehdä diagnoosi. Eihän sitä potilas voi tunnistaa omasta kehostaan, miltä hänestä tuntuu. Se pitää lukea lääkärikirjasta.

- Menin lääkäriin sydänoireiden vuoksi, olin varma että juuri sydän oireili. En olisi saanut sanoa sitä. Lääkäri totesi, että on astma tai mielenterveysongelma. Lääkäri ei kuitenkaan määrännyt mielenterveyshoitoon tai lääkettä astmaan, koska tiesi, ettei siitä ollut oikeasti kyse.

Kunhan kiukkuili egonsa takia, koska itse sanoin, mistä oireet johtuvat.

Nuo potilaiden itsensä esittämät diagnoosit ovat ikäviä. Sanotaan että minulla on sappivaivaa, mutta lääkärin kysyessä ei haluta tarkentaa, millaisia oireita, vaan toistetaan vaan sitä sappivaivaa (oli sydäninfarkti). Toinen oli varma, että hänellä on virtsatulehdus, eikä taaskaan kertonut oireitaan, kuin oikein kaivelemalla. Ei ollut virtsatulehdus, oli divertikuliitti.

Tämä tapahtui 25 vuotta sitten. Mutta diagnoosia ei saa sanoa edes sille sairaanhoitajalle.

Kaupungissamme oli päivystys järjestetty niin, että mentiin ilmoittautumaan ja sitten odotettiin kutsua lääkäriin.

Jonotin poskionteloiden leikkaukseen, joten aika hyvin tiesin, koska poskiontelot olivat mätää täynnä. Punkteersuksiakin takana varmaan 30.

Kun kysyttiin tulon syy, vastasin, että poskiontelontulehdus

Sh siihen, että OLETETTU poskiontelot jne..

Selitin taustani ja sh jatkoi, että OLETETTU.

Eli oletin, että minun olisikin pitänyt kertoa, että mikähän mulla on, kun poskia särkee valtavasti ja vihreää ja keltaista jotain ihmeellistä valuu kurkkuun ja yskittää.

Juu, ei mikään vakava asia, mutta opin sen, että en kerro suoraan syytä, miksi tulin.

Sama toki päti yhteen lääkäriin. Olo oli niin tukala, että pyysin punkteeraamaan ontelot. Loukkaantui kai omatekemästä diagnoosista, kun ei suostunut poskia tutkimaan, vaan kirjoitti Dolaia niskajäykkyyteen. Kävin sitten yksityisellä tyhjennyttämässä moskat pois, että olo helpotti.

Leikkauksen jälkeen ei ole tarvinnut enää näiden kanssa pelleillä onneksi

Mikä tuossakin nyt oli ongelma, että hoitaja kirjasi tulosyyksi "oletettu poskiontelontulehdus"? Niinhän se menee että vasta lääkäri vahvistaa diagnoosin. Ei hoitaja luukulla potilaan oman ilmoituksen perusteella. Ei siitä tarvitse loukkaantua. Ja antaahan tuollainen tulosyymerkintä kuitenkin listaa lukevalle lääkärille paljon enemmän informaatiota kuin pelkkä "nuha".

Olen itse lääkäri ja kyllä minä kerron ilmoittautuessa mikä minua vaivaa jos se on tiedossa. Mutta jos minulta kysytään lisätietoja, niin en minä näe mitään syytä vetää siitä herneitä nenään ja kieltäytyä ihan vaan kostoksi seuraavalla kerralla kertomasta sitä epäilemääni oireiden syytä. Omaan nilkkaanhan siinä vaan ampuu. Jos minulla on ollut aiemmin identtinen oire, niin tietysti se on lääkärille tärkeä tieto mitä silloin on diagnosoitu.

Tuon jälkimmäisen tapauksen kohdalla ymmärrän kyllä harmituksen täysin.

Vierailija kirjoitti:

Aampp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aampp kirjoitti:

Menin terveyskeskukseen valittamaan pohkeen kipua kävellessä. Nuori naislääkäri koitteli pohjettani ja totesi että olen kuulemma syönyt vain leipää liikaa (painoni oli silloin 80 kg). Sanoin että minulla on ollut ennenkin veritulppa samassa jalassa että on kokemusta kivusta. Sanoin että haluan että minulle todistetaan verikokeilla että EI ole veritulppa. No vaivoin lääkäri määräsi verikokeeseen. Oli keskiviikko ja odottelin vastausta verikokeesta, mutta soitin sitten perjantaina kun ei vastausta kuulunut ja sairaanhoitaja kertoi, että KYLLÄ sinulla on veritulppa, mene äkkiä Ensiapuun ja lähdin taksilla ja veritulppa todettiin vielä kuvauksessa.

Jos olisi epäilty veritulppaa tosissaan, olisit saanut heti lähetteen jalan ultraan, siitä näkee onko veritulppa heti.

Ja kyllä lääkäri näkee heti, onko syytä epäillä veritulppaa, se näkyy tietyllä jalassa,  on pahasti turvonnu yms.

Kommentoija puhuu nyt puuta heinää.

Vastaus: siinähän tämä käynti juuri erikoinen on että väitti ettei mitään tulppaa ole, EI ollut turvotusta, olisi edes lääkäri lukenut historiaani missä olisi voinut nähdä että on jo ollut veritulppa ja siksi en antanut periksi että ainakin verikokeilla pitää varmistaa ettei ole veritulppa, mutta sitten sekin tapahtui ettei minulle soitettu verikokeen tulosta heti vaan jouduin sitä odottelemaan ja viimein soitin mikä on tulos!

Tavallisesti potilaat ymmärtävät soittaa itse jo aiemmin, jos luvattua puhelua ei kuulu.

Yksityisellä ehkäpä, mutta terveyskeskuksissa tämä on yleensä kielletty. TK ottaa (tai ei ota) yhteyttä asian tärkeyden mukaan ja omat utelut vain vievät heiltä resursseja.

Ystäväni mieshenkilö meni lääkäriin pitkään jatkuneiden rintakipujen takia. Ensimmäillä kerralla lääkäri tulkitsi kivut säryksi ja määräsi Buranaa. Kun kivut eivät hellittäneet meni uudelleen lääkäriin (eri lääkäri), tällä kertaa ne tulkittiin refluksitaudiksi ja sai siihen lääkettä.

Kivut jatkuivat eikä ambulanssikaan ottanut kyytiin!!! Sukulaisnainen ymmärsi, että kysymys on todellakin sydämestä ja pakotti menemään yksityiselle. Hän meni sinne omalla autollaan. Tutkiva lääkäri totesi, että herranjesra! Sitten lähdettiinkin piippaa-autolla Meilahteen. Edessä oli pallolaajennus. Ihme ettei kuollut kotiinsa, kun yksin vielä asui eikä huolittu edes ambulanssiin. No, hänelle ei jäänyt kovin ruusuinen kuva terkkulan lääkäreistä 🙄

Viisikymppinen nainen oli väsynyt jatkuvasti. Kertoi lääkärille elämäntavoistaan; teki normipäivän lisäksi ylitöitä paljon, heräsi viideltä aamulla ja polki fillarilla töihin 15 km ja sama illalla yhdeksän aikaan takaisin, kesät ja talvet, useana arki-iltana ja joskus viikonloppuisin jos urakka töissä painoi päälle. Urheili sitten lisäksi vapaina hetkinä, jos kotitöiltä ennätti, teini-ikäisten yh-äiti. Lääkäri kuunteli ja sanoi hitaasti: Rouva hyvä, mitä jos te lepäisitte välillä.

Järki kirjoitti:

Viisikymppinen nainen oli väsynyt jatkuvasti. Kertoi lääkärille elämäntavoistaan; teki normipäivän lisäksi ylitöitä paljon, heräsi viideltä aamulla ja polki fillarilla töihin 15 km ja sama illalla yhdeksän aikaan takaisin, kesät ja talvet, useana arki-iltana ja joskus viikonloppuisin jos urakka töissä painoi päälle. Urheili sitten lisäksi vapaina hetkinä, jos kotitöiltä ennätti, teini-ikäisten yh-äiti. Lääkäri kuunteli ja sanoi hitaasti: Rouva hyvä, mitä jos te lepäisitte välillä.

Tässäkin näkee ettei mikään ole arvon tohtoreille hyvä: Liikunnallinen, aktiivinen ihminen ei kelpaa  vaikka aina käsketää liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää ihmisen olla päästään vialla, ettei mene papaan yksityiselle tuossa tilanteessa. Eihän se maksa juuri mitään. Jotain vastuuta voisi kuvitella ihmisen ottavan itsekin omasta terveydestä. Ihmetyttää lukea koko ajan näitä en päässyt tutkimuksiin -marinoita. Kyllä pääsee, jos riittävästi kiinnostaa.

Monet luottaa lääkärin sanaan ja on iso kynnys mennä hakemaan toinen mielipide jos ekalla kerralla on sanottu että mitään vikaa ei ole.

Niin luotti vaimonikin. Aloitti uudessa työpaikassa, jonne ei julkisella päässyt, joten kuskailin tätä aamut ja illat takaisin. Oli pahoinvointia, selittämätöntä vatsaoiretta / kipua ja närästystä sekä laihtui muutamassa kuukaudessa 10 kg. Google kertoi minulle syövän olevan oleellinen vaihtoehto. Työterveyslääkäri olisi lähettänyt tutkimuksiin, mutta työnantaja kieltäytyi naisvaltaisella alalla pätkätöissä naapurikunnassa olevan tutkimuksien maksamisen. Käskivät mennä terveyskeskukseen, jossa lääkäri(t) vähätteli(vät) asiaa ja teetättivät turhia tutkimuksia, mm. kolmesti tähystettiin keliakin varalta. Luotettiin lääkäreiden ammattitaitoon. Tarvittiin lopulta toistakymmentä lääkäriä (n. 20 käyntiä) 2.5 vuoden aikana ennen kuin syöpä lopulta diagnosoitiin kun yksi terveyskeskuslääkäri otti oireet tosisaan.

Valitettavasti diagnoosin kohdalla vielä siinäkin vaiheessakin hutkittiin, eikä tutkittu kunnolla. Tehtiin kaksi leikkausta, joista jälkimmäinen aiheutti jatkuvat hermokivut ja oli täysin turha. Vaimon elämää pidetään nyt palliatiivisessa hoidossa yllä x vuoden ajan n. 2000 euroa maksavalla lääkkeellä sekä 50 000 euroa / hoitokerta maksavalla täsmäsädehoidolla. Luulen, että sillä rahalla saisi monta "turhaa" magneettikuvaa, joista yhdenkin tk-lääkärin mukaan "ilmenee keski-ikäisellä aina jotakin muutoksia, eikä niitä kaikkia aleta tutkimaan". Toivottavasti ehdimme saada viimeisenkin lapsen aikuiseksi ennen vaimon menehtymistä. Muita haaveita tässä ei enää ole. 

Loppuikäni kadun sitä, etten ylipuhunut vaimoani menemään yksityiselle puolelle magneettikuviin. Vaimo sai minutkin uskomaan siihen, että lääkärit tietävät mitä tekevät. Enää sellaista harhaluuloa ei ole. 

Vaimo ei päässyt edes lääkärille asti kun jo ajanvarauksessa todettiin , että vaimo ei kuulosta tarpeeksi kipeältä jotta lääkäriä tarvitsisi vaivata.

Yksityisellä sitten tutkittiin arvailun ja oletusten sijaan ja saatiin asianmukainen lääkitys todettuun sairauteen.

Terveyskeskuslääkärit ovat aiheuttaneet monen sukulaisen pysyvän vammautumisen toimimattomuudellaan. Eihän noita mihinkään vastuuseen saa.

Lapsella oli eturistisiteen totaalirepeämä polvessa. Jalkaterä osoitti aivan väärään suuntaan ja buranan kanssa kotiuttivat päivystyksestä sanoen , että kuukauden on vamaan kipeä.

Korjausleikkauksenhan tuo sitten tarvitsi.

Epilepsia kohtaus ja siitä tullut olkapään sijoiltaanmeno oli kuulemma vain pyörtyminen. Sain uuden kohtauksen ja edelleen ei haluttu uskoa että olisi ollut pyörtymistä pahempi ja laittaa tutkimuksiin mutta onneksi äitini vaati minulle tutkimuksia ja epilepsia diagnoosi tuli ja sain lääkkeet. Olin nuori silloin.

Lääkäri kieltäytyi määräämästä pitkään ihan syystä käyttämääni lääkettä, koska hänen mukaansa indikaatio oli epselvä, eikä hoitokontaktia tk:hn ollut. Lääkityksen syy ja aiemmat hoitokontaktit olisivat selvinneet, jos tyyppi olisi ihan vaan osannut selata potilastietokannasta lehtiä taaksepäin.

Minulla oli ollut ihmeellistä huippausta ja mies vei minut lääkäriin, tuli mukaan huoneeseen. Lääkäri, viisikymppinen nainen, oli jotenkin outo, pälyili miestäni, kyseli onko ollut stressiä, kurkkasi varoittamatta pooloneuleeni kauluksen alle ja lopulta pyysi miestäni käytävään odottamaan. Diagnoosi oli jännitysniska.

Vasta jälkeenpäin ymmärsin lääkärin epäilevän perhe vä kivaltaa! Siksi kai kurkki kauluksenikin alle, etsi mustelmia...

Mieheni on puoliksi romani minkä uskon vaikuttaneen lääkärin asenteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään muuta ahdista tää ketju? En ole itse lääkäri, mutta varmasti siellä terveyskeskuksessa kaikki parhaimpansa yrittävät, hirveessä kiireessä. Sitten toiset perustaa ketjun jossa kilpaa ilkkuvat ja naureskelevat ja jopa palkka kyseenalaistetaan. Jos työ olis niin helppoa niin siitä vaan jokainen pyrkimään lääkikseen ja terveyskeskukseen hommiin! Ilman yhtään virhettä koskaan.

Itse olen saanut hyvää hoitoa, aina. Ei tulis mieleenkään arvostella kenenkään työtä.

Hienoa, että olet saanut hyvää hoitoa. Vaimoni tulee kuolemaan ennen aikojaan koska terveyskeskuslääkärit tekivät tutkimuksensa miten sattuu ja vähättelivät vaivoja. Moni muu on kuollut jo tätä ennen. Kuvittelisi, että ihmishenki on arvokkaampi kuin vaikkapa tietokoneohjelma, mutta yleensä tietokoneohjelmillekin tehdään kattavammat testit kuin ihmisille ennen kuin annetaan ymmärtää kaiken olevan kunnossa. Toki on firmoja, joissa testaus on terveyskeskustasoa ja tulos sitten sen mukaista. 

Lääketiede ei ole rakettitiedettä, vaikka diagnoosin voikin olla haastavaa. Sen verta normijärjelläkin ymmärtää, että googlen pitäisi olla vähemmän pätevä lääketieteen asiantuntija kuin lääkäri. Surullisinta asiassa on, että jos sinulla on riittävästi rahaa, voit ostaa tutkimuksia yksityiseltä ja ohittaa hoitojonot ja mahdollisesti pelastaa henkesi.

Tiedän, että osaksi tämä johtuu resurssipulasta. Pitää "säästää" ja siksi sairaanhoitaja istuu tulppana lääkärin välissä, etteivät "asiakkaat", jotka verojen muodossa palvelut maksavat, vahingossa pääse lääkärin puheille. Lääkärin taas tulee tehdä mahdollisimman vähän (ja halpoja) tutkimuksia ja niinpä potilaita menehtyy estettävissä oleviin tauteihin koska "säästetään". 

Nytkin syöpää sairastavan pitää lähteä tutkimuksiin kotikaupungistaan toiseen kaupunkiin koska elokuussa ei ole riittävästi henkilökuntaa / laitteita kaikkien syöpäpotilaiden kuvauksia varten. Kaupungissa olisi kyllä laitteita ja henkilökuntaa yksityisellä puolella, mutta kunta ostaa palvelun mieluummin toiselta kunnalta ja pistää asiakkaan kärsimään satojen kilometrien matkustuksen kulut. Kelahan maksaa jostakin taiotulla rahalla kulut taskimatkailusta. Se tulee eri taskusta kuin kunnan maksamat veroeurot hoitoon. Parhaassa tapauksessa pitkä matka istuma-asennossa aiheuttaa esim. veritulpan ja sitten taas "säästettiin" kun hoidetaan asiaa taas (kerran) kuntoon. 

Veriseen virtsaan lääkäri määräsi hoidoksi karpalomehua, nimenomaan kanadalaista sellaista, ja puuvillaiset alushousut. Vaiva diagnosoitiin hieman myöhemmin syöväksi, johon ei auttanut kuin leikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sattui kyllä erkoislääkärillä. Pyysin lääkettä kuumiin aaltoihin, ne keiden tarvii tietä, kyllä tietää mitä se  on. Sain v.....flex nimisen lääkkeen. Ei ne tuntuneet auttavan. Katsoin netistä,  niin olivat masennuslääkkeitä. Siitä ei ollut puhetta lääkärin kanssa, eikä sitä vaivaa onneksi ollutkaan. Ja kaiken lisäksi lääkkeen ensimmäinen haittavaikutus on kuumat aallot??

Venlafaksiinia on käytetty jo parinkymmenen vuoden ajan vaihdevuosioireisiin ja nimenomaan kuumien aaltojen hoitoon. Ne eivät ole yhtä tehokkaita, mutta niitä voidaan käyttää, kun hormonihoito on vasta-aiheinen tai potilas ei hormoneja halua käyttää.

Aika erikoista, ottaen huomioon että yksi venlafaksiinin sivuvaikutuksista on liikahikoilu. Ainakin minä hikoilin yhden sängyn pilalle sitä syödessä.