Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet
itse sain refluksioireisiin burana-kuurin. Ibuprofeeni on muuten yksi refluksitaudin aiheuttajista.
Kommentit (2561)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ketään muuta ahdista tää ketju? En ole itse lääkäri, mutta varmasti siellä terveyskeskuksessa kaikki parhaimpansa yrittävät, hirveessä kiireessä. Sitten toiset perustaa ketjun jossa kilpaa ilkkuvat ja naureskelevat ja jopa palkka kyseenalaistetaan. Jos työ olis niin helppoa niin siitä vaan jokainen pyrkimään lääkikseen ja terveyskeskukseen hommiin! Ilman yhtään virhettä koskaan.
Itse olen saanut hyvää hoitoa, aina. Ei tulis mieleenkään arvostella kenenkään työtä.
Minä olen se, joka kirjoitti tuolla ekalla sivulla lihasreuman "diagnoimisesta" vanhuuden kolotukseksi. Potilas oli 65-vuotias, niin kipeä, että liikkuminen ja kaikki normaalit toiminnot pukemisesta lähtien yhtä tuskaa, eivätkä ilman toisen auttamista onnistuneetkaan. Tk-lääkäri ei tutkinut, ei kuunnellut (potilas kertoi että lähisuvussa on reumaa), ei tosiaan sormenpäälläkään koskenut. Tapaus kirjattiin varmasti "turhana" käyntinä. Potilas oli jo pitkäaikaisista kivuista masentunut ja valmis vetäytymään kotiinsa "kuolemaan", ajatuksella että "tällaista tämä mun loppuelämä nyt sitten vissiin on", kun minä pakotin hänet menemään yksityiselle lääkärille. Tällä lääkärillä kesti noin kymmenen minuuttia, kun hänellä oli jo oikea diagnoosi mielessä, mikä sitten labrakokeilla vahvistettiin. Ero aiempaan lääkäriin oli, että tämä yksityinen lääkäri tutki potilaan, tarkkaili miten tämä liikkui ja kyseli häneltä asioita. Toisin sanoen halusi selvittää, mikä potilasta vaivasi. Ensimmäinen lääkäri ei ollut kiinnostunut tutkimaan potilasta, hän oli omat johtopäätöksensä tehnyt sairaanhoitajan kirjoittamien esitietojen perusteella, eikä vaivautunut tutkimaan, koska koki tietävänsä ettei mitään vaivaa ollut. Virheitä varmasti tekevät kaikki, mutta mielestäni on anteeksiantamatonta kun ei vaivauduta edes tutkimaan. Ymmärrän että on varmasti kiirettä ja hankalaa, mutta se terveysasema on sitä varten, että sairaita ihmisiä siellä tutkitaan, että mikä heitä vaivaa. Jos sitä ei vaivauduta tekemään, niin miksi sitten siellä palkkalistoilla pyöritään kuluttamassa verovaroja?
Ja vielä yksi asia. Tiedän useita tapauksia, joissa on tapahtunut ihan selvä hoitovirhe, mutta potilaat tai heidän omaisensa eivät ole vieneet asiaa eteenpäin. Hyvin usein virhetapauksissa potilas on väsynyt ja heikkokuntoinen, eikä jaksa viedä asiaa eteenpäin. Usein hän vielä ajattelee että on onnellinen että kuitenkin selvisi. Ja ehkä myös pelkää henkilökunnan suhtautumista, jos vielä joutuu turvautumaan terveydenhuoltoon. Ja jos taas ei selviä, niin omaiset eivät ymmärrä tai jaksa viedä asiaa eteenpäin, koska mikään ei menehtynyttä takaisin tuo. Varmasti suurin osa virhetapauksista jää kokonaan dokumentoimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuoli hoitovirheeseen. Hoidettiin aivoverenvuotoa vatsatautina. Tavarat lensivät käsistä lattialle ja tärisi valtavasti, oli siis aikasemmin ollut aivoveritulppa ja hoidossa. Lääkärit inttivät vain että pahempi vatsatauti eikä mitään tutkimuksia.
Vietiin oikeuteen ja hävittiin juttu. Nyt olen itse monisairas kun julkisella ketään ei kiinnosta lähettää isompiin tutkimuksiin ja siitä eteenpäin. On alkanut mietityttämään onko isäni kohtalo edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.
- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?Tossa on järkeä. Kaikki lääkkeet ei toimi kaikilla tasan samoin, joki voi olla parempi kuin toinen.
Flunssaan ei ole lääkkeitä. Flunssan oireisiin voi saada helpotusta, mutta ei siihen lääkäriä ja reseptejä tarvita.
Noo, esim ducat on reseptilääke. On muuten ihmetroppi, siihen loppui nuha.
Rintakivun vuoksi tk:hon. EKG:ssä luki suoraan että sydämessä on ongelma. Lääkäri käski vähentämään viinan käyttöä.
Kahden kuukauden päästä sitten sairalaan päivystykseen josta sitten osastolle.
Diagnoosi sykkeet 220 flimmeri ,arpikudosta sydämessä( läpikäyty infarkti) ,vakava dilatoiva kardiomyopatia,kaikki sepelvaltimot enemmän tai vähemmän ahtautuneet.
Ohitusleikkaus viikon päästä sairaalaan saapumisesta.
Oli vakavaksi kehittynyt keuhkokuume -> pientä flunssaa vain...
Oli välilevyn pullistuma, joka oireili kipuna ja halvausoireina jaloissa asti -> lihasrevöhtymä, lääkkeeksi sivele Mobilatia ja köytä kylmägeeliä...
Vaihdevuosioireet alkoivat ja niveliä särki -> sinulla on reuma
Endometrioosissa kohdunlimakalvoa kasvoi kiinni virtsarakossa ja aiheutti virtsankarkailua -> sinulla on ms-tauti
Korvalehdenruusussa oli korvalrhdessä kiireellisellä antibioottikuurilla hoidettava bakteeritulehdus -> olet täysin terve, mitään sairautta ei ole
Nämä ovat perheelleni Länsi-Helsingissä todella hyvämaineisen asuinalueen terveysasemalla tapahtunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivolisäkkeen kasvaimeen suositeltiin raskaaksi tulemista. Ei siinä kai muuten mitään, mutta tuo kasvain aiheuttaa lapsettomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.
- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?Tossa on järkeä. Kaikki lääkkeet ei toimi kaikilla tasan samoin, joki voi olla parempi kuin toinen.
Flunssaan ei ole lääkkeitä. Flunssan oireisiin voi saada helpotusta, mutta ei siihen lääkäriä ja reseptejä tarvita.
Noo, esim ducat on reseptilääke. On muuten ihmetroppi, siihen loppui nuha.
Lääke on duact. Lähinnä helpottaa tukkoista ja nuhaista olotilaa ei paranna sitä. Sisältää pseudoefedriiniä ja kuivattaa limakalvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivolisäkkeen kasvaimeen suositeltiin raskaaksi tulemista. Ei siinä kai muuten mitään, mutta tuo kasvain aiheuttaa lapsettomuutta.
Anteeksi, vakava asia ei saisi pilailla, mutta se suosittelija varmaan sitten ajatteli käänteisesti että lapsen saaminen aiheuttaa aivolisäkkeen kasvaimen häipymistä...
Äiti meni päivystykseen kun kunto romahti yhtäkkiä, kovat kivut rinnassa, eikä saanut henkeä. Lääkäri suunnilleen ovelta huikkasi että keuhkoputkentulehdus varmaan ja antibiootit olkaa hyvä, heippa. Ei siis jaksanut/ehtinyt edes kuunnella saati tutkia. Seuraavana päivänä meni takaisin kun alkoi yskiä verta, keuhkoveritulppa! Luojan kiitos tuli tuo oire että yski verta, kun luultavasti muuten ei olisi koskaan päässyt hoitoon ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.
- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?Tossa on järkeä. Kaikki lääkkeet ei toimi kaikilla tasan samoin, joki voi olla parempi kuin toinen.
Flunssaan ei ole lääkkeitä. Flunssan oireisiin voi saada helpotusta, mutta ei siihen lääkäriä ja reseptejä tarvita.
Noo, esim ducat on reseptilääke. On muuten ihmetroppi, siihen loppui nuha.
Lääke on duact. Lähinnä helpottaa tukkoista ja nuhaista olotilaa ei paranna sitä. Sisältää pseudoefedriiniä ja kuivattaa limakalvoja.
Typosta huolimatta on kuitenkin mulla toiminut aika hyvin. Enkä nyt oikein nää lopputuloksen kannalta eroa, parantaako se nuhan vai ei, jos kuitenkin ne nuhan oireet (rään valuminen, tukossa oleva nenä) katoaa. Mutta joo, ei varmaan flunssaa itsessään paranna, jos sitä tarkoitit ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut edes lääkäriaikaa, hoitaja ilmoitti puhelimessa että "perusflunssa" ja suositteli höyryhengitystä. Pari tuntia ja yksityisen kautta sairaalaan, viikko osastolla keuhkokuumeessa. En käytä enää tk-"palveluja", työterveys on onneksi nyt ja yksityinen tarvittaessa.
Millä vtun pätevyydellä nuo ylimieliset lähäri-Mengelet diagnosoivat ihmisiä puhelimessa? Aloitin vastikään hoitoalan opinnot. Jos minusta tulee samanlainen ylimielinen k*rpä, minut saa am.pua.
Suht rajusti ilmaistu, mutta joskus samanlaisia fiiliksiä. Hoidin kotona (gradunteon ohessa) nelivuotiasta. Peräpukamani kävivät tosi pahoiksi. Kipua, verta ihan kunnolla jne. Oli tieto (kirjattu) että perä pitää tutkia kunnolla. Olin ihan stanan kipeä. Mulla oli mahdollisuus saada lapselle hoitaja joka päivä 8-14. Sieltä ei kuitenkaan aikaa löytynyt, miltään lähipäivältä. Vain 14-17
Lapsi olisi pitänyt ottaa mukaan.
Siis sinne lekurin vastaanotolle pelkäämään, että mitä äidille tehdään. (Selitäpä peräsuolen tähystys sen ikäiselle.)
Ajanvaraushoitsu totesi pokkana, et voihan se lapsi istua tk:n käytävällä lukemassa jotain sen puoli tuntia. (Ison kaupungin keskustassa tämä.)
Mietin, onko hän koskaan tavannut yhtään nelivuotiasta.
Menin yksityiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukin haimasyöpä oli vaan flunssaa, kotiin ja buranaa. Tätä jatkui pari kuukautta ja lopulta sai diagnoosin liian myöhään, kuoli alle viikossa diagnoosista.
Haimasyöpää on ihan turha tutkia etukäteen. Ei kaikkia voi tutkia. Jos on jo oireita haimasyövästä, niin kuolee melko varmasti.
Mulla oli pitkälle edennyt raudanpuute ja tärisin ja itkin vastaanotolla.
TK-lääkäri totes, että syö vaan paremmin pari päivää! Kyllä se menee ohi. Jos ei niin tuu sitten uudestaan.
Menin uudestaan. Yksityiselle. Ei ollu aikaa pelleilyyn ja arvuutteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä hyväkuntoinen ihoni alkoi kukkia kasvoissa leuassa ja suun ympärillä. Menin näyttämään ja nuori lääkäri vaan sanoi, että nuo ihottumat nyt voi olla mitä vaan, kokeile vaikka kortisonia.
Näin tein ja kuukauden päästä ihoni oli entistä pahemmassa kunnossa. Menin uudelleen terveysasemalle. Nyt sattui vanhempi lääkäri, joka vain vilkaisi naamaani ja sanoi, että kyseessä on suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti), johon tarvitsen kahden kuukauden antibioottikuurin. Lopuksi sanoi, että älä laita siihen ainakaan kortisonia.
Ymmärrän kyllä, että ihottumat voivat olla vaikeita diagnosoitavia jos ei ole paljon kokemusta. Mutta olisin arvostanut sitä jos tämä ensimmäinen lääkäri olisi konsultoinut kokeneempaa kun ei ollut mitään hajua mistä oli kyse. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä. Eihän tuossa mistään vakavasta ollut kyse, mutta aika huonoon kuntoon iho pääsi kun en saanut oikeaa hoitoa heti.
Itse kärsin tästä ongelmasta myös. Joillakin auttaa kortisoni, joillakin antibiootti joillakin ei kumpikaan. Molemmilla on ikävät sivuvaikutukset.
Kärsin vaivasta vuosikausia. Lopulta kokeilin hyvin imeytyvää sinkkiä, puolen vuoden kuuri tehosi lopulta ja ihottuma ei ole koskaan uusinut. Muistakaa ottaa sinkki ruoan kanssa, mitä pahempi puutos sitä kamalampi yökköolo jos tyhjään mahaan sattuu ottamaan. Kokemusta on. Sinkin puutos voi tulla esim. jos on vilja-allerginen tai piilevä keliakia, sinkin imeytyminen suolistosta huononee. Jätin viljat myös.
Vastasyntyneellämme oli joku vaiva, en enää muista että mikä, mutta pääsimme tk-lääkärille, joka käski riisua pikkuisen kokonaan. Hän tutki ja käänsi sitten selkänsä meille, alkaen selata nettiä. Kului minuutti, kului toinenkin. Vauva oli edelleen nakuna hoitotasolla. Kysyin että mistä voisi olla kyse, ei vastausta. Kysyin voinko pukea vauvan, ei vastausta. Kovasti luki jotain, googletti myös.
Oveen koputettiin ja sisään tuli naislääkäri kysymään jotain. Hän huomautti, että jos lääkäri oli jo tutkinut vauvan, sille pitäisi saada vaatetta pian päälle: "vastasyntyneillä ei toimi lämmönsäätely kuten meillä aikuisilla, hän voi vilustua". Lääkäri jotenkin säpsähti ja totesi meille vanhemmille, että vauvan saa pukea.
Diagnoosia en muista, ja kaipa vaiva tuli hoidetuksi, mutta outoa oli.
Vierailija kirjoitti:
Raskauspahoinvointiin hoito-ohjeeksi kahvin juomisen ja rasvaisten ruokien syömisen välttämistä. Piti oikein vinkua sitä pahoinvointilääkettä, ei olisi halunnut määrätä.
Mitään pahoinvointilääkettä ei ole osoitettu raskauden aikana sikiön kannalta varmuudella turvalliseksi eikä mitään pahoinvointilääkettä ole suositeltua raskauden aikana käyttää, vaikkakaan ehdoton vasta-aihe raskaus ei lääkkeen käytölle olisi eli vaikka ei olisi ehdottomasti kiellettykkään. Vaikka mitään selvää helposti nähtävää vauriota ei ilmenisi heti niin lapselle voi tulla jotain piilevää lievempää kehityshäiriötä, esim. neurologinen kehitysvaurio hyvin lievänä ja lapsi olisi sitten vaikka vähän luonnevikainen tai älyllisesti heikkolahjaisempi kuin olisi ilman lääkettä ollut.
Lääkkeistä n. 0,0,1% tai alle on raskauden kannalta varmasti turvallisia, jopa raskauden aikana vain parasetamolille (Panadol) altistuvilla lapsilla on todettu jonkin verran tavallista enemmän ADHD-tarkkaavaisuushäiriöitä ja mahdollisesti myös autismin kirjoa.
Toisaalta lääkkeistä vain 0,001% on raskauden kannalta ehdottomasti kiellettyjä. Kun näitä ihan ehdottomasti kiellettyjä varmuudella kaikille sikiövaurion aiheuttavia on jotain pari kymmentä ja Pharmaca Fennicassa on jotain 20.000 lääkettä tarjolla.
Raskaana oleva potilas on lääkärille hoidollisesti siksi aina hyvin haastava, tarjolla on lähinnä lepoa (sairauslomaa), fysioterapiaa tai lähetettä psykologille tms., lääkkeitä on käytössä vain kourallinen joita voi määrätä. Toki haavat voidaan ommella, puuduttaminen on mahdollista, puudutusaineet eivät ole kielletty, voidaan nenäverenvuodot hoitaa, murtumat hoitaa jne, ja sitä Panadoliakin voi käyttää murtumakipuun pari päivää, jopa Panacodiakin riippuen raskauden vaiheesta.
Raskauspahoinvointiin en itse kirjoita koskaan mitään lääkettä, sairauslomaa ja ohjeet juoda tarpeeksi ja toki tarvittaessa ensiapuun tippaan jos oikein paha tilanne on.
Esikoinen: hymyili ensimmäisen kerran 10kk ikäisenä ja kehitys muutenkin poikkeavaa. Epäilin itse autismia, tämä ei käynyt mielessäkään kelläkään niistä lääkäreistä, jotka lasta vuosien varrella tapasivat. Oli 11-vuotias kun sai papereihinsa lapsuusiän autismin.
Kuopus: nukkui ja nukkui vaan koko vauvavuotensa, puklasi kaiken maidon. Lastenklinikalla naurahdettiin, kun kerroin että mielestäni viljoja sisältävät ruoat pahentavat puklaamista. Ei kuulemma voi mennä niin. Vasta myöhemmin luin papereista, että lapsi kärsi anemiasta(!) testien mukaan, ja tuo puklailukin selittyi myöhemmin: hänellä on mitä todennäköisemmin sama refluksivaiva, josta kärsin itsekin. Nyt leikki-ikäisenä hengityksensä haisee aamuisin, tarvitsee heti herättyään kiinteää syömistä ettei oksenna jne.
Menin valittamaan sydäntä mutta lääkärin mielestä oli olkapäävamma. Kun kuvissa ei näkynyt mitään, niin laittoi kotiin ja kehotuksen mennä hierojalle. Seuraavana päivänä tulikin sitten sydänkohtaus.
Flunssaan ei ole lääkkeitä. Flunssan oireisiin voi saada helpotusta, mutta ei siihen lääkäriä ja reseptejä tarvita.