Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet
itse sain refluksioireisiin burana-kuurin. Ibuprofeeni on muuten yksi refluksitaudin aiheuttajista.
Kommentit (2561)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kurkku niin kipeä etten pystynyt edes vettä juomaan ja ääni kadoksissa, lisäksi kuumetta ja todella pa""a yleisvointi, mies soitti minulle lääkärinajan ja myös lähti mukaan äänitorveksi. Vihaisesti tuijottava lääkäri vastaili kyllästyneeseen sävyyn "vai niin!"" kun mies kuvaili oireitani.
"Häneltä ei tosiaan lähde ääntä"
"Vai niin!"
"Kuumekin on korkea"
"Vai niin!"
"Eikä pysty oikein syömään"
"Vai niin!"
Lopulta tämä vähäpuheinen lääkäri diagnosoi pusutaudin, käski katsoa ketä pussailee (miehen tuijottaessa hölmönä vieressä) ja lähetti ab-kuurin kanssa kotiin.
Pusutauti eli mononukleoosi on virustauti, jonka hoitoon ei käytetä antibiootteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ylipainosta" johtuva anemia, "liiasta juomisesta" johtuva alhainen Na. "Elämäntapamuutoksia" hoidoksi. Oikeasti minulla oli keliakia. Olin muista syistä erikoissairaanhoidon potilas ja siellä lääkäri kiinnitti huomion varastoraudan puutteeseen ja siihen, ettei rautakuurit auttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut edes lääkäriaikaa, hoitaja ilmoitti puhelimessa että "perusflunssa" ja suositteli höyryhengitystä. Pari tuntia ja yksityisen kautta sairaalaan, viikko osastolla keuhkokuumeessa. En käytä enää tk-"palveluja", työterveys on onneksi nyt ja yksityinen tarvittaessa.
Millä vtun pätevyydellä nuo ylimieliset lähäri-Mengelet diagnosoivat ihmisiä puhelimessa? Aloitin vastikään hoitoalan opinnot. Jos minusta tulee samanlainen ylimielinen k*rpä, minut saa am.pua.
Kun niitä aikoja lääkäreille ei vaan ole.
Tämä ei ole tk-lääkäriä koskeva juttu vaan yksityisen lääkäriaseman lääkäriä koskeva, mutta kerron kuitenkin:
Iäkkäällä äidilläni oli tuntunut jääneen päälle pitkittynyt köhä flunssan jälkeen. Ääni ei kulkenut kunnolla ja häntä yskitti usein, vähän tupakkayskän kuuloista. Aikani sitä kuunneltuani passitin hänet lääkäriin tutkituttamaan, miksi oireet ovat pitkittyneet, voisivatko ne kertoa jostakin muusta? Äiti oli mielestäni laihtunutkin, ja silmät jotenkin kuopalla. Äiti varasi ajan korva-nenä - ja kurkkutautien spesialistille yksityiselle lääkäriasemalle. Seuraavana päivänä käydessäni hän esitteli minulle apteekista ostamaansa "vesipiippua" (?). Se oli pieni valkoinen, suunnilleen lakupiipun näköinen ja kokoinen muovipiippu, johon oli tarkoitus laittaa vettä ja sitten hengitellä sen läpi. Olin ihan äimistynyt ja kysyin, miten tämä liittyy mihinkään? Lääkäri oli kuulemma ollut tosi kiva, tutkinut tarkkaan ja jutellut mukavia. Tullut sitten suuressa viisaudessaan siihen tulokseen ettei rouvassa mitään sen kummempaa vikaa ole, äänihuulet vain ovat hiukan kuivuneet... Niitä oli sitten tarkoitus kostutella tuon piipun läpi henkäilemällä.
Karu totuus valkeni noin 2 kk tämän jälkeen, kun oireet eivät olleet ainakaan helpottuneet, ja lisäksi äidillä alkoi olla kipuja ylävartalon alueella vähän siellä sun täällä. Hätistin hänet varaamaan uuden ajan, tällä kertaa keuhkospesialistille. Keuhkot kuvattiin, ja kuvissa paljastui laajalle levinnyt keuhkosyöpä. Etäpesäkkeitä oli levinnyt oikeastaan kaikkialle yläkehon sisällä. Ei ollut mitään enää siinä vaiheessa tehtävissä, vahva kipulääkitys ja saattohoitoon... R.I.P.
” Eikö ketään muuta ahdista tää ketju? En ole itse lääkäri, mutta varmasti siellä terveyskeskuksessa kaikki parhaimpansa yrittävät, hirveessä kiireessä. Sitten toiset perustaa ketjun jossa kilpaa ilkkuvat ja naureskelevat ja jopa palkka kyseenalaistetaan. Jos työ olis niin helppoa niin siitä vaan jokainen pyrkimään lääkikseen ja terveyskeskukseen hommiin! Ilman yhtään virhettä koskaan.
Itse olen saanut hyvää hoitoa, aina. Ei tulis mieleenkään arvostella kenenkään työtä.”
Oma äitini kuoli hoitovirheeseen, että kyllä tämä ketju ahdistaa, mutta ei selkeästikään samasta syystä kuin sinua. Äitini oli alle 50 vuotias ja hänen kuolemansa olisi ollut vältettävissä. Tk-lääkäri jätti huomioimatta vakavia sydänoireita ja enmg-tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukin haimasyöpä oli vaan flunssaa, kotiin ja buranaa. Tätä jatkui pari kuukautta ja lopulta sai diagnoosin liian myöhään, kuoli alle viikossa diagnoosista.
Haimasyöpää on ihan turha tutkia etukäteen. Ei kaikkia voi tutkia. Jos on jo oireita haimasyövästä, niin kuolee melko varmasti.
Minä tk-lääkärinä missasin kerran haimasyövän. Vanhempi ihminen valitti pierettämistä ja määräsin siihen lääkkeet. Ehkä pari kuukautta tästä haimasyöpädiagnoosi tuli ilmi, ja siihen myöhemmin kuoli. Omainen teki valituksen tuolloiselle Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle. Tein sinne pyynnöstä vastineen, eikä koskaan mitään kuulunut siltä suunnalta. En tiedä sitten, saiko kollegani, jolle tämä ihminen hakeutui myöhemmin, mitään varoitusta tms. Hän kun määräsi potilaalle masennuslääkkeen.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.
Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?
Me sosiaalityöntekijät. Ja aika hitosti vähemmän palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole tk-lääkäriä koskeva juttu vaan yksityisen lääkäriaseman lääkäriä koskeva, mutta kerron kuitenkin:
Iäkkäällä äidilläni oli tuntunut jääneen päälle pitkittynyt köhä flunssan jälkeen. Ääni ei kulkenut kunnolla ja häntä yskitti usein, vähän tupakkayskän kuuloista. Aikani sitä kuunneltuani passitin hänet lääkäriin tutkituttamaan, miksi oireet ovat pitkittyneet, voisivatko ne kertoa jostakin muusta? Äiti oli mielestäni laihtunutkin, ja silmät jotenkin kuopalla. Äiti varasi ajan korva-nenä - ja kurkkutautien spesialistille yksityiselle lääkäriasemalle. Seuraavana päivänä käydessäni hän esitteli minulle apteekista ostamaansa "vesipiippua" (?). Se oli pieni valkoinen, suunnilleen lakupiipun näköinen ja kokoinen muovipiippu, johon oli tarkoitus laittaa vettä ja sitten hengitellä sen läpi. Olin ihan äimistynyt ja kysyin, miten tämä liittyy mihinkään? Lääkäri oli kuulemma ollut tosi kiva, tutkinut tarkkaan ja jutellut mukavia. Tullut sitten suuressa viisaudessaan siihen tulokseen ettei rouvassa mitään sen kummempaa vikaa ole, äänihuulet vain ovat hiukan kuivuneet... Niitä oli sitten tarkoitus kostutella tuon piipun läpi henkäilemällä.
Karu totuus valkeni noin 2 kk tämän jälkeen, kun oireet eivät olleet ainakaan helpottuneet, ja lisäksi äidillä alkoi olla kipuja ylävartalon alueella vähän siellä sun täällä. Hätistin hänet varaamaan uuden ajan, tällä kertaa keuhkospesialistille. Keuhkot kuvattiin, ja kuvissa paljastui laajalle levinnyt keuhkosyöpä. Etäpesäkkeitä oli levinnyt oikeastaan kaikkialle yläkehon sisällä. Ei ollut mitään enää siinä vaiheessa tehtävissä, vahva kipulääkitys ja saattohoitoon... R.I.P.
Lopputulema olisi varmasti ollut sama, vaikka keuhkosyöpä olisi todettu pari kuukautta aikaisemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.
Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?
Me sosiaalityöntekijät. Ja aika hitosti vähemmän palkkaa.
Ja varhaiskasvatuksen opettajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneella ei ole masennusta. Pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni.
Paksusuolen tulehdus, colitis ulcerosa.
Matkaripulilääkettä.
Enkä ollut eläessäni ollu ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin valittamaan sydäntä mutta lääkärin mielestä oli olkapäävamma. Kun kuvissa ei näkynyt mitään, niin laittoi kotiin ja kehotuksen mennä hierojalle. Seuraavana päivänä tulikin sitten sydänkohtaus.
No luuletko että lääkärit pystyvät ennustamaan ?
Olisit jättänyt tupakat ajoissa pois. Ja viinan.
Näistä kertomuksista tulee selkeästi myös se kuva että osa ihmisistä kuvaa oireensa hyvin epäselvästi. Osa on myös tapahtumista jälkikäteenkin ihan pihalla (esim. tuo verta vatsaontelo täynnä eikä tiedä mitä sille on tehty). Kommunikaatiossa parantamisen varaa puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukin haimasyöpä oli vaan flunssaa, kotiin ja buranaa. Tätä jatkui pari kuukautta ja lopulta sai diagnoosin liian myöhään, kuoli alle viikossa diagnoosista.
Se olisi ollut myöhäistä silloin pari kuukautta aiemminkin. Haimasyöpä on vaikeasti todettavissa ja todetaan lähes aina vasta silloin kun enää mitään tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.
- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?Miksi flunssaan ylipäätään on määrätty lääkettä?
No duact esimerkiksi on sellainen mikä pysäyttää nenän vuotamisen.
Sun hoidetaan silloin oiretta, ei sairautta. Kaikilla lääkityksellä on potentiaalisia haittavaikutuksia, joten se vetääkö tavan flunssa nuhaan Duactia on kyseenalainen ratkaisu. Nuha paranee itsestään.
Tulehduksellinen suolistosairaus kuitattiin peräpukamiksi, kun jo ulostin lähinnä verta. Nyt 22-vuotiaana minulla on ohutsuoliavanne.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kurkku niin kipeä etten pystynyt edes vettä juomaan ja ääni kadoksissa, lisäksi kuumetta ja todella pa""a yleisvointi, mies soitti minulle lääkärinajan ja myös lähti mukaan äänitorveksi. Vihaisesti tuijottava lääkäri vastaili kyllästyneeseen sävyyn "vai niin!"" kun mies kuvaili oireitani.
"Häneltä ei tosiaan lähde ääntä"
"Vai niin!"
"Kuumekin on korkea"
"Vai niin!"
"Eikä pysty oikein syömään"
"Vai niin!"
Lopulta tämä vähäpuheinen lääkäri diagnosoi pusutaudin, käski katsoa ketä pussailee (miehen tuijottaessa hölmönä vieressä) ja lähetti ab-kuurin kanssa kotiin.
No tämä on erikoista koska pusutauti on Epstein-Barr-viruksrn aiheuttama eikä siihen ab tehoa. Turha kuuri siis.
Itseäni inhottaa lääkäreiden ”koskemattomuus”. Jos lääkäristä tehdään valitus, sen kuittaa joku tapahtumahetkellä paikalla olematon henkilö toteamalla ”mitään asiatonta ei ole tapahtunut, mitään hoitovirhettä ei ole tapahtunut, mitään pahaa ei ole tapahtunut..”
Lääkäri -potilas valta-asema on näissä tapauksissa ikävä, kuka potilasta uskoo, jos lääkäri voi halutessaan leimata potilaan vaikka mielisairaaksi.
Itse meinaan vastedes äänittää lääkärikäynnit oman oikeusturvani takia, sen verran ikävät setit olleet monilla.
Työterveyslääkäri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskauspahoinvointiin hoito-ohjeeksi kahvin juomisen ja rasvaisten ruokien syömisen välttämistä. Piti oikein vinkua sitä pahoinvointilääkettä, ei olisi halunnut määrätä.
Mitään pahoinvointilääkettä ei ole osoitettu raskauden aikana sikiön kannalta varmuudella turvalliseksi eikä mitään pahoinvointilääkettä ole suositeltua raskauden aikana käyttää, vaikkakaan ehdoton vasta-aihe raskaus ei lääkkeen käytölle olisi eli vaikka ei olisi ehdottomasti kiellettykkään. Vaikka mitään selvää helposti nähtävää vauriota ei ilmenisi heti niin lapselle voi tulla jotain piilevää lievempää kehityshäiriötä, esim. neurologinen kehitysvaurio hyvin lievänä ja lapsi olisi sitten vaikka vähän luonnevikainen tai älyllisesti heikkolahjaisempi kuin olisi ilman lääkettä ollut.
Lääkkeistä n. 0,0,1% tai alle on raskauden kannalta varmasti turvallisia, jopa raskauden aikana vain parasetamolille (Panadol) altistuvilla lapsilla on todettu jonkin verran tavallista enemmän ADHD-tarkkaavaisuushäiriöitä ja mahdollisesti myös autismin kirjoa.
Toisaalta lääkkeistä vain 0,001% on raskauden kannalta ehdottomasti kiellettyjä. Kun näitä ihan ehdottomasti kiellettyjä varmuudella kaikille sikiövaurion aiheuttavia on jotain pari kymmentä ja Pharmaca Fennicassa on jotain 20.000 lääkettä tarjolla.
Raskaana oleva potilas on lääkärille hoidollisesti siksi aina hyvin haastava, tarjolla on lähinnä lepoa (sairauslomaa), fysioterapiaa tai lähetettä psykologille tms., lääkkeitä on käytössä vain kourallinen joita voi määrätä. Toki haavat voidaan ommella, puuduttaminen on mahdollista, puudutusaineet eivät ole kielletty, voidaan nenäverenvuodot hoitaa, murtumat hoitaa jne, ja sitä Panadoliakin voi käyttää murtumakipuun pari päivää, jopa Panacodiakin riippuen raskauden vaiheesta.
Raskauspahoinvointiin en itse kirjoita koskaan mitään lääkettä, sairauslomaa ja ohjeet juoda tarpeeksi ja toki tarvittaessa ensiapuun tippaan jos oikein paha tilanne on.
Viimeistään se erikoissairaanhoidon gynekologi ne pahoinvointilääkkeet määrää, jos tilanne on todella paha. Kun puhutaan hyperemeesistä ei se vesikään yleensä pysy sisällä. Muutamaa olen hoitanut, jotka ovat raskauden loputtua painaneet 10-15 kg vähemmän kuin mikä starttipaino on ollut (toki osalla lievää ylipainoa siinä) ja nämä ovat niitä, jotka ovat rampanneet tiputuksissa ja olleet saikulla koko raskauden. Lisäksi heillä on usein ollut päällä joku pahoinvointilääkitys.
Täältä muuten asiallista infoa:
http://lopujo.fi/hoitokeinoja/laakkeet/suomessa-kaytettavat-laakkeet/
T: se neuvolatäti
Ps. En siis suosittele kaikille pahoinvointilääkkeitä, vaan pahimmassa tapauksessa, jos ei mikään muu auta. Ei se ole sanottua, että ne lääkkeetkään auttaa, mutta niitä voi kokeilla.
Jokainen lääkäri on jossakin vaiheessa uransa alkutaipaletta kohdannut sen ensimmäisen perioraalidermatiittipotilaansa.