Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet
itse sain refluksioireisiin burana-kuurin. Ibuprofeeni on muuten yksi refluksitaudin aiheuttajista.
Kommentit (2561)
Vierailija kirjoitti:
Mieleeni on syöpynyt pysyvästi surkuhupaisa päivystyskeissi, jonka aikana lyhyt intialainen mieslääkäri diagnosoi vatsakipuisella 12 v tyttärelläni raskauden, sp-puolitaudin ja anoreksian... menin lopulta luukulle vaatimaan kovaan ääneen toista lääkäriä , joku siviilivaatteissa juuri saapunut lääkäri sitten tutki tytärtä minutin ja totesi "Kyllä tämä nyt vaikuttaisi olevan umpilisäke". Alkuperäinen lääkäri pajatti taustalla jotain kunnes toinen lääkäri karjaisi "Hiljaa!"
Pointti tässä ei ole ulkomaalaisen lääkärin mustamaalaaminen ja pelastavana enkelinä apuun rientävä suomalainen lääkäri, tiedän että osat olisivat voineet myös olla toisinpäin.
Tays?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.
- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?Kuka menee flunssan takia lääkäriin?
Minä, on määräys mennä, jos kuume nousee yli 38.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.
- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?Kuka menee flunssan takia lääkäriin?
Naiset. Jotka käyttävät julkisen sektorin terveyspalveluita 10 miljardilla miehiä enemmän vuosittain.
Paljonko lie rahaa kuluu teidän miesten alkoholihaittojen hoitoon. Nehän on niitä erikoissairaanhoitoa vaativia sairauksia.
Mulla oli ahdistus-/paniikkikohtaus, menin työterveyteen kun rintaa puristi enkä saanut henkeä. Työterveyslääkärin diagnoosi ylipainosta johtuva närästys, kirjoitti närästyslääkkeet eikä saikkua. Mulla BMI 23, enkä mielestäni ole ylipainoinen. Menin sitten illalla päivystykseen kun oireet vaan paheni ja sain lääkkeet ja 2 viikkoa saikkua.
Kaverin kaveri meni päivystykseen, oli järkyttävän kova päänsärky, niska ei taipunut ja yleisvointi todella heikko. Käännytettiin ovelta kotiin, buranaa ja lepoa flunssaan ja takaisin myöhemmin jos oireet jatkuvat. Hän ei siis pystynyt kivuiltaan edes kävelemään. Myöhemmin kuoli aivokalvontulehdukseen, seuraavana iltana sairaalaan lanssilla ja oli jo myöhäistä.
Tuttu meni lääkäriin kovien kipujen takia, ei päässyt kunnolla liikkumaan kun sattui lonkkaan ja jalkoihin. Ei tutkittu, ei kuvattu, ei mitään, särkylääkettä määrättiin. Lopulta kunto romahti, löytyi luustoon levinnyt syöpä ja hän kuoli muutaman kuukauden päästä.
Näitä riittää, kun ketään ei kiinnosta tutkia mitään eikä laittaa lähetettä mihinkään eteenpäin ja sitten onkin jo myöhäistä. Kerran kyllä eräs lääkäri oli minulle vihainen, kun oli aivan varma että minulla on sukupuolitauti, eikä uskonut että olen ollut vain yhden kumppanin kanssa jo monta vuotta. Testattiin kaikki mahdolliset niin monta kertaa että hoitajat jo ihmettelivät asiaa ja lääkäri sitten tosiaan suuttui kun ei löytynyt kerta kaikkiaan yhtään sukupuolitautia. Sen sijaan munuaistulehdus löytyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskauspahoinvointiin hoito-ohjeeksi kahvin juomisen ja rasvaisten ruokien syömisen välttämistä. Piti oikein vinkua sitä pahoinvointilääkettä, ei olisi halunnut määrätä.
Mutta määräsi sulle kuitenkin pahoinvointilääkettä koska vinkuit?
Olipa paska lääkäri, kun määrää odottavilta äideiltä kiellettyä lääkettä odottavalle äidille? Ja mimmoinen äiti ottaa lapselleen tällaisia riskejä?
Esimerkiksi Primperania ja käsiksuppalääke-Postafenia ei ole kielletty raskauden aikana. Kokonaistilanne ratkaisee. Ei niitä turhaan saa napsia, mutta jos mikään ei pysy sisällä, kannattaa niitä kyllä käyttää.
Terv. Äitiysneuvolatäti
Vierailija kirjoitti:
Puolitoista vuotta kestäneet alavatsakivut, virtsaamisongelmat ja jatkuva verinen vuoto = hiivatulehdus.
Papakokeeseen en päässyt, koska olin 22-vuotias, joten pääsin seulontaan muutaman vuoden päästä. Diagnoosi kohdunkaulan syöpä.
Pitää ihmisen olla päästään vialla, ettei mene papaan yksityiselle tuossa tilanteessa. Eihän se maksa juuri mitään. Jotain vastuuta voisi kuvitella ihmisen ottavan itsekin omasta terveydestä. Ihmetyttää lukea koko ajan näitä en päässyt tutkimuksiin -marinoita. Kyllä pääsee, jos riittävästi kiinnostaa.
Ei varsinaisesti tk-lääkäri, mutta lääkäri kuitenkin.
Minulle tuli esikoista imettäessä todella pahaa ihottumaa käsivarsiin ja ylävartaloon. Lasta neuvolassa käyttäessä kysyin terkkarilta, että voiko imetys todella aiheuttaa näin pahan ihottuman. Kädet, rinnat ja hartioiden seutu olivat verestävän läikikkäät. Sormien väleihin tuli todella kutisevia vesikelloja. Terkka kauhistui kun näytin ihoa ja huolestui varsinkin rintojen ihottumasta, koska ihomuutokset rinnoissa saattavat viitata syöpään. Oltiin menossa seuraavaksi neuvolalääkärille, ja terkka konsultoi lääkäriä että voisiko samalla katsoa äidin ihottumaa.
No, lääkäri sitten vilkaisi nopeasti ja sanoi "vesirokolta tuo näyttää". Lopulta sitten terkkari vinkkasia hyviä rasvoja ja käski mennä ihotautilääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä hyväkuntoinen ihoni alkoi kukkia kasvoissa leuassa ja suun ympärillä. Menin näyttämään ja nuori lääkäri vaan sanoi, että nuo ihottumat nyt voi olla mitä vaan, kokeile vaikka kortisonia.
Näin tein ja kuukauden päästä ihoni oli entistä pahemmassa kunnossa. Menin uudelleen terveysasemalle. Nyt sattui vanhempi lääkäri, joka vain vilkaisi naamaani ja sanoi, että kyseessä on suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti), johon tarvitsen kahden kuukauden antibioottikuurin. Lopuksi sanoi, että älä laita siihen ainakaan kortisonia.
Ymmärrän kyllä, että ihottumat voivat olla vaikeita diagnosoitavia jos ei ole paljon kokemusta. Mutta olisin arvostanut sitä jos tämä ensimmäinen lääkäri olisi konsultoinut kokeneempaa kun ei ollut mitään hajua mistä oli kyse. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä. Eihän tuossa mistään vakavasta ollut kyse, mutta aika huonoon kuntoon iho pääsi kun en saanut oikeaa hoitoa heti.
No on sinussa itsessäkin syytä, kuukauden laitoit rasvaa vaikka se vain pahensi ihon kuntoa? Ja helppohan se on perioraalidermatiitiksi tulkita sitten kun oireet ovat hyvin voimakkaat. Olen itse lääkäri ja hoidin alkuun omaa perioraalidermatiittia myös kortisonilla. Helppo se on toisen lääkärin tehdä diagnoosi kun on jo selvillä että kortisoni pahensi tilannetta, se viittaa vahvasti podiin. Olisikin ihotaudit niin helppoja että kaiken näkisi heti silmällä ja hoito osuisi aina oikeaan.
Pahinta on että hoitovirheitä ei myönnetä tapahtuneen, vaikka selkeästi on tapahtunut. Esim. potilaalla kova päänsärky ja tasapainovaikeuksia-lähetetään kotiin- kuolee aivoverenvuotoon-omainen vaatii oikeutta
"Hoidossa ei ole tapahtunut virheitä, potilaan oireet eivät ole täsmänneet ".
Tosiaan noista hoitsuista, jotka eivät päästä lääkäriin, on negatiivista kokemusta. Ja lapsen korvien tutkimukset on olleet mitä sattuu, nytkin kuulon alenemaa, josta ei piitata mitään.
Isäni jalka oli mustelmilla, turvonnut ja kipeä kävellessä, vein isän tk:hon. Lääkäri oli todella nuori nainen, en ollut isän mukana huoneessa mutta näin vilaukselta . Toki nuori lääkärikin voi olla pätevä, mutta tämä ei ollut! Käski ottaa särkylääkettä ja seurailla tilannetta. Isä olisi mennyt kiltisti kotiin, mutta minä ajoin keskussairaalan päivystykseen ja ilmoitin että jalka on nyt tutkittava uudelleen. Veritulppahan se oli ja kuulemma olisi voinut lähteä liikkeelle minä hetkenä hyvänsä.
Olin noin 5 vuotta kärsinyt migreenistä. Ennen sitä oli noin parin kuukauden välein ja lääkärikäyntiä ennen se oli kroonistunut noin 10 kohtaukseen per kuukausi. Diagnoosina lääkäri sanoi minun kärsivän migreenistä. Esto tai kohtauslääkkeen sijasta lääkäri kehoitti menemään useammin ystävien kanssa ulos. Kauheasti oli lääkäri kiinnostunut että montako kertaa viikossa käyn ystävieni kanssa yöelämässä. Kun kerroin että ollaan enimmäkseen poikaystävän kanssa kotona, eikä opiskelijoilla ole kauheasti varaa tai aikaa juhlia niin lääkäri huolestui. Kuulemma naisilla on tapana että kaikki murheet? aiheuttaa fyysistä kipua.
Onneksi noin vajaa 10 vuotta siitä uskalsin mennä ihan kunnon neurologille jolta sain heti kunnon estolääkkeet sekä kohtauslääkkeitä kokeiltavaksi. Nyt on migreeni hallinnassa. Meni siinäkin 15 vuotta nuoruutta melkein piloille.
Olimme saaristossa viikon, ja kaikkiaan kolme punkkia jäi kiinni muhun, sain ne kyllä omasta mielestäni nopsaan pois. No sit yksi punkin kiinnittymiskohta iholla alkoi kasvattaa punaista paukuraa ja menin terveyskeskukseen. Hoitaja tsekkaili ja sanoi että lääkärin syytä katsoa.
Lääkäri otti vastaan ja kun kerroin asiani, hän edes näkemättä pattia alkoi HUUTAA, että ”punkkeja ja punkkeja, mettät on täynnä punkkeja, mistä sinä tiedät mikä punkki sulla on ollut”. Yritin sanoa, että kyllä se oli juuri sellainen puutiainen. Lääkäri katsoi pattia suurin piirtein pöydän yli ja jälleen huusi, ettei tuosta voi todeta mitään, että mitä minä haluan että hän tekee. Olin aivan lamaantunut miehen käytöksestä ja yritin änkyttää, että olisko jotain vasta-ainetestejä, että olisihan se hyvä tutkia ettei tule neuro-borrelioosia. Tähän mies heitti kuolemattoman lainin:
”Neuro-borrelioosi ja euro-borrelioosi, ne on kuule muotisairauksia.”
Poistuin tk:sta itku silmässä. Seuraavana päivänä menin Aavaan, jossa asiallinen lääkäri alkoi tutkia aluetta kirkkaalla valolla (se patti oli selässä) ja sanoi, että täällähän on ihan selkeä isoksi laajentunut punainen epäsäännöllinen rinkula koko yläselän mitalla, sen verran vaalea vaan ettei välttämättä heikossa valossa näy. Sain tosi vahvan antibiootin. Tein myös valituksen tk-lääkäristä mutta ei johtanut mihinkään.
Eikö ketään muuta ahdista tää ketju? En ole itse lääkäri, mutta varmasti siellä terveyskeskuksessa kaikki parhaimpansa yrittävät, hirveessä kiireessä. Sitten toiset perustaa ketjun jossa kilpaa ilkkuvat ja naureskelevat ja jopa palkka kyseenalaistetaan. Jos työ olis niin helppoa niin siitä vaan jokainen pyrkimään lääkikseen ja terveyskeskukseen hommiin! Ilman yhtään virhettä koskaan.
Itse olen saanut hyvää hoitoa, aina. Ei tulis mieleenkään arvostella kenenkään työtä.
TK-lääkäri arvioi, että olen neuroottinen ja hengitän liikaa. Käski käyttää paperipussia (mistä niitä muuten saa?). Pakko oli mennä parin päivän päästä päivystykseen, kun hengittäminen oli edelleen hankalaa. Astmaa, sanoi tämä lääkäri ja kirjoitti lääkkeet ynnä lähetteen erikoislääkärille sairaalaan.
Kurjinta on että ensin pitää päästä jonkun Justiinan ohi, joka seisoo topakkana sinun ja lääkärin välissä. Joudut vakuuttelemaan olevasi tarpeeksi sairas tavataksesi lääkärin.Tai että lapsesi on. Ymmärrän kyllä seulontojen tarpeen, että on ihmisiä jotka menevät joka pikkunuhasta päivystykseen, mutta on epäreilua pistää kolmannen asteen kuulustelu ihmiselle jolla on kolmatta päivää neljänkymmenen asteen kuume ja vaikea hengittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.
Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?
Ei tietenkään voi kaikkea tutkia kaikilta mutta olisi kiva, kun lääkäri edes yrittäisi tutkia jotakin. Tai edes kuuntelisi asiakasta. Varmasti on niitäkin, ketkä tosissaan haluavat auttaa ihmisiä, mutta luulen, että osa on alalla vain hyvän palkan ja työtilanteen takia. Nämä sitten pyörittelevät silmiään ja tuhahtelevat kun menet selittämään ettei se burana nyt (tähänkään) auttanut.
Hyviä, alastaan kiinnostuneita lääkäreitä olen tavannut vain keskussairaalassa esimerkiksi kirurgian puolella. Tk- ja työterveyslääkärit on lähes kaikki olleet ylimielisiä arvailijoita joilla omien sanojensa mukaan "ei ole keinoja" oikein mihinkään jos mirtatsapiini/ketipinor ja burana/panadol ei toimi johonkin vaivaan.
Myös muuten hyvillä lääkäreillä on asiakaspalvelutaidot aika heikkoja, kuuluukohan opintoihin millään tavalla asiakaspalvelu? Se olisi mielestäni tärkeää. On jotenkin kummallista kun esimerkiksi kuulopolilla lääkärit mumisevat hiljaa. Hyvät palvelutaidot loisivat parempaa luottamusta lääkärin ja asiakkaan välille.
Nimenomaan kuuntelemalla ja tekemällä kysymyksiä potilaalle. Perustaidot ovat kateissa.
Ystäväni kävi kolme kertaa lääkärissä vatsakivun takia, kerran terveyskeskuksessa ja kahdella muulla kertaa sairaalan päivystyspolilla. Hän on todella laiha ja oli yksi lääkäri oli todennut, että kipu loppuu kun syö! Toinen taas epäili ystäväni olevan kipulääkkeiden perässä kun toista kertaa sillä viikolla jo oli päivystyksessä..
Lopulta oksensi verta ja lanssilla sairaalaan jossa todettiin puhjennut vatsahaava. Kun ystäväni puoliso oli kysynyt, miksei vaimoa oltu tutkittu aiemmilla kerroilla kunnolla, lääkärin vastaus oli kuulunut ettei hän tiennyt edellisten lääkäreiden tutkimuksista. Vaikka pointti nimenomaan oli se että mitään tutkimuksia ei oltu tehty! Miksei? Siihen ei tämä lääkäri halunnut vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.
- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?Kuka menee flunssan takia lääkäriin?
Varmaan sellainen, joka tarvitsee sl-todistuksen töihin?
Kylläpäs täällä taas haukutaan lihavia. Oikein lempiaihe menossa ja niin monta yläpeukuttaa. Ette simppelit ottaneet huomioon että sinne lääkäriin mennään myös akuuteissa asioissa, tapaturmissa äkillisissä sairastumisissa. Olette siis sitä mieltä että jos lihavalla on aivoverenvuoto, paha allerginen reaktio tai keuhkokuume häntä ei tulisi hoitaa koska lihava? Vittu mitä porukkaa taas..