Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Mikä ihme se on, että lääkäreitä on moneen lähtöön?

Lääkärin työ on nykyään tietokoneohjelmia, kirjaamista ja jos vaikka mitä sihteerin työtä. Jos oot vähänkin parempi lääkäri, päädyt kohta ylilääkäriksi etkä ehdi potilaita juuri nähdäkään. Yleensä sairaalat voisivat pyöriä varmaan viikkokausia ihan ilman koko lääkäreitä. Tästä johtuu, että lääkäreitä tarvitaan Suomessa tavattoman paljon. Joko  meistä joka kymmenes koulutetaan lääkäriksi? Sisäänottomääriä senkun kasvatetaan, jolloin kaikki pahvipäätkin pääsevät lääkikseen? Ei pitkäkään akateeminen koulutus voi korjata sitä, jos aines on lähtökohtaisesti tyhmää.

”No, sinulla taitaa olla masennus. Tässä lääkeresepti ja katsotaan tilannetta kolmen kuukauden päästä uudestaan.”

Todellisuudessa oli kyse aivokasvaimesta.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä hyväkuntoinen ihoni alkoi kukkia kasvoissa leuassa ja suun ympärillä. Menin näyttämään ja nuori lääkäri vaan sanoi, että nuo ihottumat nyt voi olla mitä vaan, kokeile vaikka kortisonia.

Näin tein ja kuukauden päästä ihoni oli entistä pahemmassa kunnossa. Menin uudelleen terveysasemalle. Nyt sattui vanhempi lääkäri, joka vain vilkaisi naamaani ja sanoi, että kyseessä on suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti), johon tarvitsen kahden kuukauden antibioottikuurin. Lopuksi sanoi, että älä laita siihen ainakaan kortisonia.

Ymmärrän kyllä, että ihottumat voivat olla vaikeita diagnosoitavia jos ei ole paljon kokemusta. Mutta olisin arvostanut sitä jos tämä ensimmäinen lääkäri olisi konsultoinut kokeneempaa kun ei ollut mitään hajua mistä oli kyse. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä. Eihän tuossa mistään vakavasta ollut kyse, mutta aika huonoon kuntoon iho pääsi kun en saanut oikeaa hoitoa heti.

Perioraalidermatiitti on kyllä just tuossa akuuttivaiheessa helppo tunnistaa. Puusilmä harjoittelija tarvinnut olla.

Kärsin nuorempana merkittävästä sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja avun hakeminen oli melkoisen kymnyksen takana. Kun viimeinkin uskaltauduin lääkäriin, niin eläkeikää hätistelevä naislääkäri NAUROI minulle ja sanoi ettei mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa ole olemassakaan. Määräsi minulle ketipinoria, jota en koskaan toki alkanut syömään.

Tämä ei ollut tk, mutta tuli vähän epämukava olo, kun julkisen puolen hammaslääkäri kysyi minulta, että pitäisikö viisaudenhammas poistaa. Ei se vaivannut ollut juurikaan, mutta ajattelisin silti, etten maallikkona tiedä olisiko poisto kuitenkin parempi idea.

Ukin haimasyöpä oli vaan flunssaa, kotiin ja buranaa. Tätä jatkui pari kuukautta ja lopulta sai diagnoosin liian myöhään, kuoli alle viikossa diagnoosista.

Selästä lihas revähtänyt ettei pystynyt ollenkaan nostamaan toista kättä.

Lääkäri: "Mikset ottanut buranaa?"

Hirveä kipu oikealla puolella päätä:selvä korvatulehdushan se, sanoi tk-lääkäri.

Olikin aivoveritulppa.

Kaikenlaisia päänsärkyjä ja kipuja on toki hankala diagnosoida, mutta olisi tärkeää kuunnella potilastakin eikä vaan mennä "helpoimmalla" diagnoosilla.

Siis nettiaikana? On vielä joku joka ei tiedä, ettei flunssaan tarvitse antibioottia eikä sitä tarvitse käydä missään lääkärissä itselleen "taistelemassa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Miksi flunssaan ylipäätään on määrätty lääkettä?

No duact esimerkiksi on sellainen mikä pysäyttää nenän vuotamisen.

Menin työterveyden näyttämään kovin turvonneita sormia ja kivuliaita peukaloita. Ulkomaalaistaustainen lääkäri ei edes katsonut käsiäni, vaan esitti huonolla Suomella kysymyksiä; onko sinulla mies ?

Onko sinulla kuukautiset ?

Diagnoosina osteoporoosi, en ole viitoset mennä uudelleen, eipä se asia siitä parane, buranalla mennään.

Minulla oli kurkku niin kipeä etten pystynyt edes vettä juomaan ja ääni kadoksissa, lisäksi kuumetta  ja todella pa""a yleisvointi,  mies soitti minulle lääkärinajan ja myös  lähti  mukaan äänitorveksi. Vihaisesti tuijottava lääkäri vastaili kyllästyneeseen sävyyn "vai niin!"" kun mies kuvaili oireitani.

"Häneltä ei tosiaan lähde ääntä"

"Vai niin!"

"Kuumekin on korkea"

"Vai niin!"

"Eikä pysty oikein syömään"

"Vai niin!"

Lopulta tämä  vähäpuheinen lääkäri diagnosoi pusutaudin, käski katsoa ketä pussailee (miehen tuijottaessa hölmönä vieressä) ja lähetti ab-kuurin kanssa kotiin.

"Ota reilummin ibuprofeenia ja parasetamolia", kun yritin saada reseptiä migreenin estolääkitykseen.

Minulla oli yskää ja hengenahdistusta. Lääkäri väitti että virusinfektio. Ihmettelin kyllä jo vastaanotolla että miten tämä voi olla virusinfektio, kun ei ole nuhaa, ei ole kurkkukipua, ei ole kuumetta, ei ole muuten kipeä olo. No, onneksi olo paheni niin paljon muutamassa päivässä että päivystyksen mukava lääkäri määräsi astmalääkkeet. Diagnoosin saaminen olikin sitten monimutkaisempi juttu mutta siihen löytyi ammattitaitoinen lääkäri erikoissairaanhoidosta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kurkku niin kipeä etten pystynyt edes vettä juomaan ja ääni kadoksissa, lisäksi kuumetta  ja todella pa""a yleisvointi,  mies soitti minulle lääkärinajan ja myös  lähti  mukaan äänitorveksi. Vihaisesti tuijottava lääkäri vastaili kyllästyneeseen sävyyn "vai niin!"" kun mies kuvaili oireitani.

"Häneltä ei tosiaan lähde ääntä"

"Vai niin!"

"Kuumekin on korkea"

"Vai niin!"

"Eikä pysty oikein syömään"

"Vai niin!"

Lopulta tämä  vähäpuheinen lääkäri diagnosoi pusutaudin, käski katsoa ketä pussailee (miehen tuijottaessa hölmönä vieressä) ja lähetti ab-kuurin kanssa kotiin.

Jos se luuli teitä isäksi ja holtittomaksi tyttäreksi? :D

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.

Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?

Ei tietenkään voi kaikkea tutkia kaikilta mutta olisi kiva, kun lääkäri edes yrittäisi tutkia jotakin. Tai edes kuuntelisi asiakasta. Varmasti on niitäkin, ketkä tosissaan haluavat auttaa ihmisiä, mutta luulen, että osa on alalla vain hyvän palkan ja työtilanteen takia. Nämä sitten pyörittelevät silmiään ja tuhahtelevat kun menet selittämään ettei se burana nyt (tähänkään) auttanut. 

Hyviä, alastaan kiinnostuneita lääkäreitä olen tavannut vain keskussairaalassa esimerkiksi kirurgian puolella. Tk- ja työterveyslääkärit on lähes kaikki olleet ylimielisiä arvailijoita joilla omien sanojensa mukaan "ei ole keinoja" oikein mihinkään jos mirtatsapiini/ketipinor ja burana/panadol ei toimi johonkin vaivaan. 

Myös muuten hyvillä lääkäreillä on asiakaspalvelutaidot aika heikkoja, kuuluukohan opintoihin millään tavalla asiakaspalvelu? Se olisi mielestäni tärkeää. On jotenkin kummallista kun esimerkiksi kuulopolilla lääkärit mumisevat hiljaa. Hyvät palvelutaidot loisivat parempaa luottamusta lääkärin ja asiakkaan välille.

Paras oli se lääkäri joka ei kuunnellut sanaakaan. Naputti vain konettaan. Sanoin että hei, et kuuntele nyt ollenkaan. Tyyppi kirjasi koneelle että ”potilas kokee ettei häntä kuunnella”.

Puhelimessa tk-hoitsu ei suostunut antamaan aikaa, kun pyysin sitä ihotulehdukseen tms., joka ei vaan parantunut. Oli kesä, ja tulehdus eritti mätää viikosta toiseen. "Puristat vaan sen päivittäin pois", oli neuvo. 

Yksityinen lääkäri päästi ison huokaisun suustaan, kun kuuli nämä "hoito-ohjeet". Määräsi lääkevoiteen ja antibiootit, joiden avulla tulehdus alkoi pikkuhiljaa paranemaan. 

Emme edes päässeet lääkärille, hoitaja vilkaisi lapsen ihottumaa ja sanoi että ei tuo mitään ole, vaihtakaa pesuainetta. Käytiin Tukholman risteilyllä ja palattuamme näyttämään yksityiselle lasta joka oli kuin ruton kalvama, lääkäri totesi heti että märkärupi. Kiitti sille hoitsulle, jos tartutettiin koko laiva....

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.

Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?

Ai mikä ammattiryhmä saa vastaavaa kommentointia? No esim vaikka (lasun) sossut. Ja palkkaakin taitavat saada vaan puolet tk-lääkärin palkasta, ovat 5 vuoden yliopistokoulutusen+ mahdollisten lisäkoulutusten jälkeen henk. koht. virkavastuussa pahimmillaan sadoista lapsista eikä todellakaan ole mitään käypä hoito-suosituksia josta katsoa ratkaisuja ongelmiin vaan jokainen tapaus on pohdittava erikseen. Jos vertailemaan pitää ruveta niin valtaosa varmaan valitsisi lääkärin työn mieluummin kuin sossun?

En ole sossu (enkä hoitaja), mutta työkseni tekemisissä niin sossujen kuin lääkärienkin kanssa. Ja kyllä lääkäriä yhä edelleen (usein aiheettomasti) katsotaan ylöspäin ja lääkärit tietää tämän itsekin että ovat "ylempänä" ja asenne muihin on sen mukainen. Toki on olemassa aidosti auttamishaluista, empaattisia lääkäreitä mutta ovat tuntuneet viime vuosina kadonneen sinne yksityiselle puolelle paremman palkan ja leppoisamman työn perässä.

Lääkärit ovat toki ihmisiä eikä kaikkea voi tietää kaikesta. Mutta luokattoman pahoja virheitä sattuu nykyisin ja sitä, että vaikka potilasta sen käypähoidon mukaan olisi hoidettukin jo tovi eikä tilanne helpota, pikemminkin vaan pahenee niin silti vielä siinäkään vaiheessa ei tehdä muuta kuin vaan tuijotetaan näytöltä sitä käypähoitoa ja nostellaan käsiä ilmaan että voihan se nyt tietysti olla jotain muutakin mutta kun tämä ohjeistus sanoo näin niin yritetään tällä vielä...

Lääkäreilläkin on esim. TK.ssa nykyisin liikaa potilaita, liian lyhyet vastaanottoajat, ne empaattiset ja aidosti auttamishaluiset lekurit uupuu ja vaihtaa työpaikkaa. Tämä vaan tekee sen miksi lääkäreitä nykyisin katsotaankin kieroon, rotat jättää uppoavan laivan ja siirtyy ökypalkoille yksityiselle (siis esim. yksityisen kautta sinne tk.hon takaisin, huomattavasti paremmalla palkalla ja osa-aikaisesti), jossa voi säädellä työmääräänsä. Ja ne potilaat jää pahimmillaan täysin heitteille niihin lääkäripulasta kärsiviin paikkoihin, niiden lääkärien armoille jotka eivät syystä tai toisesta sinne yksityiselle kelpaa.

Yhden ainoan lääkärin ulostulon tk-katastrofista olen lukenut ja siinäkin oli aistittavissa tietynlaista ylemmyydentunnetta muita Sote-alalla toimivia ammattiryhmiä kohtaan. Ei oikein nosta sympatiaa lääkäreitä kohtaan kun ovat siellä kuitenkin parhaiten palkattu ammattiryhmä jota lisäksi vielä houkutellaan töihin palkankorotuksilla ja paremmilla työoloilla kuin muita ja silti marina työn kuormituksesta on suurinta ja voi kun muut ei ymmärrä rankkaa työtänne. Teillä olisi ammattieettinen vastuu puuttua tilanteeseen jos huomaatte että esim. potilasturvallisuus työolojenne vuoksi vaarantuu mutta nämä tapaukset ovat kyllä harvassa.