Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut edes lääkäriaikaa, hoitaja ilmoitti puhelimessa että "perusflunssa" ja suositteli höyryhengitystä. Pari tuntia ja yksityisen kautta sairaalaan, viikko osastolla keuhkokuumeessa. En käytä enää tk-"palveluja", työterveys on onneksi nyt ja yksityinen tarvittaessa.

Kai teit valiksen sinne terkkariin ja kerroit asiasta?

Mikään ei muutu jos näistä ei oikeasti tehdä valitusta! Näitä ei saa jättää vain av-palstan kommenteiksi vaan viedä asia eteenpäin.

Mikään ei muutu vaikka valittaisi. Kääntäisivät tuonkin niin, että potilas sairastui keuhkokuumeeseen vasta puhelun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut edes lääkäriaikaa, hoitaja ilmoitti puhelimessa että "perusflunssa" ja suositteli höyryhengitystä. Pari tuntia ja yksityisen kautta sairaalaan, viikko osastolla keuhkokuumeessa. En käytä enää tk-"palveluja", työterveys on onneksi nyt ja yksityinen tarvittaessa.

Kai teit valiksen sinne terkkariin ja kerroit asiasta?

Mikään ei muutu jos näistä ei oikeasti tehdä valitusta! Näitä ei saa jättää vain av-palstan kommenteiksi vaan viedä asia eteenpäin.

Luulen, että valitukset on aika turhia, kun lukee niitä vastineita. Ei ne tk-johtajat vaan aio kehittää toimintaa. Vaikka syy olisi jossain tilanteessa oikeasti lääkärissä, ne etsii syntipukin alemmasta hierarkiassa. Jos syy on suoraan vaihteessa, se pahoitellaan, mutta sävystä ymmärtäisin, että vaihteelle menee oikeasti kiitos, kun on pitkittänyt prosessia.

Jotenkin yli vuoden takaisesta jäi kuva, että paikallistasolla kädet johdossa on jo nostettu pystyyn. Ne vain odottaa soten tuovan jotain uutta maagista, vaikka enpä usko, että siitä mitään kurjistamista uudempaa lopulta tulee.

Tuolla on sama kuin monissa kaupoissa joissa työntekijät on niin kaukana siinä hierarkiassa tuloksen teosta, että asiakas on vain välttämätön paha. Tk:t paikallistasolla kärsivät, kun sinne tulee potilaita ja potilaat on vain taakka. Yliopistosairaalassa potilaat sen lisäksi saattavat hidastaa sitä oman tutkimusaineiston keruuta, jos oireet eivät ole tutkimuksen kohderyhmään passaavat.

Itse olen yleislääkäri ja työskentelen osittain privaatissa ja osittain terveyskeskuksessa. Monet privaattiin tulevat asiakkaat haukkuvat terveyskeskuslääkäreitä ja jotkut jopa haluavat toisen mielipiteen hoitoon, mitä ovat terveyskeskuksessa saaneet. Miksi yhtäkkiä olen muka yhtään luotettavampi privaatissa kuin tk:ssa työskennellessä? Ihmiset eivät ehkä tajua, että suuri osa lääkäreistä tekee molempia, privaattia ja julkista. Itse tein jossain vaiheessa pelkkää privaattia, mutta palasin tk-työhön, koska privaatissa tulee harvoin vastaan "oikeasti sairaita" potilaita (ainakaan yleislääkärin vastaanotolla) ja koin ammattitaitoni huononevan, jos en tee myös terveyskeskustyötä ja päivystä.

Sitäkään porukka ei ilmeisesti tajua, että kuka vain voi mennä pitämään yksityisvastaanottoa (myös siellä puolella on kova pula lääkäreistä). Itse pitäisin jopa monia tk-kollegoitani paljon pätevämpinä ja huolellisempina lääkäreinä kuin privaatissa työskenteleviä kollegoita. Tiedän useamman privaattilääkärin, joka tekee työtä ihan täysin rahankiilto silmissä ja moraali ei aina ole ihan parhaasta päästä. Tk:ssa en sen sijaan yhtäkään. Siellä lääkärit ovat yleensä ihan puhtaassa kutsumustyössä ja haluavat oikeasti auttaa ihmisiä. Tk:sta on niin helppo lähteä privaattupuolelle tienaamaan helppoa rahaa (itsekin tienaan privaatissa yli tuplasti sen minkä tk:ssa), mutta onneksi kaikki eivät lähde. He ansaitsevat kunnoitusta, koska terveyskeskuslääkärin työ on varmasti yksi haastavimmista mitä lääkärin voi tehdä, koska osaamisen pitää olla niin laaja-alaista.

Itseäni naurattaa, kun maallikot ajattelevat joidenkin joutuvan tk-lääkäriksi, koska eivät muualle pääse. Tosiasiassa lääkäri voi mennä erikoistumaan ihan mille alalle haluaa. Itsekin erikoistun aluksi operatiiviseen alaan, mutta koin työn liian suppeaksi, että olisin jaksanut tehdä sitä koko loppuelämääni. Siksi lähdin yleislääkäriksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yleislääkäri ja työskentelen osittain privaatissa ja osittain terveyskeskuksessa. Monet privaattiin tulevat asiakkaat haukkuvat terveyskeskuslääkäreitä ja jotkut jopa haluavat toisen mielipiteen hoitoon, mitä ovat terveyskeskuksessa saaneet. Miksi yhtäkkiä olen muka yhtään luotettavampi privaatissa kuin tk:ssa työskennellessä? Ihmiset eivät ehkä tajua, että suuri osa lääkäreistä tekee molempia, privaattia ja julkista. Itse tein jossain vaiheessa pelkkää privaattia, mutta palasin tk-työhön, koska privaatissa tulee harvoin vastaan "oikeasti sairaita" potilaita (ainakaan yleislääkärin vastaanotolla) ja koin ammattitaitoni huononevan, jos en tee myös terveyskeskustyötä ja päivystä.

Sitäkään porukka ei ilmeisesti tajua, että kuka vain voi mennä pitämään yksityisvastaanottoa (myös siellä puolella on kova pula lääkäreistä). Itse pitäisin jopa monia tk-kollegoitani paljon pätevämpinä ja huolellisempina lääkäreinä kuin privaatissa työskenteleviä kollegoita. Tiedän useamman privaattilääkärin, joka tekee työtä ihan täysin rahankiilto silmissä ja moraali ei aina ole ihan parhaasta päästä. Tk:ssa en sen sijaan yhtäkään. Siellä lääkärit ovat yleensä ihan puhtaassa kutsumustyössä ja haluavat oikeasti auttaa ihmisiä. Tk:sta on niin helppo lähteä privaattupuolelle tienaamaan helppoa rahaa (itsekin tienaan privaatissa yli tuplasti sen minkä tk:ssa), mutta onneksi kaikki eivät lähde. He ansaitsevat kunnoitusta, koska terveyskeskuslääkärin työ on varmasti yksi haastavimmista mitä lääkärin voi tehdä, koska osaamisen pitää olla niin laaja-alaista.

Itseäni naurattaa, kun maallikot ajattelevat joidenkin joutuvan tk-lääkäriksi, koska eivät muualle pääse. Tosiasiassa lääkäri voi mennä erikoistumaan ihan mille alalle haluaa. Itsekin erikoistun aluksi operatiiviseen alaan, mutta koin työn liian suppeaksi, että olisin jaksanut tehdä sitä koko loppuelämääni. Siksi lähdin yleislääkäriksi.

Voisin sanasta sanaan peesata tätä. Tk:ssa ei kaikki pärjää.

Mutta se on privaatissa potilaan kannalta selvästi paremmin, että ei tarvitse tapella puhelimessa suunnilleen Kerberoksen kanssa vastaanotolle päästäkseen. Ja jos tuntuu että tarvitaan erikoislääkärikonsultaatiota, se onnistuu sujuvasti ennen kuin on kulunut määrätty aika X oireen alusta ja kokeiltu ensin hoidot Y, Z ja Å, kuten kunnallisella. Aina se lähetteen tekemättömyys ei ole kiinni siitä, että lääkäri ei sitä haluaisi tehdä tai tarpeelliseksi katsoisi, ei vaan halua nähdä turhaa vaivaa. Toki fiksu lääkäri kertoo tämän potilaalle samantien. "Fysiatrille pääsee alaselkäkivun vuoksi, kun iskiasoire on kestänyt yli 3kk ja säännöllisestä ohjatusta fysioterapiasta ei ole riittävää apua." Ei mene liikaa aikaa... 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yleislääkäri ja työskentelen osittain privaatissa ja osittain terveyskeskuksessa. Monet privaattiin tulevat asiakkaat haukkuvat terveyskeskuslääkäreitä ja jotkut jopa haluavat toisen mielipiteen hoitoon, mitä ovat terveyskeskuksessa saaneet. Miksi yhtäkkiä olen muka yhtään luotettavampi privaatissa kuin tk:ssa työskennellessä? Ihmiset eivät ehkä tajua, että suuri osa lääkäreistä tekee molempia, privaattia ja julkista. Itse tein jossain vaiheessa pelkkää privaattia, mutta palasin tk-työhön, koska privaatissa tulee harvoin vastaan "oikeasti sairaita" potilaita (ainakaan yleislääkärin vastaanotolla) ja koin ammattitaitoni huononevan, jos en tee myös terveyskeskustyötä ja päivystä.

Sitäkään porukka ei ilmeisesti tajua, että kuka vain voi mennä pitämään yksityisvastaanottoa (myös siellä puolella on kova pula lääkäreistä). Itse pitäisin jopa monia tk-kollegoitani paljon pätevämpinä ja huolellisempina lääkäreinä kuin privaatissa työskenteleviä kollegoita. Tiedän useamman privaattilääkärin, joka tekee työtä ihan täysin rahankiilto silmissä ja moraali ei aina ole ihan parhaasta päästä. Tk:ssa en sen sijaan yhtäkään. Siellä lääkärit ovat yleensä ihan puhtaassa kutsumustyössä ja haluavat oikeasti auttaa ihmisiä. Tk:sta on niin helppo lähteä privaattupuolelle tienaamaan helppoa rahaa (itsekin tienaan privaatissa yli tuplasti sen minkä tk:ssa), mutta onneksi kaikki eivät lähde. He ansaitsevat kunnoitusta, koska terveyskeskuslääkärin työ on varmasti yksi haastavimmista mitä lääkärin voi tehdä, koska osaamisen pitää olla niin laaja-alaista.

Itseäni naurattaa, kun maallikot ajattelevat joidenkin joutuvan tk-lääkäriksi, koska eivät muualle pääse. Tosiasiassa lääkäri voi mennä erikoistumaan ihan mille alalle haluaa. Itsekin erikoistun aluksi operatiiviseen alaan, mutta koin työn liian suppeaksi, että olisin jaksanut tehdä sitä koko loppuelämääni. Siksi lähdin yleislääkäriksi.

Sama lääkäri käyttäytyy yksityisesti toisin, koska tajuaa että tökerö käytös ja hutilointi ei tuo rahaa. Julkisella saa rellestää mielin määrin, koska rahaa tulee silti.

Vierailija kirjoitti:

Sama lääkäri käyttäytyy yksityisesti toisin, koska tajuaa että tökerö käytös ja hutilointi ei tuo rahaa. Julkisella saa rellestää mielin määrin, koska rahaa tulee silti.

Hmmm, mikä sitten selittää sen, että monet julkisella hoitamani potilaat tulevat omalla rahalla privaattiin, jos käyttäydyn eri katon alla ala-arvoisesti ja ammattitaidottomasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama lääkäri käyttäytyy yksityisesti toisin, koska tajuaa että tökerö käytös ja hutilointi ei tuo rahaa. Julkisella saa rellestää mielin määrin, koska rahaa tulee silti.

Hmmm, mikä sitten selittää sen, että monet julkisella hoitamani potilaat tulevat omalla rahalla privaattiin, jos käyttäydyn eri katon alla ala-arvoisesti ja ammattitaidottomasti?

Koska käyttäydyt siellä yksityisellä paremmin ja heistä on ihanaa nähdä sinun pokkuroivan.

Hoitovirheistä on aivan  turha valittaa sillä ne saadaan kyllä seliteltyä lääkäreiden eduksi:

Aivoverenvuotoa oli täysi syy hoitaa migreeninä ja umpisuolta kuukautiskipuina, keuhkokuume taas  tuli vasta sen jälkeen kun hoitaja oli evännyt pääsyn lääkärille jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut edes lääkäriaikaa, hoitaja ilmoitti puhelimessa että "perusflunssa" ja suositteli höyryhengitystä. Pari tuntia ja yksityisen kautta sairaalaan, viikko osastolla keuhkokuumeessa. En käytä enää tk-"palveluja", työterveys on onneksi nyt ja yksityinen tarvittaessa.

Kai teit valiksen sinne terkkariin ja kerroit asiasta?

Mikään ei muutu jos näistä ei oikeasti tehdä valitusta! Näitä ei saa jättää vain av-palstan kommenteiksi vaan viedä asia eteenpäin.

Luulen, että valitukset on aika turhia, kun lukee niitä vastineita. Ei ne tk-johtajat vaan aio kehittää toimintaa. Vaikka syy olisi jossain tilanteessa oikeasti lääkärissä, ne etsii syntipukin alemmasta hierarkiassa. Jos syy on suoraan vaihteessa, se pahoitellaan, mutta sävystä ymmärtäisin, että vaihteelle menee oikeasti kiitos, kun on pitkittänyt prosessia.

Jotenkin yli vuoden takaisesta jäi kuva, että paikallistasolla kädet johdossa on jo nostettu pystyyn. Ne vain odottaa soten tuovan jotain uutta maagista, vaikka enpä usko, että siitä mitään kurjistamista uudempaa lopulta tulee.

Tuolla on sama kuin monissa kaupoissa joissa työntekijät on niin kaukana siinä hierarkiassa tuloksen teosta, että asiakas on vain välttämätön paha. Tk:t paikallistasolla kärsivät, kun sinne tulee potilaita ja potilaat on vain taakka. Yliopistosairaalassa potilaat sen lisäksi saattavat hidastaa sitä oman tutkimusaineiston keruuta, jos oireet eivät ole tutkimuksen kohderyhmään passaavat.

Eiköhän tuo tutkijoiden ongelma ole liki kaikkialla yliopistoissa jossa opiskelijatkin ovat häiritsemässä heidän tutkimustyötä. Jollekin apulaisproffalle saattaa olla tosi paha, kun välikokeet osuu juuri jollekin tutkimusalansa seminaari viikolle. Ei ehdi reissuun, jos ei keksi muuta syytä siirtää välikoetta.

Näille tutkijoille taidetaan sotessa yrittää vielä sälyttää lisävastuu koko terveydenhuollon uudistuksen jälkeen? Pitäisi olla keskussairaala vetoiset sairaanhoitopiirit, jossa yliopistosairaalat on opetuksen ja tutkimuksen kera täydentävä hoitoresurssi. Silloin keskussairaaloilla voisi olla oikeasti potilaiden tutkimus- ja hoitotavoitteet päämääränä. Yliopistosairaalat saisivat keskittyä toimintansa ytimeen ja hoitaa keskussairaalan sinne ohjaamat tai keskussairaalan kanssa sovitut.

Ei taida silti korjata sitä aivan alkupään puhelinvaihdetta? Jos se vastaanottoon ohjaus on joka tapauksessa alimman osaajan toimesta puhelimessa, eikö valtakunnallinen häken kaltainen ammattilaisorganisaatioon perustuva vaihde toimisi heikoimmin koulutettua paremmin? Kun sairaanhoitopiirien tai terveyskeskusten johtavat lääkärit eivät ota heille kuuluvasta ohjauksesta vastuuta, vaan sälyttävät sen heikoimmille osaajille, voisi saada ryhtiliikkeen, kun lääkäriajat, labrat ja hoitajille ohjaukset tehtäisiin ammattiorganisaatiossa.

"Potilas tuotu ambulanssilla kovin kivuliaana,  ollut aiemminkin vastaavan oirehdinnan vuoksi tutkittavana tk:n puolella 11.4 sekä  päivystyksessä omalla kyydillä saattajan kanssa    1.5. Tuolloin katsottu tulehdusarvot jotka  normaalit ja otettu sydänfilmi joka sekin oli oikein hyvä...."

Tuohon tyyliin, ei nyt sanatarkasti eikä päivämäärätkään ole oikein mutta  ymmärtänette pointin, lukee tätini miehen Omakannassa. Mies tekee nyt kuolemaa, syöpään. Omakannassa EI lue että  lääkäri oli käskenyt lähteä lenkille  ja määrännyt närästyslääkettä. Tätini kokee Epikriisin olevan kaunisteltu ja että hyvää hoitoa tuli vasta, kun ambulanssi haki kalman kalpean sekä   puolitajuttoman miehen keskellä yötä kotoaan.

Haluaisin tässä sanoa, että  60v  ylipainoinen potilas ei ilmeisesti ole hoidon arvoinen mutta Janitan tapaus osoittaa ettei nuoreus ja kauneuskaan pelasta. Mikä sitten on syynä, resurssipula vai puhdas välinpitämättömyys? Että jos vaiva ei heti ole nähtävissä ja diagnosoitavissa niin ei lähdetä tutkimaankaan?!!

Kokenut lääkäri totesi oireideni viittaavan paniikkihäiriöön tekemättä sen kummempia tutkimuksia. Oireena oli toisen jalan spastinen halvaantuminen, näköhäiriöt (näköhermon tulehdus) jne. 

Seuraavalla viikolla paremman lääkärin toimesta todettiin ms-tauti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yleislääkäri ja työskentelen osittain privaatissa ja osittain terveyskeskuksessa. Monet privaattiin tulevat asiakkaat haukkuvat terveyskeskuslääkäreitä ja jotkut jopa haluavat toisen mielipiteen hoitoon, mitä ovat terveyskeskuksessa saaneet. Miksi yhtäkkiä olen muka yhtään luotettavampi privaatissa kuin tk:ssa työskennellessä? Ihmiset eivät ehkä tajua, että suuri osa lääkäreistä tekee molempia, privaattia ja julkista. Itse tein jossain vaiheessa pelkkää privaattia, mutta palasin tk-työhön, koska privaatissa tulee harvoin vastaan "oikeasti sairaita" potilaita (ainakaan yleislääkärin vastaanotolla) ja koin ammattitaitoni huononevan, jos en tee myös terveyskeskustyötä ja päivystä.

Sitäkään porukka ei ilmeisesti tajua, että kuka vain voi mennä pitämään yksityisvastaanottoa (myös siellä puolella on kova pula lääkäreistä). Itse pitäisin jopa monia tk-kollegoitani paljon pätevämpinä ja huolellisempina lääkäreinä kuin privaatissa työskenteleviä kollegoita. Tiedän useamman privaattilääkärin, joka tekee työtä ihan täysin rahankiilto silmissä ja moraali ei aina ole ihan parhaasta päästä. Tk:ssa en sen sijaan yhtäkään. Siellä lääkärit ovat yleensä ihan puhtaassa kutsumustyössä ja haluavat oikeasti auttaa ihmisiä. Tk:sta on niin helppo lähteä privaattupuolelle tienaamaan helppoa rahaa (itsekin tienaan privaatissa yli tuplasti sen minkä tk:ssa), mutta onneksi kaikki eivät lähde. He ansaitsevat kunnoitusta, koska terveyskeskuslääkärin työ on varmasti yksi haastavimmista mitä lääkärin voi tehdä, koska osaamisen pitää olla niin laaja-alaista.

Itseäni naurattaa, kun maallikot ajattelevat joidenkin joutuvan tk-lääkäriksi, koska eivät muualle pääse. Tosiasiassa lääkäri voi mennä erikoistumaan ihan mille alalle haluaa. Itsekin erikoistun aluksi operatiiviseen alaan, mutta koin työn liian suppeaksi, että olisin jaksanut tehdä sitä koko loppuelämääni. Siksi lähdin yleislääkäriksi.

Sama lääkäri käyttäytyy yksityisesti toisin, koska tajuaa että tökerö käytös ja hutilointi ei tuo rahaa. Julkisella saa rellestää mielin määrin, koska rahaa tulee silti.

Periaatteessa totta, ehkä käytös monella privaatissa "asiakaspalveliamaisempaa" kuin tk:ssa, koska asiakkaat pitää houkutella tulemaan vielä takaisinkin vastaanotolle --> rahaa. Tk:ssa ei asiakkaista ole pulaa. Mutta tk:een todella harva lääkäri oikeasti menee rahan takia, koska siellä yksinkertaisesti tienaa todella paljon huonommin. Varmasti niitäkin lääkäreitä on, mutta hyvin harvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yleislääkäri ja työskentelen osittain privaatissa ja osittain terveyskeskuksessa. Monet privaattiin tulevat asiakkaat haukkuvat terveyskeskuslääkäreitä ja jotkut jopa haluavat toisen mielipiteen hoitoon, mitä ovat terveyskeskuksessa saaneet. Miksi yhtäkkiä olen muka yhtään luotettavampi privaatissa kuin tk:ssa työskennellessä? Ihmiset eivät ehkä tajua, että suuri osa lääkäreistä tekee molempia, privaattia ja julkista. Itse tein jossain vaiheessa pelkkää privaattia, mutta palasin tk-työhön, koska privaatissa tulee harvoin vastaan "oikeasti sairaita" potilaita (ainakaan yleislääkärin vastaanotolla) ja koin ammattitaitoni huononevan, jos en tee myös terveyskeskustyötä ja päivystä.

Sitäkään porukka ei ilmeisesti tajua, että kuka vain voi mennä pitämään yksityisvastaanottoa (myös siellä puolella on kova pula lääkäreistä). Itse pitäisin jopa monia tk-kollegoitani paljon pätevämpinä ja huolellisempina lääkäreinä kuin privaatissa työskenteleviä kollegoita. Tiedän useamman privaattilääkärin, joka tekee työtä ihan täysin rahankiilto silmissä ja moraali ei aina ole ihan parhaasta päästä. Tk:ssa en sen sijaan yhtäkään. Siellä lääkärit ovat yleensä ihan puhtaassa kutsumustyössä ja haluavat oikeasti auttaa ihmisiä. Tk:sta on niin helppo lähteä privaattupuolelle tienaamaan helppoa rahaa (itsekin tienaan privaatissa yli tuplasti sen minkä tk:ssa), mutta onneksi kaikki eivät lähde. He ansaitsevat kunnoitusta, koska terveyskeskuslääkärin työ on varmasti yksi haastavimmista mitä lääkärin voi tehdä, koska osaamisen pitää olla niin laaja-alaista.

Itseäni naurattaa, kun maallikot ajattelevat joidenkin joutuvan tk-lääkäriksi, koska eivät muualle pääse. Tosiasiassa lääkäri voi mennä erikoistumaan ihan mille alalle haluaa. Itsekin erikoistun aluksi operatiiviseen alaan, mutta koin työn liian suppeaksi, että olisin jaksanut tehdä sitä koko loppuelämääni. Siksi lähdin yleislääkäriksi.

Sama lääkäri käyttäytyy yksityisesti toisin, koska tajuaa että tökerö käytös ja hutilointi ei tuo rahaa. Julkisella saa rellestää mielin määrin, koska rahaa tulee silti.

Periaatteessa totta, ehkä käytös monella privaatissa "asiakaspalveliamaisempaa" kuin tk:ssa, koska asiakkaat pitää houkutella tulemaan vielä takaisinkin vastaanotolle --> rahaa. Tk:ssa ei asiakkaista ole pulaa. Mutta tk:een todella harva lääkäri oikeasti menee rahan takia, koska siellä yksinkertaisesti tienaa todella paljon huonommin. Varmasti niitäkin lääkäreitä on, mutta hyvin harvassa.

No se tk-työ on sellainen perusta. Helppoa rahaa. 

Paikallisessa terveyskeskuksessa osaaminen tuntuu rajoittuvan tulehtuneisiin korviin ja murtuneisiin ranteisiin, mielummin menee yksityiselle ja syö loppukuun nuudeleita.

Monenlaista diagnoosia on tullut, mutta hoito on aina sama. 2pv saikkua ja buranaa. Ihan joka tautiin ja tapaturmaan.

lumenhiutale kirjoitti:

"Potilas tuotu ambulanssilla kovin kivuliaana,  ollut aiemminkin vastaavan oirehdinnan vuoksi tutkittavana tk:n puolella 11.4 sekä  päivystyksessä omalla kyydillä saattajan kanssa    1.5. Tuolloin katsottu tulehdusarvot jotka  normaalit ja otettu sydänfilmi joka sekin oli oikein hyvä...."

Tuohon tyyliin, ei nyt sanatarkasti eikä päivämäärätkään ole oikein mutta  ymmärtänette pointin, lukee tätini miehen Omakannassa. Mies tekee nyt kuolemaa, syöpään. Omakannassa EI lue että  lääkäri oli käskenyt lähteä lenkille  ja määrännyt närästyslääkettä. Tätini kokee Epikriisin olevan kaunisteltu ja että hyvää hoitoa tuli vasta, kun ambulanssi haki kalman kalpean sekä   puolitajuttoman miehen keskellä yötä kotoaan.

Haluaisin tässä sanoa, että  60v  ylipainoinen potilas ei ilmeisesti ole hoidon arvoinen mutta Janitan tapaus osoittaa ettei nuoreus ja kauneuskaan pelasta. Mikä sitten on syynä, resurssipula vai puhdas välinpitämättömyys? Että jos vaiva ei heti ole nähtävissä ja diagnosoitavissa niin ei lähdetä tutkimaankaan?!!

On pakoiltu oikeasti vastuuta, kun laissa säädettyjä kirjauksia annetuista ohjeista ei ole tehty.

Tuossa ilmenee harvinaisen selväsanaisesti, että potilas on terveydenhuollolle välttämätön paha, jos hoitolinjaus ei ole ilmeinen. Syöpä lääkäreiden mukaan tulee jossain vaiheessa melkein jokaiselle, joten kun se ei perus hoitajalle ole selvä, on aivan hyvä, että se ja sen kiireellisyys huomataan vasta pitkien närästyskokeilujen jälkeen. Todellisuus on, että vaikka ensin joutuu käymään useammin saadakseen selville kalliisti hoidettava vaiva, terveydenhoitoyksikkö lopulta säästää, kun syöpä todetaan edenneessä vaiheessa. Jotkut yksittäiset lääkärit yrittävät kaikesta moitteesta huolimatta löytää nämä vakavammat vaivat nopeammin vaikka osoitettu aika ei meinaa riittää. Suuri osa vain alistuu kuntayhtymän asettamiin säästöpaineisiin, eikä kokemattomat hoitajat edes tiedosta toimintansa ohjaavan kustannuksia alaspäin potilaiden poistuessa nopeammin hoitoketjusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut edes lääkäriaikaa, hoitaja ilmoitti puhelimessa että "perusflunssa" ja suositteli höyryhengitystä. Pari tuntia ja yksityisen kautta sairaalaan, viikko osastolla keuhkokuumeessa. En käytä enää tk-"palveluja", työterveys on onneksi nyt ja yksityinen tarvittaessa.

Kai teit valiksen sinne terkkariin ja kerroit asiasta?

Mikään ei muutu jos näistä ei oikeasti tehdä valitusta! Näitä ei saa jättää vain av-palstan kommenteiksi vaan viedä asia eteenpäin.

Mikään ei muutu vaikka valittaisi. Kääntäisivät tuonkin niin, että potilas sairastui keuhkokuumeeseen vasta puhelun jälkeen.

Kollegiaalisuus. Jos lääkäri ei ole kirjannut keuhkokuumetta aikaisemmin, sitä ei ole todettu ennen. Kollegaa ei lähdetä tuomitsemaan, kun on tutkittu, kirjattu käynnit, mutta kollegiaalisuuden takia ei mitään ei jälkikäteen tiedetä, ellei kollegalta löydy kirjausta sellaisesta tiedosta. Vaikka alkuun on opetettu todennäköisyyksien käyttö, jälkikäteen virheisiin sitä ei taannehtavasti arvioida todennäköisyyksien valossa. Turvaudutaan ratkaisussa siihen, että kollega voi alle viiden prosentin todennäköisyydellä olla oikeassa, vaikka alle viiden prosentin vaaraa ei olisi ohjattu syvempiin tutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

lumenhiutale kirjoitti:

"Potilas tuotu ambulanssilla kovin kivuliaana,  ollut aiemminkin vastaavan oirehdinnan vuoksi tutkittavana tk:n puolella 11.4 sekä  päivystyksessä omalla kyydillä saattajan kanssa    1.5. Tuolloin katsottu tulehdusarvot jotka  normaalit ja otettu sydänfilmi joka sekin oli oikein hyvä...."

Tuohon tyyliin, ei nyt sanatarkasti eikä päivämäärätkään ole oikein mutta  ymmärtänette pointin, lukee tätini miehen Omakannassa. Mies tekee nyt kuolemaa, syöpään. Omakannassa EI lue että  lääkäri oli käskenyt lähteä lenkille  ja määrännyt närästyslääkettä. Tätini kokee Epikriisin olevan kaunisteltu ja että hyvää hoitoa tuli vasta, kun ambulanssi haki kalman kalpean sekä   puolitajuttoman miehen keskellä yötä kotoaan.

Haluaisin tässä sanoa, että  60v  ylipainoinen potilas ei ilmeisesti ole hoidon arvoinen mutta Janitan tapaus osoittaa ettei nuoreus ja kauneuskaan pelasta. Mikä sitten on syynä, resurssipula vai puhdas välinpitämättömyys? Että jos vaiva ei heti ole nähtävissä ja diagnosoitavissa niin ei lähdetä tutkimaankaan?!!

On pakoiltu oikeasti vastuuta, kun laissa säädettyjä kirjauksia annetuista ohjeista ei ole tehty.

Tuossa ilmenee harvinaisen selväsanaisesti, että potilas on terveydenhuollolle välttämätön paha, jos hoitolinjaus ei ole ilmeinen. Syöpä lääkäreiden mukaan tulee jossain vaiheessa melkein jokaiselle, joten kun se ei perus hoitajalle ole selvä, on aivan hyvä, että se ja sen kiireellisyys huomataan vasta pitkien närästyskokeilujen jälkeen. Todellisuus on, että vaikka ensin joutuu käymään useammin saadakseen selville kalliisti hoidettava vaiva, terveydenhoitoyksikkö lopulta säästää, kun syöpä todetaan edenneessä vaiheessa. Jotkut yksittäiset lääkärit yrittävät kaikesta moitteesta huolimatta löytää nämä vakavammat vaivat nopeammin vaikka osoitettu aika ei meinaa riittää. Suuri osa vain alistuu kuntayhtymän asettamiin säästöpaineisiin, eikä kokemattomat hoitajat edes tiedosta toimintansa ohjaavan kustannuksia alaspäin potilaiden poistuessa nopeammin hoitoketjusta.

Lääkäreitä kommentoimassa, eikä yhtään tule alapeikkuja, yläpeukkuja sen sijaan. Taisi arvio osua aika täsmällisesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun syyksi epäillään lihavuutta, ei tarkoitus ole haukkua lihavia, mutta kun vastaan on tullut satoja potilaita, ei voi olla huomaamatta kuinka liikahavuus on se suurin syy monisairauksille.

Kylläpäs täällä taas haukutaan lihavia. Oikein lempiaihe menossa ja niin monta yläpeukuttaa. Ette simppelit ottaneet huomioon että sinne lääkäriin mennään myös akuuteissa asioissa, tapaturmissa äkillisissä sairastumisissa. Olette siis sitä mieltä että jos lihavalla on aivoverenvuoto, paha allerginen reaktio tai keuhkokuume häntä ei tulisi hoitaa koska lihava? Vittu mitä porukkaa taas..

Kohdallasi lihavuus myös vaikeuttaa luetun ymmärtämistä ja saa käsittämään kaiken väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut edes lääkäriaikaa, hoitaja ilmoitti puhelimessa että "perusflunssa" ja suositteli höyryhengitystä. Pari tuntia ja yksityisen kautta sairaalaan, viikko osastolla keuhkokuumeessa. En käytä enää tk-"palveluja", työterveys on onneksi nyt ja yksityinen tarvittaessa.

Kai teit valiksen sinne terkkariin ja kerroit asiasta?

Mikään ei muutu jos näistä ei oikeasti tehdä valitusta! Näitä ei saa jättää vain av-palstan kommenteiksi vaan viedä asia eteenpäin.

Mikään ei muutu vaikka valittaisi. Kääntäisivät tuonkin niin, että potilas sairastui keuhkokuumeeseen vasta puhelun jälkeen.

Kollegiaalisuus. Jos lääkäri ei ole kirjannut keuhkokuumetta aikaisemmin, sitä ei ole todettu ennen. Kollegaa ei lähdetä tuomitsemaan, kun on tutkittu, kirjattu käynnit, mutta kollegiaalisuuden takia ei mitään ei jälkikäteen tiedetä, ellei kollegalta löydy kirjausta sellaisesta tiedosta. Vaikka alkuun on opetettu todennäköisyyksien käyttö, jälkikäteen virheisiin sitä ei taannehtavasti arvioida todennäköisyyksien valossa. Turvaudutaan ratkaisussa siihen, että kollega voi alle viiden prosentin todennäköisyydellä olla oikeassa, vaikka alle viiden prosentin vaaraa ei olisi ohjattu syvempiin tutkimuksiin.

Suomessa lääkärit on ne joilla on suurin tuomiovalta. Ihmisten terveyttä tai hyvinvointia ei tutkita, jotta ei selviäisi riittävä todennäköisyys tutkia enemmän ja hoitaa kalliisti. Lääkärit tuomitsevat tutkimatta joillain kymmenien prosenttien todennäköisyyksillä pitkäaikaisiin vaivoihin, komplikoitumisiin ja joskus kuolemaankin arvaten halvimman hoitolinjan vaikka olisi aihetta epäillä. Tutkimatta ei tiedetä ja ei tehdä virheitä, elämä korjaa loput.

Oikeudenkäynnissä pätee vanha sanonta, että jos sadassa tuomitussa voi olla yksikin syytön, on parempi jättää syytön tuomitsematta. Kun syyllisyys ei ole varma, tuomittu vapautetaan.

Molemmissä tilanteissa kuntayhtymä pärjää, mutta oikeuslaitos maksaa jos tutkitaan. Lääkärillä on aina vähintään mahdollisuus, että sairautta ei kerrotuilla oireilla olisi ollut. Potilas jää tilastoihin, mutta kuntayhtymälle ei seuraa sanktioita tuomiosta.