Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan myyjä ei tiennyt missä hyllyssä on patterit.

Pesukoneen korjaaja ei osannut korjata sitä vaikka yritti laskuttaa käynnistä, kehotti ostamaan uuden, toinen korjaaja osasi korjata kyllä.

Sain kypsän pihvin vaikka tilasin mediumin.

Taksi odotti väärän talon edessä, me asutaan xpolku 6 kun auto oli xtie 6 edessä.

Palvelunumeroon soittaessani äitini puolesta ei minua osattu yhdistää oikeaan numeroon.

Tässä jouluviikkona tapahtuneiden ”ammattilaisten” mokia. Ehkä kyseessä ovat kouluttamattomammat tyypit mutta työtehtävät varsin yksinkertaisia verrattuna ihmiseen joka on hoidettavana. Silti pihvinsä saa kyllä useimmin väärin tehtynä

kun olen kokenut lääkärin tai sairaanhoitajan mokia. Pihvin tilaan myös jopa harvemmin kuin käyn lääkärissä/hoitajalla.

 Nämä on vissiin vähän eri tason virheitä kuin kuolemaan johtanut (hoito)virhe.

Etkö todella ymmärrä eroa? Taidat olla yksi näistä virheiden tekijöistä.

Kaikissa ammateissa tapahtuu virheitä ja myös lääkärit ovat ihmisiä. Suomessa hoitovirheitä sattuu todella vähän maailmanlaajuisesti vertaillen. Terveyskeskuslääkärien virheet eivät useimmiten ole mitään varsinaisia hoitovirheitä, vaikka jonkinasteinen virhearvio kävisikin. Lisäksi virhe on usein niin pieni ettei sillä ole juuri merkitystä, vaikka mielipahaa aiheuttaisikin. Terveyskeskuslääkäri tekee päätöksensä käytettävissään olevien tietojen pohjalta, eli potilaan antamien esitietojen pohjalta ja oman tutkimuksensa pohjalta, tarvittaessa labrakokeita ja röntgeniä hyödyntäen, joskus jossain terveyskeskuksessa saa ultraäänitutkimuksenkin, mutta tietokonetomografia ja magneetti on vain erikoissairaanhoidon käytössä. Tärkeintä terveyskeskuslääkärin työssä on osata erottaa ne potilaat, jotka tarvitsevat erikoissairaanhoitoa, terveyskeskuslääkäri toimii tässä eräänlaisena portinvartijana ja seulojana, terveydenhuollon kallein väline on lääkärin kynä, lääkärin allekirjoitus lähetteeseen on yksittäisistä hoitotoimenpiteistä kaikkein kallein, koska lähete johtaa suuriin kustannuksiin erikoissairaanhoidon kautta, kaikkia ei voida lähettää tietenkään vaan pitää osata seuloa ne, jotka tarvitsevat ja hyötyvät erikoissairaanhoidosta.

Lääkärissä käydään jatkuvasti aina vain entistä herkemmin ja entistä lievempien vaivojen takia, sellaisista vaivoista jotka paranevat itsestään ja joihin ei ole kummempaa hoitoa, toki oireita lievittävää lääkettä usein löytyy, mutta ilman reseptiäkin. Lisäksi samoista vaivoista jotka on tutkittu perusteellisesti ja joihin on aivan käypä hoito määrätty käydään uudestaan jopa kymmeniä kertoja, jos vaiva on sellainen että se ei parane kokonaan ja jota ei kuitenkaan leikata kuten nyt vaikka selkäkivut selän kulumaan takia tai nivelkivut nivelrikon takia. Tai krooniset vatsavaivat vaikka ärtyvän suolen takia. Vaikka ärtyvän suoli olisi todettu ja vatsa erikoissairaanhoidossa perusteellisesti tutkittu, tähystetty moneen kertaan niin jopa 5 kertaa enemmän terveydenhuoltopalvelujen käyttöä vaiva turhaan aiheuttaa, vaiva on diagnosoitu, hoito määrätty, silti rampataan saman vatsavaivan takia pari kolme kertaa vuodessa lääkärissä jatkuvasti. Jne. Pitää osata seuloa ne oikeasti sairaat joukosta ja se useimmiten onnistuukin, ei aina, koska kun potilaskontakteja on yli tuhatkin vuodessa niin ihmiselle käy joskus niin että yksi tuhannesta menee pieleen. Hoitovirhe se ei ole, yleensä lopputulos olisi ollut sama vaikka olisi heti lähetetty eikä seuraavan kontaktin yhteydessä ja yleensä lääkäri aina kirjaakin että tarvittaessa uusi yhteys jos ei parane tai pahenee ja silloin on oikeat jatko-ohjeet annettu ja selusta turvattu. Varsinaisen hoitovirheen osalta päätöksen tekee Valvira kantelun pohjalta, se on toimivaltainen viranomainen arvioimaan onko virhettä tapahtunut vai ei, eikä potilas itse oman mutu-tuntumansa pohjalta arvioi onko virhettä tapahtunut vaiko ei.

Suomessa sattuu paljon hoitovirheitä. Niitä ei vaan ilmoitella minnekään, koska se ei kannata mitään. Minä olen kannellut yhdestä mutta niitä on minullekin sattunut jo viisi.

No jos niitä virheitä kerran koko ajan sattuu, niin kannattaisi kuitenkin ilmoitella, vaikkei siitä lääkärille mitään seuraisikaan. Sillä saataisiin sitten tilastot kuntoon ja asiaan kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja virheiden tulva saataisiin ehkä jopa jonakin päivänä loppumaan.

Suomessa terveydenhuollon resurssit on niin vähissä, että nykyään käytetään hoitajia arvioimaan tarvetta lääkärille ja on jo jouduttu päätöksillä ja rajoituksilla ohjaamaan, ettei harjoittelevia kandeja käytetä varsinaisena lääkärityövoimana. Tuollaisia ratkaisuja joissa on jätetty ostotyövoimana käytettyjä keikka kandeja hoitamaan ja lähettämään oikeasti eteenpäin ilman oikean lääkärin koulutukseen kuuluvaa ohjausta on tehty nimenomaan niitä keikka kandeja palkanneiden lääkäreiden toimesta. Ei ole varmistettu, että ohjaaavat lääkärit riittävät. Nyt samaa terveydenhuoltoa johtavat lääkärit käytännössä asettavat ensin päivystyksen sihteereitä seulomaan potilaista hoitajille, jotka osatessaan ohjaavat oikeasti lääkärinhoitoa tarvitsevat lääkärille.

Kun hoitoon ei tosiasiallisesti pääse hoitoresurssien puuttuessa ei hoitovirheitäkään pääse syntymään. Syöpä- ja muut diagnoosit vaan viivästyvät, kun lääkärin tarpeessa oleva virtsatuledus kierteessä oleva ohjataan hoitajalle, joka määrää vuoroin antibioottia ja estolääkettä rutiininomaisesti, kunnes CRP kohoaa munuaisaltaan tulehduksen johdosta ja polas pääyy osastolle tiputukseen muutamaksi viikoksi ja lääkär huomaa, ettei antibiootti ole ollut oikein, hoitaja on kuitenkin toiminut oikein koska ei ole ollut valtuuksia päättää kovemmasta antibiootista. Kun hoitaja ei voi diagnosoida ja potilas on lääkkeet saatuaan mennyt hoitamaan itseään annettujen ohjeiden mukaan osaamatta vaatia pääsyä lääkärille, ei ole syntynyt virhettä vaan vain viive oikeaan hoitoon ohjauksessa.

Valituksia tehdään, mutta niiden tehtailu on turhaa, koska se ei korjaa organisaation perus rakenteen ongelmia. Hoito-organisaation ongelmat on tiedossa ja niitä on jo yrittänyt korjata kolme hallitusta, eikä sote-uudistusta ole vieläkään saatu maaliin. Todellisudessa virheet rakenteessa väktettäisiin, kun nämä johtavat lääkärit vaikka itse seuloisivat ketä ohjataan hoitajalle ja lääkärille. Siihen he eivät taida uskaltautua, kun vastuu seulomisen jälkeen olisi heillä itsellään ja lääkärin virheohjaus olisi hoitovirhe.

Nykyorganisaatio on vain johavien lääkärien vastuunpakoilu organisaatio. Ei oikeaan hoitoon ohjaus koskaan kuulu sihteerille, mutta sillä johtavat lääkärit väkttyvät syytteistä, koska tutkimatta potilaita he eivät kykenisi aivan varmasti aina ohjaamaan oikeaan hoitoon. Jos lääkäri tekisi ohjauksen tutkimatta, virheitä syntyisi silloinkin, nyt kun sihteerit puhelinvaihteissa antavat hoito-ohjeita tai ohjaavat väärin virhe on vain useammin ja syy on, kun potilas ei hakeudu (Eli ei ymmärrä vaatia) ajoissa lääkäriin.

Monilta virheiltä ja ongelmiltakin vältyttäisiin erikoissairaanhoidossa, kun sairaalat oikeasti pyörisi kolmessa vuorossa. Nyt ilta- ja yövuoroa hoidetaan ”päivystyksenä”, eli jatkettuna työpäivänä. Missään muualla ei ylipitkiä päiviä sallita työsuojelun ja työn laadun heikkenemisen vuoksi. Sitä tutkineiden ammattikunnan oma ammattiliitto kuitenkin pitää kiinni vaatimuksesta lääkärien virka-ajoista ja hyväksyy vain vaaralliset ylipitkät päivystykset.

Teollisuudessa kilpailukyky ja toiminnan jatkuvuus edellyttää, että tilat ovat kolmessa vuorossa käytössä. Meillä yliopistosairaalat vain kauhistelevat kuinka kalliita tilavuokrat ja laitteet on, suurin osa terveydenhuollon kuluista on tiloissa ja laitteissa. Samalla suurin osa parhaista laitteista ja tiloista on vain yhdessä vuorossa käytössä, tyhjillään illalla ja yöllä vaikka potilasjonot mahdollistaisi käytön kolmessa vuorossa. Silloin virka-aikaan ei kaikille täysin ammattitaitoisille, kokeneille lääkäreille jotka suorittavat erikoistumistaan riitä tiloja ja heidän resurssit on joutokäynnillä, koska päivävuorossa tilat loppuu.

Terveyden huolto on aivan järjettömällä mallilla, kun maksetaan verovaroista päivävuoroon ammattitaitoisia lääkäreitä joille ei ole tiloja kuin vuorotellen ja samalla maksetaan hurjia summia, kun suurin osa tiloista on 60% ajasta tyhjillään. Nyt vielä Helsinki korotti näidenkin lääkäreiden palkkoja jotka erikoistumisopintojensa osana voisivat tehdä oikeaa työtä ja saada kokemusta, mutta päivävuoron tilat puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihasreuma oli "iän mukanaan tuomaa kremppaa". Vaikka ihminen ei saanut vaatteita kivuiltaan puettua/riisuttua, niin tähän "kremppaan" annettiin ohjeeksi jatkaa buranan syöntiä (jota ihminen oli syönyt jo kuukausitolkulla ilman merkittävämpää apua).

Lihasreuma on keksitty diagnoosi jotta epämääräisiä lihaskipuja valittelevat ja vastaanotolla ravaavat saisivat rauhan kun on viimeinkin löydetty oikea diagnoosi.

Alapeukuttajat

a.luulevat että lihasreuma on sama kuin polymyalgia reumatica mikä on oikea sairaus

b.ovat näitä fibromyalgikkoja, vuosituhannen vaihteen muotisairauteen takertuneita

Keksitty diagnoosi on siis tämä fibromyalgia.

Kaikille sairauksille on aikanaan keksitty diagnoosinimi. Vaikka sille polymyalgia reumaticalle.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit itsessään ei ole minun kohdalla mitään typerää tehneet. Mutta ne ihmiset jotka päättää antaavatko ajan lääkäriin ovat.

Itse käyn lääkärillä vain pakosta, en koskaan mene huvikseen, varuilta tai ensiksi kokeilematta montaa muuta konstia. Kerran olin sairastanut perusflunssan joka meni ohi mutta viikon päästä tuli todella rajuna takaisin. 2 viikkoa hoidin flunssaa itse ja se tuntui vain pahenevan joten otin yhteyttä terkkariin. Hyvä ettei luuria lyöty korvaan kun aikuinen soittaa flunssan takia! Odotin viikon, kuume yli 40 astetta koko ajan, ei laske lääkkeellä, keuhkot aivan tukossa (astma perussairaitena), hoidin 3 alle 5 vuotiasta lasta kotona, en ollut edes tajuissani välillä. Soitin taas eikä edelleenkään aikaa lääkäriin. Itkin ja pyysin apua, mielenterveystoimisto kuulemma on sitä varten. En muista tuosta ajasta paljon mitään, mies sanoo etten ollut tässä maailmassa, itkin kipuja ja söin valtavasti lääkkeitä. Keuhkot tulessa, poskiontelot tulehtuneena, iho kuumeesta näppylöillä, silmät turvonneet umpeen kun oli kipeänä ja kovassa kuumeessa itkeskellyt paljon.

Sitten yksi aamu mies ei saanut minua kunnolla hereille, vei terveyskeskukseen ja vaati aikaa. Taas luukulla nainen satuili että jos heillä annettaisiin aika jokaiselle aikuiselle joka flunssaa sairastaa niin saisivat olla töissä yötä päivää. Mies oli jankkaamassa ajasta kun ohitseni oli kävellyt lääkäri ja huomannut että en todellakaan ole kunnossa.

Ampparilla laittoivat sairaalaan jossa sitten menikin vielä pari viikkoa, monta sairautta päällekkäin joista pahimpana keuhkokuume. Meni yli puoli vuotta toipua kokonaan kuntoon.

Tästä tehtiin valitus, lääkäri teki itseasiassa itse, en tiedä mitä tapahtui mutta ko nainen ei ole enää ollut ajanvarauksessa töissä.

Tämä tarina nyt on jo pitkälle viety taru. Jos olisikin totta kirjoittajalle ei tullut mieleenkään mennä erikoislääkärille. Ei näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Verikokeessa TSH 4.4, T4V 11, kilpirauhasen vajaatoimintaa suvussa molemmin puolin lähes jokaisella naispuolisella henkilöllä.

"Näillä arvoilla oireesi eivät voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Ehkä kyse on stressistä? Harrastatko kovin paljon liikuntaa?"

Suunnilleen sama kokemus. Ja luonnollisesti verensokeri 6,7 (viiteraja 6,6), niin "kyllä tää verensokeri on selkeästi koholla".

Sain lääkkeestä pahan allergisen reaktion, henki meinasi loppua ja ambulanssissa sain jo ison tujauksen lääkkeitä. Lääkärin diagnoosi oli paniikkihäiriö. En ole kuullutkaan että siinä hengitystiet turpoaa tukkoon niin että meinaa tukehtua.

Mulla on tehty rintojen korjausleikkaus julkisella (asennettu implantit. Menin parin vuoden päästä lääkäriin henhitysvaikeuksien vuoksi, koska sattui hengittää ja kipu oli rinnassa pistävää, kuin puukolla olisi lyöty. Kerroin implanteista ja diagnoosina oli kylkiluiden rustojen tulehdus :D . Kipu hieman hellitti särkylääkkeellä, mutta sain pari vuotta taistella, että pääsin plastiikkakirurgille ja uuteen leikkaukseen ja kyseessä oli oikeasti toisen rinnan implantin puhkeaminen ja silikoonin valuminen kehoon.

Revähtänyt polvi olikin eturistisiteen repeämä. Polvi taittui selvästi taaksepäin lääkärin palpoidessa sitä, ja kerroin myös kovasta poksahduksesta ja polven pettämisestä kävellessä. Pitää jatkossa muistaa myös ulista tuskaansa. Onneksi pääsin parissa viikossa erikoislääkärin juttusille.

Sovitetaanko diagnoosiksi ensin lievin mahdollinen? Ihan kuin palikkatestissä runnottaisiin neliön muotoinen palikka pyöreään reikään.

Minulle ongelmana on lähinnä ollut lääkäriin pääsy. Lähihoitajan mielestä ei voi olla influenssan jälkitautina keuhkokuume, koska ei ole ollut influenssaa kun kuumetta oli enimillään vain 38,5. Mitäpä siitä että minulla ei KOSKAAN nouse kuume ja otin tietysti lääkettä, josta huolimatta se nousi noin korkeaksi. Tai siitä, että miehelläni oli juuri ennen minua täysin kuumeeton inlfuenssa, jonka diagnosoi työterveyslääkäri, jolla hänelläkin täysin kuumeeton.

Kun lopulta yskin niin että oksensin ja laskin alleni samaan aikaan, minun armollisesti sallittiin nähdä lääkäriä. Keuhkokuumehan se, meni viisi päivää että ab:t alkoi vaikuttaa yhtään.

-----

Toinen tarina hoitoon pääsyn vaikeudesta: olin työttömän terveystarkastuksessa ja yritin saada terveydenhoitajalta lääkäriaikaa. Se vaan jankutti jankuttamasta päästyään, että "kun ei tämä käy päinsä kun sulla on se hoitosuhde psykiatrian polille". Jankuti jankuti vaan, että et voi päästä täällä lääkäriin kun on se hoitosuhde.

Sitten sillä syttyi lamppu päässä: "Ai, siis tahdot siis somaattisten syiden takia lääkäriin?" Kyllä vaan, olen tässä sinulle somaattisia vaivojani selittänyt kymmenen minuuttia. Mielenterveysongelmat eivät valitettavasti tee immuuniksi muille sairauksille.

Pahinta on, että sitä lääkärille pääsyä valvovat jotkut täysin heikkolahjaiset tyypit. Minulla oli papa-seulonnassa muutoksia, ja tuloskirjeessä sanottiin että uusi testi pitää ottaa vuoden päästä. Soitin sitten tk:n ajanvaraukseen kysyäkseni miten menetellään. Siellä vastasi joku ilmeisen vähämielinen hempukka joka a) ei tiennyt heidän protokollaansa näissä tapauksissa, b) ei osannut sitä selvittää ja c) ilmeisesti ei edes tiennyt mikä papa-koe on, koska se kysyi: "Mahtaako meidän lääkäri osata sellaisen ottaa?"

Tuollainen sitten arvioi mahtaako potilaalla olla lorvikatarri vai aneurysma puhjennut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan myyjä ei tiennyt missä hyllyssä on patterit.

Pesukoneen korjaaja ei osannut korjata sitä vaikka yritti laskuttaa käynnistä, kehotti ostamaan uuden, toinen korjaaja osasi korjata kyllä.

Sain kypsän pihvin vaikka tilasin mediumin.

Taksi odotti väärän talon edessä, me asutaan xpolku 6 kun auto oli xtie 6 edessä.

Palvelunumeroon soittaessani äitini puolesta ei minua osattu yhdistää oikeaan numeroon.

Tässä jouluviikkona tapahtuneiden ”ammattilaisten” mokia. Ehkä kyseessä ovat kouluttamattomammat tyypit mutta työtehtävät varsin yksinkertaisia verrattuna ihmiseen joka on hoidettavana. Silti pihvinsä saa kyllä useimmin väärin tehtynä

kun olen kokenut lääkärin tai sairaanhoitajan mokia. Pihvin tilaan myös jopa harvemmin kuin käyn lääkärissä/hoitajalla.

 Nämä on vissiin vähän eri tason virheitä kuin kuolemaan johtanut (hoito)virhe.

Etkö todella ymmärrä eroa? Taidat olla yksi näistä virheiden tekijöistä.

En ole. Minut on vaan kaksi kertaa käännytetty kuoleman portilta. sankareina osaava tk-lääkäri (lapsena aivokalvontulehdus) ja sairaalassa lääkäri pelastanut minut synnytykseni jälkeen vuotavan kohdun suonet tukkimalla. Näistä vaan ei av:lla kukaan halua ketjuja tehdä. Kertoo niin paljon tästä yhteiskunnasta ja suomalaisista, vain virheet ja kohut kiinnostaa.

Mutta voithan sinä tehdä halutessasi ketjun "luetellaan tapauksia joissa lääkäri pelasti hengen". Kyllä se varmasti kiinnostaa myös. Valitettavasti nämä tk-lääkärien hutidiagnoosit kiinnostavat niin ikään, koska ihmishengistä ja terveydestä on edelleen kyse, ei kai niitä voi maton allekaan lakaista. Kun nämä virheet ja mokat tuodaan esille, voi olla että joku saa paremman avun jossain toisessa tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan myyjä ei tiennyt missä hyllyssä on patterit.

Pesukoneen korjaaja ei osannut korjata sitä vaikka yritti laskuttaa käynnistä, kehotti ostamaan uuden, toinen korjaaja osasi korjata kyllä.

Sain kypsän pihvin vaikka tilasin mediumin.

Taksi odotti väärän talon edessä, me asutaan xpolku 6 kun auto oli xtie 6 edessä.

Palvelunumeroon soittaessani äitini puolesta ei minua osattu yhdistää oikeaan numeroon.

Tässä jouluviikkona tapahtuneiden ”ammattilaisten” mokia. Ehkä kyseessä ovat kouluttamattomammat tyypit mutta työtehtävät varsin yksinkertaisia verrattuna ihmiseen joka on hoidettavana. Silti pihvinsä saa kyllä useimmin väärin tehtynä

kun olen kokenut lääkärin tai sairaanhoitajan mokia. Pihvin tilaan myös jopa harvemmin kuin käyn lääkärissä/hoitajalla.

 Nämä on vissiin vähän eri tason virheitä kuin kuolemaan johtanut (hoito)virhe.

Etkö todella ymmärrä eroa? Taidat olla yksi näistä virheiden tekijöistä.

Kaikissa ammateissa tapahtuu virheitä ja myös lääkärit ovat ihmisiä. Suomessa hoitovirheitä sattuu todella vähän maailmanlaajuisesti vertaillen. Terveyskeskuslääkärien virheet eivät useimmiten ole mitään varsinaisia hoitovirheitä, vaikka jonkinasteinen virhearvio kävisikin. Lisäksi virhe on usein niin pieni ettei sillä ole juuri merkitystä, vaikka mielipahaa aiheuttaisikin. Terveyskeskuslääkäri tekee päätöksensä käytettävissään olevien tietojen pohjalta, eli potilaan antamien esitietojen pohjalta ja oman tutkimuksensa pohjalta, tarvittaessa labrakokeita ja röntgeniä hyödyntäen, joskus jossain terveyskeskuksessa saa ultraäänitutkimuksenkin, mutta tietokonetomografia ja magneetti on vain erikoissairaanhoidon käytössä. Tärkeintä terveyskeskuslääkärin työssä on osata erottaa ne potilaat, jotka tarvitsevat erikoissairaanhoitoa, terveyskeskuslääkäri toimii tässä eräänlaisena portinvartijana ja seulojana, terveydenhuollon kallein väline on lääkärin kynä, lääkärin allekirjoitus lähetteeseen on yksittäisistä hoitotoimenpiteistä kaikkein kallein, koska lähete johtaa suuriin kustannuksiin erikoissairaanhoidon kautta, kaikkia ei voida lähettää tietenkään vaan pitää osata seuloa ne, jotka tarvitsevat ja hyötyvät erikoissairaanhoidosta.

Lääkärissä käydään jatkuvasti aina vain entistä herkemmin ja entistä lievempien vaivojen takia, sellaisista vaivoista jotka paranevat itsestään ja joihin ei ole kummempaa hoitoa, toki oireita lievittävää lääkettä usein löytyy, mutta ilman reseptiäkin. Lisäksi samoista vaivoista jotka on tutkittu perusteellisesti ja joihin on aivan käypä hoito määrätty käydään uudestaan jopa kymmeniä kertoja, jos vaiva on sellainen että se ei parane kokonaan ja jota ei kuitenkaan leikata kuten nyt vaikka selkäkivut selän kulumaan takia tai nivelkivut nivelrikon takia. Tai krooniset vatsavaivat vaikka ärtyvän suolen takia. Vaikka ärtyvän suoli olisi todettu ja vatsa erikoissairaanhoidossa perusteellisesti tutkittu, tähystetty moneen kertaan niin jopa 5 kertaa enemmän terveydenhuoltopalvelujen käyttöä vaiva turhaan aiheuttaa, vaiva on diagnosoitu, hoito määrätty, silti rampataan saman vatsavaivan takia pari kolme kertaa vuodessa lääkärissä jatkuvasti. Jne. Pitää osata seuloa ne oikeasti sairaat joukosta ja se useimmiten onnistuukin, ei aina, koska kun potilaskontakteja on yli tuhatkin vuodessa niin ihmiselle käy joskus niin että yksi tuhannesta menee pieleen. Hoitovirhe se ei ole, yleensä lopputulos olisi ollut sama vaikka olisi heti lähetetty eikä seuraavan kontaktin yhteydessä ja yleensä lääkäri aina kirjaakin että tarvittaessa uusi yhteys jos ei parane tai pahenee ja silloin on oikeat jatko-ohjeet annettu ja selusta turvattu. Varsinaisen hoitovirheen osalta päätöksen tekee Valvira kantelun pohjalta, se on toimivaltainen viranomainen arvioimaan onko virhettä tapahtunut vai ei, eikä potilas itse oman mutu-tuntumansa pohjalta arvioi onko virhettä tapahtunut vaiko ei.

Suomessa sattuu paljon hoitovirheitä. Niitä ei vaan ilmoitella minnekään, koska se ei kannata mitään. Minä olen kannellut yhdestä mutta niitä on minullekin sattunut jo viisi.

No jos niitä virheitä kerran koko ajan sattuu, niin kannattaisi kuitenkin ilmoitella, vaikkei siitä lääkärille mitään seuraisikaan. Sillä saataisiin sitten tilastot kuntoon ja asiaan kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja virheiden tulva saataisiin ehkä jopa jonakin päivänä loppumaan.

Suomessa terveydenhuollon resurssit on niin vähissä, että nykyään käytetään hoitajia arvioimaan tarvetta lääkärille ja on jo jouduttu päätöksillä ja rajoituksilla ohjaamaan, ettei harjoittelevia kandeja käytetä varsinaisena lääkärityövoimana. Tuollaisia ratkaisuja joissa on jätetty ostotyövoimana käytettyjä keikka kandeja hoitamaan ja lähettämään oikeasti eteenpäin ilman oikean lääkärin koulutukseen kuuluvaa ohjausta on tehty nimenomaan niitä keikka kandeja palkanneiden lääkäreiden toimesta. Ei ole varmistettu, että ohjaaavat lääkärit riittävät. Nyt samaa terveydenhuoltoa johtavat lääkärit käytännössä asettavat ensin päivystyksen sihteereitä seulomaan potilaista hoitajille, jotka osatessaan ohjaavat oikeasti lääkärinhoitoa tarvitsevat lääkärille.

Kun hoitoon ei tosiasiallisesti pääse hoitoresurssien puuttuessa ei hoitovirheitäkään pääse syntymään. Syöpä- ja muut diagnoosit vaan viivästyvät, kun lääkärin tarpeessa oleva virtsatuledus kierteessä oleva ohjataan hoitajalle, joka määrää vuoroin antibioottia ja estolääkettä rutiininomaisesti, kunnes CRP kohoaa munuaisaltaan tulehduksen johdosta ja polas pääyy osastolle tiputukseen muutamaksi viikoksi ja lääkär huomaa, ettei antibiootti ole ollut oikein, hoitaja on kuitenkin toiminut oikein koska ei ole ollut valtuuksia päättää kovemmasta antibiootista. Kun hoitaja ei voi diagnosoida ja potilas on lääkkeet saatuaan mennyt hoitamaan itseään annettujen ohjeiden mukaan osaamatta vaatia pääsyä lääkärille, ei ole syntynyt virhettä vaan vain viive oikeaan hoitoon ohjauksessa.

Valituksia tehdään, mutta niiden tehtailu on turhaa, koska se ei korjaa organisaation perus rakenteen ongelmia. Hoito-organisaation ongelmat on tiedossa ja niitä on jo yrittänyt korjata kolme hallitusta, eikä sote-uudistusta ole vieläkään saatu maaliin. Todellisudessa virheet rakenteessa väktettäisiin, kun nämä johtavat lääkärit vaikka itse seuloisivat ketä ohjataan hoitajalle ja lääkärille. Siihen he eivät taida uskaltautua, kun vastuu seulomisen jälkeen olisi heillä itsellään ja lääkärin virheohjaus olisi hoitovirhe.

Nykyorganisaatio on vain johavien lääkärien vastuunpakoilu organisaatio. Ei oikeaan hoitoon ohjaus koskaan kuulu sihteerille, mutta sillä johtavat lääkärit väkttyvät syytteistä, koska tutkimatta potilaita he eivät kykenisi aivan varmasti aina ohjaamaan oikeaan hoitoon. Jos lääkäri tekisi ohjauksen tutkimatta, virheitä syntyisi silloinkin, nyt kun sihteerit puhelinvaihteissa antavat hoito-ohjeita tai ohjaavat väärin virhe on vain useammin ja syy on, kun potilas ei hakeudu (Eli ei ymmärrä vaatia) ajoissa lääkäriin.

Monilta virheiltä ja ongelmiltakin vältyttäisiin erikoissairaanhoidossa, kun sairaalat oikeasti pyörisi kolmessa vuorossa. Nyt ilta- ja yövuoroa hoidetaan ”päivystyksenä”, eli jatkettuna työpäivänä. Missään muualla ei ylipitkiä päiviä sallita työsuojelun ja työn laadun heikkenemisen vuoksi. Sitä tutkineiden ammattikunnan oma ammattiliitto kuitenkin pitää kiinni vaatimuksesta lääkärien virka-ajoista ja hyväksyy vain vaaralliset ylipitkät päivystykset.

Teollisuudessa kilpailukyky ja toiminnan jatkuvuus edellyttää, että tilat ovat kolmessa vuorossa käytössä. Meillä yliopistosairaalat vain kauhistelevat kuinka kalliita tilavuokrat ja laitteet on, suurin osa terveydenhuollon kuluista on tiloissa ja laitteissa. Samalla suurin osa parhaista laitteista ja tiloista on vain yhdessä vuorossa käytössä, tyhjillään illalla ja yöllä vaikka potilasjonot mahdollistaisi käytön kolmessa vuorossa. Silloin virka-aikaan ei kaikille täysin ammattitaitoisille, kokeneille lääkäreille jotka suorittavat erikoistumistaan riitä tiloja ja heidän resurssit on joutokäynnillä, koska päivävuorossa tilat loppuu.

Terveyden huolto on aivan järjettömällä mallilla, kun maksetaan verovaroista päivävuoroon ammattitaitoisia lääkäreitä joille ei ole tiloja kuin vuorotellen ja samalla maksetaan hurjia summia, kun suurin osa tiloista on 60% ajasta tyhjillään. Nyt vielä Helsinki korotti näidenkin lääkäreiden palkkoja jotka erikoistumisopintojensa osana voisivat tehdä oikeaa työtä ja saada kokemusta, mutta päivävuoron tilat puuttuu.

Eikös niitä tiloja vuokrata yksityisille toimijoille silloin kun ne eivät ole käytössä? Esimerkkinä leikkaussalit? Samoja ihmisiä niissä voi tietysti olla hommissa. Mitä tapahtui Yrjö Engeström:n ekspansiivisen oppimisen metodille? Eikö sillä pitänyt ratkaista tämäkin ongelma? Vai ajoiko LEAN tämänkin ohi? Ei ihme, jos johtaminen on perseestä ja ihmiset palavat loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Kuka menee flunssan takia lääkäriin?

Naiset. Jotka käyttävät julkisen sektorin terveyspalveluita 10 miljardilla miehiä enemmän vuosittain. 

Paljonko lie rahaa kuluu teidän miesten alkoholihaittojen hoitoon. Nehän on niitä erikoissairaanhoitoa vaativia sairauksia.

Voi kun työllistäisivätkin enemmän lääkäreitä ja vähemmän poliiseja, sosiaaliviranomaisia ja turvakotien henkilökuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan myyjä ei tiennyt missä hyllyssä on patterit.

Pesukoneen korjaaja ei osannut korjata sitä vaikka yritti laskuttaa käynnistä, kehotti ostamaan uuden, toinen korjaaja osasi korjata kyllä.

Sain kypsän pihvin vaikka tilasin mediumin.

Taksi odotti väärän talon edessä, me asutaan xpolku 6 kun auto oli xtie 6 edessä.

Palvelunumeroon soittaessani äitini puolesta ei minua osattu yhdistää oikeaan numeroon.

Tässä jouluviikkona tapahtuneiden ”ammattilaisten” mokia. Ehkä kyseessä ovat kouluttamattomammat tyypit mutta työtehtävät varsin yksinkertaisia verrattuna ihmiseen joka on hoidettavana. Silti pihvinsä saa kyllä useimmin väärin tehtynä

kun olen kokenut lääkärin tai sairaanhoitajan mokia. Pihvin tilaan myös jopa harvemmin kuin käyn lääkärissä/hoitajalla.

 Nämä on vissiin vähän eri tason virheitä kuin kuolemaan johtanut (hoito)virhe.

Etkö todella ymmärrä eroa? Taidat olla yksi näistä virheiden tekijöistä.

Kaikissa ammateissa tapahtuu virheitä ja myös lääkärit ovat ihmisiä. Suomessa hoitovirheitä sattuu todella vähän maailmanlaajuisesti vertaillen. Terveyskeskuslääkärien virheet eivät useimmiten ole mitään varsinaisia hoitovirheitä, vaikka jonkinasteinen virhearvio kävisikin. Lisäksi virhe on usein niin pieni ettei sillä ole juuri merkitystä, vaikka mielipahaa aiheuttaisikin. Terveyskeskuslääkäri tekee päätöksensä käytettävissään olevien tietojen pohjalta, eli potilaan antamien esitietojen pohjalta ja oman tutkimuksensa pohjalta, tarvittaessa labrakokeita ja röntgeniä hyödyntäen, joskus jossain terveyskeskuksessa saa ultraäänitutkimuksenkin, mutta tietokonetomografia ja magneetti on vain erikoissairaanhoidon käytössä. Tärkeintä terveyskeskuslääkärin työssä on osata erottaa ne potilaat, jotka tarvitsevat erikoissairaanhoitoa, terveyskeskuslääkäri toimii tässä eräänlaisena portinvartijana ja seulojana, terveydenhuollon kallein väline on lääkärin kynä, lääkärin allekirjoitus lähetteeseen on yksittäisistä hoitotoimenpiteistä kaikkein kallein, koska lähete johtaa suuriin kustannuksiin erikoissairaanhoidon kautta, kaikkia ei voida lähettää tietenkään vaan pitää osata seuloa ne, jotka tarvitsevat ja hyötyvät erikoissairaanhoidosta.

Lääkärissä käydään jatkuvasti aina vain entistä herkemmin ja entistä lievempien vaivojen takia, sellaisista vaivoista jotka paranevat itsestään ja joihin ei ole kummempaa hoitoa, toki oireita lievittävää lääkettä usein löytyy, mutta ilman reseptiäkin. Lisäksi samoista vaivoista jotka on tutkittu perusteellisesti ja joihin on aivan käypä hoito määrätty käydään uudestaan jopa kymmeniä kertoja, jos vaiva on sellainen että se ei parane kokonaan ja jota ei kuitenkaan leikata kuten nyt vaikka selkäkivut selän kulumaan takia tai nivelkivut nivelrikon takia. Tai krooniset vatsavaivat vaikka ärtyvän suolen takia. Vaikka ärtyvän suoli olisi todettu ja vatsa erikoissairaanhoidossa perusteellisesti tutkittu, tähystetty moneen kertaan niin jopa 5 kertaa enemmän terveydenhuoltopalvelujen käyttöä vaiva turhaan aiheuttaa, vaiva on diagnosoitu, hoito määrätty, silti rampataan saman vatsavaivan takia pari kolme kertaa vuodessa lääkärissä jatkuvasti. Jne. Pitää osata seuloa ne oikeasti sairaat joukosta ja se useimmiten onnistuukin, ei aina, koska kun potilaskontakteja on yli tuhatkin vuodessa niin ihmiselle käy joskus niin että yksi tuhannesta menee pieleen. Hoitovirhe se ei ole, yleensä lopputulos olisi ollut sama vaikka olisi heti lähetetty eikä seuraavan kontaktin yhteydessä ja yleensä lääkäri aina kirjaakin että tarvittaessa uusi yhteys jos ei parane tai pahenee ja silloin on oikeat jatko-ohjeet annettu ja selusta turvattu. Varsinaisen hoitovirheen osalta päätöksen tekee Valvira kantelun pohjalta, se on toimivaltainen viranomainen arvioimaan onko virhettä tapahtunut vai ei, eikä potilas itse oman mutu-tuntumansa pohjalta arvioi onko virhettä tapahtunut vaiko ei.

Suomessa sattuu paljon hoitovirheitä. Niitä ei vaan ilmoitella minnekään, koska se ei kannata mitään. Minä olen kannellut yhdestä mutta niitä on minullekin sattunut jo viisi.

No jos niitä virheitä kerran koko ajan sattuu, niin kannattaisi kuitenkin ilmoitella, vaikkei siitä lääkärille mitään seuraisikaan. Sillä saataisiin sitten tilastot kuntoon ja asiaan kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja virheiden tulva saataisiin ehkä jopa jonakin päivänä loppumaan.

Suomessa terveydenhuollon resurssit on niin vähissä, että nykyään käytetään hoitajia arvioimaan tarvetta lääkärille ja on jo jouduttu päätöksillä ja rajoituksilla ohjaamaan, ettei harjoittelevia kandeja käytetä varsinaisena lääkärityövoimana. Tuollaisia ratkaisuja joissa on jätetty ostotyövoimana käytettyjä keikka kandeja hoitamaan ja lähettämään oikeasti eteenpäin ilman oikean lääkärin koulutukseen kuuluvaa ohjausta on tehty nimenomaan niitä keikka kandeja palkanneiden lääkäreiden toimesta. Ei ole varmistettu, että ohjaaavat lääkärit riittävät. Nyt samaa terveydenhuoltoa johtavat lääkärit käytännössä asettavat ensin päivystyksen sihteereitä seulomaan potilaista hoitajille, jotka osatessaan ohjaavat oikeasti lääkärinhoitoa tarvitsevat lääkärille.

Kun hoitoon ei tosiasiallisesti pääse hoitoresurssien puuttuessa ei hoitovirheitäkään pääse syntymään. Syöpä- ja muut diagnoosit vaan viivästyvät, kun lääkärin tarpeessa oleva virtsatuledus kierteessä oleva ohjataan hoitajalle, joka määrää vuoroin antibioottia ja estolääkettä rutiininomaisesti, kunnes CRP kohoaa munuaisaltaan tulehduksen johdosta ja polas pääyy osastolle tiputukseen muutamaksi viikoksi ja lääkär huomaa, ettei antibiootti ole ollut oikein, hoitaja on kuitenkin toiminut oikein koska ei ole ollut valtuuksia päättää kovemmasta antibiootista. Kun hoitaja ei voi diagnosoida ja potilas on lääkkeet saatuaan mennyt hoitamaan itseään annettujen ohjeiden mukaan osaamatta vaatia pääsyä lääkärille, ei ole syntynyt virhettä vaan vain viive oikeaan hoitoon ohjauksessa.

Valituksia tehdään, mutta niiden tehtailu on turhaa, koska se ei korjaa organisaation perus rakenteen ongelmia. Hoito-organisaation ongelmat on tiedossa ja niitä on jo yrittänyt korjata kolme hallitusta, eikä sote-uudistusta ole vieläkään saatu maaliin. Todellisudessa virheet rakenteessa väktettäisiin, kun nämä johtavat lääkärit vaikka itse seuloisivat ketä ohjataan hoitajalle ja lääkärille. Siihen he eivät taida uskaltautua, kun vastuu seulomisen jälkeen olisi heillä itsellään ja lääkärin virheohjaus olisi hoitovirhe.

Nykyorganisaatio on vain johavien lääkärien vastuunpakoilu organisaatio. Ei oikeaan hoitoon ohjaus koskaan kuulu sihteerille, mutta sillä johtavat lääkärit väkttyvät syytteistä, koska tutkimatta potilaita he eivät kykenisi aivan varmasti aina ohjaamaan oikeaan hoitoon. Jos lääkäri tekisi ohjauksen tutkimatta, virheitä syntyisi silloinkin, nyt kun sihteerit puhelinvaihteissa antavat hoito-ohjeita tai ohjaavat väärin virhe on vain useammin ja syy on, kun potilas ei hakeudu (Eli ei ymmärrä vaatia) ajoissa lääkäriin.

Monilta virheiltä ja ongelmiltakin vältyttäisiin erikoissairaanhoidossa, kun sairaalat oikeasti pyörisi kolmessa vuorossa. Nyt ilta- ja yövuoroa hoidetaan ”päivystyksenä”, eli jatkettuna työpäivänä. Missään muualla ei ylipitkiä päiviä sallita työsuojelun ja työn laadun heikkenemisen vuoksi. Sitä tutkineiden ammattikunnan oma ammattiliitto kuitenkin pitää kiinni vaatimuksesta lääkärien virka-ajoista ja hyväksyy vain vaaralliset ylipitkät päivystykset.

Teollisuudessa kilpailukyky ja toiminnan jatkuvuus edellyttää, että tilat ovat kolmessa vuorossa käytössä. Meillä yliopistosairaalat vain kauhistelevat kuinka kalliita tilavuokrat ja laitteet on, suurin osa terveydenhuollon kuluista on tiloissa ja laitteissa. Samalla suurin osa parhaista laitteista ja tiloista on vain yhdessä vuorossa käytössä, tyhjillään illalla ja yöllä vaikka potilasjonot mahdollistaisi käytön kolmessa vuorossa. Silloin virka-aikaan ei kaikille täysin ammattitaitoisille, kokeneille lääkäreille jotka suorittavat erikoistumistaan riitä tiloja ja heidän resurssit on joutokäynnillä, koska päivävuorossa tilat loppuu.

Terveyden huolto on aivan järjettömällä mallilla, kun maksetaan verovaroista päivävuoroon ammattitaitoisia lääkäreitä joille ei ole tiloja kuin vuorotellen ja samalla maksetaan hurjia summia, kun suurin osa tiloista on 60% ajasta tyhjillään. Nyt vielä Helsinki korotti näidenkin lääkäreiden palkkoja jotka erikoistumisopintojensa osana voisivat tehdä oikeaa työtä ja saada kokemusta, mutta päivävuoron tilat puuttuu.

Jos tota lähtisi yksinkertaisesti ratkaisemaan, eikö terveyskeskuksissa ja sairaaloissa toimisi sama käyttöasteen seuranta kuin teollisuudessa 24 h? Terveydenhoitoyksikölle vaatimus, että kun jonoja riittää tiettyyn mittaan, esim 2 kk, jomman kumman työntekijöiden tai tilojen käyttöasteen tulisi olla ympäri vuorokauden vaikka 90% niinkuin tuottavassa teollisuudessa.

Parhaimmillaan säästettäisiin laajennus suunnitelmissa ja laitteiden pyöriessä ympäri vuorokauden saataisiin yli tuplat lisää tutkimuksia, eli laitekustannuksien vuoksi kalliiden hoitojen ja tutkimusten hinnat yhteiskunnalle suurinpiirtein puolittuisivat. Pidemmällä aikavälillä tilojen kokonaistarve saattaisi vähentyä ja kiinteistöyhtiö voisi vuokrata ylijääviä tiloja yrityksille.

Paljonko terveydenhuollon vuosibudjetti on? Onko se puolet kuluista? Lohkeaisiko siitä iso-osa pois valtion velkojen vähempään lisäämiseen tai jopa vähentämiseen?

Paljonko kulut tippuisi lisää, kun ehdittäisiin hoitaa potilaita ennen komplikoitumisia joista kalliit erikoissairaanhoidon kulut ja pitkien sairaspoissaolojen menetykset bkt:ssa? Minkä verran kulut tippuisi, kun ylimääräiset kierteet tk-hoitajilla ja lääkäreillä vähenisivät oikea aikaisen diagnoosin myötä?

Kaverin huimaus oli stressiä. No, kuoli sitten aivokasvaimeen.

Vierailija kirjoitti:

Toinen tarina hoitoon pääsyn vaikeudesta: olin työttömän terveystarkastuksessa ja yritin saada terveydenhoitajalta lääkäriaikaa. Se vaan jankutti jankuttamasta päästyään, että "kun ei tämä käy päinsä kun sulla on se hoitosuhde psykiatrian polille". Jankuti jankuti vaan, että et voi päästä täällä lääkäriin kun on se hoitosuhde.

Sitten sillä syttyi lamppu päässä: "Ai, siis tahdot siis somaattisten syiden takia lääkäriin?" Kyllä vaan, olen tässä sinulle somaattisia vaivojani selittänyt kymmenen minuuttia. Mielenterveysongelmat eivät valitettavasti tee immuuniksi muille sairauksille.

Kun papereista löytyy merkintä psykiatrisen puolen visiiteistä/diagnoosista, miltei kaikki sairauksien fyysiset oireet saadaan vähän liian kätevästi niputettua sen psykiatrisen ongelman alle. Näinhän ei saisi sanoa, kun tällainen on vainoharhojen levittämistä ja hysteerisyyttä, mutta läheisen matkaa hoitoviidakossa seuranneena flunssasta revähtäneeseen selkään kaiken pitäisi parantua vain sillä kun käy juttelemassa terapeutille mukavia ja nappailee mielialalääkkeitä.

Näitä tapauksiahan on tullut julkisuuteenkin, ja jotenkin tuntuu, että jos kaikki mielenterveyden ongelmat saadaan niputettua=Munchausen, hypokondria, niin mahdolliset psykiatrisen puolen diagnoosit pitäisi laittaa lukon taakse, niin ettei tk-henkilökunta niitä näe kuin erikseen niitä tietoja hoitavalta taholta pyydettäessä, ja silloinkin vain potilaan suostumuksesta. Joko tuo, tai sitten lääkärit pitää opettaa ottamaan vastuu omista diagnooseistaan ja tutkimuksistaan. Veikkaan että moni ennenaikainen eläköityminen olisi estettävissä jo sillä, että huolimatta potilaan psyykkisen puolen diagnooseista tehtäisiin myös kokeet fyysisten sairauksien toteamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan myyjä ei tiennyt missä hyllyssä on patterit.

Pesukoneen korjaaja ei osannut korjata sitä vaikka yritti laskuttaa käynnistä, kehotti ostamaan uuden, toinen korjaaja osasi korjata kyllä.

Sain kypsän pihvin vaikka tilasin mediumin.

Taksi odotti väärän talon edessä, me asutaan xpolku 6 kun auto oli xtie 6 edessä.

Palvelunumeroon soittaessani äitini puolesta ei minua osattu yhdistää oikeaan numeroon.

Tässä jouluviikkona tapahtuneiden ”ammattilaisten” mokia. Ehkä kyseessä ovat kouluttamattomammat tyypit mutta työtehtävät varsin yksinkertaisia verrattuna ihmiseen joka on hoidettavana. Silti pihvinsä saa kyllä useimmin väärin tehtynä

kun olen kokenut lääkärin tai sairaanhoitajan mokia. Pihvin tilaan myös jopa harvemmin kuin käyn lääkärissä/hoitajalla.

 Nämä on vissiin vähän eri tason virheitä kuin kuolemaan johtanut (hoito)virhe.

Etkö todella ymmärrä eroa? Taidat olla yksi näistä virheiden tekijöistä.

Kaikissa ammateissa tapahtuu virheitä ja myös lääkärit ovat ihmisiä. Suomessa hoitovirheitä sattuu todella vähän maailmanlaajuisesti vertaillen. Terveyskeskuslääkärien virheet eivät useimmiten ole mitään varsinaisia hoitovirheitä, vaikka jonkinasteinen virhearvio kävisikin. Lisäksi virhe on usein niin pieni ettei sillä ole juuri merkitystä, vaikka mielipahaa aiheuttaisikin. Terveyskeskuslääkäri tekee päätöksensä käytettävissään olevien tietojen pohjalta, eli potilaan antamien esitietojen pohjalta ja oman tutkimuksensa pohjalta, tarvittaessa labrakokeita ja röntgeniä hyödyntäen, joskus jossain terveyskeskuksessa saa ultraäänitutkimuksenkin, mutta tietokonetomografia ja magneetti on vain erikoissairaanhoidon käytössä. Tärkeintä terveyskeskuslääkärin työssä on osata erottaa ne potilaat, jotka tarvitsevat erikoissairaanhoitoa, terveyskeskuslääkäri toimii tässä eräänlaisena portinvartijana ja seulojana, terveydenhuollon kallein väline on lääkärin kynä, lääkärin allekirjoitus lähetteeseen on yksittäisistä hoitotoimenpiteistä kaikkein kallein, koska lähete johtaa suuriin kustannuksiin erikoissairaanhoidon kautta, kaikkia ei voida lähettää tietenkään vaan pitää osata seuloa ne, jotka tarvitsevat ja hyötyvät erikoissairaanhoidosta.

Lääkärissä käydään jatkuvasti aina vain entistä herkemmin ja entistä lievempien vaivojen takia, sellaisista vaivoista jotka paranevat itsestään ja joihin ei ole kummempaa hoitoa, toki oireita lievittävää lääkettä usein löytyy, mutta ilman reseptiäkin. Lisäksi samoista vaivoista jotka on tutkittu perusteellisesti ja joihin on aivan käypä hoito määrätty käydään uudestaan jopa kymmeniä kertoja, jos vaiva on sellainen että se ei parane kokonaan ja jota ei kuitenkaan leikata kuten nyt vaikka selkäkivut selän kulumaan takia tai nivelkivut nivelrikon takia. Tai krooniset vatsavaivat vaikka ärtyvän suolen takia. Vaikka ärtyvän suoli olisi todettu ja vatsa erikoissairaanhoidossa perusteellisesti tutkittu, tähystetty moneen kertaan niin jopa 5 kertaa enemmän terveydenhuoltopalvelujen käyttöä vaiva turhaan aiheuttaa, vaiva on diagnosoitu, hoito määrätty, silti rampataan saman vatsavaivan takia pari kolme kertaa vuodessa lääkärissä jatkuvasti. Jne. Pitää osata seuloa ne oikeasti sairaat joukosta ja se useimmiten onnistuukin, ei aina, koska kun potilaskontakteja on yli tuhatkin vuodessa niin ihmiselle käy joskus niin että yksi tuhannesta menee pieleen. Hoitovirhe se ei ole, yleensä lopputulos olisi ollut sama vaikka olisi heti lähetetty eikä seuraavan kontaktin yhteydessä ja yleensä lääkäri aina kirjaakin että tarvittaessa uusi yhteys jos ei parane tai pahenee ja silloin on oikeat jatko-ohjeet annettu ja selusta turvattu. Varsinaisen hoitovirheen osalta päätöksen tekee Valvira kantelun pohjalta, se on toimivaltainen viranomainen arvioimaan onko virhettä tapahtunut vai ei, eikä potilas itse oman mutu-tuntumansa pohjalta arvioi onko virhettä tapahtunut vaiko ei.

Sovitaanko, että tulet jeesustelemaan sitten, kun lääkärin pikku virhe aiheuttaa vaikkapa viikkoja kestävän turhan kuolemanpelon, tilapäisen tai pysyvän elämänlaadun heikkenemisen, tulonmenetyksiä sairausloman vuoksi tai jotain muuta mukavaa. Tilastollinen hoitovirheiden pieni määrä ei paljon lohduta siinä tilanteessa, kun itse sattuu joutumaan numeroksi tilastoihin.

Tiedän erään tapauksen jossa henkilö kärsi voimakkaasta korva kivusta. Eka lääkäri sano ettei korvassa oo mitää ongelmaa. Pari päivää oli kotona kärsiny ja lähteny uudestaan lääkäriin. No tällä kertaa löyty vieras esine korvasta joka oli jo kasvanut ihoon kiinni, mutta selkeästi nähtävissä

Läheiseni meni päivystykseen heikon olon, hengenahdistuksen sekä veriyskösten vuoksi. Hänet lähetettiin kotiin "alkavan flunssan vuoksi". Hän kuoli seuraavana päivänä keuhkoveritulppaan. Asiasta tehtiin kantelu, mutta kukaan ei ollut vastuussa...

Tuttuni koettiin lähettää päivystyksestä kotiin, sairaalan ovella meni tajuttomaksi.Keuhkoveritulppa.Pelastui sillä kun ei ollut kotiinsa ehtinyt. Jos olisi kuollut, mitään virhettä ei olisi tietenkään tapahtunut vaan hoito olisi ollut parasta mahdollista ja potilas lähtenyt hyvillä mielin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tarina hoitoon pääsyn vaikeudesta: olin työttömän terveystarkastuksessa ja yritin saada terveydenhoitajalta lääkäriaikaa. Se vaan jankutti jankuttamasta päästyään, että "kun ei tämä käy päinsä kun sulla on se hoitosuhde psykiatrian polille". Jankuti jankuti vaan, että et voi päästä täällä lääkäriin kun on se hoitosuhde.

Sitten sillä syttyi lamppu päässä: "Ai, siis tahdot siis somaattisten syiden takia lääkäriin?" Kyllä vaan, olen tässä sinulle somaattisia vaivojani selittänyt kymmenen minuuttia. Mielenterveysongelmat eivät valitettavasti tee immuuniksi muille sairauksille.

Kun papereista löytyy merkintä psykiatrisen puolen visiiteistä/diagnoosista, miltei kaikki sairauksien fyysiset oireet saadaan vähän liian kätevästi niputettua sen psykiatrisen ongelman alle. Näinhän ei saisi sanoa, kun tällainen on vainoharhojen levittämistä ja hysteerisyyttä, mutta läheisen matkaa hoitoviidakossa seuranneena flunssasta revähtäneeseen selkään kaiken pitäisi parantua vain sillä kun käy juttelemassa terapeutille mukavia ja nappailee mielialalääkkeitä.

Näitä tapauksiahan on tullut julkisuuteenkin, ja jotenkin tuntuu, että jos kaikki mielenterveyden ongelmat saadaan niputettua=Munchausen, hypokondria, niin mahdolliset psykiatrisen puolen diagnoosit pitäisi laittaa lukon taakse, niin ettei tk-henkilökunta niitä näe kuin erikseen niitä tietoja hoitavalta taholta pyydettäessä, ja silloinkin vain potilaan suostumuksesta. Joko tuo, tai sitten lääkärit pitää opettaa ottamaan vastuu omista diagnooseistaan ja tutkimuksistaan. Veikkaan että moni ennenaikainen eläköityminen olisi estettävissä jo sillä, että huolimatta potilaan psyykkisen puolen diagnooseista tehtäisiin myös kokeet fyysisten sairauksien toteamiseksi.

Aikoinaan kun noin oli, tuo kyseinen porukka pyöri vastaanotoilla päivät pitkät.

On tosi hyvä että lääkäri tietää heti, kellä viiraa ja kuka oikeasti on sairas.