Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Vierailija kirjoitti:

Tiedän erään tapauksen jossa henkilö kärsi voimakkaasta korva kivusta. Eka lääkäri sano ettei korvassa oo mitää ongelmaa. Pari päivää oli kotona kärsiny ja lähteny uudestaan lääkäriin. No tällä kertaa löyty vieras esine korvasta joka oli jo kasvanut ihoon kiinni, mutta selkeästi nähtävissä

Miksi kaverisi tunkee esineitä korviinsa sitten ??

Ystäväni lapsi kuoli hoitovirheen takia sairaalan päivystykseen, hoitovirhe myönnettiin koska kuolemaan johtaneessa tapahtumaketjussa oli selkeästi ja kiistattomasti moni asia mennyt pieleen. Ystäväni näytti minulle sairaalalta saamansa kirjeen jonka viimeinen lause oli varmasti ollut  surevalle äidille kuin isku naamaan: "Toivottavasti voitte elää asian kanssa". Mitä vit.. onko siinä muka jotain ,muita vaihtoehtoja?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tarina hoitoon pääsyn vaikeudesta: olin työttömän terveystarkastuksessa ja yritin saada terveydenhoitajalta lääkäriaikaa. Se vaan jankutti jankuttamasta päästyään, että "kun ei tämä käy päinsä kun sulla on se hoitosuhde psykiatrian polille". Jankuti jankuti vaan, että et voi päästä täällä lääkäriin kun on se hoitosuhde.

Sitten sillä syttyi lamppu päässä: "Ai, siis tahdot siis somaattisten syiden takia lääkäriin?" Kyllä vaan, olen tässä sinulle somaattisia vaivojani selittänyt kymmenen minuuttia. Mielenterveysongelmat eivät valitettavasti tee immuuniksi muille sairauksille.

Kun papereista löytyy merkintä psykiatrisen puolen visiiteistä/diagnoosista, miltei kaikki sairauksien fyysiset oireet saadaan vähän liian kätevästi niputettua sen psykiatrisen ongelman alle. Näinhän ei saisi sanoa, kun tällainen on vainoharhojen levittämistä ja hysteerisyyttä, mutta läheisen matkaa hoitoviidakossa seuranneena flunssasta revähtäneeseen selkään kaiken pitäisi parantua vain sillä kun käy juttelemassa terapeutille mukavia ja nappailee mielialalääkkeitä.

Näitä tapauksiahan on tullut julkisuuteenkin, ja jotenkin tuntuu, että jos kaikki mielenterveyden ongelmat saadaan niputettua=Munchausen, hypokondria, niin mahdolliset psykiatrisen puolen diagnoosit pitäisi laittaa lukon taakse, niin ettei tk-henkilökunta niitä näe kuin erikseen niitä tietoja hoitavalta taholta pyydettäessä, ja silloinkin vain potilaan suostumuksesta. Joko tuo, tai sitten lääkärit pitää opettaa ottamaan vastuu omista diagnooseistaan ja tutkimuksistaan. Veikkaan että moni ennenaikainen eläköityminen olisi estettävissä jo sillä, että huolimatta potilaan psyykkisen puolen diagnooseista tehtäisiin myös kokeet fyysisten sairauksien toteamiseksi.

Aikoinaan kun noin oli, tuo kyseinen porukka pyöri vastaanotoilla päivät pitkät.

On tosi hyvä että lääkäri tietää heti, kellä viiraa ja kuka oikeasti on sairas.

Mistä lääkäri voi tietää tutkimatta, mikä kipu ja kolotus on vain korvien välissä, ja mikä merkkinä jostain potentiaalisesti rampauttavasta fyysisestä sairaudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tarina hoitoon pääsyn vaikeudesta: olin työttömän terveystarkastuksessa ja yritin saada terveydenhoitajalta lääkäriaikaa. Se vaan jankutti jankuttamasta päästyään, että "kun ei tämä käy päinsä kun sulla on se hoitosuhde psykiatrian polille". Jankuti jankuti vaan, että et voi päästä täällä lääkäriin kun on se hoitosuhde.

Sitten sillä syttyi lamppu päässä: "Ai, siis tahdot siis somaattisten syiden takia lääkäriin?" Kyllä vaan, olen tässä sinulle somaattisia vaivojani selittänyt kymmenen minuuttia. Mielenterveysongelmat eivät valitettavasti tee immuuniksi muille sairauksille.

Kun papereista löytyy merkintä psykiatrisen puolen visiiteistä/diagnoosista, miltei kaikki sairauksien fyysiset oireet saadaan vähän liian kätevästi niputettua sen psykiatrisen ongelman alle. Näinhän ei saisi sanoa, kun tällainen on vainoharhojen levittämistä ja hysteerisyyttä, mutta läheisen matkaa hoitoviidakossa seuranneena flunssasta revähtäneeseen selkään kaiken pitäisi parantua vain sillä kun käy juttelemassa terapeutille mukavia ja nappailee mielialalääkkeitä.

Näitä tapauksiahan on tullut julkisuuteenkin, ja jotenkin tuntuu, että jos kaikki mielenterveyden ongelmat saadaan niputettua=Munchausen, hypokondria, niin mahdolliset psykiatrisen puolen diagnoosit pitäisi laittaa lukon taakse, niin ettei tk-henkilökunta niitä näe kuin erikseen niitä tietoja hoitavalta taholta pyydettäessä, ja silloinkin vain potilaan suostumuksesta. Joko tuo, tai sitten lääkärit pitää opettaa ottamaan vastuu omista diagnooseistaan ja tutkimuksistaan. Veikkaan että moni ennenaikainen eläköityminen olisi estettävissä jo sillä, että huolimatta potilaan psyykkisen puolen diagnooseista tehtäisiin myös kokeet fyysisten sairauksien toteamiseksi.

Minulta kuoli isä kun olin 14. KAIKKI sairaudet ikävuosina 14-46 pantiin sen isän kuoleman oireilemisen piikkiin. Sen jälkeen olenkin sitten potenut "vaihdevuosia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tarina hoitoon pääsyn vaikeudesta: olin työttömän terveystarkastuksessa ja yritin saada terveydenhoitajalta lääkäriaikaa. Se vaan jankutti jankuttamasta päästyään, että "kun ei tämä käy päinsä kun sulla on se hoitosuhde psykiatrian polille". Jankuti jankuti vaan, että et voi päästä täällä lääkäriin kun on se hoitosuhde.

Sitten sillä syttyi lamppu päässä: "Ai, siis tahdot siis somaattisten syiden takia lääkäriin?" Kyllä vaan, olen tässä sinulle somaattisia vaivojani selittänyt kymmenen minuuttia. Mielenterveysongelmat eivät valitettavasti tee immuuniksi muille sairauksille.

Kun papereista löytyy merkintä psykiatrisen puolen visiiteistä/diagnoosista, miltei kaikki sairauksien fyysiset oireet saadaan vähän liian kätevästi niputettua sen psykiatrisen ongelman alle. Näinhän ei saisi sanoa, kun tällainen on vainoharhojen levittämistä ja hysteerisyyttä, mutta läheisen matkaa hoitoviidakossa seuranneena flunssasta revähtäneeseen selkään kaiken pitäisi parantua vain sillä kun käy juttelemassa terapeutille mukavia ja nappailee mielialalääkkeitä.

Näitä tapauksiahan on tullut julkisuuteenkin, ja jotenkin tuntuu, että jos kaikki mielenterveyden ongelmat saadaan niputettua=Munchausen, hypokondria, niin mahdolliset psykiatrisen puolen diagnoosit pitäisi laittaa lukon taakse, niin ettei tk-henkilökunta niitä näe kuin erikseen niitä tietoja hoitavalta taholta pyydettäessä, ja silloinkin vain potilaan suostumuksesta. Joko tuo, tai sitten lääkärit pitää opettaa ottamaan vastuu omista diagnooseistaan ja tutkimuksistaan. Veikkaan että moni ennenaikainen eläköityminen olisi estettävissä jo sillä, että huolimatta potilaan psyykkisen puolen diagnooseista tehtäisiin myös kokeet fyysisten sairauksien toteamiseksi.

Tämä on ollut THL:n ja STM:n agendalla jo pitkään. Nykyisellään esimerkiksi homeista sairastuneet niputetaan samaan kategoriaan ja syyksi ihmisten oireilulle esitetään oikein tutkimuksin sitä, että hysteeriset äidit lisäävät lasten huolta, jolloin huoli on se joka sairastuttaa, ei se homeinen ja myrkyllinen sisäilma.

Tukkokorva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin 6viikkoa korvatulehduksesta, joka myöhemmin alensi vasemman korvan kuuloani ja aiheutti ikuisen tinnityksen. Lääkäri ei koskaan katsonut korvaani, vaikka korvakivusta mainitsin ja kävin hänellä 11 kertaa. Diagnoosina oli niskasärky.. selevä.

Sama korvahässäkkä täällä. Tk-lääkäri ei tehnyt lähetettä erikoislääkärille vaikka korva jäi tukkoon ja sillä ei kuule kunnolla.

Nähtävästi pitäisi putkittaa ja avata, mutta en osaa itse.

Kokeile. Yrittänyttä ei laiteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailin aikoinaan opiskellessani häkessä.Sanoivat siellä,että tk lääkärit niin jämähtäneitä,että osaavat hoitaa vain korvatulehdukset ja flunssat.

Mitään erityisosaamista ei ole.Moni ei kuulema osaisi enää edes elvyttää:o

Meinasko ne, että sydänpysähdyksen saaneet pitäisi kuljettaa tk:een elvytettäviksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tarina hoitoon pääsyn vaikeudesta: olin työttömän terveystarkastuksessa ja yritin saada terveydenhoitajalta lääkäriaikaa. Se vaan jankutti jankuttamasta päästyään, että "kun ei tämä käy päinsä kun sulla on se hoitosuhde psykiatrian polille". Jankuti jankuti vaan, että et voi päästä täällä lääkäriin kun on se hoitosuhde.

Sitten sillä syttyi lamppu päässä: "Ai, siis tahdot siis somaattisten syiden takia lääkäriin?" Kyllä vaan, olen tässä sinulle somaattisia vaivojani selittänyt kymmenen minuuttia. Mielenterveysongelmat eivät valitettavasti tee immuuniksi muille sairauksille.

Kun papereista löytyy merkintä psykiatrisen puolen visiiteistä/diagnoosista, miltei kaikki sairauksien fyysiset oireet saadaan vähän liian kätevästi niputettua sen psykiatrisen ongelman alle. Näinhän ei saisi sanoa, kun tällainen on vainoharhojen levittämistä ja hysteerisyyttä, mutta läheisen matkaa hoitoviidakossa seuranneena flunssasta revähtäneeseen selkään kaiken pitäisi parantua vain sillä kun käy juttelemassa terapeutille mukavia ja nappailee mielialalääkkeitä.

Näitä tapauksiahan on tullut julkisuuteenkin, ja jotenkin tuntuu, että jos kaikki mielenterveyden ongelmat saadaan niputettua=Munchausen, hypokondria, niin mahdolliset psykiatrisen puolen diagnoosit pitäisi laittaa lukon taakse, niin ettei tk-henkilökunta niitä näe kuin erikseen niitä tietoja hoitavalta taholta pyydettäessä, ja silloinkin vain potilaan suostumuksesta. Joko tuo, tai sitten lääkärit pitää opettaa ottamaan vastuu omista diagnooseistaan ja tutkimuksistaan. Veikkaan että moni ennenaikainen eläköityminen olisi estettävissä jo sillä, että huolimatta potilaan psyykkisen puolen diagnooseista tehtäisiin myös kokeet fyysisten sairauksien toteamiseksi.

Aikoinaan kun noin oli, tuo kyseinen porukka pyöri vastaanotoilla päivät pitkät.

On tosi hyvä että lääkäri tietää heti, kellä viiraa ja kuka oikeasti on sairas.

Mistä lääkäri voi tietää tutkimatta, mikä kipu ja kolotus on vain korvien välissä, ja mikä merkkinä jostain potentiaalisesti rampauttavasta fyysisestä sairaudesta?

Juurihan sanoin: näkee niistä papereistasi.

Väännänkö vielä rautalangasta asian sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin mukaan minulla oli 3 vuoden ajan noidannuoli 😅 Oireina kova selkäkipu, vasemman jalan tunnottomuus ja koiven alta pettäminen, jatkuva pistely pakarassa ja tulihan sitä housuunkin vahingossa pissattua muutaman kerran. Lääkäri vaan päätti sivuuttaa nämä muut oireet ja keskittyi siihen että alaselkään jos "vähän" koskee niin onhan se 23-vuotiaalla diagnoosi vaan noidannuoli ja laiskuus. Myös naistenvaivat olivat käypä diagnoosi, sillähän selittyy kaikki naisten ongelmat aina jalan murtumisesta päänsärkyyn 😂

Kyseessä oli vanhempi "herrasmies" jonka mielestä kaverini keuhkokuume oli myös "naistenjuttuja" ja menisi ohitse kauratyynyllä, buranalla ja syömällä suklaata (kuten ne muutkin naisten sairastapaukset). Miesten vaivat kyllä otti tosissaan ja laittoi lähetteitä aika nopeastikin jatkotutkimuksiin. Ukosta usein tehtiin valituksia koska halusi tutkia tyttöjä aika perusteellisesti. Kätensä vaelsivat usein sinne rintojen tai takapuolen seudulle vaivasta huolimatta. Ällö tapaus.

Oikea diagnoosi selkäongelmiini oli paitsi selkärankareuma, myös iskiashermoa pahasti painava välilevynpullistuma, tuli sitten käytyä leikkauspöydän kautta. Diagnoosin sain sitten mukavalta naislääkäriltä joka pisti minut pikaisesti magneettikuviin. Selkä leikattiin aika nopeasti kuvantamisen jälkeen.

Eräs tuttu vanhempi nainen sanoi että pienellä paikkakunnalla nuorena tyttönä piti ottaa tissit esiin, oli vaiva mikä hyvänsä, mutta oli ne esittelemisen arvoiset olleetkin. 😍

Sama nainen sanoi, että vanhana akkanakin piti pikkuhousuissa pyllistellä lääkärille kun selkä oli kipeä ja lääkäri vaan puristeli persettä.

Että silleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tarina hoitoon pääsyn vaikeudesta: olin työttömän terveystarkastuksessa ja yritin saada terveydenhoitajalta lääkäriaikaa. Se vaan jankutti jankuttamasta päästyään, että "kun ei tämä käy päinsä kun sulla on se hoitosuhde psykiatrian polille". Jankuti jankuti vaan, että et voi päästä täällä lääkäriin kun on se hoitosuhde.

Sitten sillä syttyi lamppu päässä: "Ai, siis tahdot siis somaattisten syiden takia lääkäriin?" Kyllä vaan, olen tässä sinulle somaattisia vaivojani selittänyt kymmenen minuuttia. Mielenterveysongelmat eivät valitettavasti tee immuuniksi muille sairauksille.

Kun papereista löytyy merkintä psykiatrisen puolen visiiteistä/diagnoosista, miltei kaikki sairauksien fyysiset oireet saadaan vähän liian kätevästi niputettua sen psykiatrisen ongelman alle. Näinhän ei saisi sanoa, kun tällainen on vainoharhojen levittämistä ja hysteerisyyttä, mutta läheisen matkaa hoitoviidakossa seuranneena flunssasta revähtäneeseen selkään kaiken pitäisi parantua vain sillä kun käy juttelemassa terapeutille mukavia ja nappailee mielialalääkkeitä.

Näitä tapauksiahan on tullut julkisuuteenkin, ja jotenkin tuntuu, että jos kaikki mielenterveyden ongelmat saadaan niputettua=Munchausen, hypokondria, niin mahdolliset psykiatrisen puolen diagnoosit pitäisi laittaa lukon taakse, niin ettei tk-henkilökunta niitä näe kuin erikseen niitä tietoja hoitavalta taholta pyydettäessä, ja silloinkin vain potilaan suostumuksesta. Joko tuo, tai sitten lääkärit pitää opettaa ottamaan vastuu omista diagnooseistaan ja tutkimuksistaan. Veikkaan että moni ennenaikainen eläköityminen olisi estettävissä jo sillä, että huolimatta potilaan psyykkisen puolen diagnooseista tehtäisiin myös kokeet fyysisten sairauksien toteamiseksi.

Aikoinaan kun noin oli, tuo kyseinen porukka pyöri vastaanotoilla päivät pitkät.

On tosi hyvä että lääkäri tietää heti, kellä viiraa ja kuka oikeasti on sairas.

Mistä lääkäri voi tietää tutkimatta, mikä kipu ja kolotus on vain korvien välissä, ja mikä merkkinä jostain potentiaalisesti rampauttavasta fyysisestä sairaudesta?

Juurihan sanoin: näkee niistä papereistasi.

Väännänkö vielä rautalangasta asian sinulle.

Aiemmassa viestissäsi informoit, ettei psyykkisen puolen ongelmista sairastuta fyysisesti. Nyt väität, että jos psyykkisen puolen asiakas tulee vastaanotolle tulehtuneen korvan kanssa, se tulehdus johtuu masennusdiagnoosista.

Päätähän jo millä puolella aitaa seisot, trollinpoikanen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tarina hoitoon pääsyn vaikeudesta: olin työttömän terveystarkastuksessa ja yritin saada terveydenhoitajalta lääkäriaikaa. Se vaan jankutti jankuttamasta päästyään, että "kun ei tämä käy päinsä kun sulla on se hoitosuhde psykiatrian polille". Jankuti jankuti vaan, että et voi päästä täällä lääkäriin kun on se hoitosuhde.

Sitten sillä syttyi lamppu päässä: "Ai, siis tahdot siis somaattisten syiden takia lääkäriin?" Kyllä vaan, olen tässä sinulle somaattisia vaivojani selittänyt kymmenen minuuttia. Mielenterveysongelmat eivät valitettavasti tee immuuniksi muille sairauksille.

Kun papereista löytyy merkintä psykiatrisen puolen visiiteistä/diagnoosista, miltei kaikki sairauksien fyysiset oireet saadaan vähän liian kätevästi niputettua sen psykiatrisen ongelman alle. Näinhän ei saisi sanoa, kun tällainen on vainoharhojen levittämistä ja hysteerisyyttä, mutta läheisen matkaa hoitoviidakossa seuranneena flunssasta revähtäneeseen selkään kaiken pitäisi parantua vain sillä kun käy juttelemassa terapeutille mukavia ja nappailee mielialalääkkeitä.

Näitä tapauksiahan on tullut julkisuuteenkin, ja jotenkin tuntuu, että jos kaikki mielenterveyden ongelmat saadaan niputettua=Munchausen, hypokondria, niin mahdolliset psykiatrisen puolen diagnoosit pitäisi laittaa lukon taakse, niin ettei tk-henkilökunta niitä näe kuin erikseen niitä tietoja hoitavalta taholta pyydettäessä, ja silloinkin vain potilaan suostumuksesta. Joko tuo, tai sitten lääkärit pitää opettaa ottamaan vastuu omista diagnooseistaan ja tutkimuksistaan. Veikkaan että moni ennenaikainen eläköityminen olisi estettävissä jo sillä, että huolimatta potilaan psyykkisen puolen diagnooseista tehtäisiin myös kokeet fyysisten sairauksien toteamiseksi.

Minulta kuoli isä kun olin 14. KAIKKI sairaudet ikävuosina 14-46 pantiin sen isän kuoleman oireilemisen piikkiin. Sen jälkeen olenkin sitten potenut "vaihdevuosia".

Mitäs otit asian esille.

Lienet narissut asiasta saadaksesi 30 vuoden ajan rauhottavia ja muita kivoja nappeja..

Onhan monelta muultakin kuollut läheisiä - ei sen takia fyysisesti sairastu.

En ottanut. Pikkukaupunki, jossa isä oli silmäätekevä.  Ja YTHS, jossa se piti laittaa esitietolomakkeeseen.

Ja ei, ei sairastu ei. Sen sijaan voi sairastua muista syistä fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Satutin selkäni ja menin lekuriin. Sain diagnoosin ja kolme päivää sairista. Selkä ei ollut yhtään parempi ja menin uudestaan lekurille. Eri lekuri joka totesi että alkuperäinen diagnoosi oli väärä ja antoi uuden diagnoosin ja kolme päivää sairista. Kolmen päivän päästä takaisin vastaanotolle. Taas uusi lääkäri joka totesi että molemmat aikaisemmat diagnoosit olivat väärin ja sain uuden diagnoosin myötä jälleen kolme päivää sairista.

Tässä vaiheessa kaverini soitti tutulleen joka oli naprapaatti tai joku. Menin sinne ja kaveri sanoi että joo täällä on tälläinen juttu ja fixas sen. Selkä tuli kuntoon kerrasta.

Sairis. Hohhoijakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.

Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?

Ai mikä ammattiryhmä saa vastaavaa kommentointia? No esim vaikka (lasun) sossut. Ja palkkaakin taitavat saada vaan puolet tk-lääkärin palkasta, ovat 5 vuoden yliopistokoulutusen+ mahdollisten lisäkoulutusten jälkeen henk. koht. virkavastuussa pahimmillaan sadoista lapsista eikä todellakaan ole mitään käypä hoito-suosituksia josta katsoa ratkaisuja ongelmiin vaan jokainen tapaus on pohdittava erikseen. Jos vertailemaan pitää ruveta niin valtaosa varmaan valitsisi lääkärin työn mieluummin kuin sossun?

En ole sossu (enkä hoitaja), mutta työkseni tekemisissä niin sossujen kuin lääkärienkin kanssa. Ja kyllä lääkäriä yhä edelleen (usein aiheettomasti) katsotaan ylöspäin ja lääkärit tietää tämän itsekin että ovat "ylempänä" ja asenne muihin on sen mukainen. Toki on olemassa aidosti auttamishaluista, empaattisia lääkäreitä mutta ovat tuntuneet viime vuosina kadonneen sinne yksityiselle puolelle paremman palkan ja leppoisamman työn perässä.

Lääkärit ovat toki ihmisiä eikä kaikkea voi tietää kaikesta. Mutta luokattoman pahoja virheitä sattuu nykyisin ja sitä, että vaikka potilasta sen käypähoidon mukaan olisi hoidettukin jo tovi eikä tilanne helpota, pikemminkin vaan pahenee niin silti vielä siinäkään vaiheessa ei tehdä muuta kuin vaan tuijotetaan näytöltä sitä käypähoitoa ja nostellaan käsiä ilmaan että voihan se nyt tietysti olla jotain muutakin mutta kun tämä ohjeistus sanoo näin niin yritetään tällä vielä...

Lääkäreilläkin on esim. TK.ssa nykyisin liikaa potilaita, liian lyhyet vastaanottoajat, ne empaattiset ja aidosti auttamishaluiset lekurit uupuu ja vaihtaa työpaikkaa. Tämä vaan tekee sen miksi lääkäreitä nykyisin katsotaankin kieroon, rotat jättää uppoavan laivan ja siirtyy ökypalkoille yksityiselle (siis esim. yksityisen kautta sinne tk.hon takaisin, huomattavasti paremmalla palkalla ja osa-aikaisesti), jossa voi säädellä työmääräänsä. Ja ne potilaat jää pahimmillaan täysin heitteille niihin lääkäripulasta kärsiviin paikkoihin, niiden lääkärien armoille jotka eivät syystä tai toisesta sinne yksityiselle kelpaa.

Yhden ainoan lääkärin ulostulon tk-katastrofista olen lukenut ja siinäkin oli aistittavissa tietynlaista ylemmyydentunnetta muita Sote-alalla toimivia ammattiryhmiä kohtaan. Ei oikein nosta sympatiaa lääkäreitä kohtaan kun ovat siellä kuitenkin parhaiten palkattu ammattiryhmä jota lisäksi vielä houkutellaan töihin palkankorotuksilla ja paremmilla työoloilla kuin muita ja silti marina työn kuormituksesta on suurinta ja voi kun muut ei ymmärrä rankkaa työtänne. Teillä olisi ammattieettinen vastuu puuttua tilanteeseen jos huomaatte että esim. potilasturvallisuus työolojenne vuoksi vaarantuu mutta nämä tapaukset ovat kyllä harvassa.

Ne ketkä on olleet molemmissa, on kokeneet kiireen ja vastuun lääkärin hommissa isommaksi. Toki se sossun kiire ja vastuu tuntuu isolta, kun ei ole kokeillut isompaa.

Väänsin töissä peukaloni ja kämmen turposi peukalon tyvestä kaksinkertaiseksi ja meni mustelmalle. Menin työterveysaseman lääkärille, joka oli tunnettu lentopalloilija. Lääkäri arveli, että peukalo saattaisi olla murtunut. Mitään jatkotutkimuksia hän ei määrännyt, vaan laittoi käteen jonkinlaisen siteen ja antoi sairauslomaa PERÄTI YHDEN päivän.

Menin  seuraavana aamuna ilman sidettä yksityiselle lääkäriasemalle, jossa kädestä otettiin kuva ja käteen laitettiin lasta viikoksi. Murtumaa peukalossa ei ollut, mutta jonkinlainen isompi pehmytkudosvaurio. Sairausloma tuli pyytämättä myös viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän erään tapauksen jossa henkilö kärsi voimakkaasta korva kivusta. Eka lääkäri sano ettei korvassa oo mitää ongelmaa. Pari päivää oli kotona kärsiny ja lähteny uudestaan lääkäriin. No tällä kertaa löyty vieras esine korvasta joka oli jo kasvanut ihoon kiinni, mutta selkeästi nähtävissä

Miksi kaverisi tunkee esineitä korviinsa sitten ??

Lauseesi sanajärjestys on päin persettä. Eikä kysymysmerkkiä ennen tule välilyöntiä. Yksi kysymysmerkki riittää. Tollo!

Vierailija kirjoitti:

Verikokeessa TSH 4.4, T4V 11, kilpirauhasen vajaatoimintaa suvussa molemmin puolin lähes jokaisella naispuolisella henkilöllä.

"Näillä arvoilla oireesi eivät voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Ehkä kyse on stressistä? Harrastatko kovin paljon liikuntaa?"

Nuo ovat vielä normaalirajoissa, vaikkakin alarajan tuntumassa T4V ja TSH ylärajan tuntumassa. Lääketieteellisessä sisätautien dosentti opetti että labra- arvo on joko normaali tai poikkeava, ei väliä diagnostiikan kannalta onko se rajoilla, jos se on rajojen sisällä niin se on normaali ja sillä hyvä, ne rajat on syystä ja arvioitu eikä keksitty. Eli joko kilpirauhasarvot ovat normaalit tai eivät, mitään harmaata aluetta että on vähän niin kuin epänormaali ja vähän niin kuin vajaatoimintaa ei ole, sama kuin ihminen joko on raskaana tai ei ole, ei voi olla osittain raskaana tai vähän niin kuin raskaana. Se on joko / tai. Jos kilpirauhasarvot ovat normaalit niin kilpirauhasen vajaatoimintaa ei todeta eikä hoitoa ole syytä aloittaa kilporauhashormonilla. Oikea toimintamalli on kontrolloida nuo samat labrat esim. kuukauden kuluttua, etenkin jos oireita on. Tietenkin kilpirauhanen tutkitaan se päältä päin tunnustelemalla sormilla ja tarkastetaan muukin status ja kysellään oireet. Myös muut syyt oireille pitää sulkea pois. Syytä olisi ottaa myös kilpirauhasvasta-aineet, autoimmuuni tyreoidiitti ja sen jälkitilana ilmenevä hypotyreoosi on ehdottomasti yleisin syy kilpirauhasen vajaatoiminnalle.

Mutta jos labrat ovat normaalit niin pelkkien vajaatoimintaan sopivien oireiden perusteella ei voida asettaa kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosia ja aloittaa hoitoa vaan pitää selvitellä tilannetta tarkemmin, vaikka labrat olisivat melkein viitearvojen ulkopuolella, nuo eivät ole, melkein on vain melkein.

Vierailija kirjoitti:

Revähtänyt polvi olikin eturistisiteen repeämä. Polvi taittui selvästi taaksepäin lääkärin palpoidessa sitä, ja kerroin myös kovasta poksahduksesta ja polven pettämisestä kävellessä. Pitää jatkossa muistaa myös ulista tuskaansa. Onneksi pääsin parissa viikossa erikoislääkärin juttusille.

Sovitetaanko diagnoosiksi ensin lievin mahdollinen? Ihan kuin palikkatestissä runnottaisiin neliön muotoinen palikka pyöreään reikään.

Eikö se eturistisiteen repeäminen sitten johtunut polven revähtymisestä vai oliko se itsestään revennyt? Yleensähän se eturistisiteen repeämä johtuu polven revähdysvammasta, eli diagnooseja on kaksi: polven revähdys ja eturistisiteen repeämä. Eturistisiteen repeämisestä ei voida varmuudella todeta kuin magneettikuvauksella tai polvi tähystämällä, joku diagnoosi pitää aina laittaa, jos polvi oli revähtänyt niin tk-lääkäri laittoi sen varman eikä epäilyä, voi toki kirjata eturistisiteen repeämisen epäilyn toiseksi diagnoosiksi saman tien, mutta varmistus erikoislääkärin toimesta, jonne on siis ilmeisesti ihan oikein lähete tehtykin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

21-vuotiaana heräilin viikkojen ajan joka yö monta kertaa vuorotellen umpijäässä ja hiestä kylpien. Menin lääkäriin. Hän kertoi minulle että ihmiset pukevat aina liikaa vaatteita sänkyyn mennessään ja heräävät hikeen. Aamuyöstä taas keho viilenee ihan luonnollisesti. Sillä ei ollut merkitystä että olin 21 vuotta ollut ilman moisia ongelmia ja nyt ne olivat yhtäkkiä alkaneet. Lopuksi sain kehut hienosta villapaidasta.

Kun pääsin toisen ammattilaisen luo, kävi ilmi että hikoilut, palelut ja se epämääräinen paha olo jota en osannut kuvailla olivat sekoitus ahdistus- ja masennusoireita joihin aloitettiin sekä terapia- että lääkehoito.

No et varmasti kertonut sille ekalle lääkärille kaikkea. Itse olen masentunut, ja kyseinen ongelma ilmenee muillakin tavoilla kuin pelkkinä öisinä heräämisinä. Sitäkin tapahtuu, mutta kyllä tämä olotila on muutenkin aivan paska. Tosin nuorempana asiat kokee hiukan erilailla, koska kroppakin on erilainen. Masennushan iskee pikku hiljaa enemmän ja enemmän, kunnes joku tapahtuma, tai sarja tapahtumia laukaisee varsinaisen ongelman esiin.

Yleensä kun menee tk, niin sinne mennään kertomaan 1 vaiva. Jos yritää kertoa toista tai kolmatta, niin sanovat että tähän pitää tilaa toinen aika. Sekä kaikkea ei aina yhdistä et vois liittyä yhteen. Lääkärin tehtävänä on epäillä jotain syytä, ja osata kysyä kysymyksiä. Mä en oo tuo jolla oli noita yöheräämisiä, mut täs vaan sivuhuomautuksena sanoin.

Tässä ketjussa on muutama ihminen kirjoittanut asiaa mutta nämä minä-minä ja lääkäreiltä koneen erehtymättömyyttä ja selvännäkijän taitoa vaativat useat valittajat hoitovirheineen huutavat idioottia ja aggressivisesti ajavat omaa asiaansa.

Mietin vaan kuinka paljon helpompi heitä olisi ollut hoitaa ja oireita tulkita oikein jos nämä

ihmiset käyttäytyisivät asiallisesti tai kohtuullisesti. Totuus on että harva näistä huutelijoista pärjäisi itse mitenkään lääkärikoulussa tai ammatin paineissa ja monet luulevat että raha on näiden ahneiden ja lähes tahalleen hutiloivien ja mielipahaa tuottavien lääkäreuden suurin motiivi ja ovat siitä väärydellä ansaitusta rahasta kovin kateellisia.

Aika turha ketju tämä. Myöskään ketjuun ”Lääkäri pelasti henkeni/työkykyni/antoi tarpeeksi saikkua” ketjuun ei tällä palstalla tule viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Kun syyksi epäillään lihavuutta, ei tarkoitus ole haukkua lihavia, mutta kun vastaan on tullut satoja potilaita, ei voi olla huomaamatta kuinka liikahavuus on se suurin syy monisairauksille.

Kun lääketiede kehittyy niin myönnetään että tietyt sairaudet lihottaa syömättä. Ja laihdutus ei onnistu niissä kuten jollain syöpöllä taas voi onnistuakin.