Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit itsessään ei ole minun kohdalla mitään typerää tehneet. Mutta ne ihmiset jotka päättää antaavatko ajan lääkäriin ovat.

Itse käyn lääkärillä vain pakosta, en koskaan mene huvikseen, varuilta tai ensiksi kokeilematta montaa muuta konstia. Kerran olin sairastanut perusflunssan joka meni ohi mutta viikon päästä tuli todella rajuna takaisin. 2 viikkoa hoidin flunssaa itse ja se tuntui vain pahenevan joten otin yhteyttä terkkariin. Hyvä ettei luuria lyöty korvaan kun aikuinen soittaa flunssan takia! Odotin viikon, kuume yli 40 astetta koko ajan, ei laske lääkkeellä, keuhkot aivan tukossa (astma perussairaitena), hoidin 3 alle 5 vuotiasta lasta kotona, en ollut edes tajuissani välillä. Soitin taas eikä edelleenkään aikaa lääkäriin. Itkin ja pyysin apua, mielenterveystoimisto kuulemma on sitä varten. En muista tuosta ajasta paljon mitään, mies sanoo etten ollut tässä maailmassa, itkin kipuja ja söin valtavasti lääkkeitä. Keuhkot tulessa, poskiontelot tulehtuneena, iho kuumeesta näppylöillä, silmät turvonneet umpeen kun oli kipeänä ja kovassa kuumeessa itkeskellyt paljon.

Sitten yksi aamu mies ei saanut minua kunnolla hereille, vei terveyskeskukseen ja vaati aikaa. Taas luukulla nainen satuili että jos heillä annettaisiin aika jokaiselle aikuiselle joka flunssaa sairastaa niin saisivat olla töissä yötä päivää. Mies oli jankkaamassa ajasta kun ohitseni oli kävellyt lääkäri ja huomannut että en todellakaan ole kunnossa.

Ampparilla laittoivat sairaalaan jossa sitten menikin vielä pari viikkoa, monta sairautta päällekkäin joista pahimpana keuhkokuume. Meni yli puoli vuotta toipua kokonaan kuntoon.

Tästä tehtiin valitus, lääkäri teki itseasiassa itse, en tiedä mitä tapahtui mutta ko nainen ei ole enää ollut ajanvarauksessa töissä.

Meillä oli myös aika paljon vänkäämistä näiden ajanvaraajien kanssa. Lapsi oli ollut yli viikon korkeassa kuumeessa, ja lääkkeet eivät auttaneet. Pyysivät ettei turhaa menisi päivystykseen pääsiäisen alla pelkästä kuumeesta. Kuume oli vähän alle 40 niin ei pitäisi olla syytä huoleen. Soitin vielä pääsiäismaanantaina et nyt ihan oikeesti lapselle ei auta mitkään lääkkeet ja nyt alkoi korviakin valittamaan. Puhelinneuvonnassa sanottiin että odottakaa huomiselle ja soittakaa terveyskeskukseen ja varatkaa aika sieltä lääkäriltä. Siinä vaiheessa alkoi jo hermot menemään, ja sanoin että kyse on 2-vuotiaasta lapsesta joka on kivuissaan, että vieläkö pitäisi toinen yö kärsiä kun korviakin jo särkee, että kai sieltä päivystyksestä joku voi edes sitten antibiootit kirjoittaa jotta pääsisi heti auttamaan eikä odottamaan seuravaalle päivälle. Pitkin hampain sanoi että no menkää sitten.

Mentiin, sairaanhoitajat ihmetteli että mitä me vielä jouduttiin jonottaa siellä, että nyt vaatteet pois ja suoraan lääkärille kun poika oli tulikuuma. Siellä todettiin suoraan korvatulehdus ja otettiin vielä verikokeet. Sieltä tuli lääkäri naama valkoisena kertomaan että pojalla on jokin verisairaus, ja niissä on kolme vaihtoehtoja joista pahin on leukemia. Jäätiin yöksi ja aamulla luuytimestä otetusta testistä löytyi syöpäsoluja 70%. Jos olisi odotettu vielä toista viikkoa niin olisi ollut liian myöhäistä.

Että joo, on niitä flunssia ja pikku kuumeita.

Niin, eli lapsella oli korvatulehdus. Tuo syöpäsolujen löytyminen oli ns. sattumalöydös. Olisiko siis sen ajanvaraajan pitänyt jotenkin ihmeellisesti nähdä lapsen veriarvot puhelimitse??

Sinulla on vähän sama asenne kuin suomalaisilla lääkäreillä: mitään vikaa ole. Se kuume, mihin ei ollut syytä eikä oikein auttanut mikään on kyllä yleinen leukemian oire. Onneksi tuli korvatulehduskin, että pääsi lääkäriin. Tosin, monesti lasten korvatulehdukset ovat viruksen aiheuttamia, että pieni ihme kun pääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit itsessään ei ole minun kohdalla mitään typerää tehneet. Mutta ne ihmiset jotka päättää antaavatko ajan lääkäriin ovat.

Itse käyn lääkärillä vain pakosta, en koskaan mene huvikseen, varuilta tai ensiksi kokeilematta montaa muuta konstia. Kerran olin sairastanut perusflunssan joka meni ohi mutta viikon päästä tuli todella rajuna takaisin. 2 viikkoa hoidin flunssaa itse ja se tuntui vain pahenevan joten otin yhteyttä terkkariin. Hyvä ettei luuria lyöty korvaan kun aikuinen soittaa flunssan takia! Odotin viikon, kuume yli 40 astetta koko ajan, ei laske lääkkeellä, keuhkot aivan tukossa (astma perussairaitena), hoidin 3 alle 5 vuotiasta lasta kotona, en ollut edes tajuissani välillä. Soitin taas eikä edelleenkään aikaa lääkäriin. Itkin ja pyysin apua, mielenterveystoimisto kuulemma on sitä varten. En muista tuosta ajasta paljon mitään, mies sanoo etten ollut tässä maailmassa, itkin kipuja ja söin valtavasti lääkkeitä. Keuhkot tulessa, poskiontelot tulehtuneena, iho kuumeesta näppylöillä, silmät turvonneet umpeen kun oli kipeänä ja kovassa kuumeessa itkeskellyt paljon.

Sitten yksi aamu mies ei saanut minua kunnolla hereille, vei terveyskeskukseen ja vaati aikaa. Taas luukulla nainen satuili että jos heillä annettaisiin aika jokaiselle aikuiselle joka flunssaa sairastaa niin saisivat olla töissä yötä päivää. Mies oli jankkaamassa ajasta kun ohitseni oli kävellyt lääkäri ja huomannut että en todellakaan ole kunnossa.

Ampparilla laittoivat sairaalaan jossa sitten menikin vielä pari viikkoa, monta sairautta päällekkäin joista pahimpana keuhkokuume. Meni yli puoli vuotta toipua kokonaan kuntoon.

Tästä tehtiin valitus, lääkäri teki itseasiassa itse, en tiedä mitä tapahtui mutta ko nainen ei ole enää ollut ajanvarauksessa töissä.

Meillä oli myös aika paljon vänkäämistä näiden ajanvaraajien kanssa. Lapsi oli ollut yli viikon korkeassa kuumeessa, ja lääkkeet eivät auttaneet. Pyysivät ettei turhaa menisi päivystykseen pääsiäisen alla pelkästä kuumeesta. Kuume oli vähän alle 40 niin ei pitäisi olla syytä huoleen. Soitin vielä pääsiäismaanantaina et nyt ihan oikeesti lapselle ei auta mitkään lääkkeet ja nyt alkoi korviakin valittamaan. Puhelinneuvonnassa sanottiin että odottakaa huomiselle ja soittakaa terveyskeskukseen ja varatkaa aika sieltä lääkäriltä. Siinä vaiheessa alkoi jo hermot menemään, ja sanoin että kyse on 2-vuotiaasta lapsesta joka on kivuissaan, että vieläkö pitäisi toinen yö kärsiä kun korviakin jo särkee, että kai sieltä päivystyksestä joku voi edes sitten antibiootit kirjoittaa jotta pääsisi heti auttamaan eikä odottamaan seuravaalle päivälle. Pitkin hampain sanoi että no menkää sitten.

Mentiin, sairaanhoitajat ihmetteli että mitä me vielä jouduttiin jonottaa siellä, että nyt vaatteet pois ja suoraan lääkärille kun poika oli tulikuuma. Siellä todettiin suoraan korvatulehdus ja otettiin vielä verikokeet. Sieltä tuli lääkäri naama valkoisena kertomaan että pojalla on jokin verisairaus, ja niissä on kolme vaihtoehtoja joista pahin on leukemia. Jäätiin yöksi ja aamulla luuytimestä otetusta testistä löytyi syöpäsoluja 70%. Jos olisi odotettu vielä toista viikkoa niin olisi ollut liian myöhäistä.

Että joo, on niitä flunssia ja pikku kuumeita.

Niin, eli lapsella oli korvatulehdus. Tuo syöpäsolujen löytyminen oli ns. sattumalöydös. Olisiko siis sen ajanvaraajan pitänyt jotenkin ihmeellisesti nähdä lapsen veriarvot puhelimitse??

Sinulla on vähän sama asenne kuin suomalaisilla lääkäreillä: mitään vikaa ole. Se kuume, mihin ei ollut syytä eikä oikein auttanut mikään on kyllä yleinen leukemian oire. Onneksi tuli korvatulehduskin, että pääsi lääkäriin. Tosin, monesti lasten korvatulehdukset ovat viruksen aiheuttamia, että pieni ihme kun pääsi.

Tietty kuume on yksi leukemian oire. Jos on kuume ja korvakipua niin ajanvaraaja teki ihan oikein kehoittaessaan ensin odottamaan että pääsette terveysasemalle seuraavana päivänä. Teki normaali ohjeistuksen mukaan. Eli turhaa kiukuttelua tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa tänne hassuimmat itsediagnoosit ja miten sitten kävi!

Itsediagnoosi: silmähermontulehdus ja mahdollinen MS-tauti (en sanonut näitä itse vastaanotolla, selitin vain silmäoireet ensin perusterveydenhuollossa ja sitten erikoissairaanhoidon poliklinikalla).

Lääkärin diagnoosi: silmähermontulehdus ja MS-tauti.

Olipa hauska, ehh heh heh heee.

Lääkäri diagnosoi silmähermontulehdulsen? On ollut pätevä tyyppi. Minä olen pelkkä sh, mutta minäkin tiedän, ettei semmoista ole olemassakaan.[/quot

Näköhermontulehdus eli optikusneuriitti todennäköisesti. Jotkut ihmiset, myös lääkäreiden, olen kuullut puhuvan silmähermontulehduksesta.

T. silmähoitaja

Olet silmähoitaja? Eikö teillä kuulu anatomia ja fysiologia?

Silmähermo on kolmoishermon ylin päähaara, joka harmittaa esim. silmäkuoppaa, otsaa ja nenäonteloa.

Näköhermo ei ole sama asia. Näköhermo alkaa silmänpohjasta papillasta ja loppuu talamukseen. Näköhermo kulkee kahden aivokalvon välissä, jossa on aivoselkäydinnestettä.

Näköhermon tulehdus ei siten liity silmähermoon.

Yst.terv. tavallinen sh, en ole edes silmähoitaja

Tavallinen sh:kin osaa siis googlettaa ja käyttää copy-paste -toimintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit itsessään ei ole minun kohdalla mitään typerää tehneet. Mutta ne ihmiset jotka päättää antaavatko ajan lääkäriin ovat.

Itse käyn lääkärillä vain pakosta, en koskaan mene huvikseen, varuilta tai ensiksi kokeilematta montaa muuta konstia. Kerran olin sairastanut perusflunssan joka meni ohi mutta viikon päästä tuli todella rajuna takaisin. 2 viikkoa hoidin flunssaa itse ja se tuntui vain pahenevan joten otin yhteyttä terkkariin. Hyvä ettei luuria lyöty korvaan kun aikuinen soittaa flunssan takia! Odotin viikon, kuume yli 40 astetta koko ajan, ei laske lääkkeellä, keuhkot aivan tukossa (astma perussairaitena), hoidin 3 alle 5 vuotiasta lasta kotona, en ollut edes tajuissani välillä. Soitin taas eikä edelleenkään aikaa lääkäriin. Itkin ja pyysin apua, mielenterveystoimisto kuulemma on sitä varten. En muista tuosta ajasta paljon mitään, mies sanoo etten ollut tässä maailmassa, itkin kipuja ja söin valtavasti lääkkeitä. Keuhkot tulessa, poskiontelot tulehtuneena, iho kuumeesta näppylöillä, silmät turvonneet umpeen kun oli kipeänä ja kovassa kuumeessa itkeskellyt paljon.

Sitten yksi aamu mies ei saanut minua kunnolla hereille, vei terveyskeskukseen ja vaati aikaa. Taas luukulla nainen satuili että jos heillä annettaisiin aika jokaiselle aikuiselle joka flunssaa sairastaa niin saisivat olla töissä yötä päivää. Mies oli jankkaamassa ajasta kun ohitseni oli kävellyt lääkäri ja huomannut että en todellakaan ole kunnossa.

Ampparilla laittoivat sairaalaan jossa sitten menikin vielä pari viikkoa, monta sairautta päällekkäin joista pahimpana keuhkokuume. Meni yli puoli vuotta toipua kokonaan kuntoon.

Tästä tehtiin valitus, lääkäri teki itseasiassa itse, en tiedä mitä tapahtui mutta ko nainen ei ole enää ollut ajanvarauksessa töissä.

Meillä oli myös aika paljon vänkäämistä näiden ajanvaraajien kanssa. Lapsi oli ollut yli viikon korkeassa kuumeessa, ja lääkkeet eivät auttaneet. Pyysivät ettei turhaa menisi päivystykseen pääsiäisen alla pelkästä kuumeesta. Kuume oli vähän alle 40 niin ei pitäisi olla syytä huoleen. Soitin vielä pääsiäismaanantaina et nyt ihan oikeesti lapselle ei auta mitkään lääkkeet ja nyt alkoi korviakin valittamaan. Puhelinneuvonnassa sanottiin että odottakaa huomiselle ja soittakaa terveyskeskukseen ja varatkaa aika sieltä lääkäriltä. Siinä vaiheessa alkoi jo hermot menemään, ja sanoin että kyse on 2-vuotiaasta lapsesta joka on kivuissaan, että vieläkö pitäisi toinen yö kärsiä kun korviakin jo särkee, että kai sieltä päivystyksestä joku voi edes sitten antibiootit kirjoittaa jotta pääsisi heti auttamaan eikä odottamaan seuravaalle päivälle. Pitkin hampain sanoi että no menkää sitten.

Mentiin, sairaanhoitajat ihmetteli että mitä me vielä jouduttiin jonottaa siellä, että nyt vaatteet pois ja suoraan lääkärille kun poika oli tulikuuma. Siellä todettiin suoraan korvatulehdus ja otettiin vielä verikokeet. Sieltä tuli lääkäri naama valkoisena kertomaan että pojalla on jokin verisairaus, ja niissä on kolme vaihtoehtoja joista pahin on leukemia. Jäätiin yöksi ja aamulla luuytimestä otetusta testistä löytyi syöpäsoluja 70%. Jos olisi odotettu vielä toista viikkoa niin olisi ollut liian myöhäistä.

Että joo, on niitä flunssia ja pikku kuumeita.

Niin, eli lapsella oli korvatulehdus. Tuo syöpäsolujen löytyminen oli ns. sattumalöydös. Olisiko siis sen ajanvaraajan pitänyt jotenkin ihmeellisesti nähdä lapsen veriarvot puhelimitse??

Kyllä siinä taisi käydä niin, että leukemia oli päädiagnoosi ja tämä korvatulehdus sivudiagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit itsessään ei ole minun kohdalla mitään typerää tehneet. Mutta ne ihmiset jotka päättää antaavatko ajan lääkäriin ovat.

Itse käyn lääkärillä vain pakosta, en koskaan mene huvikseen, varuilta tai ensiksi kokeilematta montaa muuta konstia. Kerran olin sairastanut perusflunssan joka meni ohi mutta viikon päästä tuli todella rajuna takaisin. 2 viikkoa hoidin flunssaa itse ja se tuntui vain pahenevan joten otin yhteyttä terkkariin. Hyvä ettei luuria lyöty korvaan kun aikuinen soittaa flunssan takia! Odotin viikon, kuume yli 40 astetta koko ajan, ei laske lääkkeellä, keuhkot aivan tukossa (astma perussairaitena), hoidin 3 alle 5 vuotiasta lasta kotona, en ollut edes tajuissani välillä. Soitin taas eikä edelleenkään aikaa lääkäriin. Itkin ja pyysin apua, mielenterveystoimisto kuulemma on sitä varten. En muista tuosta ajasta paljon mitään, mies sanoo etten ollut tässä maailmassa, itkin kipuja ja söin valtavasti lääkkeitä. Keuhkot tulessa, poskiontelot tulehtuneena, iho kuumeesta näppylöillä, silmät turvonneet umpeen kun oli kipeänä ja kovassa kuumeessa itkeskellyt paljon.

Sitten yksi aamu mies ei saanut minua kunnolla hereille, vei terveyskeskukseen ja vaati aikaa. Taas luukulla nainen satuili että jos heillä annettaisiin aika jokaiselle aikuiselle joka flunssaa sairastaa niin saisivat olla töissä yötä päivää. Mies oli jankkaamassa ajasta kun ohitseni oli kävellyt lääkäri ja huomannut että en todellakaan ole kunnossa.

Ampparilla laittoivat sairaalaan jossa sitten menikin vielä pari viikkoa, monta sairautta päällekkäin joista pahimpana keuhkokuume. Meni yli puoli vuotta toipua kokonaan kuntoon.

Tästä tehtiin valitus, lääkäri teki itseasiassa itse, en tiedä mitä tapahtui mutta ko nainen ei ole enää ollut ajanvarauksessa töissä.

Meillä oli myös aika paljon vänkäämistä näiden ajanvaraajien kanssa. Lapsi oli ollut yli viikon korkeassa kuumeessa, ja lääkkeet eivät auttaneet. Pyysivät ettei turhaa menisi päivystykseen pääsiäisen alla pelkästä kuumeesta. Kuume oli vähän alle 40 niin ei pitäisi olla syytä huoleen. Soitin vielä pääsiäismaanantaina et nyt ihan oikeesti lapselle ei auta mitkään lääkkeet ja nyt alkoi korviakin valittamaan. Puhelinneuvonnassa sanottiin että odottakaa huomiselle ja soittakaa terveyskeskukseen ja varatkaa aika sieltä lääkäriltä. Siinä vaiheessa alkoi jo hermot menemään, ja sanoin että kyse on 2-vuotiaasta lapsesta joka on kivuissaan, että vieläkö pitäisi toinen yö kärsiä kun korviakin jo särkee, että kai sieltä päivystyksestä joku voi edes sitten antibiootit kirjoittaa jotta pääsisi heti auttamaan eikä odottamaan seuravaalle päivälle. Pitkin hampain sanoi että no menkää sitten.

Mentiin, sairaanhoitajat ihmetteli että mitä me vielä jouduttiin jonottaa siellä, että nyt vaatteet pois ja suoraan lääkärille kun poika oli tulikuuma. Siellä todettiin suoraan korvatulehdus ja otettiin vielä verikokeet. Sieltä tuli lääkäri naama valkoisena kertomaan että pojalla on jokin verisairaus, ja niissä on kolme vaihtoehtoja joista pahin on leukemia. Jäätiin yöksi ja aamulla luuytimestä otetusta testistä löytyi syöpäsoluja 70%. Jos olisi odotettu vielä toista viikkoa niin olisi ollut liian myöhäistä.

Että joo, on niitä flunssia ja pikku kuumeita.

Niin, eli lapsella oli korvatulehdus. Tuo syöpäsolujen löytyminen oli ns. sattumalöydös. Olisiko siis sen ajanvaraajan pitänyt jotenkin ihmeellisesti nähdä lapsen veriarvot puhelimitse??

Sinulla on vähän sama asenne kuin suomalaisilla lääkäreillä: mitään vikaa ole. Se kuume, mihin ei ollut syytä eikä oikein auttanut mikään on kyllä yleinen leukemian oire. Onneksi tuli korvatulehduskin, että pääsi lääkäriin. Tosin, monesti lasten korvatulehdukset ovat viruksen aiheuttamia, että pieni ihme kun pääsi.

Tietty kuume on yksi leukemian oire. Jos on kuume ja korvakipua niin ajanvaraaja teki ihan oikein kehoittaessaan ensin odottamaan että pääsette terveysasemalle seuraavana päivänä. Teki normaali ohjeistuksen mukaan. Eli turhaa kiukuttelua tässäkin.

Kuumelääkkeisiin reagoimaton yli viikon jatkunut korkea kuume on aina syy hakeutua viivytyksettä lääkäriin.

Lääkäri totesi, että flunssa tuli takaisin. Parin päivän kuluttua menin uudestaan lääkäriin, jolloin eri lääkäri totesi tutkimusten jälkeen minulla olevan flunssan jälkitauti keuhkoputkentulehdus. Tämä kävi yksityisellä, ei julkisella puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taidan lopettaa nämä hommat. Lähes joka puolella suomalaisella auttaa ongelmaan kuin ongelmaan painonpudotus ja oikea ruokavalio. Ei mulla muuta.

Ja tiedän, että on ylipainoisia sairaita ihmisiä jotka eivät tule lääkärin vastaanotolle koska heille sanotaan että pudota painoa.

Ylipaino aiheuttaa niin lukuisia sairauksia että jokainen järkevä epäilee ensin sitä, paitsi itse ylipainoiset. (Ei en ole lääkäri en siksi puolustele.)

Mehän hoidetaan valtava määrä ylipainon aiheuttamia sairauksia joka päivä! Uniapnea, diabetes ja sen komplikaatiot, verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, nivelrikko

Moneen asiaan vaikuttaa myös muut asiat ylipainon lisäksi. Edellä mainittuja sairauksia yhdistää se että kaikkien sairauksien ensisijainen hoito olisi painon pudotus.

Älä viitsi jaella disinformaatiota, sivistymätön idiootti.

Tälläkin hetkellä uniapneapotilaista kolmannes on täysin normaalipainoisia. Diagnosoiduista siis, luoja tietää paljonko ihmisiä nukahtelee rattiin tietämättä uniapneastaan, kun kukaan ei osaa niillä epäillä "läskien" tautia.

Vaikka sen näkee sillä, että pyytää potilasta avaamaan suunsa. Matala suulaki ja iso kieli ei laihduttamalla korjaannu.

Ylipainoin aiheuttama uniapnea edellyttää sitten jo aika amerikanmallista obesiteettia ja yli 40 cm kaulanympärystä.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri totesi, että flunssa tuli takaisin. Parin päivän kuluttua menin uudestaan lääkäriin, jolloin eri lääkäri totesi tutkimusten jälkeen minulla olevan flunssan jälkitauti keuhkoputkentulehdus. Tämä kävi yksityisellä, ei julkisella puolella.

Eli siis todettiin ihan sama asia...?

Keuhkoputken tulehdusta ei ole olemassakaan , on vaan ylä- ja alahengitysteiden infektioita. Useimmiten viruksesta johtuvia, privaattipuolella jotkut mielellään tuota "diagnoosia" käyttää ja potilas on onnessaan kun oli "oikein" keuhkoputkentulehdus. Kai se on sitten hienompi kuin ylähengitysteiden virusinfektio. Joka siis pääsääntöisesti parantuu itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitin vaimon puolesta päivystykseen kun häneltä oli lähtenyt täysin ääni ja oli ollut jo viikon poissa. Päivystyksestä käskettiin pyytää hänet puhelimeen, kun ei voinut minun kanssani asioida. No ei meinannut tulla puhelusta mitään kun ei vaimo pystynyt edes sotuaan kunnolla kertomaan. Pyydettiin puhelimessa vain toistamaan ja puhumaan hieman kovempaa...

Oletko sinä kenties minun mieheni? Minulle kävi sama ja vielä kahdesti, ensin hoitaja vaati itse tulemaan puhelimeen ja sitten toinen hoitaja tk:ssa ei antanut miehen tulla puhumaan puolestani vaan sanoi, että kyllä potilaan pitää itse pystyä kertomaan oireet. Siinä sitten koettivat saada selkoa kähinästäni ja paikan päällä jouduin ottamaan elekieltäkin avuksi (hoitaja kysyi onko muut paikat kipeät kuin kurkku, tökin rintaani ja korvaani).

Tämä on ilmeisesti tosi yleistä. Itsekin otin kerran miehen mukaan tulkiksi, kun ääni oli lähes täysin mennyt ja jos yritin puhua, kurkunpää meni täysin umpeen ja melkein tukehduin. Laryngiitti oli tullut yskimisestä. Oli helmeä siinä sitten kähistä, hinkua, vinkua ja yskiä, kun sekä mieheni että lääkäri vaan tuijottivat minua ja odottivat että saan sanottua mikä minua vaivaa.

Laryngiittihän ei yleensä aikuisilla sulje hengitysteitä, kuten lapsilla voi käydä. Vahinko vaan, että minulla on lapsellisen ahdas kurkunpää, mikä ei lääkärille valjennut vaikka tosiaan vastaanotollakin sain tukehtumiskohtauksia. Sain lopulta kähistyä "avaavaa", ja se kirjoitti sitten astmalääkettä, kun ei kandinpoikanen vissiin tiennyt että pahassa laryngiitissä annetaan inhaloida adrenaliinia.

No, jäin henkiin, mutta ääni oli täysin pois viisi päivää, siis ei pienintäkään pihausta, ja esim. laulunääni ei ole palautunut ennalleen. Ei se ennenkään häävi ollut, mutta ääniala on nykyään alle puoli oktaavia.

--------

Toinen vastaava tapaus, kun vaimo yritti selittää miehensä oireita. Lääkäri vaiensi, että rouva on nyt hiljaa ja antaa potilaan puhua.

Potilas makasi hoitosängyllä uikuttaen tuskasta, hädin tuskin tajuissaan. Oli nääs pitkälle levinnyt syöpä, kun sitä yritettiin hoitaa niin pitkään buranalla ja panadolilla.

Miettikää millainen sadisti täytyy olla, kun potilas oikeasti uikuttaa tuskasta ja lääkäri yrittää pakottaa SEN puhumaan, eikä voi kuunnella ketään muuta? Ihmishirviö. Sellainen.

Lisäys vielä ja siis keuhkoissa on lukemattomia "putkia", ei vain yhtä . Jos tarkoitat keuhkoputkella henkitorvea, se olisi oikea termi. Mutta hyvin harvoin pelkästään henkitorvi infektoituu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitin vaimon puolesta päivystykseen kun häneltä oli lähtenyt täysin ääni ja oli ollut jo viikon poissa. Päivystyksestä käskettiin pyytää hänet puhelimeen, kun ei voinut minun kanssani asioida. No ei meinannut tulla puhelusta mitään kun ei vaimo pystynyt edes sotuaan kunnolla kertomaan. Pyydettiin puhelimessa vain toistamaan ja puhumaan hieman kovempaa...

Oletko sinä kenties minun mieheni? Minulle kävi sama ja vielä kahdesti, ensin hoitaja vaati itse tulemaan puhelimeen ja sitten toinen hoitaja tk:ssa ei antanut miehen tulla puhumaan puolestani vaan sanoi, että kyllä potilaan pitää itse pystyä kertomaan oireet. Siinä sitten koettivat saada selkoa kähinästäni ja paikan päällä jouduin ottamaan elekieltäkin avuksi (hoitaja kysyi onko muut paikat kipeät kuin kurkku, tökin rintaani ja korvaani).

Tämä on ilmeisesti tosi yleistä. Itsekin otin kerran miehen mukaan tulkiksi, kun ääni oli lähes täysin mennyt ja jos yritin puhua, kurkunpää meni täysin umpeen ja melkein tukehduin. Laryngiitti oli tullut yskimisestä. Oli helmeä siinä sitten kähistä, hinkua, vinkua ja yskiä, kun sekä mieheni että lääkäri vaan tuijottivat minua ja odottivat että saan sanottua mikä minua vaivaa.

Laryngiittihän ei yleensä aikuisilla sulje hengitysteitä, kuten lapsilla voi käydä. Vahinko vaan, että minulla on lapsellisen ahdas kurkunpää, mikä ei lääkärille valjennut vaikka tosiaan vastaanotollakin sain tukehtumiskohtauksia. Sain lopulta kähistyä "avaavaa", ja se kirjoitti sitten astmalääkettä, kun ei kandinpoikanen vissiin tiennyt että pahassa laryngiitissä annetaan inhaloida adrenaliinia.

No, jäin henkiin, mutta ääni oli täysin pois viisi päivää, siis ei pienintäkään pihausta, ja esim. laulunääni ei ole palautunut ennalleen. Ei se ennenkään häävi ollut, mutta ääniala on nykyään alle puoli oktaavia.

--------

Toinen vastaava tapaus, kun vaimo yritti selittää miehensä oireita. Lääkäri vaiensi, että rouva on nyt hiljaa ja antaa potilaan puhua.

Potilas makasi hoitosängyllä uikuttaen tuskasta, hädin tuskin tajuissaan. Oli nääs pitkälle levinnyt syöpä, kun sitä yritettiin hoitaa niin pitkään buranalla ja panadolilla.

Miettikää millainen sadisti täytyy olla, kun potilas oikeasti uikuttaa tuskasta ja lääkäri yrittää pakottaa SEN puhumaan, eikä voi kuunnella ketään muuta? Ihmishirviö. Sellainen.

Tuo on muuten kumma, että miksi se potilas pitää pakottaa puhumaan väkisin, jos paikalla on joku toinen joka voisi järkevästi selittää, missä mennään?

Itselläni alkoi mt-ongelmat aika rajusti. Makasin vessan lattialla sikiöasennossa puremassa käsiäni ja itkemässä, ja kun mies löysi minut, pystyin vain itkemään hysteerisesti "auta mua auta mua". Mies vei minut päivystykseen, missä jatkoin samaa rataa.

Silti MINULTA yritettiin tentata, mikä on, vaikka mies yritti selittää että sillä on ollut stressiä eikä se ole saanut nukuttua pitkään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Keuhkoputken tulehdusta ei ole olemassakaan , on vaan ylä- ja alahengitysteiden infektioita. Useimmiten viruksesta johtuvia, privaattipuolella jotkut mielellään tuota "diagnoosia" käyttää ja potilas on onnessaan kun oli "oikein" keuhkoputkentulehdus. Kai se on sitten hienompi kuin ylähengitysteiden virusinfektio. Joka siis pääsääntöisesti parantuu itsestään.

Mitä sä oikein horiset? "Keuhkoputket (bronchus) ovat henkitorvesta keuhkoihin johtavat hengitysteiden osat, jotka kuuluvat alahengitysteihin henkitorven lisäksi."

Vierailija kirjoitti:

Lisäys vielä ja siis keuhkoissa on lukemattomia "putkia", ei vain yhtä . Jos tarkoitat keuhkoputkella henkitorvea, se olisi oikea termi. Mutta hyvin harvoin pelkästään henkitorvi infektoituu..

Joo, mutta kyllä ne keuhkoputkeT voi myös tulehtua.

Vierailija kirjoitti:

Keuhkoputken tulehdusta ei ole olemassakaan , on vaan ylä- ja alahengitysteiden infektioita. Useimmiten viruksesta johtuvia, privaattipuolella jotkut mielellään tuota "diagnoosia" käyttää ja potilas on onnessaan kun oli "oikein" keuhkoputkentulehdus. Kai se on sitten hienompi kuin ylähengitysteiden virusinfektio. Joka siis pääsääntöisesti parantuu itsestään.

Googlaa vaikkapa bronkiitti. Se on todellinen sairaus.

Ellei Google herätä luottamusta, etsi lääkärikirjasta sama asia. Joo, keuhkoputkitulehdus on virallinen nimi suomeksi, mutta kyllä puhekielessä taipuu usein keuhkoputkentulehdukseksi.

Eli älähän viitsi mölistä omiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keuhkoputken tulehdusta ei ole olemassakaan , on vaan ylä- ja alahengitysteiden infektioita. Useimmiten viruksesta johtuvia, privaattipuolella jotkut mielellään tuota "diagnoosia" käyttää ja potilas on onnessaan kun oli "oikein" keuhkoputkentulehdus. Kai se on sitten hienompi kuin ylähengitysteiden virusinfektio. Joka siis pääsääntöisesti parantuu itsestään.

Googlaa vaikkapa bronkiitti. Se on todellinen sairaus.

Ellei Google herätä luottamusta, etsi lääkärikirjasta sama asia. Joo, keuhkoputkitulehdus on virallinen nimi suomeksi, mutta kyllä puhekielessä taipuu usein keuhkoputkentulehdukseksi.

Eli älähän viitsi mölistä omiasi.

Lisätään, että pelkkä henkitorvikin voi siis tulehtua. Se on sitten nimellä trakeiitti erona bronkiitista.

Oikea termi olisi siis keuhkoputkien tulehdus jos tarkoitat bronkuksia, henkitorvi jakautuu  edelleen kahteen ja kolmeenkin osaan jne.  Tulehdus on usein  lievempi kuin  varsinainen  pneumonia eli  keuhkokuume. Ja kuten sanottu, on aika usein virusperäistä ja antibiootin määrääminen on pääsääntöisesti turhaa. Vaikka  monen potilaan mielestä "monella  menee aina kehkoihin asti."

Vierailija kirjoitti:

Keuhkoputken tulehdusta ei ole olemassakaan , on vaan ylä- ja alahengitysteiden infektioita. Useimmiten viruksesta johtuvia, privaattipuolella jotkut mielellään tuota "diagnoosia" käyttää ja potilas on onnessaan kun oli "oikein" keuhkoputkentulehdus. Kai se on sitten hienompi kuin ylähengitysteiden virusinfektio. Joka siis pääsääntöisesti parantuu itsestään.

Kyllä ICD-10 diagnoosiluettelosta löytyy koodi keuhkoputkitulehdukselle, erikseen akuutille, krooniselle ja sellaiselle, jota ei ole määritelty akuutiksi tai krooniseksi. Akuutissa keuhkoputkentulehduksessa keskeinen oire on yskä ja yskösten erittyminen, joka on jatkunut alle 3 viikkoa. Tavallisesti on myös muita hengitystietulehduksen oireita (nuha, kurkkukipu, käheys).Yleensä kyseessä on virusinfektio, joka ei kaipaa mikrobilääkehoitoa.

Aivokasvainepäilyyn tonnista panadolia ja kuussatasta buranaa! Halleluja. Luojalle kiitos kasvainta ei loppupeleissä löytynyt ja sain toisen diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Aivokasvainepäilyyn tonnista panadolia ja kuussatasta buranaa! Halleluja. Luojalle kiitos kasvainta ei loppupeleissä löytynyt ja sain toisen diagnoosin.

Niin mitä siihen kipuun sitten pitää antaa? Vai eikö kipua saa lääkitä? Aivokasvain ei näy päälle päin, joten ennen kuvia paha mennä leikkelemään.