Minkä ihmeen takia lastentarhanopettajille pitäisi maksaa jopa yli 3000 euroa? Työ, jota voi tehdä kuka tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko lasta enää viedä päiväkotiin. Alkaa pelottaa.

Minulle on jäänyt takaraivoon sellainen surun ja ärtymyksen sekoitus, että onko minun lapseni päiväkodin hoitajat näitä, jotka puhuu pahasti työstään, mollaa lapsia ja vanhempia? Tuntuu, että ihan sama miten tavallisen ja oikean varustelutason lapsen sinne vie, mikään ei silti ole hyvä.

Peiliin katsomisen paikka?

Valitettavasti se ei ole heidän vikansa, jos eivät nauti työstä. Harva opiskellessa oikeasti tietää, että mikä hullunmylly on vastassa tässä työssä ja mitä tämä työ on oikeasti.  Itse pidän suurimmasta osasta lapsia, mutta en pidä tästä työstä.. Tämä työ uuvuttaa työntekijät.

Eiymmärrä kirjoitti:

Siltä, joka ei ymmärrä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen eroa, pitäisi mielestäni täysin surutta kieltää omat lapset, ja jo syntyneet ottaa välittömästi huostaan.

Lastenhoito on välttämätöntä, varhaiskasvatus ei.

Siinä ero.

Vierailija kirjoitti:

P.S. vaka ope on yleensä juuri se joka parhaiten ymmärtää leikin merkityksen, joka on koulutettu syvimmin ymmärtämään ja mahdollistamaan leikin

Oletko ihan tosissasi? Leikin merkityksen lapselle ymmärtämiseen tarvitsee jotain erityistä koulutusta? Eiköhän se ole useimmille ihan itsestään selvää.

Tässäpä se näkyy. Se on jollain tavalla itsestään selvää, mutta sen syvä merkitys ei ole. Jos opiskelet pienen lapsen kehitystä ymmärrät leikin merkityksen syvemmin. Ymmärrät leikin kehityksen vaiheet ja erilaisia leikkityyppejä. Miksi 1v siirtelee tavaroita ja miksi 2v hermostuu siitä. Mikä on juuri tämän leikin imu tälle lapselle, entä tuolle. Sitten vielä yksilölliset erot, koska kaikillahan on omat kehityspolut. Ymmärrät näitä paljon syvemmin, jos käyt opettajankoulutuksen. Näet leikkiä siellä missä joku "maallikko" ei sitä näe. Näet miksi joku vuorovaikutustilannekin on jollekin lapselle leikki, kun joku muu ei sitä näe. Näet milloin lapsi tekee aloitteita. Lapsen aloite voi olla pienieleinen joka voisi helposti jäädä huomaamatta tai se voi olla aikuisten maailmasta katsottuna sopimaton jolloin sitä ei ymmärretä aloitteeksi. Koulutuksen myötä opit näkemään näitä ja opit auttamaan lasta lempeällä ja lämpimällä tavalla. Ennen kaikkea osaat vaalia leikkiä, osaat luoda mahdollisuuksia sen pitkäkestoisuudelle, osaat auttaa lapsia mukaan ja toisaalta suojella leikkiä häiriöiltä silloin kun on tarve. Sinulla on perusteltuja mielipiteitä siihen onko pyssyleikit tai Granny kauhupeli leikit ok sellaisenaan vai tulisiko niitä käsitellä yhdessä vai peräti kieltää. Yms.yms.yms. Meillä on Suomen yliopistoissa hienoja leikintutkijoita. Todella kiehtova aihe. Ei ole tarkoitus yleistää, mutta usein ne vähemmän koulutetut (esim. epäpätevät tai lastenhoitajat) eivät ihan yhtä syvästi ymmärrä leikkiä. Se näkyy siinä, että heidän on vaikea päättä missä menee sallitun raja ja miten lapsi itse tai leikin ulkopuoliset lapset kokevat tilanteen. Tämä voi johtaa joko siihen, että aikuinen hermostuksissaan kieltää turhan paljon lasta loukkaavalla tavalla tai että aikuinen jähmettyy täysin irralleen lasten sisäisestä kokemuksesta eikä tiedä ollenkaan mitä tehdä. Siksi tarvitaan opettajia jakaamaan ymmärrystä leikistä. Leikki on lapsuuden ydintä. Lapsi nauttii leikistä, oppii ja käsittelee kaiken ymmärryksensä leikin kautta.

Leikki on oppimisen muoto, ei täytetoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Eiymmärrä kirjoitti:

Siltä, joka ei ymmärrä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen eroa, pitäisi mielestäni täysin surutta kieltää omat lapset, ja jo syntyneet ottaa välittömästi huostaan.

Lastenhoito on välttämätöntä, varhaiskasvatus ei.

Siinä ero.

Ja tästä syystä varhaiskasvatus tulisi kitkeä pois, tilalle vain lasten paskavaippoja vaihtavia finninaamaisia teinejä paskalla palkalla? Lapsen kouluvalmiuksista viis, tunnetaidot roskiin, nykyajan huuhaata nekin.

Hienosti lokeroit itsesi edellisen viestin koriin. Toivottavasti sinulla ei ole omia lapsia. 60-luvun kasvatusopasta siteeraten "...paitsi idiootit ja imbesillit. He eivät opi koskaan".

Voimia kaikille lto:lle, kyllä on pitkä tie ansaitsemaanne arvostukseen. Jotain työnne vaativuudesta kertoo se, että ala-asteen opettajan työn merkitys ymmärretään, mutta varhaiskasvatuksen opettajien työ nojaa niin syvästi psykologiaan, etteivät aloituspostauksen kaltaiset bensalenkkarit sitä tule koskaan ymmärtämään.

Minun lapsista kolme ei ollut päiväkodissa nuorin oli. Kolme vanhinta ovat hyvissä ammateissa ja yksi väittelee tohtoriksi. Nuorin ei ole löytänyt paikkaansa. Häntä kiusattiin päiväkodista alkaen kömpelyydestä. Nyt vasta kun on lähempänä 30v alkaa tulevaisuus järjestyä. Kunpa niin kävisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

P.S. vaka ope on yleensä juuri se joka parhaiten ymmärtää leikin merkityksen, joka on koulutettu syvimmin ymmärtämään ja mahdollistamaan leikin

Oletko ihan tosissasi? Leikin merkityksen lapselle ymmärtämiseen tarvitsee jotain erityistä koulutusta? Eiköhän se ole useimmille ihan itsestään selvää.

Tässäpä se näkyy. Se on jollain tavalla itsestään selvää, mutta sen syvä merkitys ei ole. Jos opiskelet pienen lapsen kehitystä ymmärrät leikin merkityksen syvemmin. Ymmärrät leikin kehityksen vaiheet ja erilaisia leikkityyppejä. Miksi 1v siirtelee tavaroita ja miksi 2v hermostuu siitä. Mikä on juuri tämän leikin imu tälle lapselle, entä tuolle. Sitten vielä yksilölliset erot, koska kaikillahan on omat kehityspolut. Ymmärrät näitä paljon syvemmin, jos käyt opettajankoulutuksen. Näet leikkiä siellä missä joku "maallikko" ei sitä näe. Näet miksi joku vuorovaikutustilannekin on jollekin lapselle leikki, kun joku muu ei sitä näe. Näet milloin lapsi tekee aloitteita. Lapsen aloite voi olla pienieleinen joka voisi helposti jäädä huomaamatta tai se voi olla aikuisten maailmasta katsottuna sopimaton jolloin sitä ei ymmärretä aloitteeksi. Koulutuksen myötä opit näkemään näitä ja opit auttamaan lasta lempeällä ja lämpimällä tavalla. Ennen kaikkea osaat vaalia leikkiä, osaat luoda mahdollisuuksia sen pitkäkestoisuudelle, osaat auttaa lapsia mukaan ja toisaalta suojella leikkiä häiriöiltä silloin kun on tarve. Sinulla on perusteltuja mielipiteitä siihen onko pyssyleikit tai Granny kauhupeli leikit ok sellaisenaan vai tulisiko niitä käsitellä yhdessä vai peräti kieltää. Yms.yms.yms. Meillä on Suomen yliopistoissa hienoja leikintutkijoita. Todella kiehtova aihe. Ei ole tarkoitus yleistää, mutta usein ne vähemmän koulutetut (esim. epäpätevät tai lastenhoitajat) eivät ihan yhtä syvästi ymmärrä leikkiä. Se näkyy siinä, että heidän on vaikea päättä missä menee sallitun raja ja miten lapsi itse tai leikin ulkopuoliset lapset kokevat tilanteen. Tämä voi johtaa joko siihen, että aikuinen hermostuksissaan kieltää turhan paljon lasta loukkaavalla tavalla tai että aikuinen jähmettyy täysin irralleen lasten sisäisestä kokemuksesta eikä tiedä ollenkaan mitä tehdä. Siksi tarvitaan opettajia jakaamaan ymmärrystä leikistä. Leikki on lapsuuden ydintä. Lapsi nauttii leikistä, oppii ja käsittelee kaiken ymmärryksensä leikin kautta.

”Siksi tarvitaan opettajia jakaamaan ymmärrystä leikistä.”

Tarvitaanko ihan välttämättä? Onko yliopistokoulutettu opettaja pienelle lapselle todella niin välttämätön, ettei tämä osaa edes leikkiä oikein ilman sellaista?

Eiymmärrä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiymmärrä kirjoitti:

Siltä, joka ei ymmärrä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen eroa, pitäisi mielestäni täysin surutta kieltää omat lapset, ja jo syntyneet ottaa välittömästi huostaan.

Lastenhoito on välttämätöntä, varhaiskasvatus ei.

Siinä ero.

Ja tästä syystä varhaiskasvatus tulisi kitkeä pois, tilalle vain lasten paskavaippoja vaihtavia finninaamaisia teinejä paskalla palkalla? Lapsen kouluvalmiuksista viis, tunnetaidot roskiin, nykyajan huuhaata nekin.

Hienosti lokeroit itsesi edellisen viestin koriin. Toivottavasti sinulla ei ole omia lapsia. 60-luvun kasvatusopasta siteeraten "...paitsi idiootit ja imbesillit. He eivät opi koskaan".

Voimia kaikille lto:lle, kyllä on pitkä tie ansaitsemaanne arvostukseen. Jotain työnne vaativuudesta kertoo se, että ala-asteen opettajan työn merkitys ymmärretään, mutta varhaiskasvatuksen opettajien työ nojaa niin syvästi psykologiaan, etteivät aloituspostauksen kaltaiset bensalenkkarit sitä tule koskaan ymmärtämään.

Sinulla on aika ankea käsitys lastenhoidosta. Lastenhoitajillakin on koulutus, jos et tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

On parempi että tarhassa on monta tavallista lapsirakasta ihmistä kuin yksi pedagokinen taitaja. Perushoito ja syli riittävät pitkälle. Turha niitä suunnitelmia on laatia kun kuitenkaan aika ei riitä yksilötason huomioon.

Miksi oletat, että se pedagoginen taitaja ei voisi olla lapsirakas?

Vierailija kirjoitti:

Leikki on oppimisen muoto, ei täytetoimintaa.

Leikki voi olla mitä vaan. Jos kouluttamattomat ihmiset työskentelevät päiväkodissa, leikki voi olka täytetoimintaa, tai siinä voi olka konflikteja jotka jäävät ratkaisematta. Lapsiryhmä voi olla kuin villi länsi, aikuisen keinottomuuden vuoksi.

Hyvä pedagogi näkee leikissä mahdollisuun. Leikkiin voi tietoisesti tuoda uusia elementtejä, jotka auttavat lasta/lapsiryhmää työstämään esimerkiksi opittua asiaa/kiusaamista/yksinäisyyttä/mitä milloinkin. Leikkiä havainnoimalla saa lapsista ja heidän kehityksestään tietoa, joka muuten ei ilmenisi. Sitten on niitä, jotka eivät leiki. Heidän haasteisiin olisi myös vastattava, sillä leikkimättömyys ei ole lapsen etu.

Mutta ei se opettajan työ ole vain leikin seuraamista ja eteenpäin kehittämistä. Se on myös paljon asioiden alulle laittamista. Eskarivuosi on lyhyt ja sen aikana tukitoimet on saatava kohdilleen ja oppilas oikealla tukimuodolla hänelle sopivaan kouluun/luokkaan. Monesti vanhemmat saattavat vastustaa ajatusta tukimuodoista, koska eivät suostu näkemään lapsen haasteita. Työtä saa välillä tehdä hartiavoimin jotta lapsen etu toteutuisi.

Myös ryhmä voi olla ahdistava lapsille, jossa vallitsee vahvimman oikeus tai siinä voi olla kiusaamista, jopa väkivaltaa. Opettaja osaa ryhmäyttää ryhmän niin että ryhmä alkaa toimimaan ja sellaiset jotka muuten jäävät varjoon, saavat ansaittua huomiota jne. Ei varmasti ole samantekevää, millaiseen ryhmään lapsesi jätät aamulla, onko puututtu lieveilmiöihin vai saavatko kaikki rehottaa? Toimiva ryhmä ei synny itsestään. Sen takana on opettaja, joka tekee töitä ryhmäytymisen ja ryhmätavoitteiden edistämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan kyllä lastentarhanopettajien työtä, mutta kyllähän lasten kasvatuksesta on tehty rakettitiedettä nykyisin... Olen samaa mieltä, että vähempikin pedagogisuus riittäisi.

Et ole tainnut tutustua pienten lasten pedagogiikkaan. Jos olisit, niin en usko, että sanoisit näin. Voin kertoa, että mitään pelättävää ei ole. Se on hyvin lapsilähtöistä ja lasta arvostavaa. Lapsen omia kiinnostuksia mahdollistavaa.

Juu, teoriassa toki näin. Käytännössä lapsille ollaan usein ilkeitä, heitä luokitellaan, syrjitään yms. Siitä on positiivinen pedagogiikka kaukana. Vain kivat tytöt saavat positiivista huomiota, sama kuin kouluissa.

Olin järkyttynyt, kun tein sijaisuuksia päiväkodissa. Lasten kohtelu oli monen lto:n ja hoitajan kohdalta todella inhottavaa. Äitinsä perään ensimmäisenä päivänä itkevää lasta ei olisi edes syliin saanut ottaa. Henkilökunnan keskinäiset välitkin ovat kylmät.

Onneksi hoidin omat lapseni kotona eskariin asti. Säästyivät tuolta "pedagogiikalta".

t. Kasvatustieteitäkin opiskellut VTM

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsista kolme ei ollut päiväkodissa nuorin oli. Kolme vanhinta ovat hyvissä ammateissa ja yksi väittelee tohtoriksi. Nuorin ei ole löytänyt paikkaansa. Häntä kiusattiin päiväkodista alkaen kömpelyydestä. Nyt vasta kun on lähempänä 30v alkaa tulevaisuus järjestyä. Kunpa niin kävisikin.

Lapsi kasvaa tasapainoisemmin kotona, jos koti on riittävän hyvä. Tätä ei vaan haluta kertoa. Päiväkoti (ja koulukin) ovat pahaksi itsetunnolle ja minäkuvalle. Jatkuvaa arvostelua ja arviointia. Kotona jokainen on hyvä omana itseään ja kognitiivinen stimulaatio on suurempaa, jos vähänkään lasten kanssa touhuaa. Koulu on opetuksellisesti perusteltu paikka, päiväkoti ei.

Minä arvostan lastentarhanopettajia ja kaikkia päiväkodissa työskenteleviä ja myös kerron sen heille. Molemmat lapseni ovat saaneet erinomaiset eväät elämään näiltä varhaiskasvatuksen ammattilaisilta. Maksaisin mielelläni veroja lisää, jotta palkkaus saataisiin kuntoon ja työolot paremmiksi. Itse pyöritän työkseni exceleitä ja roadmapeja ja saan yli 5000 euroa palkkaa. Mielestäni lastentarhanopettaja tekee tärkeämpää työtä kuin minä.

T. KTM, 37 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On parempi että tarhassa on monta tavallista lapsirakasta ihmistä kuin yksi pedagokinen taitaja. Perushoito ja syli riittävät pitkälle. Turha niitä suunnitelmia on laatia kun kuitenkaan aika ei riitä yksilötason huomioon.

Tuossakin on vinha perä.

Kuitenkin on ihan tutkittua, että varhaiskasvatuksen myötä lapsia ohjautuu varhaisen tuen piiriin. Mitä aikaisemmin näihin lähdetään, sitä paremmat ovat myös tuen mahdollisuudet.

Ideana ehkä toimiva, mutta käytännössä normaaliuden käsitys häviää ja kaikki ovat jonkun tuen tarpeessa... Jotain on pielessä, jos 20 lapsen ryhmästä 5 on tehostetun tuen porukkaa, päälle muutaman erityinen tuki. Muilla sitten tukea oppimiseen. "Normaaleita" 3-4... Olisiko arviointi ja "diagnosointi" mennyt vähän liian pitkälle, kun ei ymmärretä peruskäsitteitä, kuten tempperamenttieroja ja kognitiivisten taitojen kehittymisen eroja...

Tuloksena laumoittain lapsia, jotka uskovat olevansa huonoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko lasta enää viedä päiväkotiin. Alkaa pelottaa.

Minulle on jäänyt takaraivoon sellainen surun ja ärtymyksen sekoitus, että onko minun lapseni päiväkodin hoitajat näitä, jotka puhuu pahasti työstään, mollaa lapsia ja vanhempia? Tuntuu, että ihan sama miten tavallisen ja oikean varustelutason lapsen sinne vie, mikään ei silti ole hyvä.

Peiliin katsomisen paikka?

Valitettavasti se ei ole heidän vikansa, jos eivät nauti työstä. Harva opiskellessa oikeasti tietää, että mikä hullunmylly on vastassa tässä työssä ja mitä tämä työ on oikeasti.  Itse pidän suurimmasta osasta lapsia, mutta en pidä tästä työstä.. Tämä työ uuvuttaa työntekijät.

Koulutuksen ei siksi pitäisikään olla pelkkää pedagogisten teorioiden pänttäämistä yliopistossa, vaan vahvasti käytäntöön kytkeytyvää opiskelua, jossa on työssäoppimisjaksoja päiväkodissa eli siinä ympäristössä, johon koulutus ja työ liittyy.

Vierailija kirjoitti:

Minä arvostan lastentarhanopettajia ja kaikkia päiväkodissa työskenteleviä ja myös kerron sen heille. Molemmat lapseni ovat saaneet erinomaiset eväät elämään näiltä varhaiskasvatuksen ammattilaisilta. Maksaisin mielelläni veroja lisää, jotta palkkaus saataisiin kuntoon ja työolot paremmiksi. Itse pyöritän työkseni exceleitä ja roadmapeja ja saan yli 5000 euroa palkkaa. Mielestäni lastentarhanopettaja tekee tärkeämpää työtä kuin minä.

T. KTM, 37 v

"Tärkeämpi työ" on mielenkiintoinen käsite palkan suhteen. Tällä logiikalla eniten pitäisi maksaa siivoojille, elintarvikkeita tuottaville ja liikuttaville tahoille ja kaikenlaisille perusduunareille... Ilman heitä elämä olisi aika karua, kun perustarpeista pulaa, mikään ei toimisi ja rotat vilisisivät pitkin kaupunkeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko lasta enää viedä päiväkotiin. Alkaa pelottaa.

Minulle on jäänyt takaraivoon sellainen surun ja ärtymyksen sekoitus, että onko minun lapseni päiväkodin hoitajat näitä, jotka puhuu pahasti työstään, mollaa lapsia ja vanhempia? Tuntuu, että ihan sama miten tavallisen ja oikean varustelutason lapsen sinne vie, mikään ei silti ole hyvä.

Peiliin katsomisen paikka?

Valitettavasti se ei ole heidän vikansa, jos eivät nauti työstä. Harva opiskellessa oikeasti tietää, että mikä hullunmylly on vastassa tässä työssä ja mitä tämä työ on oikeasti.  Itse pidän suurimmasta osasta lapsia, mutta en pidä tästä työstä.. Tämä työ uuvuttaa työntekijät.

Koulutuksen ei siksi pitäisikään olla pelkkää pedagogisten teorioiden pänttäämistä yliopistossa, vaan vahvasti käytäntöön kytkeytyvää opiskelua, jossa on työssäoppimisjaksoja päiväkodissa eli siinä ympäristössä, johon koulutus ja työ liittyy.

Kyllä, lastenhoitajilla. Opettajan on kyettävä suunnittelemaan, arvioimaan ja kehittämään työtään ja hyödyntämään uutta tutkimustietoa tässä. Opettajan työ ei ole sama kuin lastenhoitajan työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On parempi että tarhassa on monta tavallista lapsirakasta ihmistä kuin yksi pedagokinen taitaja. Perushoito ja syli riittävät pitkälle. Turha niitä suunnitelmia on laatia kun kuitenkaan aika ei riitä yksilötason huomioon.

Tuossakin on vinha perä.

Kuitenkin on ihan tutkittua, että varhaiskasvatuksen myötä lapsia ohjautuu varhaisen tuen piiriin. Mitä aikaisemmin näihin lähdetään, sitä paremmat ovat myös tuen mahdollisuudet.

Ideana ehkä toimiva, mutta käytännössä normaaliuden käsitys häviää ja kaikki ovat jonkun tuen tarpeessa... Jotain on pielessä, jos 20 lapsen ryhmästä 5 on tehostetun tuen porukkaa, päälle muutaman erityinen tuki. Muilla sitten tukea oppimiseen. "Normaaleita" 3-4... Olisiko arviointi ja "diagnosointi" mennyt vähän liian pitkälle, kun ei ymmärretä peruskäsitteitä, kuten tempperamenttieroja ja kognitiivisten taitojen kehittymisen eroja...

Tuloksena laumoittain lapsia, jotka uskovat olevansa huonoja...

Tämä on totta. Näyttää siltä, että nykyisin käsitellään kaikkea lasten käyttäytymistä häiriödiagnoosien kautta. Eikö koulutuksen perusasioihin tule kuulua juuri se, että ymmärtää kehitysvaiheisiin liittyviä eroja ja sen, että poikkeamat eivät automaattisesti tarkoita diagnoositarvetta. Mistään pedagogisesta ammattitaidosta ei voida puhua, jos ei ymmärrä lasten kehitysvaiheissa ja temperamenteissa olevia vaihteluja.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsista kolme ei ollut päiväkodissa nuorin oli. Kolme vanhinta ovat hyvissä ammateissa ja yksi väittelee tohtoriksi. Nuorin ei ole löytänyt paikkaansa. Häntä kiusattiin päiväkodista alkaen kömpelyydestä. Nyt vasta kun on lähempänä 30v alkaa tulevaisuus järjestyä. Kunpa niin kävisikin.

Sinä sen sanoit; 30 vuotta sitten kun päiväkodit oli lastenhoitoa sekä pelolla ja häpellä kasvattamista, lopputulos on ollut tuo. Hyvä esimerkki miten suuri merkitys tuossa ympäristössä on kovan luokan ammattilaisilla, jotka huomaavat lapsien henkilökohtaiset tarpeet ja osaavat puuttua ryhmässä ko. tilanteisiin. Miten 16-vuotiaat lastenhoitajat tällaisiin osaisivat puuttua, kun ovat itsekin edelleen joko kiusaajia tai kiusattuja?

Hyppään monen asian yli (työpaikan ilmapiiri, kollegoiden pahoinvointi, henkilöstöpula...) ja kerron vain mitä vaka open työ itsessään on. Mikä siinä kuormittaa. Tulin alalle vähän vanhempana. Takana oli menestyneitä vuosia muissa töissä. Tulin vaka opeksi, koska olen aina pitänyt lapsista, lapsuus on hienointa aikaa ja työssä pääsee vaikuttamaan - hyvällä lapsuudella saadaan paljon hyvää aikaa. Uskoin, olevani juuri sopiva tähän työhön ja samaa huokailivat tuttavani. Olen nyt ollut muutaman vuoden päiväkodissa ja useimmat kurssikaverini ovat jo poistuneet alalta. Muutama nuori kurssikaveri on saanut ihan virallisen, lääketieteellisen burn outin. Todella surullista. 

Asiaan. Vaikka päivä olisi erinomainen ja kerrankin työn puitteet kunnossa, niin koen työn silti hyvin kuormittavana. Olen miettinyt olenko ollenkaan sopiva tähän työhön. Olen miettinyt olenko jotenkin liian herkkä äänille, liikkeelle ja yleiselle härdellille. En ole aiemmissa töissä huomannut että olisin, vaikka niissäkin on ollut näitä ääniyliherkkiä työntekijöitä. Sellainen en siis ole. Mutta ehkä olen nyt löytänyt omat rajani. Kuormittavaa on se pitkä päivä täynnä toimintaa joka voi tuntua kaoottiselta. Jos päivä olisi lyhempi kuten luokanopettajilla tai siinä olisi pausseja kuten luokanopettajalla, kestäisin varmasti paremmin. En edes ole mikään nipo järjestyksenihminen, niin tämä on kyllä päässyt täysin ylllättämään, että koen vaka open työn näin kaoottiseksi.

Toinen kuormittava asia on liitoksissa edelliseen. Koen kuormittavana sen, että minun täytyy niin moneen suuntaan suunnata huomioni ja tehdä päätöksiä mitä priorisoin juuri nyt. Tuntuu, että on koko ajan kaikki 24 lasta kiljumassa korvaan. Kiljumassa innosta, surusta, vihasta, pelosta... Kaikilla on joku oma juttu. Myös se hiljainen lapsi ikään kuin kiljuu korvaani, koska tiedostan hänen mytyssä olevasta olemuksestaan, että hän tarvitsisi minua juuri nyt. Koko ajan on joku näyttämässä minulle hammasta tai keskaria tai pieraisemassa tai koskettelemassa toista lasta (eskarit)... Joku on kiipeämässä johonkin, hyppäämässä jostain. Samaan aikaan kuulen sivusta kuinka yksi lapsi jälleen kerran puhuu kiristävään sävyyn "kaverilleen" joka kuuliaisesti seuraa ja tottelee. Tästä on puhuttu, haluaisin puuttua asiaan heti. Kaikkeen haluaisi revetä ja ehtiä. Jos tähän päälle vielä lisää toimimattoman tiimin, niin huhheijaa, mutta se kuuluu noihin alussa sulkeissa mainitsemiini asioihin. Kuormittavaa on siis se joka paikkaan repeäminen. Jatkuva päätöksenteko, että nyt minä kohdistan huomion tähän ja nyt tähän. Suurin osa nykyajan lapsista on hyvin ilmaisuhaluisia eivätkä tietenkään vielä 0-6v osaa ottaa huomioon toisia kovin hyvin. Lapset eivät edes huomaa minkä tehtävän edessä olen. Lapsi saattaa ärtyä tai tulla surulliseksi, mennä melkein paniikkiin, kun en huomioi häntä juuri nyt. Sen sietämistä tietysti harjoitellaan, mutta ei se ennen kouluikää juurikaan hedelmää tuota. Saa rauhallisella äänellä muistutella samoista asioista uudestaan ja uudestaan. Tätä on joka päivä noin 8h, ilman taukoja. Se on rankkaa. Vaikka hoidan hommani taitavasti ja ulospäin tunnelma näyttää jopa seesteiseltä, niin minulla itselläni on jatkuvasti se olo, että olemme aivan millin päästä kaaoksesta. Ja niin olemmekin. Minun työni on kannatella tämän lapsimassan tunnelatauksia. Se on todella väsyttävää. Haluaisin samat työajat ja lomat kuin ekaluokan opella, mutta se on tietenkin liian ahne toive. En usko, että jaksan tätä työtä kovin paljon pidempään. Ainoana helpotuksena tuntuu olevan, että löydän helposti monta muuta työtä joista maksetaan vähintään saman verran palkkaa, työ on vähemmän kuormittavaa ja sen arvostus korkeampaa.