Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Älä pistä lasta joukkueurheiluun, jos et ole valmis tekemään omaa osuuttasi talkoista
26.12.2019 |
Niin rasittavia ne ihmiset, jotka jättää joukkueen velvoitteet aina muiden hoidettavaksi.
Nytkin yritän raapia ihmisiä rakettimyyntitalkoisiin. Prkl. Syksyllä ehdotin, että tänä vuonna talkoita ei oteta, kun myyjiä on ollut vaikea saada. Eikös mitä! Silloin halukkaita löytyi pilvin pimein. Nyt kun homma realisoituu, niin taas on ne samat muutamat aktiivit, jotka hoitaa homman. Muutama innokkaimmin talkoita halunneista onkin yllättäen estynyt ja heille tulee siis vain hyödyt.
"ollaan reissussa koko viikko, eikä päästäkään mukaan talkoisiin, mutta ollaan hengessä mukana". 😠
Pakko tuo on hoitaa, kun kerran on otettu.
Kommentit (123)
Eli siis harrasteryhmät ja kilpaurheilu on kaksi aivan eri asiaa. Hyvin montaa lajia voi harrastaa joko harrastetasolla tai kilpatasolla. Ihan innon mukaan. Kilpatasolla harkkamäärä nousee moninkertaiseksi ja tätä mukaa tietysti myös kulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin yksi näitä aktiiveja, jotka ovat aina mukana kaikessa tekemisessä ja myös kimppakyydeissä pelimatkoilla. Jojona jaksoin olla puolitoista vuotta ap:n mainitsemista syistä.
Vanhempainilloissa määritellään - ainakin meidän joukkueessamme - mihin vuoden aikana tullaan mahdollisesti osallistumaan piirisarjojen lisäksi ja mitkä ovat kustannukset. Vanhempainilloissakaan ei niitä "en jaksa leipoa mokkapaloja" -vanhempia ei näy ja ensimmäisenä alkaa valitus kun päätökset on on tehty ja julkaistu.
Agenda on kaikkien nähtävillä kaksi viikkoa ennen vanhempainiltaa ja mitään päätöksiä sen ulkopuolelta ei tehdä. Näiden vanhempien mielestä maksuja ei saa korottaa eikä kiinnosta talkoot. Kaikkia kivoja juttuja pitäisi silti saada.
Turha siinä on itkeä että rahat ei riitä toimintaan. Vähentäkää toiminta sellaiselle tasolle jolla rahat riittää. Ja taatusti suurin osa lasten kilpailuhenkisyydestä tulee vanhempien opettamana. Menkööt sellaiset intoilijat omilla rahoillaan sellaisiin seuroihin joissa kilpailu verissä päin on pääasia.
Älkääkä te tunkeko niitä omia lapsianne sinne kilpaurheiluseuraan, jos ei kiinnosta ne hommat, jotka kuuluuvat vanhemmille. Perustakaa te se halpa ja ilmeinen höntsäseura älkääkä vaatiko sellaista palvelua kilpaurheiluseuralta.
Pienellä paikkakunnalla ei riitä oikein väkeä molempiin. Heti laittaisin lapseni höntsäporukkaan, jos sellainen olisi. Nyt ei ole kuin tuo kilpaseura ja siellä harrastus jäi lyhyeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta ja parhaimmillaan neljä urheiluharrastusta ja neljä seuraa. Priorisoitiin. Koulun pitää sujua verovaroilla, joten sen talkoisiin ei osallistuttu. Leirikoulutilille laitettiin rahaa.
Urheiluharrastukset ovat sit eri juttu. Itse toimin 9 vuotta jojona ja seura-aktiivina. Mies on vastuuhuoltaja tieskuinkamonetta vuotta. Varainkertuuta on järjestetty vaikka mitä. Tosin enää en suostu myymään mitään. Kisoja ja turnauksia olemme järjestäneet lukemattomia. On hyvä muistaa, että varainkeruun lisäksi tapahtumat tuottavar lapsille tilaisuuden kilpailla. Jos kaikki vain maksaisivat rahalla, kuka mahdollistaisi sen, että lapset pääsisivät kisaamaan/ pelaamaan? Se vaatii aika monen aikuisen panoksen suunnitteluun ja toteutukseen.
Me olemme nauttineet mukana touhuamisesta. Olemme tutustuneet vuosien varrella todella kivoihin ihmisiin, joita ei muuten olis koskaan kohdattu. Tunnemme lastemme kaverit ja heidän vanhempansa. Ja tiedämme tasan tarkkaan, missä, kenen kanssa ja mitä tekemässä jälkikasvu on. Kaksi vanhinta ovat siirtyneet eteenpäin harrastuksissaan, mut valmentavat yhä. Nuorin harrastaa kahta lajia ja me vanhemmat jatkamme mukana edelleen.
Mistä tulee oletus, että kaikki edes haluavat kilpailla? MItä jos vain harrastettaisiin?
Ehkä on vähän erikoista harrastaa esim. jotain pallopeliä, jos ei koskaan pelata, harjoitellaan vaan?
Peli on tavallaan se idea.Miten sinä kuvittelet, että aikuiset harrastavat liikuntaa, kun eivät kilpaile jatkuvasti ympäri maata? Ihan vain hyvällä mielellä keskenään kisaillaan eikä mitään ongelmaa.
Ei se edelleenkään ole lapsiltakaan kiellettyä. Mutta älä raahaa lastasi harrastelemaan kilpaurheiluseuraan. Kerää lapsesi samanhenkiset kaverit ja pelailkaa pipo lätkää tai katukorista ihan ilman mitään seuraa. Seuratyö tuo aina myös velvoitteita. Mutta valinta on vapaa jättää kilpaurheilu väliin.
Minä teen tuon ens kerralla. Tuskin siitä tulee mitään seuraamustakaan. Sitten ei ole huono omatunto, kun en ole mitään myynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä yritin kysyä niin leirikoulutilille ei voi laittaa rahaa. Olisi ollut yksi juttu vähempänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta ja parhaimmillaan neljä urheiluharrastusta ja neljä seuraa. Priorisoitiin. Koulun pitää sujua verovaroilla, joten sen talkoisiin ei osallistuttu. Leirikoulutilille laitettiin rahaa.
Urheiluharrastukset ovat sit eri juttu. Itse toimin 9 vuotta jojona ja seura-aktiivina. Mies on vastuuhuoltaja tieskuinkamonetta vuotta. Varainkertuuta on järjestetty vaikka mitä. Tosin enää en suostu myymään mitään. Kisoja ja turnauksia olemme järjestäneet lukemattomia. On hyvä muistaa, että varainkeruun lisäksi tapahtumat tuottavar lapsille tilaisuuden kilpailla. Jos kaikki vain maksaisivat rahalla, kuka mahdollistaisi sen, että lapset pääsisivät kisaamaan/ pelaamaan? Se vaatii aika monen aikuisen panoksen suunnitteluun ja toteutukseen.
Me olemme nauttineet mukana touhuamisesta. Olemme tutustuneet vuosien varrella todella kivoihin ihmisiin, joita ei muuten olis koskaan kohdattu. Tunnemme lastemme kaverit ja heidän vanhempansa. Ja tiedämme tasan tarkkaan, missä, kenen kanssa ja mitä tekemässä jälkikasvu on. Kaksi vanhinta ovat siirtyneet eteenpäin harrastuksissaan, mut valmentavat yhä. Nuorin harrastaa kahta lajia ja me vanhemmat jatkamme mukana edelleen.
Mistä tulee oletus, että kaikki edes haluavat kilpailla? MItä jos vain harrastettaisiin?
Mä vaan laitoin. Jätin Pilkkoset ja pikkuleivät myymättä, ja pistin rahaa suoraan luokan tilille.
En tiedä miten muualla, mutta esim. meillä Kirkkonummella oli ennen useampia jalkapalloseuroja, vaan menivät yhdistymään. Enää ei voi valita omille lapsille sitä sopivinta, vaan vaihtoehtoja on tasan yksi. Sielläkin ollaan nyt rakettimyyntiä virittelemässä. Päätin jättää ostamisen väliin, siltä varalta, että ap on paikallisen seuran edustaja. En halua tukea tuollaista toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän seurassa nämä tietyt poisjäävät yksilöt eivät tunnu ymmärtävän että esimerkiksi kisojen järjestäminen tuo seuralle rahaa jotta voidaan tarjota edullisemmin harrastus lapsille. Kausimaksuja ei saa korottaa koska se on liian kallista perheille, mutta talkoot eivät myöskään kelpaa.
Itse vain mietin että miten te kuvittelette että seurat voisi tarjota halvemmalla harrastuksia jos tapahtumia ei voi järjestää jotta seura saisi rahaa? Meillä ilmoitetaan jo puoli vuotta etukäteen ja muistutellaan vähän väliä. Aina ne samat naamat tekevät kyllä, mutta sitten on nämä tietyt vanhemmat jotka valittavat vain, eivät ehdota ratkaisua eivätkä varsinkaan suostu itse tekemään mitään. Mikään ei kelpaa.
No mihin hittoon se seura tarvitsee niin paljon sitä rahaa? Jos minä haluan käydä aikuisena ryhmäliikunnassa, se maksaa muutaman kympin lukukaudessa. Miten lasten pallopeli voi maksaa kymmenen kertaa enemmän? Mikä ihme siinä maksaa? Ihan kaikkea täysin turhaa, pelipaitoja, lisenssimaksuja, turnauskuljetuksia ja ties mitä liibalaabaa, joista minä en ainakaan omalle lapselleni edes haluaisi. Ihan vain harrastus olisi riittänyt.
Vieppäs se lapsesi johonkin muualle kuin kilpaurheiluseuraan harrastamaan. Älytöntä tunkea itse lapsi mukaan ja sitten alkaa urputtanaan siitä, että se ei ole sellaista "kivaa höntsää" mitä kaipaa.
Niin. Otin lapsen pois kilpaurheiluseurasta ja nyt sitten pelaa illat pleikkaa, kun täällä pienellä paikkakunnalla ei muuta harrastustoimintaa ole. Ihmettelen vain, miksi oletus on se, että lasten liikunta on aina pelkästään kilpailua, oli se sitten voimistelua, juoksua tai pelaamista, kun aikuiset harrastavat pääosin vain huvikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän seurassa nämä tietyt poisjäävät yksilöt eivät tunnu ymmärtävän että esimerkiksi kisojen järjestäminen tuo seuralle rahaa jotta voidaan tarjota edullisemmin harrastus lapsille. Kausimaksuja ei saa korottaa koska se on liian kallista perheille, mutta talkoot eivät myöskään kelpaa.
Itse vain mietin että miten te kuvittelette että seurat voisi tarjota halvemmalla harrastuksia jos tapahtumia ei voi järjestää jotta seura saisi rahaa? Meillä ilmoitetaan jo puoli vuotta etukäteen ja muistutellaan vähän väliä. Aina ne samat naamat tekevät kyllä, mutta sitten on nämä tietyt vanhemmat jotka valittavat vain, eivät ehdota ratkaisua eivätkä varsinkaan suostu itse tekemään mitään. Mikään ei kelpaa.
No mihin hittoon se seura tarvitsee niin paljon sitä rahaa? Jos minä haluan käydä aikuisena ryhmäliikunnassa, se maksaa muutaman kympin lukukaudessa. Miten lasten pallopeli voi maksaa kymmenen kertaa enemmän? Mikä ihme siinä maksaa? Ihan kaikkea täysin turhaa, pelipaitoja, lisenssimaksuja, turnauskuljetuksia ja ties mitä liibalaabaa, joista minä en ainakaan omalle lapselleni edes haluaisi. Ihan vain harrastus olisi riittänyt.
Vieppäs se lapsesi johonkin muualle kuin kilpaurheiluseuraan harrastamaan. Älytöntä tunkea itse lapsi mukaan ja sitten alkaa urputtanaan siitä, että se ei ole sellaista "kivaa höntsää" mitä kaipaa.
Tuossa on muuten hyvä pointti.
Mutta kuinka monessa urheiluseurassa korostetaan uusia jäseniä otettaessa että tämä on nimenomaan kilpauheiluseura, toiminta on tavoitteellista voitonhakua ja osallistujien vanhemmilta edellytetään aktiivista osallistumista? Lisäksi niille lapsille ja nuorille jotka ei tässä lajissa pärjää ei ole seurassa tarjolla minkäänlaista toimintaa. Olisi reilua lähteä tältä pohjalta hakemaan niitä uusia jäseniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisiä piilokuluja. Maksan kuukaudessa tietyn summan harrastustoiminnasta ja maksan itse pelivarusteet lapselle. Mihin niitä myyjäisiä ja talkooväkeä oikein tarvitaan? Vielä en ole törmännyt, että meidän seurassa olisi tälläistä. Käydään hallissa välillä pelailemassa ihan harrastuksen muodossa. Haetaanko talkoo ja varainkeruulla nyt tulevaisuuden turnausmatkaa Barcelonaan?
Eipä minusta olisi apua edes koulun vanheimpainpoppoossa. Ei kytköksiä, että hyödyttäisi illanviettoihin saada esim. tukusta myytävää tai hommata koulun rientoihin poniajelua. Enkä ole leipurimestari ja epäsäännöllisen 3 vuorotyön välissä ei jaksa miettiä muuta kun kumpi vanhemmista joutaa ensi kerralla viemään lapsen harrastukseen.
Moni vanhempi kyllä myy lapsensa puolesta kaikenlaista ja työpaikan pöydät notkuu lapuista, mikä luokka tai seura kaipaa taas rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta ja parhaimmillaan neljä urheiluharrastusta ja neljä seuraa. Priorisoitiin. Koulun pitää sujua verovaroilla, joten sen talkoisiin ei osallistuttu. Leirikoulutilille laitettiin rahaa.
Urheiluharrastukset ovat sit eri juttu. Itse toimin 9 vuotta jojona ja seura-aktiivina. Mies on vastuuhuoltaja tieskuinkamonetta vuotta. Varainkertuuta on järjestetty vaikka mitä. Tosin enää en suostu myymään mitään. Kisoja ja turnauksia olemme järjestäneet lukemattomia. On hyvä muistaa, että varainkeruun lisäksi tapahtumat tuottavar lapsille tilaisuuden kilpailla. Jos kaikki vain maksaisivat rahalla, kuka mahdollistaisi sen, että lapset pääsisivät kisaamaan/ pelaamaan? Se vaatii aika monen aikuisen panoksen suunnitteluun ja toteutukseen.
Me olemme nauttineet mukana touhuamisesta. Olemme tutustuneet vuosien varrella todella kivoihin ihmisiin, joita ei muuten olis koskaan kohdattu. Tunnemme lastemme kaverit ja heidän vanhempansa. Ja tiedämme tasan tarkkaan, missä, kenen kanssa ja mitä tekemässä jälkikasvu on. Kaksi vanhinta ovat siirtyneet eteenpäin harrastuksissaan, mut valmentavat yhä. Nuorin harrastaa kahta lajia ja me vanhemmat jatkamme mukana edelleen.
Mistä tulee oletus, että kaikki edes haluavat kilpailla? MItä jos vain harrastettaisiin?
Ehkä on vähän erikoista harrastaa esim. jotain pallopeliä, jos ei koskaan pelata, harjoitellaan vaan?
Peli on tavallaan se idea.Miten sinä kuvittelet, että aikuiset harrastavat liikuntaa, kun eivät kilpaile jatkuvasti ympäri maata? Ihan vain hyvällä mielellä keskenään kisaillaan eikä mitään ongelmaa.
Ei se edelleenkään ole lapsiltakaan kiellettyä. Mutta älä raahaa lastasi harrastelemaan kilpaurheiluseuraan. Kerää lapsesi samanhenkiset kaverit ja pelailkaa pipo lätkää tai katukorista ihan ilman mitään seuraa. Seuratyö tuo aina myös velvoitteita. Mutta valinta on vapaa jättää kilpaurheilu väliin.
No sanonpas vielä kolmannen kerran, että pienellä paikkakunnalla ei noin vain kerätä höntsäporukkaa kasaan, kun kaikki on niissä kilpaporukoissa myymässä mokkapaloja. Oman lapsen puolesta vain harmittaa, kun mitään harrastusta ei vain kertakaikkiaan ole ilman tuota järjetöntä tohinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on totta, että pienillä paikkakunnilla ei ole monesti harrasteryhmiä vaan suoraan pitää mennä kilparyhmiin tai joukkueisiin. Se on kyllä harmi. Pitäisi olla aina mahdollisuus valita kuinka paljon haluaa harjoitella ja käyttää aikaa ja rahaa. Tai sitten lapsi haluaa olla siellä kilparyhmässä ja vanhempi ei😅 Siinäpä se hankaluus tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän seurassa nämä tietyt poisjäävät yksilöt eivät tunnu ymmärtävän että esimerkiksi kisojen järjestäminen tuo seuralle rahaa jotta voidaan tarjota edullisemmin harrastus lapsille. Kausimaksuja ei saa korottaa koska se on liian kallista perheille, mutta talkoot eivät myöskään kelpaa.
Itse vain mietin että miten te kuvittelette että seurat voisi tarjota halvemmalla harrastuksia jos tapahtumia ei voi järjestää jotta seura saisi rahaa? Meillä ilmoitetaan jo puoli vuotta etukäteen ja muistutellaan vähän väliä. Aina ne samat naamat tekevät kyllä, mutta sitten on nämä tietyt vanhemmat jotka valittavat vain, eivät ehdota ratkaisua eivätkä varsinkaan suostu itse tekemään mitään. Mikään ei kelpaa.
No mihin hittoon se seura tarvitsee niin paljon sitä rahaa? Jos minä haluan käydä aikuisena ryhmäliikunnassa, se maksaa muutaman kympin lukukaudessa. Miten lasten pallopeli voi maksaa kymmenen kertaa enemmän? Mikä ihme siinä maksaa? Ihan kaikkea täysin turhaa, pelipaitoja, lisenssimaksuja, turnauskuljetuksia ja ties mitä liibalaabaa, joista minä en ainakaan omalle lapselleni edes haluaisi. Ihan vain harrastus olisi riittänyt.
Vieppäs se lapsesi johonkin muualle kuin kilpaurheiluseuraan harrastamaan. Älytöntä tunkea itse lapsi mukaan ja sitten alkaa urputtanaan siitä, että se ei ole sellaista "kivaa höntsää" mitä kaipaa.
Tuossa on muuten hyvä pointti.
Mutta kuinka monessa urheiluseurassa korostetaan uusia jäseniä otettaessa että tämä on nimenomaan kilpauheiluseura, toiminta on tavoitteellista voitonhakua ja osallistujien vanhemmilta edellytetään aktiivista osallistumista? Lisäksi niille lapsille ja nuorille jotka ei tässä lajissa pärjää ei ole seurassa tarjolla minkäänlaista toimintaa. Olisi reilua lähteä tältä pohjalta hakemaan niitä uusia jäseniä.
Niinpä. Kun lapselleen etsii ja ehdottelee ensimmäisiä harrastuksia, ei siinä ensimmäisenä ole mielessä, että halutaan lasta nimenomaan kilpailemaan ja päästään leipomaan niitä mokkapaloja. Sitten parien ensimmäisten harkkojen jälkeen lapsi saattaa tykätä harrastuksesta ja sitten tuleekin yhtäkkiä kalenteriin jos jonkinlaista turnausta ja myyjäistä. Minä todellakin olin niin tyhmä, että halusin vain lapsen tapaavan kavereita liikunnan parissa kerran viikossa. En todellakaan ajatellut, että myyn seuralle samalla koko sieluni ja vapaa-aikani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten muualla, mutta esim. meillä Kirkkonummella oli ennen useampia jalkapalloseuroja, vaan menivät yhdistymään. Enää ei voi valita omille lapsille sitä sopivinta, vaan vaihtoehtoja on tasan yksi. Sielläkin ollaan nyt rakettimyyntiä virittelemässä. Päätin jättää ostamisen väliin, siltä varalta, että ap on paikallisen seuran edustaja. En halua tukea tuollaista toimintaa.
Ei huolta. En ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta ja parhaimmillaan neljä urheiluharrastusta ja neljä seuraa. Priorisoitiin. Koulun pitää sujua verovaroilla, joten sen talkoisiin ei osallistuttu. Leirikoulutilille laitettiin rahaa.
Urheiluharrastukset ovat sit eri juttu. Itse toimin 9 vuotta jojona ja seura-aktiivina. Mies on vastuuhuoltaja tieskuinkamonetta vuotta. Varainkertuuta on järjestetty vaikka mitä. Tosin enää en suostu myymään mitään. Kisoja ja turnauksia olemme järjestäneet lukemattomia. On hyvä muistaa, että varainkeruun lisäksi tapahtumat tuottavar lapsille tilaisuuden kilpailla. Jos kaikki vain maksaisivat rahalla, kuka mahdollistaisi sen, että lapset pääsisivät kisaamaan/ pelaamaan? Se vaatii aika monen aikuisen panoksen suunnitteluun ja toteutukseen.
Me olemme nauttineet mukana touhuamisesta. Olemme tutustuneet vuosien varrella todella kivoihin ihmisiin, joita ei muuten olis koskaan kohdattu. Tunnemme lastemme kaverit ja heidän vanhempansa. Ja tiedämme tasan tarkkaan, missä, kenen kanssa ja mitä tekemässä jälkikasvu on. Kaksi vanhinta ovat siirtyneet eteenpäin harrastuksissaan, mut valmentavat yhä. Nuorin harrastaa kahta lajia ja me vanhemmat jatkamme mukana edelleen.
Mistä tulee oletus, että kaikki edes haluavat kilpailla? MItä jos vain harrastettaisiin?
Meidän lapset ovat todella nauttineet kisoista/peleistä. Kisapäivä = juhlapäivä, sanotaan. Ne onnistumisen fiililset ovat ihan mielettömiä, joita lapsi näistä parhaimmillaan saa. Pettymykset taas opettavat monta tärkeää asiaa. Meille tää on toiminut hyvin, vaikka joskus esikoisen ollessa pieni mekin vannoimme, ettemme koskaan lähde tömmöiseen. Mutta ei minusta ole ollut lapselle sanomaan, että hän ei saa tehdä sitä, mitä eniten haluaa tehdä. Vanhin kilpaili maajoukkueessa, joten pitkälle jaksoi. /70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos osallistun talkoisiin niin maksaako seura bensarahat ku useampana vkl 4-5 lasta kyydissä johonkin pelaamaan? Aivan oikein, ei maksa. Ja silti vingutaan jotain ikipaskoja mokkapaloja myymään.
En minä ainakaan muita pelaajia kuskaa mihinkään. En edes puhu muiden vanhempien kanssa. Vien lapseni pelaamaan ja pelin jälkeen kotiin.
Mitä luulet lapsesi aikuisena miettivän tästä toiminnastasi? Mammaa ei kiinnostanut, kun sohva kutsui enemmän. Usko tai älä, niin kyllä niitä harmittaa jos muiden vanhemmat ovat katsomassa pelejä ja osallistuvat toimintaan, mutta omaa äitiä ei kiinnosta. Mutta omapa on valintasi.
Aika erikoisia kommentteja täällä. Mihinköhän talkootuloja tarvitaan? No kk-maksun ohella kattamaan hallivuokrat, valkkupalkkiot, tuomarikulut, joukkueen treenvälineet, sarjamaksut, turnausmaksut, leirimaksut, peliasut... Jos mitään talkoita ei tehdä, kk maksu nousee. Aika moni kokee ne nyt jo korkeiksi.
Mikä tahansa ympärivuotinen urheiluharrastus vaatii jossain vaiheessa vuotta sisätiloja ja ne maksaa. Talkoolla moni valkku tekee hommansa, mutta yleensä saa jotain kulukorvausta. Monessa lajissa tarvitaan kortilliset tuomarit, jotka tietenki maksaa jne.
Jos haluaa harrastuksen, mihin ei tarvita vanhemmalta kuin rahallinen panos, kannattaa harkita puhtaasti kaupallisia toimijoita! Näitäkin on pilvin pimein, mutta harvemmin joukkuelajeissa.
Meidän lapset ovat todella nauttineet kisoista/peleistä. Kisapäivä = juhlapäivä, sanotaan. Ne onnistumisen fiililset ovat ihan mielettömiä, joita lapsi näistä parhaimmillaan saa. Pettymykset taas opettavat monta tärkeää asiaa. Meille tää on toiminut hyvin, vaikka joskus esikoisen ollessa pieni mekin vannoimme, ettemme koskaan lähde tömmöiseen. Mutta ei minusta ole ollut lapselle sanomaan, että hän ei saa tehdä sitä, mitä eniten haluaa tehdä. Vanhin kilpaili maajoukkueessa, joten pitkälle jaksoi. /70[/quote]
Saman olen huomannut omissa lapsissa, että se kisapäivä on niin odotettu. En ymmärrä, mutta ei minun ehkä tarvitsekaan. En ole ollut ikinä innostunut kilpailuista. Ihmiset on niin erilaisia.
Tässäpä ratkaisu rakettiongelmaan: lasket paljonko tuotteista tulee voittoa per harrastaja. Osallistumattomat maksavat voiton ja muut myyvät ja maksavat voiton. Myymättömät voi varmaan palauttaa, kuten keksimyynneissäkin. Kannattaa soveltaa myös koulun rahankeruussa. Fiksu vanhempi ei hae tuotteita ollenkaan, vaan tilittää pelkän voiton koulun tilille. Helppoa, halpaa ja rentoa!
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoisia kommentteja täällä. Mihinköhän talkootuloja tarvitaan? No kk-maksun ohella kattamaan hallivuokrat, valkkupalkkiot, tuomarikulut, joukkueen treenvälineet, sarjamaksut, turnausmaksut, leirimaksut, peliasut... Jos mitään talkoita ei tehdä, kk maksu nousee. Aika moni kokee ne nyt jo korkeiksi.
Mikä tahansa ympärivuotinen urheiluharrastus vaatii jossain vaiheessa vuotta sisätiloja ja ne maksaa. Talkoolla moni valkku tekee hommansa, mutta yleensä saa jotain kulukorvausta. Monessa lajissa tarvitaan kortilliset tuomarit, jotka tietenki maksaa jne.
Jos haluaa harrastuksen, mihin ei tarvita vanhemmalta kuin rahallinen panos, kannattaa harkita puhtaasti kaupallisia toimijoita! Näitäkin on pilvin pimein, mutta harvemmin joukkuelajeissa.
Aikuisten liikuntaryhmissäkin on valmentajia, treenivälineitä ja tilavuokria. Silti lukukausimaksut ovat kohtuullisia. Sarjamaksut, turnausmaksut, leirimaksut, tuomarit ja peliasut eivät ole itse harrastuksen kannalta mitenkään pakollisia. Ne maksakoot, jotka sinne turnauksiin ja leireille haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä, laittakaa lapsenne joukkuelajin parin harrastamaan kaikesta huolimatta, mikään pakko ei ole osallistua mukaan, jos järjestämme jotain buffaa tms. Homma perustuu vapaaehtoisuuteen, ja lapsellenne on hyväksi olla porukassa mukana, monelle ainakin.
t. jojo
Olet poikkeus mielipiteinesi.
Lapsemme harrasti joukkuelajia ja kilpailukausi sattui hankalasti samaan aikaan oman sesonkiluonteisen työmme ruuhkahuippujen kanssa.
Onneksi lapsi vaihtoi yksilölajiin...
Toinen tuskan aihe oli lajia harrastamattomien vanhempien velvollisuus osallistua kisojen tuomarointiin ja lajiin fanaattisesti suhtautuvat ja katsomossa rähisevät vanhemmat.
Alue: Aihe vapaa
Miten sinä kuvittelet, että aikuiset harrastavat liikuntaa, kun eivät kilpaile jatkuvasti ympäri maata? Ihan vain hyvällä mielellä keskenään kisaillaan eikä mitään ongelmaa.