Älä pistä lasta joukkueurheiluun, jos et ole valmis tekemään omaa osuuttasi talkoista

Ihmettelen myös itse lasteni intoa päästä kilparyhmiin ja harjoitella monta kertaa viikossa. Jos se on heistä mukavaa ja harkkoihin pääsyä odotetaan silmät kiiluen niin kai se on tärkeää. En aina ymmärrä, mutta yritän jaksaa talkoilla ja myydä tavaraa ja jaksaa kuskata. Kai sen ajan ja rahan voisi hullumpaankin laittaa. Myönnän vaan, että useamman lapsen kanssa oikeasti vanhemmilta vaaditaan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaan myös kaikkea talkoilua ja seuratoimintaa. En itse ole ikinä ollut missään joukkueessa enkä menisi mistään hinnasta. Lasten takia pakko osallistua ties mihin...

Joku ihmetteli miksi ei harrasta jalkapalloa jonkun porukan kanssa. Omat lapset ainakin kilpailee lajeissaan. Ei minulta löydy valmennustaitoa eikä muutakaan tietämystä.

Toivoisin vain, että olisi mahdollisuus antaa suoraan rahaa (korkeampi maksu), jos ei osallistu talkoiluun ja tavaramyyntiin. Useamman lapsen kanssa nimittäin aika oikeasti käy vähiin.

Miksi lasten pitää kilpailla lajeissaan? Eiväthän aikuisetkaan yleensä kilpaile jos harrastavat jotain urheilua tai muuta.

Kurko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No prkl siitä maksetaan kausimaksua. Sen pitää riittää. Jos joku haluaa jeesustella talkoilla niin tehköön sen. Superäidit ja iskät pilaa koko hyvän harrastuksen.

Aika harvassa joukkueessa on varaa palkata ammattivalmentaja, ammattijoukkueenjohtaja, ammattihuoltaja ja ammattikuljettaja. Mun jälkeläisten joukkueessa oli ammattivalmentaja 15v. iästä ylöspäin, sitä ennen oli vanhemmilla sekin rooli ja nuo muut, niillä supervanhemmilla. Jotkut vanhemmat eivät osallistuneet edes siihen, että olisivat katsoneet, että ne lapset on oikeissa varusteissa sovittuun aikaan noutopaikoilla, kuulostat vähän sellaiselta vanhemmalta.

Minkä ihmeen takia lapsen harrastaminen pitää olla niin tavoitteellista ja kilpailuhenkistä?

Meidän seurassa nämä tietyt poisjäävät yksilöt eivät tunnu ymmärtävän että esimerkiksi kisojen järjestäminen tuo seuralle rahaa jotta voidaan tarjota edullisemmin harrastus lapsille. Kausimaksuja ei saa korottaa koska se on liian kallista perheille, mutta talkoot eivät myöskään kelpaa.

Itse vain mietin että miten te kuvittelette että seurat voisi tarjota halvemmalla harrastuksia jos tapahtumia ei voi järjestää jotta seura saisi rahaa? Meillä ilmoitetaan jo puoli vuotta etukäteen ja muistutellaan vähän väliä. Aina ne samat naamat tekevät kyllä, mutta sitten on nämä tietyt vanhemmat jotka valittavat vain, eivät ehdota ratkaisua eivätkä varsinkaan suostu itse tekemään mitään. Mikään ei kelpaa.

Osa lapsista haluaa harjoitella tavoitteellisesti ja kilpailla.

Vierailija kirjoitti:

Kurko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No prkl siitä maksetaan kausimaksua. Sen pitää riittää. Jos joku haluaa jeesustella talkoilla niin tehköön sen. Superäidit ja iskät pilaa koko hyvän harrastuksen.

Aika harvassa joukkueessa on varaa palkata ammattivalmentaja, ammattijoukkueenjohtaja, ammattihuoltaja ja ammattikuljettaja. Mun jälkeläisten joukkueessa oli ammattivalmentaja 15v. iästä ylöspäin, sitä ennen oli vanhemmilla sekin rooli ja nuo muut, niillä supervanhemmilla. Jotkut vanhemmat eivät osallistuneet edes siihen, että olisivat katsoneet, että ne lapset on oikeissa varusteissa sovittuun aikaan noutopaikoilla, kuulostat vähän sellaiselta vanhemmalta.

Minkä ihmeen takia lapsen harrastaminen pitää olla niin tavoitteellista ja kilpailuhenkistä?

Ymmärrän että talkoot vievät varmasti aikaa ja vaivaa, mutta porukka ei tunnu käsittävän sitä että niillä talkoilla vältetään maksujen nouseminen aivan liian korkeiksi. Pelimatkat, jäähallivuokrat jne. maksavat ja talkoilla saadaan pidettyä kausimaksut mahd. alhaalla. Vaihtoehto on ostaa niillä kausimaksuilla ulkopuolelta sitten tekijät ja siinä ei puhuta mistään muutaman kympin kausimaksukorotuksista vaan satasista. Loppuu monen harrastaminen siihen.

Tätä ei porukka käsitä ja jättäytyvät siksi pois talkoista. Toki osa ymmärätää ja ne ovat sitten niitä jotka siellä talkoissa painaa muidenkin hommat. Muut tulevat sitten siivellä.

Kyllä se sitten helpottaa kun lapsi ei enää jaksakaan menestyä ja valmentajakaan ei enää tervehdi niin ystävällisesti ja lapsi on enimmäkseen vilttiketjussa. Mitään muuta vaihtoehtoa kuin huipulle tavoittelu ja siinä pysyminen ei anneta, kun omassa seurassa ei sellaista ole. Liikunnasta on otettu pois ilo, jäljellä on vain ainoa tavoite, olla parempi kuin toiset. Sitten seuraa urheiluun ja liikkumiseen täydellinen pettyminen ja masennus. Pahimmillaan loppuelämän inho kaikkea ruumiinkulttuuria kohtaan.

Olen itsekin yksi näitä aktiiveja, jotka ovat aina mukana kaikessa tekemisessä ja myös kimppakyydeissä pelimatkoilla. Jojona jaksoin olla puolitoista vuotta ap:n mainitsemista syistä.

Vanhempainilloissa määritellään - ainakin meidän joukkueessamme - mihin vuoden aikana tullaan mahdollisesti osallistumaan piirisarjojen lisäksi ja mitkä ovat kustannukset. Vanhempainilloissakaan ei niitä "en jaksa leipoa mokkapaloja" -vanhempia ei näy ja ensimmäisenä alkaa valitus kun päätökset on on tehty ja julkaistu.

Agenda on kaikkien nähtävillä kaksi viikkoa ennen vanhempainiltaa ja mitään päätöksiä sen ulkopuolelta ei tehdä. Näiden vanhempien mielestä maksuja ei saa korottaa eikä kiinnosta talkoot. Kaikkia kivoja juttuja pitäisi silti saada. 

Vierailija kirjoitti:

Kurko kirjoitti:

Meidän fudisseurassa talkoot olivat vapaaehtoiset, mutta poissaolosta tuli 100e maksu. Monet sanoivat, että tämä on erittäin hyvä, koska sitten voi hyvällä omalla tunnolla jättää väliin. Samahan se on, mistä raha tulee, kunhan tulee.

On muuten laiton systeemi. Se on suoraan sanottukin, että niille, jotka ei takoisiin osallistu, ei saa määrätä maksua.

Ei osallistu talkoisiin, ei maksa mitään... siinähän se joukkueen rahoitus pikkihiljaa hyytyy. Itse maksan mieluusti.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin yksi näitä aktiiveja, jotka ovat aina mukana kaikessa tekemisessä ja myös kimppakyydeissä pelimatkoilla. Jojona jaksoin olla puolitoista vuotta ap:n mainitsemista syistä.

Vanhempainilloissa määritellään - ainakin meidän joukkueessamme - mihin vuoden aikana tullaan mahdollisesti osallistumaan piirisarjojen lisäksi ja mitkä ovat kustannukset. Vanhempainilloissakaan ei niitä "en jaksa leipoa mokkapaloja" -vanhempia ei näy ja ensimmäisenä alkaa valitus kun päätökset on on tehty ja julkaistu.

Agenda on kaikkien nähtävillä kaksi viikkoa ennen vanhempainiltaa ja mitään päätöksiä sen ulkopuolelta ei tehdä. Näiden vanhempien mielestä maksuja ei saa korottaa eikä kiinnosta talkoot. Kaikkia kivoja juttuja pitäisi silti saada. 

Turha siinä on itkeä että rahat ei riitä toimintaan. Vähentäkää toiminta sellaiselle tasolle jolla rahat riittää. Ja taatusti suurin osa lasten kilpailuhenkisyydestä tulee vanhempien opettamana. Menkööt sellaiset intoilijat omilla rahoillaan sellaisiin seuroihin joissa kilpailu verissä päin on pääasia.

Kolme lasta ja parhaimmillaan neljä urheiluharrastusta ja neljä seuraa. Priorisoitiin. Koulun pitää sujua verovaroilla, joten sen talkoisiin ei osallistuttu. Leirikoulutilille laitettiin rahaa.

Urheiluharrastukset ovat sit eri juttu. Itse toimin 9 vuotta jojona ja seura-aktiivina. Mies on vastuuhuoltaja tieskuinkamonetta vuotta. Varainkertuuta on järjestetty vaikka mitä. Tosin enää en suostu myymään mitään. Kisoja ja turnauksia olemme järjestäneet lukemattomia. On hyvä muistaa, että varainkeruun lisäksi tapahtumat tuottavar lapsille tilaisuuden kilpailla. Jos kaikki vain maksaisivat rahalla, kuka mahdollistaisi sen, että lapset pääsisivät kisaamaan/ pelaamaan? Se vaatii aika monen aikuisen panoksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Me olemme nauttineet mukana touhuamisesta. Olemme tutustuneet vuosien varrella todella kivoihin ihmisiin, joita ei muuten olis koskaan kohdattu. Tunnemme lastemme kaverit ja heidän vanhempansa. Ja tiedämme tasan tarkkaan, missä, kenen kanssa ja mitä tekemässä jälkikasvu on. Kaksi vanhinta ovat siirtyneet eteenpäin harrastuksissaan, mut valmentavat yhä. Nuorin harrastaa kahta lajia ja me vanhemmat jatkamme mukana edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin yksi näitä aktiiveja, jotka ovat aina mukana kaikessa tekemisessä ja myös kimppakyydeissä pelimatkoilla. Jojona jaksoin olla puolitoista vuotta ap:n mainitsemista syistä.

Vanhempainilloissa määritellään - ainakin meidän joukkueessamme - mihin vuoden aikana tullaan mahdollisesti osallistumaan piirisarjojen lisäksi ja mitkä ovat kustannukset. Vanhempainilloissakaan ei niitä "en jaksa leipoa mokkapaloja" -vanhempia ei näy ja ensimmäisenä alkaa valitus kun päätökset on on tehty ja julkaistu.

Agenda on kaikkien nähtävillä kaksi viikkoa ennen vanhempainiltaa ja mitään päätöksiä sen ulkopuolelta ei tehdä. Näiden vanhempien mielestä maksuja ei saa korottaa eikä kiinnosta talkoot. Kaikkia kivoja juttuja pitäisi silti saada. 

Turha siinä on itkeä että rahat ei riitä toimintaan. Vähentäkää toiminta sellaiselle tasolle jolla rahat riittää. Ja taatusti suurin osa lasten kilpailuhenkisyydestä tulee vanhempien opettamana. Menkööt sellaiset intoilijat omilla rahoillaan sellaisiin seuroihin joissa kilpailu verissä päin on pääasia.

Jos sille tasolle mennään, mitä vanhemmat vapaaehtoisesti hymy huulilla olisivat valmiita auliisti maksamaan, joukkue voitaisiin lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin yksi näitä aktiiveja, jotka ovat aina mukana kaikessa tekemisessä ja myös kimppakyydeissä pelimatkoilla. Jojona jaksoin olla puolitoista vuotta ap:n mainitsemista syistä.

Vanhempainilloissa määritellään - ainakin meidän joukkueessamme - mihin vuoden aikana tullaan mahdollisesti osallistumaan piirisarjojen lisäksi ja mitkä ovat kustannukset. Vanhempainilloissakaan ei niitä "en jaksa leipoa mokkapaloja" -vanhempia ei näy ja ensimmäisenä alkaa valitus kun päätökset on on tehty ja julkaistu.

Agenda on kaikkien nähtävillä kaksi viikkoa ennen vanhempainiltaa ja mitään päätöksiä sen ulkopuolelta ei tehdä. Näiden vanhempien mielestä maksuja ei saa korottaa eikä kiinnosta talkoot. Kaikkia kivoja juttuja pitäisi silti saada. 

Turha siinä on itkeä että rahat ei riitä toimintaan. Vähentäkää toiminta sellaiselle tasolle jolla rahat riittää. Ja taatusti suurin osa lasten kilpailuhenkisyydestä tulee vanhempien opettamana. Menkööt sellaiset intoilijat omilla rahoillaan sellaisiin seuroihin joissa kilpailu verissä päin on pääasia.

Kuule, ei niitä juoksevia kuluja kuten vuokrat, matkat jne. voi seura laskea. Valmentajien palkatkin pitää maksaa. Sinulla ei tosiaan taida olla käsitystä minne se raha oikein menee.

Vierailija kirjoitti:

Meidän seurassa nämä tietyt poisjäävät yksilöt eivät tunnu ymmärtävän että esimerkiksi kisojen järjestäminen tuo seuralle rahaa jotta voidaan tarjota edullisemmin harrastus lapsille. Kausimaksuja ei saa korottaa koska se on liian kallista perheille, mutta talkoot eivät myöskään kelpaa.

Itse vain mietin että miten te kuvittelette että seurat voisi tarjota halvemmalla harrastuksia jos tapahtumia ei voi järjestää jotta seura saisi rahaa? Meillä ilmoitetaan jo puoli vuotta etukäteen ja muistutellaan vähän väliä. Aina ne samat naamat tekevät kyllä, mutta sitten on nämä tietyt vanhemmat jotka valittavat vain, eivät ehdota ratkaisua eivätkä varsinkaan suostu itse tekemään mitään. Mikään ei kelpaa.

No mihin hittoon se seura tarvitsee niin paljon sitä rahaa? Jos minä haluan käydä aikuisena ryhmäliikunnassa, se maksaa muutaman kympin lukukaudessa. Miten lasten pallopeli voi maksaa kymmenen kertaa enemmän? Mikä ihme siinä maksaa? Ihan kaikkea täysin turhaa, pelipaitoja, lisenssimaksuja, turnauskuljetuksia ja ties mitä liibalaabaa, joista minä en ainakaan omalle lapselleni edes haluaisi. Ihan vain harrastus olisi riittänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Paras on kun isät ja valmentajat sopii talkoita ja lopulta äidit pystyttää sateessa aurauskeppejä, myy makkaraa ja leipoo iänikuisia mokkapaloja.

Noinhan se menee. Naisten pitää aina hoitaa ja tehdä kaikki. Aloittajan tarkoittaa oikeasti vain lasten äitejå eli naisia.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja parhaimmillaan neljä urheiluharrastusta ja neljä seuraa. Priorisoitiin. Koulun pitää sujua verovaroilla, joten sen talkoisiin ei osallistuttu. Leirikoulutilille laitettiin rahaa.

Urheiluharrastukset ovat sit eri juttu. Itse toimin 9 vuotta jojona ja seura-aktiivina. Mies on vastuuhuoltaja tieskuinkamonetta vuotta. Varainkertuuta on järjestetty vaikka mitä. Tosin enää en suostu myymään mitään. Kisoja ja turnauksia olemme järjestäneet lukemattomia. On hyvä muistaa, että varainkeruun lisäksi tapahtumat tuottavar lapsille tilaisuuden kilpailla. Jos kaikki vain maksaisivat rahalla, kuka mahdollistaisi sen, että lapset pääsisivät kisaamaan/ pelaamaan? Se vaatii aika monen aikuisen panoksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Me olemme nauttineet mukana touhuamisesta. Olemme tutustuneet vuosien varrella todella kivoihin ihmisiin, joita ei muuten olis koskaan kohdattu. Tunnemme lastemme kaverit ja heidän vanhempansa. Ja tiedämme tasan tarkkaan, missä, kenen kanssa ja mitä tekemässä jälkikasvu on. Kaksi vanhinta ovat siirtyneet eteenpäin harrastuksissaan, mut valmentavat yhä. Nuorin harrastaa kahta lajia ja me vanhemmat jatkamme mukana edelleen.

Mistä tulee oletus, että kaikki edes haluavat kilpailla? MItä jos vain harrastettaisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin yksi näitä aktiiveja, jotka ovat aina mukana kaikessa tekemisessä ja myös kimppakyydeissä pelimatkoilla. Jojona jaksoin olla puolitoista vuotta ap:n mainitsemista syistä.

Vanhempainilloissa määritellään - ainakin meidän joukkueessamme - mihin vuoden aikana tullaan mahdollisesti osallistumaan piirisarjojen lisäksi ja mitkä ovat kustannukset. Vanhempainilloissakaan ei niitä "en jaksa leipoa mokkapaloja" -vanhempia ei näy ja ensimmäisenä alkaa valitus kun päätökset on on tehty ja julkaistu.

Agenda on kaikkien nähtävillä kaksi viikkoa ennen vanhempainiltaa ja mitään päätöksiä sen ulkopuolelta ei tehdä. Näiden vanhempien mielestä maksuja ei saa korottaa eikä kiinnosta talkoot. Kaikkia kivoja juttuja pitäisi silti saada. 

Turha siinä on itkeä että rahat ei riitä toimintaan. Vähentäkää toiminta sellaiselle tasolle jolla rahat riittää. Ja taatusti suurin osa lasten kilpailuhenkisyydestä tulee vanhempien opettamana. Menkööt sellaiset intoilijat omilla rahoillaan sellaisiin seuroihin joissa kilpailu verissä päin on pääasia.

Älkääkä te tunkeko niitä omia lapsianne sinne kilpaurheiluseuraan, jos ei kiinnosta ne hommat, jotka kuuluuvat vanhemmille. Perustakaa te se halpa ja ilmeinen höntsäseura älkääkä vaatiko sellaista palvelua kilpaurheiluseuralta.

Minä yritin kysyä niin leirikoulutilille ei voi laittaa rahaa. Olisi ollut yksi juttu vähempänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja parhaimmillaan neljä urheiluharrastusta ja neljä seuraa. Priorisoitiin. Koulun pitää sujua verovaroilla, joten sen talkoisiin ei osallistuttu. Leirikoulutilille laitettiin rahaa.

Urheiluharrastukset ovat sit eri juttu. Itse toimin 9 vuotta jojona ja seura-aktiivina. Mies on vastuuhuoltaja tieskuinkamonetta vuotta. Varainkertuuta on järjestetty vaikka mitä. Tosin enää en suostu myymään mitään. Kisoja ja turnauksia olemme järjestäneet lukemattomia. On hyvä muistaa, että varainkeruun lisäksi tapahtumat tuottavar lapsille tilaisuuden kilpailla. Jos kaikki vain maksaisivat rahalla, kuka mahdollistaisi sen, että lapset pääsisivät kisaamaan/ pelaamaan? Se vaatii aika monen aikuisen panoksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Me olemme nauttineet mukana touhuamisesta. Olemme tutustuneet vuosien varrella todella kivoihin ihmisiin, joita ei muuten olis koskaan kohdattu. Tunnemme lastemme kaverit ja heidän vanhempansa. Ja tiedämme tasan tarkkaan, missä, kenen kanssa ja mitä tekemässä jälkikasvu on. Kaksi vanhinta ovat siirtyneet eteenpäin harrastuksissaan, mut valmentavat yhä. Nuorin harrastaa kahta lajia ja me vanhemmat jatkamme mukana edelleen.

Mistä tulee oletus, että kaikki edes haluavat kilpailla? MItä jos vain harrastettaisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja parhaimmillaan neljä urheiluharrastusta ja neljä seuraa. Priorisoitiin. Koulun pitää sujua verovaroilla, joten sen talkoisiin ei osallistuttu. Leirikoulutilille laitettiin rahaa.

Urheiluharrastukset ovat sit eri juttu. Itse toimin 9 vuotta jojona ja seura-aktiivina. Mies on vastuuhuoltaja tieskuinkamonetta vuotta. Varainkertuuta on järjestetty vaikka mitä. Tosin enää en suostu myymään mitään. Kisoja ja turnauksia olemme järjestäneet lukemattomia. On hyvä muistaa, että varainkeruun lisäksi tapahtumat tuottavar lapsille tilaisuuden kilpailla. Jos kaikki vain maksaisivat rahalla, kuka mahdollistaisi sen, että lapset pääsisivät kisaamaan/ pelaamaan? Se vaatii aika monen aikuisen panoksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Me olemme nauttineet mukana touhuamisesta. Olemme tutustuneet vuosien varrella todella kivoihin ihmisiin, joita ei muuten olis koskaan kohdattu. Tunnemme lastemme kaverit ja heidän vanhempansa. Ja tiedämme tasan tarkkaan, missä, kenen kanssa ja mitä tekemässä jälkikasvu on. Kaksi vanhinta ovat siirtyneet eteenpäin harrastuksissaan, mut valmentavat yhä. Nuorin harrastaa kahta lajia ja me vanhemmat jatkamme mukana edelleen.

Mistä tulee oletus, että kaikki edes haluavat kilpailla? MItä jos vain harrastettaisiin? 

Ehkä on vähän erikoista harrastaa esim. jotain pallopeliä, jos ei koskaan pelata, harjoitellaan vaan?

Peli on tavallaan se idea.

Vierailija kirjoitti:

Minä yritin kysyä niin leirikoulutilille ei voi laittaa rahaa. Olisi ollut yksi juttu vähempänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja parhaimmillaan neljä urheiluharrastusta ja neljä seuraa. Priorisoitiin. Koulun pitää sujua verovaroilla, joten sen talkoisiin ei osallistuttu. Leirikoulutilille laitettiin rahaa.

Urheiluharrastukset ovat sit eri juttu. Itse toimin 9 vuotta jojona ja seura-aktiivina. Mies on vastuuhuoltaja tieskuinkamonetta vuotta. Varainkertuuta on järjestetty vaikka mitä. Tosin enää en suostu myymään mitään. Kisoja ja turnauksia olemme järjestäneet lukemattomia. On hyvä muistaa, että varainkeruun lisäksi tapahtumat tuottavar lapsille tilaisuuden kilpailla. Jos kaikki vain maksaisivat rahalla, kuka mahdollistaisi sen, että lapset pääsisivät kisaamaan/ pelaamaan? Se vaatii aika monen aikuisen panoksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Me olemme nauttineet mukana touhuamisesta. Olemme tutustuneet vuosien varrella todella kivoihin ihmisiin, joita ei muuten olis koskaan kohdattu. Tunnemme lastemme kaverit ja heidän vanhempansa. Ja tiedämme tasan tarkkaan, missä, kenen kanssa ja mitä tekemässä jälkikasvu on. Kaksi vanhinta ovat siirtyneet eteenpäin harrastuksissaan, mut valmentavat yhä. Nuorin harrastaa kahta lajia ja me vanhemmat jatkamme mukana edelleen.

Mistä tulee oletus, että kaikki edes haluavat kilpailla? MItä jos vain harrastettaisiin? 

Mä vaan laitoin. Jätin Pilkkoset ja pikkuleivät myymättä, ja pistin rahaa suoraan luokan tilille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän seurassa nämä tietyt poisjäävät yksilöt eivät tunnu ymmärtävän että esimerkiksi kisojen järjestäminen tuo seuralle rahaa jotta voidaan tarjota edullisemmin harrastus lapsille. Kausimaksuja ei saa korottaa koska se on liian kallista perheille, mutta talkoot eivät myöskään kelpaa.

Itse vain mietin että miten te kuvittelette että seurat voisi tarjota halvemmalla harrastuksia jos tapahtumia ei voi järjestää jotta seura saisi rahaa? Meillä ilmoitetaan jo puoli vuotta etukäteen ja muistutellaan vähän väliä. Aina ne samat naamat tekevät kyllä, mutta sitten on nämä tietyt vanhemmat jotka valittavat vain, eivät ehdota ratkaisua eivätkä varsinkaan suostu itse tekemään mitään. Mikään ei kelpaa.

No mihin hittoon se seura tarvitsee niin paljon sitä rahaa? Jos minä haluan käydä aikuisena ryhmäliikunnassa, se maksaa muutaman kympin lukukaudessa. Miten lasten pallopeli voi maksaa kymmenen kertaa enemmän? Mikä ihme siinä maksaa? Ihan kaikkea täysin turhaa, pelipaitoja, lisenssimaksuja, turnauskuljetuksia ja ties mitä liibalaabaa, joista minä en ainakaan omalle lapselleni edes haluaisi. Ihan vain harrastus olisi riittänyt. 

Vieppäs se lapsesi johonkin muualle kuin kilpaurheiluseuraan harrastamaan. Älytöntä tunkea itse lapsi mukaan ja sitten alkaa urputtanaan siitä, että se ei ole sellaista "kivaa höntsää" mitä kaipaa.