Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(
Eilisen vietin perheen parissa myös ja illalla oli puhetta, että ainakin yritän tänäänkin mennä. Lapset ovat isällään siksi, etten oikeastaan jaksanut seuraavanlaisia tilanteita, joita tässäkin kerron.
En soittanut ennen lähtöäni, vaan ajattelin, että yllätän perheen iloisesti menemällä jo ihan aamupäivästä ja olin siellä noin tunti sitten. Niin eikös siellä tytön kaveri riehu sotkun keskellä, mies on unessa ja isoveli ilmeisesti nukkui tai oli ainakin huoneessaan koska eihän kukaan täysipäinen kestä siskon huonoja tapoja (ei siis huomioi muita kuin itsensä, ja vässykkä-isä hyväksyy tämän.)
Kysyin, että miksi täällä on vieraita ja kun en saanut kunnon vastausta, käännyin kannoillani ja sanoin, että sitten minä lähden. Olisin halunnut soittaa pianoa ja tutkia lasten kanssa yhdessä heidän eilen saamiaan lahjoja, jutella lasten ja lasten isän kanssa ja syödä jotain (toin ruokaa mukanani).
Mutta ei.
Mies ehdotti, että tytöt menisivät tytön kaverille. Kuinkahan moni muu huusholli on niin hullu, että kaipaa lapsen kaveria joulupäivänä kotiinsa heilumaan? Ymmärrän, jos mies olisi vaikka pistänyt viestiä, että täällä onkin lapsen kaveri, koska siitä on ennenkin puhuttu, että jos minä vietän siellä aikaa lasten kanssa, en halua kavereita sinne.
Että sellaista taas tänä jouluna.
Kommentit (874)
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin sen verran että etkö aloituksessasi sanonut että vietit jouluaaton perheen kanssa? Minkä tähden siis jouluaamun pettymys oli niin valtava?
Toinen asia, sanoit että tyttäresi ei ajattele kuin itseään ja omia tunteitaan. Siinä on jotain kovin tuttua, eikö vain?
Minä en opeta tytölle, että saa ajatella vain itseään, vaan MIES. Koska mies HYVÄKSYY sen, että kavereita tulee kylään jopa kysymättä MUILTA perheenjäseniltä, häiritseekö se heitä! Minua ainakin häiritsee, samoin poikaamme! Mutta koska MIES ei välitä vähääkään, se saa terrorisoida kotona, joka eniten vain OSAAKAAN häiritä muita! Ja tällä hetkellä se on tyttö.
En siis enää häiriinny siellä arkena tytön elämäntavoista, mutta JOS asuisin siellä, niin häiriintyisin.
Samoin poika kärsii siellä nyt siitä, ettei mies jakele oikeuksia taspauolisemmin.
Ap
Hyi millä tavalla puhut perheestäsi. Haukut kaikki. Et ole ansainnut läheisiäsi ja toivon todella että tajuat tämän itse. Säälin ex miestäsi suuresti, kaltaisesi hullun pitäisi olla osastolla eikä pilaamassa muiden päiviä olemalla yksinkertaisesti arvaamaton sekopää! Kaikki ajattelutavassasi on sairasta!
Sinä et ole lapsillesi mikää pyhä äiti Teresa jonka läsnäolo on siunaus, sinä olet lapsillesi itse paholainen ja olet aiheuttanut heille valtavat traumat! Häpeäisit!
Vierailija kirjoitti:
https://www.tunnejamieli.fi/2018/03/09/trauma-johtaa-persoonallisuuden-…
” Vanhemman arvaamaton ja uhkaava käytös on lapselle vahingollista, koska lapsi on riippuvainen vanhemmistaan. Lapsi ei voi valita, miten tulee kohdelluksi, vaan hänen on selviydyttävä pahojen asioiden keskellä. Jos lapsella ei ole ketään turvaa tuovaa aikuista, psyyke alkaa suojautua dissosiaation avulla.
Toistuvan kaltoin kohtelun seurauksena lapsi alkaa kokea olevansa huono ja ansaitsevansa pahaa. Hän uskoo olevansa syyllinen häneen kohdistuvaan pahuuteen ja yrittää miellyttämällä ja kiltisti olemalla saada pahan loppumaan.
Kun ruokkiva käsi lyö, lapsi uskoo ansaitsevansa pahaa. Epänormaalissa kasvuympäristössä kasvanut ei aikuisenakaan tiedä, mitä hänelle saa tehdä ja mitä ei. Pahaa ei opi tunnistamaan pahaksi ja hyvä saattaa tuntua pelottavalta.”
Toivon että saat apua itsellesi ja perheellesi. Olet kirjoittanut vuosia tälle palstalle, ja on päivänselvää, että voit huonosti, etkä ole saanut tarvitsemaasi apua. Kerro vaikka terveyskeskuksessa traumaattisista kokemuksistasi, sekä tuntemuksista, joita jouluaamun vierailu aiheutti. Toipuminen noin vakavista mielen ongelmista on mahdollista, jos pystyt apua hakiessasi kertomaan tilanteesta todenmukaisesti. Lapsesi kärsivät. Hae apua.
Miten niin lapseni kärsivät? En ole läheskään varma, että heidän eilinen päivänsä meni niin pilalle, kuin minun (ja ehkä miehen. Sanoi ainakin olevansa masentunut ja että päivänsä meni pilalle). Poika ilmeisesti pelaili uudella tietokoneella ja en tiedä mitä tyttö teki. Mikä heillä tässä pilalle meni? Perustelkaa, älkäökä hössöttäkö sitä, miten PAHA mä vain oon! Vaan nyt rauhoitutte ja vedätte stväön henkeä ja pohditte, että paras ystävänne haluaisi olla parempi äiti kuin on, haukkuisitteko te häntä?
Ja siis minusta lapset saavat kasvaa AIVAN LIIAN VAPAASTI, siitä seuraa se, etten MINÄ (eikä poika) HALUTA olla siellä! Pojan on pakko, mun onneksi ei ole. Poika kärsii siitä, ettei mies rajoita tyttöä mitenkään, samoin itse!
Tämä oli jälleen tytön liian isojen oikeuksien syytä, tämä eilinen tilanne. Vanhemmat päättävät siitä, keitä kotiin joulupäivänä tulee ja eilen siitä päättikin lapsi.
Tässä on PERHEEMME ongelma.
Halusin tänään mennä sinne katsomaan BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjaa, mutta en mene, koska mies on mulkqu. Näkeehän sen onneksi Yle Areenastakin, ja menen nyt katsomaan sitä sarjaa. Koittakaa sillä aikaa aikuistua ja opetella vähän tapoja ja sitä, että lapset eivät kodeissa mä.rää. Ilmeisesti te alkkisten lapsina ette ole kasvaneet aikuisten johtamssa kodeissa, no, mäolen ja se on ainoa oikea tapa vanhemmille elää hyvää perhe-elämää, lapsista eisiihen vielä ole. Kuten sekin näyttää, että poika elää huoneessaan, koska hänelle ei ole kodissa muualla tilaa. Mies ei ajattele muiden etuja tasapuolisesti, vaan antaa huutavimman johtaa koska itse on laiska ja tyhmä.
Heippa ja Hyvää Tapania kaikille, nyt laatusarjan pariin! ☕️☕️☕️
Ap
P.S? Kasvakaa aikuisiksi!
Ai kasvakaa aikuisiksi, kuten sinä vai? Aikuiset ottavat vastuun omista tekemisistään, sanoistaan ja tunteistaan. Näinhän sinä toimit?
Hyi v*tu minkälainen ihminen on vahingoniloinen ja tyytyväinen kun toinen kertoo ajautuvansa masennukseen. Hyi helv.... Olet oksettava saasta.
Otsikosta saisi paremmin selvää, jos se olisi kirjoitettu vaikkapa näin:
"Olin menossa tapaamaan isänsä luona asuvia lapsiani, mutta siellä olikin jo lapsen kaveri ja hulabaloo sen mukainen. Tunsin itseni surulliseksi..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle ei ilmoitettu kaverin tulosta, koska sun ei oletettu tulevan ilmoittamatta. He ajattelivat, ettei siitä ole mitään haittaa, siitä kaverista siellä. Tai ehkä lapsi päästi sen sisään isän nukkuessa.
Olitte puhuneet, että YRITÄT tulla.
He varmaan käsittivät, että jos pääset tulemaan, ilmoitat sitä ennen tulostasi ja heillä olisi ollut aikaa hankkiutua siitä kaverista eroon silloin, etkä olisi koskaan edes tiennyt, että ennen sinua siellä olisi ollut kaveri.
Nyt kun tulit yllättäen ilmoittamatta, he eivät olleet varautuneet siihen eivätkä ehtineet passittaa kaveria pois.
Niin, voi olla. Puhuin miehen kanssa äsken ja hän oli siis nukkunut koko sen ajan, kun kaveri oli sinne tullut. Eli tyttö oli asiaa sitten sopinut, voi hiisi. Tosin mies sanoi, että asiasta olisi puhuttu jo joskus aiemmin. Kai hän silloin oli ollut ihan että ok.
Tyttö ehkä tietysti tosiaan ajatteli, että ilmoitanhan mä ennen kun mä tuun! Ja olisikin pitänyt! Mies vaan on AINA sanonut, että saan tulla koska haluan! En tajunnut, että siellä voisi olla se kaveri. Voi vittu.
ApNiin, on luvannut että saat tulla koska haluat. Mutta ei se tarkoita sitä että siellä ollaan 24/7/365 valmiudessa siihen, tuletko vai etkö! Jos sanot että ehkä tulet, silloin ilmoitat lähempänä että hei, olisin nyt tulossa. Tällöin sinua tiedetään odottaa ja tilanne valmistella sovitun kaltaiseksi (kaverit mäkeen ym)
Sulla on täysi oikeus omiin tunteisiisi ja oikeus pahoittaa mieli siitä että nyt ei pianonsoittelu ja yhteinen aika onnistunut. Mutta nyt se sun paha mieli johtuu vain ja ainoastaan siitä että et itse huomannut ilmoittaa siitä mitä päätit (lähdet käymään), ei siitä että mies/lapset/lapsen kaveri toimivat niinkuin toimivat kun eivät tosiaan osanneet lukea ajatuksiasi että oletkin tulossa. Todella epäreilua ja aiheetonta kiukutella asiasta miehelle ja lapsille jostain mitä ei ole itse huomannut tehdä.
Jos olisit eilen illalla sanonut että joo, tulen aamulla sit käymään ja tilanne olisi ollut se kuin mihin tänään kävelit sisälle niin silloin olisit voinut aiheellisesti märsätä että hiton mies kun ei pitänyt kiinni siitä että ei kavereita samaan aikaan sun kanssa.
Niinpä, olet ihan oikeassa. Minun on vain todella vaikeaa käsittää tätä, koska oma äitini vaati kyllä elämään vain toisille, ei omaa elämää. Eikä hän hyväksynyt minun omia maailmojani ja tarpitani nyt ei tietenkään.
Mun äiti muuttui aina ihan eri ihmiseksi, jos joku tuli kylään ja VAIVAUTUI IHAN TOSI PAHASTI, kun eräs tuttava joka asui huudeilla tuli alkuun aivan spontaanisti. Näytti sille kuin äiti olisi saanut hirveän päänsäryn. Se tuttava ei sitten enää tullutkaan.
Niin siis jos joku sitten oli meillä, mitenkään ei ollut luontevasti ja jos minä olin, siitä tuli satuttamista ja kiusaamista. Koska se oli kuulemma väärin vierasta kohtaan.
Niin kai mulla on täysin jatkuva varalla olemisen status, tiedän, että minulla on siis yhtenä fyysisenä ongelmana stressi ja se on siis ollut täysin tunnistamaton stressitila.
En tietenkään halua kenenkään elävän niin! Haluaisin itse vapautua siitä, mitä äiti minulle teki, mutten voi.
ApJa siis se vielä, että tällä pahalla ololla ja kiusaamisella äiti opasti, että vieraasta välitetään. Niinpä jos joku ei korvaansa lotkauta kun minä tulen, tunnen oloni tosi epätoivotuksi. Tiedän, että se ei ole niin, mutta tunnen oloni tosi epätoivotuksi.
Se se tunne kai oli, kun näin tytön pitämässä hauskaa kaverin kanssa. En sitä halua estää, mutta itseni tunsin TÄYSIN epätoivotuksi. Se on ongelma, mutta minun! Ihan HIRVEÄÄ syyttää mun ongelmani satuttavan toisia. Enemmän se teke pahaa minulle. Toiset voivat VALITA, näkevätkö mua vaiko EIVÄT.
Jos mä tunne oloni (syyttä ja perusteetta) epätoivotuksi, niin mitä hlevettiä MÄ voin valita?Ap
Millä tavalla sinun lapsesi voivat valita, näkevätkö sinut vaiko eivät? Ethän sinä suostu olemaan heidän kanssaan, jos sinusta ei siltä tunnu tai jos koet heidän tehneen jotain pahaa (mikä ei normaalien ihmisten mielestä välttämättä ole millään tavalla pahaa). Ja sitten jos haluaisit olla heidän kanssaan, heidän pitää olla kokoajan varpaillaan ja yrittää olla suututtamatta sinua, jotta et lähtisikin pois kesken kaiken. Niinkuin eilen tyttärelläsi oli kaveri kylässä kun menit ja siitä sinä menetit malttisi ja päätit, että sinun seurasi ei muka kelpaa ja lähdit pois heti kun olit tullut. Sinähän se kokoajan valitset, milloin he saavat tavata sinua ja milloin eivät ja rankaiset heitä täysin normaaleista asioista eväämällä tapaamisen jonka olit jo luvannut.
Voiko saada jonkun sakon/tuomion jos on viiden vuoden ajan haukkunut anonyyminä omaa perhettään netissä niin että ainakin joku mahdollisesti tunnistaa heidät? Tai ainakin kyseessä olevat henkilöt itse: lapset ja heidän isänsä. Ei voi olla neutraali vaikutus lukea 10-vuotiaana kun äiti sanoo daijuksi ja toivoo että isä kuolisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.tunnejamieli.fi/2018/03/09/trauma-johtaa-persoonallisuuden-…
” Vanhemman arvaamaton ja uhkaava käytös on lapselle vahingollista, koska lapsi on riippuvainen vanhemmistaan. Lapsi ei voi valita, miten tulee kohdelluksi, vaan hänen on selviydyttävä pahojen asioiden keskellä. Jos lapsella ei ole ketään turvaa tuovaa aikuista, psyyke alkaa suojautua dissosiaation avulla.
Toistuvan kaltoin kohtelun seurauksena lapsi alkaa kokea olevansa huono ja ansaitsevansa pahaa. Hän uskoo olevansa syyllinen häneen kohdistuvaan pahuuteen ja yrittää miellyttämällä ja kiltisti olemalla saada pahan loppumaan.
Kun ruokkiva käsi lyö, lapsi uskoo ansaitsevansa pahaa. Epänormaalissa kasvuympäristössä kasvanut ei aikuisenakaan tiedä, mitä hänelle saa tehdä ja mitä ei. Pahaa ei opi tunnistamaan pahaksi ja hyvä saattaa tuntua pelottavalta.”
Toivon että saat apua itsellesi ja perheellesi. Olet kirjoittanut vuosia tälle palstalle, ja on päivänselvää, että voit huonosti, etkä ole saanut tarvitsemaasi apua. Kerro vaikka terveyskeskuksessa traumaattisista kokemuksistasi, sekä tuntemuksista, joita jouluaamun vierailu aiheutti. Toipuminen noin vakavista mielen ongelmista on mahdollista, jos pystyt apua hakiessasi kertomaan tilanteesta todenmukaisesti. Lapsesi kärsivät. Hae apua.
Miten niin lapseni kärsivät? En ole läheskään varma, että heidän eilinen päivänsä meni niin pilalle, kuin minun (ja ehkä miehen. Sanoi ainakin olevansa masentunut ja että päivänsä meni pilalle). Poika ilmeisesti pelaili uudella tietokoneella ja en tiedä mitä tyttö teki. Mikä heillä tässä pilalle meni? Perustelkaa, älkäökä hössöttäkö sitä, miten PAHA mä vain oon! Vaan nyt rauhoitutte ja vedätte stväön henkeä ja pohditte, että paras ystävänne haluaisi olla parempi äiti kuin on, haukkuisitteko te häntä?
Ja siis minusta lapset saavat kasvaa AIVAN LIIAN VAPAASTI, siitä seuraa se, etten MINÄ (eikä poika) HALUTA olla siellä! Pojan on pakko, mun onneksi ei ole. Poika kärsii siitä, ettei mies rajoita tyttöä mitenkään, samoin itse!
Tämä oli jälleen tytön liian isojen oikeuksien syytä, tämä eilinen tilanne. Vanhemmat päättävät siitä, keitä kotiin joulupäivänä tulee ja eilen siitä päättikin lapsi.
Tässä on PERHEEMME ongelma.
Halusin tänään mennä sinne katsomaan BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjaa, mutta en mene, koska mies on mulkqu. Näkeehän sen onneksi Yle Areenastakin, ja menen nyt katsomaan sitä sarjaa. Koittakaa sillä aikaa aikuistua ja opetella vähän tapoja ja sitä, että lapset eivät kodeissa mä.rää. Ilmeisesti te alkkisten lapsina ette ole kasvaneet aikuisten johtamssa kodeissa, no, mäolen ja se on ainoa oikea tapa vanhemmille elää hyvää perhe-elämää, lapsista eisiihen vielä ole. Kuten sekin näyttää, että poika elää huoneessaan, koska hänelle ei ole kodissa muualla tilaa. Mies ei ajattele muiden etuja tasapuolisesti, vaan antaa huutavimman johtaa koska itse on laiska ja tyhmä.
Heippa ja Hyvää Tapania kaikille, nyt laatusarjan pariin! ☕️☕️☕️
Ap
P.S? Kasvakaa aikuisiksi!
Boldattuna asian ydin. Sinä tätä piirileikkiä johdat, koska pidät eniten meteliä ja muut väistävät sinun reaktioiden pelossa. Sinulle tässä sitä kuria pitäisi olla. Oikeasti jotkut rajat tekisivät sinulle hyvää, kerrankin sinun elämässäsi.
Huomaatko miten KAIKKI on aina jonkun muun syytä? Sanot, että mies ei ajattele muiden etuja tasapuolisesti. Ajatteletko itse? Mikä olisi muiden tasapuolinen etu? Sekö, että äiti päättää ilahduttaa itseään tulemalla ilmoittamatta jo heti aamupäivästä sekä loukkaantuu kun perhe ei ollut valmiina vastaanottamaan sinun yhtäkkiä ilmestyvän korkeutesi? Niin, mieshän se tässä ei ajatellut muiden etuja, hän ei ollut ajatusten lukija.
Ensimmäisiä asioita, joita terapiassa käydään läpi on juuri tämä: miksi oletat muiden olevan ajatustesi lukijoita? Ja paino sanalla oletat. Älä oleta yhtään mitään.
Ja vielä tähän tasapuoliseen muiden etuun. Tyttäresi ei tiennyt säännöistäsi, hänen kaverinsakaan ei tiennyt. He eivät pahuuttaan tienneet. Aikuinen ihminen olisi sanonut asiallisesti, että vieraat voisivat mennä kotiin. Ja asia olisi ollut sillä selvä. Lapsellinen epäkypsä uhma-aikuinen lähtee valitsemallesi tielle.
Siis voi apua! Millainen vanhempi parkuu, että häntä hyljeksitään jos lapsella on kaveri leikkimässä??? Miten aikuinen ihminen voi olla noin itsekäs?
Mitä helvettiä täällä on jauhettu näinkin monta sivua selvää narskuäidin provoilua? Jaksoin lukea 2 sivua ja veikkaan että loput 35 samanlaista jankkausta tämän viimeisen sivun perusteella.
Ompas huonokäytöksinen mies, en ymmärrä tuollaista käytöstä. Luulisi, että osaisi jo omaakin etuansa ajatellen pitää ovensa lukossa ja olla päästämättä tuota sekopäätä sisälle. Toisaalta yhteiset muksut, en ihmettele yhtään jos osa miehistä paatuu naisiin. Sama toimii toki toisinkin päin, ei vain tässä jutussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä sairasta settiä. Äiti, joka ei jaksa lapsiaan kuin satunnaisesti toivoo lähivanhemman kuolemaa, koska on loukkaantunut jostain pikku jutusta, joka ei normaalissa ihmisessä aiheuta mitään huonoja fiiliksiä. Lapsiparat!
Tunsin oloni täysin epätoivotuksi, kun lapsi leikkikin kaverinsa kanssa. Mutta eihän sulla myötätunto mihinkään riitä sitä ymmärtämään.
ApKuinka aiot kostaa sille lapsesi kaverille, joka pilasi joulusi?
Ei onneksi pilannut joulua, se oli jo eilen. Huomenna tuijotan BBC:n laatusarjaa. Olin kertonut miehelle, että voisin katsella sen heidän isostakin televisiostaan, mikäli en ole epätoivottu vieras ja mies sanoi, että katso vaan. Mutta en tiedä nyt tämän päivän jälkeen... :(( Ostin tv:n heille,vanhan hajottua.
Ap
Paljonko on miljoonaperinnöstä jäljellä?
Katseletko teeveestä miten hienosto elää?
Ota oppia tv-sarjasta miten oikeissa perheissä rakastetaan lapsia.'
Tälle tyypille ei kannata vastata. Tekee samaa muilla foorumeilla. Kaikki vastaukset ruokkivat lisää hänen outoa toksista ajatusmallia. Toivottavasti joku tunnistaisi perheen tästä irl.
Vierailija kirjoitti:
Siis voi apua! Millainen vanhempi parkuu, että häntä hyljeksitään jos lapsella on kaveri leikkimässä??? Miten aikuinen ihminen voi olla noin itsekäs?
Minun äitini oli tuollainen kuin ap. Ei sallinut minulle kavereita ja alkoi parkumaan, jos minulla oli kivaa - toisaalta ilkkui siitä, että kavereita ei sitten lopulta ollut. Vielä yliopistossa opiskellessani soitteli minulle suurinpiirtein minuutin välein, jos tiesi, että olen tapaamassa kavereita. Äitini oli hallitseva ja vihamielinen kasvattaja. Varmasti oli traumatisoitunut itsekin, mutta eipä se minun kokemaani kärsimystä vähennä.
On tämä vaan kummallinen tapa kerjätä huomiota.
Minulla oli samanlainen arvaamaton isä. Vielä yli kuusikymppisenäkin hän saattoi kiukutella monta päivää esimerkiksi siitä, jos minä aikuinen lapsi olin heillä lomilla käymässä ja nukuin aamulla pidempään kuin hän. Hänen mielestään se oli merkki siitä, että en halunnut viettää hänen kanssaan aikaa.
Myös koko lapsuuteni kävelin munankuorilla ja opin, että milloin vain ja mistä syystä vain voi tulla räjähdys isän suunnalta. Nykyään emme ole juurikaan tekemisissä, ja niin ikävää kuin onkin, että joutuu pitämään perheeseen välimatkaa, niin oman vointini takia on pakko. Tuollaisten ihmisten lähellä ei pysty hengittämään.
Toivon, että myös aloittaja osaisi mennä itseensä ja velvollisuuksiinsa vanhempana. Vuosikymmenien mittaiset henkiset ongelmat aiheutatte lapsillenne tuolla menolla.
https://www.tunnejamieli.fi/2018/03/09/trauma-johtaa-persoonallisuuden-…
” Vanhemman arvaamaton ja uhkaava käytös on lapselle vahingollista, koska lapsi on riippuvainen vanhemmistaan. Lapsi ei voi valita, miten tulee kohdelluksi, vaan hänen on selviydyttävä pahojen asioiden keskellä. Jos lapsella ei ole ketään turvaa tuovaa aikuista, psyyke alkaa suojautua dissosiaation avulla.
Toistuvan kaltoin kohtelun seurauksena lapsi alkaa kokea olevansa huono ja ansaitsevansa pahaa. Hän uskoo olevansa syyllinen häneen kohdistuvaan pahuuteen ja yrittää miellyttämällä ja kiltisti olemalla saada pahan loppumaan.
Kun ruokkiva käsi lyö, lapsi uskoo ansaitsevansa pahaa. Epänormaalissa kasvuympäristössä kasvanut ei aikuisenakaan tiedä, mitä hänelle saa tehdä ja mitä ei. Pahaa ei opi tunnistamaan pahaksi ja hyvä saattaa tuntua pelottavalta.”
Toivon että saat apua itsellesi ja perheellesi. Olet kirjoittanut vuosia tälle palstalle, ja on päivänselvää, että voit huonosti, etkä ole saanut tarvitsemaasi apua. Kerro vaikka terveyskeskuksessa traumaattisista kokemuksistasi, sekä tuntemuksista, joita jouluaamun vierailu aiheutti. Toipuminen noin vakavista mielen ongelmista on mahdollista, jos pystyt apua hakiessasi kertomaan tilanteesta todenmukaisesti. Lapsesi kärsivät. Hae apua.