Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(
25.12.2019 |
Eilisen vietin perheen parissa myös ja illalla oli puhetta, että ainakin yritän tänäänkin mennä. Lapset ovat isällään siksi, etten oikeastaan jaksanut seuraavanlaisia tilanteita, joita tässäkin kerron.
En soittanut ennen lähtöäni, vaan ajattelin, että yllätän perheen iloisesti menemällä jo ihan aamupäivästä ja olin siellä noin tunti sitten. Niin eikös siellä tytön kaveri riehu sotkun keskellä, mies on unessa ja isoveli ilmeisesti nukkui tai oli ainakin huoneessaan koska eihän kukaan täysipäinen kestä siskon huonoja tapoja (ei siis huomioi muita kuin itsensä, ja vässykkä-isä hyväksyy tämän.)
Kysyin, että miksi täällä on vieraita ja kun en saanut kunnon vastausta, käännyin kannoillani ja sanoin, että sitten minä lähden. Olisin halunnut soittaa pianoa ja tutkia lasten kanssa yhdessä heidän eilen saamiaan lahjoja, jutella lasten ja lasten isän kanssa ja syödä jotain (toin ruokaa mukanani).
Mutta ei.
Mies ehdotti, että tytöt menisivät tytön kaverille. Kuinkahan moni muu huusholli on niin hullu, että kaipaa lapsen kaveria joulupäivänä kotiinsa heilumaan? Ymmärrän, jos mies olisi vaikka pistänyt viestiä, että täällä onkin lapsen kaveri, koska siitä on ennenkin puhuttu, että jos minä vietän siellä aikaa lasten kanssa, en halua kavereita sinne.
Että sellaista taas tänä jouluna.
Kommentit (874)
En lukenut ketjua. Aloituksesta tuli olo, että AP on hankala ihminen. Äitiys on kiittämätön pesti. Vielä hankalampi olo tulee, jos alkaa VAATIMAAN huomioita ja kunnioitusta lapsiltaan.
Enkä usko, että on lapsillesi tai heidän isälleen iloinen yllätys, jos saavut aiemmin. Todennäköisesti he tsemppaavat, kun tietävät sinun saapuvan. Ettei tule sanomista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia AP.
Oletko kuullut Ayahuasca - retriiteistä?
Tutustu, onko sinulla menetettävää. Niin kauan, kun et itseäsi hoida, masennus on seuranasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle ei ilmoitettu kaverin tulosta, koska sun ei oletettu tulevan ilmoittamatta. He ajattelivat, ettei siitä ole mitään haittaa, siitä kaverista siellä. Tai ehkä lapsi päästi sen sisään isän nukkuessa.
Olitte puhuneet, että YRITÄT tulla.
He varmaan käsittivät, että jos pääset tulemaan, ilmoitat sitä ennen tulostasi ja heillä olisi ollut aikaa hankkiutua siitä kaverista eroon silloin, etkä olisi koskaan edes tiennyt, että ennen sinua siellä olisi ollut kaveri.
Nyt kun tulit yllättäen ilmoittamatta, he eivät olleet varautuneet siihen eivätkä ehtineet passittaa kaveria pois.
Niin, voi olla. Puhuin miehen kanssa äsken ja hän oli siis nukkunut koko sen ajan, kun kaveri oli sinne tullut. Eli tyttö oli asiaa sitten sopinut, voi hiisi. Tosin mies sanoi, että asiasta olisi puhuttu jo joskus aiemmin. Kai hän silloin oli ollut ihan että ok.
Tyttö ehkä tietysti tosiaan ajatteli, että ilmoitanhan mä ennen kun mä tuun! Ja olisikin pitänyt! Mies vaan on AINA sanonut, että saan tulla koska haluan! En tajunnut, että siellä voisi olla se kaveri. Voi vittu.
ApNiin, on luvannut että saat tulla koska haluat. Mutta ei se tarkoita sitä että siellä ollaan 24/7/365 valmiudessa siihen, tuletko vai etkö! Jos sanot että ehkä tulet, silloin ilmoitat lähempänä että hei, olisin nyt tulossa. Tällöin sinua tiedetään odottaa ja tilanne valmistella sovitun kaltaiseksi (kaverit mäkeen ym)
Sulla on täysi oikeus omiin tunteisiisi ja oikeus pahoittaa mieli siitä että nyt ei pianonsoittelu ja yhteinen aika onnistunut. Mutta nyt se sun paha mieli johtuu vain ja ainoastaan siitä että et itse huomannut ilmoittaa siitä mitä päätit (lähdet käymään), ei siitä että mies/lapset/lapsen kaveri toimivat niinkuin toimivat kun eivät tosiaan osanneet lukea ajatuksiasi että oletkin tulossa. Todella epäreilua ja aiheetonta kiukutella asiasta miehelle ja lapsille jostain mitä ei ole itse huomannut tehdä.
Jos olisit eilen illalla sanonut että joo, tulen aamulla sit käymään ja tilanne olisi ollut se kuin mihin tänään kävelit sisälle niin silloin olisit voinut aiheellisesti märsätä että hiton mies kun ei pitänyt kiinni siitä että ei kavereita samaan aikaan sun kanssa.
Niinpä, olet ihan oikeassa. Minun on vain todella vaikeaa käsittää tätä, koska oma äitini vaati kyllä elämään vain toisille, ei omaa elämää. Eikä hän hyväksynyt minun omia maailmojani ja tarpitani nyt ei tietenkään.
Mun äiti muuttui aina ihan eri ihmiseksi, jos joku tuli kylään ja VAIVAUTUI IHAN TOSI PAHASTI, kun eräs tuttava joka asui huudeilla tuli alkuun aivan spontaanisti. Näytti sille kuin äiti olisi saanut hirveän päänsäryn. Se tuttava ei sitten enää tullutkaan.
Niin siis jos joku sitten oli meillä, mitenkään ei ollut luontevasti ja jos minä olin, siitä tuli satuttamista ja kiusaamista. Koska se oli kuulemma väärin vierasta kohtaan.
Niin kai mulla on täysin jatkuva varalla olemisen status, tiedän, että minulla on siis yhtenä fyysisenä ongelmana stressi ja se on siis ollut täysin tunnistamaton stressitila.
En tietenkään halua kenenkään elävän niin! Haluaisin itse vapautua siitä, mitä äiti minulle teki, mutten voi.
Ap
Sinähän nimenomaan et elä muille vaan itsellesi. Ja vihastut kun muut eivät elä sinulle.
Rakas ihminen, pidä huoli ja hoida itseäsi. Ei mielen sairautesi ole kenenkään etu.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi miehelläsi on jo uusi, paaaaljon terveempi nainen.
Tuskin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan edes kommentoi tälle ihmiselle mitään? Selvästi sairas ihminen, käy itkemässä äitisuhdettaan myös kaksplussalla jatkuvasti. Antakaa hänen olla.
Vierailija kirjoitti:
Jännä transferenssi ihan näin etänäkin. Tulee sellainen epämääräisen ahdistava, rajaton, epätodellinen, sumea ja vihainen olo tätä lukiessa. Varmaan juurikin tuo AP:n psykopatologia saa tämän aikaan. Kauheaa olla osa hänen lähipiiriään, elää aina varpaillaan, olla osana tällaista epämääräistä viestintäsekamelskaa, jossa ei sanota asioita vaan oletetaan, että toiset tietävät toisten (etenkin ap:n) tunteet ja ajatukset ja osaavat aina toimia niin, ettei koskaan AP:lle tulisi paha mieli. Ja sen seurauksena kaikilla muilla on sekava ja pelokas olo ja kaikki sairastuvat.
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle ei ilmoitettu kaverin tulosta, koska sun ei oletettu tulevan ilmoittamatta. He ajattelivat, ettei siitä ole mitään haittaa, siitä kaverista siellä. Tai ehkä lapsi päästi sen sisään isän nukkuessa.
Olitte puhuneet, että YRITÄT tulla.
He varmaan käsittivät, että jos pääset tulemaan, ilmoitat sitä ennen tulostasi ja heillä olisi ollut aikaa hankkiutua siitä kaverista eroon silloin, etkä olisi koskaan edes tiennyt, että ennen sinua siellä olisi ollut kaveri.
Nyt kun tulit yllättäen ilmoittamatta, he eivät olleet varautuneet siihen eivätkä ehtineet passittaa kaveria pois.
Niin, voi olla. Puhuin miehen kanssa äsken ja hän oli siis nukkunut koko sen ajan, kun kaveri oli sinne tullut. Eli tyttö oli asiaa sitten sopinut, voi hiisi. Tosin mies sanoi, että asiasta olisi puhuttu jo joskus aiemmin. Kai hän silloin oli ollut ihan että ok.
Tyttö ehkä tietysti tosiaan ajatteli, että ilmoitanhan mä ennen kun mä tuun! Ja olisikin pitänyt! Mies vaan on AINA sanonut, että saan tulla koska haluan! En tajunnut, että siellä voisi olla se kaveri. Voi vittu.
ApNiin, on luvannut että saat tulla koska haluat. Mutta ei se tarkoita sitä että siellä ollaan 24/7/365 valmiudessa siihen, tuletko vai etkö! Jos sanot että ehkä tulet, silloin ilmoitat lähempänä että hei, olisin nyt tulossa. Tällöin sinua tiedetään odottaa ja tilanne valmistella sovitun kaltaiseksi (kaverit mäkeen ym)
Sulla on täysi oikeus omiin tunteisiisi ja oikeus pahoittaa mieli siitä että nyt ei pianonsoittelu ja yhteinen aika onnistunut. Mutta nyt se sun paha mieli johtuu vain ja ainoastaan siitä että et itse huomannut ilmoittaa siitä mitä päätit (lähdet käymään), ei siitä että mies/lapset/lapsen kaveri toimivat niinkuin toimivat kun eivät tosiaan osanneet lukea ajatuksiasi että oletkin tulossa. Todella epäreilua ja aiheetonta kiukutella asiasta miehelle ja lapsille jostain mitä ei ole itse huomannut tehdä.
Jos olisit eilen illalla sanonut että joo, tulen aamulla sit käymään ja tilanne olisi ollut se kuin mihin tänään kävelit sisälle niin silloin olisit voinut aiheellisesti märsätä että hiton mies kun ei pitänyt kiinni siitä että ei kavereita samaan aikaan sun kanssa.
Niinpä, olet ihan oikeassa. Minun on vain todella vaikeaa käsittää tätä, koska oma äitini vaati kyllä elämään vain toisille, ei omaa elämää. Eikä hän hyväksynyt minun omia maailmojani ja tarpitani nyt ei tietenkään.
Mun äiti muuttui aina ihan eri ihmiseksi, jos joku tuli kylään ja VAIVAUTUI IHAN TOSI PAHASTI, kun eräs tuttava joka asui huudeilla tuli alkuun aivan spontaanisti. Näytti sille kuin äiti olisi saanut hirveän päänsäryn. Se tuttava ei sitten enää tullutkaan.
Niin siis jos joku sitten oli meillä, mitenkään ei ollut luontevasti ja jos minä olin, siitä tuli satuttamista ja kiusaamista. Koska se oli kuulemma väärin vierasta kohtaan.
Niin kai mulla on täysin jatkuva varalla olemisen status, tiedän, että minulla on siis yhtenä fyysisenä ongelmana stressi ja se on siis ollut täysin tunnistamaton stressitila.
En tietenkään halua kenenkään elävän niin! Haluaisin itse vapautua siitä, mitä äiti minulle teki, mutten voi.
ApJa siis se vielä, että tällä pahalla ololla ja kiusaamisella äiti opasti, että vieraasta välitetään. Niinpä jos joku ei korvaansa lotkauta kun minä tulen, tunnen oloni tosi epätoivotuksi. Tiedän, että se ei ole niin, mutta tunnen oloni tosi epätoivotuksi.
Se se tunne kai oli, kun näin tytön pitämässä hauskaa kaverin kanssa. En sitä halua estää, mutta itseni tunsin TÄYSIN epätoivotuksi. Se on ongelma, mutta minun! Ihan HIRVEÄÄ syyttää mun ongelmani satuttavan toisia. Enemmän se teke pahaa minulle. Toiset voivat VALITA, näkevätkö mua vaiko EIVÄT.
Jos mä tunne oloni (syyttä ja perusteetta) epätoivotuksi, niin mitä hlevettiä MÄ voin valita?Ap
Eli kaiken pitää pyöriä sinun ympärilläsi. Olit mustasukkainen sen kaverin saamasta huomiosta. Menit sinne, että saisit kokea olevasi toivottu ja tärkeä, et vähääkään lastesi vuoksi.
Sama oli jo kotona asuessa. Jos lapsilla ja miehellä oli hauskaa, kun itse notkuit palstalla, se piti lopettaa. Muilla ei saa olla hauskaa. Kaiken pitää pyöriä sinun ympärillä. Esim. Kivikissacase.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut kuvan, että ap:n tahdissa mennään. Siis että hän päätti muuttaa pois, hän päättää miten ja milloin tapaa lapsiaan... vieläköhän ukko ottaisi hänet takaisin???
Vierailija kirjoitti:
Mikä kivikissacase?
Ap istui palstaillen koko päivän. Mies ja lapset (ehkä n 7 ja 9v silloin kolme vuotta sitten) lleikkivät pihalla. Toivat kiviä sisälle muutaman, leikkivät, että ne on kivinissoja. Ap lietsoi itsensä raivoon, ettei häneltä ole kysytty saako ne tuoda sisälle. Tulee sotkua! Hän ei koskaan siivonnut talossa tai edes antanut lapsille ruokaa, kun on niin ikävä, kun kuitenkin kiukuttelevat. Lopulta ilta päättyi siihen, että hän uhkasi lähteä ellei kiviä viedä ulos. Tuttö itki: äiti älä lähde. Ja k7vet vietiin ulos.
Tätä raivoa hän lietsoi palstalla koko päivän.
Nythän näin on sotten käynyt. Äiti jätti lapsensa kuten uhkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piip kirjoitti:
Miksi kukaan edes kommentoi tälle ihmiselle mitään? Selvästi sairas ihminen, käy itkemässä äitisuhdettaan myös kaksplussalla jatkuvasti. Antakaa hänen olla.
Minä kommenttoin auttamisenhaluani, vaikka samantyyppisen vanhemman lapsena en järjellä ajatellen usko avusta olevan hyötyä.
Tämä äiti on niin surullinen tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kivikissacase?
Ap istui palstaillen koko päivän. Mies ja lapset (ehkä n 7 ja 9v silloin kolme vuotta sitten) lleikkivät pihalla. Toivat kiviä sisälle muutaman, leikkivät, että ne on kivinissoja. Ap lietsoi itsensä raivoon, ettei häneltä ole kysytty saako ne tuoda sisälle. Tulee sotkua! Hän ei koskaan siivonnut talossa tai edes antanut lapsille ruokaa, kun on niin ikävä, kun kuitenkin kiukuttelevat. Lopulta ilta päättyi siihen, että hän uhkasi lähteä ellei kiviä viedä ulos. Tuttö itki: äiti älä lähde. Ja k7vet vietiin ulos.
Tätä raivoa hän lietsoi palstalla koko päivän.
Nythän näin on sotten käynyt. Äiti jätti lapsensa kuten uhkasi.
Herrajesta sentään mitä kä syy raivota. Eikä lapsia saa uhkailla noin!
Epävakaa persoonallisuus on toimintakykyä merkittävästi heikentävä häiriö, joka aiheuttaa siitä kärsivälle paljon haittaa ja ajoittain voimakkaita oirejaksoja. Häiriö on noin joka sadannella.
Kolme keskeisintä oirekokonaisuutta ovat
tunne-elämän epävakaus
käyttäytymisen säätelyn häiriöt
ihmissuhteiden vaikeudet.
Tunteiden ja mielialojen säätelyn vaikeus on epävakaan persoonallisuuden ydinpiirre. Keskeistä tunnesäätelyn ongelmissa ovat
Herkkyys tunneärsykkeille
Tunnereaktioiden voimakkuus
Hidas palautuminen perustasolle
Kuulostaako tutulta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos mä tunne oloni (syyttä ja perusteetta) epätoivotuksi, niin mitä hlevettiä MÄ voin valita?
Ap
Voit valita, käyttäydytkö kuin aikuinen vai uhmaikäinen.
En voi, koska enpä tunnistanut aamulla, että tunsin oloni epätoivotuksi. Koin, että minua kohdellaan väärin ja sitä en aio sietää jatkossakaan. Vaikea reagoida väärinkohtelun tukahdutuksella, siihen pitää aina reagoida ääneen, ja jos kohtelu on jotain muuta, niin vaikeaa reagoida siihen, sinä mitä se on, jos ei tunnista, mitä se on.
Ap
Olet väärässä. Terve ihminen osaa säädellä tunnekokemuksiaan, ei niitä ääneen ilmaista uhmäiän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä äiti on niin surullinen tapaus.
Tämän äidin lapset on se surullinen tapaus. Toivon todella että tämä koko juttu ei ole totta.
Mä järkytyin kun ensimmäinen kommentti nimitteli AP:ta äitihulluksi. Nyt tän koko ketjun lukeneena ja jonkun vanhankin löytäneenä, en yhtään ihmettele.
Kommentoin sen verran että etkö aloituksessasi sanonut että vietit jouluaaton perheen kanssa? Minkä tähden siis jouluaamun pettymys oli niin valtava?
Toinen asia, sanoit että tyttäresi ei ajattele kuin itseään ja omia tunteitaan. Siinä on jotain kovin tuttua, eikö vain?
E. Ole tuo jolta kysyt. Tunteet ovat yksi asia, teot toinen. Tuossa tilanteessa sinulla oli valinta seurata tunnetta ja samalla syytellä muita siit mitä itse valitset. Olisit myös voinut valita, ettet seuraa tunnetta. Olisit kertonut itsellesi, että nyt minusta tuntuu pahalta, mutta selviän kyllä tästä tilanteesta. Olisit sanonut, että vieras voisi alkaa valmistautua lähtöön. Olisit voinut valita käyttäytyä kuin aikuinen, mutta valitsit toisin. Sinun toipumisesi alkaa vasta sitten, kun ymmärrät tämän.