Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(
25.12.2019 |
Eilisen vietin perheen parissa myös ja illalla oli puhetta, että ainakin yritän tänäänkin mennä. Lapset ovat isällään siksi, etten oikeastaan jaksanut seuraavanlaisia tilanteita, joita tässäkin kerron.
En soittanut ennen lähtöäni, vaan ajattelin, että yllätän perheen iloisesti menemällä jo ihan aamupäivästä ja olin siellä noin tunti sitten. Niin eikös siellä tytön kaveri riehu sotkun keskellä, mies on unessa ja isoveli ilmeisesti nukkui tai oli ainakin huoneessaan koska eihän kukaan täysipäinen kestä siskon huonoja tapoja (ei siis huomioi muita kuin itsensä, ja vässykkä-isä hyväksyy tämän.)
Kysyin, että miksi täällä on vieraita ja kun en saanut kunnon vastausta, käännyin kannoillani ja sanoin, että sitten minä lähden. Olisin halunnut soittaa pianoa ja tutkia lasten kanssa yhdessä heidän eilen saamiaan lahjoja, jutella lasten ja lasten isän kanssa ja syödä jotain (toin ruokaa mukanani).
Mutta ei.
Mies ehdotti, että tytöt menisivät tytön kaverille. Kuinkahan moni muu huusholli on niin hullu, että kaipaa lapsen kaveria joulupäivänä kotiinsa heilumaan? Ymmärrän, jos mies olisi vaikka pistänyt viestiä, että täällä onkin lapsen kaveri, koska siitä on ennenkin puhuttu, että jos minä vietän siellä aikaa lasten kanssa, en halua kavereita sinne.
Että sellaista taas tänä jouluna.
Kommentit (874)
On kyllä sairasta settiä. Äiti, joka ei jaksa lapsiaan kuin satunnaisesti toivoo lähivanhemman kuolemaa, koska on loukkaantunut jostain pikku jutusta, joka ei normaalissa ihmisessä aiheuta mitään huonoja fiiliksiä. Lapsiparat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se mies ja lapset voineet myös päättää lähteä käymään vaikka mummolassa tmv ulkona kävelemässä kun ap ei osannut kertoa tuleeko vaiko eikö käymään.
Kuka tahansa normaali ihminen soittaisi ja kertoisi ”hei mä nyt tuun” joten jos ei soittoa kuulu ovat toiset vapaita tekemään mitä vaan.
Olisipa muuten ollut kiva lukea ketjua jossa ap raivoaa aivan täysillä kun meni aamulla katsomaan lapsia mutta kukaan ei ollutkaan kotona 😂😂😂
Mulle ei mene jakeluun, miksi ihmeessä tämä ihminen saa edes olla tekemisissä lastensa kanssa? Ei voi olla lapsille hyväksi. Saati että lasten isä suostuu tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle ei ilmoitettu kaverin tulosta, koska sun ei oletettu tulevan ilmoittamatta. He ajattelivat, ettei siitä ole mitään haittaa, siitä kaverista siellä. Tai ehkä lapsi päästi sen sisään isän nukkuessa.
Olitte puhuneet, että YRITÄT tulla.
He varmaan käsittivät, että jos pääset tulemaan, ilmoitat sitä ennen tulostasi ja heillä olisi ollut aikaa hankkiutua siitä kaverista eroon silloin, etkä olisi koskaan edes tiennyt, että ennen sinua siellä olisi ollut kaveri.
Nyt kun tulit yllättäen ilmoittamatta, he eivät olleet varautuneet siihen eivätkä ehtineet passittaa kaveria pois.
Niin, voi olla. Puhuin miehen kanssa äsken ja hän oli siis nukkunut koko sen ajan, kun kaveri oli sinne tullut. Eli tyttö oli asiaa sitten sopinut, voi hiisi. Tosin mies sanoi, että asiasta olisi puhuttu jo joskus aiemmin. Kai hän silloin oli ollut ihan että ok.
Tyttö ehkä tietysti tosiaan ajatteli, että ilmoitanhan mä ennen kun mä tuun! Ja olisikin pitänyt! Mies vaan on AINA sanonut, että saan tulla koska haluan! En tajunnut, että siellä voisi olla se kaveri. Voi vittu.
ApNiin, on luvannut että saat tulla koska haluat. Mutta ei se tarkoita sitä että siellä ollaan 24/7/365 valmiudessa siihen, tuletko vai etkö! Jos sanot että ehkä tulet, silloin ilmoitat lähempänä että hei, olisin nyt tulossa. Tällöin sinua tiedetään odottaa ja tilanne valmistella sovitun kaltaiseksi (kaverit mäkeen ym)
Sulla on täysi oikeus omiin tunteisiisi ja oikeus pahoittaa mieli siitä että nyt ei pianonsoittelu ja yhteinen aika onnistunut. Mutta nyt se sun paha mieli johtuu vain ja ainoastaan siitä että et itse huomannut ilmoittaa siitä mitä päätit (lähdet käymään), ei siitä että mies/lapset/lapsen kaveri toimivat niinkuin toimivat kun eivät tosiaan osanneet lukea ajatuksiasi että oletkin tulossa. Todella epäreilua ja aiheetonta kiukutella asiasta miehelle ja lapsille jostain mitä ei ole itse huomannut tehdä.
Jos olisit eilen illalla sanonut että joo, tulen aamulla sit käymään ja tilanne olisi ollut se kuin mihin tänään kävelit sisälle niin silloin olisit voinut aiheellisesti märsätä että hiton mies kun ei pitänyt kiinni siitä että ei kavereita samaan aikaan sun kanssa.
Niinpä, olet ihan oikeassa. Minun on vain todella vaikeaa käsittää tätä, koska oma äitini vaati kyllä elämään vain toisille, ei omaa elämää. Eikä hän hyväksynyt minun omia maailmojani ja tarpitani nyt ei tietenkään.
Mun äiti muuttui aina ihan eri ihmiseksi, jos joku tuli kylään ja VAIVAUTUI IHAN TOSI PAHASTI, kun eräs tuttava joka asui huudeilla tuli alkuun aivan spontaanisti. Näytti sille kuin äiti olisi saanut hirveän päänsäryn. Se tuttava ei sitten enää tullutkaan.
Niin siis jos joku sitten oli meillä, mitenkään ei ollut luontevasti ja jos minä olin, siitä tuli satuttamista ja kiusaamista. Koska se oli kuulemma väärin vierasta kohtaan.
Niin kai mulla on täysin jatkuva varalla olemisen status, tiedän, että minulla on siis yhtenä fyysisenä ongelmana stressi ja se on siis ollut täysin tunnistamaton stressitila.
En tietenkään halua kenenkään elävän niin! Haluaisin itse vapautua siitä, mitä äiti minulle teki, mutten voi.
Ap
Ja siis se vielä, että tällä pahalla ololla ja kiusaamisella äiti opasti, että vieraasta välitetään. Niinpä jos joku ei korvaansa lotkauta kun minä tulen, tunnen oloni tosi epätoivotuksi. Tiedän, että se ei ole niin, mutta tunnen oloni tosi epätoivotuksi.
Se se tunne kai oli, kun näin tytön pitämässä hauskaa kaverin kanssa. En sitä halua estää, mutta itseni tunsin TÄYSIN epätoivotuksi. Se on ongelma, mutta minun! Ihan HIRVEÄÄ syyttää mun ongelmani satuttavan toisia. Enemmän se teke pahaa minulle. Toiset voivat VALITA, näkevätkö mua vaiko EIVÄT.
Jos mä tunne oloni (syyttä ja perusteetta) epätoivotuksi, niin mitä hlevettiä MÄ voin valita?
Ap
Vierailija kirjoitti:
On kyllä sairasta settiä. Äiti, joka ei jaksa lapsiaan kuin satunnaisesti toivoo lähivanhemman kuolemaa, koska on loukkaantunut jostain pikku jutusta, joka ei normaalissa ihmisessä aiheuta mitään huonoja fiiliksiä. Lapsiparat!
Tunsin oloni täysin epätoivotuksi, kun lapsi leikkikin kaverinsa kanssa. Mutta eihän sulla myötätunto mihinkään riitä sitä ymmärtämään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä sille epätoivotuksi itsensä tuntemiselle voisi tehdä. Äitini syy se on, mutta mitään en osaa sille tehdä. Minua on kohdeltu niin huonosti, että se on satuttanut minua ja ihmiset ovat usein ilkeitä edelleen. Siis jos reagoisin siihen ääneen. Netissä reagoinkin.
Ap
Siis kai sä ymmärrät että sun lapset on sen ikäisiä että saattaa lukee näitä itsekin? En oo koskaan kuullut kenenkään sanovan lastaan DAIJUKSI tämän ihmeteltyä miks äiti tuijottaa. Sydäntäsärkevää. Hakiessasi apua tai mennessäsi terapiaan tai perheneuvolaan seuraavalla kertaa: kerro nää kaikki sun tuntemukset näillä samoilla sanoilla kuin nyt täällä, ehkä on mahdollisuus saada paikkansapitävämpi diagnoosi ja parempaa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä sairasta settiä. Äiti, joka ei jaksa lapsiaan kuin satunnaisesti toivoo lähivanhemman kuolemaa, koska on loukkaantunut jostain pikku jutusta, joka ei normaalissa ihmisessä aiheuta mitään huonoja fiiliksiä. Lapsiparat!
Tunsin oloni täysin epätoivotuksi, kun lapsi leikkikin kaverinsa kanssa. Mutta eihän sulla myötätunto mihinkään riitä sitä ymmärtämään.
Ap
Kuinka aiot kostaa sille lapsesi kaverille, joka pilasi joulusi?
Mun ei ois sen takia pitänyt tehdä lapsia, että tunnen itseni epätoivotuksi todella helposti, eikä mies osaa auttaa asiaa. Hänen äitinsä oli skitsofreenikko, joten hänelle ei ehkä ole normaalia, että äitiä KANNATTAA auttaa. Koska kun ihminen on skitsofreenikko, hän ei ymmärrä järkipuhetta, saati loogisia ja loogisesti perusteltuja syy- ja seuraussuhteita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos mä tunne oloni (syyttä ja perusteetta) epätoivotuksi, niin mitä hlevettiä MÄ voin valita?
Ap[/quote]
Voit valita, käyttäydytkö kuin aikuinen vai uhmaikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Siis kai sä ymmärrät että sun lapset on sen ikäisiä että saattaa lukee näitä itsekin? En oo koskaan kuullut kenenkään sanovan lastaan DAIJUKSI tämän ihmeteltyä miks äiti tuijottaa. Sydäntäsärkevää. Hakiessasi apua tai mennessäsi terapiaan tai perheneuvolaan seuraavalla kertaa: kerro nää kaikki sun tuntemukset näillä samoilla sanoilla kuin nyt täällä, ehkä on mahdollisuus saada paikkansapitävämpi diagnoosi ja parempaa apua.
Mikä diagnoosi sille, että tunnen oloni EPÄTOIVOTUKSI? Se on tunne. Tajuan kyllä, etten oo. Mitä siitä? Se ei merkkaa mielellni ja tunteilleni hevonpskaa. Kuvitteletko, että siitä saa jonkin dg? Ei saa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kaveri lukee apn ajatuksia ja tietää miten tuhota hänet!
Vierailija kirjoitti:
"Jos mä tunne oloni (syyttä ja perusteetta) epätoivotuksi, niin mitä hlevettiä MÄ voin valita?
Ap
Voit valita, käyttäydytkö kuin aikuinen vai uhmaikäinen.
En voi, koska enpä tunnistanut aamulla, että tunsin oloni epätoivotuksi. Koin, että minua kohdellaan väärin ja sitä en aio sietää jatkossakaan. Vaikea reagoida väärinkohtelun tukahdutuksella, siihen pitää aina reagoida ääneen, ja jos kohtelu on jotain muuta, niin vaikeaa reagoida siihen, sinä mitä se on, jos ei tunnista, mitä se on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kaveri lukee apn ajatuksia ja tietää miten tuhota hänet!
Jaa, miten? Tuskin yltää äitini tasolle, eikä hänkään tuhonnut tämän enempää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kai sä ymmärrät että sun lapset on sen ikäisiä että saattaa lukee näitä itsekin? En oo koskaan kuullut kenenkään sanovan lastaan DAIJUKSI tämän ihmeteltyä miks äiti tuijottaa. Sydäntäsärkevää. Hakiessasi apua tai mennessäsi terapiaan tai perheneuvolaan seuraavalla kertaa: kerro nää kaikki sun tuntemukset näillä samoilla sanoilla kuin nyt täällä, ehkä on mahdollisuus saada paikkansapitävämpi diagnoosi ja parempaa apua.
Mikä diagnoosi sille, että tunnen oloni EPÄTOIVOTUKSI? Se on tunne. Tajuan kyllä, etten oo. Mitä siitä? Se ei merkkaa mielellni ja tunteilleni hevonpskaa. Kuvitteletko, että siitä saa jonkin dg? Ei saa.
Ap
Siis todennäköisesti posttraumaattinen stressioireyhtymä tai epävakaa persoonallisuushäiriö. Sun isoin ongelma ei ole epätoivotuksi tunteminen, vaan paljon monimutkaisemmat asiat, mutta et tunnu hahmottavan asian laajuutta ja sen sosiaalisia ulottuvuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä sairasta settiä. Äiti, joka ei jaksa lapsiaan kuin satunnaisesti toivoo lähivanhemman kuolemaa, koska on loukkaantunut jostain pikku jutusta, joka ei normaalissa ihmisessä aiheuta mitään huonoja fiiliksiä. Lapsiparat!
Tunsin oloni täysin epätoivotuksi, kun lapsi leikkikin kaverinsa kanssa. Mutta eihän sulla myötätunto mihinkään riitä sitä ymmärtämään.
ApKuinka aiot kostaa sille lapsesi kaverille, joka pilasi joulusi?
Ei onneksi pilannut joulua, se oli jo eilen. Huomenna tuijotan BBC:n laatusarjaa. Olin kertonut miehelle, että voisin katsella sen heidän isostakin televisiostaan, mikäli en ole epätoivottu vieras ja mies sanoi, että katso vaan. Mutta en tiedä nyt tämän päivän jälkeen... :(( Ostin tv:n heille,vanhan hajottua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kai sä ymmärrät että sun lapset on sen ikäisiä että saattaa lukee näitä itsekin? En oo koskaan kuullut kenenkään sanovan lastaan DAIJUKSI tämän ihmeteltyä miks äiti tuijottaa. Sydäntäsärkevää. Hakiessasi apua tai mennessäsi terapiaan tai perheneuvolaan seuraavalla kertaa: kerro nää kaikki sun tuntemukset näillä samoilla sanoilla kuin nyt täällä, ehkä on mahdollisuus saada paikkansapitävämpi diagnoosi ja parempaa apua.
Mikä diagnoosi sille, että tunnen oloni EPÄTOIVOTUKSI? Se on tunne. Tajuan kyllä, etten oo. Mitä siitä? Se ei merkkaa mielellni ja tunteilleni hevonpskaa. Kuvitteletko, että siitä saa jonkin dg? Ei saa.
ApSiis todennäköisesti posttraumaattinen stressioireyhtymä tai epävakaa persoonallisuushäiriö. Sun isoin ongelma ei ole epätoivotuksi tunteminen, vaan paljon monimutkaisemmat asiat, mutta et tunnu hahmottavan asian laajuutta ja sen sosiaalisia ulottuvuuksia.
Minä en ole epävakaa. Olisi epävakaata jos kokemuksista, jotka satuttivat ei olisi olemassa seurauksia.
Ap
Päästä jo lapsesi itsestäsi vapaaksi. Ja se miesparka myös.
Vierailija kirjoitti:
Päästä jo lapsesi itsestäsi vapaaksi. Ja se miesparka myös.
Kyllä mä ihan toivottu vieras ts. läheinen oon. Miten vain oppisin luottamaankin siihen???? Erropa, ääliö. Et osaa.
Ap
Niinpä, olet ihan oikeassa. Minun on vain todella vaikeaa käsittää tätä, koska oma äitini vaati kyllä elämään vain toisille, ei omaa elämää. Eikä hän hyväksynyt minun omia maailmojani ja tarpitani nyt ei tietenkään.
Mun äiti muuttui aina ihan eri ihmiseksi, jos joku tuli kylään ja VAIVAUTUI IHAN TOSI PAHASTI, kun eräs tuttava joka asui huudeilla tuli alkuun aivan spontaanisti. Näytti sille kuin äiti olisi saanut hirveän päänsäryn. Se tuttava ei sitten enää tullutkaan.
Niin siis jos joku sitten oli meillä, mitenkään ei ollut luontevasti ja jos minä olin, siitä tuli satuttamista ja kiusaamista. Koska se oli kuulemma väärin vierasta kohtaan.
Niin kai mulla on täysin jatkuva varalla olemisen status, tiedän, että minulla on siis yhtenä fyysisenä ongelmana stressi ja se on siis ollut täysin tunnistamaton stressitila.
En tietenkään halua kenenkään elävän niin! Haluaisin itse vapautua siitä, mitä äiti minulle teki, mutten voi.
Ap