Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on, jos mies nyt kuvittelee, että mä oikein halusinkin taas päivän erossa heistä. Kun nimenomaan sitä en halunnut! Sanoin sen kyllä hänelle tuon episodin jälkeen puhelimessa. Että aivan tarpeeksi monena päivänä vuodesta olen KAIVANNUT omaa rauhaa! Ja nyt kun EN KAIPAA, vaan olisin valmis olemaan lasten seuraksi heillä, niin sitä häiritään!

Ap

Siis syytitkö sinä puhelimessa ex-miestäsi siitä, että hän ei jotenkin sallinut sinun olla lastesi kanssa tänään?? Vai mitä ihmettä tarkoitat suunnitelmiesi häiritsemisellä?

Niin, minun sinne menemiseni tarkoitti, että kaverin pitää lähteä! Minun! Minua voi siitäkin sis sitten syyttää, jos tuloni ei mieluinen ollutkaan. Tosin ajattelen että se olisi ollut, mutta en halua sitä kiristäjälasta katsoa silmiin. Pelkään murhaavani hänet katseella. Ja eihän sellainen kakara tajua, että se on syy. Minua häiritsi se, että ei ollut niin, ettei minun tulemiseni häiritse KETÄÄN.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on, jos mies nyt kuvittelee, että mä oikein halusinkin taas päivän erossa heistä. Kun nimenomaan sitä en halunnut! Sanoin sen kyllä hänelle tuon episodin jälkeen puhelimessa. Että aivan tarpeeksi monena päivänä vuodesta olen KAIVANNUT omaa rauhaa! Ja nyt kun EN KAIPAA, vaan olisin valmis olemaan lasten seuraksi heillä, niin sitä häiritään!

Ap

Siis syytitkö sinä puhelimessa ex-miestäsi siitä, että hän ei jotenkin sallinut sinun olla lastesi kanssa tänään?? Vai mitä ihmettä tarkoitat suunnitelmiesi häiritsemisellä?

Niin, minun sinne menemiseni tarkoitti, että kaverin pitää lähteä! Minun! Minua voi siitäkin sis sitten syyttää, jos tuloni ei mieluinen ollutkaan. Tosin ajattelen että se olisi ollut, mutta en halua sitä kiristäjälasta katsoa silmiin. Pelkään murhaavani hänet katseella. Ja eihän sellainen kakara tajua, että se on syy. Minua häiritsi se, että ei ollut niin, ettei minun tulemiseni häiritse KETÄÄN.

Ap

Plus, että inhoan heidän leikkiensä katselemista, siis koska en pidä siitä kaverista. Siis minun ei hänestätarvitsekaan pitää, mutta en halua siellä kärsiä hänestä. Tai katsella murhaavasti. Enkä myöskään hymyillä, kun oli minun vuoroni olla siellä, enkä halunnut hänen kanssaan olla.

Ap

Onneksi miehelläsi on jo uusi, paaaaljon terveempi nainen.

Vierailija kirjoitti:

Sulle ei ilmoitettu kaverin tulosta, koska sun ei oletettu tulevan ilmoittamatta. He ajattelivat, ettei siitä ole mitään haittaa, siitä kaverista siellä. Tai ehkä lapsi päästi sen sisään isän nukkuessa.

Olitte puhuneet, että YRITÄT tulla.

He varmaan käsittivät, että jos pääset tulemaan, ilmoitat sitä ennen tulostasi ja heillä olisi ollut aikaa hankkiutua siitä kaverista eroon silloin, etkä olisi koskaan edes tiennyt, että ennen sinua siellä olisi ollut kaveri.

Nyt kun tulit yllättäen ilmoittamatta, he eivät olleet varautuneet siihen eivätkä ehtineet passittaa kaveria pois.

Niin, voi olla. Puhuin miehen kanssa äsken ja hän oli siis nukkunut koko sen ajan, kun kaveri oli sinne tullut. Eli tyttö oli asiaa sitten sopinut, voi hiisi. Tosin mies sanoi, että asiasta olisi puhuttu jo joskus aiemmin. Kai hän silloin oli ollut ihan että ok.

Tyttö ehkä tietysti tosiaan ajatteli, että ilmoitanhan mä ennen kun mä tuun! Ja olisikin pitänyt! Mies vaan on AINA sanonut, että saan tulla koska haluan! En tajunnut, että siellä voisi olla se kaveri. Voi vittu.

Ap

"Minua häiritsi se, että ei ollut niin, ettei minun tulemiseni häiritse KETÄÄN."

Tässä tiivistyy tämän naisen koko hulluus. Herranjumala ei tällaisia ihmisiä vaan VOI olla olemassa. Kallistun botin puolelle myös.

Vierailija kirjoitti:

Tällä mitään lapsia ole.

On. Poika on kultalapsi, jolle on tänäänkin viestitelty kuinka väärin äitiä on kohdeltu kun ette olleet kaikki odottamassa valmiina ja vaan oman perheen kesken että tuleeko äiti käymään vai ei, eikö ollutkin rumasti muilta tehty? Kyllä me nyt ollaan poikaseni ihan vaan kahdestaan tätä kovaa maailmaa vastaan, voi kun iskä ja sisko on tyh miä, eikö olekin?Masentuneelle, peliriippuvaiselle on ostettu käyttöön pelikone joululahjaksi "kato nyt kun äiti sua ymmärtää ja ostaa kivoja juttuja"

Tytölle näytetään välinpitämättömyys "jaa lähditte sukuloimasta jouluna aiemmin että voisit nähdä mua kun on ikävä. Kuule ei nyt onnistu, mulla on kirja pahasti kesken. Jaa et ollut kiltisti odottamassa että tuleeko äiti käymään vai ei, no lähdenpä tästä saman tien pois niin saat surkimus jäädä ihmettelemään ja syyttelemään itseäsi siitä että et osannut lukea äidin ajatuksia"

Toivon todella, että jos tätäkin ketjua lukee joku, joka AP.n tunnistaa niin vinkatkaa nyt herranjestas alueen lastensuojeluun tästä.

Vierailija kirjoitti:

Miltähän siitä kaverista tuntui tämä esitys?

Olisit viettänyt hetken tyttöjen kanssa aikaa ja kertonut sitten, että haluaisit viettää nyt aikaa oman perheen kesken. Ja ihan ystävällisesti pyytänyt tyttöä menemään kotiinsa ja vaikka tulemaan jatkamaan leikkejä iltapäivällä tai huomenna. Kyllä lapset ymmärtää kun asiallisesti selitetään.

Mutta kun se lapsi on kiristävä paska. En ole häntä siitäkään torunut, koska sovinnaisuus, niin en puhu muutakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ap joku diagnoosi?

Toistuvan masennuksen dg. Se on ainoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Ei, vaan sinä valittaisit että äitisi kielsi sinulta kaverit, koska oli itsekäs paska yms.

En valittaisi, kyllä minä ymmärrän, ettei pyhinä mennä kellekään.

Ap

Kyllä valittaisit, ihan samalla tavalla kuin valitat siitä että äiti käski siivota huoneen. Kaikkihan tietävät että siivota pitää.

Eihän ole pakko siivota. Ihminen voi siivota siihen tahtiin, kuin itse haluaa, saatanan pyllyreikä. En tietenkään valittaisi, minä TIEDÄN, ettei joulupäivänä mennä kenenkään ovelle.

Ap

Jollei muutkin kärsisi käytöksestäsi, sanoisin että olet ihan hassu, kun et tajua, että nämä on täysin toisiinsa verrattavia asioita.

Minun lapseni meni tänään yökylään kaverille.

Luulen, että sinua ahdistaa erityisesti, kun tajusin pilanneesi kaikkien päivän äitisi säännön takia. Ja nyt yrität todistella, että se olisi edelleen yleinen käyttäymistapa.

Ööö...eeeen? Minulle on aika sama, mikä se sääntö on, kunhan minua informoidaan ja tietenkin vielä parempi olisi SOPIA asioista kanssani. Ettei se, että minä menen sinne aja lapsen kaveria kotiinsa, ymmärrätkö?

Ap

Entä jos vaan olisit antanut asian olla? Istunut sohvalla ja hiljaa mielessä työstänyt sitä, että kyse ei ole sinusta ja aivottomuuden tunteistasi, vaan lapsesta, joka tapaa kaveriaan. Ja että se on positiivinen asia, jos unohdetaan aiempien polvien turhat säännöt.

Miehen ei tarvitse sopia tai informoida, se on hänen ja lasten koti. Se, että he joskus pyrkivät sopimaan, on iso käden ojennus sinulle, ota se sellaisena. Sinä joustat.

Mutta miksi? Lapsella oli parempaakin tekemistä. Minuako tarvitaan siihenkin? Miksi?

Ap

Se että lapsellasi on leikkikaveri silloin kun sinä et ole vielä tullut eikä sinua vielä osattu odottaa, ei tarkoita sitä, että hänellä olisi parempaa tekemistä kuin olla sinun kanssasi! Herranen aika sentään! Ethän sinä omien sanojesi mukaan antanut kenellekään edes tilaisuutta osoittaa että olet tervetullut, kun vain minuutin viivyit ennen kuin käännyit kannoillasi ja lähdit pois! Korkeintaan osoitit vain lapsellesi, että sinulla oli parempaa tekemistä kuin olla hänen kanssaan, kun et vaivautunut jäämään ja käyttäytymään kuin normaali aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltähän siitä kaverista tuntui tämä esitys?

Olisit viettänyt hetken tyttöjen kanssa aikaa ja kertonut sitten, että haluaisit viettää nyt aikaa oman perheen kesken. Ja ihan ystävällisesti pyytänyt tyttöä menemään kotiinsa ja vaikka tulemaan jatkamaan leikkejä iltapäivällä tai huomenna. Kyllä lapset ymmärtää kun asiallisesti selitetään.

Varmasti ihmettelee!

Ja tyttärellä on selittämistä perhekuviosta.

Se kakara on jo esittänyt vikojaan itsestään meille, sillä ei ole mitään sanomista minun vikoihini.

Ap

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Ei, vaan sinä valittaisit että äitisi kielsi sinulta kaverit, koska oli itsekäs paska yms.

En valittaisi, kyllä minä ymmärrän, ettei pyhinä mennä kellekään.

Ap

Kyllä valittaisit, ihan samalla tavalla kuin valitat siitä että äiti käski siivota huoneen. Kaikkihan tietävät että siivota pitää.

Eihän ole pakko siivota. Ihminen voi siivota siihen tahtiin, kuin itse haluaa, saatanan pyllyreikä. En tietenkään valittaisi, minä TIEDÄN, ettei joulupäivänä mennä kenenkään ovelle.

Ap

Jollei muutkin kärsisi käytöksestäsi, sanoisin että olet ihan hassu, kun et tajua, että nämä on täysin toisiinsa verrattavia asioita.

Minun lapseni meni tänään yökylään kaverille.

Luulen, että sinua ahdistaa erityisesti, kun tajusin pilanneesi kaikkien päivän äitisi säännön takia. Ja nyt yrität todistella, että se olisi edelleen yleinen käyttäymistapa.

Ööö...eeeen? Minulle on aika sama, mikä se sääntö on, kunhan minua informoidaan ja tietenkin vielä parempi olisi SOPIA asioista kanssani. Ettei se, että minä menen sinne aja lapsen kaveria kotiinsa, ymmärrätkö?

Ap

Entä jos vaan olisit antanut asian olla? Istunut sohvalla ja hiljaa mielessä työstänyt sitä, että kyse ei ole sinusta ja aivottomuuden tunteistasi, vaan lapsesta, joka tapaa kaveriaan. Ja että se on positiivinen asia, jos unohdetaan aiempien polvien turhat säännöt.

Miehen ei tarvitse sopia tai informoida, se on hänen ja lasten koti. Se, että he joskus pyrkivät sopimaan, on iso käden ojennus sinulle, ota se sellaisena. Sinä joustat.

Mutta miksi? Lapsella oli parempaakin tekemistä. Minuako tarvitaan siihenkin? Miksi?

Ap

Se että lapsellasi on leikkikaveri silloin kun sinä et ole vielä tullut eikä sinua vielä osattu odottaa, ei tarkoita sitä, että hänellä olisi parempaa tekemistä kuin olla sinun kanssasi! Herranen aika sentään! Ethän sinä omien sanojesi mukaan antanut kenellekään edes tilaisuutta osoittaa että olet tervetullut, kun vain minuutin viivyit ennen kuin käännyit kannoillasi ja lähdit pois! Korkeintaan osoitit vain lapsellesi, että sinulla oli parempaa tekemistä kuin olla hänen kanssaan, kun et vaivautunut jäämään ja käyttäytymään kuin normaali aikuinen.

No tervetulleeksi oloaan siellä ei tule muutenkaan tuntemaan. Ei ole hovia odottamassa. Tyttöä jos katselee älähtää, että älä kato minua, MIKSI SÄ KATOT MINUA? Okei, daiju...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Se ei ole sinun kotisi. Ei millään tavalla.

Olit sanonut, että ehkä menet, jos jaksat. Menitkin sitten tavallista aikaisemmun ilmoittamatta paikalle. Ei mitenkään tavallista käytöstä sinulta. Eivät he voineet sitä ennakouda.

Totta kai pitää soittaa ja kysyä, että oletko tulossa, ennen kuin sopii tai tekee jotain muuta!!!! Peruskäytöstapoja!!!!

Ap

Aattoiltana:

Lasten isä; " tuutko AP huomennakin käymään?"

AP; " en yhtään tiedä, riippuu siitä mikä olo on"

Joulupäivän todellisuus: AP ampuu ilmoittamatta kylään ja pillastuu kun muut eivät olekaan osanneet lukea hänen ajatuksiaan ja nyt haukkuu kylään tulleen alakouluikäisen tytön mm. Pi llu telineeksi. Tilanne on ihan joka ikisen muun vika ja kaikkien muiden tulisi pyytää ap.lta anteeksi vaikka AP itsekin myöntää että ehkä saattoi jossain mokata mutta ei, hänen ei tarvitse alentua muiden edessä matelemaan ja anteeksi pyytelemään.

Kyllähän se todellisuus (maailma ja sen ihmiset ei pyöri ap.n ympärillä ja osaa lukea ajatuksia) varmaan kiukuttaa kun apn fantasia olisi ollut;

Joulupäivän aamuna lasten isä herättää lapset seitsemältä, kaikki istuvat pukeutuneina ja suittuina odottamaan josko AP mahdollisesti saapuisi kun on eilen sanonut että ehkä tulee. Kello tulee yhdeksän, alkaa tulla nälkä. Mies soittaa AP.lle. "hei voidaanko me syödä tuota riisipuuroa jo näin aamulla..." AP: " no ette voi! Imbesillit id iootit! Kaikki sivistyneet ihmiset tietää että riisipuuroa ei syödä joulupäivän aamuna! Miten kehtaattekin yrittää loukata minua ja olla välittämättä yleisesti käytössä olevista jouluperinteistä!" Mies: " ok, ei me sit syödä. Tiedätkö jo, et ootko tulossa?"AP "no en tiedä! Tuuttuuttuut"

Lapset ja mies syövät jotain muuta. Odotus jatkuu. Ovikello soi ja ovella on lapsen kaveri joka kysyy lasta leikkimään. Isä"voi ei meille nyt voi tulla kun ei tiedetä, tuleeko äiti käymään vai ei"

Aika kuluu. Lapsi: hei voidaanko pelata vaikka jotain? Isä: " ei me voida, jos äiti sattuukin tulemaan niin sille voi tulla paha mieli kun se näkee että me tehdään kivoja juttuja ilman sitä ja se voi kokea että se ei olekaan se ylivertainen ykkönen teidän elämässä. Odotellaan vaan"

Näin olisi mennyt joulupäivä. AP olisi ehkä mennyt jossain välissä, ehkä ei. Mutta tärkeintä olisi ollut että koko perhe olisi ajatellut kaikessa vaan sitä, ettei vaan missään nimessä loukattaisi AP.n mieltä millään tapaa vaan oltaisiin ihan koko päivä hyppäämässä sen mukaan, mitä AP nyt lyhyellä varoitusajalla haluaakaan tehdä. Kas kun AP ei jaksa perhettään mutta perheen pitäisi aina olla valmiudessa miellyttämään ja lepyttelemään ap.tä.

Tässä on äitihullun perheen elämä kiteytettynä.

Tyttö on mielestään ruma ja tyhmä.

En ihmettele, kun ei häntä saa katsellakaan enää ilman, että kuvittelee mun arvostelevan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltähän siitä kaverista tuntui tämä esitys?

Olisit viettänyt hetken tyttöjen kanssa aikaa ja kertonut sitten, että haluaisit viettää nyt aikaa oman perheen kesken. Ja ihan ystävällisesti pyytänyt tyttöä menemään kotiinsa ja vaikka tulemaan jatkamaan leikkejä iltapäivällä tai huomenna. Kyllä lapset ymmärtää kun asiallisesti selitetään.

Varmasti ihmettelee!

Ja tyttärellä on selittämistä perhekuviosta.

Se kakara on jo esittänyt vikojaan itsestään meille, sillä ei ole mitään sanomista minun vikoihini.

Ap

Tyttäresi joutuu häpeämään perhettään. Outoa äitiä ja köyhyyttään.

Jännä transferenssi ihan näin etänäkin. Tulee sellainen epämääräisen ahdistava, rajaton, epätodellinen, sumea ja vihainen olo tätä lukiessa. Varmaan juurikin tuo AP:n psykopatologia saa tämän aikaan. Kauheaa olla osa hänen lähipiiriään, elää aina varpaillaan, olla osana tällaista epämääräistä viestintäsekamelskaa, jossa ei sanota asioita vaan oletetaan, että toiset tietävät toisten (etenkin ap:n) tunteet ja ajatukset ja osaavat aina toimia niin, ettei koskaan AP:lle tulisi paha mieli. Ja sen seurauksena kaikilla muilla on sekava ja pelokas olo ja kaikki sairastuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Se ei ole sinun kotisi. Ei millään tavalla.

Olit sanonut, että ehkä menet, jos jaksat. Menitkin sitten tavallista aikaisemmun ilmoittamatta paikalle. Ei mitenkään tavallista käytöstä sinulta. Eivät he voineet sitä ennakouda.

Totta kai pitää soittaa ja kysyä, että oletko tulossa, ennen kuin sopii tai tekee jotain muuta!!!! Peruskäytöstapoja!!!!

Ap

Aattoiltana:

Lasten isä; " tuutko AP huomennakin käymään?"

AP; " en yhtään tiedä, riippuu siitä mikä olo on"

Joulupäivän todellisuus: AP ampuu ilmoittamatta kylään ja pillastuu kun muut eivät olekaan osanneet lukea hänen ajatuksiaan ja nyt haukkuu kylään tulleen alakouluikäisen tytön mm. Pi llu telineeksi. Tilanne on ihan joka ikisen muun vika ja kaikkien muiden tulisi pyytää ap.lta anteeksi vaikka AP itsekin myöntää että ehkä saattoi jossain mokata mutta ei, hänen ei tarvitse alentua muiden edessä matelemaan ja anteeksi pyytelemään.

Kyllähän se todellisuus (maailma ja sen ihmiset ei pyöri ap.n ympärillä ja osaa lukea ajatuksia) varmaan kiukuttaa kun apn fantasia olisi ollut;

Joulupäivän aamuna lasten isä herättää lapset seitsemältä, kaikki istuvat pukeutuneina ja suittuina odottamaan josko AP mahdollisesti saapuisi kun on eilen sanonut että ehkä tulee. Kello tulee yhdeksän, alkaa tulla nälkä. Mies soittaa AP.lle. "hei voidaanko me syödä tuota riisipuuroa jo näin aamulla..." AP: " no ette voi! Imbesillit id iootit! Kaikki sivistyneet ihmiset tietää että riisipuuroa ei syödä joulupäivän aamuna! Miten kehtaattekin yrittää loukata minua ja olla välittämättä yleisesti käytössä olevista jouluperinteistä!" Mies: " ok, ei me sit syödä. Tiedätkö jo, et ootko tulossa?"AP "no en tiedä! Tuuttuuttuut"

Lapset ja mies syövät jotain muuta. Odotus jatkuu. Ovikello soi ja ovella on lapsen kaveri joka kysyy lasta leikkimään. Isä"voi ei meille nyt voi tulla kun ei tiedetä, tuleeko äiti käymään vai ei"

Aika kuluu. Lapsi: hei voidaanko pelata vaikka jotain? Isä: " ei me voida, jos äiti sattuukin tulemaan niin sille voi tulla paha mieli kun se näkee että me tehdään kivoja juttuja ilman sitä ja se voi kokea että se ei olekaan se ylivertainen ykkönen teidän elämässä. Odotellaan vaan"

Näin olisi mennyt joulupäivä. AP olisi ehkä mennyt jossain välissä, ehkä ei. Mutta tärkeintä olisi ollut että koko perhe olisi ajatellut kaikessa vaan sitä, ettei vaan missään nimessä loukattaisi AP.n mieltä millään tapaa vaan oltaisiin ihan koko päivä hyppäämässä sen mukaan, mitä AP nyt lyhyellä varoitusajalla haluaakaan tehdä. Kas kun AP ei jaksa perhettään mutta perheen pitäisi aina olla valmiudessa miellyttämään ja lepyttelemään ap.tä.

Kieltämättä ajattelin sinne mennessäni, että söisin mielelläni eilistä riisipuuroa, se oli todella hyvää, vaikken yleensä tykkää (syön silti vähän aina jouluna). Että eikö heistä olisi ollut kiva tarjoilla sitä minulle? Saavat puuron pois, lapset syövät sitä huonosti. Olisin ollut tosi kiitollinen saaja! Mutta ei :(((( Itsehän en jäänyt, mutta ei siinä metelissä ja sekamelskassa halua syödäkään!

Mies ei edes RAJOITA leikkejä! Ettei MUITA paikallaolijoita häiritä. Ei. Koska mies on vammainen, ketä ei vaan häiritse. Niin ei ymmärrä tapoja, että saattaa häiritä toisia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jännä transferenssi ihan näin etänäkin. Tulee sellainen epämääräisen ahdistava, rajaton, epätodellinen, sumea ja vihainen olo tätä lukiessa. Varmaan juurikin tuo AP:n psykopatologia saa tämän aikaan. Kauheaa olla osa hänen lähipiiriään, elää aina varpaillaan, olla osana tällaista epämääräistä viestintäsekamelskaa, jossa ei sanota asioita vaan oletetaan, että toiset tietävät toisten (etenkin ap:n) tunteet ja ajatukset ja osaavat aina toimia niin, ettei koskaan AP:lle tulisi paha mieli. Ja sen seurauksena kaikilla muilla on sekava ja pelokas olo ja kaikki sairastuvat.

Koitan välttää tätä MAHDOLLISIMMAN PALJON lasten suuntaan. Minä sen sijaan itse elin KAHDESTAAN tuollaisen ihmisen kanssa, ilman kenenkään aikuisen tukea. Mietipä sitä.

Minä aina yritin, ettei äitini olisi loukannut minua. Mutta hän halveksi minua ja pystyi kääntämään kaikki sattumiseni katumisekseni. Kuulemma kaduin pahuuttani, jos itkin hänen satuttamanaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulle ei ilmoitettu kaverin tulosta, koska sun ei oletettu tulevan ilmoittamatta. He ajattelivat, ettei siitä ole mitään haittaa, siitä kaverista siellä. Tai ehkä lapsi päästi sen sisään isän nukkuessa.

Olitte puhuneet, että YRITÄT tulla.

He varmaan käsittivät, että jos pääset tulemaan, ilmoitat sitä ennen tulostasi ja heillä olisi ollut aikaa hankkiutua siitä kaverista eroon silloin, etkä olisi koskaan edes tiennyt, että ennen sinua siellä olisi ollut kaveri.

Nyt kun tulit yllättäen ilmoittamatta, he eivät olleet varautuneet siihen eivätkä ehtineet passittaa kaveria pois.

Niin, voi olla. Puhuin miehen kanssa äsken ja hän oli siis nukkunut koko sen ajan, kun kaveri oli sinne tullut. Eli tyttö oli asiaa sitten sopinut, voi hiisi. Tosin mies sanoi, että asiasta olisi puhuttu jo joskus aiemmin. Kai hän silloin oli ollut ihan että ok.

Tyttö ehkä tietysti tosiaan ajatteli, että ilmoitanhan mä ennen kun mä tuun! Ja olisikin pitänyt! Mies vaan on AINA sanonut, että saan tulla koska haluan! En tajunnut, että siellä voisi olla se kaveri. Voi vittu.

Ap

Niin, on luvannut että saat tulla koska haluat. Mutta ei se tarkoita sitä että siellä ollaan 24/7/365 valmiudessa siihen, tuletko vai etkö! Jos sanot että ehkä tulet, silloin ilmoitat lähempänä että hei, olisin nyt tulossa. Tällöin sinua tiedetään odottaa ja tilanne valmistella sovitun kaltaiseksi (kaverit mäkeen ym)

Sulla on täysi oikeus omiin tunteisiisi ja oikeus pahoittaa mieli siitä että nyt ei pianonsoittelu ja yhteinen aika onnistunut. Mutta nyt se sun paha mieli johtuu vain ja ainoastaan siitä että et itse huomannut ilmoittaa siitä mitä päätit (lähdet käymään), ei siitä että mies/lapset/lapsen kaveri toimivat niinkuin toimivat kun eivät tosiaan osanneet lukea ajatuksiasi että oletkin tulossa. Todella epäreilua ja aiheetonta kiukutella asiasta miehelle ja lapsille jostain mitä ei ole itse huomannut tehdä.

Jos olisit eilen illalla sanonut että joo, tulen aamulla sit käymään ja tilanne olisi ollut se kuin mihin tänään kävelit sisälle niin silloin olisit voinut aiheellisesti märsätä että hiton mies kun ei pitänyt kiinni siitä että ei kavereita samaan aikaan sun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on, jos mies nyt kuvittelee, että mä oikein halusinkin taas päivän erossa heistä. Kun nimenomaan sitä en halunnut! Sanoin sen kyllä hänelle tuon episodin jälkeen puhelimessa. Että aivan tarpeeksi monena päivänä vuodesta olen KAIVANNUT omaa rauhaa! Ja nyt kun EN KAIPAA, vaan olisin valmis olemaan lasten seuraksi heillä, niin sitä häiritään!

Ap

Siis syytitkö sinä puhelimessa ex-miestäsi siitä, että hän ei jotenkin sallinut sinun olla lastesi kanssa tänään?? Vai mitä ihmettä tarkoitat suunnitelmiesi häiritsemisellä?

Niin, minun sinne menemiseni tarkoitti, että kaverin pitää lähteä! Minun! Minua voi siitäkin sis sitten syyttää, jos tuloni ei mieluinen ollutkaan. Tosin ajattelen että se olisi ollut, mutta en halua sitä kiristäjälasta katsoa silmiin. Pelkään murhaavani hänet katseella. Ja eihän sellainen kakara tajua, että se on syy. Minua häiritsi se, että ei ollut niin, ettei minun tulemiseni häiritse KETÄÄN.

Ap

Sanoit olleesi siellä minuutin. Siinä ajassa ei kukaan ehdi järkevästi ilmaista lapselle, että nyt on hyvä hetki lopettaa leikit ja lähteä kotiin. Ethän sinä antanut sille lapsellekaan tilaisuutta lähteä ennen kuin itse jo lähdit.

Ei pahalla, mutta ei tämä episodi nyt kenenkään muun virhe ole kuin sinun vaikka sitä miten kääntelisi. Olisiko oikeasti aiheellista pyytää kauniisti anteeksi sekä mieheltä että lapsiltasi? Eivät he mitenkään voineet ennakoida, että sinä pölähdät paikalle yhtäkkiä, kiihdyt nollasta sataan minuutissa ja lähdet mielenosoituksellisesti kiukutellen pois yhtä yllättäen kuin tulikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ei ole mitenkään vaarallista tylsistyä toisinaan.

-eikä aikuisille pettyä, joten anna jo olla. Ensi kerralla soita etukäteen.

Millä ensi kerralla? Siis vuodenko päästä? Lapset ovat pieniä nyt. Ja minulla on paha mieli ja surullinen olo NYT.

Ap

Get over it, ja lopeta narina. Joskus mun lapsuudessa meidän perheessä ei myöskään vierailtu joulun aikaan, mutta mun kaveripiirissä osa tekee ihan toisin. Maailma muuttuu Eskoseni... Sulla on todella kummallinen ajatuksenjuoksu ja ikävä tyyli puhua lapsista. En usko, että täältä tippuu sympatiaa.