Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

No siis minullakaan ei ole aiemmin ollut tällaista ihmistä elämässäni, josta ei ota mitään selvää. Mies ei IKINÄ kiellä, ettenkö saisi tulla sinne. On vain ilmeisesti lakannut täysin panostamasta siihen yhtään. Tai siis keittää hän kahvi, jos itsekin haluaa, ja en siitä VALITA, MUTTA. Kun se tekee sen, että mies ei ole mitään mieltä. Ei kellonajoista, ei siitä, mitä tehtäisiin, ei yh tään mis tään. Se on aika rasittavaakin, koska mä tykkäisin SOPIA, SIIS TARKOITTA A SITÄ YHTEISEN sävelen löytämistä. Ettei kukaan sanele ja toinen alistu. Mutta ei. Ja siison ollut aikoja, jolloin en ole ollut varma, mikä olotila aamulla kun herään on, kuinka masentunut tai halveksittu olo minulla tms.

Siksi en ole AINA sanonut yksipuolisestikaan kellonaikaa. Sitten se on mennyt siihen, ettei mistään koskaan sovita yhtään mitenkään.

Ap

Siis jos tietyn kellonajan sopiminen on mahdotonta, etkä itsekään etukäteen tiedä pystytkö mielenterveysongelmiesi takia lähtemään, niin eikö silloin olisi kaikkein fiksuinta, että soitat ja kysyt sopisiko nyt vaikka tunnin päästä tulla, kun sinulla sellainen olo on, että jaksat ja haluat mennä? Mikset soittanut etukäteen? Kai sinä ymmärrät kuitenkin, että jos menet yllättäen niin siellä voi olla vastassa paljon hankalampikin tilanne kuin lapsen kaveri leikkimässä? Sinä itsekin tiedät kuinka herkästi reagoit tällaisiin juttuihin, niin eikö jo oman hyvän mielesi kannalta olisi tärkeää soittaa etukäteen kun olet tulossa?

Sulle ei ilmoitettu kaverin tulosta, koska sun ei oletettu tulevan ilmoittamatta. He ajattelivat, ettei siitä ole mitään haittaa, siitä kaverista siellä. Tai ehkä lapsi päästi sen sisään isän nukkuessa.

Olitte puhuneet, että YRITÄT tulla.

He varmaan käsittivät, että jos pääset tulemaan, ilmoitat sitä ennen tulostasi ja heillä olisi ollut aikaa hankkiutua siitä kaverista eroon silloin, etkä olisi koskaan edes tiennyt, että ennen sinua siellä olisi ollut kaveri.

Nyt kun tulit yllättäen ilmoittamatta, he eivät olleet varautuneet siihen eivätkä ehtineet passittaa kaveria pois.

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

No siis minullakaan ei ole aiemmin ollut tällaista ihmistä elämässäni, josta ei ota mitään selvää. Mies ei IKINÄ kiellä, ettenkö saisi tulla sinne. On vain ilmeisesti lakannut täysin panostamasta siihen yhtään. Tai siis keittää hän kahvi, jos itsekin haluaa, ja en siitä VALITA, MUTTA. Kun se tekee sen, että mies ei ole mitään mieltä. Ei kellonajoista, ei siitä, mitä tehtäisiin, ei yh tään mis tään. Se on aika rasittavaakin, koska mä tykkäisin SOPIA, SIIS TARKOITTA A SITÄ YHTEISEN sävelen löytämistä. Ettei kukaan sanele ja toinen alistu. Mutta ei. Ja siison ollut aikoja, jolloin en ole ollut varma, mikä olotila aamulla kun herään on, kuinka masentunut tai halveksittu olo minulla tms.

Siksi en ole AINA sanonut yksipuolisestikaan kellonaikaa. Sitten se on mennyt siihen, ettei mistään koskaan sovita yhtään mitenkään.

Ap

Siis jos tietyn kellonajan sopiminen on mahdotonta, etkä itsekään etukäteen tiedä pystytkö mielenterveysongelmiesi takia lähtemään, niin eikö silloin olisi kaikkein fiksuinta, että soitat ja kysyt sopisiko nyt vaikka tunnin päästä tulla, kun sinulla sellainen olo on, että jaksat ja haluat mennä? Mikset soittanut etukäteen? Kai sinä ymmärrät kuitenkin, että jos menet yllättäen niin siellä voi olla vastassa paljon hankalampikin tilanne kuin lapsen kaveri leikkimässä? Sinä itsekin tiedät kuinka herkästi reagoit tällaisiin juttuihin, niin eikö jo oman hyvän mielesi kannalta olisi tärkeää soittaa etukäteen kun olet tulossa?

Eikäole! Mikä hankalampi tilanne????? Ei ole sellaista ollut. Miehelle sopii AINA, että meen sinne. Tajuatko, ettei se vain oikeasti selkeästi välitä siitä pskaakaan? Hänelle sopii, JUU. Mutta mua ei voi koskaan sitten miettiä. Ei ikinä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Ei, vaan sinä valittaisit että äitisi kielsi sinulta kaverit, koska oli itsekäs paska yms.

En valittaisi, kyllä minä ymmärrän, ettei pyhinä mennä kellekään.

Ap

Kyllä valittaisit, ihan samalla tavalla kuin valitat siitä että äiti käski siivota huoneen. Kaikkihan tietävät että siivota pitää.

Eihän ole pakko siivota. Ihminen voi siivota siihen tahtiin, kuin itse haluaa, saatanan pyllyreikä. En tietenkään valittaisi, minä TIEDÄN, ettei joulupäivänä mennä kenenkään ovelle.

Ap

Jollei muutkin kärsisi käytöksestäsi, sanoisin että olet ihan hassu, kun et tajua, että nämä on täysin toisiinsa verrattavia asioita.

Minun lapseni meni tänään yökylään kaverille.

Luulen, että sinua ahdistaa erityisesti, kun tajusin pilanneesi kaikkien päivän äitisi säännön takia. Ja nyt yrität todistella, että se olisi edelleen yleinen käyttäymistapa.

Ööö...eeeen? Minulle on aika sama, mikä se sääntö on, kunhan minua informoidaan ja tietenkin vielä parempi olisi SOPIA asioista kanssani. Ettei se, että minä menen sinne aja lapsen kaveria kotiinsa, ymmärrätkö?

Ap

Entä jos vaan olisit antanut asian olla? Istunut sohvalla ja hiljaa mielessä työstänyt sitä, että kyse ei ole sinusta ja aivottomuuden tunteistasi, vaan lapsesta, joka tapaa kaveriaan. Ja että se on positiivinen asia, jos unohdetaan aiempien polvien turhat säännöt.

Miehen ei tarvitse sopia tai informoida, se on hänen ja lasten koti. Se, että he joskus pyrkivät sopimaan, on iso käden ojennus sinulle, ota se sellaisena. Sinä joustat.

Vierailija kirjoitti:

Aika monta ongelmaa. Lapsilla ei saa olla kavereita, jos sinä olet siellä. Nyt menit yllättäen, eli kavereita ei saa varmuuden vuoksi olla, JOS äiti SATTUU tulemaan.

Veit mukanasi ruokaa. Heillä ei siis ole joulunakaan varaa ostaa ruokaa. Saavat ruokaa, JOS äiti sattuu tulemaan. Nyt siis jäivät ilman, KUN äiti suuttui.

Halusit ilahduttaa? Ei. Halusit mennä sinne soittamaan pianoa eli ilahduttamaan itseäsi.

Sivulta 2. Koko tarinan ydin.

Musta tuntuu, että tämä ei ole oikea ihminen vaan joku ylläpidon botti, joka laitetaan suoltamaan jankutusta 500-800 sivua, kun palstalla on liian hiljaista.

Onko aloittaja se mt-ongelmainen, joka katsoi että pienten lasten on parempi olla kokonaan isällään, koska hänestä ei ole äidiksi? Kun hän ei jaksa lapsia ja perhettä?

Miltähän siitä kaverista tuntui tämä esitys?

Olisit viettänyt hetken tyttöjen kanssa aikaa ja kertonut sitten, että haluaisit viettää nyt aikaa oman perheen kesken. Ja ihan ystävällisesti pyytänyt tyttöä menemään kotiinsa ja vaikka tulemaan jatkamaan leikkejä iltapäivällä tai huomenna. Kyllä lapset ymmärtää kun asiallisesti selitetään.

Vierailija kirjoitti:

Miltähän siitä kaverista tuntui tämä esitys?

Olisit viettänyt hetken tyttöjen kanssa aikaa ja kertonut sitten, että haluaisit viettää nyt aikaa oman perheen kesken. Ja ihan ystävällisesti pyytänyt tyttöä menemään kotiinsa ja vaikka tulemaan jatkamaan leikkejä iltapäivällä tai huomenna. Kyllä lapset ymmärtää kun asiallisesti selitetään.

Varmasti ihmettelee!

Ja tyttärellä on selittämistä perhekuviosta.

Vierailija kirjoitti:

Onko aloittaja se mt-ongelmainen, joka katsoi että pienten lasten on parempi olla kokonaan isällään, koska hänestä ei ole äidiksi? Kun hän ei jaksa lapsia ja perhettä?

Kyllä, äitihullu/kivikissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko aloittaja se mt-ongelmainen, joka katsoi että pienten lasten on parempi olla kokonaan isällään, koska hänestä ei ole äidiksi? Kun hän ei jaksa lapsia ja perhettä?

On.

Hän on palstaillut täällä yli 5 vuotta ainakin. Aina samat jutut, sama vanha levy. Mikään ei muutu. Häntä on autettu tuhansin viestein - eikä hän ota mistään onkeensa, mikään ei auta. Häntä kutsutaan äitihulluksi ja kivikissaäidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

No siis minullakaan ei ole aiemmin ollut tällaista ihmistä elämässäni, josta ei ota mitään selvää. Mies ei IKINÄ kiellä, ettenkö saisi tulla sinne. On vain ilmeisesti lakannut täysin panostamasta siihen yhtään. Tai siis keittää hän kahvi, jos itsekin haluaa, ja en siitä VALITA, MUTTA. Kun se tekee sen, että mies ei ole mitään mieltä. Ei kellonajoista, ei siitä, mitä tehtäisiin, ei yh tään mis tään. Se on aika rasittavaakin, koska mä tykkäisin SOPIA, SIIS TARKOITTA A SITÄ YHTEISEN sävelen löytämistä. Ettei kukaan sanele ja toinen alistu. Mutta ei. Ja siison ollut aikoja, jolloin en ole ollut varma, mikä olotila aamulla kun herään on, kuinka masentunut tai halveksittu olo minulla tms.

Siksi en ole AINA sanonut yksipuolisestikaan kellonaikaa. Sitten se on mennyt siihen, ettei mistään koskaan sovita yhtään mitenkään.

Ap

Siis jos tietyn kellonajan sopiminen on mahdotonta, etkä itsekään etukäteen tiedä pystytkö mielenterveysongelmiesi takia lähtemään, niin eikö silloin olisi kaikkein fiksuinta, että soitat ja kysyt sopisiko nyt vaikka tunnin päästä tulla, kun sinulla sellainen olo on, että jaksat ja haluat mennä? Mikset soittanut etukäteen? Kai sinä ymmärrät kuitenkin, että jos menet yllättäen niin siellä voi olla vastassa paljon hankalampikin tilanne kuin lapsen kaveri leikkimässä? Sinä itsekin tiedät kuinka herkästi reagoit tällaisiin juttuihin, niin eikö jo oman hyvän mielesi kannalta olisi tärkeää soittaa etukäteen kun olet tulossa?

Eikäole! Mikä hankalampi tilanne????? Ei ole sellaista ollut. Miehelle sopii AINA, että meen sinne. Tajuatko, ettei se vain oikeasti selkeästi välitä siitä pskaakaan? Hänelle sopii, JUU. Mutta mua ei voi koskaan sitten miettiä. Ei ikinä.

Ap

Eihän miehesi nytkään estänyt sinua tulemasta. Sinä itse sait päähäsi ettet olisi tervetullut vain siksi, että lapsellasi oli kaveri kylässä! Jos ja kun tiedät pahastuvasi näin tavanomaisista asioista, niin miksi et halua soittaa etukäteen välttyäksesi mielipahalta?

Tunnut kuitenkin vaativan, että mies informoi sinua jos heille tulee hetkeksi lapsen kaveri leikkimään, vaikka hänellä ei ilmeisesti ollut edes perusteita odottaa sinua kylään niin varhain kuin tulit. Kerroit kuitenkin että aikaisemmin sinua on pitänyt pyytää ja anella että tulisit nyt kuitenkin. Ei se mies mikään ajatustenlukija ole eikä voi tietää sinun tulohalujasi, jos et niitä kerro.

Minä ymmärtäisin kyllä yllättäen menemisenkin siinä tapauksessa, että sinä itse et olettaisi että siellä on kaikki sinun mielihalujesi mukaan odottamassa kun menet ja pystyisit raivoamatta esimerkiksi keittämään edes kahvit ja pyytämään että lapset lopettavat leikit sillä aikaa. Mutta kun sinä et selvästi siedä sitä, että talo elää tavallaan, niin eikö siksi olisi järkevää että et mene ilmoittamatta? Mitä haittaa siitä olisi?

Onko sinulla ap joku diagnoosi?

Mä en ymmärrä miten perheesi haluaa vieläkin olla tekemisissä kanssasi.

Jotenkin huvittavaa että AP unelmoi jostain porvarillisesta kiiltokuvajoulusta, jossa ollaan yhdessä perheenä ja hän soittaa somasti pianoa kaiken keskellä. Kuitenkin ap:n oma asenne on se että tapaa lapsiaan joulupäivänä jos "on fiilistä"....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Ei, vaan sinä valittaisit että äitisi kielsi sinulta kaverit, koska oli itsekäs paska yms.

En valittaisi, kyllä minä ymmärrän, ettei pyhinä mennä kellekään.

Ap

Kyllä valittaisit, ihan samalla tavalla kuin valitat siitä että äiti käski siivota huoneen. Kaikkihan tietävät että siivota pitää.

Eihän ole pakko siivota. Ihminen voi siivota siihen tahtiin, kuin itse haluaa, saatanan pyllyreikä. En tietenkään valittaisi, minä TIEDÄN, ettei joulupäivänä mennä kenenkään ovelle.

Ap

Jollei muutkin kärsisi käytöksestäsi, sanoisin että olet ihan hassu, kun et tajua, että nämä on täysin toisiinsa verrattavia asioita.

Minun lapseni meni tänään yökylään kaverille.

Luulen, että sinua ahdistaa erityisesti, kun tajusin pilanneesi kaikkien päivän äitisi säännön takia. Ja nyt yrität todistella, että se olisi edelleen yleinen käyttäymistapa.

Ööö...eeeen? Minulle on aika sama, mikä se sääntö on, kunhan minua informoidaan ja tietenkin vielä parempi olisi SOPIA asioista kanssani. Ettei se, että minä menen sinne aja lapsen kaveria kotiinsa, ymmärrätkö?

Ap

Entä jos vaan olisit antanut asian olla? Istunut sohvalla ja hiljaa mielessä työstänyt sitä, että kyse ei ole sinusta ja aivottomuuden tunteistasi, vaan lapsesta, joka tapaa kaveriaan. Ja että se on positiivinen asia, jos unohdetaan aiempien polvien turhat säännöt.

Miehen ei tarvitse sopia tai informoida, se on hänen ja lasten koti. Se, että he joskus pyrkivät sopimaan, on iso käden ojennus sinulle, ota se sellaisena. Sinä joustat.

Mutta miksi? Lapsella oli parempaakin tekemistä. Minuako tarvitaan siihenkin? Miksi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku naapurin lapsi on sattumalta tullut ovelle, ja tyttäresi on päästänyt hänet sisälle koska isi nukkuu ja on tylsää, ei tee sinusta arvotonta kenenkään silmissä. Se teko ei ole ollut sinua vastaan. Lapsi halusi seuraa, ja sitä oli tarjolla. Jos mies unesta tokkuraisena herättyään ei heti häätänyt lapsivierasta hittoon joulupäivänä kotoaan, ei sekään tarkoita että olisit arvoton tai merkityksetön. Jatkossa näissä tilanteissa kiihtyessäsi anna itselles ja läheisille hieman armoa. Kaikki on ihan hyvin. Sua ei oll ohittamassa, vaikka lapsella oli erehdyksessä kaveri. Asia on korjattavissa. Selkeästi olisit voinut kertoa sukusi perinteestä, että joulupäivinä kaikki pysyy kodeissaan, ja lapsi oltais saateltu ystävällisesti eteiseen. Mutta jos meuhkaat epämääräisesti leikin keskellä olevalle lapselle, tai vastaheränneelle ukkelille, kukaan ei pääse kärryille että mikä ihme on vikana. Armoa. Rauhaa. Ei ne tahdo sulle pahaa. Sun aivot kehittää liian nopeasti omat kuvionsa, mutta se ei ole muiden vika. Se ei ole sunkaan aiheuttama vika, tai mitään vapaaehtoista huvikseen sekoilua. Sun aivoilla on semmonen systeemi. Se tarjoilee todellisuuden todella ikävästä kulmasta sun tajuntaan, koska ilmeisesti traumat on särkeneet todellisuudentajusi.

Mieti yön yli. Yritä aamulla lähestyä perhettäsi nöyränä ja vaikka avaten sitä, että sä tajuat asiat vähän kummallisesti värittyneenä, ja siksi toimit välillä väärin.

Mutta kun mä kärsin siitä, että on a) hälinää.

b) tyttö vain kikattaa kaverinsa kanssa ja itse istun siellä IHAN TYHMÄNÄ, koska tulin lasten kansssa olemista varten, ilman heitä minulla ei ole siellä MITÄÄN tekemistä. Olisin voinut jatkaa neulonnan opettamisa tytölle, soittaa, jos on jo puuhailtu jotain yhdessä, tietenkin olisin voinut katsoa, onko poika hereillä, mutta jos ei ole, hänetkin mies on opettanut raivostuttavaksi lusmuksi, ei kykene silmiään edes avaamaan ja pillahtaa itkuun, jos vähääkään sanoo, että No! Herää nyt jo! Siedän sen, jos olen mennyt sinne HERÄTTELEMÄÄN lasta tai tapaamaan lasten ISÄÄ, mutta menin tapaamaan koko perhettä ja lapsia yhdessä! Sitten minulle ei ole tilaa, ei siis aikaa, eikä mitään mielenkiintoakaan ilmeisesti. Se loukkaa, tunnun ihan turhalta, haluan olla tärkeä heille.

Ap

Ikävää että koet noin. On varmasti raskasta kokea noin voimakasta arvottomuutta ja loukatuksi tulemista, hahmottamatta omaa roolia tilanteen kokonaiskuvassa.

Kun sinua äitinä häiritsi vieras joulupäivänä, sun tehtävä olis ollut kertoa kaikille ystävällisesti ja positiivisesti tilanne, ohjata vieras rauhallisesti ulos, ja aloittaa suunnittelemasi kivat harrasteet, mutta päädyit marttyyrina istuskelemaan syrjässä ja sekoilemaan ja häippäämään.

Nyt sun on pakko todeta toimineesi omien häiriintyneiden mielen ongelmiesi ohjaamana, ottaa vastuu, ja kertoa että eilen ei oikein mennyt nappiin. Ole sensitiivinen kohdatessasi säikähtäneet lapset. Et tee itseäsi heille tärkeäksi arvaamattomalla käytökselläsi, lapset oppivat että sinua ohjaa mielivaltaiset ailahtelut, jotka merkitsevät sinulle enemmän kuin lapset itse tarpeineen.

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

No siis minullakaan ei ole aiemmin ollut tällaista ihmistä elämässäni, josta ei ota mitään selvää. Mies ei IKINÄ kiellä, ettenkö saisi tulla sinne. On vain ilmeisesti lakannut täysin panostamasta siihen yhtään. Tai siis keittää hän kahvi, jos itsekin haluaa, ja en siitä VALITA, MUTTA. Kun se tekee sen, että mies ei ole mitään mieltä. Ei kellonajoista, ei siitä, mitä tehtäisiin, ei yh tään mis tään. Se on aika rasittavaakin, koska mä tykkäisin SOPIA, SIIS TARKOITTA A SITÄ YHTEISEN sävelen löytämistä. Ettei kukaan sanele ja toinen alistu. Mutta ei. Ja siison ollut aikoja, jolloin en ole ollut varma, mikä olotila aamulla kun herään on, kuinka masentunut tai halveksittu olo minulla tms.

Siksi en ole AINA sanonut yksipuolisestikaan kellonaikaa. Sitten se on mennyt siihen, ettei mistään koskaan sovita yhtään mitenkään.

Ap

Siis jos tietyn kellonajan sopiminen on mahdotonta, etkä itsekään etukäteen tiedä pystytkö mielenterveysongelmiesi takia lähtemään, niin eikö silloin olisi kaikkein fiksuinta, että soitat ja kysyt sopisiko nyt vaikka tunnin päästä tulla, kun sinulla sellainen olo on, että jaksat ja haluat mennä? Mikset soittanut etukäteen? Kai sinä ymmärrät kuitenkin, että jos menet yllättäen niin siellä voi olla vastassa paljon hankalampikin tilanne kuin lapsen kaveri leikkimässä? Sinä itsekin tiedät kuinka herkästi reagoit tällaisiin juttuihin, niin eikö jo oman hyvän mielesi kannalta olisi tärkeää soittaa etukäteen kun olet tulossa?

Eikäole! Mikä hankalampi tilanne????? Ei ole sellaista ollut. Miehelle sopii AINA, että meen sinne. Tajuatko, ettei se vain oikeasti selkeästi välitä siitä pskaakaan? Hänelle sopii, JUU. Mutta mua ei voi koskaan sitten miettiä. Ei ikinä.

Ap

Eihän miehesi nytkään estänyt sinua tulemasta. Sinä itse sait päähäsi ettet olisi tervetullut vain siksi, että lapsellasi oli kaveri kylässä! Jos ja kun tiedät pahastuvasi näin tavanomaisista asioista, niin miksi et halua soittaa etukäteen välttyäksesi mielipahalta?

Tunnut kuitenkin vaativan, että mies informoi sinua jos heille tulee hetkeksi lapsen kaveri leikkimään, vaikka hänellä ei ilmeisesti ollut edes perusteita odottaa sinua kylään niin varhain kuin tulit. Kerroit kuitenkin että aikaisemmin sinua on pitänyt pyytää ja anella että tulisit nyt kuitenkin. Ei se mies mikään ajatustenlukija ole eikä voi tietää sinun tulohalujasi, jos et niitä kerro.

Minä ymmärtäisin kyllä yllättäen menemisenkin siinä tapauksessa, että sinä itse et olettaisi että siellä on kaikki sinun mielihalujesi mukaan odottamassa kun menet ja pystyisit raivoamatta esimerkiksi keittämään edes kahvit ja pyytämään että lapset lopettavat leikit sillä aikaa. Mutta kun sinä et selvästi siedä sitä, että talo elää tavallaan, niin eikö siksi olisi järkevää että et mene ilmoittamatta? Mitä haittaa siitä olisi?

No jos soittaisin, niin se mielipahan hetki vain aikaistuu. Mies ei osaa silloinkaan ymmärtää olla esim. pahoillaan, että joudun odottamaan, siis ei tarvitse hänen itsensä tuntea siitä vaikeaa oloa, vaan osoittaa, että tajuaa, että minusta siltä saattaa tuntua! Jos se, mitä on puhuttu ei heille sovi, niin lasten isääpä ei kiinnosta, miten mä sen asian kanssa tulen toimeen.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Se ei ole sinun kotisi. Ei millään tavalla.

Olit sanonut, että ehkä menet, jos jaksat. Menitkin sitten tavallista aikaisemmun ilmoittamatta paikalle. Ei mitenkään tavallista käytöstä sinulta. Eivät he voineet sitä ennakouda.

Totta kai pitää soittaa ja kysyä, että oletko tulossa, ennen kuin sopii tai tekee jotain muuta!!!! Peruskäytöstapoja!!!!

Ap

Aattoiltana:

Lasten isä; " tuutko AP huomennakin käymään?"

AP; " en yhtään tiedä, riippuu siitä mikä olo on"

Joulupäivän todellisuus: AP ampuu ilmoittamatta kylään ja pillastuu kun muut eivät olekaan osanneet lukea hänen ajatuksiaan ja nyt haukkuu kylään tulleen alakouluikäisen tytön mm. Pi llu telineeksi. Tilanne on ihan joka ikisen muun vika ja kaikkien muiden tulisi pyytää ap.lta anteeksi vaikka AP itsekin myöntää että ehkä saattoi jossain mokata mutta ei, hänen ei tarvitse alentua muiden edessä matelemaan ja anteeksi pyytelemään.

Kyllähän se todellisuus (maailma ja sen ihmiset ei pyöri ap.n ympärillä ja osaa lukea ajatuksia) varmaan kiukuttaa kun apn fantasia olisi ollut;

Joulupäivän aamuna lasten isä herättää lapset seitsemältä, kaikki istuvat pukeutuneina ja suittuina odottamaan josko AP mahdollisesti saapuisi kun on eilen sanonut että ehkä tulee. Kello tulee yhdeksän, alkaa tulla nälkä. Mies soittaa AP.lle. "hei voidaanko me syödä tuota riisipuuroa jo näin aamulla..." AP: " no ette voi! Imbesillit id iootit! Kaikki sivistyneet ihmiset tietää että riisipuuroa ei syödä joulupäivän aamuna! Miten kehtaattekin yrittää loukata minua ja olla välittämättä yleisesti käytössä olevista jouluperinteistä!" Mies: " ok, ei me sit syödä. Tiedätkö jo, et ootko tulossa?"AP "no en tiedä! Tuuttuuttuut"

Lapset ja mies syövät jotain muuta. Odotus jatkuu. Ovikello soi ja ovella on lapsen kaveri joka kysyy lasta leikkimään. Isä"voi ei meille nyt voi tulla kun ei tiedetä, tuleeko äiti käymään vai ei"

Aika kuluu. Lapsi: hei voidaanko pelata vaikka jotain? Isä: " ei me voida, jos äiti sattuukin tulemaan niin sille voi tulla paha mieli kun se näkee että me tehdään kivoja juttuja ilman sitä ja se voi kokea että se ei olekaan se ylivertainen ykkönen teidän elämässä. Odotellaan vaan"

Näin olisi mennyt joulupäivä. AP olisi ehkä mennyt jossain välissä, ehkä ei. Mutta tärkeintä olisi ollut että koko perhe olisi ajatellut kaikessa vaan sitä, ettei vaan missään nimessä loukattaisi AP.n mieltä millään tapaa vaan oltaisiin ihan koko päivä hyppäämässä sen mukaan, mitä AP nyt lyhyellä varoitusajalla haluaakaan tehdä. Kas kun AP ei jaksa perhettään mutta perheen pitäisi aina olla valmiudessa miellyttämään ja lepyttelemään ap.tä.

Ap, mikä diagnoosi sinulla on?