Lue keskustelun säännöt.
Perikunnat ihmeissään, kuka ostaisi remonttivelkaisen asunnon ja kesämökin sinileväisen järven rannalta?
03.07.2026 |
Työkaverit on törmännyt tähän ongelmaan. Kukaan ei halua ostaa huonoa.
Olisi myynnissä 80-luvulla rakennettu kosteusvaurioinen rivitaloasunto Kihniöstä. Kiinnistaako?
Kommentit (16)
Ei saa päästää asuntoa huonoon kuntoon jos sen aikoo joskus saada myytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
PORILAISELLE työttömälle tradenomi HÖNÖ-Tönö-Temu-Herpes-Turkiskuoriais-Potkulaki TIAISELLE,
nainen >52v,
sijoitusasunnoksi
rikastuu viimeinkin myymällä venäläisille 🤣
Eipä noille mitään voi. Pitäisi purkaa koko rivari. Hankala sitä yhtä asuntoa on kunnostaa. Jos yhden kunnostaa ja muut yhtä huonossa kunnossa, niin purku tulee jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Pikemminkin katkeria siitä, että on eka tuhlattu lapsuus ja nuoruus Kihniöllä. Elämisen arvoista elämää on saanut elää kun muuttaa pois, ja kun vanhemmat kuolevat niin jäljelle jää kamala musta pekka. Samalla saat katsella vierestä, kun aikuisiän ystävät perivät arvokkaan asunnon kasvukeskuksesta. Kyllä maalla on mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä noille mitään voi. Pitäisi purkaa koko rivari. Hankala sitä yhtä asuntoa on kunnostaa. Jos yhden kunnostaa ja muut yhtä huonossa kunnossa, niin purku tulee jossain vaiheessa.
Ja vaikka kiinnostaisi, ei asunnosta välttämättä saa yhtään parempaa hintaa eli tappiot vaan syvenee. Näin kävi yhdelle tutulle joka osti kolmion ja remppasi moderniksi. Ei saanut myytyä, joutui ottamaan vuokralaisen. Vuokra ei kata velkaa. Tekee hulluna töitä että saa oman ja vuokrakämpän maksettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Pikemminkin katkeria siitä, että on eka tuhlattu lapsuus ja nuoruus Kihniöllä. Elämisen arvoista elämää on saanut elää kun muuttaa pois, ja kun vanhemmat kuolevat niin jäljelle jää kamala musta pekka. Samalla saat katsella vierestä, kun aikuisiän ystävät perivät arvokkaan asunnon kasvukeskuksesta. Kyllä maalla on mukavaa.
Eli siis olet vain katkera ja kateellinen. Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Pikemminkin katkeria siitä, että on eka tuhlattu lapsuus ja nuoruus Kihniöllä. Elämisen arvoista elämää on saanut elää kun muuttaa pois, ja kun vanhemmat kuolevat niin jäljelle jää kamala musta pekka. Samalla saat katsella vierestä, kun aikuisiän ystävät perivät arvokkaan asunnon kasvukeskuksesta. Kyllä maalla on mukavaa.
Eli siis olet vain katkera ja kateellinen. Selvä.
En ole kateellinen, mutta katkera siitä, kun synnyin maaseudulle. Kaikki itseni ikäiset aivoilla varustetut muuttivat pois, en siis todellakaan ole yksin ongelman kanssa. Menneisyys iskee päin näköä kun perintöasioita joutuu miettimään.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Mietin ihan samaa.
Koko ajan ollaan kateellisia "ahneelle sukupolvelle", joka sai ihan kaiken ja rohmusi lisää. Nyt kun kuolevat, niin miljoona-asunto onkin 2h+k KIhniössä, rantahuvila isolla tontilla on lautainen saunarakennus vesijättömaan reunassa ja auto on vanha Toyota. Isot omaisuudet on kerätty aittoihin ja halleihin, mutta Kihniön kodin varastosta löytyy talvirenkaat ja vanha pulkka, ei muuta. Mitä sille omaisuudelle tapahtuu samantien, kun vanhus kuolee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsin mökkiä, mutta Kihniö on liian kaukana.
Sitten kun pommit alkaa tippua niskaan, rupeaa kaupunkilaistakin harmittamaan, kun ei varautunut ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjaa perinnössä arvoksi 0 euroa, nollasta eusosta 17% vero on edelleen 0 euroa.
Verottaja ei hyväksy? Selvä, asunto siirretään verottajalle. Saavat maksaa noita velkoja virkamiesten palkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Mietin ihan samaa.
Koko ajan ollaan kateellisia "ahneelle sukupolvelle", joka sai ihan kaiken ja rohmusi lisää. Nyt kun kuolevat, niin miljoona-asunto onkin 2h+k KIhniössä, rantahuvila isolla tontilla on lautainen saunarakennus vesijättömaan reunassa ja auto on vanha Toyota. Isot omaisuudet on kerätty aittoihin ja halleihin, mutta Kihniön kodin varastosta löytyy talvirenkaat ja vanha pulkka, ei muuta. Mitä sille omaisuudelle tapahtuu samantien, kun vanhus kuolee?
Omaisuus on saattanut mennä jo hoivakuluihin ja vain nuo talvirenkaat ja pulkka jäi jäljelle, kun autokin piti myydä.
Talojen ja mökkien arvo ei yleensä kasva vuosien kuluessa, kun aikaa menee useampi kymmenen vuotta, vaikka niillä markka-aikaan oli miljoona-arvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjaa perinnössä arvoksi 0 euroa, nollasta eusosta 17% vero on edelleen 0 euroa.
Verottaja ei hyväksy? Selvä, asunto siirretään verottajalle. Saavat maksaa noita velkoja virkamiesten palkoista.
Ei se vero ole pahin, vaan siitä asunnosta menee koko ajan kuluja. Jos ei ole lapsia, on helppo pestä kätensä perinnöstä kokonaan. Kaikkein paskin tilanne on se, että kuolinpesä ei ole varaton, mutta siinä pyörii tuollainen arvoton riippakivitalo/asunto. Lapsen puolesta kieltäytyminen on vaikeaa, koska viranomaiset katsovat, ettei se ole lapsen etu, koska pesä ei ole varaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Mietin ihan samaa.
Koko ajan ollaan kateellisia "ahneelle sukupolvelle", joka sai ihan kaiken ja rohmusi lisää. Nyt kun kuolevat, niin miljoona-asunto onkin 2h+k KIhniössä, rantahuvila isolla tontilla on lautainen saunarakennus vesijättömaan reunassa ja auto on vanha Toyota. Isot omaisuudet on kerätty aittoihin ja halleihin, mutta Kihniön kodin varastosta löytyy talvirenkaat ja vanha pulkka, ei muuta. Mitä sille omaisuudelle tapahtuu samantien, kun vanhus kuolee?
Omaisuus on saattanut mennä jo hoivakuluihin ja vain nuo talvirenkaat ja pulkka jäi jäljelle, kun autokin piti myydä.
Talojen ja mökkien arvo ei yleensä kasva vuosien kuluessa, kun aikaa menee useampi kymmenen vuotta, vaikka niillä markka-aikaan oli miljoona-arvo.
Miten siihen vainajan jälkeen tehtävään kuolinsiivoukseen saa kulumaan 4 vuotta kaikki lomat, kun siivottavaa ei ole kuin pieni asunto ja varasto?
Minäkin odotan ensimmäisiä ohjuksia Helsinkiin, alkaa maaseudun tyhjyys ihmeesti kiinnostaa.
Mitä ihmettä noille sitten pitäisi tehdä? Jos ei itsellä ole varaa esmerkiksi rempata rivaria?