Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole mennyt sinne herättelemään jotain lusmua,jonka unirytmi on itsekurin puutteessa ihan sekaisin niin saan raivarin kaikista pilalla olevista elementeistä, joita mies vain hyväksyy!!!!

Ap

Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että sinulla ei ole oikeutta arvostella miehen vanhemmuutta. Se joka tekee, päättää. Mies haluaa olla vanhempi lapsillenne, hän päättää miten sen tekee. Toki lakien puitteissa. Sinä menetit oikeuden arvostella miehen valintoja, kun päätit, että et halua yrittää olla äiti lapsillesi.

En menettänyt, jos syy on miehen tällainen käytös, että tapoja ei noudata, niin minun oli vain pakko lähteä, ennen kuin raivosuin. En ollut tärkeä. Hän ei sillä valtaa lisää saa,

Ap

Ei vanhemmuus ole valtaa, se on velvollisuuden täyttämistä. Se ei ole meille kenelläkään helppo tehtävä. Siksi toisen vanhemmuutta joko tuetaan tai jätetään rauhaan.

Onhan sevaltaakin, (lapsiin), jos et tätä tajua, olet aika pahasti sekaisin.

Ap

Ei se niin ole. Valtaa voi käyttää niin, ettei sitä käytä. Pahin on kaikkialla se vallanhimoinen.

Lasten hoivaaminen ja heistä huolehtiminen on täyspäivästä työtä. Ei määräilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole mennyt sinne herättelemään jotain lusmua,jonka unirytmi on itsekurin puutteessa ihan sekaisin niin saan raivarin kaikista pilalla olevista elementeistä, joita mies vain hyväksyy!!!!

Ap

Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että sinulla ei ole oikeutta arvostella miehen vanhemmuutta. Se joka tekee, päättää. Mies haluaa olla vanhempi lapsillenne, hän päättää miten sen tekee. Toki lakien puitteissa. Sinä menetit oikeuden arvostella miehen valintoja, kun päätit, että et halua yrittää olla äiti lapsillesi.

En menettänyt, jos syy on miehen tällainen käytös, että tapoja ei noudata, niin minun oli vain pakko lähteä, ennen kuin raivosuin. En ollut tärkeä. Hän ei sillä valtaa lisää saa,

Ap

Ei vanhemmuus ole valtaa, se on velvollisuuden täyttämistä. Se ei ole meille kenelläkään helppo tehtävä. Siksi toisen vanhemmuutta joko tuetaan tai jätetään rauhaan.

Onhan sevaltaakin, (lapsiin), jos et tätä tajua, olet aika pahasti sekaisin.

Ap

Vallan käyttäminen lapsiin ei ole vanhemmuutta, se pienisieluisen ihmisen ilkeyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Ei, vaan sinä valittaisit että äitisi kielsi sinulta kaverit, koska oli itsekäs paska yms.

En valittaisi, kyllä minä ymmärrän, ettei pyhinä mennä kellekään.

Ap

Kyllä valittaisit, ihan samalla tavalla kuin valitat siitä että äiti käski siivota huoneen. Kaikkihan tietävät että siivota pitää.

Eihän ole pakko siivota. Ihminen voi siivota siihen tahtiin, kuin itse haluaa, saatanan pyllyreikä. En tietenkään valittaisi, minä TIEDÄN, ettei joulupäivänä mennä kenenkään ovelle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on, jos mies nyt kuvittelee, että mä oikein halusinkin taas päivän erossa heistä. Kun nimenomaan sitä en halunnut! Sanoin sen kyllä hänelle tuon episodin jälkeen puhelimessa. Että aivan tarpeeksi monena päivänä vuodesta olen KAIVANNUT omaa rauhaa! Ja nyt kun EN KAIPAA, vaan olisin valmis olemaan lasten seuraksi heillä, niin sitä häiritään!

Ap

Siis syytitkö sinä puhelimessa ex-miestäsi siitä, että hän ei jotenkin sallinut sinun olla lastesi kanssa tänään?? Vai mitä ihmettä tarkoitat suunnitelmiesi häiritsemisellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole mennyt sinne herättelemään jotain lusmua,jonka unirytmi on itsekurin puutteessa ihan sekaisin niin saan raivarin kaikista pilalla olevista elementeistä, joita mies vain hyväksyy!!!!

Ap

Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että sinulla ei ole oikeutta arvostella miehen vanhemmuutta. Se joka tekee, päättää. Mies haluaa olla vanhempi lapsillenne, hän päättää miten sen tekee. Toki lakien puitteissa. Sinä menetit oikeuden arvostella miehen valintoja, kun päätit, että et halua yrittää olla äiti lapsillesi.

En menettänyt, jos syy on miehen tällainen käytös, että tapoja ei noudata, niin minun oli vain pakko lähteä, ennen kuin raivosuin. En ollut tärkeä. Hän ei sillä valtaa lisää saa,

Ap

Ei vanhemmuus ole valtaa, se on velvollisuuden täyttämistä. Se ei ole meille kenelläkään helppo tehtävä. Siksi toisen vanhemmuutta joko tuetaan tai jätetään rauhaan.

Onhan sevaltaakin, (lapsiin), jos et tätä tajua, olet aika pahasti sekaisin.

Ap

Vallan käyttäminen lapsiin ei ole vanhemmuutta, se pienisieluisen ihmisen ilkeyttä.

Mutta kun koko se vanhemmuus on valtaa lapsiin. Kamalaa, ellet tajua tätä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

TOIVON, ETTÄ MIES TAPP AA ITSENSÄ. Vihaan sitä päiväni pilaamisesta juuri nyt niin paljon. Saatanan köyhä lerppamuna luuseri.

Ap

Kuka niitä sun lapsia sitten hoitaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

No siis minullakaan ei ole aiemmin ollut tällaista ihmistä elämässäni, josta ei ota mitään selvää. Mies ei IKINÄ kiellä, ettenkö saisi tulla sinne. On vain ilmeisesti lakannut täysin panostamasta siihen yhtään. Tai siis keittää hän kahvi, jos itsekin haluaa, ja en siitä VALITA, MUTTA. Kun se tekee sen, että mies ei ole mitään mieltä. Ei kellonajoista, ei siitä, mitä tehtäisiin, ei yh tään mis tään. Se on aika rasittavaakin, koska mä tykkäisin SOPIA, SIIS TARKOITTA A SITÄ YHTEISEN sävelen löytämistä. Ettei kukaan sanele ja toinen alistu. Mutta ei. Ja siison ollut aikoja, jolloin en ole ollut varma, mikä olotila aamulla kun herään on, kuinka masentunut tai halveksittu olo minulla tms.

Siksi en ole AINA sanonut yksipuolisestikaan kellonaikaa. Sitten se on mennyt siihen, ettei mistään koskaan sovita yhtään mitenkään.

Ap

Älä sitten sanele että lapsen kaveri ei saa olla kylässä ja käske kaikkia muita alistumaan siihen :)

Sanelen, koska asiasta ei ollut keskusteltu. Sille, että noin voi toimia, ei ollut minun hyväksyntääni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TOIVON, ETTÄ MIES TAPP AA ITSENSÄ. Vihaan sitä päiväni pilaamisesta juuri nyt niin paljon. Saatanan köyhä lerppamuna luuseri.

Ap

Kuka niitä sun lapsia sitten hoitaisi?

Sossut tietenkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

No siis minullakaan ei ole aiemmin ollut tällaista ihmistä elämässäni, josta ei ota mitään selvää. Mies ei IKINÄ kiellä, ettenkö saisi tulla sinne. On vain ilmeisesti lakannut täysin panostamasta siihen yhtään. Tai siis keittää hän kahvi, jos itsekin haluaa, ja en siitä VALITA, MUTTA. Kun se tekee sen, että mies ei ole mitään mieltä. Ei kellonajoista, ei siitä, mitä tehtäisiin, ei yh tään mis tään. Se on aika rasittavaakin, koska mä tykkäisin SOPIA, SIIS TARKOITTA A SITÄ YHTEISEN sävelen löytämistä. Ettei kukaan sanele ja toinen alistu. Mutta ei. Ja siison ollut aikoja, jolloin en ole ollut varma, mikä olotila aamulla kun herään on, kuinka masentunut tai halveksittu olo minulla tms.

Siksi en ole AINA sanonut yksipuolisestikaan kellonaikaa. Sitten se on mennyt siihen, ettei mistään koskaan sovita yhtään mitenkään.

Ap

Ei tietenkään sovita mistään, kun mies tuntee sinut. Ei ole mahdollista sopia. Sinulle on olemassa vain minä minä minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Eli kyse on mielestäsi siitä, että lapsesi ei sinulle sopivalla, sinusta oikealla tavalla osoittanut sinun olevan tärkeä?

Kannattaa luopua tuollaisista oletuksista. Ei ole lapsen velvollisuus miettiä sinun tunteitasi. Vanhemman velvollisuus on miettiä lapsen tunteita.

Entä jos lapsi OMASTA mielestään osoittaa sinun olevan hänelle tärkeä? Riittääkö se? Vai pitääkö lapsen muuttaa käytöstään sinun takiasi? Ja jos lapsen pitää muuttaa käytöstään, niin miksi ei sinun? Vaikka itsekin myönnät, että tunteesi, reaktiosi ja käytöksesi ovat kaikista muista ihmisistä poikkeavia.

Kyllä se riittäisi, jos hän kertoisi, että tämä on nyt se tapa. Ja se ois jokin asia.

Ap

Oletko ilmaissut lapselle, että haluaisit, että hän kertoo sinulle tavan, jolla osoittaa sinun olevan tärkeä? Se on voi olla hyvä juttu tytölle, että hänellä on tapa viestiä sinulle.

Sitten sinun vaan pitää luvata lapselle, että osaat ottaa viestin vastaan. Toisin sanoen, että reaktiosi on arvattava, eikä vaihtele päivästä ja tunnista toiseen. Sinun on uskottava, että lapsi välittää ja pystyttävä viestimään LAPSELLE sopivalla tavalla, että välität myös lapsesta. Että on olemassa sääntö, koodikieli, jota tulee noudattaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

No siis minullakaan ei ole aiemmin ollut tällaista ihmistä elämässäni, josta ei ota mitään selvää. Mies ei IKINÄ kiellä, ettenkö saisi tulla sinne. On vain ilmeisesti lakannut täysin panostamasta siihen yhtään. Tai siis keittää hän kahvi, jos itsekin haluaa, ja en siitä VALITA, MUTTA. Kun se tekee sen, että mies ei ole mitään mieltä. Ei kellonajoista, ei siitä, mitä tehtäisiin, ei yh tään mis tään. Se on aika rasittavaakin, koska mä tykkäisin SOPIA, SIIS TARKOITTA A SITÄ YHTEISEN sävelen löytämistä. Ettei kukaan sanele ja toinen alistu. Mutta ei. Ja siison ollut aikoja, jolloin en ole ollut varma, mikä olotila aamulla kun herään on, kuinka masentunut tai halveksittu olo minulla tms.

Siksi en ole AINA sanonut yksipuolisestikaan kellonaikaa. Sitten se on mennyt siihen, ettei mistään koskaan sovita yhtään mitenkään.

Ap

Älä sitten sanele että lapsen kaveri ei saa olla kylässä ja käske kaikkia muita alistumaan siihen :)

Sanelen, koska asiasta ei ollut keskusteltu. Sille, että noin voi toimia, ei ollut minun hyväksyntääni.

Ap

Mies ei siis ole perustellut minulle, miksi poikkeaa joulun kaavasta. Mun perustelu on se, että se on se vanhempi tapa, silloin jos sitä ei noudateta, siitä voisi sopia. Etten mä luule, että aikaisempi käytäntö on voimassa. Toisekseen, kun minun tulostani oli puhuttu, niin koska KAVERIN TULOSTA EI puhuttu, miksei mulle ilmoitettu, että hän onkin siellä nyt? Kyllä mä hyväksyn sen, että lapsi saa kaverin kanssa leikkiä, nythän mä menin ajamaan kaverin sieltä pois, koska minulle ei ilmoitettu mitään. Ja sitä EN halunnut. Haluaisin vain sopia asioista, mutta ihan hton vaikea sopia, kun ne asiat eivät tapahdu siellä, missä itse olen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Eli kyse on mielestäsi siitä, että lapsesi ei sinulle sopivalla, sinusta oikealla tavalla osoittanut sinun olevan tärkeä?

Kannattaa luopua tuollaisista oletuksista. Ei ole lapsen velvollisuus miettiä sinun tunteitasi. Vanhemman velvollisuus on miettiä lapsen tunteita.

Entä jos lapsi OMASTA mielestään osoittaa sinun olevan hänelle tärkeä? Riittääkö se? Vai pitääkö lapsen muuttaa käytöstään sinun takiasi? Ja jos lapsen pitää muuttaa käytöstään, niin miksi ei sinun? Vaikka itsekin myönnät, että tunteesi, reaktiosi ja käytöksesi ovat kaikista muista ihmisistä poikkeavia.

Kyllä se riittäisi, jos hän kertoisi, että tämä on nyt se tapa. Ja se ois jokin asia.

Ap

Oletko ilmaissut lapselle, että haluaisit, että hän kertoo sinulle tavan, jolla osoittaa sinun olevan tärkeä? Se on voi olla hyvä juttu tytölle, että hänellä on tapa viestiä sinulle.

Sitten sinun vaan pitää luvata lapselle, että osaat ottaa viestin vastaan. Toisin sanoen, että reaktiosi on arvattava, eikä vaihtele päivästä ja tunnista toiseen. Sinun on uskottava, että lapsi välittää ja pystyttävä viestimään LAPSELLE sopivalla tavalla, että välität myös lapsesta. Että on olemassa sääntö, koodikieli, jota tulee noudattaa aina.

En oo.

Ap

Eli lasten ja miehen olisi pitänyt aamusta asti odottaa apn vierailua kieli pitkällä siellä kun kerrankin se äitikulta ei kaipaa omaa aikaa vaan jaksaa ihan heidän kanssaan päivää viettää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

No siis minullakaan ei ole aiemmin ollut tällaista ihmistä elämässäni, josta ei ota mitään selvää. Mies ei IKINÄ kiellä, ettenkö saisi tulla sinne. On vain ilmeisesti lakannut täysin panostamasta siihen yhtään. Tai siis keittää hän kahvi, jos itsekin haluaa, ja en siitä VALITA, MUTTA. Kun se tekee sen, että mies ei ole mitään mieltä. Ei kellonajoista, ei siitä, mitä tehtäisiin, ei yh tään mis tään. Se on aika rasittavaakin, koska mä tykkäisin SOPIA, SIIS TARKOITTA A SITÄ YHTEISEN sävelen löytämistä. Ettei kukaan sanele ja toinen alistu. Mutta ei. Ja siison ollut aikoja, jolloin en ole ollut varma, mikä olotila aamulla kun herään on, kuinka masentunut tai halveksittu olo minulla tms.

Siksi en ole AINA sanonut yksipuolisestikaan kellonaikaa. Sitten se on mennyt siihen, ettei mistään koskaan sovita yhtään mitenkään.

Ap

Ei tietenkään sovita mistään, kun mies tuntee sinut. Ei ole mahdollista sopia. Sinulle on olemassa vain minä minä minä.

On, nimenomaan minun kanssani asioista VOI SOPIA. SANELU EI ONNISTU. Ehkä se on sinun käsityksesi sopimisista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

No siis minullakaan ei ole aiemmin ollut tällaista ihmistä elämässäni, josta ei ota mitään selvää. Mies ei IKINÄ kiellä, ettenkö saisi tulla sinne. On vain ilmeisesti lakannut täysin panostamasta siihen yhtään. Tai siis keittää hän kahvi, jos itsekin haluaa, ja en siitä VALITA, MUTTA. Kun se tekee sen, että mies ei ole mitään mieltä. Ei kellonajoista, ei siitä, mitä tehtäisiin, ei yh tään mis tään. Se on aika rasittavaakin, koska mä tykkäisin SOPIA, SIIS TARKOITTA A SITÄ YHTEISEN sävelen löytämistä. Ettei kukaan sanele ja toinen alistu. Mutta ei. Ja siison ollut aikoja, jolloin en ole ollut varma, mikä olotila aamulla kun herään on, kuinka masentunut tai halveksittu olo minulla tms.

Siksi en ole AINA sanonut yksipuolisestikaan kellonaikaa. Sitten se on mennyt siihen, ettei mistään koskaan sovita yhtään mitenkään.

Ap

Sulla saa masentuneena olla oikeus käyttäytyä miten haluat aamusta riippuen, mutta ei masentuneella miehelläsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Ei, vaan sinä valittaisit että äitisi kielsi sinulta kaverit, koska oli itsekäs paska yms.

En valittaisi, kyllä minä ymmärrän, ettei pyhinä mennä kellekään.

Ap

Kyllä valittaisit, ihan samalla tavalla kuin valitat siitä että äiti käski siivota huoneen. Kaikkihan tietävät että siivota pitää.

Eihän ole pakko siivota. Ihminen voi siivota siihen tahtiin, kuin itse haluaa, saatanan pyllyreikä. En tietenkään valittaisi, minä TIEDÄN, ettei joulupäivänä mennä kenenkään ovelle.

Ap

Jollei muutkin kärsisi käytöksestäsi, sanoisin että olet ihan hassu, kun et tajua, että nämä on täysin toisiinsa verrattavia asioita.

Minun lapseni meni tänään yökylään kaverille.

Luulen, että sinua ahdistaa erityisesti, kun tajusin pilanneesi kaikkien päivän äitisi säännön takia. Ja nyt yrität todistella, että se olisi edelleen yleinen käyttäymistapa.

Vierailija kirjoitti:

Eli lasten ja miehen olisi pitänyt aamusta asti odottaa apn vierailua kieli pitkällä siellä kun kerrankin se äitikulta ei kaipaa omaa aikaa vaan jaksaa ihan heidän kanssaan päivää viettää

Ei, vaan olisi pitänyt SOPIA, tiedäthän, monelta mä tuun, kun heillä onkin vieras...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Ei, vaan sinä valittaisit että äitisi kielsi sinulta kaverit, koska oli itsekäs paska yms.

En valittaisi, kyllä minä ymmärrän, ettei pyhinä mennä kellekään.

Ap

Kyllä valittaisit, ihan samalla tavalla kuin valitat siitä että äiti käski siivota huoneen. Kaikkihan tietävät että siivota pitää.

Eihän ole pakko siivota. Ihminen voi siivota siihen tahtiin, kuin itse haluaa, saatanan pyllyreikä. En tietenkään valittaisi, minä TIEDÄN, ettei joulupäivänä mennä kenenkään ovelle.

Ap

Jollei muutkin kärsisi käytöksestäsi, sanoisin että olet ihan hassu, kun et tajua, että nämä on täysin toisiinsa verrattavia asioita.

Minun lapseni meni tänään yökylään kaverille.

Luulen, että sinua ahdistaa erityisesti, kun tajusin pilanneesi kaikkien päivän äitisi säännön takia. Ja nyt yrität todistella, että se olisi edelleen yleinen käyttäymistapa.

Ööö...eeeen? Minulle on aika sama, mikä se sääntö on, kunhan minua informoidaan ja tietenkin vielä parempi olisi SOPIA asioista kanssani. Ettei se, että minä menen sinne aja lapsen kaveria kotiinsa, ymmärrätkö?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Eli kyse on mielestäsi siitä, että lapsesi ei sinulle sopivalla, sinusta oikealla tavalla osoittanut sinun olevan tärkeä?

Kannattaa luopua tuollaisista oletuksista. Ei ole lapsen velvollisuus miettiä sinun tunteitasi. Vanhemman velvollisuus on miettiä lapsen tunteita.

Entä jos lapsi OMASTA mielestään osoittaa sinun olevan hänelle tärkeä? Riittääkö se? Vai pitääkö lapsen muuttaa käytöstään sinun takiasi? Ja jos lapsen pitää muuttaa käytöstään, niin miksi ei sinun? Vaikka itsekin myönnät, että tunteesi, reaktiosi ja käytöksesi ovat kaikista muista ihmisistä poikkeavia.

Kyllä se riittäisi, jos hän kertoisi, että tämä on nyt se tapa. Ja se ois jokin asia.

Ap

Oletko ilmaissut lapselle, että haluaisit, että hän kertoo sinulle tavan, jolla osoittaa sinun olevan tärkeä? Se on voi olla hyvä juttu tytölle, että hänellä on tapa viestiä sinulle.

Sitten sinun vaan pitää luvata lapselle, että osaat ottaa viestin vastaan. Toisin sanoen, että reaktiosi on arvattava, eikä vaihtele päivästä ja tunnista toiseen. Sinun on uskottava, että lapsi välittää ja pystyttävä viestimään LAPSELLE sopivalla tavalla, että välität myös lapsesta. Että on olemassa sääntö, koodikieli, jota tulee noudattaa aina.

En oo.

Ap

Uskotko, että voisit kokeilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

No siis minullakaan ei ole aiemmin ollut tällaista ihmistä elämässäni, josta ei ota mitään selvää. Mies ei IKINÄ kiellä, ettenkö saisi tulla sinne. On vain ilmeisesti lakannut täysin panostamasta siihen yhtään. Tai siis keittää hän kahvi, jos itsekin haluaa, ja en siitä VALITA, MUTTA. Kun se tekee sen, että mies ei ole mitään mieltä. Ei kellonajoista, ei siitä, mitä tehtäisiin, ei yh tään mis tään. Se on aika rasittavaakin, koska mä tykkäisin SOPIA, SIIS TARKOITTA A SITÄ YHTEISEN sävelen löytämistä. Ettei kukaan sanele ja toinen alistu. Mutta ei. Ja siison ollut aikoja, jolloin en ole ollut varma, mikä olotila aamulla kun herään on, kuinka masentunut tai halveksittu olo minulla tms.

Siksi en ole AINA sanonut yksipuolisestikaan kellonaikaa. Sitten se on mennyt siihen, ettei mistään koskaan sovita yhtään mitenkään.

Ap

Ei tietenkään sovita mistään, kun mies tuntee sinut. Ei ole mahdollista sopia. Sinulle on olemassa vain minä minä minä.

On, nimenomaan minun kanssani asioista VOI SOPIA. SANELU EI ONNISTU. Ehkä se on sinun käsityksesi sopimisista.

Ap

Mies tuntee sinut. Minä minä minä.