Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(

Vierailija kirjoitti:

TOIVON, ETTÄ MIES TAPP AA ITSENSÄ. Vihaan sitä päiväni pilaamisesta juuri nyt niin paljon. Saatanan köyhä lerppamuna luuseri.

Ap

Isälläsihän se kanki oli useasti kovana ollessasi alaikäinen. Antoiko isäsi sinulle rahaa niistä salaisista hetkistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TOIVON, ETTÄ MIES TAPP AA ITSENSÄ. Vihaan sitä päiväni pilaamisesta juuri nyt niin paljon. Saatanan köyhä lerppamuna luuseri.

Ap

Vain sinun kanssasi. Eikä ihme!

Ei vaan yleensäkin. Oli se minusta ihan innoissaan. Itsensäkin kiusaksi varmaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole mennyt sinne herättelemään jotain lusmua,jonka unirytmi on itsekurin puutteessa ihan sekaisin niin saan raivarin kaikista pilalla olevista elementeistä, joita mies vain hyväksyy!!!!

Ap

Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että sinulla ei ole oikeutta arvostella miehen vanhemmuutta. Se joka tekee, päättää. Mies haluaa olla vanhempi lapsillenne, hän päättää miten sen tekee. Toki lakien puitteissa. Sinä menetit oikeuden arvostella miehen valintoja, kun päätit, että et halua yrittää olla äiti lapsillesi.

En menettänyt, jos syy on miehen tällainen käytös, että tapoja ei noudata, niin minun oli vain pakko lähteä, ennen kuin raivosuin. En ollut tärkeä. Hän ei sillä valtaa lisää saa,

Ap

Ei vanhemmuus ole valtaa, se on velvollisuuden täyttämistä. Se ei ole meille kenelläkään helppo tehtävä. Siksi toisen vanhemmuutta joko tuetaan tai jätetään rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Ei, vaan sinä valittaisit että äitisi kielsi sinulta kaverit, koska oli itsekäs paska yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TOIVON, ETTÄ MIES TAPP AA ITSENSÄ. Vihaan sitä päiväni pilaamisesta juuri nyt niin paljon. Saatanan köyhä lerppamuna luuseri.

Ap

Isälläsihän se kanki oli useasti kovana ollessasi alaikäinen. Antoiko isäsi sinulle rahaa niistä salaisista hetkistä?

Isin tyttö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole mennyt sinne herättelemään jotain lusmua,jonka unirytmi on itsekurin puutteessa ihan sekaisin niin saan raivarin kaikista pilalla olevista elementeistä, joita mies vain hyväksyy!!!!

Ap

Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että sinulla ei ole oikeutta arvostella miehen vanhemmuutta. Se joka tekee, päättää. Mies haluaa olla vanhempi lapsillenne, hän päättää miten sen tekee. Toki lakien puitteissa. Sinä menetit oikeuden arvostella miehen valintoja, kun päätit, että et halua yrittää olla äiti lapsillesi.

En menettänyt, jos syy on miehen tällainen käytös, että tapoja ei noudata, niin minun oli vain pakko lähteä, ennen kuin raivosuin. En ollut tärkeä. Hän ei sillä valtaa lisää saa,

Ap

Ei vanhemmuus ole valtaa, se on velvollisuuden täyttämistä. Se ei ole meille kenelläkään helppo tehtävä. Siksi toisen vanhemmuutta joko tuetaan tai jätetään rauhaan.

Onhan sevaltaakin, (lapsiin), jos et tätä tajua, olet aika pahasti sekaisin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Ei, vaan sinä valittaisit että äitisi kielsi sinulta kaverit, koska oli itsekäs paska yms.

En valittaisi, kyllä minä ymmärrän, ettei pyhinä mennä kellekään.

Ap

Eli olisit mennyt sinne, että voisit kokea olevasi tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Ei, vaan sinä valittaisit että äitisi kielsi sinulta kaverit, koska oli itsekäs paska yms.

Juurikin näin. Ja siksi olet epäonnistunut elämässäsi niin monin eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Ei, vaan sinä valittaisit että äitisi kielsi sinulta kaverit, koska oli itsekäs paska yms.

En valittaisi, kyllä minä ymmärrän, ettei pyhinä mennä kellekään.

Ap

Kyllä valittaisit, ihan samalla tavalla kuin valitat siitä että äiti käski siivota huoneen. Kaikkihan tietävät että siivota pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TOIVON, ETTÄ MIES TAPP AA ITSENSÄ. Vihaan sitä päiväni pilaamisesta juuri nyt niin paljon. Saatanan köyhä lerppamuna luuseri.

Ap

Vain sinun kanssasi. Eikä ihme!

Ei vaan yleensäkin. Oli se minusta ihan innoissaan. Itsensäkin kiusaksi varmaan.

Ap

Tuskinpa sinun kanssasi KUKAAN pystyy

En kyllä yhtään ihmettele että sinulla ja miehelläsi on tullut ero. Kuka jaksaa tuollaista tyhjänpäiväistä vouhotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

Pahinta on, jos mies nyt kuvittelee, että mä oikein halusinkin taas päivän erossa heistä. Kun nimenomaan sitä en halunnut! Sanoin sen kyllä hänelle tuon episodin jälkeen puhelimessa. Että aivan tarpeeksi monena päivänä vuodesta olen KAIVANNUT omaa rauhaa! Ja nyt kun EN KAIPAA, vaan olisin valmis olemaan lasten seuraksi heillä, niin sitä häiritään!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Eli kyse on mielestäsi siitä, että lapsesi ei sinulle sopivalla, sinusta oikealla tavalla osoittanut sinun olevan tärkeä?

Kannattaa luopua tuollaisista oletuksista. Ei ole lapsen velvollisuus miettiä sinun tunteitasi. Vanhemman velvollisuus on miettiä lapsen tunteita.

Entä jos lapsi OMASTA mielestään osoittaa sinun olevan hänelle tärkeä? Riittääkö se? Vai pitääkö lapsen muuttaa käytöstään sinun takiasi? Ja jos lapsen pitää muuttaa käytöstään, niin miksi ei sinun? Vaikka itsekin myönnät, että tunteesi, reaktiosi ja käytöksesi ovat kaikista muista ihmisistä poikkeavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole mennyt sinne herättelemään jotain lusmua,jonka unirytmi on itsekurin puutteessa ihan sekaisin niin saan raivarin kaikista pilalla olevista elementeistä, joita mies vain hyväksyy!!!!

Ap

Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että sinulla ei ole oikeutta arvostella miehen vanhemmuutta. Se joka tekee, päättää. Mies haluaa olla vanhempi lapsillenne, hän päättää miten sen tekee. Toki lakien puitteissa. Sinä menetit oikeuden arvostella miehen valintoja, kun päätit, että et halua yrittää olla äiti lapsillesi.

En menettänyt, jos syy on miehen tällainen käytös, että tapoja ei noudata, niin minun oli vain pakko lähteä, ennen kuin raivosuin. En ollut tärkeä. Hän ei sillä valtaa lisää saa,

Ap

Ei vanhemmuus ole valtaa, se on velvollisuuden täyttämistä. Se ei ole meille kenelläkään helppo tehtävä. Siksi toisen vanhemmuutta joko tuetaan tai jätetään rauhaan.

Onhan sevaltaakin, (lapsiin), jos et tätä tajua, olet aika pahasti sekaisin.

Ap

mikä sä olet sanomaan, että joku on pahasti sekaisin :O

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

No siis minullakaan ei ole aiemmin ollut tällaista ihmistä elämässäni, josta ei ota mitään selvää. Mies ei IKINÄ kiellä, ettenkö saisi tulla sinne. On vain ilmeisesti lakannut täysin panostamasta siihen yhtään. Tai siis keittää hän kahvi, jos itsekin haluaa, ja en siitä VALITA, MUTTA. Kun se tekee sen, että mies ei ole mitään mieltä. Ei kellonajoista, ei siitä, mitä tehtäisiin, ei yh tään mis tään. Se on aika rasittavaakin, koska mä tykkäisin SOPIA, SIIS TARKOITTA A SITÄ YHTEISEN sävelen löytämistä. Ettei kukaan sanele ja toinen alistu. Mutta ei. Ja siison ollut aikoja, jolloin en ole ollut varma, mikä olotila aamulla kun herään on, kuinka masentunut tai halveksittu olo minulla tms.

Siksi en ole AINA sanonut yksipuolisestikaan kellonaikaa. Sitten se on mennyt siihen, ettei mistään koskaan sovita yhtään mitenkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Eli jos olisit itse ollut lapsesi asemassa, toivoisit, että äiti olisi suuttunut asiasta, joka ei sinun (lapsen) silmissä ole mikään iso juttu? Jonka isä, läsnäoleva vanhempi, on hyväksynyt, joka ei noin yleisesti yhteiskunnan tasolla ole lainkaan paheksuttavaa.

Ihan oikeasti, et toivoisi, että äiti olisi vähän huokaissut ja antanut asian olla?

Minä olisin ajatellut, että äidi pitää tietää olevansa tärkeä ja meidän pitää käyttäytyä sen mukaisesti. Että äiti sen tietää. Jos äidillä on siinä epävarmuutta, lisätään huomioimista.

Ap

Eli kyse on mielestäsi siitä, että lapsesi ei sinulle sopivalla, sinusta oikealla tavalla osoittanut sinun olevan tärkeä?

Kannattaa luopua tuollaisista oletuksista. Ei ole lapsen velvollisuus miettiä sinun tunteitasi. Vanhemman velvollisuus on miettiä lapsen tunteita.

Entä jos lapsi OMASTA mielestään osoittaa sinun olevan hänelle tärkeä? Riittääkö se? Vai pitääkö lapsen muuttaa käytöstään sinun takiasi? Ja jos lapsen pitää muuttaa käytöstään, niin miksi ei sinun? Vaikka itsekin myönnät, että tunteesi, reaktiosi ja käytöksesi ovat kaikista muista ihmisistä poikkeavia.

Kyllä se riittäisi, jos hän kertoisi, että tämä on nyt se tapa. Ja se ois jokin asia.

Ap

Mietit, eikö perhe koe sinua tärkeäksi, koska eivät kysy sinulta ennenkuin sopivat muuta. No vastaus taisi jo tulla siinä. Sinä olet itse ulkoistanut itsesi perheestä, he elävät omaa elämääsi, jossa sinä olet vain vieras muiden joukossa. Ei taida tuntua hyvältä?

Muista silti, että sinä sen valinnat teit kun olet muuttanut pois lastesi luota. Sinä olet vieras heidän kotonaan ja heillä on kaikki oikeudet kutsua sinne myös muita vieraita kun sinut.

Hyvää loppuelämää valitsemallasi tiellä :)

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Anteeksi nyt, mutta voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi te ette sopineet kellonaikaa koska tulet? Ja miksi sinä et soittanut etukäteen ja kysynyt kohteliaasti, että sopiiko jos tulet jo nyt, kun kerran olit normaalia aikaisemmin liikkeellä? Silloinhan he olisivat voineet varautua tuloosi ja lähettää lapsesi kaverin kotiin ennen saapumistasi.

No siis minullakaan ei ole aiemmin ollut tällaista ihmistä elämässäni, josta ei ota mitään selvää. Mies ei IKINÄ kiellä, ettenkö saisi tulla sinne. On vain ilmeisesti lakannut täysin panostamasta siihen yhtään. Tai siis keittää hän kahvi, jos itsekin haluaa, ja en siitä VALITA, MUTTA. Kun se tekee sen, että mies ei ole mitään mieltä. Ei kellonajoista, ei siitä, mitä tehtäisiin, ei yh tään mis tään. Se on aika rasittavaakin, koska mä tykkäisin SOPIA, SIIS TARKOITTA A SITÄ YHTEISEN sävelen löytämistä. Ettei kukaan sanele ja toinen alistu. Mutta ei. Ja siison ollut aikoja, jolloin en ole ollut varma, mikä olotila aamulla kun herään on, kuinka masentunut tai halveksittu olo minulla tms.

Siksi en ole AINA sanonut yksipuolisestikaan kellonaikaa. Sitten se on mennyt siihen, ettei mistään koskaan sovita yhtään mitenkään.

Ap

Älä sitten sanele että lapsen kaveri ei saa olla kylässä ja käske kaikkia muita alistumaan siihen :)