Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita nyt ap tän valituksen ydin näkyville. Eli linkki joulun "vierailukieltoon". En ole moisesta kuullut sitten 70-luvun.

Täh? Se on ollut voimassa aina, niin kauan kuin muistan. Siis ivistyneillä, selkeästikin, ilmeisesti.

Ap

Siis teidän perheessä? Oletko sopinut lasten isän kanssa tästä vai kuvitellut vaan, että sinun perheesi säännöt ovat jotenkin universaaleja?

Tällaista sääntöä kun ei ole, on vain kulttuurisia tapoja, joita joissain perheissä noudatetaan ja joissain ei. Joten ihan lähtökohtaisesti suutuit turhasta ja pilasit sekä tyttäresi että hänen isänsä joulun. Tämä ketju kokonaisuudessaan on taas surulliselta pitkään aikaan.

Ei tästä tarvitse sopia. Oletko sä sopinut miehesi kanssa, minä päivänä on jouluaatto? Voittehan toki viettää sitä muulloinkin, kuin 24. päivä? Kas jos et ole muistanit sopia asiaa. Se on universaali sääntö, josta poikkeaminen on ihan käsittämätöntä, ellei ole joku HYVÄ syy. Sukulaisten näkemisey ovat eri asia, mutta tuttaville EI SILLOIN ole soveliasta mennä. Ellei ole puhuttu asiasta etukäteen heidän kanssaan. Mutta poikkeaminen on nou nou.

Ap

Tää sääntö on siis sun mielessä ja kuvittelet että se on joku yleinenkin juttu? Ok siinähän kiehut omissa liemissäsi sitten.

Tällä mitään lapsia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Miksi sinä sinne sitten olit menossa kyläilemään? Ja vielä aloit kiukutella ja tuppasit kylään etukäteen mitään edes ilmoittamatta! Vai eikö se joulupäivänä kyläilemättömyys koskekaan sinua itseäsi?

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Se, että joku naapurin lapsi on sattumalta tullut ovelle, ja tyttäresi on päästänyt hänet sisälle koska isi nukkuu ja on tylsää, ei tee sinusta arvotonta kenenkään silmissä. Se teko ei ole ollut sinua vastaan. Lapsi halusi seuraa, ja sitä oli tarjolla. Jos mies unesta tokkuraisena herättyään ei heti häätänyt lapsivierasta hittoon joulupäivänä kotoaan, ei sekään tarkoita että olisit arvoton tai merkityksetön. Jatkossa näissä tilanteissa kiihtyessäsi anna itselles ja läheisille hieman armoa. Kaikki on ihan hyvin. Sua ei oll ohittamassa, vaikka lapsella oli erehdyksessä kaveri. Asia on korjattavissa. Selkeästi olisit voinut kertoa sukusi perinteestä, että joulupäivinä kaikki pysyy kodeissaan, ja lapsi oltais saateltu ystävällisesti eteiseen. Mutta jos meuhkaat epämääräisesti leikin keskellä olevalle lapselle, tai vastaheränneelle ukkelille, kukaan ei pääse kärryille että mikä ihme on vikana. Armoa. Rauhaa. Ei ne tahdo sulle pahaa. Sun aivot kehittää liian nopeasti omat kuvionsa, mutta se ei ole muiden vika. Se ei ole sunkaan aiheuttama vika, tai mitään vapaaehtoista huvikseen sekoilua. Sun aivoilla on semmonen systeemi. Se tarjoilee todellisuuden todella ikävästä kulmasta sun tajuntaan, koska ilmeisesti traumat on särkeneet todellisuudentajusi.

Mieti yön yli. Yritä aamulla lähestyä perhettäsi nöyränä ja vaikka avaten sitä, että sä tajuat asiat vähän kummallisesti värittyneenä, ja siksi toimit välillä väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Miksi sinä sinne sitten olit menossa kyläilemään? Ja vielä aloit kiukutella ja tuppasit kylään etukäteen mitään edes ilmoittamatta! Vai eikö se joulupäivänä kyläilemättömyys koskekaan sinua itseäsi?

TOTTA KAI KOSKEE, TUTTAVILLE MENEMISTÄ! Ääliö! Etkö nyt tajua, mitä on kyläily? En minä kyläile, kun mene heille. Siellä asuvat minun lapseni, joista heidän isänsä pitää huolta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ao, kuka on vastuussa sinun elämästäsi? Entä sinun tunteistasi?

Minua halveksinut äitini OLI. Itse en voi vastata siitä, että hän on kasvattanut minusta tällaisen. Se on hänen vastuullaan. Minun kasvuni alkaa vasta kun saan oikeaa apua, jota vaille hänen takiaan jäin.

Ap

AP oli kuin olikin vanha kunnon äitihullu!

Se ei ole millään tavalla sinun kotisi. Et edes osallistu sen kustannuksiin. Mutta ethän sinä sitä voi myöntää, koska haluat olla uhrin roolissa. Jos oikeasti haluaisit muutosta, alkaisit tehdä helvetisti työtä sen eteen. Niin se toimii. Mutta ei, sinä haluat olla tuossa roolissa ikuisesti ja oletat että ihmiset hoivaisivat ja huoltaisivat sua, mutta enemmänkin ihmiset vaan turhautuvat suhun.

Joulurauhan julistuksesta: kehoittamalla

kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään.

Miten meni niinkuin omasta mielestä, ap?

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku naapurin lapsi on sattumalta tullut ovelle, ja tyttäresi on päästänyt hänet sisälle koska isi nukkuu ja on tylsää, ei tee sinusta arvotonta kenenkään silmissä. Se teko ei ole ollut sinua vastaan. Lapsi halusi seuraa, ja sitä oli tarjolla. Jos mies unesta tokkuraisena herättyään ei heti häätänyt lapsivierasta hittoon joulupäivänä kotoaan, ei sekään tarkoita että olisit arvoton tai merkityksetön. Jatkossa näissä tilanteissa kiihtyessäsi anna itselles ja läheisille hieman armoa. Kaikki on ihan hyvin. Sua ei oll ohittamassa, vaikka lapsella oli erehdyksessä kaveri. Asia on korjattavissa. Selkeästi olisit voinut kertoa sukusi perinteestä, että joulupäivinä kaikki pysyy kodeissaan, ja lapsi oltais saateltu ystävällisesti eteiseen. Mutta jos meuhkaat epämääräisesti leikin keskellä olevalle lapselle, tai vastaheränneelle ukkelille, kukaan ei pääse kärryille että mikä ihme on vikana. Armoa. Rauhaa. Ei ne tahdo sulle pahaa. Sun aivot kehittää liian nopeasti omat kuvionsa, mutta se ei ole muiden vika. Se ei ole sunkaan aiheuttama vika, tai mitään vapaaehtoista huvikseen sekoilua. Sun aivoilla on semmonen systeemi. Se tarjoilee todellisuuden todella ikävästä kulmasta sun tajuntaan, koska ilmeisesti traumat on särkeneet todellisuudentajusi.

Mieti yön yli. Yritä aamulla lähestyä perhettäsi nöyränä ja vaikka avaten sitä, että sä tajuat asiat vähän kummallisesti värittyneenä, ja siksi toimit välillä väärin.

Mutta kun mä kärsin siitä, että on a) hälinää.

b) tyttö vain kikattaa kaverinsa kanssa ja itse istun siellä IHAN TYHMÄNÄ, koska tulin lasten kansssa olemista varten, ilman heitä minulla ei ole siellä MITÄÄN tekemistä. Olisin voinut jatkaa neulonnan opettamisa tytölle, soittaa, jos on jo puuhailtu jotain yhdessä, tietenkin olisin voinut katsoa, onko poika hereillä, mutta jos ei ole, hänetkin mies on opettanut raivostuttavaksi lusmuksi, ei kykene silmiään edes avaamaan ja pillahtaa itkuun, jos vähääkään sanoo, että No! Herää nyt jo! Siedän sen, jos olen mennyt sinne HERÄTTELEMÄÄN lasta tai tapaamaan lasten ISÄÄ, mutta menin tapaamaan koko perhettä ja lapsia yhdessä! Sitten minulle ei ole tilaa, ei siis aikaa, eikä mitään mielenkiintoakaan ilmeisesti. Se loukkaa, tunnun ihan turhalta, haluan olla tärkeä heille.

Ap

Jos en ole mennyt sinne herättelemään jotain lusmua,jonka unirytmi on itsekurin puutteessa ihan sekaisin niin saan raivarin kaikista pilalla olevista elementeistä, joita mies vain hyväksyy!!!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen sääntö tää joulun vierailukielto on?

Semmoinen, jota vanhat ihmiset noudatti Kekkosen aikaan. Tapanina sitten mentiin rekiajeluille ja nuutinpäivänä nuuttipukki kiersi taloja. Historiallista tapakulttuuria viime vuosituhannelta.

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole mennyt sinne herättelemään jotain lusmua,jonka unirytmi on itsekurin puutteessa ihan sekaisin niin saan raivarin kaikista pilalla olevista elementeistä, joita mies vain hyväksyy!!!!

Ap

Mies vain hyväksyy kaikkea mikä on ihan pielessä ja huonosti!!!!! Se ei oikeasti VÄ LI TÄ, niin kuin ei välittänyt siitäkään tänään, että TUUNKO MÄ JA OLISIKO SE TÄRKEÄÄ LAPSILLE !!!!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku naapurin lapsi on sattumalta tullut ovelle, ja tyttäresi on päästänyt hänet sisälle koska isi nukkuu ja on tylsää, ei tee sinusta arvotonta kenenkään silmissä. Se teko ei ole ollut sinua vastaan. Lapsi halusi seuraa, ja sitä oli tarjolla. Jos mies unesta tokkuraisena herättyään ei heti häätänyt lapsivierasta hittoon joulupäivänä kotoaan, ei sekään tarkoita että olisit arvoton tai merkityksetön. Jatkossa näissä tilanteissa kiihtyessäsi anna itselles ja läheisille hieman armoa. Kaikki on ihan hyvin. Sua ei oll ohittamassa, vaikka lapsella oli erehdyksessä kaveri. Asia on korjattavissa. Selkeästi olisit voinut kertoa sukusi perinteestä, että joulupäivinä kaikki pysyy kodeissaan, ja lapsi oltais saateltu ystävällisesti eteiseen. Mutta jos meuhkaat epämääräisesti leikin keskellä olevalle lapselle, tai vastaheränneelle ukkelille, kukaan ei pääse kärryille että mikä ihme on vikana. Armoa. Rauhaa. Ei ne tahdo sulle pahaa. Sun aivot kehittää liian nopeasti omat kuvionsa, mutta se ei ole muiden vika. Se ei ole sunkaan aiheuttama vika, tai mitään vapaaehtoista huvikseen sekoilua. Sun aivoilla on semmonen systeemi. Se tarjoilee todellisuuden todella ikävästä kulmasta sun tajuntaan, koska ilmeisesti traumat on särkeneet todellisuudentajusi.

Mieti yön yli. Yritä aamulla lähestyä perhettäsi nöyränä ja vaikka avaten sitä, että sä tajuat asiat vähän kummallisesti värittyneenä, ja siksi toimit välillä väärin.

Mutta kun mä kärsin siitä, että on a) hälinää.

b) tyttö vain kikattaa kaverinsa kanssa ja itse istun siellä IHAN TYHMÄNÄ, koska tulin lasten kansssa olemista varten, ilman heitä minulla ei ole siellä MITÄÄN tekemistä. Olisin voinut jatkaa neulonnan opettamisa tytölle, soittaa, jos on jo puuhailtu jotain yhdessä, tietenkin olisin voinut katsoa, onko poika hereillä, mutta jos ei ole, hänetkin mies on opettanut raivostuttavaksi lusmuksi, ei kykene silmiään edes avaamaan ja pillahtaa itkuun, jos vähääkään sanoo, että No! Herää nyt jo! Siedän sen, jos olen mennyt sinne HERÄTTELEMÄÄN lasta tai tapaamaan lasten ISÄÄ, mutta menin tapaamaan koko perhettä ja lapsia yhdessä! Sitten minulle ei ole tilaa, ei siis aikaa, eikä mitään mielenkiintoakaan ilmeisesti. Se loukkaa, tunnun ihan turhalta, haluan olla tärkeä heille.

Ap

Pitkä teksti, jonka sisältö on: minä minä minä minä minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen sääntö tää joulun vierailukielto on?

Semmoinen, jota vanhat ihmiset noudatti Kekkosen aikaan. Tapanina sitten mentiin rekiajeluille ja nuutinpäivänä nuuttipukki kiersi taloja. Historiallista tapakulttuuria viime vuosituhannelta.

EIKÄ OLE VAAN TÄYSIN VOIMASSa tänäkin päivänä TUTTAVIEN TAI YLLÄTYSVIERAIDEN KESKEN!!!!!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi puhut siitä lapsen kaverista niin epäkunnioittavasti? Eihän hän ole mitään pahaa tehnyt. Syytön tilanteeseen ja sinä puhut kuin kaikki olisi tämän ”paskakakaran” syytä.

Järkyttävää kuinka todellisuudesta vieraantunutta porukkaa on, vaikka en itsekään pidä erityisemmin vieraista lapsista.

Järkyttävää tämä sun paskanjauhanta kyllä kokonaisuudessaankin.

Täällä aletaan haukkua ja räksyttää. Ei rakentavaa keskustelua. Pahaolo puretaan tuntemattomalle. Ei ap vanhempaa kummempi. Nokikkia vaan pitää.

Mikä teitä äityleitä vaivaa¿??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pekonia mukana, että paistaisin sitä lapsille... se kun on varsinkin tytön herkku.. mutta en päässyt heille asti, koska vieraan paskakakaran vierailu oli tärkeämpää.

Ap

Mistä ne lapset olisi voineet arvata sinun ajatukset, kun itsekin myönnät, että sun tunteet, reaktiot ja teot poikkeaa kaikista muista?

Tässä on sulle keinoja: joka kerta, kun sinut valtaa vahva tunne lastesi läsnäollessa, hengitä syvään ja mieti, että se kaikki tapahtuu vain sinun pääsi sisällä. Ja sen pitäisi pysyä sinun pääsi sisällä, koska kaikki muut näkevät tilanteen aivan eri näkökulmasta.

Se ei tarkoita, että sinun kokemuksesi olisi vähempiarvoinen, tai että olisit huono ihminen, sinun vain pitää sopeuttaa tekemisesi muiden ihmisten todellisuuteen.

Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa lähestyt ajatusta, että valitsit toimia aamulla väärin ja yrität karkottaa sitä epämukavaa ajatusta syyttelemällä vuoron perään äitiä, miestä, tytärtä ja sen kaveria.

Tässä on toinen keino: mene peilin eteen ja kerro itsellesi ääneen, että lapsen kaverin kyläily oli ihan pikkujuttu ja sillä ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi. Tunnusta itsellesi, että toimit väärin. Käy läpi tilanne sellaisena äitinä, joka haluaisit olla. Sellaisena, jonka olisit halunnut itsellesi. Äitinä ,joka hymyilee lempeästi, ja sanoo, että me aletaan kohta syödä, voisitteko tytöt sopia tapaamisen vaikka huomiselle.

Miten niin väärin? Joulupäivänä ei kuulu kyläillä. Jos sellaista ei olisi, en olisi kääntynyt kannoillani, koska vieraan paikalla oleminen ei olisiollut mitenkään samalla tavalla loukaavaa.

Ap

Nyt sä taas väistät asian ytimen, oman reaktiosi ja käytöksesi tilanteessa. Vaikka, ja näin ei suinkaan ole ollut enää 60-luvun jälkeen, joulupäivänä ei koskaan vierailtaisi, olisit voinut käyttäytyä tilanteessa aivan toisin. Jos saisit nyt valita, mitä parempi versiosi tekisi?

Miksi en suuttuisi, kun mies laskee sinne lapsen niin etten mä ole tärkeä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teit ihan saman virheen, menit kylään vaikka ei saisi kun on sattuu lukemaan kalenterissa tietty päivä. Se ei ole sinun kotisi ja lapsesi pelkäävät sinua. Oletko tyytyväinen?

On se minun toinen kotini. Ei ole mitään sääntöä, etten olisi osa sitä perhettä. Plus että siitä oli puhuttu, ettätulisin sinä päivänä sinne.

Mies rikkoi sääntöjä, koska siellä oli vierailija ja perheellä MUUTA tekemstä, kuin tavata minua.

Ap

Se ei ole sinun kotisi. Ei millään tavalla.

Olit sanonut, että ehkä menet, jos jaksat. Menitkin sitten tavallista aikaisemmun ilmoittamatta paikalle. Ei mitenkään tavallista käytöstä sinulta. Eivät he voineet sitä ennakouda.