Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni vastasi tosin aika lähelle sellaista ihmistä, jonka kanssa koin saavani olla täysin oma itseni ja jonka seurasta nautin aina.

Ap

Paitsi että häntäkään et tavannut pariin viimeiseen vuoteen, koska olit suuttunut.

Aiemminkin suhde perustui rahaan ja idealistiseen käsitykseesi hänestä.

En ollut suuttunut, vaan en saanut tavata häntä rauhassa, ilman hänen vaimoaan.

Ap

Suuttumistasi saatiin kyllä täällä seurata.

Kerro joku aihe josta saa suuttua? Pidät varmaan itseäsi pätevänäkin aihealueen tuntijana ja päätöksen (muille) tekijänä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan nauti nimittäin pskojen pässien seurasta.

Ap

Emme mekään, ja silti olet piinannut meitä tällä palstalla jo vuosien ajan.

Sinullahan on vapaa valinta avata ja minut havaitessasi lukea ketjujani.

Ap

No enhän minä voi jättää lukemattakaan. On äärimmäisen kiinnostavaa ja viihdyttävää seurata ihan oikean mt-potilaan mielenmaisemaa! Joskus kyllä myös ahdistavaa, kun miettii läheisiäsi ja sitä, mitä he joutuvat vuoksesi kestämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?

Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.

Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?

Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.

Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.

Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.

Ap

Eikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?

Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.

Ap

Suru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.

Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢

Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.

Ap

Ja nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä

mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.

Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?

En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?

Ap

Ei sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.

Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.

Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.

Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan nauti nimittäin pskojen pässien seurasta.

Ap

Emme mekään, ja silti olet piinannut meitä tällä palstalla jo vuosien ajan.

Sinullahan on vapaa valinta avata ja minut havaitessasi lukea ketjujani.

Ap

No enhän minä voi jättää lukemattakaan. On äärimmäisen kiinnostavaa ja viihdyttävää seurata ihan oikean mt-potilaan mielenmaisemaa! Joskus kyllä myös ahdistavaa, kun miettii läheisiäsi ja sitä, mitä he joutuvat vuoksesi kestämään. 

Olen piinannut? Älä itke, jos se kerran on noin mukavaa. Kuten arvelinkin 😉

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?

Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.

Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?

Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.

Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.

Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.

Ap

Eikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?

Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.

Ap

Suru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.

Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢

Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.

Ap

Ja nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä

mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.

Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?

En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?

Ap

Ei sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.

Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.

Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.

Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.

Ei, vaan mä en kestä sitä, että mies on niin paska pässi. Vaikka myönnän, että reaktioni oli moka niin miestä en halua nähdä. Suuttuisin vain uudestaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan nauti nimittäin pskojen pässien seurasta.

Ap

Emme mekään, ja silti olet piinannut meitä tällä palstalla jo vuosien ajan.

Sinullahan on vapaa valinta avata ja minut havaitessasi lukea ketjujani.

Ap

No enhän minä voi jättää lukemattakaan. On äärimmäisen kiinnostavaa ja viihdyttävää seurata ihan oikean mt-potilaan mielenmaisemaa! Joskus kyllä myös ahdistavaa, kun miettii läheisiäsi ja sitä, mitä he joutuvat vuoksesi kestämään. 

Olen piinannut? Älä itke, jos se kerran on noin mukavaa. Kuten arvelinkin 😉

Piinaat sillä, kuinka kylmästi kohtelet lapsiasi. Sinä? Mukava...? Juu, yhtä mukava kuin lehmän mulkku :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?

Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.

Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?

Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.

Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.

Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.

Ap

Eikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?

Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.

Ap

Suru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.

Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢

Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.

Ap

Ja nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä

mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.

Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?

En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?

Ap

Ei sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.

Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.

Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.

Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.

Kyseessä ei myöskään ole ongelma, vaan MINUN TUNTEENI. Niistä tämä ketju on. Jos et sitä tajunnut, niin se on voi voi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasta narsismista ja persoonallisuushäiriöistä ei valitettavasti voi parantua, ei lääkkeillä eikä terapialla. Se on syntymävika aivoissa.  ko. henkilön äiti on todennäköisesti havainnut tyttärensä  vaikeasti vinoutuneen luonteen jo lapsena, ja koettanut kasvatuksella opettaa jotain yhteiskuntakelpoisuusvaatimuksia, mutta jos aivoista puuttuu jotkut olennaiset osiot, ei sille mitään voi millään hoidoillakaan. Toivottavasti joku pelastaa lapset.

Ei tietenkään voi parantua mutta on kognitiivisia terapiamuotoja jotka auttavat epävakauden kanssa elämistä. Hakemalla löytyy tietoa. Edellyttää siis sitä että itse haluaa muutosta.

Aivoista puutuu olennaiset osiot ?:D

Vierailija kirjoitti:

Mies harrastaa juoksua. On Äitihullua melko paljon vanhempi. Asuivat Hämeenlinnan Sairionrannassa.

Miesparka. Varmaan treenaa päästäkseen mahdollisimman nopeasti mahdollisimman kauas tosta hullusta exästään. Kohta alkaa treenaamaan juoksua työntäen samalla lapsiaan kottikärryissä. Kun äitihullun kiukkuinen puhina alkaa kuulua oven takaa, ei muuta kun perhe ikkunan kautta ulos ja pikku lenkille.

Sairionranta. Sairasta menoa Sairionrannassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan nauti nimittäin pskojen pässien seurasta.

Ap

Emme mekään, ja silti olet piinannut meitä tällä palstalla jo vuosien ajan.

Sinullahan on vapaa valinta avata ja minut havaitessasi lukea ketjujani.

Ap

No enhän minä voi jättää lukemattakaan. On äärimmäisen kiinnostavaa ja viihdyttävää seurata ihan oikean mt-potilaan mielenmaisemaa! Joskus kyllä myös ahdistavaa, kun miettii läheisiäsi ja sitä, mitä he joutuvat vuoksesi kestämään. 

Olen piinannut? Älä itke, jos se kerran on noin mukavaa. Kuten arvelinkin 😉

Piinaat sillä, kuinka kylmästi kohtelet lapsiasi. Sinä? Mukava...? Juu, yhtä mukava kuin lehmän mulkku :D

Ap

Jos olet noin tyhmä, että katsot kapeasta raosta asioita ja luulet näkeväsi koko kuvan ja muodostat tunteesi sen pohjalta, niin kantsis vähän kertoa itsellesi muutamia faktoja nettikeskusteluista. Ja kuvan muodostamisen niiden pohjalta jonkun ihmisen ihmissuhteista.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?

Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.

Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?

Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.

Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.

Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.

Ap

Eikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?

Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.

Ap

Suru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.

Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢

Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.

Ap

Ja nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä

mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.

Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?

En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?

Ap

Ei sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.

Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.

Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.

Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.

Kyseessä ei myöskään ole ongelma, vaan MINUN TUNTEENI. Niistä tämä ketju on. Jos et sitä tajunnut, niin se on voi voi.

Ap

Sama aihe joka kerta. Lempiaiheesi minä minä minä.

Vierailija kirjoitti:

Isäni vastasi tosin aika lähelle sellaista ihmistä, jonka kanssa koin saavani olla täysin oma itseni ja jonka seurasta nautin aina.

Ap

Asuit lapsuuden äitisi kanssa, joka otti eron isästäsi alkoholismin vuoksi, näin olen ymmärtänyt. Oletko ajatellut, miten isäsi olisi sinua jaksanut 24/7, jos olisi ollut yksinhuoltaja? Helppo olla kiva iskä, kun kasvatusvastuu on sillä äidillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?

Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.

Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?

Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.

Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.

Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.

Ap

Eikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?

Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.

Ap

Suru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.

Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢

Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.

Ap

Ja nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä

mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.

Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?

En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?

Ap

Ei sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.

Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.

Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.

Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.

Ei ole kyse ongelmasta, vaan tunteista. En aio kuolettaa tunteita ongelmanratkaisun vuoksi.

Ap

Mitä helvettiä? Tarina on sen verran absurdi ja yksityiskohtainen että en viitsi uskoa provoksi (provot ovat yleensä geneerisempiä ja kaavamaisempia) että voisi, surullista kyllä, väittää sepityksen olevan totta. Ja tällaisia täysin todellisuudesta irrallaan olevia persoonallisuushäiriöisiä äitejä kun on ihan oikeasti olemassa. Pitää ihan pilkkoa osiin.

- Lapset siis asuvat isällään, koska äiti ei jaksa normaalia lapsiperheen arkea.

- Äiti on ilmoittanut että ei jaksa tulla kylään joulupäivänä, mutta "yrittää" ja ilmoittaa jos tulee. Voi varmaan luottaa siihen, että äidillä on historiaa feidaamisen kanssa jos tällaista sanoo, joten muu perhe on luultavasti ajatellut äidin pysyvän kotonaan ja elänyt sitten sitä tavallista arkea.

- Äiti ilmestyykin yhtäkkiä ovelle ja järkyttyy siitä, että paikalla on vieras lapsen kaveri eikä hän ole kontrollissa ympäristöstään. Sättii tekstissä saman tien omaa tytärtään halveksuvilla sanavalinnoilla, joten luultavasti on suhtautunut tähän aikaisemminkin todella negatiivisesti.

- Äiti lähtee saman tien pois, koska ei saanut tyydyttävää vastausta siihen että miksi asunnossa on lapsen kaveri vieraana. Aiheuttanut luultavasti aikaisemminkin samankaltaisia hylkäämiskokemuksia, jos noin nopeasti lähtee tiehensä.

- Jää jankuttamaan usean sivun ajan siitä miten järkyttynyt on, että joulupäivänä oli vieraita kylässä koska näin ei kuulu olla. Antaa isot vibat kontrollifriikkeydestä. Jossain viestissä mainitsee, että lapsen tulisi kyllä viihdyttää vanhempaansa eikä kaveriaan.

Joten oletan, että äiti kuvitteli että tulee teatraalisesti sisään tupaan ja kaikki ovat onnesta ja yllätyksestä soikeina, juoksevat halaamaan, levittävät punaisen maton, nauttivat äidin tuomaa ruokaa kiitollisena ja kuuntelevat haltioituneina pianonsoittoa. Vaikka suhde perheeseen on niin pahasti rakoillut että ollaan tilanteessa jossa äiti voi sanoa että "tulee jos jaksaa" vierailulleen joulupäivänä ja kykenee lähtemään tuosta noin ovesta ulos vain siksi kun lapsella on kaveri kylässä, eikä ole huolissaan kuin omasta harmituksestaan. Lapsen traumoista viis. Vaikka kuulostaa kaikin puolin sekopäiseltä, niin olen todistanut tällaisia täysin latvasta lahoja vanhempia jotka suuttuvat milloin mistäkin omituisesta. Kyseessä on aina kuitenkin se, että heidän kontrolliaan on uhattu ja nyt täytyy näyttää perheelle kaapin paikka. Voimia APn lapsille ja toivottavasti AP itse on jossain aktiivisessa hoitosuhteessa jossa oppii käsittelemään tunnereaktioitaan.

Alku sivuja silmäilin ja ihmettelin tuota, etteikö lapset saisi kavereitaan tavata joulunpyhinä?

Meillä ovat pienestä pitäen olleet kavereillaan tai meillä, jopa jouluaattona... yötä useamman päivän. Ristiin rastiin. Kivahan se on samanikäisessä seurassa touhuta ja ihmetellä uusia leluja. Silloinhan aikuiset saavat olla rauhassa, kun lapsilla on kivaa ja seuraa, ovat omissa oloissaan silloin.

Nyt kun muksut ovat teinejä, niin alakertaan alkaa valua nuoria pitkin päivää. Siellä ne pelaa ja jutustelee keskenään. Kaikkialla on rauha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?

Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.

Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?

Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.

Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.

Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.

Ap

Eikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?

Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.

Ap

Suru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.

Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢

Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.

Ap

Ja nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä

mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.

Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?

En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?

Ap

Ei sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.

Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.

Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.

Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.

Eihän sillä, että olisin mennyt sinne tänään ollut mitäään tekemistä äytöstapojen kanssa. Tai yhtä vähän kuin kenenkään loukkaaminen on oikeutettua. Sinun logiikallasi se, jonka kättä murretaan ei saa huutaa, koska se ei ole hyvien tapojen mukaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?

Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.

Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?

Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.

Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.

Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.

Ap

Eikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?

Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.

Ap

Suru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.

Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢

Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.

Ap

Ja nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä

mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.

Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?

En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?

Ap

Ei sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.

Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.

Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.

Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.

Kyseessä ei myöskään ole ongelma, vaan MINUN TUNTEENI. Niistä tämä ketju on. Jos et sitä tajunnut, niin se on voi voi.

Ap

Kaikki ihmiset kokevat tunteita koko ajan. Sinun tunteesi eivät oikeuta sinua kiusaamaan lapsiasi, haukkumaan miestäsi, kostamaan äidillesi, potkimaan kissoja tai pettämään lupauksiasi. Päätös tehdä niin on omasi, kukaan ei pakota sinua siihen. Aikuisen on otettava vastuu omista teoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvettiä? Tarina on sen verran absurdi ja yksityiskohtainen että en viitsi uskoa provoksi (provot ovat yleensä geneerisempiä ja kaavamaisempia) että voisi, surullista kyllä, väittää sepityksen olevan totta. Ja tällaisia täysin todellisuudesta irrallaan olevia persoonallisuushäiriöisiä äitejä kun on ihan oikeasti olemassa. Pitää ihan pilkkoa osiin.

- Lapset siis asuvat isällään, koska äiti ei jaksa normaalia lapsiperheen arkea.

- Äiti on ilmoittanut että ei jaksa tulla kylään joulupäivänä, mutta "yrittää" ja ilmoittaa jos tulee. Voi varmaan luottaa siihen, että äidillä on historiaa feidaamisen kanssa jos tällaista sanoo, joten muu perhe on luultavasti ajatellut äidin pysyvän kotonaan ja elänyt sitten sitä tavallista arkea.

- Äiti ilmestyykin yhtäkkiä ovelle ja järkyttyy siitä, että paikalla on vieras lapsen kaveri eikä hän ole kontrollissa ympäristöstään. Sättii tekstissä saman tien omaa tytärtään halveksuvilla sanavalinnoilla, joten luultavasti on suhtautunut tähän aikaisemminkin todella negatiivisesti.

- Äiti lähtee saman tien pois, koska ei saanut tyydyttävää vastausta siihen että miksi asunnossa on lapsen kaveri vieraana. Aiheuttanut luultavasti aikaisemminkin samankaltaisia hylkäämiskokemuksia, jos noin nopeasti lähtee tiehensä.

- Jää jankuttamaan usean sivun ajan siitä miten järkyttynyt on, että joulupäivänä oli vieraita kylässä koska näin ei kuulu olla. Antaa isot vibat kontrollifriikkeydestä. Jossain viestissä mainitsee, että lapsen tulisi kyllä viihdyttää vanhempaansa eikä kaveriaan.

Joten oletan, että äiti kuvitteli että tulee teatraalisesti sisään tupaan ja kaikki ovat onnesta ja yllätyksestä soikeina, juoksevat halaamaan, levittävät punaisen maton, nauttivat äidin tuomaa ruokaa kiitollisena ja kuuntelevat haltioituneina pianonsoittoa. Vaikka suhde perheeseen on niin pahasti rakoillut että ollaan tilanteessa jossa äiti voi sanoa että "tulee jos jaksaa" vierailulleen joulupäivänä ja kykenee lähtemään tuosta noin ovesta ulos vain siksi kun lapsella on kaveri kylässä, eikä ole huolissaan kuin omasta harmituksestaan. Lapsen traumoista viis. Vaikka kuulostaa kaikin puolin sekopäiseltä, niin olen todistanut tällaisia täysin latvasta lahoja vanhempia jotka suuttuvat milloin mistäkin omituisesta. Kyseessä on aina kuitenkin se, että heidän kontrolliaan on uhattu ja nyt täytyy näyttää perheelle kaapin paikka. Voimia APn lapsille ja toivottavasti AP itse on jossain aktiivisessa hoitosuhteessa jossa oppii käsittelemään tunnereaktioitaan.

Niin no, mietin vain, että jos lapsi ei koe äitiään näin, niin mitä hän sillä ylipäätään tekee? Inun kuvauksesi mukaan lapsi voisi asua yhtä hyvin lastenkodissa, siellä varmaan saisi tunteettomasti leikkiä kaverin kanssa, äidistä viis.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä narsisistin tunnistaa:

Narsistin käyttäytymistä kuvaavat mm. seuraavat piirteet:

-Röyhkeää, ylimielistä, toista alentavaa, äärimmäisen itsekästä, tunnekylmää käyttäytymistä.

-Alentunut empatiakyky. (Kaikista läheisimpiäkin ihmisiä kohtaan).

-Kyvyttömyys ottaa huomioon muiden tunteita.

-Egosentrinen (lapsenomainen) ajattelu- ja toimintatapa.

-Piirteet ovat jatkuneet vuosia ja toiminnassa on nähtävissä usein sama kaava.

-Toistaa virheitään. Ei opi virheistään.

-Kulttuurissamme vallitsevien hyvien arvojen vastaista röyhkeää ja julmaa käyttäytymistä, sekä ajattelutapaa

aika moni natsaa, vai mitä ap?

Minä veikkaan päädiagnoosiksi epävakaata. Hehän reagoivat suhteettomasti pieniinkin vastoinkäymisiin. Onneksi on terapioita jotka auttavat jos päästään siihen että tunnistaa itse piirteet. Päälle voi olla narsua.

Varmaan aloittajallakin omat haasteensa ja karu lapsuus mutta eikun eteenpäin elämässä, mars.

Inhoan yleensä tällaista nettidiagnosointia, mutta tähän haluan kommentoida. Itselläni on epävakaa, ja se ei mielestäni pelkästään selitä ap:n käyttäytymistä. Epävakaalle on kyllä tyypillistä suhteettoman voimakkaat tunnereaktiot, mutta usein niitä seuraa voimakas syyllisyys ja häpeä omasta käyttäytymisestä. Ap taas ei tunnu näkevän ollenkaan omaa osaansa tilanteeseen, vaan omakin käyttäytyminen on aina muiden syytä. Empatiakyky ja rakkaus omiin lapsiin ovat niin olemattomia, että pahaa tekee. Ainoa, jolla näyttää olevan merkitystä, on minä itse ja minun tunteeni. Oman itsen täytyisi olla kaiken keskiössä, ja kun näin ei ole, reaktio on voimakas. Tämä viittaa ikävä kyllä siihen vähän toisenlaiseen häiriöön, jota en halua tässä mainita, koska en tykkää lyödä leimoja edes näin hämmästyttävällä tavalla käyttäytyvien ihmisten otsiin, kun minulla ei ole siihen valtuuksia.

Persoonallisuushäiriöt juontavat usein juurensa lapsuuden kokemuksista, mutta aikuinen ei voi oikeuttaa käyttäytymistään sillä, että olen tällainen, koska äitini oli sellainen. Itsellänikin on hankalia kokemuksia, mutta olen tehnyt valtavasti töitä päästäkseni eroon epävakaista piirteistäni ja saadakseni tunnereaktioni hallintaan. Jos nyt ei puhuta ihan psykopatiasta tai vaikeasta narsismista, ihmisen persoonallisuus on nykytutkimusten mukaan muokkautuvainen ja monista persoonallisuushäiriöistäkin voi toipua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?

Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.

Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?

Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.

Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.

Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.

Ap

Eikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?

Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.

Ap

Suru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.

Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢

Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.

Ap

Ja nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä

mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.

Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?

En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?

Ap

Ei sinun tarvitse muuttaa tunteita, olisi hyvä jos ymmärtäisit, että tunteet on tunteita, mutta teot on valinta. Saat itse valita, miten suhtaudut tunnetilaasi ja miten käyttäydyt sen seurauksena.

Oli sinun valintasi tehdä täysin arkipäiväisestä tilanteesta draamaa, jossa lapsesi kärsivät. Nyt saat valita, pohditko omaa käytöstäsi objektiivisesti, vai tuhlaatko tämän hetken kaikkien muiden syyttelyyn.

Kukaan muu ei tule ratkaisemaan ongelmaksi. Saat valita päätätkö kohdata tilanteita aikuisena, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä, vai oletko ikuisesti jumissa negatiivisissa tunteissa ja syyttelet muita.

Meitä turhauttaa kuulla miten lapsesi kärsivät. Ilahtuisimme kovin, jos kertoisit että olet opettellut käyttäytymään kuin äiti tunteistasi huolimatta.

Kyseessä ei myöskään ole ongelma, vaan MINUN TUNTEENI. Niistä tämä ketju on. Jos et sitä tajunnut, niin se on voi voi.

Ap

Kaikki ihmiset kokevat tunteita koko ajan. Sinun tunteesi eivät oikeuta sinua kiusaamaan lapsiasi, haukkumaan miestäsi, kostamaan äidillesi, potkimaan kissoja tai pettämään lupauksiasi. Päätös tehdä niin on omasi, kukaan ei pakota sinua siihen. Aikuisen on otettava vastuu omista teoistaan.

Juu, mutta niitä on pystyttävä käsittelemään. Minulta se on oman lapsuuteni takia estetty. Eikä vain sen aikana, vaan nimenomaan mekanismit, miten tunteita käsitellään on estetty. Ja on syyllistetty, että tunnen mitä tunnen.

Ap